Eduskunnalle
Saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) 5 §:n 1 momentissa (299/2022) säädetään maksuvaatimuksen lähettämisestä tai antamisesta 14 vuorokauden jälkeen siitä, kun velallista on muistutettu saatavasta. Osa perintää harjoittavista yrityksistä tulkitsee 14 vuorokauden määräaikaa niin, että maksullisiin perintätoimiin saa sanamuodon mukaisella tulkinnalla ryhtyä 14. vuorokautena siitä päivästä, kun saatava on erääntynyt tai edellinen muistutus velalliselle on toimitettu.
Kuluttaja-asiamies on ratkaisussaan KKV/378/14.08.01.05/2022 huomauttanut erästä perintäalalla toimivaa yritystä 21.10.2024 siitä, että perintälaissa säädetty vähimmäisaika saatavan perinnälle ei tule noudatetuksi, jos perintätoimiin ryhdytään 14. päivänä laskun erääntymisestä tai edellisestä muistutuksesta. Yritys on vedonnut, että sanamuodon mukaisella tulkinnalla voi päätyä tulkintaan, jossa 14. päivä on ensimmäinen päivä, jolloin perintään voidaan ryhtyä.
Perintää harjoittavien yritysten tulkinta vähimmäisajasta kaventaa velallisen suojaksi asetettuja vähimmäisaikarajoja velallisen vahingoksi. Velalliselle koituu tästä syystä oikeudettomia kustannuksia, jotka vaikuttavat heikentävästi velallisen toimeentuloon. Koska perintälain 5 §:n 1 momentista ei voi tehdä selkeää tulkintaa vähimmäisajasta, on velallisen suojan kannalta oleellista, että lakia täsmennettäisiin niiltä osin kuin säädetään perinnän aloittamisen vähimmäisajasta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) muuttamiseksi niin, että vähimmäisaika maksumuistutuksen tai maksuvaatimuksen lähettämiselle on kirjattu lakiin selkeästi, jotta sanamuodon mukainen tulkinta ei mahdollista tulkitsemaan lain tarkoitusta väärin.