Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikosuhrimaksusta annetun lain muuttamisesta

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikosuhrimaksusta annettua lakia. Rikosuhrimaksun rahamääriä korotettaisiin 50 prosenttia. Lisäksi maksun oikeasuhtaisuuden turvaamista koskeva säännös laajennettaisiin koskemaan oikeushenkilöä. Muutoksenhakua koskevaa säännöstä laajennettaisiin vastaamaan perustuslaissa asetettuja vaatimuksia.

Rikosuhrimaksujen korottamisen tavoitteena on turvata rikoksen uhreille tarpeellisten tukipalvelujen saatavuutta sekä edistää rikollisuudesta aiheutuvien haittojen ja kustannusten oikeudenmukaista jakamista. Samalla vastataan rahan arvon muutosten aiheuttamiin rikosuhrimaksujen korotustarpeisiin. Ehdotus pohjautuu pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman kirjaukseen selvittää mahdollisuudet korottaa rikosuhrimaksuja. Hallitusohjelmassa on sitouduttu laatimaan uhripoliittinen toimenpideohjelma, jonka yhtenä tavoitteena on turvata uhrien tukipalveluiden rahoitus.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Yleistä

Rikosuhripalveluiden turvaaminen

Muita huomioita

669/2015 Esityksessä on kyse rikosuhrimaksulain () muuttamisesta. Rikosuhrimaksu otettiin käyttöön 1.12.2016, jolloin rikosuhrimaksulaki tuli voimaan. Kyse oli kriminaalipoliittisesti merkittävästä uudistuksesta, jolla rikoksentekijöitä osallistettiin tukipalvelujen rahoittamiseen (ks.—).

Voimassa olevassa rikosuhrimaksulaissa ei säädetä mekanismista rikosuhrimaksujen rahamäärien tarkistamiseksi. Maksujen korottaminen voidaan siten toteuttaa vain muuttamalla lain 3 §:n säännöstä rikosuhrimaksun määrästä.

Nyt käsiteltävässä esityksessä on kyse erityisesti rikosuhrimaksun rahamäärien korottamisesta (3 §). Esityksen mukaan niitä korotetaan 50 prosenttia. Vankeusuhkaiseen rikokseen syyllistyneelle henkilölle määrättävä 40 euron rikosuhrimaksu nousee esityksen mukaan 60 euroon ja 80 euron maksu 120 euroon. Yhteisösakkoon tuomittavan oikeushenkilön rikosuhrimaksu nousee 800 eurosta 1 200 euroon.

Maksun oikeasuhtaisuuden turvaamista koskeva säännös laajennetaan koskemaan luonnollisen henkilön lisäksi myös oikeushenkilöä (4 §). Rikosuhrimaksua ei saa säännöksen mukaan määrätä, jos se olisi rahamäärältään suurempi kuin oikeushenkilölle tuomittava yhteisösakko.

Lisäksi muutoksenhakua koskevaa säännöstä laajennetaan vastaamaan perustuslaissa asetettuja vaatimuksia (5 §). Ehdotetun säännöksen mukaan rikosuhrimaksulain mukaisesta maksuvelvollisuudesta voidaan hakea muutosta myös erikseen eikä vain pääasian yhteydessä.

Esityksen perusteluista (HE, s. 9—10) ilmi käyvin tavoin rikosuhrimaksujen korottamisen tavoitteena on turvata rikoksen uhreille tarpeellisten tukipalvelujen saatavuutta sekä edistää rikollisuudesta aiheutuvien haittojen ja kustannusten oikeudenmukaista jakamista. Rikoksentekijän vastuuta tukipalveluiden rahoituksesta lisätään. Samalla vastataan rahan arvon muutosten aiheuttamiin rikosuhrimaksujen korotustarpeisiin. Esitys myös tukee varautumista lähivuosina täytäntöönpantaviin uusiin EU:n velvoitteisiin, jotka vaikuttavat tukipalveluilta vaadittavaan vähimmäistasoon ja palveluiden rahoitustarpeisiin.

Lakivaliokunta pitää edellä todettuja esityksen tavoitteita perusteltuina ja asianmukaisina. Esityksessä ehdotetut korotukset ovat tuntuvia. Hallituksen esityksessä olevan kansainvälisen vertailun perusteella (HE, s. 15—16) sekä muun valiokunnan saaman selvityksen valossa rikosuhrimaksujen tasot ovat ehdotettujen korotusten jälkeenkin kuitenkin valiokunnan näkemyksen mukaan kohtuulliset. Hallituksen esityksen ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomioin.

Rikosuhrimaksulain 1 §:ssä määritetään lain tarkoitus ja rajataan maksutuottojen käyttötarkoitus: lain tarkoituksena on vahvistaa uhrien tukipalveluihin kohdennettavaa valtionrahoitusta rikosuhrimaksujen tuottoa vastaavalla määrällä. Lain 1 §:ään ei esityksessä ehdoteta muutosta.

Rikosuhrimaksujen kanavointi rikoksen uhrien tukipalveluiden rahoittamiseen on toteutettu valtion talousarviossa oikeusministeriön pääluokan momentilta 25.01.50 (Avustukset), jonka määrärahasta avustukset rikosten uhrien tukipalveluja tuottaville yhteisöille myönnetään. Rikosuhripäivystys (RIKU) on keskeinen momentilta 25.01.50 pysyvästi rahoitettava rikoksen uhrien tukipalvelu (HE, s. 5). Toinen momentilta 25.01.50 pysyväluonteisesti rahoitettava tukipalvelu on Nollalinja, Istanbulin sopimuksen mukainen 24/7-tukipuhelin lähisuhdeväkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille (HE, s. 6).

Esityksessä arvioidaan, että rikosuhrimaksujen korotuksessa olisi kyse arviolta noin 1,9 miljoonan euron lisäyksestä nykyiseen noin neljän miljoonan euron vuotuiseen tuottoon (HE, s. 11). Tuottoa vastaava lisämääräraha kohdennettaisiin valtion talousarvion momentille 25.01.50 otettavaan määrärahaan valtionavustuksiin rikoksen uhrien tukipalveluihin.

Lakivaliokunta pitää rikoksen uhreille tarkoitettujen palveluiden turvaamista erittäin tärkeänä. Lakivaliokunta muistuttaa, että valiokunta on hiljattain kiinnittänyt huomiota muun muassa rikoksen uhrien palveluiden vahvistamiseen käsitellessään hallituksen esitystä laiksi rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetun lain muuttamisesta, jonka myötä perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta pääsääntöisesti luovutaan (—). Lakivaliokunnan ehdotuksesta eduskunta hyväksyi kaksi lausumaa, joissa muun muassa edellytetään, että hallitus vahvistaa ja kehittää vanhempien, perheiden sekä lähisuhdeväkivallasta epäiltyjen ja uhrien tukea ja palveluja sekä palveluihin ohjausta samoin kuin huolehtii tuen ja palvelujen riittävästä rahoituksesta lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi. Edelleen lausumissa edellytettiin, että hallitus seuraa lähisuhdeväkivallan sovittelun kiellon soveltamista, toimivuutta ja vaikutuksia sekä antaa asiasta lakivaliokunnalle selvityksen vuoden 2028 loppuun mennessä. Seurata tulee muun muassa lähisuhdeväkivallan sovittelun kiellon vaikutuksia uhrien asemaan ja uhrien kokemuksia lainmuutoksesta sekä lähisuhdeväkivaltarikosten epäillyille ja uhreille tarjolla olevien palvelujen riittävyyttä ja yhdenvertaista saatavuutta, resursointia samoin kuin palveluihin ohjaamisen toteutumista käytännössä (ks.).

Nyt käsiteltävästä hallituksen esityksestä ilmi käyvin tavoin rikosuhrimaksujen korotukset koskevat lakimuutoksen voimaantulon jälkeen tehdyistä rikoksista määrättyjä rikosuhrimaksuja, joten lisätuotot alkavat kertyä vähitellen. Rikosuhrimaksun käyttöönotosta saadun kokemuksen perusteella voidaan esityksen mukaan arvioida, että tuottoarvio toteutuisi 3—4 vuodessa, joskin tuottoarvioon liittyy epävarmuustekijöitä (HE, s. 11—12). Hallituksen esityksen mukaan asiakasmäärien ja kustannusten kasvun johdosta uhrien tukipalveluiden rahoituksen ja saatavuuden turvaamiseksi olisi kuitenkin perusteltua lisätä valtionavustuksiin kohdennettavaa määrärahaa jo vuodesta 2026 lukien. Vuonna 2026 momentin 25.01.50 määrärahaa tulisi esityksen mukaan lisätä 900 000 eurolla, joka on vajaa puolet arvioidusta tuottoarviosta, ja vuodesta 2027 lukien täydellä tuottoarviolla.

Edellä selostetun sekä saamansa selvityksen valossa lakivaliokunta korostaa riittävien rikosuhripalveluiden turvaamisen tärkeyttä. Rikosuhrimaksujen tuottoa ja rikosuhrimaksulain soveltamista on syytä seurata. Niin ikään on kuitenkin tärkeää, että rikosuhripalveluiden rahoitustaso ei perustu pelkästään rikosuhrimaksujen tuottoihin ja että palveluista huolehditaan pitkäjänteisesti. Näin ollen on asianmukaista, että resursointia vahvistetaan esityksen mukaisesti jo etupainotteisesti. On perusteltua, että myös jatkossa rikosuhrimaksun tason tarkistamistarpeita arvioidaan muun muassa rahan arvon muutosten sekä muiden seikkojen valossa.

Nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä on kyse lähtökohtaisesti vain rikosuhrimaksujen tason tarkistamisesta. Järjestelmän perusrakenteisiin ei esityksessä ehdoteta muutoksia. Rikosuhrimaksu määrätään vankeusuhkaisesta rikoksesta ja se on porrastettu rikoksen vakavuuden mukaan (2 ja 3 §). Maksuvelvollisuutta ei ole, jos tekijä oli rikoksentekohetkellä alle 18-vuotias (2 §).

LaVM 32/2014 vp

Lakivaliokunta pitää edelleen perusteltuna, että rikosuhrimaksua koskeva järjestelmä on aiemmin todetuin tavoin muun muassa riittävän yksinkertainen ja kannattava. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että rikosuhrimaksulain soveltamista seurataan edellä todetuin tavoin nyt tehtävien korotusten myötä. Jatkossa on perusteltua myös sopivassa yhteydessä arvioida, onko järjestelmän perusratkaisuissa tai rikosuhrimaksun määräämisperusteissa tarkistamistarpeita muun muassa siitä näkökulmasta, että järjestelmä on oikeudenmukainen.