Eduskunnan puhemiehelle
Viime aikoina on havaittu huolestuttava muutos ruokajakeluiden asiakaskunnassa. Kentältä saatujen tietojen perusteella on selvää, että perinteisesti vähävaraisille Suomen kansalaisille tarkoitettu ruoka-apu ohjautuu yhä enenevässä määrin muiden maiden kansalaisille. Erityisesti kansainväliset opiskelijat ja muut maassa pidempiaikaisesti oleskelevat ulkomaalaiset, jotka eivät ole oikeutettuja sosiaaliturvaan ja joiden tulisi vastata omasta toimeentulostaan, ovat olleet yliedustettuina ruoka-avun saajien joukossa.
Yhtenä mahdollisena tekijänä tähän kehitykseen on oppilaitosten aktiivinen kansainvälisten opiskelijoiden rekrytointi. Haasteellisissa tilanteissa oppilaitokset saattavat tavoitella valtionrahoituksen maksimointia pyrkimällä täyttämään opiskelupaikat keinolla millä hyvänsä. Lisäksi Suomi houkuttelee maahan työperäisen maahanmuuton nimissä sellaisia henkilöitä, jotka eivät pysty elättämään itseään työnteosta huolimatta. Myös tuhannet laittomasti maassa oleskelevat henkilöt pystyvät hyväksikäyttämään ilman tunnistautumista toimivia ruokajakeluita ja siten välttelemään viranomaisia. Nämä kuormittavat ruoka-apua sekä muita yhteiskunnan tukiverkkoja, eivätkä ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia pitkällä aikavälillä.
Lisäksi ruoka-avun jakeluihin ovat alkaneet osallistumaan myös ihmiset, jotka eivät tulotasonsa perusteella ilmiselvästi kuulu avun kohderyhmään. Tällaista ongelmaa ei ole aiemmin ollut, sillä ruoka-apua on haluttu vastaanottaa vain oikeassa tarpeessa. Kyse on ollut laajasti hyväksytystä kulttuurisesta moraaliperiaatteesta, jonka mukaan jokainen elättää itsensä, jos vain suinkin kykenee, eikä tukeudu ruoka-apuun ilman todellista tarvetta. Erityisesti tämän periaatteen rapautumisen vuoksi näyttää siltä, että ruoka-avun toimintaperiaatteita tulisi uudistaa väärinkäytösten vähentämiseksi. Edellä mainittujen lisäksi ruokajakeluihin kohdistuu edelleen perinteisempiä ongelmia, kuten ruoan vaihtamista erilaisiin päihteisiin.
Ruoka-avun lisääntyvien väärinkäytösten myötä myös ruoka-avun lahjoittajien keskuudessa on havaittu tyytymättömyyttä, mikä uhkaa koko ruoka-aputoiminnan jatkuvuutta. Lahjoitusinnon heikkeneminen on ymmärrettävää, mikäli lahjoittajat kokevat, että apu ei tavoita niitä, joille se on ensisijaisesti tarkoitettu.
Edellä olevan perusteella katson tarpeelliseksi tarkastella ulkomaalaisten oleskeluun ja toimeentuloon liittyvää lainsäädäntöä ja sen valvontaa. Tiukemmat toimeentulon edellytykset työperäisen maahanmuuton suhteen näyttävät välttämättömiltä. Lisäksi erityisesti laittomaan oleskeluun ja sen tukemiseen olisi tarpeen puuttua vahvemmilla lainsäädännöllisillä keinoilla.
Katson myös tarpeelliseksi kehittää valtionrahoituksen kriteereitä, jotta oppilaitosten lyhyen aikavälin taloudellisten hyötyjen tavoittelu Suomen pitkän aikavälin hyötyjen kustannuksella vaikeutuisi.
Ruoka-apu on viimesijaista, todellisen tarpeen tukea. Siihen kohdistuvien väärinkäytösten lisääntyminen osoittaa todeksi sen, että olemme kirjaimellisesti haalineet omien ongelmiemme päälle lisää ongelmia ulkomailta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millaisiin konkreettisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vähentääkseen ruoka-avun väärinkäyttöä?