Kannabis lailliseksi, säännellyksi ja verolle

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Kansalaisaloitteessa ehdotetaan lain valmisteluun ryhtymistä kannabiksen laillisen aseman muuttamiseksi niin, että kannabiksen käyttö, hallussapito, viljely omaan tarpeeseen, valmistus ja myynti sallitaan ikärajoin. Valmistukselle ja myynnille ehdotetaan luotavaksi muihin päihteisiin rinnastuva sääntelyjärjestelmä, jonka tavoitteena on haittojen minimointi alkoholi- ja tupakkalainsäädännön tavoin. Lisäksi ehdotetaan, että kannabikselle säädetään vero, jolla korvataan sen aiheuttamat haitat yhteiskunnalle. Päihdyttävän kannabiksen ja ei-päihdyttävän hampun ero määriteltäisiin selkeästi, jotta hamppua kasvattavat maatalousyrittäjät voivat toimia alallaan.

Aloitteessa muutoksia perustellaan nykyisen lainsäädännön käyttäjille aiheuttamilla haitoilla ja poliisiresurssien hukkakäytöllä, järjestäytyneen rikollisuuden heikentämisellä, lääkekannabiksen laillisen saannin vaikeuksilla sekä yksilövapauksilla ja perusoikeuksilla. Aloitteessa katsotaan, että nykyinen kannabiksen laittomuus ei estä sen myyntiä ja käyttöä ja tilanne rinnastetaan alkoholin kieltolain aiheuttamiin ongelmiin. Aloitteen mukaan nykyinen päihdepolitiikka ei ole onnistunut suojaamaan nuoria päihteiden käytöltä. Säännellyllä, laillisella myynnillä katsotaan aloitteessa olevan paremmat mahdollisuudet kontrolloida kannabisvalmisteiden haittoja, laatua ja myös saatavuutta erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä. Lisäksi aloitteessa katsotaan, että nykyinen lainsäädäntö ja toimintamallit leimaavat kannabiksen käyttäjiä ja vaikeuttavat muun muassa terveydenhuollon palveluihin, opintoihin ja työelämään pääsyä aiheuttaen epätasa-arvoa kansalaisten kesken.

Kannabis on sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa yleisimmin kokeiltu tai käytetty huume. Kannabiksen asema lainsäädännössä vaihtelee maittain. YK:n huumausaineyleissopimusten mukaan on mahdollista sallia kannabiskasvin viljely kannabishartsin tuotantoa varten tieteellisiin ja lääketieteellisiin tarkoituksiin, mutta yleissopimuksissa ei tunnisteta kannabiksen tuotantoa päihdekäyttöön. Suurimmassa osassa maailmaa kannabis on luokiteltu YK:n huumausaineyleissopimusten mukaisesti huumausaineeksi, ja sen myynti ja jakelu ovat kiellettyjä. Kuitenkin esimerkiksi Yhdysvaltojen useat osavaltiot, Uruguay ja Kanada ovat luoneet kannabiksen lailliset markkinat. EU-lainsäädännön perusteella kannabis on huumausaine, eikä sen myynti ole sallittua. Se, onko käyttö tai hallussapito henkilökohtaiseen käyttöön rangaistavaa, kuitenkin vaihtelee maittain. Esimerkiksi Alankomaissa, Maltalla ja Saksassa kannabiksen käyttö ja kasvatus omaan käyttöön on tietyin rajoituksin sallittua.

373/2008 Suomessa kannabis on luokiteltu huumausainelain () mukaiseksi huumausaineeksi ja sen tuotanto, valmistus, vienti, kuljetus, jakelu, kauppa, käsittely, hallussapito ja käyttö on kielletty. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kannabiksen käyttö on Suomessa yleistynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Selvityksen mukaan 15—69-vuotiaista suomalaisista kannabista ainakin kerran elämässään käyttäneiden osuus on kasvanut vuodesta 1992 vuoteen 2022 kuudesta prosentista 29 prosenttiin eli viisinkertaistunut. Arviolta 800 000 suomalaista on kokeillut kannabista, ja kuukausittain sitä käyttää noin 100 000 suomalaista. Yleisintä käyttö on 25—34-vuotiaiden keskuudessa. Myös nuorten keskuudessa kannabiksen kokeilu on yleistynyt: 8.- ja 9.-luokkalaisista noin 10 prosenttia on kokeillut kannabista, ja lukioikäisten keskuudessa osuus on vielä suurempi.

Kansalaisaloitteessa kannabista verrataan alkoholin ja tupakan aiheuttamiin haittoihin ja todetaan, että tupakka ja alkoholi ovat huomattavasti kannabista suurempi rasite yksilölle ja yhteiskunnalle. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että vaikka kannabis on useilla mittareilla vähemmän haitallinen kuin monet muut päihdyttävät aineet, se voi aiheuttaa riippuvuutta ja sen käytöllä voi olla merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Eri päihteiden aiheuttamien haittojen välistä vertailua vaikeuttaa lisäksi se, ettei tutkimusten mukaan kannabiksen käyttö korvaa alkoholin käyttöä vaan tulee sen rinnalle.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kannabisriippuvuuden kehittymisen riski kasvaa mitä nuorempana käyttö on aloitettu ja mitä enemmän ja pidempään kannabista on käytetty. Kannabiksen haitat liittyvät erityisesti runsaaseen käyttöön nuoruusiässä, jolloin kannabiksen käyttö voi vaikuttaa haitallisesti aivojen kehitykseen, mielenterveyteen ja kognitiiviseen suoriutumiseen sekä johtaa erilaisiin sosiaalisiin haasteisiin ja esimerkiksi koulupudokkuuteen. Selvityksen mukaan riippuvuus kehittyy 17 prosentille nuoruudessa kannabiksen käytön aloittaneista ja 25—50 prosentille kannabista päivittäin käyttävistä. Kannabiksen säännöllinen käyttö on yhteydessä erilaisiin psyykkisiin häiriöihin, kuten ahdistuneisuuteen, masentuneisuuteen ja psykoosiin, mikä lisää myös terveydenhuollon kustannuksia. Useiden tutkimusten perusteella kannabiksen käytöstä aiheutuvat psykoosit ovat lisääntyneet, ja psykoosiin sairastuneista joka kolmas sairastuu myöhemmin skitsofreniaan. Ongelmakäyttö voi myös vaikuttaa yksilön työllistymismahdollisuuksiin ja työkykyyn, mikä heijastuu kansantalouteen ja sosiaaliturvajärjestelmään. Kannabiksen käyttö on myös yhteydessä lisääntyneeseen keuhkosyövän ja keuhkoputkentulehduksen riskiin.

Kannabiksen laillistamisen vaikutuksista on eniten tietoa Kanadasta ja Yhdysvalloista, joissa kannabiksen käyttö on valtaosan tutkimusten mukaan lisääntynyt laillistamisen jälkeen. Alaikäisten kannabiksen käyttö ei ole lisääntynyt näissä maissa mutta ei myöskään vähentynyt. Molemmissa maissa kannabikseen liittyvät sairaalahoidontarpeet ja myrkytykset ovat hieman kasvaneet. Tuoreen tutkimuksen mukaan Kanadassa kannabiksen runsaaseen käyttöön liittyvien tapausten osuus skitsofrenioista lähes kolminkertaistui kannabiksen laillistamisen jälkeen. Ennen laillistamista 3,7 prosenttia skitsofrenioista liittyi kannabiksen ongelmakäyttöön, laillistamisen jälkeen niiden osuus oli 10,3 prosenttia. Luvut olivat suurimmat nuorten miesten ja pienimmät iäkkäiden parissa. Arviolta 19 prosenttia 19—24-vuotiaiden miesten skitsofrenioista olisi voinut jäädä kehittymättä ilman kannabiksen ongelmakäyttöä. (JAMA Network Open 2025;8)

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy aloitteessa esitettyyn näkemykseen siitä, että huumausainepolitiikasta on tärkeä käydä yhteiskunnallista keskustelua etenkin siitä näkökulmasta, millaisella päihdepolitiikalla ja toimilla voidaan tehokkaimmin vähentää päihteistä aiheutuvia kokonaishaittoja yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Arvioinnissa on otettava huomioon myös kriminalisoinnista aiheutuvat haitat. Valiokunta ei kuitenkaan kannata lainvalmisteluun ryhtymistä kannabiksen laillistamiseksi ja aloitteen mukaisen sääntelyjärjestelmän luomiseksi vaan katsoo, että aloitteen tavoitteet haittojen vähentämisestä ja lasten ja nuorten suojelemisesta tulee pyrkiä tavoittamaan muilla keinoin. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan kannabiksen laillistaminen aloitteen mukaisesti lisäisi kannabiksen saatavuutta ja houkuttelevuutta ja siten todennäköisesti myös kannabiksen käyttöä sekä siitä aiheutuvia haittoja ja palvelutarvetta sekä terveydenhuollossa että sosiaalihuollossa. Kannabiksen laillistamisella olisi siten todennäköisesti kielteisiä sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia vaikutuksia. Asiantuntija-arvioiden mukaan muista maista saatujen kokemusten perusteella ehdotettu sääntelymalli ei myöskään poistaisi laittomia markkinoita, vaan ne jatkaisivat ainakin osittain toimintaansa laillisten markkinoiden rinnalla. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on arvioinut aloitetta ensisijaisesti haittojen ehkäisyn näkökulmasta, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan kannabiksen laillistaminen aloitteen mukaisesti olisi myös YK:n huumausaineyleissopimusten ja EU-lainsäädännön vastaista.

Valiokunta korostaa, että kannabiksen ja muiden huumausaineiden käytön sekä niihin liittyvien inhimillisten ja yhteiskunnallisten haittojen vähentäminen edellyttää tietoon perustuvaa suunnitelmallista ja pitkäjänteistä huumausainepolitiikkaa, yhteiskunnan eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja päihdepalvelujen riittävää resursointia. Aloitteessa kannetaan huolta siitä, että kannabiksen käytön rangaistavuus voi lisätä hoitoon hakeutumisen kynnystä. Valiokunta toteaa, että rangaistukset kannabiksen käytöstä ovat kuitenkin varsin lieviä eivätkä ne sinällään ole este hakeutua hoitoon. Jäljempänä kuvatulla tavalla käytöstä voidaan myös tietyissä tilanteissa jättää rankaisematta. Valiokunnan näkemyksen mukaan haittojen ehkäisemiseksi kannabiksen ja muiden huumeiden käyttäjien hoitoon pääsy tulee varmistaa riippumatta rikosoikeudellisista seuraamuksista.

654/2001 Voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa jo nyt lievien käyttörikosten syyttämättä jättämisen. Rikoslain 50 luvun 7 §:n () mukaan huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä rikoksesta voidaan jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Syyte voidaan myös jättää nostamatta, jos tekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.

Valiokunta pitää hyvänä, että nykyinen lainsäädäntö suosii hoitoonohjausta, eikä esimerkiksi puhuttelumenettelystä tule nuorelle rikosmerkintää. Poliisin käyttörikosohjeen mukaan huumausaineen käyttörikoksesta ensimmäisen kerran kiinni jääneelle alle 18-vuotiaalle järjestetään mahdollisimman pian teon jälkeen esitutkinnan yhteydessä puhuttelutilaisuus, jonka tavoitteena on muun muassa tukea nuorta päihteettömyyteen. Myös aikuisten ja riippuvuudesta kärsivien kohdalla suositaan syyttämättä jättämistä ja hoitoon ohjausta lievissä käyttörikoksissa.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että huumeiden käyttäjien hoitoonohjausta kehitetään edelleen poliisin sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyönä. Samalla tulee vahvistaa ennaltaehkäiseviä toimia päihteiden riski- ja ongelmakäytön sekä riippuvuuksien tunnistamiseksi ja tietoihin sekä asenteisiin vaikuttamiseksi, jotta ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Valiokunta korostaa, että ehkäiseviä ja haittoja vähentäviä palveluja tulee tarjota varhaisessa vaiheessa myös miedompien huumeiden, kuten kannabiksen, käyttäjille. Haittojen vähentämiseksi on parannettava maanlaajuisesti päihdepalvelujen ja samalla mielenterveyspalvelujen saatavuutta, jotta ongelmakäyttäjiä pystytään ohjaamaan hoidon piiriin nykyistä tehokkaammin, nopeammin ja alueellisesti yhdenvertaisemmin. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä laajemmin yhteiskunnassa vaikutetaan riippuvuussairauksiin kohdistuviin asenteisiin esimerkiksi erilaisilla tiedotuskampanjoilla ja koulutuksella, jotta hoitoon hakeutumisen kynnys laskee. Valiokunta toteaa, että päihdeongelmat yhdistyvät usein mielenterveysongelmiin taikka muihin hoidon tai elämänhallintaan liittyviin tuen tarpeisiin. Valiokunta painottaa, että päihdeongelmat eivät saa estää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan mahdollisuutta saada hoitoa tai apua muihin sosiaalisiin tai terveydellisiin ongelmiinsa samanaikaisesti päihdeongelman hoidon kanssa.

Valiokunta korostaa erityisesti nuorille suunnattujen palvelujen ja tiedotuksen merkitystä kannabiksen ja muiden päihteiden käytön aloittamisen ehkäisemiseksi. Valiokunta pitää myönteisenä, että hallituksen keväällä 2025 käynnistyneessä nuorten huumekuolemien vähentämiseen tähtäävässä ohjelmassa pyritään varmistamaan nuorille suunnattujen päihde- ja riippuvuuspalvelujen toimivuus sekä vahvistamaan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välistä yhteistyötä sekä huumeisiin liittyvää terveys- ja turvallisuusneuvontaa hyvinvointialueilla. Ohjelman tavoitteena on myös vahvistaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstön päihde- ja riippuvuusosaamista, parantaa huumeita käyttävien osallisuutta palveluissa, vähentää heihin kohdistuvaa leimaa sekä lisätä huumeita kokeilevien ja käyttävien tietoisuutta käyttöön liittyvistä riskeistä sekä tarjolla olevista hoito- ja palveluvaihtoehdoista. Valiokunta kiirehtii ohjelman toimeenpanoa.

Aloitteessa kannabiksen laillistamista perustellaan myös sillä, että laillistaminen helpottaisi kannabiksen lääkekäyttöä. Valiokunta toteaa, että päihtymistarkoitukseen tarkoitetun kannabiksen laillistamisella ei ole vaikutusta kannabispohjaisten lääkkeiden määräämiseen tai jakeluun. Kannabispohjaisten lääkkeiden tulo markkinoilla on jo voimassa olevan lainsäädännön mukaan mahdollista samoin edellytyksin kuin muillakin lääkkeillä. Lääkkeen myyntilupaa valmisteelle hakee yritys, joka haluaa tuoda lääkkeen markkinoille. Myyntilupa myönnetään, jos yritys on hakemuksessaan esittänyt tutkimusnäytön, jonka perusteella lääkevalmisteella on odotettavissa väestötasolla enemmän hyötyjä kuin haittoja silloin, kun sitä käytetään ohjeen mukaisesti ja kun voimassa olevat myyntilupavaatimukset täyttyvät.

Tällä hetkellä Suomessa on kaksi myyntiluvallista kannabispohjaista lääkkeenä käytettävää valmistetta: nabiksimoli pesäkekovettumatautiin (MS-tauti) ja kannabidioli lapsuuden vaikeisiin epilepsioihin. Lisäksi muutamaa kannabispohjaista valmistetta voi määrätä erityisluvalla, mutta näille tuotteille ei ole haettu Suomessa eikä missään muussakaan EU-maassa lääkevalmisteille edellytettyä myyntilupaa. Tämä tarkoittaa, että lääkkeiltä edellytettyjä tutkimuksia näiden valmisteiden tehosta tai turvallisuudesta lääkekäytössä ei ole esitetty.

Huumausainelaki ei estä huumausainetta, kuten kannabista, sisältävien lääkkeiden tutkimusta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tähän liittyen haasteena niin Suomessa kuin muuallakin on ollut ensisijaisesti tasalaatuisten lääkevalmisteiden puute. Kannabiskasvissa on yli 140 erilaista yhdistettä ja tasalaatuisen sekä turvallisen tutkimusvalmisteen tuottaminen tällaisesta edellyttää huomattavasti enemmän työtä kuin yksittäisten synteettisten vaikuttavien aineiden tutkiminen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan olemassa olevan tutkimustiedon perusteella kannabispohjaisilla valmisteilla ei kuitenkaan ole lääkkeeltä edellytettävää tehoa minkään kiputilan lievityksessä.

Eriävä mielipide

Perustelut

Kansalaisaloitteessa esitetään kannabiksen käytön laillistamista, joka kattaisi muun muassa kannabiksen hallussapidon, omaviljelyn ja myynnin. Yhdymme valiokunnan enemmistön esittämään kantaan siitä, että kannabiksen laillistamista ja kotikasvattamista ei tule sallia. Pidämme kuitenkin kannatettavana useita valiokunnassa kuultuja asiantuntijanäkemyksiä siitä, että rangaistavuutta painottavasta huumausainepolitiikasta tulisi siirtyä kohti ennaltaehkäisevää ja sosiaali- ja terveydenhuollon keinoja painottavaa huumausainepolitiikkaa. Pidämme perusteltuna, että kannabiksen rangaistavuuden poistamista selvitetään.

Huumausaineiden käyttäjien määrä on ollut Suomessa viime vuosina nousussa. Jo pitkään on ollut selvää, että Suomen rangaistavuuteen perustuva huumausainepolitiikka ei ole onnistunut tavoitteessaan huumausaineiden käytön määrän ja niistä aiheutuvien haittojen vähentämisessä. Monet asiantuntijatahot ovat tuoneet esiin, että huumausaineiden käytön rangaistavuus on tehoton ja jopa haitallinen keino huumausaineiden käytön torjumiseen. Rangaistavuus haittaa merkittävästi muun muassa palveluiden saavutettavuutta, sillä ihmiset välttävät avun hakemista peläten stigmatisoitumista ja oikeudellisia seuraamuksia. Tämä lisää myös huumeidenkäyttäjien riskiä syrjäytyä.

Kuten asiantuntijalausunnoissakin on todettu, ei rangaistavuuden poistaminen kuitenkaan yksinään riitä, vaan huumausainepolitiikkaa tulisi arvioida ja kehittää kokonaisuutena huolehtien myös ehkäisevästä työstä ja varhaisesta puuttumisesta. Rangaistavuudesta luopumista ei tulisi harkita pelkästään kannabiksen osalta, vaan harkinnassa tulisi huomioida myös muut huumausaineet.

Ennen rangaistavuudesta luopumista Suomessa olisikin toteutettava laaja selvitystyö ja asetettava kattava asiantuntijapohjainen työryhmä laatimaan kokonaisarviointi huumausainepolitiikan kehittämisestä ja rangaistavuuden poistamisesta myös muiden huumausaineiden kuin kannabiksen osalta. Huumausainepolitiikan kehittämisessä tulisi huomioida erityisesti keinot huumausaineiden aiheuttamien haittojen tehokkaaksi vähentämiseksi sekä laittoman kaupan toimintaedellytysten rajoittamiseksi.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme,

että lakivaliokunta ottaa edellä olevan huomioon ja

että lakivaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman

(Eriävän mielipiteen lausumaesitys)

.

Eriävän mielipiteen lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että oikeusministeriö asettaa laajapohjaisen työryhmän laatimaan kokonaisarvioinnin huumausainepolitiikan kehittämisestä ja tarkastelemaan myös huumausaineiden käytön rangaistavuuden poistamisen vaikutuksia laaja-alaisesti.

Helsingissä 3.9.2025

Bella

Forsgrén

vihr

Aino-Kaisa

Pekonen

vas