Eduskunnan puhemiehelle
Verivalmisteiden saatavuus on olennainen osa terveydenhuollon toimivuutta ja kansalaisten turvallisuutta. Suomessa verihuolto perustuu kiinteisiin toimipisteisiin ja verenluovutustilaisuuksiin. On hyvä, että tätä säädellään. Kansainvälisesti on kuitenkin kehitetty myös liikkuvia tai käveleviä veripankkeja, jotka voivat lisätä joustavuutta, vahvistaa huoltovarmuutta ja turvata verivalmisteiden saatavuutta myös poikkeusoloissa ja alueilla, joissa kiinteitä toimipisteitä ei ole.
Tällaisella veripankilla viitataan toimintamalliin, jossa ennalta testatut ja soveltuvat verenluovuttajat voidaan kutsua luovuttamaan verta mahdollisimman lähelle potilaiden vammautumispaikkaa tilanteissa, joissa normaali verihuoltojärjestelmä ei pysty vastaamaan lisääntyneeseen, äkilliseen veritarpeeseen. Tämä olisi järkevää myös verivalmisteiden kylmäketju-, säilytys- ja kuljetusvaatimusten kannalta. Liikkuva tai kävelevä veripankki mahdollistaisi vakavasti loukkaantuneiden potilaiden vammanhallintaensihoidon sekä vammanhallintakirurgisen toiminnan verihuollon poikkeuksellisissa erityistilanteissa. (Jama & Lauronen, 2024.)
Liikkuvat veripankit voisivat mahdollistaa nopeamman reagoinnin esimerkiksi onnettomuuksien, aseellisten konfliktien tai muiden kriisitilanteiden yhteydessä sekä mahdollisesti edistää uusien verenluovuttajien tavoittamista. Häiriötilanteiden lisäksi tämä voisi tulla kyseeseen myös haastavien logististen etäisyyksien helpottamiseksi.
Näin ollen liikkuvat veripankit olisivat kansallinen huoltovarmuustekijä ja voivat säästää henkiä. Mielestämme näiden käyttöönottoa siviiliterveydenhuollossa kannattaisi tarkastella.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus arvioi liikkuvien veripankkien käyttöönoton mahdollisuuksia Suomessa, ja
millä tavoin se aikoo selvittää ja edistää niiden käyttöönottoa osana verihuollon huoltovarmuuden vahvistamista?