Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vankeuslain, tutkintavankeuslain ja puolustustilalain 9 §:n muuttamisesta

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi vankeuslakia, tutkintavankeuslakia ja puolustustilalakia.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2026.

Esitykseen sisältyy lakiehdotusten suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskeva jakso. Esityksen mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Arvioinnin lähtökohtia

Lapsen tapaamisessa käydyn keskustelun kuuntelu ja tallentaminen

Varmuusosastolle sijoittaminen

(1)Esityksessä ehdotetaan avolaitokseen sijoittamista koskevien säännösten muuttamista hallitusohjelmaan kirjattuun tavoitteeseen perustuen. Sääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sijoituspäätöstä tehtäessä kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota vangin rikollisuuden laatuun ja vangin vaarallisuuteen. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutoksia varmuusosastoa koskeviin säännöksiin. Merkittävin muutosehdotus koskee varmuusosastolle sijoittamisen edellytyksiä ja mahdollisuutta sijoittaa tutkintavanki varmuusosastolle.

(2)Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan perustuslain 7 §:n 3 momentin viimeisen virkkeen mukaan lailla. Perusoikeusuudistuksen esitöissä tätä säännöstä luonnehdittiin perustuslailliseksi toimeksiannoksi, jonka johdosta lailla tulee turvata vapautensa menettäneille kuuluvat oikeudet muun muassa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten viitoittamalla tavalla (, s. 49/I). Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 ja 6 artiklassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 9, 10 ja 14 artiklassa ja lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 37 artiklassa luetellaan eräitä vapautensa menettäneen oikeuksia, minkä lisäksi muutkin ihmisoikeudet (esimerkiksi henkilökohtainen koskemattomuus sekä kirje- ja puhelinsalaisuus) kuuluvat myös vapautensa menettäneille siltä osin kuin niitä ei ole rajoitettu ihmisoikeussopimusten ja perusoikeussäännösten kannalta hyväksyttävällä tavalla (, s. 49/II).

(3)Perusoikeusuudistuksen yhteydessä sanouduttiin selkeästi irti sellaisesta käsityksestä, että tietyn ihmisryhmän perusoikeuksia voitaisiin rajoittaa suoraan erityisen vallanalaisuussuhteen tai laitosvallan perusteella. Siten esimerkiksi vankien perusoikeuksien rajoittamisen katsottiin asianomaisessa hallituksen esityksessä edellyttävän lakia, jonka säätämisjärjestys riippuu rajoituksen sisällöstä ja asteesta (, s. 25/I ja 49/II,, s. 2/I,, s. 2/I). Vapaudenmenetys ei siten sellaisenaan muodosta perustetta rajoittaa henkilön muita perusoikeuksia. Jos tarve henkilön muiden perusoikeuksien rajoittamiseen tämän vapaudenmenetyksen aikana on olemassa, rajoituksista on säädettävä lailla ja ne tulee voida oikeuttaa erikseen kussakin tapauksessa ja kunkin perusoikeuden osalta (, s. 25/I).

(4)Vankeuslaki ja tutkintavankeuslaki on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (). Vankeuslain ja tutkintavankeuslain perusoikeusrajoituksia merkitsevät säännökset ovat sittemminkin useasti olleet perustuslakivaliokunnan arvioitavana (ks. esim.ja).

(5)Perustuslakivaliokunnan mielestä esityksen säätämisjärjestysjaksossa ja muuallakin esityksessä on tehty asianmukaisesti selkoa esityksen perusoikeus- ja ihmisoikeuskytkennöistä. Esitys edustaa valiokunnan mielestä hyvää lainvalmistelua.

(6)Esityksessä ehdotetaan, että varmuusosastolle sijoitetun vangin keskustelu voidaan kuunnella ja tallentaa teknisesti vankeuslain 13 luvun 5 §:ssä tarkoitetussa lapsen tapaamisessa. Myös tutkintavankeuslakiin ehdotetaan säädettäväksi vastaava mahdollisuus. Lapsen tapaaminen on erityinen valvottu tapaamismuoto, jota valvotaan joko henkilökunnan läsnä ollen taikka kuvaa katsellen ja tallentaen (vankeuslain 13 luvun 2 §:n 2 momentti). Esityksen perustelujen (s. 23) mukaan jo nykyisellään keskustelu voidaan kuulla silloin, kun henkilökunta on läsnä.

(7)Kuten hallituksen esityksen perusteluissakin (s. 59) on tuotu esiin, on lapsen etua arvioitava ensisijaisena harkintaperusteena kaikissa lasta koskevissa viranomaisen päätöksissä eikä sitä saa tarkastella samalla tasolla kuin muita asiassa huomioitavia seikkoja. Kuten esityksessä (s. 15) on myös tuotu esiin, edellyttää lapsen edun ensisijaista huomioimista myös lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohta.

(8)Esityksen perustelujen (s. 59) mukaan lähtökohtaisesti lapsen etu on voida pitää yhteyttä vanhempaansa myös silloin, jos vanhempi suorittaa vankeusrangaistusta. Jo pelkkä vankilaan saapuminen voi olla pienelle, mutta myös kouluikäiselle, alle 15-vuotiaalle lapselle turvattomuuden tunnetta lisäävä kokemus. Saattajan, usein toisen vanhemman, läsnäolo voi esityksen perustelujen mukaan varmistaa tapaamisen onnistumista tällaisessa tilanteessa huomattavasti. Perustuslakivaliokunta korostaa, että siltä osin kuin ehdotettu sääntely on merkityksellistä lasten kannalta, sitä on tulkittava ja sovellettava ottaen ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lapsen etu voi puoltaa keskustelun kuuntelemista ja tallentamista.

(9)Esityksen 1. lakiehdotuksen 6 §:n mukaan vanki voidaan sijoittaa varmuusosastolle, jos se on välttämätöntä sen estämiseksi, että hän jatkaa rikollista toimintaa vankilassa, yrittää karata tai hänet yritetään vapauttaa taikka hän muulla tavoin vakavasti vaarantaa vankilan järjestystä ja turvallisuutta taikka toisen vangin tai muun henkilön turvallisuutta vankilassa. Rikollisen toiminnan jatkamista koskevasta edellytyksestä ehdotetaan säädettäväksi jossakin määrin nykysääntelyä yleisemmin.

(10)Varmuusosastosijoitus merkitsee osaston olosuhteiden vuoksi hallituksen esityksessä kuvatulla tavalla voimakasta puuttumista vangin yksityiselämän suojaan. Perustuslakivaliokunnan mielestä perusoikeusrajoituksiin kohdistuvan sääntelyn täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta olisi perustellumpaa säätää rikollisen toiminnan jatkamista koskevasta edellytyksestä nyt ehdotettua tarkemmin. Sama huomio koskee 2. lakiehdotuksen 3 luvun 2 c §:ää.