Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain muuttamisesta

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Yleistä

Vaikutukset työttömiin

Vaikutukset työvoimaviranomaisiin

Työvoimaviranomaisten ja hyvinvointialueiden yhteistyö

(1)Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia (189/2001) siten, että aktivointisuunnitelma laaditaan jatkossa vain työttömille, joiden pääasiallinen tulo on toimeentulotuki. Työttömyysetuuteen oikeutetulle työttömälle ei laadita enää aktivointisuunnitelmaa, vaan työllistymissuunnitelma. Siinä tapauksessa, että työttömyysetuutta saavan työttömän henkilön työllistymisen esteenä ovat työ- ja toimintakyvyn rajoitteet tai elämänhallinnan ongelmat, jotka eivät ratkea yksinomaan viranomaisten välisellä konsultaatiolla, hänelle laaditaan työllistymisen monialaisesta edistämisestä annetussa laissa (381/2023) tarkoitettu monialainen työllistymissuunnitelma.

(2)Esityksen tavoitteena on keventää aktivointisuunnitteluun liittyviä viranomaistehtäviä sekä purkaa aktivointisuunnitelman ja monialaisen työllistymissuunnitelman välisiä päällekkäisyyksiä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää esityksen tavoitteita kannatettavina. Monialaista tukea on kohdennettava henkilöille, jotka sitä tarvitsevat. Selkeämpi palvelujärjestelmä on myös asiakkaan etu. Valiokunta lausuu esityksestä oman toimialansa osalta.

(3)Esityksen vaikutukset kohdistuvat työttömyysetuuteen oikeutettuihin työttömiin, joille ei esityksen mukaan enää laadita aktivointisuunnitelmaa. Esityksessä arvioidaan, että tällä saattaa olla myönteinen vaikutus työttömyysetuuteen oikeutetun työttömän asemaan, kun hänelle voidaan laatia tarvittava suunnitelma aiempaa nopeammin.

(4)Kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelu, johon henkilö voidaan ohjata osallistumaan joko aktivointisuunnitelmassa tai monialaisessa työllistymissuunnitelmassa. Esityksen perusteella noin 60 prosenttia nykyisin aktivointisuunnittelun piirissä olevista työttömyysetuutta saavista työttömistä ei tarvitse työvoimaviranomaisen, hyvinvointialueen ja Kansaneläkelaitoksen palvelujen yhteensovittamista, eikä heille siten laadita monialaista työllistymissuunnitelmaa. Näitä henkilöitä ei jatkossa myöskään voida ohjata kuntouttavaan työtoimintaan.

(5)Esityksessä tunnistetaankin, että jotkin aktivointiehdon piiristä poistuneet työvoimapalveluja ja sosiaalipalveluja yhtäaikaisesti tarvitsevat asiakkaat saattavat jäädä kuntouttavan työtoiminnan ulkopuolelle. Tällaisia henkilöitä saattavat esityksen mukaan olla esimerkiksi työnhakijat, jotka eivät saa toimeentulotukea, mutta eivät työkyvyttömyyden vuoksi kykene osallistumaan mihinkään työllistymistä edistävään palveluun.

(6)Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että kuntouttava työtoiminta kohdentuu entistä tarkoituksenmukaisemmin asiakkaille, jotka palvelusta eniten hyötyvät. Työ- ja toimintakykyä sekä elämänhallintaa on mahdollista edistää muilla sosiaalihuollon palveluilla, kuten esimerkiksi sosiaalisella kuntoutuksella.

(7)Valiokunta korostaa sekä työttömän palvelutarpeen mahdollisimman varhaisen tunnistamisen että viranomaisten tiiviin yhteistyön merkitystä. Toimivat tietojärjestelmät ja tiedonvaihto niiden kautta ovat käytännön yhteistyön kannalta keskeisiä.

(8)Esityksessä arvioidaan, että jatkossa aktivointisuunnitelmia tai niiden päivityksiä tehdään noin 48 700 kappaletta vähemmän kuin nykyisin. Lisäksi arvioidaan, että niistä henkilöistä, joille ei jatkossa enää tehdä aktivointisuunnitelmaa, noin 40 prosenttia ohjataan monialaiseen palvelutarvearvioon. Tämä tarkoittaa noin 11 700 uutta palvelutarvearviota ja noin 7 000 monialaista työllistymissuunnitelmaa lisää vuosittain lain voimaantulon jälkeen.

(9)Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että esityksellä ei arvioida olevan työvoimaviranomaisten kustannuksia merkittävästi vähentäviä tai lisääviä vaikutuksia, eikä esityksessä ehdoteta uusia tehtäviä viranomaisille. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että monialaisten palvelutarvearvioiden ja monialaisen tuen yhteistoimintamallin asiakasmäärien kehitystä seurataan ja esityksen vaikutuksia työvoimaviranomaisiin arvioidaan toimeenpanon alettua.

(10)Esityksessä arvioidaan, että hallinnollisen työn vähenemisen ansiosta hyvinvointialueen resursseja voidaan jatkossa todennäköisesti kohdentaa paremmin niille asiakkaille, joiden tuen tarpeet ovat moninaiset. Esityksessä myös todetaan, että esitys saattaa lisätä tarvetta vahvistaa työvoimaviranomaisessa sekä Kansaneläkelaitoksessa työskentelevien osaamista asiakkaiden työ- ja toimintakyvyn ongelmien tunnistamisessa aiempaa laajemmin, ja lisäksi, että se voi lisätä tarvetta vahvistaa viranomaisten välistä yhteistyötä sekä konsultaatiokäytäntöjä.

TyVL 8/2025 vpTyVL 8/2025 vp

Eriävä mielipide

Perustelut

Yleistä

Käytännön epävarmuutta ja mahdollisia riskejä

Työllistymistä tukevien palvelujen väheneminen

Hallinnollinen taakka lisääntyy?

Lainsäädännön kehittämisen painopisteen tulisi olla ensisijaisesti palveluiden laadun parantamisessa, työnhakijoiden tukemisessa sekä vaikeasti työllistyvien poluttamisessa kohti työtä, erityisesti tässä korkeassa työttömyystilanteessa. Hallitus on antanut tämän lakiesityksen lisäksi eduskunnalle tehtäväksi yhteensovittaa yleistukea (), toimeentulotukea ja kuntouttavaa työtoimintaa () sekä työnhakijan palveluprosessia ja työnvälityspalveluiden kehittämisen lakiesitykset (). Käsittelyssä on suuri kokonaisuus, jonka yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu käytännössä laisinkaan. Tämä lakiesitys leikkaa myös hyvinvointialueiden rahoitusta 1,6 miljoonalla eurolla.

Asiantuntijalausunnoissa on korostettu, että kuntouttava työtoiminta on kohdennettava tarkasti oikealle kohderyhmälle. Sitä ei tule käyttää palkkatuetun työn tai muun työsuhteisen työn korvikkeena. Työnhakijoita, joilla on valmiudet osallistua työhön tai työvoimapalveluihin, ei tule ohjata kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntouttavan työtoiminnan ensisijaisena tavoitteena on tukea elämänhallintaa ja parantaa työllistymisedellytyksiä.

Hallituksen esityksessä on päädytty liian kaavamaiseen ratkaisuun. Kuulemisissa tuotiin esille, että pelkkä toimeentulotuen asiakkuus on keinotekoinen rajaus kuntoutuksen tarpeelle, koska toimeentulotukeen turvautuu myös paljon sellaisia työttömiä, joille ensisijainen työttömyysetuus ei ole riittävä. He eivät välttämättä ole kuntoutuksen tarpeessa.

Työvoimaviranomaisen palvelut ovat hyödyttömiä, jos ensisijainen tarve asiakkaalla on hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalvelujen puolella. Siksi vaarana on työvoimapalveluiden kuormittuminen. Toimiva palvelupolku edellyttää, että asiakas saa tarvitsemansa terveydenhuoltopalvelut hyvinvointialueelta.

Kuntouttavan työtoiminnan palvelun tarkoitus ja kohdennus viimesijaisena sosiaalipalveluna on varmistettava, että se ei käytännössä toteutuisi nykyisenkaltaisena suhteettoman laajasti käytettynä työttömien palveluna. Sen pitäisi kohdentua vain TYM-asiakkaille, joilla on sille asiakkuudelle olemassa perusteet sekä toimeentulotukiasiakkaille. Epävarmuutta aiheuttaa, miten kuntouttavan työtoiminnan palveluja tai vastaavia palveluja jatkossa tullaan myöntämään palvelun siirtyessä kunnille.

Monialaisen palvelutarpeen tunnistaminen vaatii osaamista ja yhteistyötä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa todettiin, että tässä esityksessä väliinputoajia ovat ne työttömät, jotka ovat kuntoutuksen tarpeessa, joilla ei ole oikeutta toimeentulotukeen tai TYM-palveluihin. Ryhmään kuuluisivat työttömät, joiden palvelutarve edellyttäisi kuntouttavan työtoiminnan kaltaisia palveluja, mutta jotka eivät esimerkiksi perhesyistä saa toimeentulotukea mutta eivät myöskään täytä TYM-lain mukaisia kriteerejä. Työkyvyttömät sekä päihde- ja mielenterveysasiakkaat tulisi ohjata sosiaalipalveluihin.

TyVM 7/2024 vp

Heikentyneestä työllisyystilanteesta ja kasvaneesta pitkäaikaistyöttömyydestä huolimatta kuntouttavan työtoiminnan asiakasmäärät ovat pudonneet koko maassa voimakkaasti vuoden 2024 alun lukemista. Esimerkiksi Turun työllisyysalueella asiakkaiden määrä on vähentynyt yli 50 %:a. Palvelujen saatavuuden heikkenemisen lisäksi toimintavolyymin lasku on vienyt kuntouttavaa työtoimintaa tuottavien järjestöjen talouden kriisiin, joka uhkaa koko sektorin kykyä toimia välityömarkkinoilla.

Esityksen perusteluissa oletetaan työvoimaviranomaisen hallinnollisen työn vähenevän laadittavaksi tulevien aktivointisuunnitelmien vähentyessä. Valiokuntakuulemisissa nousi esiin, että käytännössä kuitenkin työvoimaviranomaisen osalta aktivointisuunnitelmia on nytkin tehty osin kevennetyllä menettelyllä, joten tähän liittyvää hallinnollisen työn vähenemistä tuskin tapahtuu. Hallinnolliset kustannukset eivät kuitenkaan esityksellä merkittävästi vähene, vaan siirtyvät kunnille ja työllisyysalueille. Lisäksi on lausuttu, että sosiaalityön tarve kasvaa, koska asiakasmäärät ja sen kautta tarvittavat työpanokset lisääntyvät.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme,

että sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 5.11.2025

Lauri

Lyly

sd

Juha

Viitala

sd

Piritta

Rantanen

sd

Timo

Suhonen

sd

Minja

Koskela

vas