Eduskunnan puhemiehelle
YK:n pääsihteeri käynnisti kuluvan vuoden maaliskuussa YK80-aloitteen, jonka tavoitteena on uudistaa YK:n toimintatapoja. Aloitteen kolmen pilarin — tehostamisen, mandaattien arvioinnin sekä rakenteellisten muutosten ja ohjelmallisten uudistusten — tavoitteena on rakentaa vahvempi ja tehokkaampi YK. Merkittäviä uudistuksia tehtäessä on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota YK:n vahvistamiseen sen päämäärien ja arvojen pohjalta. YK:n ainutlaatuinen rooli valtioiden välisen neuvottelun foorumina ei ole vanhentunut tai muuttunut merkityksettömäksi.
Muutoksen ajurina tulisi olla kestävän kehityksen tavoitteiden toteutuminen ja ihmisoikeuksien turvaaminen kaikille. Erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia vastaan on hyökätty paikallisella, kansallisella, alueellisella ja globaalilla tasolla — myös YK-foorumeilla — minkä vuoksi on ehdottoman tärkeää, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet pysyvät YK:n normatiivisen ja ohjelmallisen työn ytimessä eikä vähenevässä roolissa uudistamisprosessin jälkeen.
Syyskuussa julkaistiin ensimmäinen etenemisraportti rakenteellisiin uudistuksiin tähtäävään työhön liittyen. Raportissa kerrottiin, että YK aikoo toteuttaa arvion UN Womenin, YK:n seksuaali- ja lisääntymisterveysjärjestön UNFPAn ja osin DESA:n yhdistämisestä. Koska ko. toimijoilla on eri mandaatit, on selvää, että kysymys niiden säilymisestä itsenäisinä toimijoina tai yhdistymisestä on reformiprosessin ytimessä. Vaikka sekä UN Women että UNFPA ajavat naisten oikeuksia ja tasa-arvoa, ovat niiden lähtökohdat ja prioriteetit hyvin erilaisia — DESA:sta puhumattakaan. On vaarana, että rakenteellisten muutosten ja mandaattien yhdistämisen seurauksena kaikkien kolmen toimijan mandaatit laimenevat ja siten tasa-arvon ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämiseksi tehtävä työ ja rahoitus sekä poliittinen priorisointi vaarantuvat. Tässä ajassa YK:n kykyä toimia näissä kysymyksissä tulisi vahvistaa, ei heikentää. YK-reformeihin liittyvä päätöksenteko on viime kädessä YK:n jäsenvaltioiden käsissä, ja jäsenvaltioilla on mahdollisuus vaikuttaa reformien sisältöihin ja toteutukseen.
Koska seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin kohdistuu merkittäviä hyökkäyksiä, on riskinä, että erityisesti panostukset siihen vähenevät laajemman tasa-arvo-sateenvarjon alla. Ajankohta keskeisten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeustyötä ja tasa-arvotyötä tekevien tahojen mandaattien uudelleen neuvottelulle on riskialtis.
Suomi on tehnyt jo vuosikymmenten ajan kehitysyhteistyötä tasa-arvon ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämiseksi. Valtioneuvoston heinäkuussa 2024 hyväksymä Kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteko vahvistaa Suomen jatkavan pitkäjänteistä työtään naisten ja tyttöjen oikeuksien sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämiseksi.
Tällä hetkellä yli neljä miljardia ihmistä ei saa tarvitsemiaan seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja eikä heidän oikeutensa toteudu. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien toteutuminen on edellytys laajemmin ihmisoikeuksien toteutumiselle, tasa-arvolle ja kestävälle kehitykselle. Laadukas perusterveydenhuolto, seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut, tieto sekä ihmisten mahdollisuus päättää omasta kehostaan ja lapsiluvustaan edistävät erityisesti naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia saada koulutusta ja toimeentuloa ja siten tukevat koko yhteiskunnan kehitystä. On olennaista, että reformiprosessissa tämä tosiasia tiedostetaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millä konkreettisilla toimilla Suomi varmistaa, että tasa-arvokysymykset ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien suojelu pysyvät reformista huolimatta riittävillä ja spesifeillä mandaateilla YK:n työn keskiössä?