Hallituksen esitys eduskunnalle sähköistä tiedoksiantoa Verohallinnossa koskevaksi lainsäädännöksi

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi verotusmenettelystä annettua lakia, oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettua lakia, veronkantolakia, ennakkoperintälakia ja varainsiirtoverolakia.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 12.1.2026.

Esitykseen sisältyy lakiehdotusten suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskeva jakso. Hallituksen käsityksen mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Arvioinnin lähtökohdat

Tiedoksi annettavasta asiakirjasta tehtävän ilmoituksen merkitys

Verohallinnon sähköisen asiointipalvelun käytön lopettaminen

Muita näkökohtia

(1)Hallituksen esityksessä kuvataan, että ehdotettu sääntely on erityislainsäädäntöä hallituksen esityksessä 124/2025 vp ehdotettuun yleislainsäädäntöön nähden. Nyt arvioitavana olevan esityksen (s. 4) mukaan yleislainsäädännön valmistelun aikana päätettiin aloittaa verotusmenettelyä koskevan erityissääntelyn valmistelu. Verotusmenettelyä koskevan erityislain tavoitteena on, että verotusmenettelyssä sovelletaan edellä mainitussa sähköisen tiedoksiannon yleissääntelyä koskevassa esityksessä ehdotettavaa sääntelyä verotusmenettelyn erityispiirteet huomioiden. Perustuslakivaliokunnan mielestä eduskunnassa käsiteltävänä olevan yleislain ja erityislain välinen suhde on sangen vaivalloisesti ymmärrettävissä.

(2)Perustuslakivaliokunta on verotusta koskevassa lausuntokäytännössään korostanut, että verotusta koskevaa lainsäädäntöä ei voida pitää valtiosääntöoikeudellisesti sellaisena erityisenä julkisen vallan käytön muotona, jonka alueella perusoikeudet eivät tule sovellettaviksi (, kappale 2,, s. 4,, s. 5).

PeVL 59/2025 vpPeVL 59/2025 vp

(4)Perustuslakivaliokunnan mielestä yleislain ja erityislain välinen suhde on oikeudellisesti kuitenkin niin kiinteä, ettei valtiovarainvaliokunta voi hyväksyä nyt arvioitavana olevaa hallituksen esitystä koskevaa mietintöä ennen kuin hallintovaliokunta on antanut mietinnön hallituksen esityksestä 124/2025 vp. Valtiovarainvaliokunnan tulee vielä varmistua hallintovaliokunnan mietinnön hyväksymisen jälkeen, että näiden sääntelyjen välinen suhde on oikeudellisesti riittävän selkeä.

HE 124/2025 vpHE 124/2025 vp

(6)Esityksen 1. lakiehdotuksen 26 c §:n 6 momentin mukaan verohallinto lähettää verovelvolliselle tai tämän valtuuttamalle ilmoituksen 4 tai 5 momentin mukaisesta tiedoksiannosta hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetussa laissa tarkoitettuun viestinvälityspalveluun tai verovelvollisen tai tämän valtuuttaman tätä tarkoitusta varten Verohallinnolle ilmoittamaan puhelinnumeroon tai muuhun sähköiseen osoitteeseen. Ilmoitusta ei lähetetä, jos Verohallinnolla ei ole verovelvollisen sähköistä yhteystietoa. Esityksessä (s. 22) kuvataan, että yleissääntelystä poiketen tässä esityksessä ehdotetaan, että ilmoitusta ei lähetettäisi, jos Verohallinnolla ei ole verovelvollisen sähköistä yhteystietoa.

PeVL 59/2025 vpPeVL 59/2025 vp

(8)Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettua 26 c §:n 6 momenttia on syytä arvioida vastaavalla tavalla kuin hallituksen esitykseen 124/2025 vp sisältyvän 2. lakiehdotuksen 19 a §:ää. Valtiovarainvaliokunnan on muutettava verotusmenettelylain 26 c §:ää siten, että asiakirjan tiedoksianto voidaan toteuttaa asiointipalvelun kautta vain, jos henkilö on itse ilmoittanut 26 c §:n 6 momentin edellyttämän sähköisen osoitteen ilmoituksen (heräte) lähettämistä varten taikka jos henkilö on saanut asiointipalvelussa nimenomaisesti tiedon siitä, että sähköistä ilmoitusta (heräte) ei toimiteta muihin yhteystietoihin, ellei henkilö nimenomaisesti ilmoita sähköistä osoitetta ilmoituksen lähettämistä varten. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

(9)Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 26 c §:n 8 momentin mukaan verovelvollinen voi ilmoittaa Verohallinnolle, ettei hän käytä Verohallinnon sähköistä asiointipalvelua. Ilmoituksen käsittelyn jälkeen päätösten ja asiakirjojen tiedoksiantoon verovelvolliselle ei sovelleta 5 momenttia. Jos verovelvollinen kirjautuu ilmoituksen tekemisen jälkeen Verohallinnon sähköiseen asiointipalveluun, päätösten ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoon sovelletaan kirjautumisesta alkaen uudelleen 5 momenttia.

(10)Säännösehdotuksen perusteluissa (s. 43) todetaan, että laissa ei olisi säädetty määräaikaa, jonka verovelvollinen olisi ilmoituksen johdosta sähköisen tiedoksiantomenettelyn ulkopuolella. Jos verovelvollinen ilmoituksen tekemisen jälkeen jälleen kirjautuisi verohallinnon sähköiseen asiointipalveluun (jäljempänä myös OmaVero-palvelu), päätösten ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoon sovellettaisiin kirjautumisesta alkaen uudelleen 5 momenttia eli tiedoksianto voisi tapahtua sähköisesti, vaikka verovelvollisella ei olisi käytössään tukipalvelulaissa tarkoitettua viestinvälityspalvelua. Perusteluissa todetaan myös, että jos verovelvollisella olisi käytössään sähköisen tiedoksiannon yleissääntelyä koskevassa esityksessä ehdotetun mukaisesti tukipalvelulaissa tarkoitettu viestinvälityspalvelu, hän saisi edelleen verotusta koskevat asiakirjat sähköisesti verohallinnolle tekemästään ilmoituksesta huolimatta. Mahdollista olisi myös se, että luonnollisen henkilön tukipalvelulain mukainen viestinvälityspalvelutili on hänen pyynnöstään suljettu, mutta hän on edelleen verotusasiakirjojen sähköisen tiedoksiannon piirissä, koska hän ei ole ilmoittanut verohallinnolle, ettei käytä verohallinnon sähköistä asiointipalvelua.

PeVL 59/2025 vpPeVL 59/2025 vp

(12)Hallituksen esityksen (s. 39) mukaan erityissääntelyssä lähtökohtana on se, että OmaVeroa käyttävät verovelvolliset ovat sähköisen tiedoksiannon piirissä ilman valinnanvapautta. Oikeusturvan takaamiseksi verovelvollisen on kuitenkin mahdollista ilmoittaa, että hän ei käytä jatkossa OmaVeroa, jolloin hänelle lähetetään tiedoksiannot postitse, jos hänellä ei ole käytössään tukipalvelulaissa tarkoitettua viestinvälityspalvelua. Perustelujen mukaan, jos verovelvollinen, jolla ei ole viestinvälityspalvelua käytössään, ilmoituksensa jälkeen kuitenkin kirjautuu uudelleen OmaVeroon, siirtyy hän välittömästi jälleen sähköisen tiedoksiannon piiriin. Esityksen mukaan tässä ilmoituksessa ei siten lähtökohtaisesti ole kysymys siitä, että verovelvollinen voisi halutessaan pysyä paperisen tiedoksiannon piirissä, mutta silti jatkaa OmaVeron käyttämistä. Tältä osin tässä esityksessä ehdotettava erityissääntely poikkeaa olennaisesti ehdotetusta viestinvälityspalvelua koskevasta yleissääntelystä.

(13)Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotetun sääntelyn arviointiasetelma on sinänsä yleislaista jossain määrin poikkeava. Yleislaissa tarkoitettuun viestinvälityspalveluun tunnistautuminen voi tapahtua monen eri palvelun yhteydessä, kun taas OmaVero-palvelu on erillinen palvelu, johon kirjautuminen liittyy perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan vain verohallinnon palveluun kirjautumiseen. Perustuslakivaliokunnan mielestä ei ole kuitenkaan ongelmatonta, jos jokaisella kerralla OmaVero-palveluun kirjauduttaessa on erikseen tehtävä ilmoitus sähköisen asioinnin lopettamisesta. Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntely vaikuttaa ongelmalliselta erityisesti ottaen huomioon, että säännösehdotuksen mukaan sähköisen asioinnin lopettaminen edellyttää erikseen käsiteltävää ilmoitusta, eikä henkilö voi ilmeisesti välittömästi palvelua käyttäessään valita, että hän haluaa lopettaa sähköisen tiedoksiannon OmaVero-palvelusta. Valiokunnan mielestä sääntelyä on muutettava siten, että ilmoitus on voimassa kohtuullisen ajan, eikä jokainen OmaVero-palveluun kirjautuminen edellytä uuden ilmoituksen tekemistä ja ilmoituksen käsittelyajan odottamista. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

(14)Nykyisin OmaVero-palvelua on mahdollista käyttää niin suomeksi kuin ruotsiksikin. Perustuslakivaliokunta on pitänyt olennaisena huolehtia molempien kansalliskielten riittävästä näkyvyydestä digitaalisissa palveluissa ja myös muista kielellisistä oikeuksista sekä pitänyt tärkeänä, että kielelliset perusoikeudet otetaan huomioon palvelujen kehittämisen alkuvaiheesta alkaen ja että digitaalisia palveluita kehitetään rinnakkain eri kieliversioina (PeVM 5/2022 vp, kappale 5).

(15)Hallituksen esityksen perustelujen (s. 57) mukaan tällä hetkellä OmaVero-palvelun käyttöliittymää ei ole toteutettu saamen kielillä. Verohallinto tarjoaa kuitenkin saamenkielistä palvelua, kääntämistä ja tulkkausta kaikille saamelaisille, jotka ilmaisevat haluavansa käyttää verohallinnossa asioidessaan saamen kieltä, minkä lisäksi verohallinnon verkkosivuilla on julkaistu muun ohella keskeisiin OmaVero-palvelun toiminnallisuuksiin liittyviä ohjeita. Esityksestä ei ilmene, milloin saamenkielinen käyttöliittymä ja postilaatikko tulee käyttöön ja millä saamen kielillä. Kuvattu on merkityksellistä perustuslain 17 §:n 3 momentin kannalta. Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla.

(16)Saamenkielisten henkilöiden viranomaisasiointi saamen kielillä on mahdollista edelleen muussa kuin OmaVero-palvelun kautta tapahtuvassa asioinnissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä valtiosääntöisesti asianmukaisempaa olisi, että OmaVero-palvelu tulisi käyttöön myös saamen kielillä samanaikaisesti esityksen hyväksymisen kanssa.