Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työeläkelakien ja eräiden muiden lakien muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työeläkelakeja, niihin liittyviä voimaanpanolakeja, eräitä muita sosiaaliturvaetuuksia koskevia lakeja, lakia Kevasta, lakia valtion eläketurvan rahoituksesta sekä rikoslakia. Lakeihin ehdotetaan tehtäväksi eräitä muutoksia, jotka liittyvät vuoden 2017 alusta voimaan tulevaan työeläkeuudistukseen sekä erinäisiä muita muutoksia.

Työeläkelakeja ehdotetaan muutettaviksi siten, että Kansaneläkelaitoksen maksama kuntoutusraha ei estäisi takautuvan työkyvyttömyyseläkkeen maksamista. Myös säännöksiä eläkkeestä vähennettävistä ensisijaisista etuuksista ehdotetaan täsmennettäväksi. Lisäksi työeläkelakeihin ehdotetaan tehtäväksi uuden tartuntatautilain säätämisestä aiheutuvia muutoksia. Tartuntatautipäivärahan ajalta karttuisi eläkettä siten, että eläkkeeseen oikeuttaisi 65 prosenttia tartuntatautipäivärahan perusteena olevasta palkasta. Työeläkelakien voimaanpanolaeissa olevia lisäeläkkeisiin liittyviä suojasäännöksiä ehdotetaan täydennettäviksi jo eläkkeellä olevien tai jo eläkeiän täyttäneiden henkilöiden osalta.

Työeläkelakeihin, tapaturmavakuutuslakeihin ja eräisiin Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemia etuuksia koskeviin lakeihin ehdotetaan lisättäväksi säännös etuudensaajan kuoleman jälkeen aiheettomasti maksetun etuuden palauttamisesta etuuden maksajalle ilman takaisinperintämenettelyä. Myös työeläkelakien säännöksiä tietojen luovutuksesta ehdotetaan täsmennettäviksi. Eläketurvakeskuksesta annetun lain säännöksiä Eläketurvakeskuksen tehtävistä ja hallituksen jäsenestä ja toimitusjohtajasta ehdotetaan täsmennettäviksi.

Työeläkevakuutusmaksun vanhentumisaikaa koskevia säännöksiä ehdotetaan yhdenmukaistettaviksi siten, että työeläkevakuutusmaksun määräämistä ja aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palauttamista koskeva vanhentumisaika olisivat samanlaiset. Pidennetystä kymmenen vuoden määräajasta työeläkevakuutusmaksun määräämisessä luovuttaisiin kokonaan siten, että työeläkevakuutusmaksun määräämisaika ei olisi tavanomaista pidempi niissäkään tilanteissa, joissa työntekijälle lisätään ansaintarekisteriin yli viisi vuotta vanhoja työansioita. Vastaavia muutoksia ehdotetaan myös julkisten alojen eläkelakiin, jossa on säännökset julkisten alojen työntekijän eläkemaksusta sekä Kevasta ja valtion eläketurvan rahoituksesta annettuihin lakeihin, joissa on säännökset Kevan jäsenyhteisöjen ja valtion työnantajien eläkemaksuista.

Jo lakkautettua rekisteröityä TEL-lisäeläkejärjestelmää koskevien rekisteritietojen takautuva korjaaminen ehdotetaan lopetettavaksi 31 päivänä joulukuuta 2020. Tämän jälkeen korjattaisiin vain eläkelaitoksen virheestä johtuvat rekisterivirheet.

Rikoslain työeläkevakuutusmaksupetosta koskevan pykälän tunnusmerkistöä ehdotetaan yksinkertaistettavaksi ja pykälä laajennettaisiin koskemaan myös merimieseläkelain mukaista vakuuttamista.

Lisäksi lakeihin ehdotetaan tehtäviksi eräitä muita toimeenpanoa selkeyttäviä tarkistuksia ja teknisluonteisia korjauksia.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

YLEISPERUSTELUT

1

Nykytila ja nykytilan arviointi

1.1

Eläkeuudistus

Suomen työeläkejärjestelmä uudistuu merkittävästi vuoden 2017 alusta voimaan tulevan eläkeuudistuksen myötä. Eläkeuudistusta koskevaan hallituksen esitykseen (hallituksen esitys eduskunnalle työeläkejärjestelmää koskevan lainsäädännön muuttamiseksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 16/2015 vp) sisältyneet lait on vahvistettu ja ne tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Työeläkelainsäädännön muutosten tarkoituksena on pidentää työuria, turvata työeläkejärjestelmän rahoitus sekä varmistaa riittävä eläketurva ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus.

Lakimuutosten johdosta alin vanhuuseläkeikä nousee asteittain 65 vuoteen. Vuonna 1955 syntyneistä alkaen alinta vanhuseläkeikää nostetaan nykyisestä 63 vuodesta kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohti, kunnes se on 65 vuotta. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden alin vanhuuseläkeikä sopeutetaan elinajanodotteen muutokseen. Tarkoituksena on, että eläkeajan ja työssäoloajan välinen suhde pysyisi samalla tasolla kuin se on vuonna 2025.

Eläkkeen karttuma yhtenäistetään siten, että eläkettä karttuu iästä riippumatta 1,5 prosenttia vuodessa työntekijän saamien työansioiden tai yrittäjän työtulon perusteella. Siirtymäajalla vuoden 2025 loppuun saakka 53—62-vuotiaille karttuu kuitenkin eläkettä 1,7 prosenttia vuodessa. Nykyinen 4,5 prosentin karttuma alimman vanhuuseläkeiän täyttämisen jälkeen tehdystä työstä korvataan lykkäyskorotuksella. Karttunut eläke tarkistetaan 0,4 prosentin lykkäyskorotuksella jokaiselta kuukaudelta, jolla eläkkeen alkamista lykätään yli alimman vanhuuseläkeiän. Työntekijän työeläkevakuutusmaksua ei enää vähennetä työansioista eläkettä laskettaessa, joten eläkkeen karttuma lasketaan nykyistä suuremmista ansioista.

Vakuuttamisvelvollisuuden alaikäraja laskee työntekijöillä 17 vuoteen. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja nousee asteittain nykyisestä 68 vuodesta siten, että ikäraja on 69 vuotta vuonna 1958—1961 syntyneillä ja 70 vuotta vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneillä henkilöillä.

Työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttava tuleva aika lasketaan alimpaan vanhuuseläkeikään ja vanhuuseläkeiän noustessa myös tulevan ajan pääteikä nousee. Kun alimman vanhuuseläkeiän määräytyminen kytketään elinajanodotteen muutokseen, elinaikakerrointa lievennetään, mutta sen vaikutus kohdistetaan myös työkyvyttömyyseläkkeiden tulevan ajan eläkeosaan.

Osa-aikaeläke eläkemuotona lakkautetaan ja se korvataan osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Eläkettä voi saada hakemuksen mukaisesti joko 25 tai 50 prosenttia karttuneen eläkkeen määrästä. Uusi eläkemuoto työeläkejärjestelmässä on myös työuraeläke, joka mahdollistaa pitkän työuran rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä tehneelle henkilölle eläkkeelle jäämisen ennen alinta vanhuuseläkeikää.

Eläke-etuuksia koskevat muutokset koskevat sekä yksityisten alojen että julkisten alojen eläketurvaa. Eläkeuudistuksen yhteydessä voimassa olevat julkisten alojen erilliset eläkelait yhdistetään julkisten alojen eläkelaiksi (81/2016), jossa säädetään Kevan jäsenyhteisön, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kelan palveluksessa olevien henkilöiden eläketurvasta. Julkisten alojen eläkelailla kumotaan kunnallinen eläkelaki (549/2003), valtion eläkelaki (1295/2006) ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki (261/2008). Näihin kumottaviin lakeihin sisältyvät säännökset eläketurvan rahoituksesta ja hallinnosta siirretään erillislakeihin, jotka myös tulevat voimaan vuoden 2017 alusta. Kevasta annetussa laissa (66/2016) säädetään eläketurvan toimeenpanosta huolehtivan Kevan hallinnosta ja rahoituksesta. Valtion ja evankelis-luterilaisen kirkon eläketurvan rahoituksesta säädetään valtion eläketurvan rahoituksesta annetussa laissa (67/2016) ja evankelis-luterilaisen kirkon eläketurvan rahoituksesta annetussa laissa (68/2016).

Osa eläkeuudistuksen heijastusvaikutuksista on otettu huomioon eläkeuudistusta koskevassa hallituksen esityksessä HE 16/2015 vp, mutta kaikkia heijastusvaikutuksia ei ehditty kyseiseen esitykseen sisällyttää. Valmistelun yhteydessä on ilmennyt myös eräitä muita työeläkelainsäädännön muutostarpeita.

1.2

Takautuva työkyvyttömyyseläke ja Kansaneläkelaitoksen maksama kuntoutusraha

Työeläkelainsäädännössä korostetaan kuntoutuksen ensisijaisuutta työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Tämän vuoksi työeläkelaeissa on säädetty, että työntekijällä ei ole oikeutta ilman pätevää syytä työkyvyttömyyseläkkeeseen ennen kuin hänen oikeutensa työeläkelakien tai kuntoutusrahalain mukaiseen kuntoutusrahaan on päättynyt. Työntekijän eläkelain (395/2006) 43 §:n mukaan takautuvaa työkyvyttömyyseläkettä ei makseta ajalta, jolta työntekijä on saanut Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukaista kuntoutusrahaa.

Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään pätevästä syystä takautuvasti samalle ajalle, jolta henkilölle on maksettu Kansaneläkelaitoksesta kuntoutusrahaa, jo yhdenkin päivän kuntoutusraha voi estää koko kuukauden työkyvyttömyyseläkkeen maksamisen. Erityisesti muun kuin ammatillisen kuntoutuksen perusteella myönnetty kuntoutusraha, esimerkiksi sopeutumisvalmennuksena myönnetty kuntoutusraha, voi sisältää useita lyhyitä jaksoja. Kuntoutuspäätös on usein tehty ennen eläkeratkaisua, mutta työkyvyttömyyden pahennuttua takautuva työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää kuntoutusrahajakson kanssa samalle ajalle.

Muutaman päivän ajalta maksettu kuntoutusraha voi nykyisin estää työkyvyttömyyseläkkeen maksamisen koko kuukaudelta. Eläkkeensaajalle aiheutuu tästä taloudellisia menetyksiä, jos hän kuntoutuksesta huolimatta on tullut työkyvyttömäksi. Nykyiset säännökset eivät myöskään tue työntekijän osallistumista kuntoutukseen, jos kuntoutuksesta huolimatta työntekijää uhkaa työkyvyttömyys. Kuntoutuksen ensisijaisuutta koskevat säännökset voivat siten toimia päinvastoin kuin on tarkoitettu. Näitä tilanteita voi jatkossa tulla aiempaa useammin, sillä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuudet ovat kehittymässä siihen suuntaan, että niitä maksetaan nykyistä useammin lyhyissä jaksoissa.

1.3

Tapaturmapäivärahan vähentäminen työeläkkeestä

Työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) sekä maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) mukaiset korvaukset ovat pääsääntöisesti ensisijaisia työeläkkeisiin nähden. Työeläkelakien mukaan ensisijaiset etuudet vähennetään työeläkkeestä. Työntekijän eläkelain 92 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan perusteella ensisijaisia etuuksia eivät kuitenkaan ole työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:n mukainen tapaturmaeläke ja sitä edeltävä päiväraha sekä maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 58 §:n mukainen tapaturmaeläke ja sitä edeltävä päiväraha. Näiden pykälien mukaista tapaturmaeläkettä ja päivärahaa maksetaan silloin, kun vanhuuseläke on alkanut vahingoittuneen täytettyä 63 vuotta ja vahinkotapahtuma on sattunut työssä, jota vahingoittunut teki eläkkeellä ollessaan. Näissä tilanteissa oikeus tapaturmaeläkkeeseen päättyy, kun vahinkopäivästä on kulunut kolme vuotta tai kuin vahingoittunut on sitä aikaisemmin täyttänyt 68 vuotta.

Voimassa olevan säännöksen sanamuodon mukainen tulkinta johtaa siihen, että, jos työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:n tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 58 §:n mukaisissa tilanteissa vahinkotapahtuma sattuu 67 vuotta täyttäneelle eläkkeensaajalle, tapaturmapäiväraha vähennetään työeläkkeestä, koska sen jälkeen ei voi tulla myönnettäväksi tapaturmaeläkettä. Työeläkelakien sanamuotoa voisi olla tarkoituksenmukaista täsmentää tältä osin. Myös eläkeuudistuksen yhteydessä säädetty vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan nousu tulisi ottaa huomioon säännöksissä.

1.4

Tartuntatautilain kokonaisuudistus

Henkilöllä, joka tartuntataudin leviämisen estämiseksi on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin, on oikeus saada päivärahaa ja korvausta ansion menetyksestä tartuntatautilain (583/1986) 27 §:n perusteella. Oikeus päivärahaan ja ansionmenetyskorvaukseen on myös lapsen huoltajalla, jos alle 16-vuotias lapsi on edellä mainitusta syystä määrätty pidettäväksi kotona ja huoltaja tämän vuoksi on estynyt tekemästä työtään.

Päivärahan ja korvauksen määräytymisestä säädetään tarkemmin sairausvakuutuslaissa (1224/2004). Sairausvakuutuslain 8 luvun 1 §:n mukaan sairausvakuutuslain säännökset sairauspäivärahasta koskevat soveltuvin osin myös tartuntatautilain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua päivärahaa. Sairauspäivärahan määrä lasketaan pääsääntöisesti vakuutetun verotuksessa todettujen työtulojen perusteella siten, että päivärahaetuus on vuosityötulon suuruudesta riippuen 70, 35 tai 25 prosenttia vuosityötulojen kolmassadasosasta. Ansionmenetyskorvaus määrätään sen työtulon perusteella, jonka henkilö olisi saanut, jollei häntä olisi määrätty tartuntatautilain nojalla olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin. Korvaus ansionmenetyksestä on työtulon ja päivärahan erotus.

Tartuntatautilain mukaisen päivärahan ajalta karttuu eläkettä työntekijän eläkelain 74 §:n 3 momentin 8 kohdan perusteella. Lainkohdan mukaan eläkkeeseen oikeuttaa 65 prosenttia sairauspäivärahan perusteena olevasta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta työtulosta ajalta, jolta etuus on maksettu työntekijälle. Lakia on tulkittu siten, että tartuntatautilain mukainen päiväraha on oikeuttanut eläkekarttumaan, koska päiväraha määräytyy sairausvakuutuslain säännösten perusteella. Eläkettä karttuu siltä ajalta, jolta etuus on maksettu työntekijälle itselleen. Ansionmenetyskorvauksesta eläkettä ei kartu.

Eduskunnan käsiteltävänä on tämän esityksen antamishetkellä hallituksen esitys eduskunnalle tartuntatautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 13/2016 vp). Esityksessä ehdotetaan, että tartuntataudin leviämisen estämiseksi ansiotyöstään poissa olemaan, eristettäväksi tai karanteeniin määrätyn henkilön ansionmenetyksen korvaamista koskevia säännöksiä selkeytettäisiin. Tartuntatautilaissa säädettäisiin oikeudesta tartuntatautipäivärahaan ja sairausvakuutuslaissa päivärahan määräytymisestä ja maksamisesta. Voimassa olevasta laista poiketen ansionmenetyksen korvaamiseksi maksettaisiin vain yhtä etuutta, tartuntatautipäivärahaa, joka kattaisi nykyisen päivärahan ja ansionmenetyskorvauksen. Tartuntatautipäiväraha vastaisi sitä todellista ansionmenetystä, joka henkilölle aiheutuu sen vuoksi, että hänet määrätään olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin. Uuden tartuntatautilain on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2016.

Uuden tartuntatautilain säätämisen myötä työeläkelakien säännökset eläkkeen karttumisesta sairauspäivärahan ajalta eivät enää sovellu tartuntatautipäivärahaan, sillä korvauksen osana ei enää makseta sairauspäivärahaan rinnastuvaa päivärahaa, joka määräytyisi verotuksessa todettujen työtulojen perusteella. Työeläkelaeista siten puuttuu jatkossa säännös eläkkeen karttumisesta tartuntatautipäivärahan ajalta. Tartuntatautilain uudistuksesta aiheutuu myös eräitä muutostarpeita työeläkelakien regressisäännöksiin.

1.5

Lisäeläkkeet

Eläkeuudistuksen yhteydessä säädettiin tiettyjen lisäturvajärjestelyjen suojaamisesta. Suojatuista lisäeläkejärjestelyistä säädetään työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain (71/2016) 8 §:ssä. Suojasäännösten perusteella työntekijällä on tietyissä tilanteissa oikeus saada lakisääteinen eläke maksuun perusturvan mukaista eläkeikää alemmassa lisäeläkeiässä. Jos suojasäännöksen piiriin kuuluva henkilö 1 päivänä tammikuuta 2017 on jo lisäeläkejärjestelystä eläkkeellä tai täyttänyt ennen kyseistä päivämäärää lisäeläkejärjestelyn eläkeiän, saa hän työntekijän eläkelain mukaisen eläkkeen 63-vuotiaana ilman varhennusvähennystä.

Eläkeuudistuksen yhteydessä on kuitenkin jäänyt lisäämättä vastaava säännös suojatun lisäeläkejärjestelyn piirissä olevien ja jo eläkkeellä olevien tai lisäeläkejärjestelyn eläkeiän täyttäneiden oikeudesta julkisten alojen eläkelain, yrittäjän eläkelain (1272/2006), maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) ja merimieseläkelain (1290/2006) mukaiseen eläkkeeseen varhentamattomana 63-vuotiaana. Säännöksen lisääminen myös muiden työeläkelakien kuin työntekijän eläkelain osalta olisi perustelua. Jos säännöstä ei ole, henkilön lakisääteinen eläke 63-vuotiaana voi olla yleisen eläkeiän nousun ja varhennusvähennyksen johdosta pienempi kuin hän tiesi jäädessään eläkkeelle lisäeläkejärjestelyn mukaisessa eläkeiässä.

Yksityisten alojen lakisääteisen työeläkejärjestelmän alkuvaiheessa peruseläkkeen tavoitetaso jäi useista syistä alhaiseksi. Työntekijäin eläkelain (395/1961; TEL) 11 §:ään perustuvan rekisteröidyn TEL-lisäeläketurvan avulla työnantaja saattoi tarjota työntekijöilleen lakisääteisen peruseläketurvan asteittaisen voimaantulon vuoksi alhaiseksi jäänyttä peruseläketurvan tasoa paremman eläketurvan.

Rekisteröity TEL-lisäeläkejärjestelmä on lakkautettu siten, että 31 päivänä joulukuuta 2016 vielä voimassa olevien TEL-lisäeläkevakuutuksien voimassaolo päätetään kyseisenä päivänä suoraan lain nojalla. Tällöin päättyy lisäeläketurvan karttuminen ja vakuutusmaksuvelvollisuus. Lakkauttaminen tehtiin lainmuutoksilla 1207—1210/2013 (HE 162/2013 vp). Päättymisajankohtaan 31 päivänä joulukuuta 2016 mennessä ansaitusta lisäeläkkeestä muodostetaan vapaakirja. Työntekijällä säilyy oikeus saada mainittu vapaakirjaeläke sekä muut rekisteröidyn lisäeläketurvan ja peruseläketurvan mukaiset eläkkeensä 31 päivänä joulukuuta 2016 voimassa olevassa TEL-lisäeläketurvan mukaisessa alennetussa eläkeiässä, jos työsuhde lisäeläketurvan järjestäneeseen työnantajaan jatkuu TEL-lisäeläkejärjestelyn mukaiseen vanhuuseläke-ikään saakka tai päättyy aikaisintaan 4 kuukautta ennen kyseisen eläkeiän täyttämistä.

TEL-lisäeläkejärjestelmän vakuuttaminen loppuu 31 päivänä joulukuuta 2016. Tämän jälkeen, jos nykysäännöksiä ei muuteta, TEL-lisäeläketurvaa koskevia tietojärjestelmiä ja niihin liittyvää laskentaosaamista tulee kuitenkin ylläpitää vuosikymmeniä eteenpäin. Tämä johtuu siitä, että jos rekisteriin korjataan esimerkiksi puuttuvan työsuhteen tiedot, pitää korjatuille tiedoille laskea alusta alkaen vuoden 2004 tasolle kiinnitetty tavoite-eläke. Tietojärjestelmien ja laskentaosaamisen ylläpitäminen vuosikymmeniä eteenpäin ei ole toimeenpanon näkökulmasta tarkoituksenmukaista eikä kustannustehokasta.

TEL-lisäeläketurvan piiriin kuuluvia vakuutettuja, jotka olivat vielä töissä ja joilla oli jatkuva TEL-lisäturva, oli vuoden 2015 lopussa noin 7 500 henkilöä. Lisäksi TEL-lisäeläketurvan vapaakirjoja oli rekisterissä noin 55 000 henkilöllä, jotka eivät vielä olleet eläkkeellä. Vuonna 2015 keskimääräinen alkava lisäeläketurvan vanhuuseläke oli 83 euroa kuukaudessa.

1.6

Oikeus vanhuuseläkkeeseen työttömyyspäivärahan lisäpäivien perusteella

Kansaneläkelain (568/2007) 11 §:n perusteella henkilöllä, joka saa työttömyyspäivärahaa lisäpäiviltä työttömyysturvalain (1290/2002) 6 luvun 9 §:n perusteella, on oikeus saada vanhuuseläke 63 vuotta täytettyään ilman varhennusvähennystä. Kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (803/2012) voimaantulosäännöksen perusteella ennen vuotta 1958 syntyneillä henkilöillä on oikeus lisäpäivien perusteella maksettavaan vanhuuseläkkeeseen ilman varhennusvähennystä jo 62 vuoden iässä.

Työttömyyspäivärahaa lisäpäiviltä saavan henkilön oikeudesta työeläkkeeseen ennen hänen alinta vanhuuseläkeikäänsä säädetään vuoden 2017 alusta voimaan tulevan työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 7 §:ssä. Ennen vuotta 1958 syntyneellä, työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalain 6 luvun 9 §:ssä tarkoitetun lisäpäiväoikeuden perusteella saavalla henkilöllä on oikeus jäädä varhennusvähennyksellä vähentämättömälle vanhuuseläkkeelle 62 vuoden iässä. Työeläkejärjestelmässä vuonna 1958 tai sen jälkeen syntyneillä ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen lisäpäivien perusteella.

Eläkeuudistuksen myötä alin vanhuuseläkeikä työeläkejärjestelmässä nousee myös vuonna 1958 ja sen jälkeen syntyneillä. Vuonna 1958 syntyneiden alin vanhuuseläkeikä on 64 vuotta, vuonna 1959 syntyneiden 64 vuotta ja 3 kuukautta, vuonna 1960 syntyneiden 64 vuotta ja 6 kuukautta ja vuonna 1961 syntyneiden 64 vuotta ja 9 kuukautta. Kansaneläkejärjestelmässä vuonna 1958—1961 syntyneiden vanhuuseläkeikä on 65 vuotta, mutta heillä on oikeus varhennusvähennyksellä vähennettyyn vanhuuseläkkeeseen 64 vuoden iässä. Vuonna 1962 syntyneiden alin vanhuuseläkeikä työeläkejärjestelmässä ja kansaneläkejärjestelmässä on 65 vuotta ja oikeutta varhennettuun vanhuuseläkkeeseen ei ole.

Koska kansaneläkelain ja työeläkelakien säännökset oikeudesta vanhuuseläkkeeseen lisäpäivien perusteella poikkeavat toisistaan, voisivat vuonna 1958 tai sen jälkeen syntyneet henkilöt jatkossakin saada vähentämättömän vanhuuseläkkeen kansaneläkejärjestelmästä 63-vuotiaana, kun taas työeläkkeen saisi vasta omassa alimmassa vanhuuseläkeiässä. Työeläkelakien mukaisen vanhuuseläkeiän ja kansaneläkelain 11 §:n mukaisen 63 vuoden ikärajan välinen ero kasvaisi edelleen työeläkelakien mukaisen vanhuuseläkeiän noustessa. Tilanne ei ole selkeä eläkejärjestelmien kokonaisuuden ja pitkäaikaisesti työttöminä olevien näkökulmasta.

1.7

Työeläkevakuutusmaksuihin liittyvät vanhentumisajat

Työntekijän eläkelain mukaan eläkelaitoksen on määrättävä työeläkevakuutusmaksu sopimustyönantajalle viiden vuoden kuluessa vakuutusehtojen taikka eläkekassan tai eläkesäätiön sääntöjen mukaisesta työeläkevakuutusmaksun eräpäivästä ja tilapäiselle työnantajalle viiden vuoden kuluessa palkanmaksuvuotta seuraavan vuoden alusta lukien. Sopimustyönantajalla tarkoitetaan työnantajaa, joka järjestää työntekijöidensä eläketurvan työntekijän eläkelain 142 §:n mukaisesti ottamalla vakuutuksen työeläkevakuutusyhtiöstä. Tilapäisellä työnantajalla tarkoitetaan työnantajaa, jonka palveluksessa ei ole jatkuvasti työntekijää ja jonka maksamat palkat ovat kuuden kuukauden ajalta yhteensä alle 8 238 euroa vuonna 2016. Tilapäisen työnantajan ei tarvitse tehdä vakuutussopimusta eläkelaitoksen kanssa.

Työeläkevakuutusmaksun määräämisen vanhentumisaika on siis tavallisesti viisi vuotta. Jos kuitenkin työntekijälle lisätään Eläketurvakeskuksen ansaintarekisteriin yli viisi vuotta vanhoja riidattomia työansioita, eläkelaitoksen on määrättävä työnantajalle työeläkevakuutusmaksu näiden työntekijälle lisättyjen ansioiden perusteella kymmenen vuoden määräajan kuluessa. Määräaika alkaa kulua sopimustyönantajalla siitä, kun kyseisen työsuhteen työeläkevakuutusmaksu olisi vakuutusehtojen mukaan erääntynyt maksettavaksi ja tilapäistyönantajalla palkanmaksuvuotta seuraavan vuoden alusta.

Työntekijä voi huomata puutteita ansaintarekisterin työnansiotiedoissa saamastaan työeläkeotteesta. Joka kolmas vuosi lähetettävällä työeläkeotteella ilmoitetaan tiedot yksityisten ja julkisten alojen työeläkelakien mukaisesta työskentelystä otteen antamisvuotta edeltäneiltä kuudelta vuodelta. Jos työntekijä toteaa työeläkeotteen tiedoissa virheen tai puutteen, yksityisten alojen eläkelaitoksen tai Eläketurvakeskuksen on selvitettävä tietojen oikeellisuus. Eläkelaitoksilla tai Eläketurvakeskuksella on velvollisuus selvittää tietojen oikeellisuus takautuvasti otteen antovuodelta ja kuudelta sitä edeltävältä vuodelta. Kuutta vuotta vanhemmatkin tiedot oikaistaan, jos työntekijä pystyy itse esittämään riidattoman näytön työansioistaan, joiden perusteella hänet olisi pitänyt vakuuttaa.

Työnantajan aiheettomasti maksaman työeläkevakuutusmaksun palautus vanhentuu viiden vuoden kuluttua työeläkevakuutusmaksun maksupäivästä. Jos työnantaja on pidättänyt työntekijältä aiheettomasti työntekijän työeläkevakuutusmaksun, työnantajan on palautettava maksu työntekijälle tämän vaatimuksesta. Tämä palautusmaksu vanhentuu viiden vuoden kuluttua maksun pidätyspäivästä lukien.

korjausmaksu Työeläkevakuutusmaksun määräämiseen ja palauttamiseen sekä työansioiden selvittämiseen liittyy useita erilaisia määräaikoja, joiden laskeminen alkaa sopimustyönantajalla ja tilapäisellä työnantajalla eri ajankohdista. Se, että aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentuminen alkaa eri ajankohdasta kuin määräämättä jääneen vakuutusmaksun vanhentuminen, on ongelmallista erityisesti väärinvakuuttamistilanteiden korjauksissa. Jos esimerkiksi työansioita korjataan takautuvasti niin, että työnantaja muuttuu, vakuutusmaksu voidaan määrätä oikealle työnantajalle kymmeneltä vuodelta takautuvasti (), mutta aiheettomasti peritty maksu tulee palauttaa toiselle työnantajalle vain viideltä vuodelta takautuvasti.

1.8

Julkisten alojen eläkemaksut

Julkisten alojen työntekijöiden eläkemaksuista säädetään julkisten alojen eläkelain 11 luvussa. Vuoden 2017 alusta voimaan tulevien säännösten mukaan Kevan on määrättävä eläkemaksu maksettavaksi viiden vuoden kuluessa lopullisen maksun eräpäivää seuraavan vuoden alusta lukien. Jos työntekijälle lisätään takautuvasti yli viisi vuotta vanhoja eläkkeeseen oikeuttavia työansioita, Kevan on määrättävä eläkemaksu näiden työansioiden perusteella maksettavaksi kymmenen vuoden kuluessa. Aiheettomasti suoritetun työntekijän eläkemaksun palautus vanhentuu kuitenkin viiden vuoden kuluttua työntekijän eläkemaksun pidätyspäivää seuraavan vuoden alusta lukien.

Julkisten työnantajien eläkemaksuista säädetään Kevan jäsenyhteisöjen osalta Kevasta annetussa laissa, valtion osalta valtion eläketurvan rahoituksesta annetun laissa, evankelis-luterilaisen kirkon osalta evankelis-luterilaisen kirkon eläketurvan rahoituksesta annetussa laissa sekä Kansaneläkelaitoksen osalta Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 13 §:ssä.

Kevasta annetun lain mukaan Kevan on määrättävä työntekijän eläkemaksu viiden vuoden kuluessa saatavan syntymisestä. Maksuosuussaatavan katsotaan syntyvän lopullisen maksun eräpäivänä. Aiheettomasti suoritetun maksun palautus vanhentuu viiden vuoden kuluttua maksun maksupäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Valtion eläketurvan rahoituksesta annetun lain mukaan aiheettomasti maksetun eläkemaksun palautus vanhentuu viiden vuoden kuluttua työnantajan eläkemaksun maksupäivästä. Eläkemaksun perimisen vanhentumisesta ei ole säännöksiä.

Vuoden 2017 alusta voimaantulevissa laeissa eläkemaksujen vanhentumisajat alkavat eri ajankohdasta työntekijän ja työnantajan eläkemaksujen kohdalla. Lisäksi eläkemaksujen määräämisen vanhentumisaika on työntekijän eläkelain säännöksiä vastaavalla tavalla vanhoja työsuhdetietoja korjattaessa pidempi kuin eläkemaksujen palauttamista koskeva aika.

1.9

Työeläkevakuutusmaksupetos

Rikoslain (39/1889) 29 luvussa säädetään rikoksista julkista taloutta vastaan. Luvun 4 a ja 4 b §:ssä säädetään työeläkevakuutusmaksupetoksesta ja törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta. Työeläkevakuutusmaksupetosta koskevan 4 a §:n 1 momentin mukaan työnantaja tai tämän edustaja voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi, jos työnantaja tai tämän edustaja aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa työeläkevakuutusmaksun määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian alhaisena tai sen aiheettoman palauttamisen säännöksessä luetelluilla teoillaan.

Momentissa on lueteltu kolme vaihtoehtoista tapaa, joilla maksun virheellinen määrääminen tulee aiheuttaa, jotta työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistö täyttyisi. Momentin 1 kohdan mukaan työeläkevakuutusmaksupetokseen voi syyllistyä laiminlyömällä työntekijän eläkelain mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden tai muun työntekijän eläkelaissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden. Momentin 2 kohdan mukaan toinen tapa on antaa työntekijän eläkelain mukaista tehtävää hoitavalle työntekijän eläkelain mukaan tarvittavan, vakuutusmaksuun tai eläkkeistä aiheutuvien kulujen jakamiseen vaikuttavan tiedon virheellisenä tai kieltäytymällä antamasta tässä kohdassa mainittuja tietoja. Momentin 3 kohdan mukaan työeläkevakuutusmaksupetokseen voi myös syyllistyä jättämällä työntekijältä perimänsä työntekijän työeläkevakuutusmaksun tilittämättä työntekijän eläkelain mukaiselle eläkevakuutusta hoitavalle eläkelaitokselle.

Jos teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen ja vakuutusmaksun korotus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi, teosta voidaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta. Rikoslain 29 luvun 4 b §:n mukaan törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta voidaan tuomita vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Työeläkevakuutusmaksupetos on törkeä, jos siinä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja työeläkevakuutusmaksupetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Työeläkevakuutusmaksupetostutkintoja käynnistyy vuosittain noin 50 kappaletta. Tapauksiin liittyy lähes aina muuta talousrikollisuutta. Tutkinnan kohteena on usein myös kuittikauppaa, veropetoksia, kirjanpitorikoksia ja yleensä pimeän työvoiman käyttöä. Lähes kaikki tutkinnat ovat johtaneet syytteisiin ja tuomioihin. Työeläkevakuutusmaksupetoksina käsitellyissä tapauksissa on työeläketurvan järjestäminen tai siihen liittyvät ilmoitusvelvoitteet laiminlyömällä tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Työeläkevakuutusmaksupetos on osoittautunut yhdeksi tarpeelliseksi työkaluksi talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjunnassa.

Rikoslain 29 luvun 4 a ja 4 b §:n sanamuoto koskee vain työntekijän eläkelain mukaista vakuuttamista. Työeläkevakuutusmaksupetosta koskevat säännökset on kuitenkin ulotettu myös merimieseläkelain (1290/2006) vastaaviin tilanteisiin merimieseläkelain 165 §:n säännöksillä. Merimieseläkelain 165 §:n mukaan, mitä rikoslain 29 luvun 4 a ja 4 b §:ssä säädetään työeläkevakuutusmaksupetoksesta ja törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta sekä niiden rangaistuksesta, koskee myös tässä laissa tarkoitettua työnantajaa tai tämän edustajaa, joka on rikkonut mainituissa rikoslain säännöksissä tarkoitetulla tavalla tämän lain mukaiset velvoitteensa.

Merimieseläkelain 165 §, jolla rikoslain rikostunnusmerkistön aluetta laajennetaan aineellisen lainsäädännön säännöksin, on ongelmallinen rikosoikeudellisen sääntelyn periaatteiden kannalta. Merimieseläkelain 165 §:ssä tarkoitettuun työeläkevakuutusmaksupetokseen voi liittyä peräti neljän vuoden vankeusrangaistusuhka, ja vankeusrangaistusuhkaiset rangaistussäännökset tulisi keskittää rikoslakiin. Merimieseläkelain ja työntekijän eläkelain mukaisia tilanteita ei ole myöskään syytä arvioida toisistaan poikkeavalla tavalla. Näin ollen olisi perusteltua sisällyttää merimieseläkelain 165 §:n säännökset rikoslain työeläkevakuutusmaksupetosta koskeviin säännöksiin.

Lisäksi on ilmentynyt tarpeita yksinkertaistaa työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistöä poistamalla rikoslain 29 luvun 4 a §:n 1 momentin 3 kohdan tekotapatunnusmerkistö. Esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiset ovat kokeneet kohdan vaikeaselkoiseksi ja sen soveltamisen ongelmalliseksi, eikä kohdan mukaisella tekotavalla ole tunnusmerkistön täyttymisen kannalta itsenäistä merkitystä.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan maksun määräämisen virheellisenä voi aiheuttaa työnantaja tai tämän edustaja, joka jättää työntekijältä perimänsä työeläkevakuutusmaksun tilittämättä työntekijän eläkelain mukaiselle eläkevakuutusta hoitavalle eläkelaitokselle. Työnantajalla on oikeus pidättää työntekijältä tämän maksuosuus eli työntekijän työeläkevakuutusmaksu. Työnantaja ei erikseen tilitä työntekijän työeläkevakuutusmaksua eläkelaitokselle, vaan vastaa koko vakuutusmaksusta riippumatta siitä, onko työnantaja pidättänyt työntekijän maksuosuuden vai ei. Sillä, onko työnantaja pidättänyt työntekijän maksuosuuden tai jättänyt sen pidättämättä, ei ole vaikutusta työnantajan vakuuttamis- tai ilmoitusvelvollisuuteen. Työnantajan oikeus pidättää työntekijän työeläkevakuutusmaksu ei ole osa sitä vakuutussopimussuhdetta, joka on työnantajan ja eläkelaitoksen välillä ja johon liittyvien velvoitteiden laiminlyönti voi täyttää työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistön.

Työnantaja voi siis syyllistyä työeläkevakuutusmaksupetokseen pykälän 1 momentin 1 tai 2 kohdan nojalla, jos hän ei ilmoita työntekijöitään tai näiden ansioita eläkelaitokselle ja tämän takia eläkelaitos määrää maksun liian alhaisena tai jättää sen kokonaan määräämättä. Tunnusmerkistö täyttyy siitä riippumatta, onko työnantaja jättänyt työntekijän maksuosuuden pidättämättä vai onko työnantaja pidättänyt työntekijöiltä näiden maksuosuuden ja jättänyt sen eläkelaitokselle tilittämättä.

Momentin 3 kohdassa kuvattu tapahtumien kulku täyttyy jo momentin 1 ja 2 kohtien kuvauksissa, joten 3 kohdalla ei ole itsenäistä merkitystä arvioitaessa työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistön täyttymistä. Työntekijän työeläkevakuutusmaksun pidättämättä jättämisellä ei myöskään ole varsinaista yhteyttä työeläkevakuutusmaksun määräämättä jättämiseen tai sen määräämiseen väärän suuruisena. Työntekijän työeläkevakuutusmaksun pidättämättä jättäminen voi sinänsä osana teon kokonaisarviointia vaikuttaa teosta tulevan seuraamuksen arviointiin. Se voi myös vaikuttaa siihen, katsotaanko pykälän 2 momentissa mainittujen edellytysten täyttyvän. Mainitun momentin mukaan, kun 1 momentissa mainittu teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, siitä voidaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos vakuutusmaksun korotus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi.

Käytännössä työntekijän työeläkevakuutusmaksun tilitysvelvollisuuden laiminlyönti ei voi tulla rangaistavaksi itsenäisenä tekotapana ilman, että työnantaja samalla laiminlyö joko eläketurvan järjestämisen kokonaan tai vuosittaisen tai kuukausittaisen ilmoitusvelvollisuutensa joko antamalla vääriä tietoja tai jättämällä tiedot kokonaan antamatta.

2

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan työeläkelakeihin ja muihin sosiaalivakuutusetuuksia koskeviin lakeihin erinäisiä muutoksia, jotka aiheutuvat muun muassa julkisten alojen eläkelain säätämisestä, työuraeläkkeen käyttöönotosta, työntekijän työeläkevakuutusmaksua koskevista muutoksista ja vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan asteittaisesta nostamisesta.

Esitys sisältää myös eläkeuudistukseen liittymättömiä lainmuutosehdotuksia, jotka ovat nousseet valmistelun yhteydessä esille. Lisäksi lakeihin ehdotetaan tehtäväksi eräitä teknisluonteisia korjauksia.

2.1

Etuuksia koskevat keskeiset ehdotukset

Työeläkelakien säännöksiä työkyvyttömyyseläkkeen takautuvasta maksamisesta työkyvyttömyyseläkkeen ajalle myönnetyn kuntoutusrahan ajalta ehdotetaan muutettaviksi. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukainen kuntoutusraha ei jatkossa estäisi takautuvan työkyvyttömyyseläkkeen maksamista. Myös säännöksiä työeläkkeen myöntämisestä entisin perustein täsmennettäisiin. Muutos koskisi tilanteita, joissa työkyvyttömyyseläke myönnetään kuntoutusrahan jälkeen.

Työeläkelakien säännöksiä eläkkeestä vähennettävistä ensisijaisista etuuksista ehdotetaan muutettavaksi siten, että työeläkkeestä ei vähennettäisi työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:ssä ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 58 §:ssä tarkoitettua päivärahaa ennen kuin työntekijä on täyttänyt vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan. Työtapaturma- ja ammattitautilain 68 § ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 58 § koskevat ansionmenetyskorvausta tilanteissa, joissa vakuutettu on vanhuuseläkkeellä ja vahinkotapahtuma on sattunut työssä, jota vahingoittunut teki eläkkeellä ollessaan.

Työeläkelakeihin ehdotetaan tehtäväksi uuden tartuntatautilain säätämisestä johtuvia muutoksia. Työeläkelakien säännöksiin eläkkeeseen oikeuttavista palkattomista ajoista ehdotetaan lisättäväksi säännös eläkkeen karttumisesta uuden tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan ajalta. Karttuman perusteena otettaisiin huomioon 65 prosenttia tartuntatautipäivärahan perusteena olevasta palkasta siltä ajalta, jolta tartuntatautipäiväraha on maksettu työntekijälle.

Eläkeuudistuksen yhteydessä säädettyihin työeläkelakien muuttamisesta annettuihin voimaanpanolakeihin tehtäisiin erinäisiä täsmennyksiä. Voimaanpanolakeihin ehdotetaan lisättäväksi säännös koskien suojatuista lisäeläkejärjestelyistä 1 päivänä tammikuuta 2017 jo eläkkeellä olevia henkilöitä tai ennen sitä lisäeläkejärjestelyn eläkeiän täyttäneitä henkilöitä. Säännöksen piirissä olevilla olisi oikeus saada julkisten alojen eläkelain, yrittäjän eläkelain, maatalousyrittäjän eläkelain ja merimieseläkelain mukainen eläke 31 päivänä joulukuuta 2016 voimassa olleiden säännösten mukaan ilman varhennusvähennystä. Työeläkelakien voimaanpanolakeja ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneillä ei olisi oikeutta osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, sillä he ovat jo täyttäneet vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan eläkeuudistuksen tullessa voimaan vuoden 2017 alussa. Voimaanpanolakeihin ehdotetaan tehtäväksi myös eräitä muita täsmennyksiä.

Kansaneläkelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vuosina 1958—1961 syntyneillä työttömyyspäivärahaa lisäpäiviltä työttömyysturvalain 6 luvun 9 §:n perusteella saavilla olisi oikeus vanhuuseläkkeeseen ilman varhennusvähennystä 64 vuoden iässä. Vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneiltä kyseinen eläkemuoto poistuisi.

2.2

Etuuksien toimeenpanoon ja hallintoon liittyvät keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan työeläkelakien tietojen luovutusta koskeviin säännöksiin eräitä täsmennyksiä, jotka tehostaisivat eläketurvan toimeenpanoa ja vakuuttamisen valvontaa. Eläkelaitosten, Eläketurvakeskuksen ja muutoksenhakuelinten oikeutta saada tietoja laajennettaisiin koskemaan tietoja myös muulta työn perustella korvausta maksavalta kuin työnantajalta. Eläketurvakeskukselle säädettäisiin oikeus saada työturvallisuuslain (738/2002) ja verotusmenettelylain (1558/1995) mukaisia tietoja työsuojeluviranomaisilta ja Verohallinnolta valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Lisäksi eläkelaitos ja Eläketurvakeskus voisivat luovuttaa oma-aloitteisesti tietoja Tapaturmavakuutuskeskukselle ja lakisääteistä tapaturmavakuutusta hoitavalle vakuutusyhtiölle valvontaa varten. Eläkelaitos ja Eläketurvakeskus voisivat antaa sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle tai yhteisölle myös vakuutettua työskentelyä koskevia tietoja sosiaaliturvaan liittyvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi. Lisäksi Eläketurvakeskukselle säädettäisiin oikeus antaa julkisten alojen työeläkelakien toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta saatuja tietoja tieteellistä tutkimusta, tilastointia tai viranomaisten suunnittelu- tai selvitystyötä varten ilman erityistä sopimusta julkisten alojen eläkelaitoksen kanssa.

Työeläkelakeihin, tapaturmavakuutuslakeihin ja eräisiin Kansaneläkelaitoksen toimeenpanevia etuuksia koskeviin lakeihin ehdotetaan lisättäväksi säännös etuudensaajan kuoleman jälkeen aiheettomasti maksetun etuuden palauttamisesta pankilta ilman erillistä takaisinperintämenettelyä. Säännös mahdollistaisi nykyisen käytännön etuuden palauttamisesta ilman nykyisin etuushakemuksen yhteydessä pyydettyä suostumusta ja helpottaisi näin toimeenpanoa.

Eläketurvakeskuksesta annettuun lakiin ehdotetaan erinäisiä muutoksia. Eläketurvakeskuksen tehtäväksi säädettäisiin laatia arvioita ja laskelmia eläketurvan kehityksestä ja rahoituksesta. Lakiin tehtäisiin myös täsmennyksiä koskien Eläketurvakeskuksen hallituksen jäsenen kelpoisuusehtoja, hallituksen jäsenen nimeämisestä edellisen jäsenen erottua tehtävästään ja toimitusjohtajan esteellisyydestä.

2.3

Työeläkevakuutusmaksuihin liittyvät vanhentumisajat

Työntekijän eläkelain mukaisen työeläkevakuutusmaksun vanhentumista koskeviin säännöksiin ehdotetaan muutoksia. Määräaikoja työeläkevakuutusmaksujen maksuunpanon määräämisestä ja ansiotietojen selvittelystä yhdenmukaistettaisiin. Työeläkevakuutusmaksujen määräämistä koskeva vanhentumisaika olisi jatkossakin viisi vuotta, mutta määräajan laskemisen alkamisajankohtaa muutettaisiin. Vanhentumisaika alkaisi sopimustyönantajilla vakuutusehtojen tai sääntöjen mukaisesta lopullisesta eräpäivästä kuten nykyisinkin, mutta viiden vuoden määräajan laskenta alkaisi vasta seuraavan vuoden alusta lukien. Tilapäisillä työnantajilla mainittu laskenta-aika alkaisi palkanmaksuvuotta seuraavan toisen vuoden alusta lukien. Pidennetystä kymmenen vuoden määräajasta työeläkevakuutusmaksun määräämisessä luovuttaisiin kokonaan siten, että työeläkevakuutusmaksun määräämisaika ei olisi tavanomaista pidempi niissäkään tilanteissa, joissa työntekijälle lisätään ansaintarekisteriin yli viisi vuotta vanhoja työansioita.

Työeläkevakuutusmaksun määräämistä koskevan viiden vuoden määräajan laskemisen alkaminen vuoden alusta selkeyttäisi mainitun määräajan laskentaa ja määräaika vastaisi tällöin sitä aikaa, jolta eläkelaitos on velvollinen selvittämään työeläkeotteen tietojen oikeellisuuden. Tietojen oikeellisuus on selvitettävä otteen lähettämisvuodelta sekä kuudelta tätä vuotta edeltävältä vuodelta.

Myös aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun ja työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumiselle säädetyn viiden vuoden määräajan laskemisen alkamisaikaa ehdotetaan muutettavaksi. Aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palautussaatavan vanhentumisen viiden vuoden määräaika laskettaisiin sopimustyönantajan osalta vakuutusehtojen tai sääntöjen mukaisen lopullisen vakuutusmaksun eräpäivää seuraavan vuoden alusta lukien. Tilapäisen työnantajan osalta aiheettomasti maksetun vakuutusmaksun palautussaatavan vanhentumiselle säädetyn viiden vuoden määräajan laskeminen alkaisi palkanmaksuvuotta seuraavan toisen kalenterivuoden alusta lukien. Työntekijältä aiheettomasti pidätetyn maksun palautumisen vanhentumiselle säädetty viiden vuoden määräaika laskettaisiin maksun pidätyspäivää seuraavan vuoden alusta lukien, mikä pidentäisi palautuksen vanhentumisaikaa.

Julkisten alojen eläkemaksuja koskeviin säännöksiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset.

2.4

Rekisteröidyn TEL-lisäeläketurvan rekisteritietojen korjaaminen

TEL-lisäeläketurvan vakuuttamisen päättyessä 31 päivänä joulukuuta 2016 ei ole toimeenpanon näkökulmasta tarkoituksenmukaista eikä kustannustehokasta ylläpitää TEL-lisäeläkejärjestelmää koskevia tietojärjestelmiä ja laskentaosaamista kymmeniä vuosia eteenpäin. Tämän vuoksi ehdotetaan, että lakkautettua TEL-lisäeläkejärjestelmää koskevien rekisteritietojen takautuva korjaaminen päättyisi 31 päivänä joulukuuta 2020.

TEL-lisäeläketurvan vakuuttamisen päätyttyä TEL-lisäeläkejärjestelystä muodostettava vapaakirja rekisteröidään ansaintarekisteriin ja tieto vapaakirjasta ja sen määrästä (lisäeläketurvan päättymiseen mennessä ansaitusta TEL-lisäeläkkeestä muunnettuna vastaamaan 65 vuoden eläkeikää) tulee näkyviin työeläkeotteelle. Työntekijällä tulee olla kuitenkin riittävä aika tarkastaa rekisteröidyn lisäturvansa vapaakirjan määrä työeläkeotteelta, jonka vuoksi esityksessä ehdotetaan TEL-lisäeläketurvan vakuuttamisen päättymisen jälkeiselle ajalle yhteensä neljän vuoden tarkastusaikaa (1.1.2017—31.12.2020). Jokaisella työntekijällä olisi työeläkeotteiden porrastetusta lähettämisestä johtuen vähintään vuosi aikaa tarkistaa työeläkeotteeltaan rekisteröidyn TEL-lisäeläkevakuutuksen vapaakirjaeläkkeen määrä ja oikeellisuus ja selvittää asiaa työnantajansa kanssa. Mikäli mainittuna tarkastusaikana tiedoissa huomattaisiin virhe tai puute, joka olisi aiheutunut työnantajasta tai eläkelaitoksesta johtuvasta syystä, eläkelaitos korjaisi virheellisen tiedon nykyisen soveltamiskäytännön mukaisesti. Eläkelaitoksen tulisi määrätä tarkasteluaikana ilmoitetusta virheestä ja sen korjauksesta mahdollisesti aiheutuva työeläkevakuutusmaksu työnantajalle viimeistään 20 päivänä kesäkuuta 2021.

Tarkastusajan jälkeen eli 1 päivänä tammikuuta 2021 alkaen rekisteritiedoissa oleva virhe tai puute korjattaisiin eläkelaitoksen toimesta, jos mainittu virhe tai puute on aiheutunut eläkelaitoksen omasta virheestä. Sen sijaan työnantajasta johtuvia virheitä tai puutteita ei jatkossa enää korjattaisi TEL-lisäeläkejärjestelmään.

2.5

Työeläkevakuutusmaksupetos

Rikoslain työeläkevakuutusmaksupetosta koskevaan pykälään ehdotetaan muutoksia. Pykälän soveltamisala ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös merimieseläkelain mukaista työeläkevakuuttamista. Merimieseläkelain 165 § rikoslain työeläkevakuutusmaksupetossäännösten soveltamisesta muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi. Lisäksi työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistöä ehdotetaan selkeytettäväksi tarkentamalla rikoslain 29 luvun 4 a §:n 1 momentin 1 kohdassa todettuja tilanteita, joissa tunnusmerkistö täyttyy ja yksinkertaistettavaksi siten, että rikoslain 29 luvun 4 a §:n 1 momentin 3 kohta kumottaisiin.

3

Esityksen vaikutukset

3.1

Taloudelliset vaikutukset

Esityksessä ehdotetuilla muutoksilla ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia.

Muutokset koskien eläkkeen karttumista tartuntatautipäivärahan ajalta kasvattaisivat työeläkemenoa hyvin vähän, koska tartuntatautilain mukaisten ansionmenetyskorvausten määrä on vuositasolla pieni. Vuonna 2015 tartuntatautilain mukaisia etuuksia sai 107 henkilöä ja maksettujen ansionmenetyskorvausten osuus oli yhteensä 118 420,76 euroa. Koska nyt karttuva eläke saattaa tulla maksuun vasta kymmenien vuosien päästä, ja olla tämän jälkeen maksussa kymmeniä vuosia, tulee menolisäys täysimääräiseksi vasta vuosisadan loppupuolella, jolloin se asettuu 0,000001 prosenttiin vakuutetusta työtulosummasta.

3.2

Vaikutukset etuudensaajien ja työnantajien asemaan

Takautuvan työkyvyttömyyseläkkeen maksamista koskeva muutos parantaisi lyhytaikaiseen Kansaneläkelaitoksen kuntoutustoimenpiteeseen osallistuneen henkilön asemaa tilanteessa, jossa samalle ajalle myönnetään myöhemmin työkyvyttömyyseläke. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusraha ei jatkossa estäisi työkyvyttömyyseläkkeen maksamista koko siltä kuukaudelta, jona kuntoutusrahaa on maksettu.

Ehdotetut muutokset työeläkelakien säännöksiin tapaturmakorvauksen vähentämisestä työeläkkeestä parantaisivat kaikkien niiden 63 ikävuoden ja vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan välillä olevien eläkkeensaajien asemaa, joille sattuu työtapaturma vanhuuseläkkeen rinnalla tehdyssä työssä ja joille maksetaan tapaturmapäivärahaa ilman sitä seuraavaa tapaturmaeläkettä. Näillä henkilöillä työeläkkeestä ei vähennettäisi tapaturmapäivärahaa ennen vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täyttämistä.

Muutokset koskien eläkkeen karttumista uuden tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan ajalta kasvattaisivat useimmissa tapauksissa henkilön eläkekarttumaa verrattuna nykyiseen. Nykyisin tartuntatautilain mukaisissa tilanteissa karttuman perusteena on 65 prosenttia sairauspäivärahan perusteena olevasta työtulosta, kun taas jatkossa karttuman perusteena olisi 65 prosenttia tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan perusteena olevasta palkasta.

Työeläkelakien voimaanpanolakeihin ehdotettu täsmennys koskien suojattujen lisäeläkejärjestelyjen piirissä jo eläkkeellä olevia henkilöitä turvaisi henkilöille sen lakisääteisen eläketurvan, jonka he ovat jäädessään eläkkeelle odottaneet saavansa.

Oikeus kansaneläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen ilman varhennusvähennystä työttömyyspäivärahan lisäpäivien perusteella ehdotetaan poistettavaksi vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneiltä. Vuosina 1958—1961 syntyneillä oikeus vähentämättömään vanhuuseläkkeeseen säilyisi, mutta alaikäraja nousisi 64 vuoteen.

Esityksessä ehdotetaan, että vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneillä työntekijöillä ei olisi oikeutta osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen tarkoituksena on korvata osa-aikaeläke, joka on ollut näiden ikäluokkien käytettävissä. Kyseiset ikäluokat ovat jo täyttäneet vähintään 68 vuotta vuoden 2017 alkuun mennessä. Vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneet henkilöt ovatkin suurelta osin jo siirtyneet vanhuuseläkkeelle.

Rekisteröityä TEL-lisäeläketurvaa koskevan ehdotuksen mukaan työnantajilla ja työntekijöillä olisi TEL-lisäeläketurvan vakuuttamisen päättymisen jälkeen yhteensä neljä vuotta aikaa tarkistaa lisäeläkejärjestelyssä olevat mahdolliset puutteet tai virheet. Näitä virheitä tai puutteita arvioidaan olevan vähän, koska TEL-lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluvat työntekijät ovat olleet jo nyt informoituja eläketurvastaan. Eläkelaitokset ovat olleet velvollisia lähettämään TEL-lisäturvan piiriin kuuluneille työntekijöille vuosittain tiedon TEL-lisäeläkkeen määrästä ja sisällöstä, minkä johdosta työntekijöillä on ollut mahdollisuus jo aiemminkin tarkistaa lisäturvansa oikeellisuus. Myös työnantajille on vuosittain lähetetty kirje TEL-lisäturvaan kuuluvista vakuutetuista, ja samalla pyydetty työnantajaa varmistamaan, että TEL-lisäturvajärjestelyn piiriin kuuluva henkilöjoukko on oikein. Vakuuttamisen päättymisen johdosta eläkelaitokset ovat lähettäneet myös viime vuosina TEL-lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluneille työnantajille ja työntekijöille erillisiä infokirjeitä asiaan liittyen.

Työntekijällä on ollut jo aiemminkin mahdollisuus tarkistaa TEL-lisäeläkkeen ansaittu määrä myös työeläkeotteeltaan, koska päättyneistä työsuhteista aiemmin syntyneet TEL-lisäeläkevapaakirjat ovat työeläkeotteella nähtävissä. Sen sijaan jatkuvaan työsuhteeseen liittyvä TEL-lisäeläkejärjestely ei ole ollut työeläkeotteella nähtävissä, mutta näistäkin otteella on ollut vihjetieto siitä, että henkilö kuuluu TEL-lisäturvan piiriin. Siten työntekijä on voinut jo nykyisinkin tarkistaa kuulumisensa TEL-lisäjärjestelyn piiriin, ainoastaan jatkuvan TEL-lisäturvaan liittyvän eläkkeen määrästä ei ole ollut tietoa otteella. Kun TEL-lisäeläketurvan vakuuttaminen päättyy 31 päivänä joulukuuta 2016, kirjataan myös näistä tällä hetkellä jatkuvaan työsuhteeseen liittyvistä lisäeläkejärjestelyistä vapaakirjatiedot, jotka ilmoitetaan työeläkeotteella. Eli mikäli henkilön kuuluminen TEL-lisäeläkejärjestelmän piiriin on tiedossa, 31 päivänä joulukuuta 2016 mennessä kertynyt TEL-lisäeläketurvan vapaakirja tulee näkymään työeläkeotteella kevään 2017 aikana, josta työntekijä voi lisäeläketurvansa määrän ja olemassaolon tarkistaa.

Yksityisten alojen eläkelaitokset lähettävät työeläkeotteita joka vuosi, mutta yksittäinen henkilö saa kirjallisen työeläkeotteen joka kolmas vuosi hänen syntymäkuukautensa perusteella. Esimerkiksi vuonna 2016 työeläkeotteet lähetetään tammi-huhtikuussa syntyneille, vuonna 2017 touko-elokuussa syntyneille ja vuonna 2018 syys-joulukuussa syntyneille. Kirjalliset työeläkeotteet lähetetään vuosittain noin huhti-lokakuun välisenä aikana. Sähköiset työeläkeotteet ovat kuitenkin kaikkien nähtävissä verkossa koko ajan. Vuonna 2017 TEL-lisäeläketurvan päättymisen johdosta kirjautuvat vapaakirjat ovat nähtävissä sähköisellä työeläkeotteella kevään 2017 aikana.

Niiden henkilöiden tiedonsaannin varmistamiseksi ja lisäturvansa olemassaolon tarkistamiseksi, jotka virheen vuoksi olisivat jääneet kokonaan pois lisäeläketurvan piiristä, työeläkejärjestelmässä on yhteisesti sovittu, että kaikkien otejakeluun kuuluvien henkilöiden työeläkeotteille lisätään informaatiota asiasta.

Sekä kirjalliselle että sähköiselle työeläkeotteelle tullaan lisäämään vuosina 2017, 2018, 2019 ja 2020 tieto siitä, että rekisteröidyn lisäeläketurvan tietojen korjaaminen lopetetaan ja että sen vuoksi henkilön tulee tarkistaa, ovatko omat lisäeläketurvaan liittyvät tiedot otteella oikein. Koska TEL-lisäeläketurva on lakisääteisyydestään huolimatta ollut työnantajalle vapaaehtoinen ja työnantaja on itse määritellyt vakuuttamisryhmiin kuuluvat henkilöt, ei eläkelaitoksella ole tietoa keille henkilöille lisäturvajärjestely mahdollisesti kuuluu, jos asiasta ei ole eläkelaitokselle ilmoitettu. Työnantajan vastuulla on varmistaa, että se on ilmoittanut eläkelaitokselle oikean vakuutettujen piirin, jonka vuoksi työntekijän tulisi ottaa yhteyttä työnantajaan TEL-lisäeläketurvan piiriin kuulumisen tarkistamiseksi.

Ehdotetun neljän vuoden tarkastusajan aikana tulee kaikille kirjallisen työeläkeotejakelun piiriin kuuluville henkilöille siten lähetetyksi vähintään kerran työeläkeote, josta heidän on mahdollista tarkistaa TEL-lisäeläketurvan oikeellisuus. Sähköisen otteen valinneella on mahdollisuus tarkistaa asia milloin vain kirjautumalla palveluun.

Eläkelaitoksen tulisi määrätä tarkasteluajan aikana ilmoitetusta virheestä ja sen korjaamisesta mahdollisesti aiheutuva työeläkevakuutusmaksu työnantajalle 20 päivänä kesäkuuta 2021 mennessä. Mainitun ajankohdan jälkeen eläkelaitos ei voisi enää maksuunpanna työnantajalle vakuutusmaksuja. Niin kauan kuin työeläkevakuutusmaksu voitaisiin määrätä, ei korjattavasta eläketurvasta synny työeläkejärjestelmälle lisäkustannuksia.

Eläkelaitos korjaisi manuaalisesti kaikissa tilanteissa 31 päivänä joulukuuta 2020 jälkeenkin ilmoitetun sellaisen virheen tai puutteen, joka on aiheutunut eläkelaitoksesta johtuvasta syystä, esimerkiksi rekisteröintivirheestä eläkelaitoksessa. Koska työnantajalle ei voisi enää määrätä näistä korjauksista johtuvia vakuutusmaksuja, vastaisivat työntekijän eläkelain ja merimieseläkelain mukaista eläketurvaa toimeenpanevat eläkelaitokset näissä tilanteissa yhteisesti syntyvistä kustannuksista.

Sen sijaan, jos virhe tai puute johtuisi työnantajasta johtuvasta syystä, eläkelaitos ei enää tarkasteluajan jälkeen oikaisisi TEL-lisäeläkejärjestelmässä olevaa virhettä tai puutetta. Tämä saattaa jossain tilanteissa johtaa työntekijälle luvatun lisäeläketurvan heikentymiseen tai puuttumiseen.

Työnantajalla ei ole oikeutta muuttaa työsuhteen ehtoja yksipuolisesti. Siten jos yksittäisen työntekijän lisäeläkejärjestelyn tiedoissa oleva virhe tai puute olisi johtunut työnantajasta ja eläkelaitos ei ehdotuksen mukaisesti enää korjaisi virhettä tai puutetta 31 päivänä joulukuuta 2020 jälkeen, tulisi työnantajan järjestää työntekijälle luvattua lisäeläketurvaa korvaava turva muulla tavoin, jos puuttuva lisäeläketurva on ollut työsuhteen ehto. Työnantaja voi esimerkiksi järjestää työntekijän puuttuvan lisäeläketurvan henkiyhtiössä joko ryhmäeläkevakuutuksena tai yksilöllisenä eläkevakuutuksena, tai yrityksen taseesta maksettavana eläkkeenä.

Eläkelaitoksista saadun arvion mukaan jälkikäteisiä rekisteritietokorjauksia tehdään tulevina vuosina vuosittain yhteensä noin 35 henkilölle. Sellaisia tilanteita, että eläketurva jäisi puuttumaan työnantajan puolella olevasta virheestä johtuen, olisi todennäköisesti vain muutamia vuodessa.

3.3

Vaikutukset etuuksien toimeenpanoon

Useiden ehdotettujen muutosten tarkoituksena on selkeyttää etuuksien toimeenpanoa. Ehdotus kuoleman jälkeen aiheetta maksetun etuuden palauttamisesta etuuden maksajalle poistaisi tarpeen pyytää etuushakemuslomakkeella suostumus etuuden palauttamiseen. Uusi säännös myös vähentäisi takaisinperintämenettelyjen tarvetta. Myös ehdotetut tietojen luovutusta koskevat lakimuutokset helpottaisivat eläketurvan toimeenpanoa ja osaltaan tehostaisivat vakuuttamisen valvontaa ja harmaan talouden torjuntaa. Tietopyyntöjen määrän ei arvioida nousevan korkeiksi. Työeläkevakuutusmaksupetosta koskeva muutos selkeyttäisi teon tunnusmerkistöä.

TEL-lisäeläketurvaa koskevien rekisteritietojen korjaamisen lakkauttaminen ehdotetulla tavalla säästäisi eläkelaitoksilta saadun arvion mukaan toimeenpanon kustannuksia vuosittain noin 200 000 euroa, kun rahastoidun eläkkeen ja siihen liittyvien eläkelajien eläkevastuun ja vakuutusmaksun laskentaa koskevia tietojärjestelmiä ei enää ylläpidettäisi. Eläkelaitoksen omasta virheestä aiheutuneet mahdolliset virheet tai puutteet rekisteritiedoissa korjattaisiin jatkossa manuaalisesti ja korjaukset koskisivat vain eläkkeen määrää.

Työeläkevakuutusmaksun määräämistä ja aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palauttamista koskevien vanhentumisaikojen yhtenäistäminen vähentäisi jossain määrin vanhentumisaikojen laskennasta aiheutuvia toimeenpanokustannuksia ja siten auttaisi pitämään korjausmaksuihin liittyviä toimeenpanokustannuksia kohtuullisina. Ehdotetun muutoksen myötä aika, jona eläkelaitoksen tulee periä työeläkevakuutusmaksu ja palauttaa aiheettomasti maksetut työeläkevakuutusmaksut työnantajalle, olisivat jatkossa symmetrisiä. Muutoksella selkeytettäisiin toimeenpanoa tilanteissa, joissa ansaintarekisterin työeläketietoja joudutaan korjaamaan takautuvasti ja siitä johtuen oikaisemaan vakuutusmaksuvelvollisuutta. Lisäksi ehdotetut muutokset pienentäisivät eläkelaitosten hallintokuluja, kun työsuhdetietojen muuttamisesta johtuvien työeläkevakuutusmaksujen korjausmaksuista aiheutuvaa aikaa vievää manuaalista vakuutusmaksun laskentaa tai perimistä koskevia estoja ei tarvitsisi tehdä samassa määrin kuin nykyisin.

Pidennetyn kymmenen vuoden määräajasta luopumisella ei olisi suurta vaikutusta eläkelaitoksen perimien maksujen määrään, koska käytännössä suurin osa maksujen korjauksista kohdistuu työeläkeotteen lähettämistä edeltävään vuoteen. Lisäksi vanhoihin tietoihin kohdistuneet selvittelyt ja muutokset ovat vähentyneet koko ajan työeläkeotejakelujen myötä. Muutosten seurauksena työeläkevakuutusmaksuja jäisi määräämättä vuodessa noin 1,0 miljoonaa euroa, joka on noin viisi prosenttia korjausmaksuista. Eläkelaitoksen vastaisivat yhteisvastuullisesti näin syntyvistä kustannuksista, joita ei voitaisi määrätä enää työnantajalle maksuunpano-oikeuden vanhentumisen vuoksi.

4

Asian valmistelu

Hallituksen esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmisteluun ovat osallistuneet lisäksi Eläketurvakeskus, Keva, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja Akava. Valmistelun aikana on kuultu myös valtiovarainministeriötä, Merimieseläkekassaa ja Kansaneläkelaitosta.

Esityksestä on käyty yhteistoimintaneuvottelut kuntien eläkeneuvottelukunnassa, jossa ovat edustettuina kunnalliset pääsopijajärjestöt ja kuntatyönantaja, sekä valtion eläkeneuvottelukunnassa, jossa ovat edustettuina valtion henkilöstöä edustavat pääsopijajärjestöt.

Oikeusministeriöltä on pyydetty esittelylupa rikoslain 29 luvun 4 a §:n muuttamisen osalta sekä valtionvarainministeriöltä Kevasta annetun lain 20 §:n muuttamisen ja valtion eläketurvan rahoituksesta annetun lain 3 §:n muuttamisen osalta.

Esityksen valmisteluvaiheessa on pyydetty lausuntoa oikeusministeriöltä ja Verohallinnolta niiden toimialaan liittyvistä lakiehdotuksista. Tietosuojavaltuutetulta on pyydetty lausuntoa tietojen luovutuksiin liittyvistä lakiehdotuksista. Muilta osin esityksestä ei ole erikseen pyydetty lausuntoja, koska asian valmistelun yhteydessä on kuultu asian kannalta keskeisiä tahoja.

5

Riippuvuus muista esityksistä

Samanaikaisesti tämän esityksen kanssa eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle tartuntalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 13/2016 vp). Tässä esityksessä ehdotetut tartuntatautilakiin ja tartuntatautipäivärahaan liittyvät muutokset ovat riippuvaisia edellä mainitusta hallituksen esityksestä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1

Lakiehdotusten perustelut

1.1

Työntekijän eläkelaki

2 §.Keskeiset määritelmät. Pykälän 1 momentin 4 kohdan palkattoman ajan määritelmään ehdotetaan lisättäväksi maininta tartuntatautilain mukaisesta tartuntapäivärahasta. Aika, jolta työntekijälle maksetaan tartuntatautipäivärahaa, olisi eläkkeeseen oikeuttavaa palkatonta aikaa. Palkattoman ajan karttumasta säädettäisiin työntekijän eläkelain 74 §:n 3 momentissa.

12 §.Vanhuuseläkkeen määrä. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi. Vuoden 2017 alusta voimaan tulevan 3 momentin mukaan työntekijällä ei ole oikeutta lykkäyskorotukseen samalta ajalta, jolta hän on saanut työttömyyspäivärahaa. Termi ”työttömyyspäiväraha” pitää sisällään ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ja peruspäivärahan, mutta ei työmarkkinatukea. Lykkäyskorotuksen tarkoituksena on kannustaa jatkamaan työssä yli alimman vanhuuseläkeiän. Pykälän 3 momentin mukaisen säännöksen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut, että kaikki työttömyyteen liittyvät tuet, jotka mahdollistavat vanhuuseläkkeen lykkäämisen, estäisivät lykkäyskorotuksen. Tämän vuoksi termi ”työttömyyspäiväraha” ehdotetaan korvattavaksi termillä ”työttömyysetuus”, joka pitää sisällään myös työmarkkinatuen. Lisäksi 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta työkyvyttömyyseläkkeestä. Lykkäyskorotukseen ei olisi oikeutta samalta ajalta, jolta työntekijä on saanut työttömyysetuutta tai työkyvyttömyyseläkettä.

43 §.Työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen maksaminen takautuvalta ajalta. Pykälän 2 momentissa säädetään tiettyjen kuntoutusetuuksien ensisijaisuudesta takautuvasti maksettavaan työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Voimassa oleva säännös koskien kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaista kuntoutusrahaa voi johtaa siihen, että yhdeltä päivältä maksettu kuntoutusraha estää työkyvyttömyyseläkkeen maksamisen koko kuukaudelta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kansaneläkelaitoksen kuntoutusraha ei jatkossa estäisi takautuvan työkyvyttömyyseläkkeen maksamista.

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin tilanteista, joissa työkyvyttömyyseläke tulee takautuvasti myönnettäväksi samalle ajalle, jolta on jo maksettu Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaa. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahan kanssa samalle ajalle myönnettävästä takautuvasta työkyvyttömyyseläkkeestä maksettaisiin eläkkeensaajalle vain kuntoutusrahan määrän ylittävä osa. Säännöstä sovellettaisiin myös Kansaneläkelaitoksen osakuntoutusrahaan siten, että osakuntoutusrahan kanssa samalle ajalle myönnettävästä takautuvasta työkyvyttömyyseläkkeestä maksettaisiin eläkkeensaajalle osakuntoutusrahan ylittävä osuus.

Siltä osin kuin takautuvasti myönnetty työkyvyttömyyseläke vastaisi kuntoutusrahan määrää, työkyvyttömyyseläkettä ei maksettaisi minnekään. Kansaneläkelaitoksella ei olisi regressioikeutta takautuvasti myönnettyyn työkyvyttömyyseläkkeeseen, koska Kansaneläkelaitoksen kuntoutusraha on maksettu tietyn Kansaneläkelaitoksen vastuulla olevan kuntoutustoimenpiteen tukemiseksi.

Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti samalle ajalle, jolta Kansaneläkelaitos on maksanut eläkkeensaajan kuntoutusrahaa, takautuvasta työkyvyttömyyseläkkeestä ei vähennettäisi eläkkeensaajan kuntoutusrahan osuutta, vaan koko takautuva työkyvyttömyyseläke maksettaisiin eläkkeensaajalle itselleen. Jos eläkkeensaajan kuntoutusrahan saaneelle henkilölle tulee myönnettäväksi takautuvasti työeläkelakien mukainen työkyvyttömyyseläke, Kansaneläkelaitos tarkistaa kansaneläkkeen ja eläkkeensaajan kuntoutusrahan määrän työeläkkeen myöntämisen johdosta. Tämän vuoksi eläkkeensaajan kuntoutusrahan osuutta ei ole tarkoituksenmukaista vähentää työeläkkeestä.

Ehdotetun uuden 3 momentin myötä pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi.

Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan 2 ja 3 momentin säännöksiä sovellettaisiin myös työuraeläkkeeseen. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 34 §:n perusteella työuraeläke on sellainen eläke, jonka perusteella määrätään eläkkeensaajan kuntoutusraha. Työuraeläke rinnastetaan Kelan kuntoutusetuuksia määriteltäessä siis täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämän vuoksi 2 ja 3 momentin säännöksiä eläkkeen maksamisesta takautuvalta ajalta tulisi soveltaa myös työuraeläkkeeseen. Työntekijän eläkelain 53 d §:n nojalla työuraeläkettä ei kuitenkaan voida myöntää takautuvasti pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemista seuraavan kuukauden alusta. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän muuttunutta sisältöä.

65 §.Eläkkeen karttuminen. Pykälän 2 momentin sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että työansioiden sijaan käytettäisiin termiä ansiot. Momentin tarkoituksena on ollut säätää, että jos työkyvyttömyyseläkkeeseen sisältyy tuleva aika, eivät työkyvyttömyyden alkamisvuoden ansiot oikeuta eläkkeeseen, sillä kyseiseltä vuodelta karttuu eläkettä tulevan ajan ansion perusteella. Säännöksen tulisi koskea työansioiden lisäksi myös palkattomien aikojen perusteella saatuja ansioita. Ehdotettu sanamuodon tarkistus ei muuttaisi soveltamiskäytäntöä.

68 §.Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta. Pykälän 3 momentissa säädetään eläkkeen karttumisesta päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta tilanteessa, jossa työntekijä sai useiden eri lakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä. Pykälän sanamuotoa täsmennettäisiin sen tarkoitusta vastaavaksi. Päättyneen työkyvyttömyyseläkkeen työntekijän eläkelain mukaista tulevan ajan ansion suhteellista osuutta laskettaessa työntekijän eläkelain mukaisten työansioiden osuutta on verrattava kaikkien työeläkelakien mukaisten työansioiden yhteismäärään. Ehdotettu sanamuodon tarkistus ei muuttaisi soveltamiskäytäntöä.

74 §.Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajat. Pykälässä säädetään eläkkeeseen oikeuttavista palkattomista ajoista. Eduskunnan käsiteltävänä olevan tartuntatautilain kokonaisuudistuksen myötä tartuntatautipäivärahan ajalta ei enää karttuisi eläkettä työntekijän eläkelain 74 §:n 3 momentin sairauspäivärahaa koskevan 6 kohdan perusteella, joten momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka mukaan uuden tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan ajalta karttuisi eläkettä. Eläkkeeseen oikeuttaisi 65 prosenttia tartuntatautipäivärahan perusteena olevasta palkasta siltä ajalta, jolta tartuntatautipäiväraha on maksettu työntekijälle. Uuden tartuntatautilain mukainen tartuntatautipäiväraha sisältäisi sekä voimassa olevan lain mukaisen päivärahan että ansionmenetyskorvauksen. Korvaus vastaisi henkilön menettämää ansiota täysimääräisenä. Tartuntatautipäivärahan perusteena oleva palkka määräytyy sairausvakuutuslain 11 luvun 13 §:n mukaisesti. Käytännössä Kansaneläkelaitos ilmoittaisi Eläketurvakeskukseen tartuntatautilain mukaisen päivärahan perusteena olevan palkan.

78 §.Tulevan ajan eläkkeen määräytyminen alle viiden vuoden ansioiden perusteella. Pykälässä säädetään tilanteista, joissa tulevan ajan eläke määräytyy poikkeuksellisesti alle viiden vuoden ansioiden perusteella. Pykälän 1 momentin sanamuotoa tarkennettaisiin vastaamaan säännöksen alkuperäistä tarkoitusta. Tulevan ajan laskennan poikkeussääntöä on tarkoitus soveltaa silloin, kun työansioita on vain työkyvyttömyyden alkamisvuonna tai sitä edeltävänä vuonna. Pelkästään palkattomilta ajoilta saadun etuuden perusteena olevat tulot tai tulevan ajan ansiot eivät oikeuta poikkeussäännön soveltamiseen. Ehdotettu sanamuodon tarkistus ei muuttaisi soveltamiskäytäntöä.

79 §.Tämän lain mukainen osuus tulevan ajan ansioista. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan tarkistettavaksi vastaamaan säännöksen tarkoitusta. Tulevan ajan ansion suhteellista osuutta laskettaessa verrataan työntekijän eläkelain alaisia työansioita kaikkien työeläkelakien mukaisiin työansioihin. Ehdotettu sanamuodon tarkistus ei muuttaisi soveltamiskäytäntöä.

80 §.Eläke entisin perustein. Pykälässä säädetään työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä entisin perustein. Entisin perustein myöntäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että eläkkeen määrää ei lasketa uudestaan, kun uusi eläke myönnetään ennen kuin kaksi vuotta on kulunut edellisen eläkkeen päättymisestä. Eläke kuitenkin tarkistetaan työeläkeindeksillä, jos eläkkeen päättymisen ja uuden eläkkeen alkamisen välillä on vuodenvaihde.

Pykälän 2 momentin mukaan työkyvyttömyyseläke myönnetään entisin perustein silloin, kun eläke myönnetään sellaisen uuden työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin ensiksi myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen päättymisestä on kulunut kaksi vuotta. Pykälän 1 momentin mukaan työkyvyttömyyseläke myönnetään entisin perustein myös silloin, kun uutta työkyvyttömyyseläkettä edeltää kuntoutusraha. Kuntoutusraha määräytyy samoin kuin työkyvyttömyyseläke, mutta kuntoutusrahan pohjaksi laskettavaan eläkkeeseen lasketaan lisäksi 33 prosentin korotus.

Voimassa olevan pykälän 1 ja 2 momenttiin sisältyvät säännökset eläkkeen myöntämisestä entisin perustein eivät ole sanamuodoltaan yhteneviä eri tilanteissa. Sanamuoto on erilainen säädettäessä eläkkeen myöntämisestä kuntoutusrahan ja työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen. Kuntoutusrahan jälkeen eläke myönnetään siten kuin se olisi määrätty, jos työkyvyttömyys olisi alkanut kuntoutusrahakauden alkaessa. Työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen eläke myönnetään samoin perustein kuin ensiksi myönnetty eläke.

Erilaisista sanamuodoista johtuen joissain tilanteissa edeltävä kuntoutusraha ja sen jälkeen myönnettävä työkyvyttömyyseläke eivät määräydy samoin perustein. Tällainen tilanne voi syntyä, jos kuntoutusraha määräytyy sairausloman alkamisen mukaan työntekijän eläkelain 28 §:n 3 momentin mukaisesti tai kuntoutusrahahakemuksen vireille tulon perusteella ja kuntoutusrahakauden alkaminen menee seuraavan vuoden puolelle. Tällöin kuntoutusrahan ja sitä seuraavan työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan eläke lasketaan eri vuosien ansioiden perusteella. Myös ansaittuun eläkkeeseen lasketaan mukaan eri määrä ansioita. Tämä voi johtaa siihen, että työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansioon lasketaan heikompia ansioita sairausajalta ja sairausajan etuusansioita. Työkyvyttömyyseläke voi näin laskettuna olla ansioista riippuen suurempi tai pienempi kuin sitä edeltävä kuntoutusraha.

Säännökset eläkkeen myöntämisestä entisin perustein on alun perin tarkoitettu suojasäännöksiksi, joilla on pyritty estämään eläketurvan heikentyminen lyhytaikaisen työkokeilun johdosta. Jotta pykälän sanamuoto vastaisi säännösten alkuperäistä tarkoitusta ja jotta 1 momentin mukaisissa tilanteissa työkyvyttömyyseläke tulisi myönnettäväksi aina samoin perustein kuin sitä edeltävä kuntoutusraha, ehdotetaan pykälän 1 momentin sanamuotoa muutettavaksi. Lisäksi 1 momenttia korjattaisiin siten, että tämän lain mukaisen kuntoutusrahan sijaan säännöksessä käytettäisiin termiä työeläkelakien mukainen kuntoutusraha. Näin säännöksestä ilmenisi se, että työkyvyttömyyseläke määräytyy entisin perustein riippumatta siitä, minkä työeläkelain mukaan kuntoutusraha on maksettu ja minkä työeläkelain perusteella työkyvyttömyyseläke myönnetään.

91 §.Leskeneläkkeen vähentäminen erityistilanteissa. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi ja momentin säännös siirrettäväksi 91 a §:n uudeksi 1 momentiksi. Momentissa säädetään leskeneläkkeen tarkistamisesta olosuhteiden muutoksen johdosta, joten säännökselle sopivin paikka olisi 91 a § leskeneläkkeen tarkistamistilanteista.

91 a §.Leskeneläkkeen tarkistaminen. Pykälässä säädetään leskeneläkkeen tarkistamistilanteista. Pykälän 1 momentiksi siirrettäisiin nykyisin 91 §:n 3 momentissa oleva säännös leskeneläkkeen tarkistamisesta olosuhteiden muutoksen johdosta 91 §:n mukaisissa erityistilanteissa. Nykyiset 91 a §:n 1—3 momentit siirtyisivät 2—4 momentiksi.

Pykälän 2 momenttiin siirtyisi 1 momentin säännös leskeneläkkeen tarkistamisesta tilanteissa, joissa leskeneläkettä vähennettäessä on otettu huomioon lesken laskennallinen työkyvyttömyyseläke tai vähentäminen on tehty 91 §:n mukaisten erityistilanteiden mukaan, ja leskelle myönnetään vanhuuseläke tai työkyvyttömyyseläke.

Uuteen 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta leskeneläkkeen tarkistamisesta työuraeläkkeen myöntämisen johdosta, jotta edellä mainituissa tilanteissa leskeneläkkeen tarkistaminen tehtäisiin samoin perustein riippumatta siitä, onko leski tosiasiallisesti saanut työkyvyttömyyseläkettä vai onko huomioon otettu laskennallinen työkyvyttömyyseläke. Ehdotetun 2 momentin perusteella, jos leskeneläkettä ensimmäistä kertaa vähennettäessä lesken omana eläkkeenä on otettu huomioon laskennallinen työkyvyttömyyseläke, leskeneläke tarkistettaisiin, kun leskelle myönnetään työuraeläke. Lisäksi jos leskeneläkkeen vähentäminen on tehty 91 §:n erityistilanteita koskevien säännösten mukaisesti, leskeneläke tarkistettaisiin, kun leskelle myönnetään työuraeläke.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vuoden 2017 alussa voimaan tulevaa 2 momenttia vastaavasti tilanteista, joissa leskeneläkettä vähennettäessä huomioon otettu työkyvyttömyyseläke lakkaa ja leskelle myöhemmin myönnetään muu uusi eläke, kuin osittainen varhennettu vanhuuseläke, johon ei sovelleta 80 §:n säännöksiä eläkkeen myöntämisestä entisin perustein. Pykälän 3 momentin mukaisena muuna uutena eläkkeenä voidaan pitää myös työuraeläkettä.

Pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Momenttiin tehtäisiin viittausta koskeva tarkistus.

92 §.Eläkkeestä vähennettävät etuudet. Pykälässä säädetään työeläkkeeseen nähden ensisijaisista etuuksista, jotka pääsääntöisesti vähennetään työeläkkeestä. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdan sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että työeläkkeestä ei vähennettäisi työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:ssä ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 58 §:ssä tarkoitettua päivärahaa ennen kuin työntekijä on täyttänyt vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan.

Työntekijän eläkelain 92 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiset ansionmenetyskorvaukset ovat pääsääntöisesti työeläkkeeseen nähden ensisijaisia etuuksia. Ensisijaisia etuuksia eivät kuitenkaan ole työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:n mukainen tapaturmaeläke ja sitä edeltävä päiväraha. Työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:n mukaan, jos vanhuuseläke on alkanut vahingoittuneen täytettyä 63 vuotta ja vahinkotapahtuma on sattunut työssä, jota vahingoittunut teki eläkkeellä ollessaan, oikeus tapaturmaeläkkeeseen päättyy, kun vahinkopäivästä on kulunut kolme vuotta tai kun vahingoittunut on sitä aikaisemmin täyttänyt 68 vuotta. Vastaava säännös on maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 58 §:ssä. Kyseisiä tapaturmavakuutuslakien säännöksiä ehdotetaan tässä esityksessä muutettavaksi siten, että oikeus tapaturmaeläkkeeseen päättyy viimeistään vahingoittuneen täyttäessä vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan.

Jos työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:n mukaisessa tilanteessa vahinkotapahtuma sattuu 63—66 vuotta täyttäneelle henkilölle, jonka vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on 68 vuotta, maksetaan hänelle ensin vuoden ajalta päivärahaa ja sen jälkeen tapaturmaeläkettä enintään kahden vuoden ajan. Näitä etuuksia ei voimassa olevan työntekijän eläkelain 92 §:n mukaan vähennetä työeläkkeestä.

Jos vahinkotapahtuma sattuu 67 vuotta täyttäneelle eläkkeensaajalle, jonka vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on 68 vuotta, hän saa vuoden ajalta päivärahaa, mutta hänelle ei ehditä maksaa tapaturmaeläkettä. Lain sanamuodon mukaisesti tulkiten näissä tilanteissa päiväraha ei ole työntekijän eläkelain 92 §:n tarkoittamalla tavalla tapaturmaeläkettä edeltävä päiväraha. Pykälän sanamuodon mukaan työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:n edellytykset täyttävälle 67 vuotta täyttäneelle henkilölle maksettava päiväraha tulisi siten vähentää työeläkkeestä.

Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa ennen vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täyttämistä maksettavaa päivärahaa ei pidettäisi ensisijaisena etuutena siinäkään tapauksessa, että sen jälkeen ei seuraa tapaturmaeläke. Vastaava muutos koskisi myös maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 58 §:ssä tarkoitettua päivärahaa. Tapaturmavakuutuslakien suojaus on haluttu tehdä vain rajoitetulle ajalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos vahinkotapahtuma sattuu lähellä vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaa, niin vain vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan saakka kohdistuvat päivärahat jäävät vähentämättä. Tämän ajankohdan jälkeiseen aikaan kohdistuvat päivärahat vähennetään työeläkkeestä.

117 §.Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen työnantajalle ja sairauskassalle. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jolloin nykyiset 5 ja 6 momentti siirtyisivät uusiksi 6 ja 7 momentiksi. Uudessa 5 momentissa säädettäisiin takautuvan eläkkeen maksamisesta työnantajalle siltä osin kuin työnantaja on maksanut työntekijälle palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta ajalta, jolloin työntekijä on tartuntataudin leviämisen estämiseksi määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin. Työnantajalle maksettaisiin takautuva eläke silloin, kun työnantaja ei ole saanut korvausta maksamastaan palkasta tai sitä vastaavasta korvauksesta muun lain mukaan. Säännös vastaisi voimassaolevia säännöksiä takautuvan eläkkeen maksamisesta työnantajalle ajalta, jolta työnantaja on maksanut työntekijälle sairausajan palkkaa, eikä työnantaja ole saanut korvausta maksamastaan palkasta muun lain mukaan.

118 §.Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen sairausvakuutusrahastolle. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tartuntatautilain kokonaisuudistuksesta aiheutuvia muutoksia. Ehdotetun uuden tartuntatautilain mukaan tartuntatautipäivärahaan ei sovellettaisi sairausvakuutuslain säännöksiä sairauspäivärahan ensisijaisuusajasta ja suhteesta työeläkelakien mukaiseen täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Jos tartuntatautipäivärahaa saavalle henkilölle myönnettäisiin takautuvasti työeläkelakien mukainen tartuntatautipäivärahan saamisen estävä vanhuuseläke tai kuntoutusraha, samalta ajalta maksettu eläke tai kuntoutusraha voitaisiin maksaa sairausvakuutusrahastolle tartuntatautipäivärahaa vastaavalta osalta. Työntekijän eläkelain 118 §:ssä ehdotetaan otettavaksi huomioon nämä muutokset siten, että 1 ja 3 momenttiin lisättäisiin maininnat tartuntatautipäivärahasta.

Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan takautuvasti myönnettävä työuraeläke maksettaisiin sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se vastaa määrältään samalta ajalta työntekijälle maksettua sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa. Eläkkeensaajalle maksettaisiin työuraeläkkeestä sairauspäivärahan määrän ylittävä osa. Sairauspäivärahan ensisijaisuusajalla ei olisi merkitystä, vaan työuraeläke maksettaisiin ensisijaisuusajasta riippumatta sairausvakuutusrahastolle. Menettely olisi toimeenpanon kannalta yksinkertainen eikä sairausvakuutusrahaston tarvitsisi käynnistää takaisinperintämenettelyä aiheettomasti tai liian suurena maksetun etuuden takaisin saamiseksi. Momentin säännös koskisi vain harvoja tapauksia, koska työuraeläkettä ei voida myöntää takautuvasti hakemusta edeltävältä ajalta.

Lisäksi pykälään tehtäisiin eräitä teknisluonteisia sanamuodon tarkistuksia.

119 §.Eläkkeen maksaminen Kansaneläkelaitokselle, sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle tai kunnalle.Pykälässä säädetään eläkkeen maksamisesta kunnalle tai sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle, jos työntekijä on saanut toimeentulotuesta annetun lain 23 §:ssä tarkoitettua toimeentulotukea ennakkona ja samalle ajalle myönnetään eläkettä takautuvasti. Lainkohdan mukaan eläke on maksettava sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle tämän vaatimuksesta.

Pykälään ehdotetaan tehtäväksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta annetusta laista (815/2015) johtuva muutos. Kyseisellä lainmuutoksella perustoimeentulotuen myöntäminen ja maksaminen siirretään Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi vuoden 2017 alusta alkaen. Täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki jäävät edelleen kuntien hoidettavaksi.

Pykälän otsikkoon lisättäisiin kunnan ja sosiaalihuoltolain mukaisen toimielimen lisäksi Kansaneläkelaitos. Lisäksi pykälän 1 momenttiin lisättäisiin Kansaneläkelaitos toimeentulotukea maksavaksi tahoksi, jotta samalta ajalta takautuvasti myönnettävä eläke voitaisiin maksaa toimeentulotuen korvaamiseksi Kansaneläkelaitokselle.

123 §.Eläkkeen maksamisjärjestys. Pykälässä säädetään eläkkeen maksamisjärjestyksestä silloin, kun eläke on maksettava muulle kuin eläkkeensaajalle itselleen ja kahdella tai useammalla taholla on oikeus eläkkeeseen. Pykälän 7 ja 15 kohdissa on säädetty eläkkeen maksamisesta sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle ja kohdissa 5, 6 ja 9 eläkkeen maksamisesta Kansaneläkelaitokselle.

Vuoden 2017 alussa voimaan tulevan toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta annetun lain (815/2015) 23 §:n 3 momentissa säädetään kunnan toimielimen ja Kansaneläkelaitoksen välisestä tulon tai saatavan maksujärjestyksestä. Säännöksen mukaan, jos samaan tuloon kohdistuu sekä Kansaneläkelaitoksen että kunnan toimielimen maksuvaatimus, tulot tai saatavat maksetaan ensin Kansaneläkelaitokselle. Kansaneläkelaitos suorittaa perustoimeentulotuen kuittaukseen käytettyjen varojen jälkeen jäljelle jääneet varat kunnan toimielimelle.

Jotta työntekijän eläkelain 123 § vastaisi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta annetun lain 23 §:n 3 momentissa säädettyä etusijajärjestystä, työntekijän eläkelain 123 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 kohta eläkkeen maksamisesta Kansaneläkelaitokselle 119 §:n 1 momentin mukaisesti. Momentin nykyiset 7—9 kohdat siirtyisivät 8—10 kohdaksi.

126 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti eläkelaitoksen oikeudesta saada kuoleman jälkeen aiheettomasti maksettu eläke palautetuksi pankilta ilman kuolinpesään kohdistuvaa takaisinperintämenettelyä.

Työeläkelakien mukaan eläkelaitoksen on perittävä aiheettomasti maksettu eläke takaisin. Eläkkeensaajan kuoleman jälkeen syntyy usein tilanteita, joissa eläke on ehditty maksaa eläkkeensaajan tilille aiheetta ennen kuin tieto kuolemasta saapuu eläkelaitokselle.

Toimeenpanon sujuvuuden vuoksi eläkelaitokset ja pankit ovat eläkkeiden ja tiettyjen muiden etuuksien osalta sopineet, että pankki palauttaa kuoleman jälkeen maksetut aiheettomat suoritukset niiden maksajalle. Eläkelaitokset ja pankit ovat keskustelleet toimintatavasta myös Finanssivalvonnan kanssa, viimeksi vuonna 2007. Alun perin menettelystä on sovittu jo 1960-luvulla. Sopimuksen tarkoituksena on ollut helpottaa hallinnollista menettelyä siten, että pankit voivat palauttaa aiheetta maksetut suoritukset ilman, että eläkelaitoksen pitäisi käynnistää kuolinpesään kohdistuva takaisinperintäprosessi. Näin on pyritty hoitamaan inhimillisemmin ne tilanteet, joissa etuus on jo ehditty maksaa ennen kuin tieto etuudensaajan kuolemasta on tullut etuudenmaksajalle. Menettelystä ei ole säädetty työeläkelaeissa. Etuudensaajalta pyydetään etuushakemuksella suostumus siihen, että pankki palauttaa kuoleman jälkeen aiheetta maksetut suoritukset etuudenmaksajalle. Suostumus ei koske muita tilanteita, joissa etuutta on maksettu virheellisin perustein.

Hakijoiden yhteydenotot asiasta etuuden hakemisvaiheessa ovat lisääntyneet eläkelaitoksissa. Etuudenhakijoille on usein epäselvää se, mitä hakemuksessa annettu suostumus tarkoittaa ja asia sekoitetaan muuhun aiheetta maksetun etuuden takaisinperintään.

Menettelyn selkiyttämiseksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka perusteella eläkelaitoksella olisi oikeus saada kuoleman jälkeen aiheetta maksettu eläke takaisin pankilta ilman eläkkeensaajan tai kuolinpesän suostumusta ja erillisen takaisinperintämenettelyn käynnistämistä. Käytännössä nykyinen eläkelaitosten ja pankkien välinen menettely jatkuisi ennallaan. Pankit palauttaisivat jatkossakin kuoleman jälkeen aiheettomasti maksetut eläkkeet eläkkeen maksajalle. Asian säätäminen laissa selkiyttäisi toimeenpanoa ja hakijalta ei tarvitsisi enää jatkossa pyytää eläkkeen hakemisvaiheessa suostumusta asiaan.

139 §.Lainvoimaisen päätöksen oikaisu uuden selvityksen perusteella. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen ja muutoksenhakuelimen velvollisuudesta tutkia lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu asia uudelleen, jos asiassa ilmenee uutta selvitystä. Eläkelaitos tai muutoksenhakuelin voi tällöin myöntää evätyn eläkkeen tai tarkistaa jo myönnetyn eläkkeen määrää aikaisempaa suuremmaksi. Edellytyksenä päätöksen oikaisemiselle on, että ratkaisu on asianosaisen eduksi. Jos päätöstä tulisi uuden selvityksen perusteella muuttaa asianosaisen vahingoksi, eläkelaitos voi hakea päätöksen poistamista muutoksenhakuelimeltä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi Eläketurvakeskus tahona, jonka olisi tutkittava lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu asia uudelleen, jos asiassa ilmenee uutta selvitystä. Eläketurvakeskus voisi ratkaista sen toimivaltaan kuuluvan asian uudelleen asianosaisen eduksi vastaavasti kuin eläkelaitos. Pykälä voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi tilanteissa, joissa Eläketurvakeskus ratkaisee ulkomailta Suomeen lähetettyjen työntekijöiden vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamista koskevia asioita tai joissa Eläketurvakeskus ratkaisee, onko ulkomailla työskentelevään henkilöön sovellettava Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

158 §.Työeläkevakuutusmaksun vanhentuminen. Pykälän 1 momentissa säädetään ajasta, jonka kuluessa eläkelaitoksen on määrättävä työntekijän eläkelain mukainen työeläkevakuutusmaksu. Jos vakuutusmaksua ei määrätä pykälässä säädettynä aikana, eläkelaitoksen oikeus vakuutusmaksun määräämiseen vanhentuu. Pykälän 1 momentissa säädetyn työeläkevakuutusmaksun viiden vuoden vanhentumisajan laskemisen alkamisajankohtaa ehdotetaan muutettavaksi.

Työeläkevakuutusmaksun määräämisen vanhentumiselle asetettu viiden vuoden määräaika laskettaisiin sopimustyönantajalla samalla tavalla kalenterivuosittain kuin työntekijän eläkelain 147 §:ssä tarkoitetulla tavalla eläketurvan järjestäneellä tilapäisellä työnantajalla. Sopimustyönantajalla tarkoitetaan työntekijän eläkelain 142 §:n mukaisesti eläketurvan työeläkevakuutusyhtiössä järjestänyttä työnantajaa. Muutos koskisi sopimustyönantajan lisäksi myös työnantajaa, joka on järjestänyt työntekijöidensä eläketurvan eläkesäätiössä tai eläkekassassa. Vanhentuminen alkaisi vakuutusehtojen tai eläkekassan tai eläkesäätiön sääntöjen mukaisesta lopullisesta eräpäivästä, kuten nykyisinkin, mutta viiden vuoden määräajan laskeminen alkaisi vakuutusehtojen tai sääntöjen mukaisen lopullisen eräpäivän sijasta seuraavan vuoden alusta.

Työntekijän eläkelain mukaisen vakuutussopimuksen vakuutusehtojen mukainen lopullinen eräpäivä on viimeistään palkanmaksuvuotta seuraavan vuoden kesäkuun 20 päivä, joten muutos pidentäisi käytännössä noin kuudella kuukaudella aikaa, jona eläkelaitoksen on määrättävä työeläkevakuutusmaksu sopimustyönantajalle.

Momenttia ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että työntekijän eläkelain 147 §:ssä tarkoitetulla tavalla eläketurvan järjestäneen tilapäisen työnantajan vakuutusmaksun määräämiselle säädetyn viiden vuoden määräajan laskemisen alkamisaikaa siirrettäisiin. Työeläkevakuutusmaksun määräämisen viiden vuoden määräajan laskemisen alkamista siirrettäisiin yhdellä vuodella eteenpäin nykyisestä eli palkanmaksuvuotta seuraavan toisen vuoden alkuun.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetuilla muutoksilla poistettaisiin ristiriita eläkelaitoksella olevan työeläkeotteen selvitysvelvollisuuden ja työeläkevakuutusmaksun perimisen väliltä sekä selkeytettäisiin vanhentumisajan laskemista ja eläkelaitosten toimeenpanoa. Muutoksilla myös yhdenmukaistettaisiin sopimustyönantajan ja tilapäisen työnantajan työeläkevakuutusmaksujen määräämistä koskevien viiden vuoden määräaikojen laskennan alkamisajankohdat.

Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Momentissa säädetään nykyisin poikkeuksesta 1 momentin mukaiseen viiden vuoden vanhentumisaikaan. Niissä tilanteissa, joissa työntekijälle on lisätty ansaintarekisteriin selvittelyn perusteella yli viisi vuotta vanhoja riidattomia ansioita, eläkelaitoksella on oikeus määrätä näihin ansioihin perustuva työeläkevakuutusmaksu poikkeuksellisesti kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan aiheettomasti työnantajalta perityn työeläkevakuutusmaksun palautus vanhentuu viidessä vuodessa. Jotta eläkelaitoksen oikeus määrätä työeläkevakuutusmaksu ja eläkelaitoksen velvollisuus palauttaa aiheettomasti maksettu työeläkevakuutusmaksu vanhentuisivat samassa ajassa, kymmenen vuoden määräajasta ehdotetaan luovuttavaksi. Oikeus määrätä työeläkevakuutusmaksu vanhentuisi aina 1 momentin mukaisessa määräajassa eikä vanhentumisaikaa voitaisi enää pidentää. Myös työntekijän eläkelain 163 §:n mukaisen laiminlyöntikorotuksen määrääminen vanhentuisi käytännössä samassa ajassa. Muutos ei vaikuttaisi henkilön oikeuteen saada korjatuksi takautuvasti ansiotietoja, mutta työeläkevakuutusmaksuja ei korjatuista ansioista voisi enää määrätä työnantajalle normaalia viiden vuoden vanhentumisaikaa vanhemmalta ajalta.

162 §.Aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun ja työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentuminen. Pykälässä säädetään aiheettomasti maksetun työnantajan työeläkevakuutusmaksun ja työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumisesta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumiselle säädetty viiden vuoden määräaika määräytyisi kalenterivuosittain, ja tämän määräajan alkamisajankohta muuttuisi sekä sopimustyönantajan että tilapäisen työnantajan osalta. Selkeyden vuoksi työntekijältä aiheettomasti pidätetyn työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumisesta säädettäisiin omassa momentissa ja pykälä jaettaisiin kokonaisuudessaan kolmeen eri momenttiin.

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palautussaatavan vanhentumiselle säädetyn viiden vuoden määräajan laskenta alkaisi sopimustyönantajalla vakuutusehtojen, tai eläkesäätiössä ja eläkekassassa sääntöjen, mukaista lopullista eräpäivää seuraavan vuoden alusta lukien, eikä todellisesta maksupäivästä kuten nykyisin. Ehdotettu vanhentumisaika vastaisi 158 §:n 1 momenttiin ehdotettua työeläkevakuutusmaksun määräämisen vanhentumisaikaa sopimustyönantajalle. Käytännössä työnantajan aiheettomasti maksama työeläkevakuutusmaksu tulee useimmiten esille eläkelaitoksen tekemän vuosilaskennan yhteydessä, kun työnantajalle tuleva lopullinen, edellisen vuoden vakuutusmaksu määrätään työnantajalle. Tämän vuoksi aiheettomasti perityn työeläkevakuutusmaksun palautussaatavan vanhentumisajan perustaksi ja alkamisajankohdaksi määriteltäisiin lopullisen työeläkevakuutusmaksun eräpäivä. Lopullisella työeläkevakuutusmaksun eräpäivällä tarkoitettaisiin työntekijän eläkelain mukaisen vakuutussopimuksen vakuutusehtojen 9 §:n 1 momentissa mainittua lopullisen työeläkevakuutusmaksun eräpäivää eli vakuutuskautta seuraavan kesäkuun 20 päivää. Työnantajien yhdenvertaisuuden takaamiseksi vanhentumisajan viiden vuoden määräajan laskenta alkaisi vakuutusehtojen mukaista eräpäivää seuraavan vuoden alusta myös siinä tapauksessa, että työnantaja omasta syystään maksaisi työeläkevakuutusmaksun eräpäivän jälkeen myöhässä. Sen sijaan, jos työeläkevakuutusmaksu olisi eläkelaitoksesta johtuvasta syystä määrätty maksettavaksi lopullisen eräpäivän jälkeen, eläkelaitos palauttaisi nykykäytännön mukaisesti työnantajalle aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun saatuaan asiasta tiedon, riippumatta palautusta koskevan vanhentumisajan mahdollisesta päättymisestä.

Pykälässä mainitulla aiheettomasti maksetulla työeläkevakuutusmaksulla tarkoitetaan sellaista eläkelaitoksen määräämää ja sille tilitettyä maksua, joka liittyy työeläkevakuutusmaksuun, mutta joka jälkikäteen todetaan aiheettomaksi esimerkiksi sen takia, että työntekijä on alun perin liitetty väärän työnantajan vakuutukseen. Pykälä ei siten koske esimerkiksi tilanteita, joissa työeläkevakuutusmaksu on vahingossa maksettu kahteen kertaan tai väärälle tilille.

Tilapäisen työnantajan aiheettomasti maksaman työeläkevakuutusmaksun palautuksen viiden vuoden määräajan laskenta alkaisi palkanmaksuvuotta seuraavan toisen kalenterivuoden alusta lukien. Voimassa olevassa laissa viiden vuoden määräaika on alkanut todellisesta maksupäivästä lukien. Tilapäinen työnantaja maksaa työeläkevakuutusmaksut eläkelaitokselle kuukausittain. Jotta tilapäisen työnantajan aiheettomasti maksaman vakuutusmaksun palautuksen vanhentuminen kohdistuisi samalle ajalle kuin eläkelaitoksen oikeus panna maksuun tilapäisen työnantajan vakuutusmaksu, aiheettomasti maksetun vakuutusmaksun palautussaatavan viiden vuoden määräajan laskeminen alkaisi palkanmaksuvuotta seuraavan toisen kalenterivuoden alusta lukien.

Ehdotettujen muutosten mukaan eläkelaitoksen oikeus määrätä työeläkevakuutusmaksu ja velvollisuus palauttaa aiheettomasti peritty työeläkevakuutusmaksu kohdistuisivat samalle ajalle. Tämä selkeyttäisi työeläkevakuutusmaksun perinnän ja palautuksen toimeenpanoa.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Momenttiin siirrettäisiin nykyisin pykälässä olevat säännökset, jotka koskevat työnantajan työntekijältään aiheettomasti pidättämän työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumista. Myös aiheettomasti pidätetyn työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumista ehdotetaan muutettavaksi siten, että viiden vuoden määräaika määräytyisi kalenterivuosittain kuten muutkin pykälässä mainitut vanhentumista koskevat määräajat. Työntekijän työeläkevakuutusmaksun palautusta koskeva viiden vuoden määräaika laskettaisiin vakuutusmaksun pidätyspäivää seuraavan vuoden alusta lukien eikä pidätyspäivästä lukien kuten nykyisin.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 3 momentti, johon siirrettäisiin sellaisenaan pykälän kolme viimeistä virkettä.

175 §.Eläkelaitoksen vastuu työkyvyttömyyseläkkeestä. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin siitä puuttuva viittaus työntekijän eläkelain 76 §:n 3 momenttiin. Eläkelaitoksen vastuuta laskettaessa vastuuta pienentävänä otetaan huomioon myös kyseisessä lainkohdassa tarkoitettu vähimmäispäiväraha.

178 §.Eläkelaitoksen vastuu palkattomilta ajoilta karttuneesta eläkkeen osasta. Pykälässä säädetään eläkelaitosten keskinäisestä vastuusta palkattomien aikojen perusteella karttuneesta eläkkeen osasta. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuvat teknisluontoiset muutokset, jotta vakuutettaessa jatkossa työansioita julkisten alojen eläkelain mukaan Kevan, valtion, Kirkon eläkerahaston ja Kansaneläkelaitoksen keskinäiset kustannustenjaon vastuut säilyisivät nykyisellään. Tämä vastaisi voimassa olevissa erillisissä työeläkelaeissa (kunnallinen eläkelaki, valtion eläkelaki, evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki ja Kansaneläkelaitoksesta annettu laki) nykyisin säädettyjä vastuita.

Pykälä ehdotetaan jaettavaksi kahdeksi eri momentiksi. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan eriteltäväksi julkisten alojen eläkelain mukaan vakuutettujen työansioiden mukaisesta osuudesta työansioiden mukaisessa suhteessa vastaavat mainitut tahot tavalla, joka vastaa palkattomilta ajoilta karttuneen eläkkeen osan rahoituksen nykytilannetta. Momentin 1 kohdan mukaan Keva vastaisi julkisten alojen eläkelain mukaan vakuutettujen työansioiden mukaisesta osuudesta siten kuin sen eläketurvaa koskevasta rahoitusvastuusta säädetään Kevasta annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa. Momentin 2 kohdassa säädettäisiin valtion ja 3 kohdassa Kirkon eläkerahaston vastuista, joista säädetään niistä koskevissa rahoituslaeissa. Momentin 4 kohdan mukaan Kansaneläkelaitos vastaisi pykälässä mainittujen kustannusten rahoituksesta siten kuin Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:ssä säädetään. Momentti vastaisi kustannustenjaon osalta asiallisesti nykytilannetta.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan siirrettävän voimassa olevan pykälän viimeinen virke muuttamattomana.

179 §.Eläkelaitoksen vastuu yhteisesti kustannettavista etuuksista. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin viittauskorjaus. Momentin toisesta virkkeestä poistettaisiin virheellinen viittaus 1 momentin 4 kohtaan. Eläkelaitoksen osuus 1 momentin 4 kohdassa mainituista osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen kuluista määräytyisi 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti yhteisesti kustannettaviin kuluihin tarkoitettujen varojen mukaisessa suhteessa.

182 §.Työttömyysvakuutusrahaston maksu. Pykälän 1 momentin 3—5 kohtaa ehdotetaan muutettaviksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuvien teknisluontoisten muutosten vuoksi. Pykälän 1 momentissa luetellaan tahot, joille Eläketurvakeskus hyvittää Työttömyysvakuutusrahastolta saamansa maksun, jolla katetaan työttömyys- ja koulutusajan sekä vuorotteluvapaan huomioon ottamisesta aiheutuneita vastuita ja kuluja. Momentin 3 kohtaa täsmennettäisiin siten, että nykytilaa vastaavalla tavalla Eläketurvakeskus tilittäisi maksun Kevalle siltä osin kuin Keva itse vastaa julkisen alojen eläkelain mukaisesta eläketurvasta Kevasta annetun lain mukaan. Kuten nykyisinkin, momentissa ei säädettäisi erikseen Työttömyysvakuutusrahaston maksun välittämisestä valtiolle siltä osin kuin valtio vastaa julkisten alojen eläkelain mukaan vakuutettavista työansioista, koska maksun tilitystä ei hoideta Eläketurvakeskuksen kautta. Momentin 4 kohdassa säädettäisiin Työttömyysvakuutusrahaston maksun hyvittämisestä Kirkon eläkerahastolle ja 5 kohdassa Kansaneläkelaitokselle siltä osin kuin ne vastaavat omien rahoituslakiensa mukaan julkisten alojen eläkelain mukaisesta eläketurvasta. Kirkon keskusrahaston nimi ehdotetaan muutettavaksi Kirkon eläkerahastoksi. Momentti vastaisi kustannustenjaon nykytilannetta.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtävän julkisten alojen eläkelain säätämisestä johtuva tekninen tarkistus.

183 §.Kustannusten selvittely. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuvat teknisluontoiset muutokset. Momenttiin ehdotetaan täsmennettäväksi julkisten alojen eläkelain mukaan viimeisenä eläkelaitoksena toimivan Kevan osalta vastuita, jotta julkisten alojen eläkelain säätäminen ei kustannustenjaon näkökulmasta muuttaisi nykytilaa. Kevan toimiessa julkisten alojen eläkelain mukaisesti viimeisenä eläkelaitoksena, kustannustenjaossa otettaisiin huomioon, mitä säädetään Kevasta annetussa laissa Kevan, valtion eläketurvan rahoituksesta annetussa laissa valtion, evankelis-luterilaisen kirkon eläketurvan rahoituksesta annetussa laissa Kirkon eläkerahaston ja Kansaneläkelaitoksesta annetussa laissa Kansaneläkelaitoksen osalle tulevista eläketurvan rahoitusvastuista. Pykälän 1 momentissa sekä jäljempänä 2—4 momentissa olevat säännökset eläkelaitoksesta koskisivat myös mainittujen lakien mukaisia toimijoita (valtio, Kirkon eläkerahasto, Kansaneläkelaitos). Momentti vastaisi kustannustenjaon osalta nykytilannetta.

184 §.Päätös kustannusten jakamisesta. Pykälässä säädetään Eläketurvakeskuksen velvollisuudesta antaa yksityisten alojen eläkelaitoksille ja Kevalle päätös 183 §:ssä tarkoitettujen kustannusten jakamisesta. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuva teknisluontoinen muutos, jonka mukaan Eläketurvakeskus, antaessaan Kevalle kustannustenjakoa koskevan päätöksen, erittelee päätöksessään Kevan, valtion, Kirkon eläkerahaston ja Kansaneläkelaitoksen vastuulle tulevat kustannukset, kullekin niistä erikseen säädetyn rahoitusvastuun mukaisessa suhteessa. Mainittujen toimijoiden rahoitusvastuusta on säädetty 183 §:n 1 momentissa mainituissa laeissa.

198 §.Oikeus saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisten tehtävien toimeenpanemiseksi. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen, Eläketurvakeskuksen ja muutoksenhakuelimen oikeudesta saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisten tehtävien toimeenpanemiseksi. Pykälän 1 momentin mukaan näillä tahoilla on oikeus saada muun muassa työnantajalta ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan vakuuttamisasian ratkaisemista varten. Pykälään on viittaus yrittäjän eläkelain 146 §:n 4 momentissa.

Käytännössä on tilanteita, joissa eläkelaitos, Eläketurvakeskus tai muutoksenhakuelimet tarvitsisivat tietoja yrittäjän eläkelain mukaisen vakuuttamisasian selvittämiseksi taholta, jota ei voida pitää edes mahdollisena työnantajana. Näissä tilanteissa työskentely, jonka vakuuttamista selvitetään, on siis tapahtunut yrittäjäasemassa ja taho, jolta tietoja tarvittaisiin, on maksanut työn teon perusteella korvausta henkilölle, jonka yrittäjän eläkelain mukaista vakuuttamisvelvollisuutta selvitetään. Esimerkiksi silloin, kun selvitetään, kuuluuko sinällään yrittäjäasemassa työskennelleen henkilön vakuuttaa toimintansa yrittäjän eläkelain mukaisesti, on usein keskeistä hänen työpanoksensa arviointi eli esimerkiksi sen arvioiminen, ylittääkö työpanos yrittäjän eläkelain mukaisen vakuuttamisen alarajan. Epäselvyyttä voi olla myös siitä, onko korvaus kokonaisuudessaan maksettu sellaisen toiminnan perusteella, jota yrittäjän eläkelain mukainen vakuuttamisvelvollisuus koskee. Tietoja työpanoksesta ja toiminnan todellisesta luonteesta yritetään hankkia aina työnsuorittajalta itseltään, mutta on tilanteita, joissa on tarvetta kysyä tarkentavia tietoja myös työn teon perusteella korvausta maksaneelta taholta. Tietotarpeet voivat koskea muun muassa työsuorituksen luonnetta, työtä koskevaa sopimusta ja ylipäätään maksetun suorituksen perustetta ja määrää.

Voimassa olevassa 198 §:ssä ei ole mainittu muita työn teon perusteella korvausta maksaneita tahoja kuin työnantajaa sellaisena tahona, jolta tietoja voidaan saada vakuuttamisasian ratkaisemista varten. Tietoja voidaan kuitenkin tarvita muiltakin tahoilta kuin työnantajalta ja nämä tiedot voivat olla arkaluonteisina pidettäviä asioita liittyen esimerkiksi rahamääriin. Edellä mainituin perustein pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että eläkelaitoksella, Eläketurvakeskuksella ja muutoksenhakuelimellä olisi oikeus saada tietoja työnantajan lisäksi myös muulta työn teon perusteella korvausta maksavalta.

199 §.Eläketurvakeskuksen oikeus saada tietoja valvontaa varten. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin Eläketurvakeskuksen oikeudesta saada työsuojeluviranomaisilta ja Verohallinnolta työturvallisuuslain (738/2002) 52 b §:ssä ja verotusmenettelylain (1558/1995) 15 b ja 15 c §:ssä tarkoitettuja tietoja valvontaa varten. Pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Tässä yhteydessä 4 momenttiin lisättäisiin siinä nykyisin mainitun teknisen käyttöyhteyden rinnalle mahdollisuus myös muuhun sähköiseen tietoluovutukseen.

Heinäkuussa 2014 voimaan tulleen työturvallisuuslain 52 b §:n mukaan pääurakoitsijan tai päätoteuttajan on pidettävä työturvallisuuden varmistamiseksi ja työturvallisuuslaissa säädettyjen velvoitteiden valvontaa varten ajantasaista luetteloa yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevistä työntekijöistä ja itsenäisistä työnsuorittajista. Samaan aikaan voimaan tulleen verotusmenettelylain 15 b §:ssä säädetään yhteisen rakennustyömaan pääurakoitsijan tai muun päätoteuttajan velvollisuudesta toimittaa kuukausittain Verohallinnolle muun muassa yksilöinti- ja yhteystiedot yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevistä työntekijöistä ja itsenäisistä työnsuorittajista sekä työnantajista ja vuokratyönteettäjistä. Verotusmenettelylain 15 c §:n mukaan rakennuspalvelujen tilaajan on kuukausittain toimitettava Verohallinnolle yksilöinti- ja yhteystiedot niistä yrityksistä, jotka suorittavat tilaajalle rakentamispalvelua, rakennustelineen pystytys- tai purkutyötä tai vuokraavat tilaajalle työvoimaa edellä mainittuihin tarkoituksiin. Ilmoitusmenettelyjen avulla pystytään tehostamaan harmaan talouden torjuntaa, koska käytössä on selvästi aiempaa enemmän lähes reaaliaikaista tietoa muun muassa erilaisia vertailuja sekä kohdennettuja valvontatoimenpiteitä varten.

Työturvallisuuslain 52 b §:n perusteella pidettävän luettelon ja verotusmenettelylain 15 b ja 15 c §:n perusteella Verohallinnolle toimitettavat tiedot ovat tarpeellisia tietoja työeläkevakuuttamisen valvonnan kannalta. Tiedot auttaisivat Eläketurvakeskusta sekä valvonnan kohdentamisessa että konkreettisten vakuuttamistoimenpiteiden suorittamisessa. Työntekoa koskevien tietojen sujuva vaihtaminen valvovien viranomaisten kesken tehostaisi myös toimintaa yhteistarkastuksilla. Käytännössä Eläketurvakeskus on jo saanut kyseisiä tietoja pääurakoitsijoilta, vaikka työntekijän eläkelaissa ei aseteta pääurakoitsijalle velvoitteita tiedonantoon. Tiedot ovat olleet samoja, joita pääurakoitsija on merkinnyt työntekijäluetteloon ja toimittanut Verohallinnolle.

Jotta Eläketurvakeskus voisi pyytää valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja suoraan Verohallinnolta ja työsuojeluviranomaisilta, olisi perusteltua lisätä tiedonsaantioikeutta koskeva säännös työntekijän eläkelakiin. Momentin mukaan Eläketurvakeskuksella olisi oikeus saada työsuojeluviranomaisilta ja Verohallinnolta yksilöidyistä tahoista sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Yksilöidyillä tahoilla tarkoitettaisiin yksilöityä pääurakoitsijaa, muuta päätoteuttajaa tai tilaajaa, jonka nimeämällä Eläketurvakeskus saisi yhteisen rakennustyömaan kaikkien työnantajien, vuokratyönteettäjien, itsenäisten työnsuorittajien ja työntekijöiden tiedot, urakoita koskevat tiedot sekä työturvallisuuslain 52 b §:n mukaisen luettelon käyttöönsä.

Työturvallisuuslain 52 §:n mukaisen luettelon tietoja ovat työntekijän yksilöintitiedot, tiedot työskentelyn alkamis- ja päättymispäivistä, työnantajan yksilöintitiedot sekä työnantajan edustajan yhteystiedot. Verotusmenettelylain 15 b §:n perusteella Verohallinnolle toimitettavista tiedoista tarpeellisia vakuuttamisen valvonnan kannalta ovat työntekijöitä, työskentelyaikaa, työskentelyn luonnetta, vakuuttamista, työnantajaa ja vuokrantyönteettäjää sekä työmaan sijaintia koskevat tiedot. Verotusmenettelylain 15 c §:n perusteella Verohallinnolle toimitettavista tiedoista tarpeellisia vakuuttamisen valvonnan kannalta ovat urakoitsijaa, urakan kestoa, urakan suuruutta, toimeksiannon lajia sekä työmaan sijaintia koskevat tiedot.

Edellä mainittujen tietojen avulla Eläketurvakeskus voi valvoa vakuuttamista, tehdä arvioita vakuuttamisen oikeellisuudesta sekä kohdentaa valvontatoimenpiteitä. Tietojen ajantasaisuus lisää niiden vaikuttavuutta vakuuttamisen valvonnassa.

205 §.Tietojen antaminen rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään tietojen antamisesta sosiaaliturvaan liittyvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi. Säännökset tulevat sovellettaviksi erityisesti tilanteissa, joissa henkilö saa etuuksia monesta eri järjestelmästä. Säännöksiä sovelletaan myös yrittäjän eläkelain, maatalousyrittäjän eläkelain ja merimieseläkelain toimeenpanossa niissä olevien viittaussäännösten perusteella.

Voimassa olevan 1 momentin mukaan eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella on oikeus antaa tietoja rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle tai yhteisölle vain, jos sen hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen vaikuttaa työeläkelakien mukainen eläke. Säännöksen perusteella eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen ei ole mahdollista antaa tietoja sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle tai yhteisölle niissä tilanteissa, joissa työeläkelakien mukaan vakuutettava työ- tai yrittäjäsuhde voi vaikuttaa henkilön sosiaaliturvaetuuteen, mutta henkilö ei saa työeläkettä. Käytännössä etenkin työeläkevakuuttamisen puutteita selvitettäessä tulee vastaan tilanteita, joissa henkilö on saanut työttömyysetuutta samanaikaisesti sellaisen jälkikäteen vakuutettavaksi tulevan työ- tai yrittäjäsuhteisen työskentelyn kanssa, jonka oikea-aikainen asianmukainen vakuuttaminen on laiminlyöty. Näissä tilanteissa eläkelaitos tai Eläketurvakeskus ei voi oma-aloitteisesti antaa tietoja työttömyysetuuden suorittajalle, koska työttömyysetuuteen vaikuttaa vakuutettava työskentely eikä mahdollinen tuleva eläke.

Erilaisten sosiaaliturvaetuuksien väärinkäytöstilanteiden selvittämisen sujuvoittamiseksi pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella olisi oikeus antaa sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle tai yhteisölle rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi tietoja myös niissä tapauksissa, joissa työeläkelakien mukaan vakuutettava työskentely vaikuttaa toisen laitoksen tai yhteisön hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen.

Lisäksi pykälän 2 momentissa olevaa luetteloa annettavista tiedoista täydennettäisiin siten, että myös tietoja vakuutettavasta työskentelystä ja ansioista voitaisiin 1 momentin perusteella luovuttaa. Tähän liittyen poistettaisiin 2 momentin alussa oleva luovutettavien tietojen kohdetta koskeva rajaus, jonka mukaan tietojen antaminen koskee vain eläkettä saavia tai saaneita henkilöitä. Sekä henkilön oikeuteen saada erilaisia etuuksia että näiden etuuksien tasoon vaikuttavat useasti hänen työskentelynsä perusteella joko suoraan (työansio) tai välillisesti (ansio) saaman tulon määrä eikä asiaa voida ratkaista pelkästään sen perusteella, että käytettävissä on tieto henkilön työskentelystä. Kokonaiskuvan saamiseksi henkilön tilanteesta, on toisinaan tarve työskentelyä ja työansiota koskevien tietojen lisäksi antaa tietoja myös eläkejärjestelmään rekisteröidyistä palkattomien aikojen ansioista. Jos esimerkiksi annettaessa tietoja työskentelystä tapaturmavakuutuslaitokselle huomataan, että henkilö on saanut samalta ajalta työttömyysetuutta, asian käsittelyä selkeyttää, jos myös tästä etuudesta voisi antaa tiedon. Tämän takia on tarpeen, että eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella olisi oikeus antaa tietoja myös tiedossaan olevista ansioista, mikä siis tarkoittaa sekä työansiota että palkattoman ajan perusteena olevia ansioita.

Pykälän 3 momentissa säädetään oikeudesta antaa tietoja poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten. Käytännössä useimmiten annettavaksi tulevat vakuuttamisen järjestämiseen ja hoitoon sekä niiden laiminlyönteihin liittyvät sellaiset tiedot, joilla on merkitystä selvitettäessä talous- ja työrikollisuutta. Voimassa oleva 4 momentti rajaa säännöksen ulkopuolelle arkaluonteiset, kuten terveydentilaa koskevat tiedot. Termi ”poliisiviranomainen” ehdotetaan korvattavaksi termillä ”esitutkintaviranomainen”. Esitutkintalain (805/2011) mukaan poliisin lisäksi esitutkintaviranomaisia ovat rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaiset. Lisäksi momentin sanamuotoa ehdotetaan selkiytettäväksi.

206 §.Eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen oikeus tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 kohta tietojen luovuttamisesta Tapaturmavakuutuskeskukselle ja lakisääteistä tapaturmavakuutusta toimeenpanevalle vakuutusyhtiölle. Eläketurvakeskuksella ja eläkelaitoksella olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus oma-aloitteisesti antaa Tapaturmavakuutuskeskukselle ja vakuutusyhtiölle tiedot, jotka ovat niille välttämättömiä työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetun valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Tätä tarkoitusta varten saisi luovuttaa työnantajaa ja vakuutusta koskevia välttämättömiä tietoja vain, jos on syytä epäillä, ettei työnantaja ole täyttänyt mainitun lain mukaista maksu- tai vakuuttamisvelvollisuuttaan. Tarkoituksena on, että Eläketurvakeskus ja eläkelaitokset voisivat antaa sellaisia tietoja, jotka havaitaan valvonnan yhteydessä. Tietojen antamiseen ei olisi velvollisuutta, vaan se olisi tapauskohtaisesti tietojen antajan harkittavissa.

Voimassa olevan pykälän nojalla eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella on oikeus antaa tietoja muun muassa Verohallinnolle ja työttömyysvakuutusrahastolle niille laissa säädettyjen valvontavelvollisuuksien täyttämiseksi. Vastaavasti Verohallinto ja työttömyysvakuutusrahasto voivat antaa oma-aloitteisesti tietoja eläkelaitokselle ja Eläketurvakeskukselle valvontaa varten verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) ja työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) nojalla. Myös Tapaturmavakuutuskeskuksella ja lakisääteistä tapaturmavakuutusta toimeenpanevalla vakuutusyhtiöllä on oikeus oma-aloitteisesti antaa tietoja työeläkevakuuttamisen valvontaa varten työtapaturma- ja ammattitautilain 256 §:n perusteella.

Ehdotettava säännös vastaisi työtapaturma- ja ammattitautilain säännöstä oikeudesta luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti. Säännöksen tarkoituksena olisi tehostaa harmaan talouden torjuntaa. Usein maksu- tai vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti jonkin lain piirissä antaa aihetta epäillä laiminlyöntiä myös toisen lain piirissä. Molemminpuolinen oikeus antaa tietoja oma-aloitteisesti tehostaa vakuuttamis- ja maksuvelvollisuuden täyttämisen valvontaa.

Pykälään ehdotetaan lisäksi lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin 1 momentin 1, 2 ja 4—6 kohdissa tarkoitettujen tietojen antamisesta edelleen rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten sekä tietojen hävittämisvelvollisuudesta. Vastaava säännös on verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 18 §:n 3 momentissa, työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 22 b §:n 2 momentissa ja työtapaturma- ja ammattitautilain 256 §:n 2 momentissa.

Koska pykälän 1 momentissa mainitut tiedot voivat koskea laissa säädettyä vakuuttamis- ja maksuvelvollisuuden laiminlyöntiä ja rikosepäilyä, asianosaisen oikeusturva edellyttää, että aiheettomiksi osoittautuneet tiedot hävitetään välittömästi. Henkilötietolain (523/1999) mukaan käsiteltävien henkilötietojen tulee olla määritellyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta tarpeellisia. Se edellyttää myös, että rekisterinpitäjän on ilman aiheetonta viivytystä poistettava rekisterissä oleva käsittelyn tarkoituksen kannalta tarpeeton henkilötieto. Koska 1 momentin 1, 2 ja 4—6 kohdan säännös koskee myös muita kuin henkilötietoja, olisi hävittämisestä säädettävä erikseen.

Myös pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän nykyinen otsikko ei vastaa pykälän sisältöä, sillä pykälässä säädetään jo nykyisellään tietojen antamista muillekin tahoille kuin viranomaisille ja luottotietotoimintaa harjoittavalle rekisterinpitäjälle.

1.2

Työntekijän eläkelain voimaanpanolaki

7 §.Pykälään lisättäisiin puuttuvat viittaukset työntekijän eläkelain 107 a ja 107 b §:ään viimeisen eläkelaitoksen järjestelystä.

27 §.Pykälässä säädetään ennen vuotta 1947 syntyneen työntekijän osa-aikaeläkkeestä ja sen jälkeisestä vanhuuseläkkeestä. Voimassa olevan 2 momentin mukaan osa-aikatyöstä karttunutta vanhuuseläkkeen osaa korotetaan lykkäyskorotuksella siten kuin työntekijän eläkelain 12 §:n 4 momentissa säädetään, jos vanhuuseläke alkaa 68 vuoden iän täyttämisen jälkeen. Koska työntekijän eläkelain 12 §:n 4 momentti lykkäyskorotuksesta muuttuu vuoden 2017 alusta, täsmennettäisiin 27 §:n 2 momenttia siten, että lykkäyskorotus momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tehdään 31 päivänä joulukuuta 2016 voimassa olleen työntekijän eläkelain 12 §:n 4 momentin mukaisesti.

30 b §.Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 ja 6 momentti, joissa säädetään 31 päivänä joulukuuta 2016 lakkaavan rekisteröidyn TEL-lisäeläkejärjestelmän piiriin kuuluneiden lisäeläkejärjestelyjen rekisteritietojen korjaamiselle säädettävästä erillisestä tarkastusajasta ja mainitun tarkastusajan jälkeisestä korjaamisen lakkaamisesta tietyissä tilanteissa.

Pykälän 5 momentin mukaan työnantajan tai työntekijän tulisi tehdä ilmoitus eläkelaitokselle tietojen korjaamisesta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020, mikäli työnantaja tai työntekijä huomaa lisäeläkevakuutukseen tai lisäeläkkeeseen vaikuttavissa rekisteritiedoissa olevan virheen tai puutteen. Vaatimus virheen korjaamiseksi sekä selvitys tiedon virheellisyydestä tai puutteellisuudesta olisi esitettävä eläkelaitokselle viimeistään mainittuna päivänä. Ilmoituksen virheestä voisi tehdä työnantaja, mutta myös työntekijä. Työntekijän ilmoittaessa virheestä, käytännössä eläkelaitos selvittää asian yhdessä työnantajan kanssa tai siirtää asian selvitettäväksi työnantajalle, jolla on tieto lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluvista henkilöistä. Työnantajan tai työntekijän olisi tarvittaessa esitettävä ilmoituksensa tai vaatimuksensa perusteista sellainen selvitys kuin häneltä kohtuudella voidaan edellyttää. Kohtuullisen selvityksen riittävyyttä arvioitaessa näyttökynnystä ei olisi pidettävä kovin korkeana.

Työntekijällä ja työnantajalla olisi siten rekisteröidyn TEL-lisäeläkejärjestelyn vakuuttamisen päättymisen jälkeen yhteensä neljä vuotta aikaa tarkastaa ja tehdä eläkelaitokselle ilmoitus virheellisen tiedon tai puuttuvan tiedon korjaamiseksi. Jokaisella työntekijällä olisi työeläkeotteiden porrastetusta lähettämisestä johtuen vähintään vuosi aikaa tarkistaa työeläkeotteeltaan tietojen oikeellisuus. Aikaa voidaan pitää riittävänä työnantajalle tai työntekijälle tarkistaa mahdolliset puutteet vakuuttamista tai vapaakirjaa koskevissa tiedoissa sekä tehdä korjausvaatimus eläkelaitokselle. Momentin mukaan eläkelaitoksen olisi määrättävä tietojen korjaamisesta aiheutuva lisäeläkevakuutuksen vakuutusmaksu työnantajalle viimeistään 20 päivänä kesäkuuta 2021. Tämän jälkeen vakuutusmaksua ei voisi enää maksuunpanna työnantajalle. Eläkelaitoksella olisi siten noin puoli vuotta aikaa tehdä korjaus lisäeläkevakuutusta koskeviin tietoihin sekä määrätä työnantajalle kertamaksutekniikalla laskettu työeläkevakuutusmaksu, vaikka korjauspyyntö saapuisi eläkelaitokselle viimeisenä mahdollisena päivänä eli 31 päivänä joulukuuta 2020. Tarkemmat määräykset lisäeläkevakuutuksen vakuutusmaksun määräämisestä annetaan työntekijän eläkelain 166 §:ssä tarkoitetuissa sosiaali- ja terveysministeriön antamissa ja vahvistamissa laskuperusteissa.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa rekisteröidyn TEL-lisäeläkejärjestelyn tiedoissa huomataan virhe tai puute 1 momentissa säädetyn tarkastusajan jälkeen. Tällöin jos työnantaja tai työntekijä tekee ilmoituksen 1 päivänä tammikuuta 2021 tai sen jälkeen lisäeläkevakuutukseen tai lisäeläkkeeseen vaikuttavissa tiedoissa olevasta virheestä tai puutteesta, eläkelaitos olisi velvollinen korjaamaan virheen tai puutteen, jos se on aiheutunut eläkelaitoksesta (laiminlyönti, huolimattomuus, rekisteröintivirhe tms.) johtuvasta syystä. Tällöin eläkelaitos korjaisi rekisterissä olevan puutteen tai virheen ja vakuutettu saisi puuttuvan eläketurvan taannehtivasti koko ajalta. Virheen suuruudella ei olisi merkitystä, vaan eläkelaitos korjaisi kaikki eläketurvaan vaikuttavat virheet. Sen selvittäminen, onko virhe aiheutunut eläkelaitoksesta johtuvasta syystä, edellyttäisi käytännössä sekä eläkelaitoksen että työnantajan myötävaikuttamista asiassa. Työnantajan tai työntekijän olisi tarvittaessa esitettävä vaatimuksensa perusteista sellainen selvitys kuin häneltä kohtuudella voidaan edellyttää. Riittävien perusteiden osalta kohtuullisuutta arvioitaessa näyttökynnystä ei olisi pidettävä kovin korkeana. Mikäli virhe tai puute johtuisi työnantajasta johtuvasta syystä, eläkelaitos ei korjaisi virhettä tai mahdollisesti puuttuvaa eläketurvaa tältä osin. Eläkelaitos antaisi työntekijälle ja työnantajalle päätöksen korjaamista koskevassa asiassa.

1.3

Työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolaki

1 §.Voimaantulo. Pykälän 4 momentin sanamuotoa korjattaisiin. Termi ”vakuutustapahtuma” korvattaisiin termillä ”vahinkotapahtuma”, koska raideliikennevastuulain (113/1999) mukaisen vahingonkorvausvastuun varalta ei ole pakko ottaa kaikenkattavaa vakuutusta.

3 §.Lykkäyskorotus. Pykälässä säädetään siirtymäsäännöksiä lykkäyskorotukseen liittyen. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi muutoksia, jotka koskevat vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneen työntekijän oikeutta lykkäyskorotukseen.

Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin nykyisin 3 momentissa oleva säännös vuonna 1939 ja sitä ennen syntyneen työntekijän oikeudesta lykkäyskorotukseen.

Pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin siten, että se koskisi selkeästi vuonna 1940—1948 syntyneitä henkilöitä.

Pykälän 3 momenttiin otettaisiin uusi säännös, jonka mukaan vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneen työntekijän eläkkeen rinnalla tehdystä työstä olisi oikeus lykkäyskorotukseen enintään 31 päivään joulukuuta 2016 saakka. Pykälän nykyiset säännökset jättävät epäselväksi sen, saavatko vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneet työntekijät eläkkeen rinnalla karttuneeseen eläkkeeseen lykkäyskorotuksen, kuten he saisivat ennen eläkeuudistusta voimassa olevien säännösten mukaan. Pykälän nykyisessä 3 momentissa ei myöskään säädetä sitä, miten lykkäyskorotus määräytyy työsuhteesta, joka on alkanut eläkkeen rinnalla 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sen jälkeen ja johon ei enää sovelleta ennen vuotta 2005 voimassa olleita säännöksiä. Tässä tilanteessa ennen vuotta 2017 voimassa olevien säännösten mukaan eläkkeen rinnalla tehdystä työstä karttuneesta eläkkeestä on oikeus lykkäyskorotukseen 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun mennessä ansaitusta eläkkeestä. Lykkäyskorotus on 0,4 prosenttia.

Eläkeuudistuksen myötä periaate lykkäyskorotuksen osalta on, että siihen ei ole oikeutta enää eläkkeen rinnalla tehdystä työstä. Näin ollen ei ole perusteita myöskään sille, että vanhemmat ikäryhmät, vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneet, olisivat oikeutettuja eläkkeen rinnalla tehdystä työstä lykkäyskorotukseen. Tämän vuoksi uudessa 3 momentissa vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneen työntekijän oikeus lykkäyskorotukseen eläkkeen rinnalla tehdystä työstä rajoitettaisiin vuoden 2016 loppuun. Vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneille ikäryhmille on jo saattanut syntyä oikeus lykkäyskorotukseen eläkkeen rinnalla tehdystä työstä ennen uuden lain voimaantuloa. Heillä säilyisi oikeus lykkäyskorotukseen tästä työstä 31 päivään joulukuuta 2016 saakka niiden säännösten nojalla, jotka olivat voimassa ennen uuden lain voimaantuloa.

Pykälän nykyinen 2 momentti siirrettäisiin 4 momentiksi. Säännös koskee niitä vuonna 1949—1953 syntyneitä työntekijöitä, jotka eivät ole ehtineet täyttää 68 vuoden ikää ennen uuden lain voimaantuloa. Nämä ikäluokat ovat uusien säännösten piirissä eikä heillä ole oikeutta lykkäyskorotukseen eläkkeen rinnalla tehdystä työstä uuden lain voimaantulon jälkeen.

Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi uusi 5 momentti. Momentin mukaan työntekijällä ei olisi oikeutta lykkäyskorotukseen, jos hän saa maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) mukaista luopumistukea.

Lykkäyskorotuksesta säädetään 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen työntekijän eläkelain 12 §:n 2 momentissa. Vanhuuseläkkeen määrää korotetaan lykkäyskorotuksella, jos työntekijä ei käytä oikeuttaan vanhuuseläkkeeseen alimmassa vanhuuseläkeiässä. Korotuksen tarkoituksena on kannustaa työuran jatkamiseen alimman vanhuuseläkeiän täyttämisen jälkeen. Lykkäyskorotus korvaa nykyisen 4,5 prosentin karttuman, jota työntekijä voi saada 63—68-vuotiaana tehdystä työstä, jos hän on lykännyt vanhuuseläkkeelle siirtymistä. Kuten 4,5 prosentin karttumaa, lykkäyskorotustakaan ei voi saada enää sen jälkeen, kun työntekijälle on myönnetty vanhuuseläke jonkin työsuhteen perusteella, vaikka hän jatkaisikin työskentelyä jossain muussa työsuhteessa.

Työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 4 §:ssä säädetään siirtymäajan korotetusta karttumasta. Vuoden 2025 loppuun 53—62-vuotiaalle työntekijälle karttuu eläkettä 1,7 prosenttia työansioista. Korotettuun karttumaan ei ole kuitenkaan oikeutta ajalta, jolta työntekijä saa luopumistukea. Myöskään nykyiseen 4,5 prosentin korotettuun karttumaan ei ole oikeutta luopumistuen ajalta.

Koska lykkäyskorotuksella on tarkoitus korvata 4,5 prosentin korotettu karttuma ja kannustaa työnteon jatkamiseen yli alimman vanhuuseläkeiän, olisi perusteltua, että luopumistuki estäisi lykkäyskorotuksen saamisen. Ehdotettu säännös olisi myös yhdenmukainen siirtymäajan korotettua karttumaa koskevan säännöksen kanssa.

5 §Osa-aikaeläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke.. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneellä työntekijällä ei olisi oikeutta osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, joka on eläkeuudistuksen myötä käyttöön otettava uusi eläkemuoto. Vuonna 1948 syntyneet työntekijät ovat eläkeuudistuksen voimaan tullessa 1 päivänä tammikuuta 2017 jo täyttäneet 68 vuotta. He ovat siten saavuttaneet jo joustavan vanhuuseläkeikänsä yläikärajan. Lisäksi heillä on ollut mahdollisuus osa-aikaeläkkeeseen, jonka osittainen varhennettu vanhuuseläke eläkemuotona korvaa. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen ja sen jälkeisen vanhuuseläkkeen toimeenpano olisi näille ikäluokille haasteellista, koska työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolaissa on erityissäännöksiä esimerkiksi koskien vuonna 1948 ja sitä ennen syntyneiden oikeutta lykkäyskorotukseen. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan muuttunutta sisältöä.

7 a §.Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen alennetussa eläkeiässä myönnettävän vanhuuseläkkeen varhentaminen. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen alennetussa eläkeiässä myönnettävän vanhuuseläkkeen varhentamisesta. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävään vanhuuseläkkeeseen tehtäisiin varhennusvähennys, jos eläke myönnetään jonkin eläkelain mukaisessa alennetussa eläkeiässä. Varhennusvähennys kohdistettaisiin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteesta vielä myöntämättä olevaan osaan. Jos työntekijällä on oikeus esimerkiksi julkisten alojen eläkelain mukaiseen alennettuun eläkeikään, hänen työntekijän eläkelain 18 §:n 2 momentin mukaista eläkeosuuttaan varhennettaisiin 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläke alkaa ennen työntekijän eläkelain 11 §:n mukaista alinta eläkeikää.

Voimassa olevien yksityisten alojen työeläkelakien mukaan alennetussa eläkeiässä myönnettävä vanhuuseläke kokonaisuudessaan varhennetaan. Myös osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävässä vanhuuseläkkeessä eläkkeen perusteesta vielä myöntämättä oleva osuus tulisi varhentaa, jos se myönnetään kyseisessä laissa säädettyä alinta vanhuuseläkeikää alemmassa iässä. Työeläkelakien mukaan työntekijälle myönnetään osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamisvuotta edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaitusta eläkkeestä vielä myöntämättä oleva osuus kaikkien työeläkelakien mukaan, jos työntekijälle myönnetään vanhuuseläke osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen. Näin tehdään myös silloin, kun vanhuuseläke myönnetään alennetussa eläkeiässä.

8 §.Oikeus eläkkeeseen lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Pykälän 4 momentin sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi. Momentin toiseksi viimeisen virkkeen on tarkoitus koskea vain varhennusvähennystä eikä muita mahdollisia eläkkeen myöntämistä koskevia säännöksiä.

1.4

Yrittäjän eläkelaki

2 §.Keskeiset määritelmät. Pykälän 1 momentin 9 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 2 §:n 1 momentin 4 kohtaan.

9 §.Vanhuuseläkkeen määrä. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 12 §:ään.

40 §.Työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen maksaminen takautuvalta ajalta. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 43 §:ään.

62 §.Eläkkeen karttuminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 65 §:n 2 momenttiin.

65 §.Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 68 §:n 3 momenttiin.

68 §.Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajat. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 kohta eläkkeen karttumasta tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan ajalta. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 74 §:n 3 momenttiin ehdotettua uutta 4 kohtaa.

72 §.Tulevan ajan eläkkeen määräytyminen alle viiden vuoden ansioiden perusteella. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 78 §:n 1 momenttiin.

73 §.Tämän lain mukainen osuus tulevan ajan ansioista. Pykälän sanamuotoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 79 §:ään.

74 §.Eläke entisin perustein. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 80 §:ään.

84 §.Leskeneläkkeen vähentäminen erityistilanteissa. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi ja säännös siirrettäväksi 84 a §:ään vastaavin perustein kuin työntekijän eläkelain 91 §:n 3 momentti.

84 a §.Leskeneläkkeen tarkistaminen. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain 91 a §:ään ehdotettuja muutoksia vastaavat muutokset.

85 §.Eläkkeestä vähennettävät etuudet. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 92 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaan.

103 §.Kuntoutusetuuden maksaminen työnantajalle. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyisi uudeksi 3 momentiksi. Uusi 2 momentti vastaisi työntekijän eläkelain 117 §:ään ehdotettua uutta 5 momenttia.

107 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti vastaavasti kuin työntekijän eläkelain 126 §:ään.

135 §.Lainvoimaisen päätöksen oikaisu uuden selvityksen perusteella. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat lisäykset kuin työntekijän eläkelain 139 §:ään.

152 §.Eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen oikeus tietojen luovuttamiseen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, joka vastaisi sisällöltään työntekijän eläkelain 206 §:ään ehdotettua uutta 2 momenttia. Lisäksi pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan pykälän sisältöä.

1.5

Yrittäjän eläkelain voimaanpanosta annettu laki

5 §.Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin eläkeuudistuksen aiheuttama muutos. Vuoden 2017 alusta yrittäjän eläkelain 4 §:n 1 momentissa säädetty vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja ei enää ole kaikille ikäluokille 68 vuotta, joten maininta 68 vuoden iästä muutettaisiin maininnaksi vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajasta.

10 §.Pykälään lisättäisiin puuttuvat viittaukset työntekijän eläkelain 107 a ja 107 b §:ään viimeisen eläkelaitoksen järjestelystä. Muutos vastaisi työntekijän eläkelain voimaanpanolain 7 §:ään ehdotettua muutosta.

27 §.Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain voimaanpanolain 27 §:n 2 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos.

1.6

Yrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolaki

1 §.Voimaantulo. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 1 §:n 4 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos.

3 §.Lykkäyskorotus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 3 §:ään.

5 §Osa-aikaeläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke.. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 5 §:ään.

7 a §.Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen alennetussa eläkeiässä myönnettävän vanhuuseläkkeen varhentaminen. Pykälä olisi uusi ja se vastaisi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolakiin ehdotettua uutta 7 a §:ää.

8 §.Oikeus eläkkeeseen lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi lisäys, joka vastaa työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain (71/2016) 8 §:n 4 momentin toista virkettä. Lisäeläkejärjestelyistä lain voimaantullessa eläkkeellä jo olevien henkilöiden yrittäjän eläkelain mukaisen eläkkeeseen ei tehtäisi varhennusvähennystä, kun eläke myönnetään suojatun lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Yrittäjän eläkelain mukainen eläke myönnettäisiin varhentamattomana myös siinä tapauksessa, että suojasäännöksen piiriin kuuluva yrittäjä on ennen lain voimaantuloa täyttänyt lisäeläketurvan mukaisen eläkeiän, mutta ei ole lain voimaantullessa vielä eläkkeellä.

1.7

Maatalousyrittäjän eläkelaki

32 §.Vanhuuseläkkeen määrä. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 12 §:ään.

53 §.Työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen maksaminen takautuvalta ajalta.Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 43 §:ään.

68 §.Eläkkeen karttuminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 65 §:n 2 momenttiin.

71 §.Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 68 §:n 3 momenttiin.

101 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti vastaavasti kuin työntekijän eläkelain 126 §:ään.

138 §.Sovellettavat säännökset. Pykälän 5 momentin 7 kohtaan tehtäisiin työntekijän eläkelain 206 §:ään ehdotetun muutoksen edellyttämä korjaus.

1.8

Maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanosta annettu laki

5 §.Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin eläkeuudistuksen aiheuttama muutos. Vuoden 2017 alusta maatalousyrittäjän eläkelain 7 §:n 1 momentissa säädetty vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja ei enää ole kaikille ikäluokille 68 vuotta, joten maininta 68 vuoden iästä muutettaisiin maininnaksi vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajasta.

9 §.Pykälään lisättäisiin puuttuvat viittaukset työntekijän eläkelain 107 a ja 107 b §:ään viimeisen eläkelaitoksen järjestelystä. Muutos vastaisi työntekijän eläkelain voimaanpanolain 7 §:ään ehdotettua muutosta.

26 §.Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain voimaanpanosta annetun lain 27 §:n 2 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos.

1.9

Maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolaki

3 §.Lykkäyskorotus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 3 §:ään.

5 §Osa-aikaeläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke.. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 5 §:ään.

7 a §.Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen alennetussa eläkeiässä myönnettävän vanhuuseläkkeen varhentaminen. Pykälä olisi uusi ja se vastaisi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolakiin ehdotettua uutta 7 a §:ää.

8 §.Oikeus eläkkeeseen lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaava lisäys kuin yrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain 8 §:ään on ehdotettu. Lisäys vastaa työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 8 §:n 4 momentin toista virkettä. Lisäeläkejärjestelyistä lain voimaantullessa eläkkeellä jo olevien henkilöiden maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen eläkkeeseen ei tehtäisi varhennusvähennystä, kun eläke myönnetään suojatun lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Maatalousyrittäjän eläkelain mukainen eläke myönnettäisiin varhentamattomana myös siinä tapauksessa, että suojasäännöksen piiriin kuuluva maatalousyrittäjä on ennen lain voimaantuloa täyttänyt lisäeläketurvan mukaisen eläkeiän, mutta ei ole lain voimaantullessa vielä eläkkeellä.

1.10

Merimieseläkelaki

2 §.Keskeiset määritelmät. Pykälän 1 momentin 6 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 2 §:n 1 momentin 4 kohtaan.

11 §.Vanhuuseläkkeen määrä. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 12 §:ään.

43 §.Työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen maksaminen takautuvalta ajalta.Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 43 §:ään.

72 §.Eläkkeen karttuminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 65 §:n 2 momenttiin.

75 §.Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 68 §:n 3 momenttiin.

80 §.Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajat. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta eläkkeen karttumasta tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan ajalta. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 74 §:n 3 momenttiin ehdotettua uutta 4 kohtaa.

84 §.Tulevan ajan eläkkeen määräytyminen alle viiden vuoden ansioiden perusteella. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 78 §:n 1 momenttiin.

85 §.Tämän lain mukainen osuus tulevan ajan ansioista. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat täsmennykset kuin työntekijän eläkelain 79 §:ään.

86 §.Eläke entisin perustein. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 80 §:n 1 momenttiin.

96 §.Leskeneläkkeen vähentäminen erityistilanteissa. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi ja säännös siirrettäväksi 96 a §:ään vastaavin perustein kuin työntekijän eläkelain 91 §:n 3 momentti.

96 a §.Leskeneläkkeen tarkistaminen. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain 91 a §:ään ehdotettuja muutoksia vastaavat muutokset.

97 §.Eläkkeestä vähennettävät etuudet. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 92 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaan.

114 §.Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen työnantajalle. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jolloin nykyiset 5 ja 6 momentti siirtyisivät 6 ja 7 momentiksi. Uusi 5 momentti vastaisi työntekijän eläkelain 117 §:ään ehdotettua uutta 5 momenttia.

115 §.Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen sairausvakuutusrahastolle. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 118 §:ään.

116 §.Eläkkeen maksaminen Kansaneläkelaitokselle, sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle tai kunnalle. Pykälän 1 momenttiin ja otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 119 §:ään.

120 §.Eläkkeen maksamisjärjestys. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 123 §:ään.

123 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti vastaavasti kuin työntekijän eläkelain 126 §:ään.

136 §.Lainvoimaisen päätöksen oikaisu uuden selvityksen perusteella. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat lisäykset kuin työntekijän eläkelain 139 §:ään.

156 §.Eläkekassan vastuu työkyvyttömyyseläkkeestä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava täydennys kuin työntekijän eläkelain 175 §:n 1 momenttiin.

158 §.Eläkekassan vastuu palkattomilta ajoilta karttuneesta eläkkeen osasta. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 178 §:ään.

159 §.Eläkekassan vastuu yhteisesti kustannettavista etuuksista. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava korjaus kuin työntekijän eläkelain 179 §:n 3 momenttiin.

165 §.Viittaus rikoslakiin. Pykälässä säädetään rikoslain 29 luvun 4 a ja 4 b §:n työeläkevakuutusmaksupetosta ja törkeää työeläkevakuutusmaksupetosta koskevien pykälien soveltamisesta merimieseläkelain mukaisiin tilanteisiin. Pykälän sisältö ehdotetaan sisällytettäväksi rikoslain mainittuihin pykäliin. Pykälää muutettaisiin siten, että siinä olisi vain informatiivinen viittaus rikoslakiin. Lisäksi pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan sen sisältöä. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 190 §:ää. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 190 §:ää.

215 §.Sovellettavat säännökset. Pykälän 4 momentin 6 kohtaan tehtäisiin työntekijän eläkelain 206 §:ään ehdotetun muutoksen edellyttämä korjaus.

1.11

Laki merimieseläkelain voimaanpanosta

2 §.Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 6—8 momentit, joissa säädettäisiin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen ja työuraeläkkeen määräytymisestä.

Uudessa 6 momentissa säädettäisiin työuraeläkkeen määräytymisestä. Jos merimieseläkekassa on toimivaltainen käsittelemään työuraeläkettä koskevan hakemuksen, työuraeläkkeen määrä määräytyisi tämän pykälän 1, 2 ja 5 momentin mukaisesti. Muissa tapauksissa työuraeläkkeen määrä määräytyisi 3—5 momentin mukaisesti. Jos kuitenkin työuraeläke myönnettäisiin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen, työuraeläkkeen määrä määräytyisi siten kuin 7 ja 8 momentissa säädetään.

Uudessa 7 momentissa säädettäisiin, miten osittainen varhennettu vanhuuseläke sekä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävä vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke ja työuraeläke määräytyisivät tilanteissa, joissa työntekijä jää osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle merimieseläkelain alaisesta työsuhteesta Merimieseläkekassan ollessa toimivaltainen käsittelemään eläkehakemuksen. Tällöin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena oleva eläkkeen määrä määräytyisi tämän pykälän 5 momentin mukaisesti. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävän vanhuuseläkkeen, työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen määrä määräytyy tällöin soveltaen samoja tämän pykälän 1 ja 2 momentin kohtia, joita on sovellettu laskettaessa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena olevan eläkkeen määrää.

Uudessa 8 momentissa säädettäisiin, miten osittainen varhennettu vanhuuseläke sekä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeinen vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke ja työuraeläke määräytyisivät muissa kuin tämän pykälän 7 momentissa säädetyissä tilanteissa. Tällöin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena oleva eläkkeen määrä määräytyisi 2 §:n 3—5 momentin mukaisesti. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävän vanhuuseläkkeen, työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen määrä määräytyy tällöin soveltaen samoja tämän pykälän 3 ja 4 momentin kohtia, joita on sovellettu laskettaessa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena olevan eläkkeen määrää.

21 §.Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain voimaanpanolain 27 §:n 2 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos. Lisäksi pykälästä poistettaisiin viittaus merimieseläkelain 66 §:ään.

1.12

Merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolaki

1 §.Voimaantulo. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 1 §:n 4 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos.

3 §.Lykkäyskorotus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 3 §:ään.

4 §Siirtymäajan korotettu karttuma.. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi viittauskorjaus. Momentissa tulisi viitata työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 4 §:n 3 momenttiin 2 momentin sijasta.

5 §Osa-aikaeläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke.. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 5 §:ään.

7 a §.Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen alennetussa eläkeiässä myönnettävän vanhuuseläkkeen varhentaminen. Pykälä olisi uusi ja se vastaisi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolakiin ehdotettua uutta 7 a §:ää.

9 §.Oikeus eläkkeeseen lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaava lisäys kuin yrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain 8 §:ään on ehdotettu. Lisäys vastaa työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 8 §:n 4 momentin toista virkettä. Lisäeläkejärjestelyistä lain voimaantullessa eläkkeellä jo olevien henkilöiden merimieseläkelain mukaisen eläkkeeseen ei tehtäisi varhennusvähennystä, kun eläke myönnetään suojatun lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Merimieseläkelain mukainen eläke myönnettäisiin varhentamattomana myös siinä tapauksessa, että suojasäännöksen piiriin kuuluva työntekijä on ennen lain voimaantuloa täyttänyt lisäeläketurvan mukaisen eläkeiän, mutta ei ole lain voimaantullessa vielä eläkkeellä.

Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi uudet 2—4 momentit koskien lisäeläkejärjestelyjä, jotka liittyvät julkisten alojen toimintojen yhtiöittämisiin, joissa työntekijät ovat siirtyneet merimieseläkelain piiriin. Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 8 §:n 1 momentin 4 kohtaa vastaavasti työntekijän oikeudesta saada lakisääteinen eläke maksuun perusturvan mukaista eläkeikää alemmassa lisäeläketurvan eläkeiässä. Ehdotettu 3 momentti vastaisi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 8 §:n 3 momenttia ja ehdotettu 4 momentti työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 8 §:n 4 momenttia.

1.13

Julkisten alojen eläkelaki

3 §.Keskeiset määritelmät. Pykälän 8 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaava lisäys kuin työntekijän eläkelain 2 §:n 1 momentin 4 kohtaan on ehdotettu. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa määriteltäisiin eläketapahtuma. Momentti vastaisi vuoden 2017 alusta voimaan tulevaa työntekijän eläkelain 2 §:n 2 momenttia.

12 §.Vanhuuseläkkeen määrä.Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 12 §:ään.

40 §.Työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen takautuva maksaminen. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 43 §:ään.

50 §.Ohjaus kuntoutukseen. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi viimeinen virke koskien kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä annettua lakia (497/2003), koska laki on kumottu 1 päivänä tammikuuta 2015.

75 §.Leskeneläkkeen tarkistaminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi sama muutos kuin työntekijän eläkelain 91 a §:n ehdotettuun 2 momenttiin. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin tekninen sanamuodon tarkistus. Lisäksi pykälän otsikon sanamuotoa ehdotetaan tarkistettavaksi.

81 §.Eläkkeen karttuminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 65 §:n 2 momenttiin.

84 §.Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 68 §:n 3 momenttiin.

87 §.Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajat. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 kohta eläkkeen karttumasta tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan ajalta. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 74 §:n 3 momenttiin ehdotettua uutta 4 kohtaa.

90 §.Tulevan ajan eläkkeen määräytyminen alle viiden vuoden ansioiden perusteella. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin työntekijän eläkelain 78 §:n 1 momenttiin.

91 §.Tulevan ajan ansion jakautuminen. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 79 §:ään.

92 §.Eläke entisin perustein. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 80 §:ään. Pykälän 1 momenttiin tehtävien muutosten johdosta pykälän 3 momentti kumotaan tarpeettomana.

96 §.Eläkkeestä vähennettävät etuudet. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 92 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaan.

128 §.Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen työnantajalle ja sairauskassalle. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jolloin nykyiset 5 ja 6 momentti siirtyisivät 6 ja 7 momentiksi. Uusi 5 momentti vastaisi työntekijän eläkelain 117 §:ään ehdotettua uutta 5 momenttia.

129 §.Eläkkeen ja kuntoutusrahan maksaminen sairausvakuutusrahastolle. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 118 §:ään. Pykälän sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan työntekijän eläkelain säännöksiä.

131 §.Eläkkeen maksaminen Kansaneläkelaitokselle, sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle tai kunnalle. Pykälän otsikkoon ja 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 119 §:ään.

134 §.Eläkkeen maksamisjärjestys. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 123 §:ään.

137 §.Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti vastaavasti kuin työntekijän eläkelain 126 §:ään.

151 §.Kevan oikeus saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisen tehtävien toimeenpanemiseksi.Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi vastaava lisäys kuin työntekijän eläkelain 198 §:n 1 momentin 1 kohtaan.

157 §.Tietojen antaminen viranomaisille. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, joka vastaisi työntekijän eläkelakiin ehdotettua uutta 206 §:n 2 momenttia.

158 §.Tietojen antaminen rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 205 §:ään.

170 §.Työntekijän eläkemaksun tilittäminen. Pykälän 2 momentin mukaan kirkon julkisten alojen eläkelain mukaisen eläketurvan piiriin kuuluvan työntekijän eläkemaksu tilitetään Kirkon eläkerahaston tilille Kevan määräämällä tavalla. Myös valtion työnantajat ovat velvollisia pidättämään työntekijän eläkemaksun julkisten alojen eläkelain 168 §:ssä säädetyllä tavalla, mutta valtion työntekijän eläkemaksun tilittämisestä ei ole nykyisin säännöstä julkisten alojen eläkelaissa. Valtion eläkerahastosta annetun lain (1297/2006) 5 §:n 1 momentissa on säännös valtion eläkerahastolle tuloutettavista tuloista. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksi kirkon eläkemaksuja vastaava säännös. Sen mukaan valtion työnantajat eli valtion virastot ja laitokset, valtion liikelaitokset sekä yhteisöt ja laitokset, joiden henkilöstön tai sen osan eläketurva on muualla lainsäädännössä säädetty valtion vastattavaksi tai joihin on sovellettu kumottua valtion eläkelakia (1295/2006) tilittäisivät työntekijän eläkemaksun valtion eläkerahastolle Kevan määräämällä tavalla.

171 §.Työntekijän eläkemaksun vanhentuminen. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Momentissa säädetään nykyisin poikkeuksesta 1 momentin mukaiseen viiden vuoden vanhentumisaikaan. Niissä tilanteissa, joissa työntekijälle on lisätty ansaintarekisteriin selvittelyn perusteella yli viisi vuotta vanhoja riidattomia ansioita, Kevalla on oikeus määrätä näihin ansioihin perustuva eläkemaksu poikkeuksellisesti kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan aiheettomasti työnantajalta perityn eläkemaksun palautus vanhentuu viidessä vuodessa. Jotta oikeus määrätä eläkemaksu ja velvollisuus palauttaa aiheettomasti maksettu eläkemaksu vanhentuisivat samassa ajassa, kymmenen vuoden määräajasta ehdotetaan luovuttavaksi. Oikeus määrätä eläkemaksu vanhentuisi aina 1 momentin mukaisessa määräajassa eikä vanhentumisaikaa voitaisi enää pidentää. Myös julkisten alojen eläkelain 153 §:n mukaisen korotetun maksun määrääminen vanhentuisi käytännössä samassa ajassa. Ehdotettava muutos vastaisi työntekijän eläkelain 158 §:ään ehdotettua muutosta.

173 §.Aiheettomasti maksetun eläkemaksun ja työntekijän eläkemaksun palautuksen vanhentuminen. Pykälässä säädetään aiheettomasti maksetun työntekijän eläkemaksun palautuksen vanhentumisesta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että aiheettomasti maksetun eläkemaksun palautuksen vanhentumiselle säädetty viiden vuoden määräaika määräytyisi kalenterivuosittain lopullisen työntekijän eläkemaksun eräpäivää seuraavan vuoden alusta lukien. Ehdotettu vanhentumisaika vastaisi julkisten alojen eläkelain 171 §:n säännöstä siitä, missä ajassa Kevan on määrättävä eläkemaksu. Ehdotettava muutos vastaisi myös työntekijän eläkelain 162 §:n 1 momenttiin ehdotettua muutosta.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa olisi uusi säännös työntekijältä aiheettomasti pidätetyn työntekijän eläkemaksun palautuksen vanhentumisesta. Työntekijän eläkemaksun palautusta koskeva viiden vuoden määräaika laskettaisiin eläkemaksun pidätyspäivää seuraavan vuoden alusta lukien. Ehdotettava säännös vastaisi työntekijän eläkelakiin ehdotettua uutta 162 §:n 2 momenttia.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 3 momentti, johon siirrettäisiin nykyisestä 1 momentista säännökset siitä, miten vanhentuminen katkeaa ja miten vanhentumisaika pidentyy.

1.14

Julkisten alojen eläkelain voimaanpanolaki

1 §.Voimaantulo. Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 1 §:n 4 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos.

12 §.

Eläke osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen

säästöosuus

. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, joka vastaisi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolakiin ehdotettua uutta 7 a §:ää. Julkisten alojen eläkelain 18 §:ssä säädetään vanhuuseläkkeestä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen. Jos työntekijä jää vanhuuseläkkeelle jonkin työeläkelain mukaan, hänelle myönnetään julkisten alojen eläkelain 18 §:n mukaan kaikkien työeläkelakien mukainen vielä myöntämättä oleva osuus osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamisvuotta edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaitusta vanhuuseläkkeestä (). Jos työntekijällä on jonkin muun työeläkelain kuin julkisten alojen eläkelain voimaanpanolain mukainen alennettu eläkeikä, hänelle myönnetään myös julkisten alojen eläkelain mukainen säästöosuus yksityisen sektorin alemmassa eläkeiässä. Ehdotetun uuden 3 momentin mukaan julkisten alojen eläkelain mukaista säästöosuutta varhennettaisiin tällöin 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläke alkaa ennen julkisten alojen eläkelain mukaista alinta vanhuuseläkeikää. Nykyisissä säännöksissä ei ole huomioitu tässä tilanteessa tehtävää varhennusvähennystä. Jos henkilö jää osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen vanhuuseläkkeelle julkisten alojen eläkelain voimaanpanolain mukaisessa alemmassa eläkeiässä tai eroamisiässä, julkisten alojen eläkelain mukaisen säästöosuuden saa ilman varhennusvähennystä pykälän 1 ja 2 momentin mukaisesti.

15 §.Lykkäyskorotus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 3 §:ään.

Lisäksi pykälän 1 momenttiin siirrettyä nykyisen 3 momentin säännöstä ehdotetaan muutettavaksi. Nykyisen 3 momentin mukaan vuonna 1939 ja sitä ennen syntyneen työntekijän vanhuuseläkettä lykättäessä eläkettä korotetaan 0,6 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläkkeen alkamisaikaa lykätään myöhemmäksi 65 vuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta. Lykkäyskorotus lasketaan 65 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun mennessä ansaitusta eläkkeestä.

Ennen vuotta 2017 voimassa olevien säännösten mukaan ennen vuotta 1940 syntyneiden henkilöiden valtion eläkelain säännösten mukaan laskettuihin vanhuuseläkkeisiin lasketaan 0,4 prosentin korotus jokaiselta kuukaudelta, jolta eläkkeen alkamisaikaa lykätään myöhemmäksi 68 vuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta. Lykkäyskorotus on laskettu 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun mennessä ansaitusta eläkkeestä. Vastaava lykkäyskorotus on kirkon ja Kelan henkilöstön eläkkeissä. Kunnallisen eläkelain voimaanpanolain (550/2003) 3 §:n mukaan kunnallisen eläkelain eläkkeen määräytymistä ja eläkeoikeutta koskevia säännöksiä ei sovelleta viranhaltijaan, työntekijään eikä perhe- tai omaishoitajaan, joka on syntynyt vuonna 1939 tai sitä ennen. Hänen eläketurvansa määräytyy edelleen kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain sekä kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön perusteella, sellaisina kuin ne olivat voimassa kunnallisen eläkelain voimaan tullessa. Mainituissa säännöksissä ei ole säädetty lykkäyskorotuksesta. Vuonna 1939 ja sitä ennen syntyneen työntekijän lykkäyskorotukseen ehdotetaan sovellettavaksi edellä kuvattuja säännöksiä, sellaisena kuin ne olivat voimassa ennen vuotta 2017 kuitenkin niin, että työntekijällä on oikeus eläkkeen rinnalla tehdystä työstä lykkäyskorotukseen ehdotetun 3 momentin mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2016 saakka. Ehdotuksen mukaan vuonna 1939 tai sitä ennen syntyneen henkilön kunnalliseen eläkkeeseen ei laskettaisi lykkäyskorotusta.

16 a §.Eläkkeen karttuminen eläketapahtumavuosilta 2017—2019. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 16 a §, jossa säädettäisiin eläkkeen karttumisesta eläketapahtumavuodelta, kun eläketapahtumavuosi on vuosina 2017—2019.

Jos työntekijällä on julkisten alojen eläkelain mukaisia ansioita vähintään kolmena perättäisenä kalenterivuotena ennen eläketapahtumavuotta kunakin vuonna vähintään 8 238 euroa (vuoden 2016 tasossa), eläke karttuu julkisten alojen eläkelain 82 §:n mukaan eläketapahtumavuodelta eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansioista. Julkisten alojen eläkelain mukaisia ansioita on ensimmäisen kerran kolmena perättäisenä vuotena ennen eläketapahtumaa vuonna 2020, jolloin julkisten alojen eläkelain 82 §:ää voidaan soveltaa ensimmäisen kerran.

Pykälän 1 momentin mukaan, jos työntekijällä on ansioita kolmena perättäisenä kalenterivuotena ennen eläketapahtumavuotta kunakin vuonna vähintään 8 238 euroa (vuoden 2016 tasossa), eläke karttuisi eläketapahtumavuodelta eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansioista. Ansiorajan täyttymistä arvioitaessa käytettäisiin ajalta ennen julkisten alojen eläkelain voimaantuloa kunnallisen eläkelain, valtion eläkelain ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain alaisen palveluksen vuosiansioita yhteenlaskettuna. Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläketurvaan sovelletaan Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:n mukaan valtion eläkelakia. Vuoden 2017 alusta ansioina olisivat julkisten alojen eläkelain mukaiset ansiot.

Pykälän 2 momentin mukaan edellisen vuoden ansiot kerrottaisiin eläketapahtumavuoden alusta eläketapahtumakuukauden loppuun olevien kuukausien lukumäärällä ja jaettaisiin luvulla 12. Eläketapahtumavuoden ansiot vuodelle 2017 laskettaisiin kunnallisen eläkelain, valtion eläkelain ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain alaisilla yhteenlasketuilla vuosiansioilla vuodelta 2016.

Pykälän 3 momentin mukaan, jos eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansiot poikkeaisivat kahden sitä edeltäneen vuoden keskiansioista yli 10 prosenttia, eläke karttuisi eläketapahtumavuodelta eläketapahtumaan mennessä maksetuista ansioista. Eläketapahtuman ollessa ennen vuotta 2020 ansioiden vertailussa ajalta ennen vuotta 2017 käytettäisiin vuosien 2014—2016 kunnallisen eläkelain, valtion eläkelain ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain alaisia vuosittaisia ansioita yhteenlaskettuna. Vuoden 2017 alusta ansioina olisivat julkisten alojen eläkelain mukaiset ansiot.

Pykälän 4 momentin mukaan, jos työntekijällä olisi eläketapahtumavuoden aikana ollut oikeus julkisten alojen eläkelain 87 §:n tai valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain (644/2003) mukaisiin etuuksiin, eläke karttuisi eläketapahtumavuodelta eläketapahtumaan mennessä maksetuista julkisten alojen eläkelain mukaisista ansioista.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että pykälässä mainittu rahamäärä vastaisi julkisten alojen eläkelain 3 §:n 12 kohdassa mainittua palkkakertoimen arvoa yksi (1,000) vuonna 2004 ja sitä tarkistettaisiin vuosittain.

17 §.Osa-aikaeläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 5 §:ään.

21 §.Oikeus eläkkeeseen lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi lisäys, joka vastaa työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain (71/2016) 8 §:n 4 momentin toista virkettä. Lisäeläkejärjestelyistä lain voimaantullessa eläkkeellä jo olevien henkilöiden julkisten alojen eläkelain mukaisen eläkkeeseen ei tehtäisi varhennusvähennystä, kun eläke myönnetään suojatun lisäeläkejärjestelyn eläkeiässä. Eläke myönnettäisiin ilman varhennusvähennystä myös siinä tapauksessa, että suojasäännöksen piiriin kuuluva työntekijä on ennen lain voimaantuloa täyttänyt lisäeläketurvan mukaisen eläkeiän, mutta ei ole lain voimaantullessa vielä eläkkeellä. Eläke kuitenkin muunnettaisiin julkisten alojen eläkelain voimaanpanolain 8 §:n 1 momentin mukaan vastaamaan 63 vuoden ikää. Pykälään lisättäisiin viittaus merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain 9 §:ään.

1.15

Laki Kevasta

20 §.Eläkemaksun perintä ja maksusaatavan vanhentuminen. Pykälän 1 momentissa säädetään ajasta, jonka kuluessa Kevan on määrättävä Kevasta annetun lain mukainen eläkemaksu. Jos eläkemaksua ei määrätä pykälässä säädettynä aikana, Kevan oikeus eläkemaksun määräämiseen vanhentuu. Pykälän 1 momentissa säädetyn eläkemaksun viiden vuoden vanhentumisajan laskemisen alkamisajankohtaa ehdotetaan muutettavaksi. Nykyisen säännöksen mukaan Kevan on määrättävä eläkemaksu viiden vuoden kuluessa saatavan syntymisestä. Maksuosuussaatavan katsotaan syntyvän Kevasta annetun lain mukaisen lopullisen maksun eräpäivänä. Useimmiten aiheettoman eläkemaksun palautus tulee esille lopullisen palkkaperusteisen maksun laskennan yhteydessä, kun maksettuja ennakoita verrataan palvelussuhderekisteriin ilmoitettuihin ansioihin. Palautettavan maksun yksilöinti kuukausitasolle ei ole mahdollista käytettävissä olevilla tiedoilla. Vanheneminen on näin tarkoituksenmukaista laskea vuodenvaihteesta lukien. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kevan olisi määrättävä eläkemaksu maksettavaksi viiden vuoden kuluessa lopullisen maksun eräpäivää seuraavan vuoden alusta lukien. Ehdotettu muutos vastaisi työntekijän eläkelain 158 §:ään ehdotettua muutosta ja julkisten alojen eläkelain 171 §:n säännöstä työntekijän eläkemaksun määräämisestä. Lisäksi pykälän sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että maksun sijasta käytetään termiä eläkemaksu.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin 1 momenttiin, jotta maksun perimisen ja aiheettomasti suoritetun eläkemaksun palautuksen vanhentumista koskevat määräajat laskettaisiin samasta ajankohdasta. Ehdotettu muutos vastaisi työntekijän eläkelain 162 §:n 1 momenttiin ehdotettua muutosta.

1.16

Laki valtion eläketurvan rahoituksesta

3 §.Eläkemaksun perintä ja maksusaatavan vanhentuminen. Pykälässä säädetään aiheettomasti maksetun eläkemaksun palautuksen vanhentumisesta. Nykyisen säännöksen mukaan aiheettomasti maksetun eläkemaksun palautus vanhentuu viiden vuoden kuluttua työnantajan eläkemaksun maksupäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 momentti, jossa säädettäisiin Kevasta annetun lain 20 §:ää vastaavasti eläkemaksun määräämisestä. Keva huolehtii Kevasta annetun lain 2 §:n mukaisesti valtion eläketurvan rahoituksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaisten eläkemaksujen perimisestä. Tehtävän hoitamista varten on tarpeen säätää eläkemaksujen perinnästä. Ehdotettu 1 momentti vastaisi työntekijän eläkelain 158 §:ää ja Kevasta annetun lain 20 §:ää.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi nykyisen pykälän sisältö siten muutettuna, että säännökseen tehtäisiin vastaavat muutokset kuin on ehdotettu työntekijän eläkelain 162 §:n 1 momenttiin ja Kevasta annetun lain 20 §:n 2 momenttiin. Ehdotuksen mukaan Kevan olisi määrättävä valtion eläketurvan rahoituksesta annettuun lakiin perustuva eläkemaksu lopullisen eläkemaksun eräpäivän ja viiden edellä mainittua eräpäivää seuraavan kalenterivuoden aikana.

1.17

Laki Eläketurvakeskuksesta

1 §.Eläketurvakeskus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuva tekninen muutos.

2 §.Eläketurvakeskuksen tehtävät. Pykälässä on lueteltu Eläketurvakeskuksen tehtävät. Eläketurvakeskuksen tehtävänä on muun muassa edistää ja yhteen sovittaa työeläketurvan toimeenpanoa ja kehittämistä sekä harjoittaa toimialaansa kuuluvaa tilasto- ja tutkimustoimintaa. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan Eläketurvakeskuksen tehtävänä on toimialaansa kuuluvan tilastointi- ja tutkimustoiminnan lisäksi laatia arvioita ja laskelmia eläketurvan kehityksestä ja rahoituksesta.

Eläketurvan kehittäminen on jo pitkään perustunut paitsi tilasto- ja tutkimustoimintaan, myös muunlaiseen arviointiin ja erilaisiin pitkän aikavälin ennustelaskelmiin ja selvityksiin. Näitä on tehty pääasiassa Eläketurvakeskuksen suunnitteluosastolla. Tämä toiminta on ollut ja on eläketurvan kehittämisessä varsin merkityksellistä. Siksi olisi tarkoituksenmukaista, että Eläketurvakeskuksen nykyisiä tehtäviä täsmennettäisiin mainitsemalla myös tämä toiminto laissa.

Vuoden 2017 alussa eläkeuudistuksen voimaantulon myötä vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden työntekijöiden alin vanhuuseläkeikä sopeutetaan eliniän muutokseen työntekijän eläkelain 82 ja 83 §:ssä säädetyllä tavalla siten, että elinajanodotteen muuttuessa myös eläkeikä muuttuisi. Tavoitteena on pitää näin eläkeajan ja työssäoloajan suhde vakaana. Eläketurvakeskus olisi omalta osaltaan mukana arvioimassa alimman vanhuuseläkeiän muutosta. Myös tämä puoltaisi, että eläketurvan arviointi ja laskelmat mainittaisiin laissa Eläketurvakeskuksen tehtävinä.

4 §.Eläketurvakeskuksen oikeus saada ja käyttää tietoja tilasto-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Pykälän 1 momentin 4 kohtaan ehdotetaan Tapaturmavakuutuslaitosten liiton nimen muuttamista Tapaturmavakuutuskeskukseksi uuden työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesti.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös Eläketurvakeskuksen oikeudesta antaa julkisten alojen työeläkelakien toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta saadut eläkettä, eläkeoikeutta tai vakuuttamista koskevat tiedot tieteellistä tutkimusta, tilastointia taikka viranomaisen suunnittelu- tai selvitystyötä varten siten kuin julkisuuslain 28 §:ssä säädetään.

Työntekijän eläkelain 208 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta eteenpäin. Pykälän 1 momentin mukaan eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa julkisten alojen työeläkelakien toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta saadut eläkettä, eläkeoikeutta tai vakuuttamista koskevat tiedot Kansaneläkelaitokselle tai muulle sellaiselle tietojen vastaanottajalle, jolla on oikeus saada nämä tiedot lain perusteella. Säännös soveltuu tietoihin, joita tietojen vastaanottajalla on oikeus saada suoraan julkisten alojen eläkelaitokselta, mutta ei olisi oikeutta saada suoraan yksityisten alojen eläkelaitokselta tai Eläketurvakeskukselta. Säännöksen mukaan eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen on kuitenkin ennen tällaisten tietojen antamista sovittava julkisten alojen työeläkelakien toimeenpanosta huolehtivien eläkelaitosten kanssa siitä, mitä tietoja voidaan luovuttaa edelleen ja kenelle niitä voidaan edelleen luovuttaa.

Käytännössä tietojen luovutuspyyntöjä ei ole evätty, mutta luovutuspyynnön tekeminen aiheuttaa hallinnollista taakkaa Eläketurvakeskukselle ja julkisten elojen eläkelaitoksille, lähinnä Kevalle. Tämän vuoksi ehdotetaan, että Eläketurvakeskuksella olisi oikeus antaa julkisten alojen työeläkelakien toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta saadut eläkettä, eläkeoikeutta tai vakuuttamista koskevat tiedot tieteellistä tutkimusta, tilastointia taikka viranomaisten suunnittelu- ja selvitystyötä varten siten kuin julkisuuslain 28 §:ssä säädetään. Työntekijän eläkelain 208 §:ssä säädettyä lupakäytäntöä ei siis noudatettaisi silloin, kun kyse on tietojen luovuttamisesta tieteellistä tutkimusta, tilastointia taikka viranomaisen suunnittelu- tai selvitystyötä varten.

Jos menettelyä voitaisiin joustavoittaa poistamalla lupaedellytys, Eläketurvakeskus voisi toimia keskitettynä tahona, joka toimittaa koko työeläkejärjestelmän kattavien tieteellisten tutkimusten aineistoja tutkimuslaitoksille. Tämä helpottaisi myös eläkelaitosten ja tutkijoiden työtä, mutta ei toisi sanottavaa lisätyötä Eläketurvakeskukselle, joka muutenkin valmistelee luovutuksiin tarvittavat päätökset ja aineistot. Lupaedellytyksen poistaminen olisi sopusoinnussa myös tilastolaista (280/2004) ilmenevän pyrkimyksen kanssa edistää tilastotarkoituksia varten kerättyjen tietojen käyttöä tieteellisissä tutkimuksissa ja yhteiskuntaoloja koskevissa tilastollisissa selvityksissä. Tilastolain perustelujen mukaan tavoitteena on edistää tieteellisen tutkimuksen mahdollisuuksia ja saattaa suomalaisen tutkimuksen toimintaedellytykset tältä osin samalle tasolle kuin muissa Pohjoismaissa.

Työntekijän 208 §:ää ei ehdoteta muutettavaksi, joten sopimisvelvollisuus jäisi voimaan muissa kuin julkisuuslain 28 §:n tarkoittamissa tietojen eteenpäin luovuttamistilanteissa.

5 §.Vastuu Eläketurvakeskuksen kustannuksista. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä aiheutuva tekninen viittaussäännöksen muutos.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentti vastaisi julkisten alojen eläkelain voimaantulon jälkeen asiasisällöltään eläkelaitosten välisen kustannustenjaon nykytilaa. Säännöksiä, jotka koskevat Eläketurvakeskuksen kustannuksista johtuvaa eläkelaitosten välistä kustannustenjakoa täsmennettäisiin siten, että julkisten alojen eläkelain mukaista eläketurvaa hoitavan Kevan osalta kustannusvastuu jakautuisi Kevan, valtion, Kirkon eläkerahaston ja Kansaneläkelaitoksen kesken niille työntekijän eläkelain 178 §:n 1 momentissa säädetyn rahoitusvastuun mukaisessa suhteessa.

Pykälän 6 momentissa oleva pykäläviittaus korkolain (633/1982) 4 §:ään ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi työntekijän eläkelain 184 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään kustannustenjakoerien viivästyskoron määräytymisestä korkolain 4 a §:n 1 momentin mukaan. Korkolain mainittu lainkohta koskee viivästyskoron määrää kaupallisissa sopimuksissa, ja muutoksella täytäntöönpantiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/7/EU kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (ns. maksuviivästysdirektiivi). Mainittua viivästyskorkoa sovellettaisiin myös Eläketurvakeskuksen kustannuksista johtuvien kustannusosuuksien perinnässä.

9 §.Hallituksen nimeäminen ja kokoonpano. Pykälän 2 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että Eläketurvakeskuksen hallituksen jäseneltä edellytettäisiin hyvän työeläkevakuutustoiminnan tuntemuksen sijaan hyvää työeläkevakuutustoiminnan asiantuntemusta.

Työeläkevakuutusyhtiöistä annettua lakia on muutettu lailla 1046/2015 muun muassa työeläkevakuutusyhtiön hallituksen jäsenen kelpoisuusehtojen osalta siten, että hallituksen jäseneltä edellytettävän hyvän työeläkevakuutustoiminnan tuntemuksen sijaan edellytetään hyvää työeläkevakuutustoiminnan asiantuntemusta. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 96/2014 vp) mukaan muutoksella ei ole ollut tarkoituksena muuttaa muutosta tehtäessä voimassa ollutta soveltamiskäytäntöä.

Eläketurvakeskuksen hallituksen jäsenen kelpoisuusehdot ovat aiemmin vastanneet työeläkevakuutustoiminnan tuntemusta koskevan vaatimuksen osalta työeläkevakuutusyhtiöiden hallituksen jäseneltä vaadittavaa kelpoisuutta eikä vastaavuudesta ole syytä poiketa jatkossakaan. Tämän vuoksi 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi vastaavasti kuin työeläkevakuutusyhtiöistä annettua lakia on muutettu.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi täsmennys, jossa todettaisiin, että Eläketurvakeskuksen hallituksen jäsenen erottua tehtävästään, uusi jäsen voidaan nimetä edustajiston seuraavassa varsinaisessa kokouksessa. Lisäksi säännöksessä todettaisiin, että uuden jäsenen nimeämiseen saakka hallituksen jäsenenä toimii eronneelle hallituksen jäsenelle aikanaan nimetty henkilökohtainen varajäsen.

Eläketurvakeskuksen edustajisto nimeää Eläketurvakeskuksen hallituksen kolmetoista jäsentä sekä kullekin jäsenelle henkilökohtaisen varajäsenen. Jos hallituksen jäsen eroaa kesken toimikauden, hänen tilalleen on Eläketurvakeskuksesta annetun lain 9 §:n 3 momentin mukaan nimettävä hallituksen jäljellä olevaksi toimikaudeksi uusi jäsen. Sama koskee 9 §:n 4 momentin mukaan myös hallituksen jäsenen henkilökohtaista varajäsentä.

Eläketurvakeskuksen edustajiston varsinaiset kokoukset ovat Eläketurvakeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1010/2006) mukaisesti kevätkokous ja syyskokous. Kevätkokous on pidettävä viimeistään toukokuun 15 päivänä ja syyskokous viimeistään joulukuun 15 päivänä. Ylimääräinen edustajiston kokous on pidettävä, jos hallitus tai edustajiston puheenjohtaja katsoo sen Eläketurvakeskuksen valvontaa ja muita edustajistolle kuuluvia tehtäviä varten tarpeelliseksi tai jos sosiaali- ja terveysministeriö, Finanssivalvonta, tilintarkastaja tai vähintään kolme edustajiston jäsentä on vaatinut sitä kirjallisesti ilmoitettua asiaa varten.

Eläketurvakeskuksen hallitus kokoontuu asetuksen mukaisesti puheenjohtajan tai Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan kutsusta. Käytännössä hallituksen kokouksia on ollut keskimäärin kerran kuukaudessa.

Jos hallituksen jäsen eroaa edustajiston kevät- ja syyskokouksen välisenä aikana, seuraavaan edustajiston varsinaiseen kokoukseen on aikaa puoli vuotta. Käytännössä ylimääräistä edustajiston kokousta ei ole tarkoituksenmukaista kutsua koolle vain hallituksen uuden jäsenen tai tämän henkilökohtaisen varajäsenen nimeämistä varten. Jotta ylimääräistä edustajiston kokousta ei tarvitsisi näissä tilanteissa kutsua kokoon, lakiin tulisi lisätä maininta siitä, että hallituksen jäsenen henkilökohtainen varajäsen jatkaa hallituksessa, vaikka varsinainen jäsen eroaakin siitä. Eronneen hallituksen jäsenen henkilökohtainen varajäsen tulisi tällöin eronneen hallituksen jäsenen tilalle varsinaiseksi jäseneksi siihen saakka, kunnes uusi jäsen on nimetty. Uusi jäsen voitaisiin nimetä edustajiston seuraavassa varsinaisessa kokouksessa. Näin voitaisiin toimia siinäkin tapauksessa, että sekä varsinainen että varajäsen jättävät paikkansa hallituksessa kesken toimikauden.

11 §.Toimitusjohtajan esteellisyys. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin toimitusjohtajan esteellisyydestä. Uuden 2 momentin säätämisen myötä nykyinen 2 momentti siirtyisi uudeksi 3 momentiksi.

Eläketurvakeskuksesta annetun lain 10 §:n 5 momentissa on säännös hallituksen jäsenen esteellisyydestä. Sen sijaan toimitusjohtajan esteellisyydestä ei ole nykyisin säännöstä. Esteellisyyssäännösten tarkoituksena on turvata asioiden käsittelyn puolueettomuus ja säännökset turvaavat luottamusta hallintoon. Tämän vuoksi Eläketurvakeskuksesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi toimitusjohtajan esteellisyyttä koskeva säännös, joka vastaisi Eläketurvakeskuksen hallituksen jäseniä koskevaa esteellisyyssäännöstä.

1.18

Laki eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetun lain muuttamisesta

4 §.Oikeus siirtoon ja siirrettävä eläkeoikeus. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain säätämisestä johtuva tekninen muutos. Näin ollen jatkossakin siirrettävän eläkeoikeuden määrää laskettaessa julkisten alojen eläkelakien mukaan karttuneet eläkeosat tulee tarvittaessa muuntaa vastaamaan 63 vuoden ikää.

6 §.Siirtomäärälle maksettava korko. Suomessa käytettävä siirtomäärälle maksettava korko vastaa Euroopan unionin omissa eläkeoikeuden pääoma-arvoa koskevissa laskelmissaan käyttämää korkoa. Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelusuhteen ehtojen vahvistamista ja komission virkamiehiin väliaikaisesti sovellettavista erityistoimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen N:o 259/68 (henkilöstöasetus) säännöksiä kyseisestä korosta on muutettu. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan kyseistä muutosta. Henkilöstöasetuksen vuotuisen muutoksen jälkeen vuotuisen koron määrä on 3,1 prosenttia. Pykälän viittaus Euroopan yhteisöihin ehdotetaan myös muutettavaksi viittaukseksi Euroopan unionin eläkejärjestelmään.

12 §.Eläkeoikeuden palauttaminen. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin Kevaan kunnallisen eläkelaitoksen sijaan.

13 §.Palauttamisen oikeusvaikutukset. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi julkisten alojen eläkelain ja alimman vanhuuseläkeiän nostamisesta johtuvat laki- ja pykäläviittausmuutokset.

14 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentin viittaus valtion eläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi julkisten alojen eläkelakiin.

1.19

Kansaneläkelaki

11 §.Työttömyyspäivärahaa saavan oikeus vanhuuseläkkeeseen. Pykälässä säädettäisiin kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (803/2012) voimaantulosäännöksen 3 momenttia vastaavasta ennen vuotta 1958 syntyneen henkilön oikeudesta jäädä varhennusvähennyksellä vähentämättömälle vanhuuseläkkeelle 62 vuoden iässä. Lisäksi pykälässä säädettäisiin vuonna 1958—1961 syntyneen henkilön oikeudesta jäädä varhennusvähennyksellä vähentämättömälle vanhuuseläkkeelle, jos hän on saanut työttömyysturvan lisäpäiviä. Heidän kohdallaan ikäraja olisi 64 vuotta. Tämä tarkoittaisi, että vuonna 1959—1961 syntynyt saisi vanhuuseläkkeen työttömyyspäivärahan lisäpäivien perusteella jonkin verran ennen työeläkkeen vanhuuseläkeiän täyttymistä. Vuonna 1959 syntyneillä työeläkkeen vanhuuseläkeikä on 64 v 3 kk, vuonna 1960 syntyneillä 64 v 6 kk ja vuonna 1961 syntyneillä 64 v 9 kk. Vuonna 1962 tai sen jälkeen syntyneillä ei olisi enää oikeutta vanhuuseläkkeeseen lisäpäivien perusteella. Ehdotettu ratkaisu olisi samanlainen kuin on säädetty jo vahvistetussa, 1 päivänä tammikuuta 2017 voimaantulevassa, kansaneläkelain 10 §:n 2 momentissa siinä tarkoitetun varhennetun vanhuuseläkkeen osalta.

75 a §.Kuoleman jälkeen aiheettomasti maksettujen etuuksien palauttaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada kuoleman jälkeen aiheetta maksettu etuus palautetuksi pankilta ilman kuolinpesään kohdistuvaa takaisinperintämenettelyä. Säännös vastaisi työntekijän eläkelain 126 §:ään ehdotettua uutta 5 momenttia.

1.20

Laki kansaneläkelain voimaanpanosta

2 §.Työttömyyseläke. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Ennen vuotta 1950 syntyneillä ja pitkäaikaisesti työttömällä 60 vuotta täyttäneellä henkilöllä on tietyin edellytyksin ollut oikeus saada työttömyyseläkettä 65-vuotiaaksi saakka. Työttömyyseläke on muuttunut kansaneläkelain mukaiseksi vanhuuseläkkeeksi ilman hakemusta, kun eläkkeensaaja on täyttänyt 65 vuotta. Vuonna 1949 syntyneet ovat täyttäneet 65 vuotta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014, joten kaikki maksussa olleet työttömyyseläkkeet ovat muuttuneet vanhuuseläkkeeksi viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015.

4 §.1 päivänä heinäkuuta 1950 tai sitä ennen syntyneen lesken oikeus leskeneläkkeeseen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Leskeneläkkeeseen on tämän pykälän mukaan sovellettu muilta osin, mitä kansaneläkelaissa on säädetty leskeneläkkeestä. Kansaneläkelain mukaan leskeneläkkeeseen ei ole oikeutta leskellä, joka on täyttänyt 65 vuotta. Leskeneläke lakkaa sitä seuraavan kuukauden alusta, jona leski on täyttänyt 65 vuotta. Tämän pykälän mukaista leskeneläkettä saanut henkilö on täyttänyt 65 vuotta viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015, jolloin hänen saamansa leskeneläke on lakannut seuraavan kuukauden alusta.

6 §.Ennen 1 päivää tammikuuta 1996 alkanut lapsikorotus. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Kansaneläkelain voimaan tullessa 1 päivänä tammikuuta 2008 maksussa olleen, ennen 1 päivänä tammikuuta 1996 alkaneen lapsikorotuksen maksamista jatkettiin niin kauan kuin eläkkeensaajan oikeus lapsikorotukseen jatkui entisin määräämisperustein. Lapsikorotuksen maksaminen lakkaa aina viimeistään lapsen täyttäessä 16 vuotta. Ne lapset, joista on voitu maksaa lapsikorotusta ennen vuotta 1996, ovat jo ylittäneet tämän ikärajan.

10 §.Etuoikeutetut eläketulot ja eräät ulkomailta maksettavat etuudet. Pykälän 3 ja 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Pykälän 3 momentin mukaan kansaneläkkeen määrää ja leskeneläkkeen täydennysmäärää laskettaessa tulona ei oteta huomioon ennen 1 päivänä tammikuuta 1999 alkanutta, edelleen yhdenjaksoisesti maksettavaa tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) mukaista tapaturmaeläkettä ja elinkorkoa eikä liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) mukaista ansiomenetyksen korvausta ja työkyvyttömyyseläkettä. Momentissa säädettyjä korvauksia ei ole enää maksussa eikä uusia soveltamistilanteita voi syntyä.

Pykälän 4 momentin mukaan ennen vuotta 1997 alkaneet ulkomailta maksetut etuudet on otettu tulona huomioon ennen vuotta 1997 alkaneissa kansaneläkkeissä ja perhe-eläkkeissä seuraavassa tarkistuksessa ja aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 1997 lukien. Kansaneläkelain 24 §:n 3 momentin perusteella kansaneläkkeen määräaikainen tarkistaminen tehdään silloin, kun kansaneläkkeen saaja saa kansaneläkelain 22 §:ssä tarkoitettua, kansaneläkkeessä tulona huomioon otettavaa ulkomaista etuutta. Kansaneläkelain 36 §:n mukaisesti lesken jatkoeläkkeen täydennysmäärä on tarkistettu aina kahden vuoden välein. Siten kaikkiin kumottavaksi ehdotettujen lainkohtien mukaisiin kansaneläkkeisiin tai lesken jatkoeläkkeiden täydennysmääriin on jo tehty tarkistus.

1.21

Takuueläkkeestä annettu laki

7 §.Oikeus takuueläkkeeseen. Vuoden 2017 eläkeuudistukseen liittyen muutettiin takuueläkkeestä annetun lain 7 §:n 1 momenttia siten, että vanhuuseläkkeen perusteella oikeus takuueläkkeeseen sidottiin työntekijän eläkelain mukaiseen alimpaan eläkeikään. Oikeus takuueläkkeeseen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteella olisi sen sijaan pykälän sanamuodon mukaan aina riippumatta henkilön iästä. Oikeus takuueläkkeeseen tulisi pykälän sanamuodon mukaan minkä tahansa varhennetun vanhuuseläkkeen perusteella ilman minkäänlaista ikärajaa ja esimerkiksi vapaaehtoisen eläkkeen perusteella. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskisi pelkästään kansaneläkelain mukaista varhennettua vanhuuseläkettä. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos poistamalla viittaus kansaneläkelain säädösnumeroon.

32 §.Takuueläkettä koskevat menettelysäännökset. Pykälän 2 momentin luetteloon takuueläkkeeseen sovellettavista kansaneläkelain menettelysäännöksistä lisättäisiin viittaus ehdotettuun kansaneläkelain 75 a §:ään kuoleman jälkeen aiheettomasti maksettujen etuuksien palauttamisesta.

1.22

Rintamasotilaseläkelaki

17 §.Pykälän 1 momentin luetteloon sovellettavista menettelysäännöksistä lisättäisiin viittaus ehdotettuun kansaneläkelain 75 a §:ään kuoleman jälkeen aiheettomasti maksettujen etuuksien palauttamisesta.

1.23

Laki ulkomaille maksettavasta rintamalisästä

10 §.Pykälän luetteloon sovellettavista menettelysäännöksistä lisättäisiin viittaus ehdotettuun kansaneläkelain 75 a §:ään kuoleman jälkeen aiheettomasti maksettujen etuuksien palauttamisesta.

1.24

Laki eläkkeensaajan asumistuesta

33 a §.Kuoleman jälkeen aiheettomasti maksetun asumistuen palauttaminen.Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 33 a §, joka vastaisi kansaneläkelakiin ehdotettua uutta 75 a §:ää.

1.25

Laki vammaisetuuksista

34 a §.Kuoleman jälkeen aiheettomasti maksetun vammaisetuuden palauttaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 34 a §, joka vastaisi kansaneläkelakiin ehdotettua uutta 75 a §:ää.

1.26

Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista

39 §.Takautuva maksaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettaviksi työntekijän eläkelain 43 §:ään ehdotetun muutoksen johdosta. Työntekijän eläkelain 43 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukainen kuntoutusraha ei jatkossa estäisi takautuvan työkyvyttömyyseläkkeen maksamista. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahan kanssa samalle ajalle myönnettävästä takautuvasta työkyvyttömyyseläkkeestä maksettaisiin eläkkeensaajalle vain kuntoutusrahan ylittävä osa. Kansaneläkelaitoksella ei olisi regressioikeutta takautuvasti myönnettyyn työkyvyttömyyseläkkeeseen, koska Kansaneläkelaitoksen kuntoutusraha on maksettu tietyn Kansaneläkelaitoksen vastuulla olevan kuntoutustoimenpiteen tukemiseksi.

40 §.Kuntoutusrahan määrän tarkistaminen. Pykälän säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi työntekijän eläkelain 43 §:ään ehdotetun muutoksen johdosta. Työntekijän eläkelain 43 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukainen kuntoutusraha ei jatkossa estäisi takautuvan työkyvyttömyyseläkkeen maksamista. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 40 §:n säännöksiä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että kuntoutusrahan ja työkyvyttömyyseläkkeen suhde ei tulisi huomioitua moneen kertaan. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaa ei siten tarkistettaisi takautuvasti eläkkeensaajan kuntoutusrahaksi. Tarkistaminen ei olisi tarkoituksenmukaista, sillä kuntoutusraha vähennetään maksettavan eläkkeen määrästä jo eläkettä myönnettäessä. Jos kuntoutujalle olisi jo ehditty myöntää eläkkeensaajan kuntoutusraha esimerkiksi kansaneläkkeen perusteella, takautuvan työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen määrä huomioitaisiin kuitenkin takautuvasti eläkkeensaajan kuntoutusrahan määrässä.

1.27

Työtapaturma- ja ammattitautilaki

62 §.Päivärahasta tehtävä palkansaajamaksujen vähennys. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin työntekijän eläkelain 153 §:n muutoksesta johtuva korjaus. Vuoden 2017 alusta alkaen 153 §:ssä ei enää säädetä erikseen alle 53-vuotiaan työntekijän työeläkevakuutusmaksusta ja 53 vuotta täyttäneen työntekijän korotetusta työeläkevakuutusmaksusta. Siten työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesta päivärahasta tehtävässä palkansaajamaksujen vähennyksessä tulisi vuoden 2017 alusta lähtien ottaa huomioon kaikenikäisille työntekijöille samansuuruinen työntekijän eläkelain 153 §:ssä tarkoitettu työntekijän työeläkevakuutusmaksu.

68 §.Oikeus tapaturmaeläkkeeseen vanhuuseläkkeellä sattuneen vahinkotapahtuman perusteella.Pykälässä rajoitetaan vanhuuseläkkeen aikana tehdyssä työssä sattuneen vahinkotapahtuman johdosta maksettavan tapaturmaeläkkeen suoritusaikaa, kun vanhuuseläke on alkanut vahingoittuneen täytettyä 63 vuotta. Voimassa olevan lain nojalla tapaturmaeläkettä voidaan maksaa enintään siihen saakka, kun vahingoittunut täyttää 68 vuotta. Pykälän ikäraja perustuu silloiseen työeläkelakien mukaiseen vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan. Pykälän sanamuotoa muutettaisiin niin, että tapaturmaeläkkeen päättymisajankohta määräytyisi vahingoittunutta koskevan työeläkelakien mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan mukaisesti.

103 §.Perhe-eläkeoikeuden alkaminen ja päättyminen. Pykälän 4 momentissa säädetään perhe-eläkkeen päättymisestä tilanteissa, joissa vanhuuseläke on alkanut vahingoittuneen täytettyä 63 vuotta ja vahinkotapahtuma on sattunut työssä, jota vahingoittunut on tehnyt eläkkeellä ollessaan. Voimassa olevan momentin nojalla oikeus perhe-eläkkeeseen päättyy näissä tilanteissa viimeistään, kun vahinkopäivästä on kulunut kolme vuotta tai kun vahingoittunut olisi sitä aikaisemmin täyttänyt 68 vuotta. Momentin sanamuotoa muutettaisiin niin, että perhe-eläke päättyisi viimeistään, kun vahingoittunut olisi eläessään saavuttanut työeläkelakien mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan.

143 §.

Korvauksen maksaminen kunnalle

Kansaneläkelaitokselle tai sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle

,. Pykälän otsikkoon ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 119 §:ään.

145 §.Korvausten maksamisen etusijajärjestys. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 123 §:ään.

189 §.Yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus työeläkelakien mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden päättymisen jälkeen. Voimassaolevan pykälän nojalla yrittäjä voi 68 vuotta täyttäessään jatkaa edelleen vapaaehtoisen työajan vakuutustaan, vaikka yrittäjän eläkelain mukainen vakuuttaminen päättyykin. Pykälän sanamuotoa muutettaisiin niin, että ikärajana käytettäisiin työeläkelakien mukaista vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaa. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan pykälän muutettua sisältöä.

247 §.Takaisinperintä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti vastaavasti kuin työntekijän eläkelain 126 §:ään. Tapaturmavakuutuslaitoksella olisi oikeus saada kuoleman jälkeen aiheetta maksettu etuus takaisin pankilta ilman erillistä takaisinperintämenettelyä. Tapaturmavakuutusjärjestelmässä ei ole ollut käytössä vastaavaa suostumusmenettelyä kuoleman jälkeen aiheettomasti maksetun etuuden palauttamisesta kuin työeläkelaitoksilla ja Kansaneläkelaitoksella. Myös tapaturmavakuutusjärjestelmässä etuuksien palauttamisen mahdollistava säännös olisi tarpeen, sillä se selkiyttäisi toimeenpanoa ja vähentäisi ylimääräisiä takaisinperintäprosesseja.

278 §.Työeläkelakien mukaisessa ammatillisessa kuntoutuksessa olevan vakuuttaminen. Pykälän 1 momentissa säädetään tilanteista, joissa työeläkelaitoksella on velvollisuus vakuuttaa työeläkelakien mukaisessa ammatillisessa kuntoutuksessa oleva henkilö työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan. Voimassa olevassa momentissa ei viitata valtion eläkelakiin, koska tapaturmaturvasta valtion eläkelain mukaisen kuntoutuksen ajalta säädetään valtion eläkelain 26 §:ssä, jonka mukaan korvaus suoritetaan näissä tilanteissa valtion varoista. Julkisten alojen eläkelain säätämisen yhteydessä kyseinen säännös on siirretty julkisten alojen eläkelain 24 §:ään. Momentin sanamuotoa tarkistettaisiin julkisten alojen eläkelain voimaantulon johdosta siten, että työeläkelaitoksilla oli vakuuttamisvelvollisuus julkisten alojen eläkelain mukaisen kuntoutuksen ajalta lukuun ottamatta julkisten alojen eläkelain 24 §:ssä tarkoitettuja tilanteita.

283 §.Soveltamissäännös. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Lisäksi pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän uutta sisältöä.

Työeläkelakeihin tuli vuoden 2016 alusta voimaan eräitä muutoksia liittyen uusien tapaturmavakuutuslakien voimaantuloon. Työtapaturma- ja ammattitautilaki ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaki tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016 ja lakeja sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2016 tai sen jälkeen sattuneisiin vahinkotapahtumiin. Etuuksien toimeenpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin myös ennen lakien voimaantuloa sattuneisiin vahinkotapahtumiin.

Työeläkelakeihin samanaikaisesti tehdyillä muutoksilla työeläkelakien viittaukset tapaturmavakuutuslakiin ja tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annettuun lakiin (625/1991) muutettiin viittauksiksi työtapaturma- ja ammattitautilakiin. Samalla lainkohtiin lisättiin myös viittaukset maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakiin. Aikaisemminkin maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain mukaiset etuudet on otettu työeläkkeiden toimeenpanossa huomioon kuten tapaturmavakuutuslain mukaiset etuudet, mutta tämä on perustunut maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaissa olleeseen säännökseen siitä, että mainitun lain mukainen etuus otetaan huomioon muussa laissa säädettyä korvausta määrättäessä samalla tavoin kuin tapaturmavakuutuslain mukaiset etuudet. Näiden edellä mainittujen muutosten lisäksi työeläkelaeissa mainitut vanhojen tapaturmavakuutuslakien mukaiset termit ja korvausnimikkeet muutettiin vastaamaan uusien lakien mukaisia nimikkeitä.

Sosiaalivakuutusetuuksien muutoslakien voimaantulosäännöksiin otettiin tältä osin selvyyden vuoksi säännös, jolla haluttiin varmistaa, että muutoslaeilla muutettuja säännöksiä sovellettaisiin myös vastaaviin vanhojen tapaturmavakuutuslakien mukaisiin etuuksiin, vaikka vanhoja lakeja ei muutetuissa säännöksissä enää mainittaisi. Esimerkiksi työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain (874/2015) voimaantulosäännöksen 2 momentissa säädetään seuraavasti: ”Mitä tässä laissa säädetään työtapaturma- ja ammattitautilain tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesta etuudesta, sovelletaan tapaturmavakuutuslain (608/1948) tai maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) mukaiseen vastaavaan etuuteen.”. Samanlainen säännös on myös muun muassa kunnallisen eläkelain muuttamisesta annetun lain (878/2015) voimaantulosäännöksen 2 momentissa ja työttömyysturvalain muuttamisesta annetun lain (883/2015) voimaantulosäännöksen 2 momentissa. Vastaavalla etuudella tarkoitetaan myös ennen vuotta 1982 sattuneiden tapaturmien ja ammattitautien johdosta myönnettäviä etuuksia.

Työeläkeuudistuksen voimaantulon johdosta työtapaturma- ja ammattitautilakiin ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakiin olisi selvyyden vuoksi tarkoituksenmukaista lisätä edellä mainittujen muutoslakien voimaantulosäännösten 2 momentteja vastaava säännös.

1.28

Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaki

58 §.Oikeus tapaturmaeläkkeeseen vanhuuseläkkeellä sattuneen vahinkotapahtuman perusteella.Pykälään ehdotetaan tehtäväksi työtapaturma- ja ammattitautilain 68 §:ään ehdotettua muutosta vastaava muutos.

97 §.Korvauksen maksaminen muulle kuin vahingoittuneelle. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 119 §:n 1 momenttiin.

98 §.Korvausten maksamisen etusijajärjestys. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työntekijän eläkelain 123 §:ään.

178 §.Soveltamissäännös. Pykälään ja sen otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin työtapaturma- ja ammattitautilain 283 §:ään.

1.29

Sairausvakuutuslaki

11 luku Päivärahaetuuksien määrä

4 a §.Työtulosta vähennettävät vakuutusmaksut. Pykälään tehtäisiin työntekijän eläkelain 153 §:n muutoksesta johtuva korjaus. Vuoden 2017 alusta alkaen 153 §:ssä ei enää säädetä erikseen alle 53-vuotiaan työntekijän työeläkevakuutusmaksusta ja 53 vuotta täyttäneen työntekijän korotetusta työeläkevakuutusmaksusta. Siten vuoden 2017 alusta alkaen päivärahaetuuden määrää laskettaessa työtulosta vähennettävänä vakuutusmaksuna otettaisiin huomioon kaikenikäisille työntekijöille samansuuruinen työntekijän eläkelain 153 §:ssä tarkoitettu työntekijän työeläkevakuutusmaksu.

1.30

Työttömyysturvalaki

3 luku Etuuden saamisen yleiset rajoitukset

6 luku Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto

4 §.Estävät sosiaalietuudet. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus vuoden 2017 alusta kumottavaan valtion eläkelakiin korjattaisiin viittaukseksi julkisten alojen eläkelain voimaanpanolakiin. Julkisten alojen eläkelain voimaanpanolain 7 §:ssä säädetään oikeudesta vanhuuseläkkeeseen eroamisiässä.

4 §.Palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin työntekijän eläkelain 153 §:n muutoksesta johtuva korjaus. Vuoden 2017 alusta alkaen 153 §:ssä ei enää säädetä erikseen alle 53-vuotiaan työntekijän työeläkevakuutusmaksusta ja 53 vuotta täyttäneen työntekijän korotetusta työeläkevakuutusmaksusta. Siten vuoden 2017 alusta alkaen ansiopäivärahan perusteena olevaa palkkaa laskettaessa palkasta tai työtulo-osuudesta vähennettävänä vakuutusmaksuna otettaisiin huomioon kaikenikäisille työntekijöille samansuuruinen työntekijän eläkelain 153 §:ssä tarkoitettu työntekijän työeläkevakuutusmaksu.

1.31

Laki koulutuksen korvaamisesta

5 §.Koulutuskorvauksen määrä. Pykälässä oleva viittaus vuoden 2017 alusta kumottavaan valtion eläkelakiin korjattaisiin viittaukseksi julkisten alojen eläkelakiin. Julkisten alojen eläkelain 85 §:ssä säädetään eläkkeeseen oikeuttavista työnansioista.

1.32

Toimeentulotukilaki

2 a §.Velvollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Pykälän 1 momentin luettelossa säädetään tilanteista, joissa toimeentulotuen hakija ei ole velvollinen ilmoittautumaan työvoimatoimistoon työttömänä työnhakijana. Luettelon 3 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että työuraeläkettä saavan henkilön ei tarvitsisi ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Työuraeläke on työttömyysturvalain (1290/2002) 3 luvun 4 §:n 6 kohdan mukaan työttömyysetuuden estävä etuus.

1.33

Rikoslaki

29 luku Rikoksista julkista taloutta vastaan

4 a §.Työeläkevakuutusmaksupetos. Pykälässä säädetään työeläkevakuutusmaksupetoksesta. Työnantaja, joka laiminlyö työeläkevakuuttamiseen liittyviä velvoitteitaan ja tällä teolla aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa vakuutusmaksun määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian pienenä tai maksun palauttamisen aiheettomana, voi syyllistyä työeläkevakuutusmaksupetokseen. Pykälän soveltamisala ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös merimieseläkelain mukaista työeläkevakuuttamista. Työeläkevakuutusmaksupetospykälää sovelletaan nykyisin myös merimieseläkelain mukaiseen vakuuttamiseen merimieseläkelain 165 §:n nojalla. Merimieseläkelain 165 §:ään ehdotetaan jätettäväksi vain viittaussäännös ja säännökset työeläkevakuutusmaksupetoksen soveltamisesta merimieseläkelain mukaisiin tilanteisiin sisällytettäisiin rikoslakiin, jossa tulisi säätää kaikista sellaisista rikoksista, joihin sisältyy vankeusrangaistuksen uhka.

Pykälän 1 momentissa määritellään ne tavat, joilla maksun virheellinen määrääminen tulee aiheuttaa, jotta työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistö täyttyisi. Momentin 1 kohdan mukaan maksun määrääminen virheellisesti voi aiheutua joko koko vakuuttamisen laiminlyönnistä tai työntekijän eläkelaissa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä puhuttaisiin vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin sijasta eläketurvan järjestämisvelvollisuuden laiminlyönnistä. Lisäksi siinä viitattaisiin työntekijän eläkelain 141 ja 144 §:n sekä merimieseläkelain 138 § ja 139 §:n nimenomaisiin säännöksiin koskien eläketurvan järjestämisvelvollisuutta ja siihen liittyviä ilmoitusvelvollisuuksia.

Momentin 2 kohdan mukaan maksun määrääminen virheellisesti voi aiheutua eläkevakuuttamisen hoitamiseen tarvittavien tietojen antamisesta virheellisinä tai kieltäytymisestä näiden tietojen antamisesta. Työnantajan velvollisuudesta antaa tietoja eläkelaitokselle, Eläketurvakeskukselle ja muutoksenhakuelimelle säädetään muun muassa työntekijän eläkelain 195, 198 ja 199 §:ssä ja merimieseläkelain 219 §:ssä. Työntekijän eläkelain 195 §:n ja merimieseläkelain 219 §:n perusteella työnantaja on velvollinen antamaan eläkelaitokselle, Eläketurvakeskukselle tai muutoksenhakuelimelle tietoja työntekijän työskentelystä ja työolosuhteista tai muista vastaavista seikoista vakuuttamisasian ratkaisemista tai työntekijän eläkelain, merimieseläkelain tai Eläketurvakeskuksesta annetun lain mukaisten tehtävien toimeenpanoa varten. Työntekijän eläkelain 198 §:n perusteella työnantajalla on velvollisuus antaa eläkelaitokselle, Eläketurvaturvakeskukselle ja muutoksenhakuelimelle tiedot, jotka ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan vakuuttamisasian ratkaisemista varten, tai jotka muuten ovat välttämättömiä työntekijän eläkelaissa tai Eläketurvakeskuksesta annetussa laissa säädettyjen tehtävien toimeenpanossa. Työntekijän eläkelain 199 §:n perusteella Eläketurvakeskuksella on lisäksi oikeus saada työnantajalta tiedot, jotka ovat välttämättömiä sille säädetyn vakuuttamisen valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Työntekijän eläkelain 198 ja 199 §:ää sovelletaan myös merimieseläkelain toimeenpanossa merimieseläkelain 215 §:n nojalla. Jos työnantaja antaa näitä tietoja virheellisesti tai kieltäytyy tietojen antamisesta, voi tämä johtaa siihen, että vakuutusmaksu tai eläkkeistä aiheutuvat kulut määrätään virheellisesti.

Pykälän 1 momentin 3 kohta ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Momentin 3 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistö täyttyy jo 1 tai 2 kohdan perusteella. Kohdan poistaminen selkeyttäisi teon tunnusmerkistöä ja helpottaisi säännöksen soveltamista.

2

Voimaantulo

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

Työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain 92 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa, yrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain 85 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa, merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain 97 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa ja julkisten alojen eläkelain muuttamisesta annetun lain 96 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa eläkkeestä vähennettävistä etuuksista sovellettaisiin kuitenkin takautuvasti jo 1 päivästä tammikuuta 2016 lukien. Eläkkeensaajien yhdenvertaisuuden turvaamiseksi eläkkeensaajien kannalta edullista lakimuutosta koskien tapaturmapäivärahan vähentämistä työeläkkeestä sovellettaisiin takautuvasti uusien tapaturmavakuutuslakien voimaantulosta alkaen. Työtapaturma- ja ammattitautilaki ja maatalousyrittäjän ammattitautilaki ovat tulleet voimaan jo vuoden 2016 alusta.

Työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen mukaan lakia sovellettaisiin myös sellaisen työeläkevakuutusmaksun määräämiseen ja sellaiseen aiheettomasti maksettuun työeläkevakuutusmaksuun, joka perustuu ennen lain voimaantuloa maksettuihin työansioihin. Tarkoituksen on, että siirtyminen uuden vanhentumissäännöksen soveltamiseen tapahtuisi heti lain voimaantullessa, eikä toimeenpanon kannalta hankalaa kahden eri vanhentumisajan rinnakkaista soveltamista olisi. Kahden rinnakkaisen vanhentumisajan voimassaolo ei myöskään ole työeläkevakuutusmaksun osapuolten kannalta perusteltua.

Voimaantulosäännöksessä säädettäisiin kuitenkin työntekijän eläkelain 162 §:n aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palautuksen osalta yhden vuoden siirtymäajasta. Työnantajan kannalta aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumista koskeva aika voi käytännössä joissakin tilanteissa lyhentyä, kun vanhentumisajan alkamisajankohta siirtyy sopimustyönantajalla nykyisestä todellisesta maksupäivästä aiemmaksi vakuutusehtojen tai sääntöjen mukaista lopullista eräpäivää seuraavan vuoden alkuun, ja tilapäisellä työnantajalla palkanmaksuvuotta seuraavan toisen kalenterikuukauden alkuun. Tämän vuoksi voimaantulosäännöksessä ehdotetaan säädettäväksi aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentumista koskevalle säännökselle yhden vuoden siirtymäaika. Muutoin olisi vaarana, että aikaisemman vanhentumisajan voimassaoloaikana aiheettomasti maksetun työeläkevakuutusmaksun palautusta koskeva vanhentumisaika olisi lain voimaantullessa tai pian sen jälkeen jo kulunut tai juuri kulumassa loppuun. Vanhentuminen ei siten voisi tapahtua tänä yhden vuoden aikana lain voimaantulosta lukien yksin uuden säännöksen perusteella. Jos vanhentuminen sitä vastoin olisi tapahtunut myös aikaisempien säännösten perusteella, ei siirtymäaika estäisi vanhentumista.

Eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetun lain muuttamisesta annettua lakia sovellettaisiin eläkeoikeuden siirtoon Euroopan unionin eläkejärjestelmään, jos siirtomäärän laskentapäivä on 1 päivä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen. Lisäksi myös ennen lain voimaantuloa palautetun eläkeoikeuden perusteella henkilöllä olisi oikeus vanhuuseläkkeeseen julkisten alojen eläkelain 10 §:n mukaisesti.

3

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Esityksessä ehdotettujen lainmuutosten perustuslainmukaisuuden arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota perustuslain 15 §:n mukaiseen omaisuuden suojaan. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Ansioperusteiset työeläkkeet kuuluvat perustuslakivaliokunnan soveltamiskäytännön perusteella omaisuuden suojan piiriin. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti pitänyt henkilön itselleen ansaitsemaa eläke-etua lähtökohtaisesti omaisuudensuojan piiriin kuuluvana. Eläkeoikeuksien perustuslainsuojassa on valiokunnan käsityksen mukaan ollut kysymys nimenomaan ansaituksi katsotun konkreettisen taloudellisen edun, ei sen sijaan tietyn voimassa olevan eläkejärjestelmän suojaamisesta. Tavallisella lailla järjestettäviin, jollei jostakin erityisestä syystä muuta johdu, ovat kuuluneet muun muassa säännökset eläkeiästä, eläkkeen kertymisestä ja eläkkeiden tavoitetasosta. Tarkoitetunlaisen erityisen syyn on katsottu voivan muodostua lähinnä siitä, että eläkejärjestelyn muutokset toteutetaan tavalla, joka joiltakin osin saisi aikaan ansaittuna pidettävien eläke-etujen kohtuuttoman heikentymisen.

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön perusteella myös varallisuusarvoisten sopimussuhteiden pysyvyys kuuluu perustuslain mukaisen omaisuuden suojan piiriin. Kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole kuitenkaan valiokunnan käytännössä muodostunut ehdottomaksi (PeVL 37/1998, PeVL 48/1998, PeVL 63/2002). Omaisuuden suojan on katsottu suojaavan yksityisen oikeutta pysyä tehdyissä varallisuusarvoisissa sopimuksissa. Perusteltujen odotusten suojaan on valiokunnan käytännössä katsottu kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen niin, ettei tällaisia seikkoja voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa (PeVL 5/2002, PeVL 24/2002). Perusteltujen odotusten ja luottamuksen suojan merkityksen on katsottu korostuvan, kun kysymyksessä on ollut lailla alun alkaen luotu erikoisjärjestely (PeVL 45/2002 vp).

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että rekisteröityä TEL-lisäeläkejärjestelmää koskevien rekisteritietojen korjaaminen päättyisi 31 päivänä joulukuuta 2020, jos puutteet eivät johdu eläkelaitoksen virheestä. Rekisteröidyn TEL-lisäeläketurvan vakuuttaminen on lakkautettu ja voimassa olevien TEL-lisäeläkevakuutuksien voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2016. Rekisteritiedoissa olevien mahdollisten virheiden tai puutteiden korjaaminen kohdistuu vain siihen aikaan, kun TEL-lisäkeläkejärjestelmä on ollut voimassa.

Lisäeläketurvan omaisuuden suojaa tulee tarkastella sopimussuhteiden pysyvyyden näkökulmasta. Työnantajan ottamassa lisäeläketurvassa on kyse työnantajan ja työntekijän välisestä oikeussuhteesta ja siten työnteon ehdoista. Lähtökohtana työoikeudessakin on, että tehdyt sopimukset sitovat. Niissä tilanteissa kun rekisteröity lisäeläketurva on työsuhteen ehto, työnantajan työntekijöilleen lupaamat työsuhteen edut, kuten oikeus eläkkeeseen, sitovat molempia osapuolia samanarvoisesti. Työsuhteen keston aikana ansaittu lisäeläke, kuten muukin eläke, on osa työsuhteen palkkaetuutta.

Esityksessä ehdotetuilla muutoksilla ei puututtaisi kenenkään jo maksussa olevaan eläkkeeseen. Muutoksilla ei myöskään puututtaisi työnantajien ja työntekijöiden välisten lisäeläketurvaa koskevien yksityisoikeudellisten sopimusten sisältöön. Jos yksittäisen työntekijän lisäeläkejärjestelyn tiedoissa oleva virhe tai puute johtuu työnantajasta ja eläkelaitos ei ehdotuksen mukaisesti enää korjaa virhettä tai puutetta, tulee työnantajan järjestää työntekijälle luvattua lisäeläketurvaa koskeva turva muulla tavoin, jos puuttuva lisäeläketurva on ollut työsuhteen ehto. Jos rekisteritiedoissa oleva virhe tai puute johtuu eläkelaitoksen virheestä, korjaisi eläkelaitos mainitut virheet tai puutteet tarkasteluajan eli 31 päivänä joulukuuta 2020 jälkeenkin.

Esityksessä ehdotetaan, että rekisteritietojen korjauksia ei enää tehtäisi 31 päivänä joulukuuta 2020 jälkeen, mikäli virhe tai puute johtuu työnantajasta johtuvasta syystä. Lain voimaantulon ja korjausten päättymisen välissä olisi yhteensä neljän vuoden tarkastusaika, jonka aikana työntekijöillä ja työnantajilla olisi mahdollisuus ilmoittaa puutteista ja virheistä eläkelaitokselle. Jokaisella työntekijällä olisi mahdollisuus tarkistaa työeläkeotteeltaan ainakin kerran rekisteröidyn TEL-lisäeläketurvan määrä ja oikeellisuus. Työnantajilla ja työntekijöillä olisi siten ennen korjaamisen lopettamista riittävästi aikaa reagoida mahdollisiin virheisiin.

Edellä mainituin perustein hallitus katsoo, että esityksessä ehdotettu muutos koskien TEL-lisäeläketurvan rekisteritietojen korjaamista voidaan käsitellä tavallisina lakeina perustuslain 72 §:n mukaisessa järjestyksessä. Esityksessä ei ehdoteta muiltakaan osin sellaisia muutoksia maksussa oleviin ja ansaittuihin eläkkeisiin, joilla puututtaisiin perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuudensuojan piiriin. Esitykseen sisältyvät ehdotukset voidaan siten säätää tavallisessa lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Laki työntekijän eläkelain muuttamisesta: Hyväksytty Laki työntekijän eläkelain voimaanpanolain muuttamisesta: Hyväksytty Laki työntekijän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain muuttamisesta: Hyväksytty Laki yrittäjän eläkelain muuttamisesta: Hyväksytty Laki yrittäjän eläkelain voimaanpanosta annetun lain muuttamisesta: Hyväksytty Laki yrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain muuttamisesta: Hyväksytty Laki maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta: Hyväksytty Laki maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanosta annetun lain muuttamisesta: Hyväksytty Laki maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain muuttamisesta: Hyväksytty Laki merimieseläkelain muuttamisesta: Hyväksytty Laki merimieseläkelain voimaanpanosta annetun lain 2 ja 21 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain muuttamisesta: Hyväksytty Laki julkisten alojen eläkelain muuttamisesta: Hyväksytty Laki julkisten alojen eläkelain voimaanpanolain muuttamisesta: Hyväksytty Laki Kevasta annetun lain 20 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki valtion eläketurvan rahoituksesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki Eläketurvakeskuksesta annetun lain muuttamisesta: Hyväksytty Laki eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetun lain muuttamisesta: Hyväksytty Laki kansaneläkelain muuttamisesta: Hyväksytty Laki kansaneläkelain voimaanpanosta annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta: Hyväksytty Laki takuueläkkeestä annetun lain 7 ja 32 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki rintamasotilaseläkelain 17 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki ulkomaille maksettavasta rintamalisästä annetun lain 10 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain muuttamisesta: Hyväksytty Laki vammaisetuuksista annetun lain muuttamisesta: Hyväksytty Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 39 ja 40 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki työtapaturma- ja ammattitautilain muuttamisesta: Hyväksytty Laki maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain muuttamisesta: Hyväksytty Laki sairausvakuutuslain 11 luvun 4 a §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki työttömyysturvalain 3 luvun 4 §:n ja 6 luvun 4 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki koulutuksen korvaamisesta annetun lain 5 §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki toimeentulotuesta annetun lain 2 a §:n muuttamisesta: Hyväksytty Laki rikoslain 29 luvun 4 a §:n muuttamisesta: Hyväksytty