Eduskunnan puhemiehelle
Oppositio jätti hallitukselle välikysymyksen suomalaisen maatalouden kriisistä kevätistuntokauden loppupuolella. Kuten sekä välikysymyksessä, ministeri Tiilikaisen vastauksessa että jokaisessa edustajien puheenvuorossa todettiin, maatalouden kriisi ja ahdinko ovat lohduttoman todellisia. Kun itse sain puheenvuoron välikysymyskeskustelussa, oli ministeri juuri ehtinyt jo poistua paikalta.
Ministerin suulla kuullut hallituksen toimenpiteet ovat kaikkineen tärkeitä, mutta on todettava, että maatalouden kriisin hoitaminen pelkällä politiikalla on kuin narulla työntäisi. Vaatimusten työmaa on kuin Pohjanmaan lakia: se ulottuu silmänkantamattomiin. Tuotteiden ja tuotantopanosten hintatasoon sekä laajempiin markkinoihin vaikuttaminen on politiikan keinoin hidasta, eikä se yksin ratkaise akuuttia kriisiä.
Syksyllä 2015 Brysselin suurmielenosoituksissa todistettiin, että viljelijöiden kärsivällisyys on totisesti koetuksella. Mielenosoituksen siivittämänä komissio lupasi viljelijöille akuuttia kriisirahoitusta 500 miljoonaa euroa, josta suomalaisten viljelijöiden osuudeksi tuli suhteellisesti vaatimattomat 2 % eli 10 miljoonaa euroa.
Samaan aikaan kotimaassa todettiin, että ympäristötuesta ja luonnonhaittakorvauksesta voidaan maksaa lokakuun loppuun mennessä 85 % aikaisemmin linjatun 75 %:n sijaan. Pyydän huomaamaan, että mikäli jostain summasta on tiedossa 85 %, on tiedossa myös tarkka summa 100 %:n osalta ja vielä tärkeämmin tiedossa se jäljelle jäävä 15 %, joka pitää EU-lainsäädännön mukaan maksaa viimeistään seuraavan vuoden eli nyt kesäkuun 2016 loppuun mennessä.
Ministeriön ja maatalousviranomaisten toiminta tukimaksatuksissa aiheuttaa aiheellista kummastelua.
Ensinnäkin Maaseutuviraston tietojärjestelmät takkuilevat kansallisesti tavoitellun kunnianhimoisemman maksuaikataulun puitteissa, mutta eivät nyt ilmeisesti EU:n asettaman maksuaikataulun perimmäisissä raameissa. Mavin tiedotteen mukaan tuet tullaan maksamaan kuluvan kesäkuun loppuun mennessä, johon EU on asettanut takarajan tukimaksatuksille.
Toisekseen tukimaksatusten viivästymisestä on syytetty Mavin toimesta milloin EU:n maatalouspolitiikan uudistuksia, milloin resurssipulaa ja milloin keskeneräisiä tietojärjestelmiä tai niiden puutteita.
Ministeri Tiilikainen puolestaan ilmaisi Senaatintorilla 11.3. yksiselitteisesti, että Mavin ylijohtajan Leena Tenholan vastuuta viraston ylijohtajana rajataan siten, ettei se enää vastaisuudessa koske tukimaksatuksia. Kuukautta myöhemmin MMM:n kansliapäällikkö Husu-Kallio teki puheillaan ministerin toimet tyhjiksi. Tuskinpa on niin, että ilman parempaa tietoa kansliapäällikkö antaisi ministerin kohdistaa moitteitaan taholle, jolle ne eivät hänen tietonsa mukaan kuulu.
Kolmanneksi kansainvälinen luottoluokittaja Fitch laski maaliskuussa Suomen luottoluokitusta arvoon AA+. Käytännössä se tarkoittaa, että valtion tulorahoitus ei ole riittävällä tasolla sen menojen kattamiseen.
Nämä kolme toisistaan irralliselta kuulostavaa seikkaa eli perimmäinen EU:n säätämä liikkumavara tukimaksatuksissa, Mavin toiminta sekä ministerin ja kansliapäällikön reagointi yhdessä luottoluokituksen laskun kanssa kuitenkin kiteytyvät yhteen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Eihän maataloustukimaksatusten viivästymisen osalta kuitenkaan voi olla kyse siitä, että valtiolta on ollut rahat loppu ja erilaisia Valtiokonttorin maksueriä (kuten aikaisemmin mainitsemaani 15:tä prosenttia, jonka maksamiseen ennen kesäkuun 2016 loppua ei ole lainsäädännöllistä estettä) olisi jouduttu siirtelemään toisaalle EU:n tukimaksatukselle asettaman aikataulun puitteissa, ja nyt ollaan tilanteessa, jonka maksumiehiksi kotimaan viljelijät ovat joutuneet.