Eduskunnan puhemiehelle
615/1993 Voimassa olevan metsästyslain () 3 luvussa säädetään metsästyksen harjoittamisesta. Luvun 20 §:ssä säädetään metsästyksen harjoittamiseen liittyvistä yleisistä vaatimuksista. Pykälän mukaan metsästystä on mm. harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä. Pykälän perusteluissa todetaan, että säännöstä harkittaessa lähtökohtana on ollut, että metsästys merkitsee aina puuttumista luontoon. Metsästys on hyväksyttävää toimintaa, kun se tapahtuu asianmukaisesti. Metsästäminen asianmukaisesti toteutettuna ei ole eläinrääkkäystä tai luonnon vahingoittamista, vaan luonnonvarojen järkevää ja suositeltavaa hyväksikäyttöä. Tämä käyttö ei kuitenkaan oikeuta vahingoittamaan toista ihmistä tai hänen omaisuuttaan eikä vaarantamaan riistakantaa, vahingoittamaan luontoa tarpeettomasti tai tuottamaan eläimille tarpeetonta kärsimystä.
669/1993 Metsästysasetuksen () 25 §:ssä säädetään siitä, että villisika, kuusipeura, japaninpeura, metsäkauris, hirvi, valkohäntäpeura, metsäpeura ja muflon, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on aina rauhoitettu. Pykälän perusteluissa mainitaan, että kyseistä naarasta koskeva rauhoitus on nimenomaan säädetty eläinsuojelullisista syistä vuotta nuorempaa jälkeläistä ajatellen.
Suomen hirvikannan hoitosuunnitelman kohdassa 5.1 käsitellään mm. hirvenmetsästyksen eettisyyttä ja turvallisuutta. Hoitosuunnitelmassa todetaan, että metsästykselle on laadittu yleiset eettiset ohjeet, joita tarvitaan rakentamaan ja ylläpitämään metsästyksen yhteistä arvopohjaa. Ohjeilla on tarkoitus auttaa yksittäistä metsästäjää pohtimaan harrastuksensa arvoja ja tavoitteita sekä vahvistamaan metsästyksen asemaa yhteiskunnassa.
Eettisissä ohjeissa korostetaan riistaeläinten, luonnon ja muiden ihmisten kunnioittamista sekä oikeudenmukaisuutta. Arvostettuja metsästäjän ominaisuuksia ovat luotettavuus, vastuuntuntoisuus, osaaminen ja muiden huomioon ottaminen. Hoitosuunnitelmassa todetaan, että metsästysasetuksen 25 §:n mukaisesti hirvinaaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on aina rauhoitettu. Hirven biologiaan kuuluu, että vasa tai vasat ovat emänsä seurassa seuraavaan kevääseen saakka. Vasallisen naaraan rauhoitus on eläinsuojelullinen, suomalaiseen metsästyskulttuuriin ja etiikkaan kuuluva seikka, ja tahallista vasallisen naaran ampumista ei ole tarkoituksenmukaista sallia. Hoitosuunnitelmassa todetaan edelleen, että säännöksen vahingollisesta tai tahattomasta rikkomisesta koituneet seuraamukset on koettu kohtuuttomiksi.
Todettakoon, että vahingossa tapahtunut vasallisen naaraan ampuminen ei ole rikosoikeudellisesti rangaistavaa.
Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteilla metsästysasetuksen muutos. Lausunnolle lähetetyssä luonnoksessa esitetään edellä mainitun vasallisen naaraan suojan poistamista, eli naaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, ei enää olisi varsinaisena metsästysaikana rauhoitettu. Muutos tarkoittaisi, että tahallisesti tai huolimattomasti tapahtunut vasallisen naaraan ampuminen ei olisi enää millään tavalla rangaistava tai tuomittava teko.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus kumota hirvieläimen vuotta nuorempaa jälkeläistä koskevan eläinsuojelullisen säännöksen sallimalla varsinaisena metsästysaikana vasallisen naaraan ampumisen?