PERUSTELUT
Perustuslakivaliokunta (,) on asettanut rikosoikeuden käytölle yleisiä rajoitusedellytyksiä. Lakivaliokunta (,,,) on puolestaan korostanut, että rikoslainsäädännölle tulee olla hyväksyttävä peruste, painava yhteiskunnallinen tarve ja sen tulee ottaa huomioon jo olemassa oleva sääntely sekä vaihtoehtoiset keinot. Lisäksi kriminalisoinnin tulee olla ennalta ehkäisevä sekä laillisuusperiaatteesta johtuen riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen.
Rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä on myös yleisten kriminalisointiperiaatteiden mukaisesti katsottu, että rikosoikeutta tulee käyttää vain tärkeiksi katsottavien intressien suojaamiseksi. Rikoslaki on aina viimeinen keino (ultima ratio) verrattuna muihin yhteiskunnallisiin keinoihin. Rangaistavaksi säätämisestä saavutettavien etujen tulee myös aina olla haittoja suuremmat. Eläintenpitokiellon rikkomisen rikossäännöksen tarvetta tulee siten tarkastella näiden yleisten rikosoikeudelliselle sääntelylle asetettavien vaatimusten valossa.
Rangaistusasteikkojen ankaruuden osalta merkityksellinen suhteellisuusperiaate edellyttää, että rangaistusseuraamuksen ankaruus on oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen, minkä lisäksi rangaistusjärjestelmän kokonaisuudessaan tulee täyttää suhteellisuuden vaatimukset. Eläintenpitokiellon rikkominen merkitsee eläimille uhkaa, jota vastaan niille on annettu oikeudellista suojaa. Silloin, kun eläimistä huolehtimiseen soveltumaton tai kykenemätön henkilö pitää eläimiä, voidaankin eläinten hyvinvoinnille aiheutuvia riskejä pitää merkittävinä ottaen huomioon, että taustalla saattaa olla tuomio erittäin törkeästä eläimeen kohdistuneesta rikoksesta. Samalla kiellon rikkominen osoittaa piittaamattomuutta tuomioistuimen määräyksestä. Eläintenpitokiellon rikkomisen rangaistusasteikon tulisikin riittävän selvästi osoittaa, kuinka moitittavana yhteiskunta pitää kiellon rikkomista. Vankeusuhan lisääminen eläintenpitokiellon rikkomista koskevaan rangaistussäännökseen korostaisi kysymyksessä olevien tekojen moitittavuutta ja lisäisi oikeusjärjestelmän uskottavuutta eläintenpitokiellon rikkomisen tilanteissa.
Eläintenpitokieltoon liitetyllä rangaistusuhalla voi olla ennalta ehkäisevää vaikutusta eläintenpitokiellon rikkomiseen. Rangaistusuhan säätämisellä on ennalta ehkäisevää vaikutusta myös eläinsuojelurikosten tekemiseen. Nykyinen keinovalikoima ei ole riittävän tehokas eläintensuojelun toteutumisen kannalta. Aloitteessa ehdotetaan näistä syistä, että rikoslain 17 lukuun lisätään uusi rangaistussäännös, eläintenpitokiellon rikkomista koskeva uusi 23 c §.
Eläintenpitokiellon laissa säädettyä yhden vuoden vähimmäiskestoa voidaan pitää verraten lyhyenä esimerkiksi suhteessa liiketoimintakiellon vähimmäiskestoon, joka liiketoimintakiellosta annetun lain (1059/1985) 5 §:n mukaan on kolme vuotta. Liiketoimintakieltoa ei pidetä rikosoikeudellisena seuraamuksena, vaan kyseessä on turvaamistoimenpide, jolla pyritään estämään vahingolliseksi havaitun toiminnan jatkaminen. Liiketoimintakielto ja eläintenpitokielto vastaavat lähtökohdiltaan tältä osin siten keskeisesti toisiaan. Liiketoimintakiellon merkityksen tehostamiseksi sen vähimmäispituus nostettiin vuonna 1998 kahdesta vuodesta kolmeen vuoteen tilanteessa, jossa liiketoimintakieltojen keskimääräinen pituus oli oikeuskäytännössä ollut hieman alle kolme vuotta.
Perustuslakivaliokunta on todennut, että velvollisuus pyrkiä parhaalla mahdollisella tavalla välttämään eläinten kipua, tuskaa ja kärsimystä on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä ja erittäin painava peruste rajoittaa muun muassa elinkeinovapautta ja omaisuuden suojaa. Perusteella on liityntä myös perustuslain 20 §:n ympäristövastuusäännökseen, vaikka eläinten hyvinvoinnin edistämisessä on kysymys ennemminkin eettisesti kestävästä periaatteesta kuin suoranaisesti perusoikeuksien turvaamisesta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
rikoslain 17 luvun muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
39/1889
14/2011
rikoslain () 17 luvun 23 §:n 3 momentin johdantokappale, sellaisena kuin se on laissa, ja
lisätään 17 lukuun uusi 23 c § seuraavasti:
17 luku
Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
23 §
Eläintenpitokielto
Eläintenpitokielto voidaan määrätä vähintään kolmen vuoden määräajaksi tai pysyväksi. Eläintenpitokielto voidaan määrätä pysyväksi, jos
23 c §
Eläintenpitokiellon rikkominen
eläintenpitokiellon rikkomisesta Joka rikkoo tämän luvun 23 §:ssä tarkoitettua eläintenpitokieltoa tai toimii toisen välikätenä eläintenpitokiellon kiertämiseksi, on tuomittavasakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.