Eduskunnan puhemiehelle
Suomalaiset perinteet ovat viime vuosikymmeninä kohdanneet muutosvoimia, jotka uhkaavat ohentaa kansallista itsetuntoamme ja kulttuurista jatkuvuuttamme. Perinteiset juhlapäivämme, jotka ovat vuosisatojen ajan toimineet yhteiskuntamme henkisenä selkärankana, ovat osittain murentuneet niin globaalin kulutuskulttuurin kuin tietoisen neutralisoinnin seurauksena. Perinteiden rapautuminen näkyy muun muassa juhlien kaupallistumisena, jolloin niiden alkuperäinen hengellinen ja yhteisöllinen merkitys jää markkinavoimien varjoon. Erityisen huolestuttavaa on kuitenkin se kehitys, jossa suomalaisia perinteitä häivytetään julkisista instituutioista, kuten kouluista ja päiväkodeista, monikulttuurisuuteen tai neutraaliuteen vedoten.
Viime vuosina on käyty toistuvaa keskustelua paitsi Suvivirren ja joulujuhlien asemasta myös perinteisestä ruokakulttuuristamme, joka on joutunut väistymään julkisissa palveluissa uskonnollisten tai kulttuuristen vaatimusten tieltä. On nähtävissä suuntaus, jossa suuren enemmistön perinteistä joustetaan tai niitä piilotetaan erinäisten vähemmistöjen loukkaamisen pelossa. Tämä kehitys kumpuaa usein pienten vähemmistöjen kuviteltuihin reaktioihin perustuvasta ylivarovaisuudesta. Sosiaalisen median aikakaudella pienet, mutta äärimmäisen äänekkäät ryhmät pystyvät luomaan painetta, joka saa heidän vaatimuksensa näyttämään kokoaan suuremmilta ja johtaa siihen, että instituutiot alkavat karsia yhteistä kulttuuriperintöämme varmuuden vuoksi, vaikka todellista laajamittaista konfliktia ei edes olisi olemassa. Tämä johtaa ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa pyrkimys suvaitsevaisuuteen kääntyykin oman kulttuuriperinnön kieltämiseksi.
Vahva kansallinen identiteetti on kuitenkin onnistuneen kotouttamisen ja yhteiskuntarauhan perusedellytys. Maahanmuuttajien on vaikea sopeutua sellaiseen yhteiskuntaan, joka ei itsekään arvosta omia juuriaan tai uskalla pitää niistä kiinni. Kulttuurinen sirpaloituminen ja yhteisten perinteiden katoaminen heikentävät yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja luovat juurettomuutta. Jotta suomalainen kulttuuri säilyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa, sen on oltava itsetuntoinen ja vahva. Kukaan muu ei tule pitämään huolta suomalaisuudesta, ellemme me itse sitä tee.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy turvatakseen suomalaisten perinteiden ja juhlapyhien säilymisen ja näkyvyyden julkisissa instituutioissa, kuten kouluissa, ja
miten hallitus aikoo varmistaa, ettei monikulttuurisuuden nimissä murenneta suomalaista kulttuuriperintöä ja kansallista identiteettiä?