Eduskunnan puhemiehelle
TE-palveluiden järjestämisvastuun siirtyminen kunnille herätti taiteen ja luovan alan ammattilaisissa suurta huolta jo valmisteluvaiheessa. Huolta herätti muun muassa kuntien työvoimapalveluiden virkailijoiden osaaminen epätyypillisistä työsuhteista sekä kulttuurikentän työllistymisen realiteeteista. Vaarana nähtiin myös, että eri alueilla toimivat taiteilijat joutuvat keskenään eriarvoisempaan asemaan.
Nämä taiteen ja luovien alojen esittämät huolet ovat valitettavasti toteutuneet. Helmikuun Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä saimme lukea jutun, jossa näyttelijä oli tehnyt "selftapen", eli esittelyvideon, jota käytetään alalla tyypillisesti työnhaussa. Esittelyvideo oli tulkittu omassa työssä työllistymiseksi, vaikka kyseessä on kansankielisesti sanottuna videomuotoinen työhakemus. TE-palvelut ovat myös tulkinneet taiteen freelancereita automaattisesti yrittäjiksi, mitä he välttämättä eivät ole.
Eräs elokuva-alan pitkän linjan ammattilainen sai kolmen kuukauden käsikirjoitusapurahan dokumenttielokuvaa varten Suomen Elokuvasäätiöltä. Apuraha oli käytetty heinä-lokakuussa. Marraskuussa käsikirjoittaja ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi, koska jäljellä oli ainoastaan loppuraportointi, jonka työmäärä oli alle kaksi viikkoa. Raportoinnin viivästyminen ei johtunut apurahan saajasta, vaan siitä, että käsikirjoituksen viimeistely edellytti ulkopuoliselta yhteistyökumppanilta aikataulutietoa, joka oli saatavilla vasta joulukuussa. Työ ei estänyt kokoaikatyön vastaanottamista eikä haitannut työnhakua. TE-palvelut katsoivat hänen kuitenkin työllistyvän päätoimisesti omassa työssään, koska ei ollut tehnyt apurahatyön loppuraportointia siinä vaiheessa, kun ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi.
Tämä on hyvä esimerkki kohtuuttomasta tulkinnasta ja se perustui virheelliseen arvioon työmäärästä. Lisäksi aiemmassa tilanteessa dokumenttielokuvan tekeminen oli tulkittu sivutoimiseksi omassa työssä työllistymiseksi. On epäjohdonmukaista, että vähäinen apuraharaportointi tulkittiin nyt päätoimiseksi toiminnaksi. Työttömyysturvalain mukaan henkilö katsotaan työllistyvän omassa työssä päätoimisesti vain, jos toiminnan vaatima työmäärä estää kokoaikatyön vastaanottamisen. Tässä tapauksessa näin ei ollut. Kyse oli vähäisestä raportointityöstä, ei päätoimisesta työskentelystä.
Luovilla aloilla työ on projektiluonteista, jaksottaista ja usein riippuvaista ulkoisista tekijöistä. Työttömyysturvajärjestelmän tulisi perustua todelliseen työmäärään ja tosiasialliseen työmarkkinoiden käytettävyyteen, ei muodolliseen raportointivaiheen keskeneräisyyteen.
Voikin kysyä, toteutuivatko esimerkiksi näissä tapauksissa hyvän hallinnon periaatteet ja yhdenvertaisuus? Hyvän hallinnon periaatteista säädetään hallintolaissa. Hallintolaki edellyttää, että viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti. Tasapuolisuuden vaatimuksesta johtuu, että viranomaisen on säännöksiä tulkitessaan ja soveltaessaan kohdeltava samanlaisia tapauksia samalla tavalla ja erilaisia tilanteita niiden eroavuudet huomioon ottaen. Tapausten samanlaisuutta tai erilaisuutta arvioitaessa on käytettävä objektiivisia kriteereitä. Yhdenvertaisuusperiaate edellyttää myös menettelyn tasapuolisuutta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kuntien TE-palvelut ja KEHA-keskukset toimivat jatkossa tasavertaisesti, kohtuullisesti ja oikeudenmukaisesti, siis toisin sanoen hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti, joka pitäisi olla minkä tahansa hallinnollisen toiminnan peruslähtökohta?