Eduskunnan puhemiehelle
Perusopetuslaki (628/1998, 29 §) säätää opetukseen osallistuvalle oikeuden turvalliseen opiskeluympäristöön. Kuitenkin koulukiusaaminen aiheuttaa vakavaa inhimillistä kärsimystä ja merkittäviä kustannuksia yksilölle ja yhteiskunnalle. Koulukiusaaminen jättää myös pitkäkestoisia, ja jopa koko elämää varjostavia jälkiä.
Kiusaamisesta pitää puhua suoraan, ei kierrellen. Pelkkä hyvän ilmapiirin luominen ei auta, vaan koulun velvollisuus on puuttua kiusaamiseen välittömästi. Vanhemmilta on tullut toiveita siihen, että joissakin tilanteissa voitaisiin arvioida, olisiko etäopetus väliaikaisesti parempi vaihtoehto vakavassa kiusaamistilanteessa, jos lapsi ei uskalla tai suostu edes menemään kouluun. Nämä vanhemmat ovat arvioineet, että omalle lapselle parhaiten voisi sopia tilanteen rauhoittaminen ja lapsen siirtäminen toipumisen ajaksi kotiin etäopetukseen. Kuitenkaan etäopetuksesta ei tule tehdä automaattista vaihtoehtoa koulun tiloissa tapahtuvalle opetukselle, vaan koulun on puututtava kiusaamiseen ensi tilassa ja tarvittaessa myös kurinpidollisesti. Ja ensisijaisesti kiusatulle luoda turvallinen oppimisympäristö koulussa, tarvittaessa turvautuen jopa kiusaavien oppilaiden siirtämisellä toiseen kouluun.
Vaikka laki velvoittaa koulut järjestämään turvallisen oppimisympäristön, käytännössä tähän ei aina pystytä koulun sisällä. Jos lapsi ei uskalla mennä kouluun, etäopetus voisi joissakin poikkeuksellisissa tapauksissa toimia väliaikaisena ratkaisuna ja turvata oppimisen jatkumisen. Kiusaamisen uhrillakin on oltava kaikissa tilanteissa oikeus lähiopetukseen, eikä koulumaailmasta kuulu sulkea pois kiusattuja lapsia.
Tällä hetkellä kiusatun oppilaan vaihtoehtoina ovat usein koulun vaihtaminen tai kotiopetus, jotka voivat olla lapselle ja perheelle kuormittavia, kalliita ja epävarmoja ratkaisuja. Näissä tilanteissa jotkut vanhemmat ovat turvautuneet kotiopetukseen, koska etäopetukseen ei ole ollut mahdollisuutta. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ole osaamista eikä resursseja paneutua kotiopettamiseen. Koulukuljetus naapurikunnan kouluun voi olla pienelle lapselle pitkä ja raskas, eikä kunnilla ole velvollisuutta kattaa kaikkia matkakuluja. Lisäksi kiusaaminen voi jatkua myös uudessa koulussa tai tutussa naapurustossa vapaa-ajalla.
Harvalla vanhemmalla on voimavaroja opettaa lastaan kotona. Lisäksi yhteiskunnan tuki kotiopetuksen järjestämiseen on heikkoa. Etäopetus mahdollistaisi opetussuunnitelman mukaisen, maksuttoman ja ammattimaisen opetuksen väliaikaisesti vaihtoehtona sille, että vanhemmat lapsensa parasta ajatellen valitsevat kotiopetuksen, mutta eivät kuitenkaan pysty siihen riittävästi panostamaan. Pandemia-aika osoitti, että etäopetuksen osaaminen ja tekniset valmiudet ovat jo olemassa, mutta etäopetuksen järjestäminen edellyttäisi selkeää lainsäädäntöä ja riittäviä rakenteita, esimerkiksi keskitettyjen alueellisten tai valtakunnallisten etäopetusyksiköiden muodossa.
Jo nykytilanteessakin, jos sairaus vaikuttaa olennaisesti koulunkäyntiin tai oppimiskykyyn, oppilaalle voidaan tehdä tukea koskeva hallintopäätös, jossa opetuksen järjestämistä voidaan mukauttaa yksilöllisesti, esimerkiksi keventämällä koulunkäynnin kuormitusta. 1.8.2026 voimaan tuleva perusopetuslain 20 i § täsmentää tätä, ja mahdollistaa opetuksen järjestämisen oppilaalle, jonka sairaus tai toimintakyvyn rajoite vaikuttaa opiskeluun, mutta edellyttää että ratkaisu on lapsen edun mukainen.
Kiusatuksi joutuminen ei ole rinnastettavissa sairauteen, mutta uhkaa lapsen fyysistä ja psyykkistä terveyttä vakavasti.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus edistää perusopetuslain (30.12.2013/1267) 29 §:n takaamaa oppilaan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön koulukiusaamisesta kärsivien oppilaiden kohdalla mahdollistamalla poikkeuksellisesti etäopetuksen niissä tilanteissa, joissa vanhemmat harkitsevat kotiopetukseen siirtymistä, vaikka he tiedostavat omien resurssien ja osaamisen puutteen opetuksen järjestämiseksi?