Eduskunnalle
Moottori- ja sähköavusteisten polkupyörien käyttö on viime vuosina lisääntynyt nopeasti, ja ne ovat vakiintuneet osaksi arjen liikkumista eri ikäryhmissä. Sähköavusteiset polkupyörät mahdollistavat aiempaa suuremmat tasaiset ajonopeudet ja pidemmät matkat, mikä on lisännyt niiden käyttöä erityisesti taajamissa ja vilkkaassa liikenneympäristössä. Hallitus uudisti mikroliikkumiseen liittyvää lainsäädäntöä keväällä 2025. Uudistusten vaikutuksia tulisi kuitenkin arvioida ja lakia täydentää sähköavusteisten polkupyörien rekisteröimisen osalta ja suojakypärän pakollisuuden edellyttämiseksi sähköavusteisia polkupyöriä säännöllisesti käytettäessä. Nykyisen lainsäädännön mukaan sähköavusteinen polkupyörä rinnastetaan polkupyörään, minkä vuoksi sen käyttö ei edellytä rekisteröintiä, suojakypärän käyttöä eikä pakollista liikennevakuutusta (jos teho on alle 250 W ja nopeus alle 25 km/h).
Nykyisellään polkupyörän, moottorilla varustetun polkupyörän ja kevyen sähköajoneuvon kuljettajan sekä tällaisen ajoneuvon matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä suojakypärää, mutta kyse on vain vahvasta käyttösuosituksesta, eikä tällöin suojakypärän käyttämättä jättämisestä voi määrätä liikennevirhemaksua eikä sakkoa. Vahvaa käyttösuositusta sanktioimattomuuden sijaan on perusteltu yhteiskäyttöpolkupyörien eli niin sanottujen kaupunkipyörien käytön hankaloitumisella, koska niiden käyttö perustuu helppouteen ja spontaaniuteen, eivätkä käyttäjät pidä mukanaan kypärää siltä varalta, että saattaisivat käyttää kaupunkipyörää. Vahvalla suosituksella on tämän vuoksi nähty olevan pyöräilyyn kannustava vaikutus.
Liikenneturvallisuuden näkökulmasta moottori- ja sähköavusteisten polkupyörien asema poikkeaa kuitenkin monin tavoin perinteisestä polkupyöräilystä. Sähköavustus lisää ajoneuvon massaa ja kiihtyvyyttä sekä mahdollistaa tasaisen korkeamman nopeuden pyöräillessä, mikä kasvattaa onnettomuuksien riskiä ja vakavuutta erityisesti yhteiskäyttöisillä väylillä. Kuitenkin suojakypärän käytöllä on pyöräilijöiden henkilökohtaista turvallisuutta edistäviä vaikutuksia ja siksi sen käyttöä tulee pyrkiä edistämään myös lainsäädännöllä. Onnettomuustilanteissa pään vammat ovat keskeinen vakavien loukkaantumisten syy, ja kypärän käytön on todettu vähentävän merkittävästi vakavien vammojen riskiä.
Nykyinen sääntely ei myöskään mahdollista sähköisten polkupyörien käyttäjien tai ajoneuvojen yksilöintiä rekisteröinnin kautta, mikä voi vaikeuttaa liikennevalvontaa, onnettomuuksien selvittämistä ja vastuiden kohdentamista. Toimiva sääntely vaatii rinnalleen riittävän tehokasta valvontaa ja viestintää. Liikennevalvonnan olemassaolo luo tietoisuuden kiinnijäämisriskistä. Jos tienkäyttäjien mieltämä kiinnijäämisriski on pieni, rangaistusuhalla ei välttämättä saada tienkäyttäjiä noudattamaan liikennesääntöjä. Puuttumiskynnyksen alentamisella on seurantatutkimuksissa havaittu olevan rangaistusten tasoa suurempi vaikutus liikennekäyttäytymiseen. Sähköavusteiden polkupyörien käytön lisääntyessä on perusteltua arvioida, vastaako nykyinen sääntely sähköavusteisten polkupyörien todellista riskiprofiilia ja liikenneturvallisuusvaikutuksia. Rekisteröintiin perustuva tunnistusjärjestelmä mahdollistaisi myös spontaanin kaupunkipyöräilyn edistämisen erillisenä rekisteriluokkanaan, jolloin säännöllisesti ja suunnitelmallisesti sähköavusteisilla polkupyörillä liikkuvien turvallisuutta voitaisiin suojakypärän käytön pakollisuudella parantaa.
Pelkkä kaupunkipyöräilyyn kannustaminen ei voi olla peruste jättää edistämättä suojakypärän käyttöä moottori- ja sähköavusteisten polkupyörillä ajamisessa. Näistä syistä on tarpeen selvittää, tulisiko liikenneturvallisuuden parantamiseksi arvioida sähköisten polkupyörien rekisteröinnin käyttöönottoa sekä pyöräilykypärän käytön säätämistä pakolliseksi myös täysi-ikäisille sähköisten polkupyörien kuljettajille.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin selvittääkseen moottori- ja sähköavusteisten polkupyörien liikenneturvallisuuden parantamista rekisteröinnin ja suojakypärän käytön pakollisuuden avulla.