Eduskunnan puhemiehelle
Hyönteisten määrä on maailmassa vähentynyt dramaattisesti viime vuosikymmenien aikana, ja tämä väheneminen koskee myös pölyttäjiä. Luonnonpölyttäjien väheneminen on katastrofaalinen uhka luonnon monimuotoisuudelle ja viime kädessä ruokaturvalle, koska noin 75 prosenttia viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä. Kiinassa kato on ollut paikoittain niin paha, että siellä on jo jouduttu pölyttämään hedelmäpuiden kukkia ihmisvoimin.
Suomessa merkittävimpiä luonnonvaraisia pölyttäjäryhmiä ovat kimalaiset, erakkomehiläiset, kukkakärpäset, sekä päivä- ja yöperhoset. Näistä pölyttäjistä lähes joka viides on nykyään uhanalainen, ja pölyttäjäkadon aiheuttama satojen pieneneminen näkyy jo Suomessakin. Yle uutisoi jo 1.4.2020, että esimerkiksi öljykasvien rypsin ja rapsin sadot ovat pienentyneet Suomessa 1990-luvun alusta lähtien. Myös mustaviinimarjan ja kuminan sadot ovat kääntyneet laskuun joillain alueilla.
Syynä maailmanlaajuiseen hyönteiskatoon ovat hyönteisten elinympäristöjen katoaminen, hyönteismyrkyt, vieraslajit ja ilmaston kuumeneminen. Suomessa keskeisimmät syyt pölyttäjäkatoon ovat elinympäristön väheneminen ja pirstaloituminen sekä ympäristön kemikalisoituminen, eli esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden liiallinen käyttö.
Kasvinsuojeluaineet ja kasvunsääteet voivat olla myrkyllisiä pölyttäjille. Lisäksi niillä voi olla myös epäsuoria vaikutuksia pölyttäjien menestymiseen: esimerkiksi rikkakasvien torjunta-aineet hävittävät myös luonnonvaraisia kasveja, kuten ohdakkeita, voikukkia, siankärsämöitä ja valvatteja, jotka ovat kuitenkin pölyttäjille hyödyllisiä ravintokasveja.
Viljelijät ovat avainasemassa peltoympäristön pölyttäjien suojelussa. Oikeilla toimintatavoilla pölyttäjien altistumista kasvinsuojeluaineille on mahdollista vähentää. Esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden yöaikainen levitys suojelee pölyttäjiä, koska valtaosa niistä on aktiivisia päiväsaikaan ja altistuu silloin herkimmin kasvinsuojeluaineille.
Nykyisellään kasvinsuojeluaineiden levitysajankohtaa ei ole Suomessa säädelty yleisesti, vaan pölyttäjien suojaa koskevat rajoitukset perustuvat EU:n täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 547/2011 mukaisiin valmistekohtaisiin merkintöihin (ns. SPe 8 -lausekkeet), jotka vaihtelevat aineittain riskinarvioinnin perusteella. Käytännössä pölyttäjille haitallisten kasvinsuojeluaineiden myyntipäällyksissä on merkitty niiden vaarallisuus pölyttäjille ja varoituslauseke.
Suomessa on hyväksytty satoja kasvinsuojeluainevalmisteita ammattikäyttöön, mutta vain pienessä osassa, yhteensä 17 valmisteessa, niistä on pölyttäjiä koskevia erityisiä rajoituksia. Näissäkin rajoituksissa on merkittäviä eroja: osa valmisteista edellyttää levitystä yöaikaan tai suojaetäisyyksien noudattamista mehiläisyhdyskuntiin, kun taas toisissa vastaavia rajoituksia ei ole.
Niistäkin kasvinsuojeluaineista, joille ei ole merkitty erityisiä pölyttäjärajoituksia, voi kuitenkin olla haittaa pölyttäjille. Esimerkiksi glyfosaattipohjainen rikkakasvimyrkky heikentää tutkitusti kimalaisen värinäköä, mikä voi vaikeuttaa kimalaisten ravinnonetsintää ja heikentää niiden menestymistä. Lisäksi eri kemikaalien yhteisvaikutuksista pölyttäjiin ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa, ja historiasta tiedämme, että kasvinsuojeluaineiden haitalliset ympäristövaikutukset voivat ilmetä vasta vuosikymmenten kuluttua.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen, että kasvinsuojeluaineiden käyttö maataloudessa ei kiihdytä pölyttäjien vähenemistä ja luontokatoa,
aikooko hallitus selvittää mahdollisuutta säätää yleisluonteinen rajoitus kasvinsuojeluaineiden levittämiselle esimerkiksi yöaikaan pölyttäjien altistumisen vähentämiseksi, ja
onko hallitus valmis tarkastelemaan lainsäädäntöä siten, että kasvinsuojeluaineiden käyttöä rajoitettaisiin nykyistä selkeämmin myös suhteessa pölyttäjien elinympäristöihin ja mehiläisyhdyskuntiin?