Eduskunnan puhemiehelle
Uusi kansanterveyden tutkimus Tampereen yliopistossa yhdistää kulttuuriosallistumisen yhä tiiviimmin kansanterveystyöhön. Vaikka tutkimus osoittaa suuria eroja hyvinvointialueiden kulttuurihyvinvointityössä, se myös näyttää kulttuurihyvinvointityön juurtuvan vähitellen osaksi hyvinvointialueiden toimintaa.
Analyysi paljastaa, että kulttuurin rooli hyte-työssä on tunnistettu valtaosalla alueista, mutta toimenpiteiden määrä, sisältö ja kohdentaminen vaihtelevat merkittävästi hyvinvointialueittain. Tulokset nostavat kuitenkin esiin huolen siitä, että kulttuuritoimenpiteiden kirjavuus, vähäinen kohdentaminen ja suuret alueelliset erot voivat pahimmillaan vahvistaa olemassa olevia hyvinvointi- ja terveyseroja.
Kulttuurin vaikutuksista hyvinvointiin on paljon tutkimusnäyttöä. Kulttuurilla on rooli niin mielenterveyden, aivoterveyden kuin sydänterveydenkin edistämisessä. Kulttuuritoiminta auttaa pärjäämään monenlaisten sairauksien kanssa ja vahvistaa osallisuutta heillä, joilla terveys ja toimintakyky on eri syistä heikentynyt. Kulttuuripoliittisessa selonteossa kulttuuri on määritelty jokaisenoikeudeksi.
Tutkimus korostaa kriittisenä tekijänä hyvinvointialueiden, kuntien ja kolmannen sektorin yhteistyön onnistumista, kun tuetaan väestön hyvinvointia. Kulttuurihyvinvoinnin, kuten kaiken hyvinvointia ja terveyttä edistävän ennaltaehkäisevän työn kannalta olennaista on kuntien kulttuuripalvelujen, kuten kirjastojen lisäksi myös järjestöjen tarjoama matalan kynnyksen kulttuuritoiminta ja esimerkiksi museoiden mahdollisuus vahvistaa ikäihmisten toimintakykyä ja elämänlaatua.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt järjestävät kulttuuritoimijoiden lisäksi monipuolista matalan kynnyksen kulttuuritoimintaa, kuten maksuttomia konsertteja ja taidenäyttelyitä, jotka tuovat ihmisiä yhteen ja tarjoavat eri elämäntilanteissa oleville suomalaisille ilon ja merkityksellisyyden kokemuksia. Leikkaukset järjestökentälle eivät saa johtaa siihen, että hiljalleen hyvinvointialueille juurtunut kulttuurihyvinvointitoiminta kaatuu karsimiseen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Heikentävätkö sote-järjestöjen leikkaukset kulttuurin saavutettavuutta eri väestöryhmissä ja kulttuurihyvinvoinnin juurtumista hyvinvointialueille?