Eduskunnan puhemiehelle
Kasviproteiinien tuotanto on kasvanut Suomessa merkittävästi, ja sitä olisi mahdollista vielä huomattavasti lisätä nykyisestä. Sitran ja Luonnonvarakeskuksen (2024) selvityksessä on arvioitu, että Suomen on mahdollista saavuttaa proteiiniomavaraisuus kokonaan kasvipohjaisesti vuoteen 2040 mennessä siten, että myös ravitsemussuositukset täyttyisivät. Tämä kuvastaa kasviproteiinien huomattavaa tuotantopotentiaalia.
Samaan aikaan kasviproteiinien tuotannon lisääminen olisi merkittävä huoltovarmuusteko, sillä kasviproteiinien tuotanto ei ole eläintuotannon tavoin yhtä lailla riippuvaista ulkomaisista tuontipanoksista, kuten rehusta ja lannoitteista.
Suomi on edelläkävijä uusien kasviproteiinituotteiden ja kasvipohjaisten meijerituotteiden kehittäjänä. Näiden tuotteiden valmistuksessa hyödynnetään osin samoja raaka-aineita. Sitran ja Luken arvion mukaan ruoka-alan suurin kasvupotentiaali tuleekin nimenomaan kasvipohjaisista tuotteista, muun muassa kasviproteiineista ja kasvipohjaisista meijerituotteista. Näin ollen kotimainen kasviproteiinituotanto tarjoaa myös merkittävää kasvu- ja vientipotentiaalia.
Kasvipohjaisen ruoan ala Suomessa on esittänyt kansallisen kasvipohjaisen ruoan toimenpideohjelman laatimista, koska vain siten kasvipohjaisen alan edistämistä voidaan toteuttaa strategisesti ja tehokkaasti. Vain siten voidaan myös valjastaa uusista kasvipohjaisista arvoketjuista saatavat kasvu-, vienti- ja huoltovarmuusmahdollisuudet Suomelle.
Tällä hetkellä elintarvikekäyttöön tuotettavan kasviproteiinin yksi merkittävimpiä pullonkauloja Suomessa on ensimmäisen asteen jalostus. Vaikka kotimaista raaka-ainetta, kuten hernettä, olisi riittämiin, suomalaisten elintarviketoimijoiden on monissa tapauksissa käytettävä raaka-aine ulkomailla jalostettavana, josta se tuodaan takaisin Suomeen. On selvää, että kasviproteiinien jatkojalostus olisi pystyttävä tekemään kotimaassa, jotta osaaminen, investoinnit ja taloudellinen lisäarvo jäävät tänne. Kansallisella kasvipohjaisen ruoan toimenpideohjelmalla tulisi puuttua myös tähän problematiikkaan: miten kasviproteiinien tuotantoon ja jatkojalostukseen kohdistettavat investoinnit saadaan käyntiin ja miten niistä saadaan kannattavia myös pitkällä aikavälillä.
Ensimmäisen asteen jalostuksen kehittämisen ohella on pidettävä huoli kotimaisen raaka-aineen saatavuudesta elintarviketeollisuudelle. Tällä hetkellä elintarvikeyritykset joutuvat osittain käyttämään ulkomaista kasviproteiinia, koska kotimaassa ei ole laatuvaatimuksiin vastaavaa tarjontaa. Samaan aikaan on tärkeää ohjata kysyntää kohti kasviproteiinien tuotantoa muun muassa julkisia hankintoja koskevan sääntelyn keinoin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millä konkreettisilla keinoilla hallitus varmistaa, että kotimainen ruokajärjestelmä pystyy vastaamaan kasviproteiinikysyntään, ja
millä konkreettisilla keinoilla hallitus varmistaa, että Suomeen syntyy kansainvälisesti kilpailukykyinen kotimaisten kasviproteiinien toimiala ja sitä tukeva arvoketju?