Eduskunnan puhemiehelle
Perhe- ja kasvatusneuvonta on lakisääteistä toimintaa, jota on vuosikymmenten ajan toteutettu perheneuvoloissa. Sen tehtävänä on tukea lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tarjoamalla matalan kynnyksen apua kasvatukseen, vanhemmuuteen, perheen vuorovaikutukseen sekä lasten ja nuorten kehitykseen liittyvissä haasteissa. Palvelun keskeinen vahvuus on sen ennalta ehkäisevä luonne: apua on mahdollista saada maksutta ja ilman lähetettä jo varhaisessa vaiheessa ennen ongelmien kärjistymistä.
Hallituksen valmistelema lakimuutos, jolla kasvatus- ja perheneuvonnan lakisääteinen asema poistettaisiin sosiaalihuoltolaista, herättää vakavaa huolta lasten, nuorten ja perheiden palveluiden tulevaisuudesta. Lakimuutoksen seurauksena hyvinvointialueilla ei enää olisi velvollisuutta järjestää perheneuvolapalveluja, mikä vaarantaa palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden eri puolilla maata.
Kasvatus- ja perheneuvonnassa asioi vuosittain noin 50 000 asiakasta. Kyseessä on laajasti käytetty ja vaikuttavaksi todettu palvelu, joka auttaa perheitä ratkaisemaan ongelmia ennen niiden syvenemistä. Perheneuvoloiden moniammatillinen toimintamalli yhdistää sosiaalityön, psykologian ja lääketieteen osaamisen lasten ja perheiden parhaaksi. Lakisääteisyyden poistaminen uhkaa myös tätä moniammatillista yhteistyötä.
Säästöperusteita on perusteltu noin 8,6 miljoonan euron kustannusvähennyksillä. On kuitenkin aiheellista kysyä, ovatko säästöt todellisia vai siirtyvätkö kustannukset myöhemmin raskaampiin palveluihin. Kun perheet eivät saa tarvitsemaansa tukea ajoissa, ongelmat voivat kärjistyä ja johtaa esimerkiksi lastensuojelun avohuollon toimenpiteisiin, kodin ulkopuolisiin sijoituksiin tai lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tarpeen kasvuun. Yhden laitossijoituksen kustannukset voivat nousta yli 100 000 euroon vuodessa, ja lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat jo noin 1,5 miljardia euroa vuosittain.
Suomessa on viime vuosina kannettu laajaa huolta lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisestä sekä perheiden kasvavasta kuormituksesta. Tässä tilanteessa varhaisen tuen palveluiden heikentäminen on ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa, joilla pyritään ehkäisemään syrjäytymistä, vahvistamaan vanhemmuutta ja turvaamaan lasten hyvinvointia. Perheneuvolatoiminnan lakisääteisen aseman poistaminen voi johtaa siihen, että palvelujen saatavuus heikkenee ja alueelliset erot kasvavat, mikä vaarantaa lasten ja perheiden yhdenvertaiset mahdollisuudet saada tarvitsemaansa tukea.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo turvata kasvatus- ja perheneuvonnan palveluiden saatavuuden ja yhdenvertaisuuden koko maassa tilanteessa, jossa palvelun lakisääteinen asema poistetaan ja samalla hyvinvointialueiden rahoitusta vähennetään,
mihin laskelmiin hallituksen arvio perustuu siitä, että kasvatus- ja perheneuvonnan lakisääteisyyden poistamisesta saatavat säästöt eivät johda suurempiin kustannuksiin lastensuojelussa, lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa sekä muissa korjaavissa palveluissa,
miten hallitus arvioi lakimuutoksen vaikuttavan hyvinvointialueiden talouteen kokonaisuutena, kun varhaisen tuen palveluiden heikentäminen voi lisätä raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarvetta tulevina vuosina,
aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin kasvatus- ja perheneuvonnan moniammatillisen osaamisen sekä perheneuvolatoiminnan säilyttämiseksi tilanteessa, jossa hyvinvointialueiden taloudelliset paineet kasvavat ja rahoitus vähenee, ja
onko hallitus valmis arvioimaan uudelleen esitystään ja säilyttämään perhe- ja kasvatusneuvonnan lakisääteisenä palveluna, jotta voidaan turvata vaikuttava varhainen tuki sekä ehkäistä julkisen talouden menojen kasvua raskaammissa palveluissa?