Eduskunnan puhemiehelle
Taleban-liike otti lähes viisi vuotta sitten vallan Afganistanissa sekasortoisessa tilanteessa. Vallanvaihdoksen jälkeen Talebanit ovat jatkuvasti rajoittaneet erityisesti naisten oikeuksia ja vapauksia yhä jyrkemmin, ja sorto on muuttunut kokonaisvaltaiseksi.
Maan ihmisoikeustilanne on katastrofaalinen. Sukupuolten tasa-arvo on romutettu, eivätkä naiset ja tytöt saa liikkua vapaasti, opiskella tai näyttäytyä julkisesti kasvot peittämättöminä. Lisäksi lapsiavioliitot ja naisiin kohdistuva väkivalta on virallisesti hyväksytty. Taleban-hallinnon äärimmäinen suhtautuminen naisiin on johtanut tilanteisiin, joissa naisille ei ole voitu tarjota lääkinnällistä apua edes kriisitilanteissa, koska miespuolisten avustustyöntekijöiden ei sallita koskettaa heille vieraita naisia.
Kansainvälinen yhteisö on täysin perustellusti kritisoinut Taleban-hallintoa ja lähes kaikki maailman valtiot ovat kieltäytyneet tunnustamasta sitä. Talebanien toiminta ja ideologia ovat räikeässä ristiriidassa eurooppalaisten arvojen ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. Myös Suomi on tuominnut maassa tapahtuvan sorron ja pyrkii toimimaan naisten ja tyttöjen oikeuksien vahvistamiseksi.
Afganistanin kansan tukeminen nykyisessä tilanteessa on erittäin vaikeaa. Humanitaarista apua tarvitaan, mutta se ei saa hyödyttää Taleban-hallintoa. Tarvitsemme huolellisesti kohdennettuja toimia, joiden avulla apu tavoittaa turvallisesti tarvitsevat ihmiset ja luotettavat toimijat. Samanaikaisesti Taleban-hallintoon on kohdistettava mahdollisimman voimakasta kansainvälistä painostusta. Hallintoa ei tule legitimoida eikä normalisoida. Kansainvälisen yhteisön on asetettava Taleban-hallinnolle tiukat ehdot, joiden tulee täyttyä, ennen kuin vuoropuheluun tähtääviä yhteyksiä voidaan edes harkita.
Tästä huolimatta useat EU-maat, Suomi mukaan lukien, ovat hiljattain tukeneet yhteyden luomista Taleban-hallintoon, jotta Euroopan komissio voisi tavata sen edustajia Brysselissä ja keskustella maahanmuuttopolitiikasta, käytännössä afganistanilaisten palauttamisesta takaisin. Tähän asti EU ja sen jäsenvaltiot eivät ole tavanneet Taleban-hallintoa Euroopassa. Aloitteen tekijät kuvaavat suunniteltua tapaamista tekniseksi tai käytännönläheiseksi, mutta sitä voidaan pitää Taleban-hallinnon normalisointina ja ensimmäisenä askeleena kohti legitimointia. Tämä on erittäin huolestuttavaa.
Pyrkimys yhteyksien luomiseen herättää kysymyksen siitä, asetetaanko maahanmuuttopolitiikka ihmisoikeuksien edelle. Mikäli tapaaminen toteutuu, syntyy yhteys sortohallintoon lähtökohdasta, jossa EU pyytää Taleban-hallinnolta palvelusta, vaikka EU:n tulisi ehdottomasti asettaa vaatimuksia ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien noudattamisesta. Afganistanin humanitaarinen kriisi on yksi merkittävimmistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä, mutta vaarana on, että maahanmuuttopolitiikka heikentää ulkopolitiikan uskottavuutta. Suomi saattaa myös osaltaan edistää Taleban-hallinnon hyväksyttävyyttä.
Yhteistyö Taleban-hallinnon kanssa ei ole kestävä ratkaisu, vaan se on moraalisesti kyseenalaista. Se, että Suomi on liittynyt niiden maiden joukkoon, jotka ovat vaatineet kyseistä tapaamista, merkitsee vakavaa takaiskua maailmanlaajuisessa työssä naisten ja lasten oikeuksien puolesta. Se, että Ruotsi on ollut aloitteen vahva tukija, ei muuta asiaa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus valmis muuttamaan kantaansa, jonka mukaan myös Suomi kannattaa EU-komission ja Afganistanin Taleban-hallinnon välistä tapaamista Brysselissä,
miten hallitus aikoo varmistaa, ettei maahanmuuttopolitiikka heikennä Suomen ulkopolitiikan uskottavuutta Afganistania koskevissa kysymyksissä,
miten hallitus aikoo toimia sen varmistamiseksi, ettei EU:n ja Taleban-hallinnon tapaaminen välitä viestiä siitä, että Afganistanin nykyinen hallinto olisi kansainvälisesti hyväksytty tai legitimiteetin saanut toimija,
mitä toimia hallitus aikoo tehdä asettaakseen Taleban-hallinnolle vaatimuksia sen sijaan, että se pyytäisi hallinnolta yhteistyötä tai apua, ja
mitä hallitus tekee Afganistanissa tapahtuvan sorron vastustamiseksi sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien vahvistamiseksi maassa?