PERUSTELUT
Aloitteen lähtökohdat ja lainsäädännön nykytila
Kansainvälinen vertailu
Säännöskohtaiset perustelut
Pienituloisten ihmisten on yhä vaikeampaa selviytyä lemmikkien terveydenhoidon kustannuksista. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan kotitalouksien eläinlääkäri- ja muihin lemmikkipalveluihin käyttämä kulutusmeno on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Taustalla arvioidaan olevan eläintenpitokulttuurissa tapahtunut kehitys, yleinen kustannusten nousu ja eläinlääkärimarkkinoiden keskittyminen.
Eläinsuojeluyhdistykset kertovat, että niille luovutetaan yhä enemmän lemmikkejä siksi, että omistajilla ei ole enää varaa hoitaa niitä. Myös pyynnöt taloudellisesta avusta eläinlääkärikuluihin ovat yleistyneet. Osa luovutettavista tai valvontaviranomaisten kautta yhdistykselle päätyvistä eläimistä on puutteellisen hoidon vuoksi huonossa kunnossa.
Eläinsuojelun näkökulmasta olisi arvokasta, että ihmisillä, joilla on aikaa, halua ja kykyä huolehtia eläimestä, olisi myös tosiasialliset mahdollisuudet ottaa esimerkiksi löytöeläin tai kodin vaihtaja asuintoverikseen. Tämä edistäisi eläinten sijoittumista pysyviin koteihin ja vähentäisi eläinsuojelutoimijoiden kuormitusta.
Talousvaikeuksista johtuva kyvyttömyys lemmikistä huolehtimiseen on myös ihmisen näkökulmasta hyvinvointiongelma. Useimmat suomalaiset rakastavat lemmikkejään ja pitävät niitä perheenjäseninä. Lemmikkien myös tiedetään lievittävän stressiä ja yksinäisyyttä sekä lisäävän hyvinvointia. Vastaavasti oman lemmikin menettäminen voi olla tragedia, jolla on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin.
Pienituloisilla henkilöillä on nykyisin hyvin vähän mahdollisuuksia saada tukea eläinlääkärikustannuksiin. Vaikka lemmikinomistajalla olisi varaa lemmikkivakuutukseen, omavastuiden sekä korvausrajojen ja -kattojen myötä kustannukset voivat nousta korkeiksi. Maaliskuussa 2026 noin 385 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä, mikä voi hankaloittaa vakuutuksen hankkimista ja estää eläinlääkäripalveluiden maksamisen osamaksulla.
Nykykäytännön mukaan eläinlääkärikuluja ei voida pitää toimeentulotuen piirissä lähtökohtaisesti hyväksyttävinä menoina. Niitä voidaan ottaa huomioon vain poikkeuksellisesti, kun menon katsotaan olevan välttämätön toimeentulon turvaamiseksi, sosiaalisen kriisin ehkäisemiseksi tai hakijan itsenäisen selviytymisen edistämiseksi. Arviointi perustuu kokonaisvaltaiseen harkintaan, jossa huomioidaan menon luonne, kertaluonteisuus, hakijan taloudellinen tilanne sekä käytettävissä olevat muut rahoitusmahdollisuudet.
Toimeentulotukea myönnetään toimeentulotukilain mukaan määriteltyihin tarpeellisiin menoihin, joita henkilö tai perhe ei pysty kattamaan käytettävissä olevilla tuloillaan ja varoillaan. Nykyisellään lemmikeistä aiheutuvat menot eivät pääsääntöisesti kuulu yksilöllisen harkinnankaan perusteella laissa määriteltyihin tarpeellisiin menoihin.
Eläinsuojelun asiantuntijat ovat kehottaneet ihmisiä varautumaan kuluihin jo ennen lemmikin hankintaa. Toimeentulotukea saavilla henkilöillä ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta, koska tulot ja varallisuus leikkaavat täysimääräisesti toimeentulotukea. Vastaavasti jos säästöillään eläinlääkärikuluihin varautunut henkilö joutuu yllättäen turvautumaan toimeentulotukeen, hän käytännössä joutuu luopumaan säästöistään.
Sosiaalinen luototus on sosiaalihuoltoon kuuluvaa luotonantoa, jonka tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suoriutumista. Luottoja myönnetään esimerkiksi asumisesta ja terveydenhoitomenoista aiheutuviin kuluihin, mutta ei pääsääntöisesti eläinlääkärikuluihin. Pelkkä sosiaalinen luototus ei kuitenkaan riitä ratkaisemaan pienituloisuudesta johtuvaa lemmikkien hoitovajetta, sillä sosiaalisen luoton myöntäminen edellyttää hakijan takaisinmaksukyvyn arviointia, jolloin erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevat eivät luottoa saa.
Julkisissa eläinlääkäripalveluissa voitaisiin myös ottaa henkilön taloudellinen tilanne huomioon vastaavasti kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuissa siten, että maksuja voitaisiin alentaa tai jättää perimättä henkilön ja tämän perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Myös tällainen muutos osaltaan kohtuullistaisi pienituloisten lemmikinomistajien tilannetta sikäli kuin julkisia palveluita on saatavilla.
Useissa Euroopan maissa on jo käytössä ratkaisuja pienituloisten lemmikinomistajien tukemiseksi. Esimerkiksi Norjassa on tarjottu maksuttomia kohdennettuja klinikkapalveluja pienituloisille, ja Ranskassa on käytössä kustannusten jakamiseen perustuva malli, jossa omistaja maksaa osan hoidosta. Ranskassa myös rahoitetaan liikkuvia hoitoyksiköitä. Muissa vertailumaissa tukea on toteutettu avustuksina, alennushintaisina palveluina ja kustannustenjakomalleina. Tässä aloitteessa samaa tavoitetta edistetään toimeentulotuen ja sosiaalisen luototuksen keinoin.
1. Laki toimeentulotuesta annetun lain 7 c ja 12 §:n muuttamisesta
Henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena luettaviin seikkoihin lisättäisiin lemmikkieläimen välttämättömät eläinlääkärikulut. Näin ollen täydentävää toimeentulotukea voitaisiin myöntää henkilön omistaman lemmikin välttämättömästä hoidosta aiheutuviin kuluihin.
Toimeentulotuen myöntämisessä huomioon otettavia varoja koskevaa sääntelyä muutettaisiin siten, että henkilön omistaman lemmikkieläimen eläinlääkärikuluihin varattuja säästöjä ei otettaisi huomioon. Muutoksen tarkoituksena on mahdollistaa toimeentulotuen saajalle eläinlääkärikuluihin varautuminen säästämällä rahaa esimerkiksi erilliselle säästötilille. Toimeentulotuen hakijan tulisi osoittaa, että säästettäviä varoja käytetään ainoastaan eläinlääkärikuluihin.
2. Laki sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 4 §:n muuttamisesta
Sosiaalisen luoton myöntämistä koskevaa pykälää täsmennettäisiin siten, että sosiaalinen luotto voidaan myöntää muiden laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä myös henkilön omistaman lemmikkieläimen eläinlääkärikuluihin.
3. Laki eläinlääkintähuoltolain muuttamisesta
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan palkkio ja korvaus kunnaneläinlääkärin palveluista voitaisiin jättää kotieläimen omistajalta tai haltijalta perimättä taikka niitä voitaisiin alentaa, mikäli niiden periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä. Perimättä jäänyt osa perittäisiin järjestäjältä.
Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jonka mukaan maksu voitaisiin jättää perimättä tai sitä voitaisiin alentaa siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan maksu ja korvaus yliopistollisen eläinsairaalan tuottamista julkisista eläinlääkäripalveluista voitaisiin jättää perimättä tai niitä voitaisiin alentaa siltä osin kuin niiden periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä.
7 c §. Täydentävä toimeentulotuki.
12 §. Huomioon otettavat varat.
4 §. Sosiaalisen luoton myöntäminen.
14 §. Kunnaneläinlääkärin perimät palkkiot ja korvaukset.
15 §. Järjestäjän perimät maksut järjestämisvastuuseen kuuluvista eläinlääkäripalveluista.
18 §. Yliopistollisen eläinsairaalan tuottamat julkiset eläinlääkäripalvelut.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavat lakiehdotukset:
1.
Laki
toimeentulotuesta annetun lain 7 c ja 12 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
1412/1997
1023/2022
1218/2005
toimeentulotuesta annetun lain () 7 c §:n 2 momentti ja 12 §:n 2 momentti, sellaisena kuin ne ovat, 7 c §:n 2 momentti laissaja 12 §:n 2 momentti osaksi laissa, seuraavasti:
7 c §
Täydentävä toimeentulotuki
Henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta, lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita, lemmikkieläimen välttämättömiä eläinlääkärikuluja ja muita näihin verrattavia olosuhteita tai tarpeita.
12 §
Huomioon otettavat varat
Varoina ei kuitenkaan oteta huomioon:
1) henkilön tai perheen käytössä olevaa vakinaista asuntoa eikä tarpeellista asuinirtaimistoa;
2) tarpeellisia työ- ja opiskeluvälineitä;
3) alle 18-vuotiaan lapsen varoja siltä osin kuin ne ylittävät hänen osaltaan 7 ja 7 c §:n nojalla huomioon otettavat menot;
4) henkilön omistaman lemmikkieläimen eläinlääkärikuluihin varattuja säästöjä; eikä
5) muita varoja, joiden katsotaan olevan tarpeen jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.
2.
Laki
sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 4 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään
1133/2002
590/2022
956/2022
sosiaalisesta luototuksesta annetun lain () 4 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissaja, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, seuraavasti:
4 §
Sosiaalisen luoton myöntäminen
Sosiaalinen luotto voidaan myöntää muiden laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä myös henkilön omistaman lemmikkieläimen eläinlääkärikuluihin.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.
3.
Laki
eläinlääkintähuoltolain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään
285/2023
321/2024
321/2024
eläinlääkintähuoltolain () 14 §:ään uusi 4 momentti, 15 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa (), uusi 6 momentti sekä 18 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa (), uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 ja 5 momentti siirtyvät 5 ja 6 momentiksi, seuraavasti:
14 §
Kunnaneläinlääkärin perimät palkkiot ja korvaukset
Palkkio ja korvaus voidaan kotieläimen omistajalta tai haltijalta jättää perimättä tai niitä voidaan alentaa siltä osin kuin niiden periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä. Perimättä jäänyt osa peritään järjestäjältä.
15 §
Järjestäjän perimät maksut järjestämisvastuuseen kuuluvista eläinlääkäripalveluista
Maksu voidaan jättää perimättä tai sitä voidaan alentaa siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä.
18 §
Yliopistollisen eläinsairaalan tuottamat julkiset eläinlääkäripalvelut
Maksu ja korvaus voidaan jättää perimättä tai niitä voidaan alentaa siltä osin kuin niiden periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.