Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteita koskevaksi lainsäädännöksi

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi terveydenhuoltolakia, sosiaalihuoltolakia ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettua lakia sekä näihin liittyen vankeuslakia, tutkintavankeuslakia, mielenterveyslakia ja korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta annettua lakia.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.

Esitykseen sisältyy lakiehdotusten suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskeva jakso. Hallitus katsoo, että lait voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

(1)Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi julkisesti rahoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden, työmuotojen ja menetelmien palveluvalikoimaan kuulumisen ja kohdentamisen periaatteista. Lakiehdotuksilla ehdotetaan säädettäväksi palveluvalikoimaan kuulumisen edellytyksistä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Terveydenhuollossa lakiehdotusten mukaisilla periaatteilla muutetaan palveluvalikoiman määrittelyä niin, että nykyisten poissulkukriteerien sijaan säädetään palveluvalikoimaan kuulumisen edellytyksistä. Sosiaalihuollossa palveluvalikoiman periaatteet ovat uusi sääntelykokonaisuus, jonka määrittelyllä ohjataan sosiaalihuollon palvelujen ja työmuotojen käyttöä.

(2)Lakiehdotusten yleisenä tavoitteena on lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoimaa koskevien valintojen ja myös tarvittavan priorisoinnin avoimuutta ja hyväksyttävyyttä. Lakiehdotuksilla pyritään osaltaan mahdollistamaan sekä kansallisesti että hyvinvointialueilla ja muualla julkisesti rahoitetussa sosiaali- ja terveydenhuollossa sellaiset palvelujen, menetelmien ja työmuotojen käyttöönottoa, käyttöä ja käytöstä poistamista koskevat päätökset, joilla edistetään vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Lisäksi pyritään edistämään julkisesti rahoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhdenmukaisuutta valtakunnallisesti ja siten edistämään asiakkaiden sekä asiakas- ja potilasryhmien välistä yhdenvertaisuutta.

(3)Ehdotetulla sääntelyllä on merkitystä erityisesti perustuslain 19 §:n 3 momentin kannalta. Sen mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Säännöksessä ei määritellä tapaa, jolla sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestettävä, vaan velvoitetaan julkinen valta turvaamaan niiden saatavuus. Palvelujen järjestämistapaan ja saatavuuteen vaikuttavat välillisesti myös muut perusoikeudet, kuten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto sekä oikeus elämään. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (, s. 71 ja, s. 2/II).

(4)Voimassa oleva palveluvalikoimaa ja palveluvalikoimaneuvoston toimivaltaa koskeva sääntely on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (). Kyseisen sääntelyn sisältäneessä hallituksen esityksessä () esitettiin säädettäväksi, että palveluvalikoimaneuvosto antaisi sitovia ratkaisuja palveluvalikoiman sisällöstä. Perustuslakivaliokunta arvioi tuolloin, että palveluvalikoimaa voitiin luonteensa puolesta pitää eräänlaisena yleisiä oikeusnormeja sisältävänä kokoelmana. Ehdotettu sääntely oli valiokunnan mukaan tältä osin merkityksellistä myös perustuslain 80 §:n 2 momentin kannalta, jonka mukaan viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Valiokunta piti kuitenkin ehdotuksen säätämisjärjestykseen vaikuttavana kysymyksenä sitä, että palveluvalikoimaan kuulumista koskevat kriteerit olisi tullut määritellä oleellisesti esitettyä täsmällisemmin (, s. 4/II—5/I. Perustuslakivaliokunnan mukaan palveluvalikoiman määrittelyn kriteerit jäivät esityksessä yleiselle tasolle ja jättivät siten palveluvalikoimaneuvostolle liikaa harkintavaltaa palveluvalikoimaa määriteltäessä.

(5)Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että nyt ehdotettuun sääntelyyn liittyy epämääräisyyttä siltä osin, kuin kyse on palveluvalikoiman periaatteiden oikeudellisesta sitovuudesta ja sitovuuden kohdentumisesta. Sama epämääräisyys koskee myös periaatteiden soveltamisessa ratkaisuvaltaa käyttäviä tahoja. Koska periaatteiden soveltamisessa on viime kädessä kyse ratkaisusta, jolla on merkitystä perusoikeuksien toteutumiselle ja joka sisältää julkisen vallan käyttämistä, ei tällaista epämääräisyyttä voida pitää perustuslain 2 §:n 3 momentin kannalta ongelmattomana. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan tulee täsmentää terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltolain sääntelyä siten, että niistä käyvät selvästi ilmi palveluvalikoiman periaatteita soveltavat tahot. Tämä on edellytyksenä 1. ja 2. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Täsmentäminen on mahdollista muun muassa siten, että terveydenhuoltolain 7 a §:ssä ja sosiaalihuoltolain 30 a §:ssä määriteltäisiin nimenomaisesti päätöksentekijätahot. Mahdollista on myös säätää soveltamisen kannalta keskeisissä terveydenhuoltolain ja sosiaalihuoltolain säännöksissä, että näiden toimijoiden päätöksenteon tulee perustua kyseisiin periaatteisiin. Valiokunnan saaman selvityksen valossa merkittävänä on tältä osin pidettävä erityisesti vastaavan lääkärin tekemiä päätöksiä.

PeVL 30/2013 vpPeVL 30/2013 vp

PeVL 30/2013 vpPeVL 30/2013 vp

(8)Perustuslakivaliokunta kiinnittää sääntelyn täsmällisyyden osalta huomiota myös sosiaalihuoltolain 30 a §:n 1 momenttiin ja 36 §:n 3 momentin 8 kohtaan. Sosiaalihuoltolain 30 a §:n 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sosiaalihuollon palveluvalikoimaan kuulumisen edellytyksistä "palvelujen […] käyttöä, käyttöönottoa ja käytöstä poistamista koskevassa päätöksenteossa". Ehdotettu sääntely jättää sanamuotonsa osalta jossain määrin epäselväksi sen, minkä sosiaalipalveluiden käyttöönotosta ja käytöstä poistamisesta hyvinvointialueilla olisi toimivalta päättää. Sama epäselvyys koskee ehdotettua sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 36 §:n 3 momentin 8 kohtaa. Perustuslakivaliokunta korostaa, ettei hyvinvointialueilla voi olla tällaista toimivaltaa lakisääteisten sosiaalipalvelujen osalta ja ettei palveluvalikoiman periaatteilla voida ohittaa laissa säädettyjä sosiaalipalvelujen myöntämisedellytyksiä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä täsmentää sääntelyä. Sikäli kuin tarkoitus on ollut säätää sosiaalihuoltolain 14 §:n 2 momentissa säädettyjä vapaaehtoisia palveluita koskevan palveluvalikoiman periaatteista, olisi tämä perusteltua tuoda säännöksessä nimenomaisesti esille.