Eduskunnalle
Vuoden 2012 puolustusvoimauudistuksessa päätettiin lakkauttaa Kontiolahdella Joensuun läheisyydessä toiminut Pohjois-Karjalan prikaati. Lakkautus toteutui vuoden 2013 lopussa, ja sen seurauksena puolustusvoimien pysyvä varuskuntaläsnäolo Pohjois-Karjalan maakunnassa päättyi. Päätöstä perusteltiin tuolloin säästöillä ja rakenteellisilla muutoksilla, mutta ratkaisu heikensi merkittävästi Itä-Suomen sotilaallista läsnäoloa sekä alueen elinvoimaa. Alueelta katosi satoja työpaikkoja, kymmeniä miljoonia euroja vuosittaista valtion rahoitusta sekä pitkä varuskuntaperinne.
Sittemmin turvallisuusympäristö on muuttunut tavalla, jota ei voida sivuuttaa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja sen rinnalla toteutettu sotilaallisen voiman kasvattaminen osoittavat, että myös Suomen lähialueiden sotilaallinen merkitys on kasvanut. Venäjä on vahvistanut läsnäoloaan Suomen rajan tuntumassa muun muassa perustamalla uudelleen Leningradin sotilaspiirin ja lisäämällä joukkoja Karjalan tasavallan alueelle. Avoimien lähteiden perusteella alueella kehitetään samanaikaisesti varuskuntia ja muuta sotilaallista infrastruktuuria, mikä mahdollistaa joukkomäärien kasvattamisen edelleen.
Kehitys kohdistuu suoraan Pohjois-Karjalan suuntaan. Samalla kun rajan takana sotilaallinen aktiivisuus lisääntyy, Suomen puolella alue on ollut yli vuosikymmenen ilman pysyvää joukko-osastoa. Tämä epäsuhta on sekä sotilaallisesti että aluepoliittisesti kestämätön.
Kyse ei ole ainoastaan puolustuksesta, vaan myös valtion läsnäolosta ja Itä-Suomen elinvoimasta. Varuskunnat ovat merkittäviä alueellisia toimijoita. Ne tuovat työpaikkoja, vahvistavat paikallistaloutta, tukevat huoltovarmuutta ja ylläpitävät reserviläistoimintaa. Pohjois-Karjalan jättäminen ilman puolustusvoimien pysyvää rakennetta on osaltaan kiihdyttänyt alueellista eriytymistä ja heikentänyt valtion näkyvyyttä rajamaakunnassa.
Vuoden 2012 ratkaisu ei vastaa nykyistä turvallisuus- eikä aluepoliittista todellisuutta. Muuttuneessa tilanteessa passiivisuus ei ole neutraali vaihtoehto, vaan tietoinen valinta heikentää sekä puolustuskykyä että Itä-Suomen kehitystä.
Pohjois-Karjalaan perustettava joukko-osasto vahvistaisi samanaikaisesti sotilaallista suorituskykyä ja alueellista elinvoimaa. Suunnittelussa on varmistettava riittävä alueellinen valvonta, ilmapuolustus, maavoimien suorituskyvyt sekä huollon ja logistiikan toimivuus. Erityistä huomiota tulee kiinnittää itäisiin olosuhteisiin soveltuvien joukkojen koulutukseen, tykistön ja viivytystaistelukykyisten joukkojen sijoittamiseen sekä huoltovarmuuden kannalta keskeisiin toimintoihin.
Suomen turvallisuutta ja alueellista tasapainoa ei turvata pelkillä linjauksilla, vaan konkreettisilla päätöksillä.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin puolustusvoimien pysyvän joukko-osaston perustamiseksi Pohjois-Karjalaan sekä käynnistää asiaa koskevat selvitys- ja valmistelutoimet.