PERUSTELUT
Tausta
Euroopan unionin direktiivi (EU) 2024/1385 naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta asettaa jäsenvaltioille velvoitteen varmistaa, että vakavat väkivallan muodot kriminalisoidaan tehokkaasti, ja uhrien oikeussuoja toteutuu. Direktiivi korostaa erityisesti sellaisten väkivaltatekojen tunnistamista ja sääntelyä, jotka ovat luonteeltaan henkeä uhkaavia tai aiheuttavat vakavaa fyysistä tai psyykkistä haittaa, vaikka teko ei välittömästi johtaisi näkyviin vammoihin.
Lähisuhdeväkivalta on Suomessa rakenteellinen ihmisoikeusongelma. EU:n perusoikeusviraston laajan väestötutkimuksen mukaan noin kolmasosa suomalaisnaisista on kokenut elämänsä aikana nykyisen tai entisen kumppanin tekemää fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Naisiin kohdistuvan väkivallan esiintymistä mitattaessa sijoittuu Suomi EU:n maiden kärkeen. Ei-tappava kuristaminen on yksi lähisuhdeväkivallan ilmenemismuodoista.
Nykytila ja sen arviointi
Suomessa kuristamista arvioidaan rikosoikeudellisesti yleensä pahoinpitelynä. Kuristamisen erityistä vaarallisuutta ja kontrolliluonnetta ei kuitenkaan tunnisteta rikoslain tasolla. Tällä hetkellä kuristaminen käsitellään samassa kategoriassa kuin esimerkiksi lyöminen, potkaiseminen, tönäiseminen tai hiuksista repiminen.
Rikoslain pahoinpitelyä koskevat säännökset perustuvat ensisijaisesti teon fyysisiin seurauksiin, kuten vammojen tai kivun aiheuttamiseen. Ei-tappava kuristaminen ei välttämättä aiheuta näkyviä vammoja, vaikka se on hengenvaarallinen väkivallan muoto. Tämän vuoksi kuristamisen vakavuus ei aina tule asianmukaisesti huomioiduksi pahoinpitelysäännöksiä sovellettaessa. Pahoinpitelyrikoksissa teon tahallisuus kohdistuu tyypillisesti vamman tai kivun aiheuttamiseen, kun taas ei-tappavassa kuristamisessa tahallisuus kohdistuu hengityksen tai verenkierron estämiseen kaulan alueella. Nykyinen sääntely ei anna riittävää painoarvoa kuristamiseen liittyvälle vakavalle psyykkiselle haitalle ja hengenvaaran kokemukselle.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin Henkirikoskatsaus 2025 osoittaa, että noin 20 naista kuolee Suomessa vuosittain lähisuhdeväkivallan seurauksena ja henkirikosten kokonaismäärästä 27 prosenttia tapahtuu nykyisen tai entisen kumppanin toimesta. Tekotapana kuristaminen liittyy vahvasti lähisuhteissa tapahtuviin henkirikoksiin. Henkirikoskatsauksen mukaan lähisuhteissa tapahtuvia henkirikoksia edeltää usein parisuhdeväkivalta: joka toinen tekijä oli kohdistanut uhriin väkivaltaa ja lähes yhtä moni uhannut uhria jo ennen kuolemaan johtanutta väkivaltatilannetta. Moni uhreista oli jäänyt tilanteessa yksin: alle puolet uhreista oli kertonut kolmannelle henkilölle pelkäävänsä tekijää, ja alle viidesosa uhreista oli ottanut yhteyttä poliisiin.
Ei-tappava kuristaminen on Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan yleistä naisiin kohdistuvissa lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Arviolta 3—10 prosenttia eurooppalaisista ja pohjoisamerikkalaisista naisista on kokenut kuristamista. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten joukossa osuus on jopa 27—68 prosenttia. Ei-tappava kuristaminen lisää riskiä joutua tulevaisuudessa henkirikoksen tai muun vakavan väkivallan kohteeksi yli seitsemänkertaiseksi verrattuna uhreihin, jotka eivät ole kokeneet kuristamista. Kuristetuksi joutuminen ennustaa voimakkaammin naiseen tulevaisuudessa kohdistuvaa henkirikosta kuin vainoaminen, miehen aikaisempi rikollinen käyttäytyminen tai mustasukkaisuus, ja kuristamisen edelle henkirikosta ennustavista riskitekijöistä menee vain se, että mies omistaa ampuma-aseen ja on sillä uhannut naista.
Yhdysvaltalaisessa tutkimuskirjallisuudessa ei-tappava kuristaminen on katsottu yhdeksi pakottavan kontrollin muodoksi, ja kuristaminen nähdään pyrkimyksenä dominoida ja kontrolloida uhria. Lisäksi on tunnistettu, että väkivalta usein eskaloituu ajan myötä.
Kuristaminen on poikkeuksellisen vaarallinen väkivallan muoto, jonka seuraukset voivat kehittyä erittäin nopeasti ja ennalta arvaamattomasti. Yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaan uhri voi menettää tajuntansa jo muutamassa sekunnissa hapenpuutteen seurauksena. Lyhyen ajan kuluessa kehon hallinta voi pettää, ja muutamassa minuutissa hapenpuute voi johtaa vakaviin ja pysyviin aivovaurioihin tai kuolemaan.
Ei-tappavan kuristamisen tunnistamisessa ja rikosoikeudellisessa arvioinnissa yhtenä haasteena on, että kansainvälisten lääketieteellisten tutkimusten mukaan uhrit häpeävät kokemustaan, ja keskimäärin noin 44 prosentilla ei-tappavan kuristamisen kokeneista uhreista ei ole ulkoisesti näkyviä vammoja. Vaikka ulkoisia vammoja ei olisi, voi kuristaminen aiheuttaa vakavia sisäisiä vammoja, kuten kurkunpään tai henkitorven vaurioita, kaulavaltimon repeämiä tai tukoksia, verihyytymiä, hapenpuutteesta johtuvia aivovaurioita sekä pysyviä ääni-, hengitys- ja kognitiivisia oireita. Kuristamisesta aiheutuvat haitat voivat ilmetä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Mahdollisia seurauksia ovat äänen katoaminen tai muutokset äänessä, nielemis- tai hengitysvaikeudet, kaulan alueen mustelmat, tajunnan menetys sekä mielenterveyden ongelmat, kuten masennus, ahdistuneisuus ja traumaperäinen stressihäiriö. Kuristaminen voi myös aiheuttaa keskenmenoja sekä muistia ja keskittymiskykyä koskevia ongelmia. Kansainvälisesti on tunnistettu tarve kehittää lääketieteellistä tutkimusta liittyen ei-tappavaan kuristamiseen, mikä osoittaa teon erityisluonteen.
Useissa maissa on viime vuosina käyty laajaa yhteiskunnallista ja oikeudellista keskustelua kuristamisesta erityisen vakavana ja hengenvaarallisena lähisuhdeväkivallan muotona. Kansainvälisen tutkimusnäytön, asiantuntijoiden sekä kansalaisjärjestöjen esiin nostamien havaintojen perusteella kuristamisen vaarallisuus ei tule riittävästi esiin yleisten pahoinpitelysäännösten puitteissa.
Isossa-Britanniassa, Irlannissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa sekä useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa on säädetty ei-tappavasta kuristamisesta erillinen rikosnimike, jolla on pyritty vahvistamaan uhrien suojaa, parantamaan rikosten tunnistamista ja ehkäisemään vakavampaa väkivallan eskaloitumista.
Ei-tappavan kuristamisen säätäminen erilliseksi rikosnimikkeeksi on tarpeen rikosoikeudellisen sääntelyn saattamiseksi vastaamaan teon todellista vaarallisuutta sekä ei-tappavan kuristamisen uhrien oikeusturvan vahvistamiseksi. Sääntely myös selkeyttää viranomaisten toimintaa ja parantaa vakavan lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisemistä.
Ehdotetun lain vaikutuksia, erityisesti uhrien oikeusturvan toteutumista, tulisi seurata säännöllisesti ja tarvittaessa tarkentaa säännöstä kokemusten perusteella.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
rikoslain 21 luvun muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään rikoslain (39/1889) 21 lukuun uusi 6 d § seuraavasti:
21 luku
Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista
6 d §
Ei-tappava kuristaminen
Joka painamalla, puristamalla tai muulla tavoin estää toisen hengitystä tai verenkiertoa kaulan alueelta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan hengenvaaran, on tuomittava ei-tappavasta kuristamisesta vankeuteen vähintään 4 kuukaudeksi ja enintään 4 vuodeksi.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.