Eduskunnalle
Suomen ja Euroopan tuleva kilpailukyky, turvallisuus, talouskasvu ja hyvinvointi määräytyvät yhä enemmän teknologisen kehityksen kautta. Tekoäly, data, laskentakapasiteetti, ohjelmistot, puolijohteet, kyberturvallisuus, energia ja digitaaliset infrastruktuurit muodostavat uuden strategisen perustan, jonka varaan rakentuvat talouskasvu, tuottavuus, turvallisuus ja yhteiskunnan toimintakyky.
2000-luvun alussa Euroopan keskeinen kysymys oli energiaomavaraisuus. 2020-luvulla vastaava strateginen kysymys on teknologinen omavaraisuus, datan hallinta, tekoäly ja laskentakapasiteetti. Ne valtiot ja alueet, jotka hallitsevat tulevaisuuden digitaalista infrastruktuuria, hallitsevat myös merkittävän osan tulevaisuuden talouskasvusta, innovaatioista ja geopoliittisesta vaikutusvallasta.
Kuten energiariippuvuus osoitti, strateginen riippuvuus voi muodostua merkittäväksi turvallisuus- ja talouspoliittiseksi riskiksi. Vastaava haaste koskee nyt teknologiaa, dataa, tekoälyä ja laskentakapasiteettia. Kysymys ei ole ainoastaan riskien hallinnasta, vaan siitä, kenelle tulevaisuuden arvonluonti kuuluu.
Samalla maailma on siirtymässä aikakauteen, jossa teknologinen kilpailu määrittää kansainvälisen järjestelmän kehitystä yhtä voimakkaasti kuin teollinen kapasiteetti tai sotilaallinen voima aiempina vuosikymmeninä. Yhdysvallat, Kiina, Intia sekä Persianlahden maat investoivat ennennäkemättömiä summia tekoälyyn, datatalouteen, puolijohteisiin, kvanttilaskentaan, digitaalisiin infrastruktuureihin sekä tulevaisuuden teknologioihin.
Euroopan unionin kilpailukyky on viime vuosina heikentynyt suhteessa Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Samalla Eurooppa on tullut riippuvaiseksi Euroopan ulkopuolisista toimijoista monilla teknologian avainalueilla, kuten pilvipalveluissa, tekoälyalustoissa, laskentakapasiteetissa, puolijohteissa sekä digitaalisissa ekosysteemeissä. Euroopan pilvipalvelumarkkinoista valtaosa on tällä hetkellä Euroopan ulkopuolisten toimijoiden hallinnassa. Euroopan talouskasvun keskeinen haaste on heikko tuottavuuskehitys suhteessa Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Tekoäly, data ja digitaalinen infrastruktuuri ovat seuraavan vuosikymmenen merkittävimpiä tuottavuuden lähteitä. Teknologiastrategian tavoitteena ei ole ainoastaan vahvistaa turvallisuutta ja kilpailukykyä, vaan myös vauhdittaa julkisen sektorin, yritysten ja koko kansantalouden tuottavuuskehitystä.
Tekoäly, data ja laskentakapasiteetti muodostavat seuraavien vuosikymmenten keskeisen kasvualustan. Niiden ympärille rakentuvat uudet palvelut, innovaatiot, yritykset, teollisuudenalat, investoinnit ja vientimarkkinat. Mikäli Suomi ja Eurooppa eivät rakenna omaa kapasiteettiaan, siirtyvät investoinnit, työpaikat, osaaminen, verotulot sekä teknologinen päätösvalta yhä suuremmassa määrin Euroopan ulkopuolelle.
Suomalaiset julkiset organisaatiot, kunnat, hyvinvointialueet, valtionhallinto ja yritykset käyttävät vuosittain merkittäviä summia ulkomaisiin pilvi-, data- ja ohjelmistopalveluihin. Samalla huomattava osa digitaalisen talouden arvonluonnista siirtyy Suomen ja Euroopan ulkopuolelle sen sijaan, että se vahvistaisi kotimaista osaamista, investointeja, työllisyyttä ja veropohjaa.
Euroopalla on kaikki edellytykset rakentaa oma kilpailukykyinen data-, pilvi-, laskenta- ja tekoälyekosysteemi. Kuten Eurooppa aikanaan rakensi Airbusin ilmailuteollisuuteen ja Galileon satelliittipaikannukseen, on Euroopan kyettävä rakentamaan myös oma strateginen kapasiteettinsa datan, pilvipalveluiden, tekoälyn, puolijohteiden ja laskentainfrastruktuurin alueella.
Suomella on tässä kehityksessä poikkeuksellisen vahvat lähtökohdat. Suomella on maailmanluokan osaamista tietoliikenteessä, ohjelmistoissa, kyberturvallisuudessa, energiajärjestelmissä, datakeskuksissa, tutkimuksessa ja koulutuksessa. Lisäksi Suomella on vakaa yhteiskunta, luotettava infrastruktuuri, puhdasta energiaa sekä vahva kansainvälinen maine teknologian hyödyntäjänä. Näiden vahvuuksien pohjalta Suomella on mahdollisuus nousta Euroopan johtavaksi teknologia-, data- ja tekoälytaloudeksi sekä keskeiseksi digitaalisen infrastruktuurin kehittäjäksi.
Tämä edellyttää kuitenkin kansallista visiota, strategista pitkäjänteisyyttä sekä nykyistä huomattavasti vahvempaa eurooppalaista yhteistyötä pistemäisen lähestymisen sijaan.
Suomelta puuttuu tällä hetkellä kokonaisvaltainen kansallinen teknologiastrategia. Euroopan unionissa puolestaan teknologiapolitiikkaa ohjaavat useat erilliset ohjelmat ja säädökset, mutta niiden vaikuttavuutta heikentävät hajanaisuus, riittämätön mittakaava sekä jäsenvaltioiden pirstaloitunut toimeenpano.
Teknologiasuvereniteetti ei ole ainoastaan turvallisuus- ja huoltovarmuuskysymys. Se on myös yksi Euroopan ja Suomen merkittävimmistä talous-, teollisuus- ja kasvupoliittisista mahdollisuuksista. Oikein toteutettuna sen ympärille voidaan rakentaa miljardiluokan investointeja, uusia vientialoja, korkean lisäarvon työpaikkoja sekä kokonaan uusia ekosysteemejä, jotka vahvistavat Suomen kansantaloutta vuosikymmeniksi eteenpäin.
Euroopan talouskasvun keskeinen haaste on heikko tuottavuuskehitys suhteessa Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Tekoäly, data ja digitaalinen infrastruktuuri ovat seuraavan vuosikymmenen merkittävimpiä tuottavuuden lähteitä. Teknologiastrategian tavoitteena ei ole ainoastaan vahvistaa turvallisuutta ja kilpailukykyä, vaan myös vauhdittaa julkisen sektorin, yritysten ja koko kansantalouden tuottavuuskehitystä.
Euroopan unionissa turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelu on painottunut voimakkaasti perinteiseen konventionaaliseen puolustukseen. Vaikka puolustuskyvyn vahvistaminen on välttämätöntä, kohdistuu merkittävä osa uusista investoinneista edelleen perinteisiin suorituskykyihin samalla, kun tekoäly, data, laskentakapasiteetti, kyberturvallisuus, avaruusteknologiat, kvanttiteknologiat sekä muut tulevaisuuden strategiset teknologiat jäävät suhteellisesti vähäisemmälle huomiolle.
Samalla sekä puolustus- että siviilipuolen teknologiaratkaisuja rakennetaan edelleen liian hajautetusti kansallisella tasolla. Tämä johtaa päällekkäisiin investointeihin, markkinoiden pirstaloitumiseen sekä eurooppalaisen mittakaavan puuttumiseen. Euroopan kilpailukykyä, turvallisuutta ja strategista autonomiaa ei voida rakentaa 27 erillisen kansallisen teknologiastrategian varaan, vaan tarvitaan yhteisiä eurooppalaisia investointeja, infrastruktuureja ja teknologisia alustoja.
Strategian tavoitteena tulee olla Suomen ja Euroopan unionin teknologisen kilpailukyvyn vahvistaminen, teknologisen suvereniteetin rakentaminen, kansallisen ja eurooppalaisen tekoäly- ja laskentainfrastruktuurin kehittäminen sekä uuden kasvun, investointien, työpaikkojen ja viennin synnyttäminen Suomeen.
Strategiassa tulee erityisesti määritellä:
1. Kansallinen tavoitetaso ja visio teknologioiden, tekoälyn, datan ja laskentakapasiteetin kehittämiselle sekä niiden tarvitsemalle infrastruktuurille.
2. Toimenpiteet, joilla Suomi vahvistaa asemaansa Euroopan johtavana teknologia-, data- ja tekoälytaloutena yhteistyössä yritysten ja yliopistojen kanssa.
3. Toimenpiteet, joilla rakennetaan pohjoismaalainen/eurooppalainen kyvykkyys tuottaa yhteiskunnan kriittisissä toiminnoissa tarvittavat data-, pilvi-, tekoäly- ja laskentapalvelut ilman strategista riippuvuutta Euroopan ulkopuolisista toimijoista.
4. Julkisen sektorin data-, pilvi- ja tekoälyhankintojen nykyisen riippuvuuden arviointi sekä tiekartta, jonka tavoitteena on varmistaa, että yhteiskunnan kriittiset data-, pilvi-, tekoäly- ja laskentapalvelut voidaan toteuttaa eurooppalaiseen teknologiaan, infrastruktuuriin ja osaamiseen perustuen.
5. Tarvittavat tutkimus-, innovaatio-, koulutus- ja osaamispoliittiset toimenpiteet, joilla vahvistetaan Suomen kilpailukykyä tulevaisuuden teknologioissa.
6. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteiset investointimallit teknologisen infrastruktuurin, datatalouden ja tekoälyekosysteemien rakentamiseksi.
7. Toimenpiteet, joilla Suomi toimii aloitteentekijänä ja veturina eurooppalaisissa strategisissa teknologiahankkeissa sekä data-, pilvi-, puolijohde-, kyberturvallisuus-, kvantti- ja tekoälyohjelmissa.
8. Toimenpiteet, joilla Euroopan unionin puolustus-, turvallisuus- ja kilpailukykyinvestoinneista kohdennetaan nykyistä suurempi osuus tulevaisuuden strategisiin teknologioihin, kuten tekoälyyn, kyberturvallisuuteen, avaruusteknologioihin, kvanttiteknologioihin, datainfrastruktuureihin ja laskentakapasiteettiin.
9. Kansallinen investointi- ja toimeenpano-ohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen asemaa Euroopan johtavana teknologia-, data- ja tekoälytaloutena vuoteen 2040 mennessä.
10. Toimenpiteet, joilla valtio, kunnat, hyvinvointialueet ja muut julkiset toimijat voivat toimia uusien teknologioiden ensimmäisinä käyttäjinä ja asiakkaina sekä vauhdittaa kotimaisten ja eurooppalaisten ratkaisujen markkinoille pääsyä.
Tavoitteena tulee olla, että Suomi ei ainoastaan sopeudu teknologiseen murrokseen, vaan rakentaa aktiivisesti niitä teknologioita, infrastruktuureja ja ekosysteemejä, joiden varaan Suomen ja Euroopan seuraava kasvuvaihe rakentuu.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ja edellyttää valtioneuvoston valmistelevan ja antavan eduskunnalle vuoden 2026 aikana Suomen kansallisen teknologia-, data- ja tekoälystrategian sekä siihen liittyvän toimeenpanosuunnitelman.