Eduskunnan puhemiehelle
Helsingin hovioikeus antoi kesäkuussa 2026 ratkaisun tapauksessa, jossa voimakkaasti päihtynyt 17-vuotias nuori kertoi kolmen aikuisen miehen raiskanneen hänet sairaalan läheisyydessä. Oikeus katsoi, ettei näytön perusteella voitu todeta suostumuksen puuttuneen.
Tapaus on herättänyt laajaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, suojaako nykyinen suostumusperusteinen seksuaalirikoslainsäädäntö riittävästi seksuaalirikoksen uhriksi joutuneita. Lainsäädäntö ei välttämättä kaikilta osin tunnista alaikäisen tai voimakkaasti päihtyneen henkilön erityistä haavoittuvuutta, eikä anna riittävän selkeitä välineitä arvioida suostumuksen pätevyyttä tällaisissa tilanteissa.
Uudistuksen yhteydessä alle 16-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten sääntelyä tiukennettiin. Rikokset luokiteltiin pääsääntöisesti aiempaa vakavammiksi ja rangaistuksia ankaroitettiin. Huolena on noussut esiin, onko lainsäädännössä edelleen puutteita erityisesti 16—17-vuotiaiden alaikäisten suojan osalta.
Seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksen tavoitteena oli vahvistaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa. Uutta lainsäädäntöä voi olla tarpeen korjata ja sen kehittämistarpeet on syytä selvittää.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus selvittää, suojaako nykyinen seksuaalirikoslainsäädäntö riittävästi alaikäisiä tilanteissa, joissa he ovat voimakkaasti päihtyneitä tai muuten erityisen haavoittuvassa asemassa,
aikooko hallitus arvioida, onko kykyä antaa seksuaaliseen tekoon suostumus määritelty lainsäädännössä riittävän selkeästi tilanteissa, joissa alaikäinen on voimakkaasti päihtynyt ja
miten oikeusministeriö tällä hetkellä arvioi suostumusperusteisen seksuaalirikoslainsäädännön toimivuutta ja sen korjaustarpeita?