Eduskunnan puhemiehelle
Kävelyn ja pyöräilyn suosiminen autoilun ja joukkoliikenteen sijaan on merkittävä ilmastoteko. Aktiivinen liikkuminen tuottaa lisäksi merkittäviä kansanterveyshyötyjä ja sitä kautta myös säästöjä kansantalouteen. Tämän takia kävelyn ja pyöräilyn lisääminen on kirjattu keskeiseksi tavoitteeksi sekä liikenteen ilmastotyössä että kansanterveyden edistämisessä. Liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2018 julkaistun kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman tavoitteena on kasvattaa kävellen ja pyörällä tehtyjen matkojen määrää 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on yhteneväinen kansallisen energia- ja ilmastostrategian kanssa, ja samalla aikataululla liikenteen päästöt on tarkoitus puolittaa.
Yksi edistämisohjelman keskeisistä työkaluista on valtion ja kuntien yhteinen kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelma, jonka kautta Liikenne- ja viestintävirasto Traficom myöntää kunnille valtionavustusta kävely- ja pyöräväylien sekä esimerkiksi pyöräpysäköinnin rakentamiseen ja parantamiseen. Ohjelma on osoittautunut kustannustehokkaaksi: avustuksen ehtona on, että kunta rahoittaa hankkeesta vähintään puolet, jolloin jokainen valtion euro tuo mukanaan vähintään yhtä suuren kuntarahoituksen. Vuosina 2018—2024 ohjelmasta myönnettiin kunnille yhteensä noin 90,8 miljoonaa euroa 279 hankkeelle 94 kuntaan.
Pyöräliikenteen edistämisen kustannustehokkuutta tukee tuore tutkimusnäyttö. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ja ympäristöministeriön rahoittamassa, valtakunnallisen MAL-verkoston tilaamassa ja Ramboll Finland Oy:n laatimassa selvityksessä (Selvitys pyöräliikenteen vaikutuksista, 7.4.2026) arvioitiin liikennejärjestelmämalleilla pyöräliikenteen vaikutuksia kolmella kaupunkiseudulla. Selvityksen mukaan pyöräliikenteen kulkutapaosuuden kasvattaminen vähentää liikenteen ulkoiskustannuksia merkittävästi erityisesti kaupunkiseuduilla, ja suurin hyöty syntyy henkilöautosta pyörään siirtyvistä lyhyistä matkoista. Tarkastelluilla kaupunkiseuduilla pyöräliikenteen kasvupotentiaalin toteutuminen vähentäisi liikenteen ulkoiskustannuksia arviolta noin 30—70 prosenttia. Lisäksi aktiivisen liikkumisen kasvulla on merkittäviä kansanterveyshyötyjä. Nämä tulokset osoittavat, että kävelyn ja pyöräilyn investoinnit ovat yhteiskuntataloudellisesti kannattavia ja että niiden riittävän rahoituksen turvaaminen on perusteltua.
Edistämisohjelmassa rahoitustarpeeksi on määritelty noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, jotta tavoiteltu 30 prosentin kasvu olisi mahdollista saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Tämä taso on kuitenkin saavutettu vain vuosina 2020 ja 2021. Kunnille myönnetyn investointiavustuksen vuotuinen määrä on vaihdellut voimakkaasti: vuonna 2020 jaettiin ennätykselliset noin 31,5 miljoonaa euroa, kun taas vuonna 2024 avustusta myönnettiin enää noin 5,2 miljoonaa euroa ja vuodelle 2025 noin 1,8 miljoonaa euroa. Valtion vuoden 2026 talousarviossa kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen ja kuntien joukkoliikennehankkeisiin on varattu yhteensä noin 3 miljoonaa euroa. Lisäksi eduskunnan valtiovarainvaliokunta osoitti kävely- ja pyöräväyliin kertaluonteisesti 4,5 miljoonaa euroa niin sanottuna jakovarana, jolloin eduskunnan kohdentumiseltaan satunnainen lisärahoitus muodostui suuremmaksi kuin hallituksen varsinainen budjettirahoitus.
Pyöräliitto on arvioinut, että nykyinen rahoitustaso heikentää merkittävästi kuntien mahdollisuuksia toteuttaa kävelyn ja pyöräilyn investointeja kiristyvässä taloustilanteessa, ja että kehitys on ristiriidassa liikkumisen lisäämistä koskevien tavoitteiden kanssa. Liitto on kuvannut tilannetta kestävän liikkumisen rahoituskriisiksi ja huomauttanut, että valtion väyläverkon pyöräilyinvestointien jääminen vuosittaisen poliittisen jakovaran varaan kertoo rahoitusmekanismin puutteellisuudesta pitkäjänteisen ja ennakoitavan budjettirahoituksen sijaan. Myös valtiovarainvaliokunta on aiemmin todennut, että määrärahojen vuosittainen vaihtelu ja rahoituksen epävarmuus heikentävät kuntien mahdollisuuksia sitoutua pitkäjänteiseen kehitystyöhön. Valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa (Liikenne 12) kävelyn ja pyöräilyn rahoitukseen esitetyt pienet korotukset on lisäksi ajoitettu vasta vuosikymmenen loppupuolelle ja jätetty seuraavan hallituksen päätettäväksi.
Rahoituksen jääminen toistuvasti alle ohjelmassa määritellyn tarpeen on vaikeasti sovitettavissa yhteen niiden tavoitteiden kanssa, joihin valtio on kävelyn ja pyöräilyn osalta sitoutunut. Ilman riittävää ja ennakoitavaa rahoitusta kävelyn ja pyöräilyn matkamäärien 30 prosentin kasvutavoite sekä liikenteen päästövähennystavoitteet ovat vaarassa jäädä saavuttamatta, ja samalla menetetään aktiivisen liikkumisen tuomat kansanterveyshyödyt.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo turvata kävelyn ja pyöräilyn matkamäärien 30 prosentin kasvutavoitteen sekä liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamisen, kun kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelman rahoitus on jäänyt toistuvasti selvästi alle edistämisohjelmassa määritellyn noin 30 miljoonan euron vuotuisen rahoitustarpeen, ja
aikooko hallitus vakauttaa investointiohjelman rahoituksen pitkäjänteiselle ja ennakoitavalle tasolle sekä turvata kuntien mahdollisuudet toteuttaa kävelyn ja pyöräilyn hankkeita, ja millä aikataululla tämä tapahtuisi?