Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi hyödyllisyysmallioikeudesta annettua lakia.

Esityksen mukaan hyödyllisyysmallilla suojattavalta keksinnöltä edellytettäisiin jatkossa samaa keksinnöllisyyden tasoa kuin patentilla suojattavalta keksinnöltä. Tämä tarkoittaisi sitä, että hyödyllisyysmallisuojaa voisivat saada vain sellaiset keksinnöt, jotka täyttävät patentoitavuuden edellytykset. Ehdotuksen tavoitteena on vähentää nykyisen lain soveltamiseen liittyviä tulkintaongelmia ja parantaa sääntelyn ennakoitavuutta.

Lakiin tehtäisiin lisäksi patenttilain kokonaisuudistuksesta johtuvat pääosin lakitekniset muutokset.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2027.

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

1.1

Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023: Vahva ja välittävä Suomi, s. 111.

Suomen kilpailukyky ja menestys globaaleilla markkinoilla perustuu osaamiselle, uudelle tiedolle ja innovaatioille. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnalla (TKI) on ratkaiseva merkitys tuottavuuden kasvussa, elinkeinoelämän ja yhteiskunnan uudistumisessa, sekä hyvinvoinnin luomisessa. Pääministeri Orpon hallitus on sitoutunut kansalliseen tavoitteeseen nostaa Suomen tutkimus-, ja kehittämismenot (T&K) neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Kansallisen tavoitteen ja voimassa olevan T&K-rahoituslain mukaisesti valtion T&K-rahoitus nousee 1,2 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä sillä edellytyksellä, että yksityisen sektorin panostukset kasvavat 2,8 prosenttiin.

Aineettomat oikeudet, kuten patentit ja hyödyllisyysmallit, kannustavat innovaatiotoimintaan ja edistävät innovaatioiden hyödyntämistä yhteiskunnassa. Ne ovat näin ollen merkittävä osa innovaatiopolitiikkaa, jonka tavoitteena on rakentaa Suomeen olosuhteet, jotka kannustavat yrityksiä rohkeaan innovaatiotoimintaan, uudistumiseen ja kansainväliseen kasvuun.

Aineettomien oikeuksien tilanne Suomessa 2020: IPR-strategian taustoitus, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:13 (”IPR-strategian taustaselvitys”).

Valtioneuvosto teki yleisistunnossaan 24.3.2022 periaatepäätöksen (TEM/2022/45) kansallisesta aineettomien oikeuksien strategiasta (IPR-strategia), jossa linjataan toimenpiteistä vuosille 2022–2030 strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategian visiona on, että Suomessa on vuonna 2030 tehokkaasti innovaatiotoimintaa ja luovaa työtä tukeva IPR-toimintaympäristö, joka kasvattaa taloudellista hyvinvointia ja kilpailukykyä siten, että perusoikeuksien toteutuminen ja eri yhteiskunnalliset intressit otetaan monipuolisesti huomioon. Patenttilainsäädännön kokonaisuudistus on yksi IPR-strategiaan kirjatusta 15 toimenpiteestä (9. toimenpide). IPR-strategian valmistelun tueksi toteutettua selvitystävarten kerätyissä suomalaisen IPR-asiantuntijakentän näkemyksissä patenttilakia ja siihen läheisesti liittyvää hyödyllisyysmallilakia pidettiin eniten kehittämisen tarpeessa olevina IPR-lainsäädännön osa-alueina.

1.2

Valmistelu

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti toukokuussa 2022 työryhmän valmistelemaan patenttilainsäädännön kokonaisuudistusta. Työryhmän tehtävänä oli arvioida patenttilain, hyödyllisyysmallilain ja maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annetun lain muutostarpeet sekä valmistella hallituksen esityksen muotoon muun muassa ehdotus uudeksi hyödyllisyysmallilaiksi. Työryhmän toimikausi oli ajalle 1.6.2022 – 31.12.2023 ja sitä jatkettiin 15.12.2023 tehdyllä päätöksellä 31.5.2025 saakka ja 18.6.2025 tehdyllä päätöksellä 31.12.2025 saakka.

Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti patenttilainsäädännön kokonaisuudistuksesta kuulemistilaisuuden 14.3.2023. Kuulemistilaisuudessa nousi vahvasti esiin hyödyllisyysmallilain kumoaminen, koska hyödyllisyysmallijärjestelmä ei sitä koskevien tutkimusten ja selvitysten valossa täytä lainsäätäjän sille asettamia tavoitteita. Osa sidosryhmistä katsoo, että järjestelmällä on pikemminkin negatiivisia vaikutuksia yritysten innovaatiotoimintaan ja kilpailuun eikä järjestelmää ole mahdollista uudistaa siten, että sen haitalliset vaikutukset vähenisivät ilman että samalla menetetään järjestelmästä koituvat hyödyt verrattuna patenttijärjestelmään.

TEM ja PRH järjestivät hyödyllisyysmallilaista keskustelu- ja kuulemistilaisuuden 5.6.2024. Tilaisuudessa sidosryhmät esittivät näkemyksiään hyödyllisyysmallista ja sen merkityksestä yritysten innovaatio- ja liiketoiminnalle. Keskustelutilaisuuden jälkeen ministeriössä laadittiin hyödyllisyysmallilain muutostarpeista arviomuistio, joka lähetettiin lausuntokierrokselle elo-syyskuussa 2024. Arviomuistiossa esitettiin yhtenä vaihtoehtona hyödyllisyysmallijärjestelmän kumoamista 10 vuoden siirtymäajalla. Lausuntoja saatiin yhteensä 14. Osa lausunnonantajista kannatti järjestelmän kumoamista ja osa kannatti sen uudistamista. Osa lausunnonantajista suhtautui puolestaan hyödyllisyysmallijärjestelmään sinänsä neutraalisti, mutta katsoi, että hyödyllisyysmallilain soveltamiseen liittyy runsaasti tulkintaongelmia.

Työ- ja elinkeinoministeriö toteutti lisäksi pienimuotoisen kyselytutkimuksen hyödyllisyysmallijärjestelmän käyttäjille syksyllä 2024. Patenttilakityöryhmä arvioi tehtävänsä mukaisesti hyödyllisyysmallilain muutostarpeita ja sidosryhmiltä saatua palautetta. Arvioinnin perusteella päädyttiin siihen, että hallituksen esityksen valmistelua jatketaan virkatyönä työ- ja elinkeinoministeriössä yhteistyössä patentti- ja rekisterihallituksen kanssa.

Luonnos hallituksen esitykseksi on ollut lausuntokierroksella 21.4.-19.5.2026. Lausuntoja saatiin yhteensä 15 kappaletta ja niistä on laadittu lausuntoyhteenveto.

https://valtioneuvosto.fi/arviointineuvosto/lausunnot

Hallituksen esitys on ollut arvioitavana lainsäädännön arviointineuvostossa. Arviointineuvosto antoi esityksestä lausunnon 17.6.2026. Arviointineuvoston asiassa antama lausunto on luettavissa osoitteessa.

2

Nykytila ja sen arviointi

2.1

Johdanto

Hyödyllisyysmalli on keksinnölle myönnetty patentinkaltainen yksinoikeus, jota kutsutaan myös ”pikkupatentiksi”.

Hyödyllisyysmallijärjestelmä mahdollistaa sellaisten teknisten ratkaisujen suojaamisen, joille patenttisuoja ei ole mahdollinen tai tarkoituksenmukainen vaihtoehto. Hyödyllisyysmallilla voidaan suojata uudet, aikaisemmasta selvästi eroavat tekniset ratkaisut, jotka eivät keksinnöllisyyden puolesta yllä patentoitavuuden tasolle, mutta joihin sisältyy keksinnöllisyyttä. Lisäksi hyödyllisyysmallilla voidaan suojata keksinnöt ja laiteparannukset, jotka sinänsä täyttävät patentoitavuuden edellytykset, mutta joille patenttisuoja on liian kallis tai hidas suojamuoto keksinnön laadun tai esineen lyhyen taloudellisen hyödyntämisajan vuoksi.

Suomessa rekisteröity hyödyllisyysmalli suojaa keksinnön vain Suomessa.

2.2

Kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö

HML Hyödyllisyysmallista säädetään hyödyllisyysmallioikeudesta annetussa laissa (laki 800/1991, jäljempänä) ja asetuksessa (asetus 1419/1991). Hyödyllisyysmallilaissa säädetään muun muassa hyödyllisyysmallin rekisteröinnillä saavutetun yksinoikeuden sisällöstä, hyödyllisyysmallia koskevasta hakemuksesta ja sen käsittelystä, mahdollisuudesta vaatia rekisteröinnin mitättömäksi julistamista ja hyödyllisyysmallioikeuden lakkaamisesta. Hyödyllisyysmallin rekisteriviranomaisena toimii Patentti- ja rekisterihallitus (PRH).

Hyödyllisyysmallilain 1 §:n mukaan se, joka on tehnyt keksinnön, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada hyödyllisyysmallioikeuden keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyväksikäyttöön. Suojan kohteena on esineen muotona, rakenteena tai niiden yhdistelmänä toteutuva tekninen ratkaisu, jota voidaan käyttää teollisesti. Toisin kuin patenttisuojaa, hyödyllisyysmallisuojaa ei myönnetä menetelmille.

Hyödyllisyysmallilla suojattavalta keksinnöltä vaaditaan absoluuttista uutuutta (HML 2 §). Tämä tarkoittaa sitä, että keksinnön tulee olla uusi suhteessa kaikkeen, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallia koskevan hakemuksen tekemispäivää riippumatta siitä, millä tavoin julkiseksi tulo on tapahtunut. Uutuuden este voi olla esim. julkinen käyttö tai suullinen esitys.

Hyödyllisyysmallilla suojattavan keksinnön tulee erota selvästi tunnetusta tekniikan tasosta (HML 2 §). Selvällä erolla tarkoitetaan, että keksintö ei saa olla aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta. Ratkaisu ei saa olla itsestään selvä alan keskitason ammattilaiselle. Vaadittava keksinnöllisyystaso on arvosteltava kussakin tapauksessa erikseen (2 §:n perustelut, HE 232/1990).

Hyödyllisyysmallihakemus tehdään kirjallisesti Patentti- ja rekisterihallitukselle. Hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys ja kuva tai kuvat sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä hyödyllisyysmallioikeudella halutaan suojata eli suojavaatimus. Hakemuksen käsittelyssä noudatetaan ilmoitusmenettelyä. Keksinnön uutuutta tai keksinnöllisyyttä ei rekisteröintivaiheessa tutkita. Jos hakemus täyttää muodolliset vaatimukset, se merkitään rekisteriin. Hyödyllisyysmallin rekisteröinti on voimassa neljä vuotta hakemuksen tekemispäivästä lukien ja se voidaan hakemuksesta uudistaa kahdesti, ensin neljäksi vuodeksi ja sitten vielä kahdeksi vuodeksi, eli suoja-aika on korkeintaan kymmenen vuotta.

Ilmoitusmenettely nopeuttaa hyödyllisyysmallisuojan saamista ja keksinnön julkaisemista, mutta siirtää tutkimusvastuun rekisteröinnin hakijalle tai hänen kilpailijalleen. Ennen hakemuksen rekisteröintiä hakijalla, ja rekisteröinnin jälkeen tai hakemuksen tultua julkiseksi kenellä tahansa on mahdollisuus pyytää PRH:lta maksullista tutkimusta keksinnön uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioimiseksi.

Kuka tahansa voi jälkikäteen vaatia rekisteröinnin mitättömäksi julistamista kokonaan tai osittain. Mitätöintivaatimus tehdään PRH:lle, jonka päätöksestä voi valittaa markkinaoikeuteen. Mitätöinnin edellytykset vastaavat pitkälti patenttilain vastaavia edellytyksiä eli hyödyllisyysmalli voidaan mitätöidä esimerkiksi sillä perusteella, että keksintö ei ole uusi tai keksinnöllinen (eli se ei selvästi eroa tunnetusta). Hyödyllisyysmalleja koskevat mitätöintivaatimukset ovat olleet Suomessa suhteellisen harvinaisia. Myös loukkauskanteita tehdään harvoin.

2.3

Kansainväliset sopimukset ja Euroopan unionin lainsäädäntö

Teollisoikeuksien sääntelyn kehitys nojaa paljossa kansainväliseen sääntelyyn ja on pitkän historiallisen prosessin tulosta. Hyödyllisyysmallit sinänsä eivät ole kansainvälisen sääntelyn kohteena, mutta patentteja koskevia sopimuksia sovelletaan osittain myös hyödyllisyysmalleihin.

Pariisin sopimus (SopS 5/1921) mahdollistaa hyödyllisyysmallihakemuksen käyttämisen etuoikeusperusteena patenttihakemukselle ja päinvastoin. Patenttiyhteistyösopimuksella (SopS 58/1980) luotu kansainvälinen patentinhakujärjestelmä mahdollistaa sen, että patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksen saa vireille eri sopimusvaltioissa yhtä hakemusta käyttämällä. Kansainvälisen hakemuksen jatkaminen kansallisena hyödyllisyysmallia koskevana hakemuksena edellyttää, että nimetyssä sopimusvaltiossa on voimassa hyödyllisyysmallilainsäädäntöä. Tällaisissa tapauksissa patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen muutokset saattavat johtaa muutoksiin myös kansallisessa hyödyllisyysmallilainsäädännössä. Myös seuraavien kansainvälisten sopimusten määräyksiä voidaan soveltuvin osin noudattaa hyödyllisyysmalleissa: Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista annettu sopimus (TRIPS-sopimus, SopS 5/1995), Eurooppapatenttien myöntämisestä tehty yleissopimus (Euroopan patenttisopimus, SopS 8/1996) ja sen uudistamiskirja (SopS 93/2007) ja patenttilakisopimus (SopS 7/2006).

Hyödyllisyysmallilainsäädäntöä ei ole harmonisoitu EU:n tasolla. Direktiiviehdotus koko unionin kattavasta hyödyllisyysmallioikeudesta peruutettiin lopullisesti vuonna 2005. EU-sääntelyn puuttuessa kansainvälisen patenttioikeuden muutokset ja kansallisista lähtökohdista tehdyt ratkaisut ovat vaikuttaneet alan lainsäädännön kehittymiseen Euroopassa.

EU:n 27 jäsenmaasta 18:lla on käytössä hyödyllisyysmallijärjestelmä. Pohjoismaista vain Suomella ja Tanskalla on hyödyllisyysmallilainsäädäntöä. Niissä EU-maissa, joissa hyödyllisyysmallisuoja on otettu käyttöön, kansalliset lait eroavat usein huomattavasti toisistaan. Eroja on muun muassa siinä, tutkitaanko aineelliset edellytykset ennen hyödyllisyysmallin rekisteröintiä, mikä on keksinnöllisyyden vaatimuksen taso, sallitaanko hyödyllisyysmallihakemuksen muuntaminen patenttihakemukseksi ja voidaanko menetelmäkeksinnöt suojata. Eroja on myös siinä, säädetäänkö hyödyllisyysmalleista omassa laissa vai osana patenttilakia, jolloin erona patenttisuojaan on lähtökohtaisesti vain nopeutettu myöntämismenettely ja lyhyempi suoja-aika.

2.4

Nykytilan arviointi

Hyödyllisyysmallilaki tuli voimaan vuonna 1992. Lakia on uudistettu viimeksi vuonna 2008 (HE 56/2008), minkä lisäksi siihen on tehty joitakin pienempiä osittaisuudistuksia.

Hyödyllisyysmalli on patentteihin ja tavaramerkkeihin verrattuna harvoin käytetty teollisoikeudellinen suojamuoto. Tammikuussa 2026 Suomessa oli voimassa yhteensä 1810 rekisteröityä hyödyllisyysmallia, joista ns. tavallisia hyödyllisyysmalleja on 1528 kappaletta. Kansallisesta patenttihakemuksesta muunnettuja hyödyllisyysmalleja on puolestaan 180, eurooppapatenttia koskevasta hakemuksesta muunnettuja 23, kansainvälisestä patenttihakemuksesta jatkettuja 60 ja hyödyllisyysmallihakemuksesta jaettuja 19 kappaletta.

https://www.prh.fi/fi/aineettomatoikeudet/hyodyllisyysmallit/yleistahyodyllisyysmalleista/tilastoja.html

Vuosina 2021–2025 patentti- ja rekisterihallitus vastaanotti yhteensä 1179 hyödyllisyysmallihakemusta (n. 200 hakemusta vuosittain). Hakijoista 89 % oli suomalaisia ja 30 % yksityishenkilöitä. Loppuun käsitellyistä hakemuksista 86 % johti hyödyllisyysmallin rekisteröintiin. Hakemuksista 11 % oli muunnettu kansallisesta patenttihakemuksesta ja 5 % oli alun perin eurooppapatenttia koskevia hakemuksia tai kansainvälisiä patenttihakemuksia. Hyödyllisyysmalli on alun perin tarkoitettu erityisesti yksittäisten keksijöiden ja pk-yrityssektorin IP-suojamuodoksi. Suojaa käyttävät kuitenkin enenevissä määrin myös suuryritykset. Sen sijaan ulkomaisten hyödyllisyysmallihakijoiden osuus on Suomessa marginaalinen.Hyödyllisyysmallihakemusten määrä oli toistaiseksi korkeimmillaan lain voimaantulovuonna 1992, jolloin hakemuksia tehtiin lähes 800 kappaletta. Tuolloinkin hakemuksia tuli vain noin puolet siitä, mitä vuosittaiseksi hakemusmääräksi arvioitiin lakia säädettäessä (1500 kpl). Hakemusmäärät ovat tämän jälkeen vähentyneet melko tasaisesti siten, että vuonna 2025 hakemuksia tehtiin enää 238 kappaletta.

Patenttiluokitus kertoo, mihin tekniikan alaan keksintö kuuluu. Tällä hetkellä kaksi laajimmin käytettyä patenttiluokitusjärjestelmää ovat kansainvälinen patenttiluokitus (IPC) ja Cooperative Patent Classification (CPC).

Heikkilä, Jussi (2018); Empirical Analyses of European Intellectual Property Rights Institutions.

Hyödyllisyysmalleja haetaan monenlaisille keksinnöille. PRH:n tekniikanalatilastojen mukaan vuosina 2021–2026 tehtyjen hyödyllisyysmallihakemusten kolme yleisintä tekniikanalaa ovat hakemukseen ensimmäiseksi merkityn IPC-luokanperusteella rakennustekniikka (20,1 %), kuljetus ja liikenne (10,1 %) ja muut erikoiskoneet (8,6 %). Vastaavana ajanjaksona PRH:lle tehtyjen patenttihakemusten kolme yleisintä tekniikanalaa ovat puolestaan digitaalinen tietoliikenne (14,3 %), tietokonetekniikka (6,5 %) ja rakennustekniikka (5,5 %). Taloustieteellisessä tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan yritykset ja keksijät valikoituvat hakemaan patentteja ja hyödyllisyysmalleja erilaatuisille keksinnöille. Hyödyllisyysmalli valitaan tyypillisesti silloin, kun halutaan nopeaa suojaa tai suojaa vähemmän arvokkaalle keksinnölle.Esimerkkeinä yksityishenkilöille rekisteröidyistä hyödyllisyysmalleista voidaan mainita lintulaudan kiinnitysrauta pylväille, sähköhammasharjateline, droonin torjuntalaite ja mansikan perkaamiseen käytettävä työkalu.

Työ- ja elinkeinoministeriö toteutti käyttäjäkyselyn hyödyllisyysmallijärjestelmän käyttäjille syksyllä 2024. Kysely lähetettiin yrityksille, joilla on ollut viimeisen 10 vuoden aikana vähintään kolme hyödyllisyysmallirekisteröintiä (138 yritystä). Kyselyyn vastasi 27 yritystä, joista 26 oli pk-yrityksiä (alle 250 työntekijää). Vastaajista 96 % ilmoitti toimivansa TKI-intensiivisillä aloilla, 96 % piti hyödyllisyysmallisuojaa vähintään jokseenkin tärkeänä liiketoiminnalleen ja 92 % piti hyödyllisyysmallisuojaa tehokkaana tai erittäin tehokkaana suojamuotona. Keskeisimmät syyt hyödyllisyysmallirekisteröinnin hakemiselle ovat kyselyn perusteella suojan nopeus, halpuus ja helppous. Keksinnön lyhyt elinkaari, matala odotettu tuotto ja TKI-imagon ylläpito olivat myös tärkeitä syitä rekisteröinnin hakemiselle. Sen sijaan mahdollisuus hyödyllisyysmallin lisensointiin ja siitä saataviin tuottoihin ei ollut kyselyn perusteella yrityksille erityisen tärkeää. Vastaajista 58 % piti kilpailijoidensa mahdollisuuksia mitätöidä hyödyllisyysmalli huonona tai erittäin huonona. Kyselyssä ei kartoitettu vastaajien kokemuksia muiden yritysten hyödyllisyysmallien mitätöinnistä tai niitä vastaan puolustautumisesta.

PRH:n suoritteista perittävistä maksuista annetun lain (1032/1992) mukaan hyödyllisyysmallit muodostavat oman suoriteryhmänsä, jonka kustannukset tulisi kattaa hyödyllisyysmalleista saatavilla tuloilla. Vuonna 2025 hyödyllisyysmalliasioista saadut tulot olivat PRH:lle 169 395 euroa, kokonaiskustannukset 379 171 euroa ja kustannusvastaavuus 44,7 prosenttia. Tällä hetkellä kustannusvastaavuus ei toteudu, mikä yhdessä pienenevien hakemusmäärien kanssa aiheuttaa painetta hakemusmaksujen korottamiselle. Hyödyllisyysmallihakemusten käsittelystä ja rekisterin ylläpidosta aiheutuvat kustannukset katetaan käsittelymaksuilla.

Hyödyllisyysmallin hakijoiden näkökulmasta hyödyllisyysmallin rekisteröinnin kustannukset koostuvat viranomaismaksuista ja mahdollisista asiamieskuluista. PRH:n rekisteröintimaksu vuonna 2026 on sähköiselle hakemukselle 250 euroa ja paperihakemukselle 310 euroa. Rekisteröintimaksu kattaa suoja-ajan vuosille 1–4. Asiamieskustannukset hakemuksen laatimiselle vaihtelevat puolestaan 3000 ja 5000 euron välillä. Useimmat asiamiestoimistot perivät hyödyllisyysmallihakemuksen laatimisesta saman hinnan kuin patenttihakemuksen laatimisesta. Hyödyllisyysmallihakemuksen käsittelyvaihe PRH:ssa on kuitenkin nopea (keskimäärin 21 päivää) eikä käsittelyvaiheesta aiheudu hakijalle asiamieskustannuksia, toisin kuin patenttihakemuksesta, jonka käsittelyaika PRH:ssa on noin 1–5 vuotta. Vuosina 2021–2025 hyödyllisyysmallien hakijoista 60 % käytti ammattimaista patenttiasiamiestä (asiamiestoimisto tai auktorisoitu asiamies).

Hyödyllisyysmallin mitätöintiä haetaan PRH:lta ja mitätöintihakemuksen käsittelymaksu on tällä hetkellä 100 euroa. Käsittelymaksu on hinnoiteltu kustannuksiin nähden erittäin alhaiseksi oikeudenhoidollisilla perusteilla, koska hyödyllisyysmallien uutuutta tai keksinnöllisyyttä ei tutkita ennen hyödyllisyysmallin rekisteröintiä. Hyödyllisyysmallin aineellisten edellytysten tutkimattomuus vaikuttaa käytännössä myös mitätöintivaatimuksen tekijän kokonaiskustannuksiin, koska tämän tulee itse hankkia ja toimittaa PRH:lle dokumentaatio mitätöintivaatimuksen tueksi. Mitätöintivaatimuksia tehtiin vuosina 2021–2025 yhteensä 20 kappaletta. PRH:n päätökseen hyödyllisyysmallin mitätöintiä koskevassa asiassa saa hakea valittamalla muutosta markkinaoikeudelta. Markkinaoikeus vastaanotti vuosina 2021–2025 yhteensä 10 hyödyllisyysmallia koskevaa valitusasiaa. Valituksissa oli pääsääntöisesti kyse mitätöintivaatimuksista.

HE 232/1990, s. 1.

selvästi

olennaisesti

Hyödyllisyysmallilain yhtenä keskeisenä tavoitteena on alun perin ollut antaa suoja sellaisille keksinnöille, jotka eivät täytä voimassa olevan patenttilainsäädännön mukaan keksinnöltä vaadittavaa keksinnöllisyystasoa.Hyödyllisyysmallilain 2 §:n mukaan hyödyllisyysmallilla suojattavan keksinnön tulee erotatunnetusta tekniikasta, kun taas patentilla suojattavan keksinnön tulee erotatunnetusta tekniikasta. Hallituksen esityksen (HE 232/1990) perusteluiden mukaan keksintö eroaa selvästi tunnetusta, kun se ei ole itsestään selvä keskitason ammattilaiselle. Patentilla suojattava keksintö ei puolestaan saa olla keskitason ammattilaiselle ilmeinen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen KHO 2017:26 mukaan keksintö saattaa silloinkin, kun alan ammattilainen päätyisi hyödyllisyysmallin mukaiseen ratkaisuun etenemällä tunnetusta tekniikasta ilman patenttilaissa tarkoitettua keksinnöllistä oivallusta, erota tunnetusta tekniikasta hyödyllisyysmallilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin on, jos se esimerkiksi eroaa lähintä tunnettua tekniikkaa edustavassa julkaisussa kuvatusta ratkaisusta sellaisten elementtien osalta, jotka eivät ole itsessään triviaaleja. Toisaalta tavanomaisena tuotekehittelynä ilmenevää alan yleistiedon soveltamista tunnetun tekniikan tasoon ei voida pitää riittävänä hyödyllisyysmallilain mukaisen keksinnöllisyyden tason saavuttamiseksi.

IPR-strategian taustaselvitys, s. 163.

Björkwall, Pia: Hyödyllisyysmallisuojan keksinnöllisyysvaatimus ja siihen liittyvät ongelmat, Defensor Legis 1/2011, s. 68.

IPR-alan ammattilaiset katsovat, että laki jättää liian avoimeksi sen, miten hyödyllisyysmallilla suojattavalta keksinnöltä edellytettävä keksinnöllisuuden taso eroaa patentoitavalta keksinnöltä edellyttävästä keksinnöllisyyden tasosta. Tämä johtaa varsin vaihteleviin lopputuloksiin hyödyllisyysmallien keksinnöllisyyttä tarkasteltaessa.Oikeuskirjallisuudessa on puolestaan katsottu, että keksinnöllisyyden asteittainen jakaminen eri tasoihin ei ole ylipäätään mahdollista ns. ammattimieskriteerin perusteella, koska kriteeri on kvalitatiivinen. Alan keskitason ammattilainen joko ratkaisee ongelman tunnetun tekniikan perusteella tai sitten ei.

Björkwall (2011), s. 70. Hovinen, Jari – Konkonen, Tomi: Suomalaisella ja saksalaisella hyödyllisyysmallilailla on selvä ero, Defensor Legis 1/2010, s. 66–72.

Study on the economic impact of the utility model legislation in selected Member States, Final Report, Radauer et al. (2015).

Hyödyllisyysmallilain 2 §:n 1 momentissa säädetty keksinnöllisyysvaatimus on käytännössä osoittautunut ongelmalliseksi erityisesti yhdistettynä siihen, että hyödyllisyysmallihakemuksen suojavaatimukset määräävät suojan laajuuden (HML 24 §) samoin kuin patenttioikeudessa (PatL 39 §). Rekisteröity hyödyllisyysmalli antaa toisin sanoen haltijalleen yhtä vahvan yksinoikeuden kuin patentti, vaikka keksintö ei täyttäisikään patentilta vaadittavaa keksinnöllisyyden tasoa. Suomessa hyödyllisyysmalleja ei tutkita sisällöllisesti, minkä vuoksi hyödyllisyysmallin mitätöinti sillä perusteella, että keksinnöllisyyden taso ei täyty, on huomattavasti vaikeampaa kuin patentin mitätöiminen samalla perusteella. Koska hyödyllisyysmallilta vaadittu keksinnöllisyyden taso on matalampi kuin patentilla, on lopputuloksena se, että hyödyllisyysmalli voi olla lyhyellä aikavälillä jopa patenttia vahvempi IP-suoja.

HE 56/2008, s. 5.

Aineettomien oikeuksien tilanne Suomessa 2020: IPR-strategian taustoitus, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:13 (”IPR-strategian taustaselvitys”).

IPR-strategian taustaselvitys, s. 163.

HML:n vuoden 2008 osittaisuudistuksen esitöiden mukaan hyödyllisyysmallilla tulisi olla suhteellisen suppea suojapiiri, koska kyse on suhteellisen yksinkertaisista ja alhaisen kehittämistason omaavista tuotteista. Tarkempi suojapiirin laajuuden määrittely on kuitenkin jätetty oikeuskäytännön varaan.IPR-strategian taustaselvitystävarten vuonna 2020 toteutetun kyselytutkimuksen mukaan markkinaoikeuden ratkaisujen ja HML:n esitöiden välillä katsottiin kuitenkin olevan selkeä ristiriita hyödyllisyysmallien suojapiiriin ja vastaavasti hyödyllisyysmallien myöntämisen edellytyksien osalta.

Hyödyllisyysmalli rekisteröidään, jos hakemus täyttää kaikki muodolliset vaatimukset (HML 17 §) eli PRH ei tutki keksinnön uutuutta tai keksinnöllisyyttä ennen hyödyllisyysmallin rekisteröintiä. Kuten edellä on todettu, hyödyllisyysmallin rekisteröintimenettely aiheuttaa epävarmuutta sekä hyödyllisyysmallin haltijalle että kolmansille osapuolille sen osalta, ovatko rekisteröidyt hyödyllisyysmallit sisältönsä puolesta päteviä. Toistaiseksi rekisteröintimenettely ei ole johtanut siihen, että järjestelmää käytettäisiin sen tavoitteiden vastaisesti systemaattisesti kilpailijoita vastaan esimerkiksi siten, että hyödyllisyysmallihakemusten suojavaatimukset räätälöidään kattamaan kilpailijan tuote mahdollisimman tarkkaan, mutta tilanne saattaa muuttua nopeastikin (generatiivisen) tekoälyn kehittymisen myötä. Tekoäly mahdollistaa jatkossa hyödyllisyysmalleja koskevien hakemusten laatimisen nykyistä huomattavasti pienemmillä kustannuksilla, mikä lisää järjestelmän väärinkäytön riskejä.

Hyödyllisyysmallijärjestelmän käyttö Suomessa

Hyödyllisyysmallijärjestelmän kustannukset

Keksinnöllisyysvaatimus

Ilmoitusmenettely

3

Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on vähentää hyödyllisyysmallilain soveltamiseen liittyviä tulkintaongelmia, jotka ovat osaltaan johtaneet siihen, että useat sidosryhmät katsovat, että hyödyllisyysmallijärjestelmä tulisi kumota. Tavoitteena on yhdenmukaistaa sääntelyä entisestään patenttilain kanssa ja parantaa sääntelyn ennakoitavuutta.

Esitys tukee kansallisen aineettomien oikeuksien strategian tavoitteiden toteutumista. Yhtenä strategian tavoitteena on, että Suomessa on vuonna 2030 toimiva ja kilpailukykyinen IPR-järjestelmä, joka huomioi yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden, yksilöiden sekä datatalouden tarpeet. IPR-järjestelmä on käyttäjälähtöinen ja selkeä, minkä lisäksi se mahdollistaa oikeuksien voimaansaattamisen pienillekin yrityksille. Suomalainen IPR-lainsäädäntö on joustavaa, tukee uusia toimintamalleja ja vanhentunut lainsäädäntö on uudistettu. Toimiva ja kilpailukykyinen IPR-järjestelmä kannustaa innovaatioiden luomiseen ja TKI-investointeihin, mutta rajoittaa innovaatioiden hyödyntämistä yhteiskunnassa mahdollisimman vähän.

4

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1

Keskeiset ehdotukset

Ehdotuksen mukaan hyödyllisyysmallilla suojattavalta keksinnöltä edellytettäisiin samaa keksinnöllisyyden tasoa kuin patentilla suojattavalta keksinnöltä. Hyödyllisyysmallisuoja olisi toisin sanoen jatkossa tarkoitettu vain sellaisille keksinnöille, jotka täyttävät patentoitavuuden edellytykset, mutta joille patenttisuoja on liian kallis tai hidas suojamuoto keksinnön laadun tai esineen lyhyen taloudellisen hyödyntämisajan vuoksi. Niin sanotuille pikkukeksinnöille eli teknisille ideoille ja ratkaisuille, jotka eivät yllä patentoitavuuden tasolle, mutta joihin sisältyy keksinnöllisyyttä, ei jatkossa olisi mahdollista saada teollisoikeudellista suojaa.

Lakiin tehtäisiin myös patenttilain kokonaisuudistuksesta johtuvat, pääosin säädöstekniset muutokset.

4.2

Pääasialliset vaikutukset

4.2.1

Johdanto

Hyödyllisyysmalleilla, kuten muillakin aineettomilla oikeuksilla, on monenlaisia välillisiä ja välittömiä vaikutuksia yrityksille ja yhteiskunnalle. Hyödyllisyysmalli antaa patentin tavoin keksijälle mahdollisuuden saada tuottoja keksinnöstään ja kannustaa siten innovaatiotoimintaan ja keksintöjen julkistamiseen. Patenttijärjestelmän tavoin myös hyödyllisyysmallijärjestelmä saattaa heikentää innovaatioiden hyödyntämistä yhteiskunnassa, koska oikeudenhalija voi rajoittaa hyödyllisyysmallilla suojatun tekniikan käyttöä.

https://doi.org/10.1016/j.wpi.2023.102222

Heikkilä, Jussi (2023), Key Performance Indicators for Utility Model Systems, World Patent Information 74, 102222.

Heikkilä, Jussi (2024), Key performance indicators for utility model systems: An application to Finland. Julkaistu teoksessa Contreras JL, ed. Sub-Patent Innovation Rights: Utility Models, Petty Patents and Innovation Patents Around the World. Cambridge University Press; 2025.

Hyödyllisyysmallijärjestelmän ja patenttijärjestelmän vaikutukset yritysten innovaatiotoimintaan ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Hyödyllisyysmallioikeus nähdäänkin usein patenttisuojaa täydentävänä IPR-työkaluna, jota voidaan käyttää myös osana kansainvälistä patentointistrategiaa. Taloustieteilijä Jussi Heikkilä on tutkimusjulkaisussaanesittänyt kehikon Suomen hyödyllisyysmallijärjestelmän toiminnan arviointiin. Tilastollisten havaintojen perusteella voidaan sanoa, että suomalaiset patentit ja hyödyllisyysmallit ovat ominaisuuksiltaan systemaattisesti erilaisia muun muassa siten, että hyödyllisyysmallit kuuluvat keskimäärin pienempiin patenttiperheisiin ja niiden taustalla on keskimäärin pienempiä keksijätiimejä. Suomalaisella hyödyllisyysmallijärjestelmällä onkin todettu olevan patenttijärjestelmän inklusiivisuutta ja joustavuutta lisäävä vaikutus.

Hyödyllisyysmalli on kuitenkin harvoin käytetty teollisoikeudellinen suojamuoto ja hakemusmäärät ovat olleet laskussa siitä lähtien kun järjestelmä otettiin Suomessa käyttöön 1990-luvun alkupuolella. Näin ollen hyödyllisyysmallijärjestelmän vaikutusten arvioidaan olevan kokonaisuudessaan varsin vähäisiä.

4.2.2

Yritysvaikutukset

Yritysvaikutusten arvioinnin taustana toimii nykytilan arviota koskevassa jaksossa 2.4 esitetty kuvaus hyödyllisyysmallijärjestelmän käytöstä Suomessa. Hyödyllisyysmalleja hakevat yritysten lisäksi muutkin toimijat, erityisesti yksityiset keksijät. Vaikutukset näiden toimijoiden näkökulmasta, hyödyllisyysmallijärjestelmän käyttäjinä, ovat kuitenkin verrattavissa seuraavassa esitettäviin yritysvaikutuksiin.

Hyödyllisyysmallilakiin ehdotettujen muutosten arvioidaan parantavan suomalaisen aineettomien oikeuksien järjestelmän selkeyttä ja ennakoitavuutta, mikä puolestaan parantaa yritysten toimintaedellytyksiä. Ehdotuksen mukaan hyödyllisyysmallilta edellytetään jatkossa samaa keksinnöllisyyden tasoa kuin patentoitavalta keksinnöltä, mikä poistaisi keksinnöllisyyden ”porrastamiseen” liittyvät haasteet ja ristiriidat sen osalta, että hyödyllisyysmalli saattaa joissakin tapauksissa olla patenttia vahvempi yksinoikeus, vaikka se on tarkoitettu pienemmän kehitysaskeleen keksinnöille. Keksinnöt, jotka eivät täytä patentoitavuuden edellytyksiä, eivät varsinaisesti myöskään tarvitse immateriaalioikeudellista suojaa. Hyödyllisyysmallien hakemusmäärien trendinomainen lasku Suomen lisäksi Tanskassa ja Saksassa viittaa siihen, että järjestelmällä ei ole kovin suurta merkitystä yritysten innovaatiotoiminnan kannusteena.

WPO IP Statistics Data Center

WIPOn tilasto:

Hyödyllisyysmallilakiin ehdotetuilla muutoksilla arvioidaan olevan vain vähäisiä vaikutuksia hyödyllisyysmallihakemusten määrään. Hyödyllisyysmallisuoja olisi jatkossa tarkoitettu vain sellaisille keksinnöille, jotka täyttävät patentoitavuuden edellytykset. Ehdotettu muutos ei kuitenkaan vaikuttaisi siihen, minkälaisille keksinnöille on jatkossa mahdollista saada rekisteröity hyödyllisyysmalli, koska rekisteröinti perustuu ilmoitusmenettelyyn, jossa viranomainen ei tutki keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä. Tämän vuoksi ei ole tietoa siitä, kuinka suuri osa voimassa olevista hyödyllisyysmalleista täyttää edes nykyisen lain mukaisia aineellisia vaatimuksia. Saksassa, jossa hyödyllisyysmallilta vaadittava keksinnöllisyystaso on ollut sama kuin patentilla vuodesta 2006 lähtien, keksinnöllisyystason nostolla ei tilastojen valossa ole ollut merkittävää vaikutusta hyödyllisyysmallihakemusten määrään.Voidaankin olettaa, että keksinnöllisyystason nostaminen ei tule vaikuttamaan merkittävästi hakemusmääriin myöskään Suomessa.

Hyödyllisyysmallin keskeisin etu verrattuna patenttiin olisi jatkossa se, että hyödyllisyysmallin voi saada nopeasti ja melko edullisesti. Siinä missä patenttihakemuksen käsittelyvaihe PRH:ssa on noin 1–5 vuotta, hyödyllisyysmallihakemuksen käsittelyyn kuluu keskimäärin 21 päivää eikä käsittelyvaiheesta aiheudu hakijalle asiamieskustannuksia, toisin kuin patenttihakemuksesta. Hyödyllisyysmalli soveltuisi näin ollen erityisesti sellaisten keksintöjen suojaukseen, jotka täyttävät patentoitavuuden edellytykset, mutta joille patenttisuoja liian hidas suojamuoto keksinnön laadun tai esineen lyhyen taloudellisen hyödyntämisajan vuoksi. Hyödyllisyysmallin rekisteröinti olisi kuitenkin jatkossakin mahdollista myös sellaisille keksinnöille, jotka eivät täytä suojan aineellisia edellytyksiä. Hyödyllisyysmallin aineellinen pätevyys selviää käytännössä siinä vaiheessa, kun joku hakee PRH:lta hyödyllisyysmallin mitätöintiä. Onkin todennäköistä, että ehdotetut muutokset lisäävät jollakin aikavälillä hyödyllisyysmalleja koskevien mitätöintivaatimusten määrää ja johtavat nykyistä useammin rekisteröidyn hyödyllisyysmallin julistamiseen mitättömäksi.

Pienyritykset ja yksittäiset keksijät hyödyntävät hyödyllisyysmallejaan ensisijaisesti markkinointitarkoituksiin eivätkä näiden toimijoiden hyödyllisyysmallit ole kovinkaan usein mitätöintivaatimusten kohteena. Suurin osa rekisteröidyistä hyödyllisyysmalleista on tälläkin hetkellä sellaisia, että niiden aineellista pätevyyttä ei tutkita rekisteröinnin voimassaolon aikana lainkaan. Ehdotetuilla muutoksilla arvioidaan näin ollen olevan vain vähäisiä vaikutuksia pienten toimijoiden mahdollisuuksiin hyödyntää hyödyllisyysmalleja liiketoiminnassaan.

4.2.3

Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Patentti- ja rekisterihallitus myöntää hyödyllisyysmallisuojan keksinnöille ja toimii kansallisena patenttiviranomaisena Suomessa. Hyödyllisyysmallilain uudistamisella arvioidaan olevan yleisesti ottaen myönteisiä vaikutuksia Patentti- ja rekisterihallituksen toimintaan. Hyödyllisyysmallilain tulkintaan liittyvien epävarmuuksien vähentäminen ja sääntelyn selkeyttäminen parantavat oikeusvarmuutta myös viraston näkökulmasta.

Toiminnallisesti hyödyllisyysmallilain uudistaminen ei vaikuta viraston tehtäviin tai sen tuottamiin palveluihin. Tarkoitus on, että hyödyllisyysmallilain uudistuksen edellyttämät muutokset viraston lomakkeisiin, oppaisiin, kotisivuihin ja sähköisiin järjestelmiin toteutetaan samanaikaisesti patenttilain kokonaisuudistuksesta johtuvien muutosten kanssa. Edellä mainituista muutoksista aiheutuu virastolle arviolta noin 100 000 euron kustannukset ja niiden toteuttamiseen tulee varata aikaa vähintään 6 kuukautta ennen patenttilain voimaantuloa (ks. HE 204/2025).

Hyödyllisyysmallimaksuihin kohdistuu huomattava korotustarve lakiin ehdotetuista muutoksista riippumatta. Kuten jaksossa 2.4 todetaan, hyödyllisyysmalleista PRH:lle aiheutuvat kustannukset tulisi kattaa hyödyllisyysmalleista saatavilla tuloilla. Tämä ei kuitenkaan ole viime vuosina toteutunut ja vuonna 2025 kustannusvastaavuus oli vain 44,7 prosenttia. Esityksessä ehdotetuilla muutoksilla ei arvioida olevan vaikutuksia hyödyllisyysmalleista perittävien maksujen kustannusvastaavuuteen.

5

Muut toteuttamisvaihtoehdot

5.1

Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.1.1

Hyödyllisyysmallijärjestelmästä luopuminen

Patenttilainsäädännön kokonaisuudistuksen valmistelussa on arvioitu mahdollisuutta luopua hyödyllisyysmallijärjestelmästä kokonaan. Tämä vaihtoehto olisi perusteltu erityisesti siitä syystä, että nykyinen hyödyllisyysmallijärjestelmä ei sitä koskevien tutkimusten ja selvitysten valossa täytä lainsäätäjän sille asettamia keskeisiä tavoitteita. Lisäksi hyödyllisyysmallihakemusten määrä on ollut tasaisessa laskussa niin Suomessa kuin muissakin maissa, joissa hyödyllisyysmallijärjestelmä on otettu käyttöön, vaikka eri maissa käyttöön otetut järjestelmät saattavat erota toisistaan huomattavastikin.

Study on the economic impact of the utility model legislation in selected Member States, Final Report, Radauer et al. (2015).

Euroopan komission vuonna 2015 julkaisemassa selvityksessäanalysoidaan hyödyllisyysmallijärjestelmien taloudellisia vaikutuksia EU:n jäsenvaltioissa. Selvityksen kohteena oli yhdeksän EU-maata, joilla on hyödyllisyysmallijärjestelmä (ml. Suomi), neljä EU-maata, joilla ei ole hyödyllisyysmallijärjestelmää ja viisi EU:n ulkopuolista maata, joilla on hyödyllisyysmallijärjestelmä. Selvityksen keskeisiä johtopäätöksiä on, että eurooppalaiset hyödyllisyysmallijärjestelmät ovat suurelta osin menettäneet kykynsä suojella ”pienten keksijöiden pieniä keksintöjä”. Hyödyllisyysmallista on sen sijaan tullut eräänlainen lisätyökalu IPR-ammattilaisille patenttijärjestelmän puutteiden paikkaamiseen ja tietämys hyödyllisyysmallisuojan sisällöstä ja hyödyistä on keskittynyt IPR-ammattilaisille.

Heikkilä (2023).

Taloustieteellisissä tutkimuksissa ei ole toistaiseksi kyetty osoittamaan hyödyllisyysmallijärjestelmän kiistattomia hyötyjä innovaatiotoiminnan kannustimina Suomen kaltaisissa kehittyneissä maissa.Hyödyllisyysmallien hakemusmäärät ovat lisäksi trendinomaisesti laskeneet, mikä on herättänyt kysymyksen siitä, tarvitaanko Suomessa hyödyllisyysmallijärjestelmää lainkaan ja onko sen säilyttämisestä suorastaan haittaa suomalaisille yrityksille. Työ- ja elinkeinoministeriön järjestämissä kuulemistilaisuuksissa ja lausuntokierroksilla sidosryhmiltä saatu palaute on ollut voimakkaasti jakautunutta sen osalta, tulisiko hyödyllisyysmallijärjestelmä säilyttää osana suomalaista IPR-järjestelmää vai tulisiko se kumota riittävällä siirtymäajalla.

Hyödyllisyysmallijärjestelmään liittyvistä heikkouksista huolimatta järjestelmällä on todettu olevan myös hyviä puolia erityisesti käyttäjänäkökulmasta katsottuna. Näistä keskeisimpänä on pidetty hyödyllisyysmallisuojan nopeaa voimaantuloa patenttiin verrattuna, mikä mahdollistaa tiettyä kansallista joustoa kansainvälisesti hyvinkin harmonisoituun patenttijärjestelmään. Hallituksen esityksessä on näin ollen päädytty ehdottamaan järjestelmän säilyttämistä jaksossa 4.1 kuvatuin muutoksin.

5.1.2

Keksinnöllisyysvaatimus

aivan ilmeisesti

itsestään selvä

Hyödyllisyysmallioikeuden keksinnöllisyyden määrittelyyn liittyvien epäselvyyksien vähentämiseksi on arvioitu objektiivisen kriteeristön asettamista sille, miten hyödyllisyysmallilta edellytetty keksinnöllisyys (”selvä ero” aiemmin tunnettuun) eroaa patentilta edellytettävästä keksinnöllisyydestä (”olennainen ero” aiemmin tunnettuun). Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan selvällä erolla tarkoitetaan, että keksintö ei saa ollajohdettavissa aikaisemmin tunnetusta. Siinä missä patentoitava keksintö ei saa olla keskitason ammattilaiselle ilmeinen, hyödyllisyysmallilla suojattava keksintö ei saa olla keskitason ammattilaiselle(ns. ammattimieskriteeri). Jaksossa 2.4 kuvatuin tavoin keksinnöllisyyden asteittainen jakaminen eri tasoihin ei kuitenkaan ole mahdollista ammattimieskriteerin perusteella, koska kriteeri on kvalitatiivinen. Näin ollen pohdittavaksi tulee, onko olemassa parempia (objektiivisia) kriteereitä, joilla hyödyllisyysmallilta edellytettävä patenttia alhaisempi keksinnöllisyyden taso voitaisiin määrittää.

Björkwall (2011), s. 68.

erittäin ilmeinen

Erilaisia vaihtoehtoja patenttia alhaisemman keksinnöllisyyden tason määrittelyyn on pohdittu esimerkiksi EY:n hyödyllisyysmallisuojadirektiivien valmistelun yhteydessä 1990-luvulla.Mikään niistä ei kuitenkaan ollut kaikkien osapuolien kannalta hyväksyttävä. Direktiivitekstin viimeisessä versiossa päädyttiin lopulta keksinnöllisyyden tason määrittelyssä ammattimieskriteeriin eli keksinnön katsottiin olevan keksinnöllinen, jos se ei ollutalan keskitason ammattimiehelle. Hyödyllisyysmallidirektiivi jäi lopulta hyväksymättä, koska jäsenvaltiot eivät päässeet asiassa sopuun. Esityksen valmistelussa on näin ollen päädytty siihen, että ainoa vaihtoehto vähentää hyödyllisyysmallilain keksinnöllisyysvaatimuksen tulkintaan liittyviä haasteita ja epävarmuuksia on keksinnöllisyyden määrittely samalla tavalla kuin patentoitaville keksinnöille.

5.1.3

Uutuustutkimus yksinoikeuden täytäntöönpanon edellytyksenä

Valmistelussa on arvioitu vaihtoehtoa, jossa hyödyllisyysmallioikeuden täytäntöönpanon edellytykseksi säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen tekemä hyödyllisyysmallin kohteena olevaa keksintöä koskeva uutuustutkimus. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että hyödyllisyysmallioikeuden haltija ei voisi käyttää rekisteröityä hyödyllisyysmallia toista toimijaa vastaan ilman viranomaisen laatimaa arviota keksinnön uutuudesta ja keksinnöllisyydestä. Uutuustutkimus ei ratkaisisi oikeuden aineellista pätevyyttä sitovasti, mutta se antaisi oikeudenhaltijalle ja väitetylle loukkaajalle perustan arvioida suojan pitävyyttä.

Sääntely voitaisiin toteuttaa eri tavoin. Uutuustutkimusraportti voisi olla edellytys hyödyllisyysmallioikeuteen perustuvan loukkauskanteen nostamiselle markkinaoikeudessa. Vaihtoehtoisesti voitaisiin säätää, ettei hyödyllisyysmallioikeuden haltija saisi vedota yksinoikeuteensa väitettyä loukkaajaa vastaan esimerkiksi kieltokirjeellä ennen raportin esittämistä. Voitaisiin myös säätää, ettei korvausta tai muuta seuraamusta voitaisi määrätä ajalta ennen uutuustutkimusraportin julkiseksi tulemista tai sen toimittamista väitetylle loukkaajalle.

Ranskassa haltijan on esitettävä patenttiviranomaisen laatima tutkimusraportti hyödyllisyysmallioikeuteen perustuvassa loukkausmenettelyssä. Japanissa hyödyllisyysmallioikeuden haltija ei saa käyttää oikeuksiaan loukkaajaa vastaan, ellei hän ole varoittanut tätä esittämällä hyödyllisyysmallin teknisen arviointiraportin.

Menettelyn tarkoituksena olisi parantaa erityisesti väitetyn loukkaajan asemaa. Koska hyödyllisyysmallin rekisteröinti ei perustu ennakolliseen aineelliseen tutkintaan, väitetyn loukkaajan voi olla vaikea arvioida, onko rekisteröity hyödyllisyysmalli aineellisesti pätevä ja onko siihen perustettu loukkausväite aiheellinen. Uutuustutkimusraportin perusteella väitetty loukkaaja voisi arvioida suojan pitävyyttä sekä mahdollisen mitätöintivaatimuksen menestymismahdollisuuksia. Vastaavantyyppinen sääntely on käytössä esimerkiksi Ranskassa ja Japanissa.Menettely palvelisi kuitenkin jossain määrin samaa tarkoitusta kuin esityksessä ehdotettu hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysvaatimuksen nostaminen patentin tasolle, joten sitä ei ole toistaiseksi katsottu tarpeelliseksi sisällyttää lakiin.

5.2

Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

5.2.1

Saksa

Gebrauchsmuster

Gebrauchsmuster

Saksa oli ensimmäinen maa, jossa hyödyllisyysmallisuoja otettiin käyttöön. Saksan-laki säädettiin vuonna 1891. Saksan patenttilain keksinnöllisyysvaatimus oli siihen aikaan hyvin tiukka ja patenttisuojan kustannukset olivat muihin maihin verrattuna suuret. Vuosien saatossa Saksan-lakia on uusittu useita kertoja, ja nykyinen suoja muistuttaa enemmän patentti- kuin hyödyllisyysmallisuojaa. Saksan alkuperäisessä hyödyllisyysmallilaissa ei ollut mainintaa keksinnöllisyysvaatimuksesta, vaan se lisättiin lakiin vasta vuonna 1986. Vuonna 2006 Saksan oikeus päätti, että hyödyllisyysmallihakemuksen keksinnöllisyysvaatimus on käytännössä katsoen sama kuin vastaavalla patentilla (X ZB 27/05).

Saksan korkein oikeus teki vuonna 2006 päätöksen, että hyödyllisyysmallihakemuksen keksinnöllisyysvaatimus on käytännössä katsoen sama kuin vastaavalla patentilla.

5.2.2

Tanska

Pohjoismaista vain Suomella ja Tanskalla on ollut käytössä hyödyllisyysmallijärjestelmä vuodesta 1992. Ruotsi, Norja ja Islanti eivät koskaan ole ottaneet käyttöön vastaavaa järjestelmää. Tanskan hyödyllisyysmallijärjestelmä vastaa pääosin Suomen järjestelmää. Hyödyllisyysmallihakemusten määrä on Tanskassa laskenut tasaisesti viimeisen 10 vuoden ajan. Vuonna 2010 hakemuksia oli 236 kappaletta, kun taas vuonna 2024 hakemusten määrä oli laskenut 85 kappaleeseen.

5.2.3

Australia

Commission’s Study (Radauer et al. (2015)).

Australian kansallinen hyödyllisyysmallijärjestelmä (”Innovation Patent System”) on todennäköisesti maailman eniten tutkittu hyödyllisyysmallijärjestelmä. Vuonna 2001 käyttöön otettu ”innovaatiopatenttijärjestelmä” korvasi Australiassa aiemmin käytössä olleen hyödyllisyysmallijärjestelmän (”Petty Patent System”), jonka tarkoituksena oli suojata keksintöjä, joilla on lyhyt kaupallinen hyödyntämisaika, mutta joiden keksinnöllisyyden taso on sama kuin patentoitavilla keksinnöillä. Sen sijaan innovaatiopatentin saamiseksi vaadittu keksinnöllisyyden taso oli alhaisempi kuin perinteisillä patenteilla, joten se vastasi siinä mielessä Suomen hyödyllisyysmallia. Australian hyödyllisyysmallijärjestelmä päätettiin lopulta kumota asteittain vuonna 2020 säädetyllä lailla. Kumoamispäätöstä edelsi laaja vaikutustenarviointi, jonka perusteella todettiin, ettei innovaatiopatentti täyttänyt sen poliittista tavoitetta tukea pk-yrityksiä. Järjestelmän hyödyistä tai stimuloivista vaikutuksista pk-yritysten innovaatiotoiminnalle ei ollut esittää empiiristä näyttöä.

6

Lausuntopalaute

Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti lausuntokierroksen luonnoksesta hallituksen esitykseksi hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain muuttamisesta 21.4.-19.5.2026. Jaksossa 1.2 kuvatuin tavoin hyödyllisyysmallilain muutostarpeista kuultiin sidosryhmiä useaan otteeseen jo ennen lausuntokierrosta, joten esitysluonnoksen arvioitiin olevan lausunnonantajille helposti omaksuttava. Tämän vuoksi lausuntoaika oli vain neljä viikkoa.

Lausuntoa pyydettiin seuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, puolustusministeriö, Patentti- ja rekisterihallitus, Helsingin käräjäoikeus, markkinaoikeus, Business Finland, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Keksintösäätiö, Keskuskauppakamari, Ornamo ry, Patentti-insinöörit ry, Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry, Suomen Yrittäjät ry, Suomen Patenttiasiamiesyhdistys ry (SPAY), Suomen teollisoikeudellinen yhdistys ry (STY), Suomen Asianajajaliitto ry, IPR University Center ja Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. Lisäksi lausuntopyyntö julkaistiin lausuntopalvelu.fi -palvelussa, jossa kaikki asiasta kiinnostuneet voivat antaa lausunnon.

Lausunnon antoivat: opetus- ja kulttuuriministeriö, Patentti- ja rekisterihallitus, Business Finland, markkinaoikeus, Elinkeinoelämän keskusliitto, IPR University Center, Keksintösäätiö, Keskuskauppakamari, PIA ry, Suomen AIPPI ry, Suomen Asianajaliitto ry, SPAY, STY, Suomen Yrittäjät ry, Väisänen IP Oy, ja yksi yksityishenkilö.

Puolustusministeriö ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto ilmoittivat, että niillä ei ole esityksestä lausuttavaa.

Suomen AIPPI, Suomen Yrittäjät, Keskuskauppakamari, STY, Keksintösäätiö ja PIA ry suhtautuvat myönteisesti siihen, että hyödyllisyysmallijärjestelmää pyritään kehittämään Suomessa sen sijaan, että koko järjestelmästä luovuttaisiin. Erityisesti Suomen Yrittäjät ja Keskuskauppakamari pitävät tärkeänä sitä, että yrityksillä on käytössään monipuolinen valikoima erilaisia aineettoman omaisuuden suojaamiskeinoja erilaisten yritysten erilaisiin tarpeisiin.

Markkinaoikeus ja Business Finland kehottavat puolestaan vielä harkitsemaan hyödyllisyysmallisuojamuodosta luopumista HE-luonnoksen jaksossa 5 esitetyn mukaisesti 10 vuoden siirtymäajalla.

Suurin osa lausunnonantajista kannattaa ehdotettua muutosta, jonka mukaan hyödyllisyysmallilla suojattavalta keksinnöltä edellytettäisiin jatkossa samaa keksinnöllisyyden tasoa kuin patentilla suojattavalta keksinnöltä. Useat lausunnonantajat katsovat, että ehdotus on perusteltu, koske se selkeyttäisi oikeustilaa ja parantaisi oikeusvarmuutta. Keksintösäätiö sen sijaan vastustaa ehdotusta ja katsoo muun muassa, että nykyiseen lakiin liittyvät tulkintaepäselvyydet eivät johdu itse laista, vaan lakia olisi mahdollista tulkita myös siten, että tunnetun tekniikan ja hyödyllisyysmallilla suojattavan keksinnön väliselle selvälle erolle luotaisiin kriteeristö. Markkinaoikeus ja Suomen Asianajajat kiinnittävät lausunnoissaan huomiota siihen, että keksinnöllisyysaseteen nostamisen jälkeen hyödyllisyysmallin keskeisin ero patenttiin verrattuna on se, että hyödyllisyysmallin voi saada nopeasti ja melko halvalla. Keksinnöllisyysvaatimuksen nostaminen patentin tasolle saattaa entisestään lisätä epävarmuutta rekisteröityjen hyödyllisyysmallien pätevyydestä. Toisaalta ehdotettu muutos vastaa käytännössä tunnistettuun epäkohtaan hyödyllisyysmallin mitätöinnin vaikeudesta verrattuna patenttiin.

Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen Yrittäjät kannattavat ehdotusta, jonka mukaan hyödyllisyysmallioikeuden tuottama yksinoikeus ei enää jatkossa sisältäisi tuotteen ammattimaista valmistamista Suomessa, jos tuote saatetaan vaihdantaan ainoastaan Suomen ulkopuolisilla markkinoilla (ns. vientivalmistuspoikkeus). Suomen Yrittäjät kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ”tuotteen valmistamisen” käsite on monitulkintainen, minkä lisäksi säännöksen soveltamisessa voi syntyä näyttöongelmia siitä, milloin tuotteen voidaan katsoa olevan tarkoitettu vietäväksi yksinomaan Suomen ulkopuolelle.

Useimmissa lausunnoissa ehdotettuun vientivalmistuspoikkeukseen suhtauduttiin kuitenkin kriittisesti. Lausunnonantajien mukaan säännöksen soveltaminen olisi käytännössä hyvin haastavaa ja siihen liittyisi runsaasti tulkintaongelmia. Markkinaoikeus kiinnittää tässä yhteydessä huomiota vuonna 2025 antamaansa tuomioon, jossa se katsoo, että suomalaisen yhtiön tuotteiden saattaminen vaihdantaan ulkomaille tarkoittaa sitä, että tuotteet saatetaan vaihdantaan myös Suomessa (MAO tuomio nro 698/2025). Useat lausunnonantajat katsovat, että vientivalmistuspoikkeuksen sijasta HE-luonnoksessa mainittuun väärinkäytösriskiin tulisi vastata menettelyllisillä keinoilla, kuten mitätöintimenettelyn uudistamisella, tai puuttumalla oikeuksien väärinkäyttöön hyödyllisyysmallilainsäädännön ulkopuolisilla keinoilla.

Esityksen jatkovalmistelussa on arvioitu uudelleen vientivalmistuspoikkeuksen sisällyttämistä lakiin. Lausuntopalaute huomioiden lopullisesta lakiesityksestä on päätetty poistaa säännösehdotus, jonka mukaan hyödyllisyysmallioikeuden tuottama yksinoikeus ei käsitä sellaisen hyödyllisyysmallioikeudella suojatun tuotteen valmistamista Suomessa, joka saatetaan vaihdantaan Suomen ulkopuolisilla markkinoilla.

Useat lausunnonantajat kiinnittävät huomiota hyödyllisyysmallin mitätöintimenettelyn uudistamistarpeisiin. Esimerkiksi markkinaoikeus toteaa lausunnossaan, että tuomioistuinkäsittelyn sujuvoittamiskesi olisi tarkoituksenmukaista säätää siitä, että ainakin hyödyllisyysmallin loukkausta koskeviin riitoihin liittyvien mitätöintiväitteiden käsittely tapahtuisi vastakanteella, kuten patenttien osalta on säädetty, eikä PRH:n hallintomenettelyssä ja muutoksenhaussa siitä. Tämä edellyttäisi muutoksia paitsi hyödyllisyysmallilakiin myös oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa (100/2013, jäljempänä ”MOL”). Jos tällaista muutosta ei tehtäisi, voisi olla ainakin perusteltua säätää nimenomaisesti siitä, että yksittäinen taho ei lähtökohtaisesti voisi mitätöintivaatimuksen lainvoimaisen ratkaisun jälkeen enää vaatia saman hyödyllisyysmallin mitättömäksi julistamista samoin vaatimuksin ja samoilla perusteilla. Suomen AIPPI esittää niin ikään harkittavaksi mitätöintimenettelyn uudistamista siten, että hyödyllisyysmallin mitätöintiä voisi vaatia riita-asiana markkinaoikeudessa loukkauskanteen ollessa vireillä. Suomen AIPPI, STY ja Väisänen IP Oy esittävät hyödyllisyysmallilain mitätöintimenettelyyn myös muita uudistuksia, kuten hävinneen osapuolen velvollisuutta korvata vastapuolen oikeudenkäyntikulut mitättömyysasiassa ja mitätöintimenettelyn keventämistä PRH:ssa.

Esityksen jatkovalmistelussa on arvioitu mahdollisuutta uudistaa hyödyllisyysmallin mitätöintimenettelyä erityisesti siten, että hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamista voisi vaatia riita-asiana markkinaoikeudessa loukkauskanteen käsittelyn yhteydessä. Muutos olisi sinänsä perusteltu, mutta tuomioistuinmenettelyn muuttaminen tältä osin olisi laajempi kysymys, joka vaikuttaisi myös muutoksenhakuun ylimpiin tuomioistuimiin. Ehdotettua uudistusta ei näin ollen voida toteuttaa tässä yhteydessä. Lausuntopalautteen perusteella esityksessä ehdotetaan kuitenkin lain 19 §:ään uutta 4 momenttia, jonka mukaan uutta mitätöintiä koskevaa hakemusta ei lähtökohtaisesti oteta tutkittavaksi, jos asia koskee samoja asianosaisia ja samaa hyödyllisyysmallia. Markkinaoikeuden lausunnon perusteella lain 23 §:ään ehdotetaan niin ikään uutta 3 momenttia, jonka mukaan tuomioistuimelle saa valitusasiassa esittää uusia suojavaatimuksia vain pätevästä syystä. Ehdotus vastaa asiasisällöltään uuden patenttilain 121 §:ää (uusien patenttivaatimusten esittäminen tuomioistuimelle valitusasian yhteydessä).

Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto

Arviointineuvosto katsoo lausunnossaan, että hallituksen esitysluonnos täyttää hyvin lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeen vaatimukset. Arviointineuvosto suositteli kuitenkin joitakin täydennyksiä hallituksen esitysluonnokseen ennen sen antamista eduskunnalle.

Lausunnon mukaan esityksen yritysvaikutuksia tulisi arvioida tarkemmin pk-yritysten ja yksittäisten keksijöiden näkökulmasta, koska nämä ovat toimijoita, joiden keksinnöt eivät jatkossa välttämättä täyttäisi keksinnöllisyysvaatimusta. Jatkovalmistelussa vaikutusten arviota on tältä osin täydennetty. Nykytilan arviointiin on myös lisätty konkreettisia esimerkkejä yksityisten keksijöiden keksinnöille rekisteröidyistä hyödyllisyysmalleista ja siitä, mille toimialoille hyödyllisyysmalleja tyypillisesti myönnetään.

Vaikutuksia viranomaisten toimintaan on niin ikään täydennetty arviointineuvoston lausunnon perusteella.

Keksinnöllisyysvaatimus

Yksinoikeuden sisältö

Muita huomioita

7

Säännöskohtaiset perustelut

7.1

Laki hyödyllisyysmallioikeudesta

1 luku Yleiset säännökset

1 §.Pykälässä määritellään hyödyllisyysmallioikeuden käsite ja hyödyllisyysmallisuojan kohde. Pykälään ehdotetaan eräitä terminologiaa selkeyttäviä muutoksia, joilla ei ole tarkoitus muuttaa vallitsevaa oikeustilaa.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että hyödyllisyysmallioikeuden keksintöön voi saada keksinnön tehnyt luonnollinen henkilö (keksijä) tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt. Hyödyllisyysmallioikeuden haltija saa yksinoikeuden keksinnön ammattimaiseen hyväksikäyttöön. Nykylain ilmaus ”se, joka on tehnyt keksinnön” ehdotetaan muutettavaksi muotoon ”keksinnön tehnyt luonnollinen henkilö”. Selkeyttävällä muutoksella korostetaan vallitsevaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan keksijä voi olla vain luonnollinen henkilö. Muutos vastaa olennaisesti uuden patenttilain 1 §:n sanamuotoja.

3 momenttiin Pykälänehdotetaan terminologisena muutoksena ilmauksen ”siveellisyyden tai yleisen järjestyksen vastaista” muuttamista muotoon ”yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen vastaista”. Uusi muotoilu vastaa paremmin nykykielen käyttöä sekä uuden patenttilain 9 §:ssä sekä biotekniikkadirektiivin (98/44/EY) 6 artiklan 1 kohdan suomenkielisessä käännöksessä käytettyä ilmausta.

2 §.Pykälässä sisältää säännökset uutuus- ja keksinnöllisyysvaatimuksesta ja hakemuksen suhteesta vanhempiin hakemuksiin.

1 momenttia Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että hyödyllisyysmallilta vaadittaisiin samaa keksinnöllisyystasoa kuin patentilta. Voimassa olevan lain ilmauksen, jonka mukaan keksinnön tulee ” selvästi erota siitä” mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallihakemuksen tekemistä, tilalle ehdotetaan ilmausta, jonka mukaan keksintö ei saa olla ”alan ammattilaiselle ilmeinen”. Ehdotettu muotoilu vastaa patenttilain 12 §:ää, jonka mukaan keksintö on keksinnöllinen, jos se ei tunnettu tekniikka huomioiden ole alan ammattilaiselle ilmeinen. Tarkoitus on, että hyödyllisyysmallilain keksinnöllisyysvaatimusta tulkittaisiin jatkossa yhdenmukaisesti patenttilain 12 §:n kanssa. Ehdotuksen tavoitteena on vähentää hyödyllisyysmallisuojan keksinnöllisyysvaatimukseen liittyviä epäselvyyksiä ja tulkintaongelmia, joita on kuvattu tarkemmin jaksossa 2.4.

2 momentissa Pykälänsäädetään siitä, mikä katsotaan tunnetuksi, kun arvioidaan keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä 1 momentin mukaisesti. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että aikaisempi ei-julkinen mallioikeushakemus ei voisi toimia uutuudenesteenä.

Voimassa olevan lain 2 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisesti ennen hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivää tässä maassa tehdyn mallioikeushakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus mallioikeuslain 19 §:n säännösten mukaan tulee julkiseksi. Mainittu säännös oli jo alkuperäisessä hyödyllisyysmallioikeutta koskevassa laissa (580/1992). Vastavuoroisesti mallioikeuslain (802/1991) 2 §:ään otettiin vastaava säännös, jonka mukaan hyödyllisyysmallihakemuksesta ilmenevät mallit, joita ei ole julkaistu ennen mallin rekisteröintihakemusta, muodostavat esteen mallin rekisteröinnille. Mainittu säännös poistettiin mallioikeuslaista vuonna 2003 (596/2002). Patenttilaissa ei ole koskaan ollut vastaavaa säännöstä, eli ei-julkinen mallioikeushakemus ei voi olla uutuudeneste patenttihakemukselle.

Vallitseva säännös voi aiheuttaa ongelmia hakijalle tilanteessa, jossa halutaan suojata tuote sekä hyödyllisyysmallisuojalla että mallisuojalla. Jos hyödyllisyysmallilla suojattava keksintö käy ilmi mallioikeushakemuksesta, täytyy hyödyllisyysmallihakemus tehdä viimeistään samana päivänä mallioikeushakemuksen kanssa. Muutoin mallioikeushakemus muodostaa uutuuden esteen hyödyllisyysmallille. Mallioikeushakemus on yksinkertaisempi ja nopeammin laadittavissa kuin hyödyllisyysmallihakemus, joten hakijalla voi olla houkutus jättää mallioikeushakemus ennen hyödyllisyysmallihakemusta. Hakija voi pyytää mallioikeushakemus salassapitoa enintään kuuden kuukauden ajan, mutta nykyisellään tämä ei poista uutuudenestevaikutusta hyödyllisyysmallihakemukselle. Vastaavaa ongelmaa ei ole patenttihakemuksen kohdalla. Hyödyllisyysmalli ja patentti ovat samankaltaisia suojamuotoja ja on perusteltua, että niitä koskevat uutuuteen ja tunnettuun tekniikkaan liittyvät säännökset ovat yhteneviä.

5 momentissa Pykälänesiintyvä viittaus patenttilain 22 §:ään ehdotetaan muutettavaksi viittaamaan uuden patenttilain vastaavaan 48 §:ään.

4 §.Pykälän viittaukset patenttilain 4 ja 5 §:iin ehdotetaan muutettavaksi viittaamaan uuden patenttilain vastaaviin 21 §:n sekä 18 §:n 7 ja 8 kohtien säännöksiin.

2 luku Hyödyllisyysmallihakemus ja sen käsittely

6 §.2 momentti Pykälänsisältää hyödyllisyysmallihakemuksen sisältöä koskevia säännöksiä.

2 momenttia Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että termi ”ammattimies” korvataan sukupuolineutraalilla termillä ”alan ammattilainen”. Lisäksi viittaukset patenttilain 8 a §:ään ja 22 §:n 6 ja 8 momenttiin ehdotetaan muutettavaksi viittaamaan vastaaviin uuden patenttilain 30 ja 51 §:iin.

6 a §.Pykälän 1 momentin 10 kohdan viittaus patenttilain 38 §:ään esitetään korvattavaksi viittauksella uuden patenttilain vastaavaan 81 §:ään.

7 b §.Pykälässä säädetään PRH:n velvollisuudesta antaa hakijalle kehotus toimittaa hakemuksesta puuttuvia osia sekä tällaisten puuttuvien osien toimittamisesta. Pykälään esitetään selkeyttäviä muutoksia, jotta sen säännökset vastaisivat tarkemmin Patenttilakisopimuksen 5 artiklan 5 ja 6 kappaleita.

1 momentissa Pykälänsäädetään PRH:n velvollisuudesta kehottaa hakijaa täydentämään hakemustaan. Jos PRH havaitsee, että tekemispäivän saaneen hakemuksen selityksestä tai kuvista puuttuu osa tai osia, joihin selityksessä tai suojavaatimuksissa viitataan, hakijalle annetaan määräaika puuttuvien osien toimittamiseksi. Säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että hakijalle annettava määräaika on kaksi kuukautta. Säännös olisi Patenttilakisopimuksen sovellutussäännön 2 kohdassa 3 määrätyn 2 kuukauden minimimääräajan mukainen.

Velvollisuus ilmoittamiseen koskee puutteita, jotka PRH havaitsee tekemispäivää antaessaan tai pian sen jälkeen. Säännöstä ei ole tarkoitus soveltaa, jos puuttuva osa havaitaan hakemuskäsittelyn myöhemmässä vaiheessa, esimerkiksi rekisteröitävyystutkimuksen yhteydessä. Säännös ei myöskään edellytä, että PRH aktiivisesti tarkistaisi tekemispäivää määritettäessä, puuttuuko osa selityksestä tai kuvista. Jos kuitenkin tällainen puute havaitaan, viranomaisen tulee antaa hakijalle täydennyskehotus.

2 momenttiin Puuttuvien osien toimittamista koskevaa säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi ja siirrettäväksi uuteen. Ehdotuksen mukaisesti hakija voisi toimittaa hakemuksesta selityksestä tai kuvista puuttuvia osia kahden kuukauden kuluessa joko hakemuksen alkuperäisestä tekemispäivästä tai 1 momentin mukaisen kehotuksen antamisesta. Jos hakija toimittaa puuttuvia osia määräajassa, hakemuksen tekemispäiväksi tulee se päivä, jolloin kaikki puuttuvat osat on toimitettu, jollei 3 tai 4 momentista muuta johdu. Täydennysmahdollisuus perustuu Patenttilakisopimuksen 5 artiklan 6 a kohtaan. Nykylakiin verrattuna ehdotetusta muotoilusta käy selkeämmin ilmi, että täydentäminen ei edellytä rekisteriviranomaisen kehotusta. Säännöksen tarkoitus on mahdollistaa kokonaan puuttuvien osien toimittamisen tai ilmeisen väärien osien korvaamisen tarkoitetuilla osilla. Säännöksen perusteella ei ole mahdollista toimittaa uusia, paranneltuja versioita aiemmin annettuun hakemustekstiin tai kuviin.

3 ja 4 momenteiksi

Pykälän nykyinen 2 ja 3 momentitsiirretään uusiksi, jolloin viittaukset nykyiseen 1 momenttiin muutetaan viittauksiksi uuteen 2 momenttiin.

3 luku Mahdollisuus vaatia rekisteröinnin mitättömäksi julistamista

19 §.1 momenttia Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että termi ”ammattimies” korvataan sukupuolineutraalilla termillä ”alan ammattilainen”.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitätöintiä koskeva hakemus on lainvoimaisesti ratkaistu, uutta mitätöintiä koskevaa hakemusta ei lähtökohtaisesti otettaisi tutkittavaksi, jos asia koskisi samoja asianosaisia ja samaa hyödyllisyysmallia. Ehdotettu momentti olisi uusi.

Säännös olisi tarpeen tuomioistuinkäsittelyn sujuvoittamiseksi. Koska hyödyllisyysmallin rekisteröinti voidaan julistaa mitättömäksi vain hallinnollisessa menettelyssä PRH:ssa, saman hyödyllisyysmallin loukkaamista koskevan riita-asian käsittelyä on toisinaan pyritty viivyttämään markkinaoikeudessa tekemällä jatkuvasti uusia vaatimuksia julistaa hyödyllisyysmallin rekisteröinti mitättömäksi (ks. esim. MAO päätös nro 205/2025). Tällaisessa tilanteessa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, onko vaatimuksessa hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamiseksi esitetty uusia perusteita tai estejulkaisuja.

4 luku Muutoksenhaku

23 §.1 momenttiin Pykälässä säädetään muutoksenhausta rekisteröintiviranomaisen päätökseen hyödyllisyysmallia koskevassa asiassa. Pykälänehdotetaan teknistä korjausta eli patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain vanhentunut säädösnumero päivitettäisiin.

3 momentti Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi, jonka mukaan tuomioistuimelle saisi valitusasiassa esittää uusia suojavaatimuksia vain pätevästä syystä. Säännös vastaa asiasisällöltään patenttilain 121 §:n säännöstä (uusien patenttivaatimusten esittäminen tuomioistuimelle valitusasiassa).

5 luku Suojan laajuus ja voimassaoloaika sekä oikeuksien ennalleen palauttaminen

24 §.Pykälässä säädetään hyödyllisyysmallisuojan määräytymisestä ja suojavaatimusten tulkinnasta. Pykälän toisen virkkeen sanamuotoa, jonka mukaisesti suojavaatimusta tulkittaessa ”voidaan selitystä ja kuvia käyttää apuna”, ehdotetaan muutettavaksi muotoon ”käytetään apuna keksinnön selitystä ja kuvia”. Muutosten tarkoituksena on selkeyttää sääntelyä vastaamaan paremmin vallitsevaa oikeustilaa. Muotoilu vastaa uuden patenttilain 22 §:n vastaavaa säännöstä. Muotoilu vastaa myös paremmin Euroopan patenttisopimuksen (EPC) patenttisuojan laajuutta koskevaa 69 artiklaa, jonka mukaisesti ”Patenttivaatimusten tulkitsemisessa käytetään kuitenkin myös selitystä ja piirustuksia.” Hyödyllisyysmallisuojan laajuutta on tarkoitus tulkita patenttilain sääntelyä vastaavilla periaatteilla.

6 luku Luovutus sekä käyttö- ja pakkolupa

30 §.2 momentissa Pykälänesitetään korvattavaksi viittaukset patenttilain 46–50 §:n säännöksiin viittauksilla uuden patenttilain vastaaviin 104 ja 106–110 §:ien säännöksiin.

7 luku Hyödyllisyysmallioikeuden lakkaaminen ja hyödyllisyysmallia koskeva ilmoitusvelvollisuus

35 §.Pykälässä esitetään korvattavaksi viittaukset patenttilain 56 §:n säännökseen viittauksella uuden patenttilain vastaavaan 148 §:n säännökseen.

8 luku Vastuu, korvausvelvollisuus ja tuomioistuinmenettely

36 §.Pykälässä säädetyn mukaisesti tuomioistuin voi kieltää sitä, joka loukkaa yksinoikeutta hyödyllisyysmalliin, jatkamasta tai toistamasta tekoa. Uutena ehdotetaan säädettäväksi, että tuomioistuin voisi määrätä kiellon sakon uhalla. Uhkasakkolain (1113/1990) 4 §:n mukaan viranomainen voi asettaa uhkasakon, jos niin on laissa säädetty. Nykyiseen hyödyllisyysmalli- tai patenttilakiin ei sisälly mahdollisuutta asettaa uhkasakkoa kiellon tehosteeksi. Sen sijaan tavaramerkkilain 62 §:n mukaiseen kieltoon voidaan liittää sakon uhka. Uhkasakko on ehdotettu otettavaksi uuden patenttilain 131 §:ään, joten uhkasakon mahdollisuus ehdotetaan lisättäväksi myös hyödyllisyysmallilakiin. Tarkemmat säännökset uhkasakon asettamisesta sekä maksettavaksi tuomitsemisesta sisältyvät uhkasakkolakiin. Kannetta uhkasakkoon tuomitsemiseksi voi ajaa se, jonka vaatimuksesta kieltotuomio on annettu.

38 §.Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaukset patenttilain 59 §:n säännökseen korvataan viittauksella uuden patenttilain vastaavaan 136 §:n säännökseen.

8 a luku Kansainvälinen hakemus

44 §.2 momentissa Pykälänesitetään korvattavaksi viittaukset patenttilain 59 §:n säännökseen viittauksella uuden patenttilain vastaavaan 136 §:n säännökseen.

45 a §.2 momenttiin Pykälänehdotetaan muutettavaksi maksuja koskevaa säännöstä. Muutetun säännöksen mukaan Suomessa tehdystä hyödyllisyysmallia koskevasta kansainvälisestä hakemuksesta hakijan on suoritettava lähettämismaksu. PCT sovellutussäännön 14.1 mukaan vastaanottava viranomainen voi vaatia hakijaa suorittamaan lähettämismaksun, joka on tarkoitettu vastaanottavan viranomaisen omien kustannusten kattamiseen. Muut vastaanottavan viranomaisen perimät maksut, kuten esimerkiksi kansainvälinen hakemusmaksu ja uutuustutkimusmaksu, määräytyvät PCT sovellutussääntöjen perusteella, ja niistä säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

3 momentissa Pykälänesitetään korvattavaksi viittaukset patenttilain 3 lukuun viittauksella uuden patenttilain vastaavaan 9 lukuun.

45 d §.Pykälässä säädetään kansainvälisen hakemuksen jatkamisesta Suomessa hyödyllisyysmallihakemuksena.

1 momentissa Pykälänsäädetään, että jatkaakseen hakemusta Suomessa, hakijan on mainitussa määräajassa annettava PRH:lle kansainvälisen hakemuksen suomen- tai ruotsinkielinen käännös tai, jos hakemus on laadittu suomen- tai ruotsinkielisenä, jäljennös hakemuksesta. Lisäyksenä nykylakiin ehdotetaan, että jäljennöksen antamisen sijaan hakija voi ilmoittaa jatkavansa hakemusta siinä muodossa, jossa Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälinen toimisto on julkaissut hakemuksen. Nykylaki ei kaikilta osin vastaa PCT-sopimuksen ja sen sovellutussääntöjen määräyksiä. PCT 22 artiklan mukaan jäljennöstä ei tarvitse antaa, jos kopio on jo toimitettu kansalliselle viranomaiselle 20 artiklan mukaisesti. PCT 20 artiklan ja siihen liittyvien sovellutussääntöjen määräykset ovat hyvin monimutkaiset. Käytännössä jäljennöksen antaminen kansalliseen vaiheeseen siirtymiseksi ei ole välttämätöntä, jos WIPO on julkaissut hakemuksen ja hakemus on PRH:n saatavissa WIPOn tietopalvelusta. Tällöin hakija voisi siirtyä kansalliseen vaiheeseen maksamalla rekisteröintimaksun ja ilmoittamalla, että jatkaa hakemusta Suomessa WIPOn julkaisemassa muodossa.

2 momentissa Pykälänsäädetään mahdollisuudesta antaa vaadittava käännös tai jäljennös lisäajan kuluessa sekä tällöin vaadittavasta lisämaksusta. Muutoksena nykylakiin ehdotetaan, että vaadittava lisämaksu tulisi suorittaa samassa kahden kuukauden lisäajan kuluessa kuin vaadittava käännös tai jäljennös on annettava. Nykylain mukaan lisämaksu on suoritettava aiemmin, eli 1 momentin mukaisessa 31 kk määräajassa. Muutoksella lisämaksun määräaika saatetaan yhteneväksi patenttilain 74 §:n vastaavan sääntelyn kanssa.

45 f §.1 momenttia Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaukset patenttilain 34–38 §:ien säännöksiin korvataan viittauksilla uuden patenttilain 76 §:n 2 momentissa ja 78–81 §:ssä säädettyyn.

9 luku Erinäiset säännökset

46 §.Pykälässä säädetään tämän lain mukaan perittävistä maksuista. Pykälää ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että tähän lakiin perustuvasta Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteesta tulee suorittaa maksu, jonka määräytymisperusteista säädetään Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa (1032/1992) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä. Säännös vastaa asiallisesti voimassa olevan lain säännöstä, jonka mukaan kyseisen lain mukaan perittävistä maksuista säädetään erikseen.

48 §.

.

1 momenttia

Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaukset patenttilain 75 §:ssä säädettyyn korvataan viittauksella uuden patenttilain 111 §:ssä säädettyyn

8

Lakia alemman asteinen sääntely

Tarkempia säännöksiä hyödyllisyysmallihakemuksesta, hyödyllisyysmallirekisteristä ja sen pitämisestä sekä rekisteriviranomaisesta voidaan hyödyllisyysmallilain 47 §:n nojalla antaa valtioneuvoston asetuksella.

Ehdotetut lainmuutokset eivät edellytä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun asetuksen (1491/1991) muuttamista. Asetus sisältää kuitenkin viittauksia patenttilain ja patenttiasetuksen pykäliin, joten sitä on tarkoitus päivittää, kun uusi patenttilaki tulee voimaan.

9

Voimaantulo

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2027. Lain täytäntöönpanon vaatimien toimien vuoksi laki voi kuitenkin tulla voimaan aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä ja vahvistamisesta.

10

Suhde muihin esityksiin

Hallitus antoi 29.1.2026 eduskunnalle esityksen uudeksi patenttilaiksi (HE 204/2025 vp). Laki vahvistettiin 26.6.2026 ja se tulee voimaan 1.6.2027.

Hyödyllisyysmallilakiin ehdotetut muutokset liittyvät läheisesti patenttilain kokonaisuudistukseen. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti patenttilain kanssa, koska tämän arvioidaan helpottavan lakimuutosten toimeenpanoa Patentti- ja rekisterihallituksessa.

11

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Oikeusturva

Omaisuuden suoja

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Säännös kattaa päätökset riita- ja rikosasioissa samoin kuin yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa hallintoasioissa.

Lakiesityksen 19 §:n 4 momentissa säädettäisiin oikeusvoimasta. Kyseisen säännöksen mukaan, jos hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitätöintiä koskeva hakemus on lainvoimaisesti ratkaistu, uutta mitätöintiä koskevaa hakemusta ei oteta tutkittavaksi, jos asia koskee samoja asianosaisia ja samaa hyödyllisyysmallia, paitsi jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Säännöksellä selvennettäisiin hallinnollisen ja tuomioistuimenettelyn suhdetta ja estettäisiin se, että sama asia käsiteltäisiin lainvoimaisen ratkaisun jälkeen heti uudestaan toisessa menettelyssä. Säännös ei vaaranna asianosaisen oikeusturvaa, sillä asianosaisella on mahdollisuus saada asiansa uudelleen ratkaistavaksi, mikäli olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet.

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa tulkintakäytännössä varallisuusarvoiset immateriaa-lioikeudet, kuten hyödyllisyysmallioikeus, luetaan perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan piiriin (PeVL 1/1995 vp, s. 1/II, PeVL 38/2000 vp, s. 2/I, PeVL 7/2005 vp, s. 2/I). Perustuslaissa turvattu omaisuuden suoja sisältää paitsi omistajalle lähtökohtaisesti kuuluvan vallan hallita, käyttää ja hyödyntää omaisuuttaan haluamallaan tavalla, myös vallan määrätä siitä. Jos omistusoikeuteen kuuluvia oikeuksia vähennetään tai rajoitetaan, puututaan samalla omaisuudensuojaan, vaikka omistusoikeuden kohde sinänsä säilyisikin koskemattomana haltijallaan.

Lakiesityksen 2 §:n 1 momentin mukaan hyödyllisyysmallioikeudella suojattavalta keksinnöltä edellytettäisiin jatkossa samaa keksinnöllisyyden tasoa kuin patentilla suojattavalta keksinnöltä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että osa sellaisista keksinnöistä, jotka voivat nykyisin saada hyödyllisyysmallisuojaa, eivät voisi saada sitä enää jatkossa. Siirtymäsäännösten mukaan lain 2 §:n 1 momenttia ei kuitenkaan sovellettaisi hyödyllisyysmallioikeuteen, joka on rekisteröity ennen tämän lain voimaantuloa. Ehdotetun sääntelyn katsotaan näin ollen olevan linjassa perustuslain 15 §:n omaisuuden suojaa koskevien säännösten kanssa.

Lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: