Eduskunnan puhemiehelle
Kela ilmoitti hyvinvointialueille 8.6.2026 lopettavansa tiettyjen kalleimpien lääkkeiden sairausvakuutuskorvaukset, kun lääkkeet annostellaan julkisessa terveydenhuollossa. Muutos astui voimaan jo 1.7.2026, eli siirtymäaikaa jäi vain kolme viikkoa. Muutos koskee muun muassa uusia biologisia syöpälääkkeitä, migreenin estohoitolääkkeitä, silmänpohjan ikärappeuman lääkkeitä sekä eräitä harvinaissairauksien lääkkeitä.
Kyse ei ole lainsäädännön muutoksesta vaan Kelan aiempaa tiukemmasta tulkinnasta, jonka taustalla on sosiaali- ja terveysministeriön keväällä 2026 hyvinvointialueille lähettämä ja virkahenkilöiden laatima ohjausasiakirja. Tavoite lopettaa lääkkeiden ostattaminen potilailla on potilasturvallisuuden näkökulmasta ymmärrettävä. Toimeenpanon tapa on kuitenkin ongelmallinen: arviolta noin 100 miljoonan euron lääkekustannukset siirtyivät hyvinvointialueiden maksettavaksi kesken budjettivuoden ilman vastaavaa rahoitusta.
Hyvinvointialueiden taloustilanne on tunnetusti vaikea. Käytännössä riskinä on, että potilaat eivät saa uusimpia ja tehokkaimpia lääkkeitä, vaan joutuvat tyytymään vanhempiin valmisteisiin sen mukaan, mikä on kunkin alueen taloudellinen kantokyky. Oulun yliopistosairaalan johtaja on julkisuudessa arvioinut, että potilaat ovat jo nyt keskenään niin eriarvoisessa asemassa, että hallinnon oikeusperiaatteet ovat vaarantuneet.
Erityisen ongelmallista on, että muutos koskee vain julkista terveydenhuoltoa. Jos potilas kuljettaa saman lääkkeen annosteltavaksi yksityiseen terveydenhuollon yksikköön, Kela-korvaus on edelleen mahdollinen. Tämä asettaa potilaat eriarvoiseen asemaan varallisuuden ja asuinpaikan perusteella ja on omiaan heikentämään luottamusta julkiseen terveydenhuoltoon. Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, ja 6 §:n yhdenvertaisuusperiaate koskee myös lääkehoidon saatavuutta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten sosiaaliturvaministeri aikoo varmistaa, että vakavasti sairaat potilaat saavat lääketieteellisesti perustellun lääkehoidon yhdenvertaisesti asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta Kelan korvauskäytännön muututtua 1.7.2026,
miten sosiaaliturvaministeri arvioi noin 100 miljoonan euron lääkekustannusten siirtämistä hyvinvointialueiden vastuulle kesken budjettivuoden vain kolmen viikon siirtymäajalla ja aikooko sosiaaliturvaministeri vaatia hallitusta osoittamaan hyvinvointialueille vastaavan rahoituksen ja
aikooko sosiaaliturvaministeri korjata tilanteen, jossa sama lääke on Kela-korvattava yksityisessä mutta ei julkisessa terveydenhuollossa annosteltuna?