Eduskunnalle
Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä myönnetyn akkukäyttöisen liikkumisen apuvälineen säilyttäminen ja lataaminen taloyhtiön yhteisissä tiloissa voidaan käytännössä kieltää paloturvallisuuteen vedoten. Tällainen kielto voi estää vammaista henkilöä käyttämästä hänelle yksilöllisen tarvearvion perusteella myönnettyä ja jokapäiväisen liikkumisen kannalta välttämätöntä apuvälinettä.
Lääkinnällisen kuntoutuksen liikkumisen apuvälineenä myönnettävä sähkömopo on tarkoitettu henkilölle, jonka toimintakyky on sairauden, vamman tai kehitysviivästymän vuoksi alentunut siten, ettei itsenäinen ulkona liikkuminen onnistu riittävästi kävellen tai kevyempien liikkumisen apuvälineiden avulla. Apuvälineen tarkoituksena on tukea henkilön itsenäistä liikkumista, toimintakykyä, osallisuutta ja jokapäiväisestä elämästä selviytymistä.
Sähkökäyttöisiä liikkumisen apuvälineitä koskeva ongelma on tullut esiin Invalidiliiton neuvontapalveluun tulleissa yhteydenotoissa sekä hyvinvointialueiden apuvälinepalveluissa. Myös HUSin apuvälinekeskuksesta saadun tiedon mukaan monet taloyhtiöt ovat kieltäneet lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä myönnettyjen sähkömopojen säilyttämisen ja lataamisen taloyhtiön yhteisissä tiloissa paloturvallisuuteen vedoten. Taloyhtiöissä näitä apuvälineitä on rinnastettu itse hankittaviin sähköpyöriin ja sähköpotkulautoihin.
Invalidiliitto toteutti keväällä 2026 yhteistyössä muun muassa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön, Isännöintiliiton ja VALLI ry:n kanssa kyselyn akkukäyttöisten liikkumisen apuvälineiden säilyttämisestä ja lataamisesta. Kyselyn tulokset osoittivat taloyhtiöiden käytäntöjen vaihtelevan merkittävästi. Jopa kolmasosa vastaajista ilmoitti taloyhtiössään olevan sähkömopon säilyttämistä ja lataamista koskevan kiellon. Yleisin peruste kiellolle oli paloturvallisuus.
Ongelma liittyy olennaisesti myös rakennusten esteettömyyteen. Suurin osa Invalidiliiton kyselyyn vastanneista asui taloyhtiöissä, jotka on rakennettu ennen vuotta 2018, jolloin nykyinen rakennuksen esteettömyyttä koskeva asetus tuli voimaan. Liikkumisen apuvälineiden yleistyessä käyttöpaine kasvaa erityisesti vanhemman rakennuskannan pienissä yhteisissä varastotiloissa.
Jos apuvälinettä ei voida säilyttää tai ladata taloyhtiön yhteisissä tiloissa eikä se mahdu rakennuksen hissiin tai käyttäjän asuntoon, seurauksena voi olla, ettei henkilölle välttämätöntä apuvälinettä voida myöntää tai käyttää. Tällöin vammaisen henkilön yhdenvertainen oikeus liikkumiseen, itsenäiseen elämään, osallisuuteen ja välttämättömään lääkinnälliseen kuntoutukseen ei toteudu.
Valtakunnallisesti yhtenäiselle ohjeistukselle ja käytännöille on tarve. Ohjeistuksessa tulisi käsitellä lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineinä myönnettyjen akkukäyttöisten liikkumisen apuvälineiden turvallista säilyttämistä ja lataamista taloyhtiöissä sekä selventää niiden asemaa suhteessa tavanomaisiin kuluttajakäyttöisiin akkukäyttöisiin liikkumisvälineisiin. Hyvinvointialueiden luovuttamien lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden turvallista käyttöä, säilyttämistä ja lataamista tukevat valmistajan ohjeet, apuvälinekeskuksen antama ohjaus sekä apuvälineiden paloturvallisuusvaatimusten mukaisuus.
Lisäksi tarvitaan ohjeistusta yhdenvertaisuuslain mukaisten kohtuullisten mukautusten toteuttamisesta tilanteissa, joissa apuvälinettä ei voida säilyttää käyttäjän asunnossa, sekä pelastus- ja yhdenvertaisuusnäkökohtien yhteensovittamisesta. Hyvinvointialueiden tukea apuvälineen käyttäjälle on tarpeen vahvistaa, ja esteettömät säilytys- ja latausratkaisut tulee ottaa huomioon rakennusten suunnittelussa. Myös isännöitsijöiden ja taloyhtiöiden hallitusten osaamista asiassa on tarpeen vahvistaa.
Samassa yhteydessä on perusteltua arvioida, voidaanko akkukäyttöisten liikkumisen apuvälineiden säilyttämistä ja lataamista koskeva ohjeistus sisällyttää uudistettavaan Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -oppaaseen.
Asiaa on arvioitava myös Suomea sitovan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen näkökulmasta. Sopimuksen 5. artikla edellyttää yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden turvaamista sekä kohtuullisten mukautusten tekemistä. Sopimuksen 9. artikla koskee esteettömyyttä ja saavutettavuutta, 19. artikla vammaisten henkilöiden oikeutta elää itsenäisesti ja olla osallisena yhteisössä, 20. artikla henkilökohtaista liikkumista sekä 26. artikla kuntoutusta ja toimintakykyä tukevia palveluja.
Kun lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä myönnetyn sähkömopon säilyttäminen ja lataaminen kielletään kategorisesti taloyhtiön yhteisissä tiloissa, seurauksena voi olla, ettei henkilö voi käyttää hänelle välttämätöntä apuvälinettä. Tällöin vaarantuvat hänen yhdenvertainen oikeutensa liikkua, elää itsenäisesti ja osallistua yhteiskuntaan muiden kanssa.
Paloturvallisuuden varmistaminen ja vammaisen henkilön oikeus käyttää hänelle välttämätöntä lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinettä on sovitettava yhteen siten, ettei apuvälineen käyttö esty yleisen säilytys- tai latauskiellon vuoksi silloin, kun turvallinen ja kohtuullinen ratkaisu on toteutettavissa.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valtakunnallisen ohjeistuksen laatimiseksi lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineinä myönnettyjen akkukäyttöisten liikkumisen apuvälineiden turvallisesta säilyttämisestä ja lataamisesta taloyhtiöissä siten, että ohjeistuksessa sovitetaan yhteen paloturvallisuus ja vammaisten henkilöiden yhdenvertainen oikeus käyttää heille välttämätöntä liikkumisen apuvälinettä, turvataan kohtuullisten mukautusten toteuttaminen ja ehkäistään kategorisia säilytys- ja latauskieltoja tilanteissa, joissa turvallinen ja kohtuullinen ratkaisu on toteutettavissa, sekä arvioi asian sisällyttämistä uudistettavaan Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -oppaaseen.