Eduskunnan puhemiehelle
Kokkolan Autohuollon tunnettu somekasvo Jesse Haapala toi julkisuuteen Lupa- ja valvontaviraston, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin sekä Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin yhteistyössä laatiman 3.7.2026 julkaistun ohjeistuksen vaikutuksista sähkö- ja hybridiautojen akkujen korjattavuuteen Suomessa.
Ohjeistuksen tulkinnan mukaan käytetty tai esimerkiksi romutetusta tai lunastetusta ajoneuvosta irrotettu akku voi saada jäteluokituksen, jolloin sen tai sen osien hyödyntäminen toisen ajoneuvon akun korjauksessa vaikeutuu olennaisesti. Korjaamoiden ja alan toimijoiden mukaan seurauksena voi olla tilanne, jossa käytettyjen akkumoduulien tai kennojen hyödyntäminen akun korjauksessa katsottaisiin uuden akun valmistamiseksi. Tällöin korjaamoille muodostuu velvollisuuksia, jotka on tarkoitettu varsinaisille akkuvalmistajille, kuten vaatimuksia ympäristöluvista, vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta sekä mahdollisesti erittäin kalliista testaus- ja hyväksymismenettelyistä.
Tällainen tulkinta nostaa sähkö- ja hybridiautojen korjauskustannuksia merkittävästi, heikentää käytettyjen sähköautojen jälleenmyyntiarvoa sekä johtaa siihen, että muuten korjattavissa olevia ajoneuvoja poistuu käytöstä ennenaikaisesti. Samalla on esitetty huoli siitä, että liian raskas sääntely saattaa ohjata akkujen korjauksia virallisen ja valvotun korjaamotoiminnan ulkopuolelle, mikä voisi heikentää turvallisuutta.
Monissa tapauksissa akun vika rajoittuu yksittäiseen kennoon tai moduuliin, jonka korjaaminen tai vaihtaminen olisi teknisesti mahdollista ja kustannuksiltaan kohtuullista. Jos käytännön vaihtoehdoksi jää vain koko ajoakun vaihtaminen, korjauslasku voi nousta kymmeniin tuhansiin euroihin ja ylittää auton markkina-arvon. Tämä heikentää erityisesti tavallisten kotitalouksien asemaa ja lisää vakuutusyhtiöiden kustannuksia, jotka lopulta siirtyvät vakuutusmaksuihin.
Jos laillinen korjaaminen muuttuu käytännössä mahdottomaksi, korjaustarve ei katoa. Tällöin vaarana on, että osa korjauksista siirtyy valvotun korjaamotoiminnan ulkopuolelle. Se heikentäisi turvallisuutta, jäljitettävyyttä ja viranomaisvalvontaa, jotka ovat juuri niitä tavoitteita, joita sääntelyllä pyritään turvaamaan.
Suomen tavoitteena on edistää kiertotaloutta, materiaalien tehokasta käyttöä sekä vähäpäästöisen liikenteen yleistymistä. Tämän vuoksi on tärkeää arvioida, ovatko nykyiset tulkinnat ja menettelyt oikeassa suhteessa tavoiteltuihin ympäristö- ja turvallisuushyötyihin nähden.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo selkeyttää viranomaisohjeistuksia siten, että turvallinen, laillinen ja ympäristön kannalta kestävä akkujen korjaaminen on Suomessa mahdollista myös riippumattomissa korjaamoissa?