Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa on merkittävä määrä asuin- ja palvelukiinteistöjä, joiden rakentamista tai hankintaa on aikanaan rahoitettu valtion asuntolainoilla tai valtion takaamilla korkotukilainoilla. Monet näistä kiinteistöistä ovat nyt saavuttaneet iän, jossa ne tarvitsevat mittavia peruskorjauksia. Korjaukset ovat välttämättömiä sekä rakennusten käyttökelpoisuuden että niiden arvon säilymisen kannalta.
Viime vuosina on kuitenkin noussut esiin tilanteita, joissa kiinteistöjen korjaushankkeiden rahoittaminen on osoittautunut vaikeaksi valtion lainoitukseen liittyvien vakuusvaatimusten vuoksi. Erityisesti ongelmia syntyy tapauksissa, joissa valtion asuntolainojen tai valtion takaamien korkotukilainojen jäljellä oleva lainapääoma on enää suhteellisen pieni, mutta valtio pitää edelleen hallinnassaan erittäin merkittäviä vakuuksia. Tällöin kiinteistön vakuusarvoa ei käytännössä voida hyödyntää uusien korjausinvestointien rahoittamiseen ilman monimutkaisia vakuusjärjestelyjä ja pitkiä käsittelyprosesseja.
Jos välttämättömät peruskorjaukset viivästyvät tai jäävät toteuttamatta rahoituksen järjestymiseen liittyvien vaikeuksien vuoksi, seurauksena voi olla rakennuskannan kunnon heikkeneminen, kiinteistöjen arvon aleneminen sekä kasvavat korjausvelat. Samalla vaarantuu myös niiden vakuuksien arvo, joita valtio pyrkii nykyisellä sääntelyllä suojaamaan.
Peruskorjausten toteutumisella on merkitystä myös talous- ja työllisyyspolitiikan kannalta. Tilanteessa, jossa rakennusala on kärsinyt pitkään heikosta suhdanteesta, olisi tärkeää, että tarkoituksenmukaiset korjaushankkeet voitaisiin toteuttaa ilman tarpeettomia hallinnollisia tai vakuuksiin liittyviä esteitä. Peruskorjausten mahdollistaminen tukee samalla alueiden elinvoimaa, työllisyyttä ja talouskasvua.
Valtion tukeman korjausrakentamisen rahoituksen supistuessa peruskorjauksia joudutaan yhä useammin rahoittamaan pankkilainoilla tai muulla markkinaehtoisella rahoituksella. Tällöin vakuuksien saatavuus muodostuu keskeiseksi edellytykseksi sille, että korjaushankkeet voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisesti. Nykyinen sääntely voi joissakin tilanteissa johtaa tarpeettomiin ylivakuustilanteisiin ja tehdä vakuusjärjestelyistä tarpeettoman monimutkaisia ilman, että valtion riski tosiasiassa merkittävästi pienenee.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus tietoinen siitä, että valtion asuntolainoihin ja valtion takaamiin korkotukilainoihin liittyvät vakuusvaatimukset voivat vaikeuttaa välttämättömien peruskorjausten rahoittamista markkinaehtoisilla lainoilla,
miten hallitus aikoo varmistaa, että kiinteistöjen välttämättömät peruskorjaukset voidaan toteuttaa tilanteessa, jossa valtion rahoituksen merkitys vähenee ja ulkopuolisen lainarahoituksen tarve kasvaa ja
aikooko hallitus arvioida valtion asuntolainoja ja valtion takaamia korkotukilainoja koskevaa vakuussääntelyä sekä Valtiokonttorin toimivaltuuksia siten, että ilmeisiä ylivakuustilanteita voitaisiin purkaa nykyistä joustavammin valtion etu turvaten?