Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa on runsaasti yksinyrittäjiä ja pienyrittäjiä, joiden liiketoiminta ei yleisen taloudellisen tilanteen, toimialan murroksen tai muiden syiden vuoksi tuota riittävästi tuloa elinkustannusten kattamiseen. Monille heistä yrittäjyys on kuitenkin ammatillisen identiteetin, osaamisen ylläpidon ja verkostojen kannalta niin merkittävä asia, ettei sen kokonaan lopettaminen ole mielekäs eikä realistinen vaihtoehto — varsinkaan silloin, kun yrittäjä on iäkkäämpi ja tietää työllistymisen avoimille työmarkkinoille olevan tilastojen valossa vaikeaa. Yli 50-vuotiaiden asiantuntijoiden työnhakijoiden työttömyys on kasvanut viime aikoina merkittävästi.
Nykyinen järjestelmä ei tunnista riittävän joustavasti tilannetta, jossa henkilö haluaisi jatkaa yritystoimintaansa osa-aikaisena ja samanaikaisesti hakea aktiivisesti palkkatyötä työttömänä työnhakijana. TE-toimistojen käytännön mukaan esimerkiksi kuuden kuukauden mittainen työsuhde tai kokoaikainen opiskelu voi osoittaa yritystoiminnan olevan sivutoimista, mutta esimerkiksi oppisopimuskoulutusta ei tässä tarkastelussa hyväksytä vastaavaksi näytöksi, vaan se tulkitaan yritystoiminnan kehittämiseksi. Tämä johtaa siihen, että yrittäjä ei virallisesti ole TE-toimiston näkökulmasta työtön työnhakija, vaikka hän aktiivisesti hakisikin töitä ja ilmoittautuisi käytettäväksi etä-, osa-aika- ja projektityöhön koko maan alueella.
Jos henkilöä ei järjestelmässä katsota työttömäksi työnhakijaksi, työnantaja ei voi saada 55 vuotta täyttäneen henkilön palkkaamiseen tarkoitettua työllistämistukea. Kela puolestaan perustaa peruspäivärahaa koskevat kielteiset päätöksensä TE-toimiston ratkaisuun ja yrittäjän tai palkansaajan työssäoloehdon täyttymättömyyteen. Lopputuloksena henkilö voi jäädä tilanteeseen, jossa hän ei muodollisesti ole yrittäjä eikä työnhakija eikä hänellä ole oikeutta työttömyysturvaan eikä muihinkaan tukimuotoihin, vaikka hän tosiasiassa on sekä yrittäjä että aktiivinen työnhakija.
Tämä ilmiö koskettaa kaikkia niitä yksinyrittäjiä, joiden liiketoiminta on ajautunut taloudelliseen ahdinkoon ja jotka yrittäisivät sovittaa yhteen osa-aikaisen yrittäjyyden ja aktiivisen työnhaun. Nykyiset säännökset ja tulkintakäytännöt eivät tunnista tätä välimuotoa, vaan pakottavat käytännössä valitsemaan joko yrittäjyyden kokonaan lopettamisen tai sen jatkamisen ilman minkäänlaista toimeentuloturvaa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo tehdä yksin- ja pienyrittäjien aseman parantamiseksi työttömyysturva- ja TE-palvelujärjestelmässä heidän toimeentulonsa turvaamiseksi?