Eduskunnan puhemiehelle
VR ilmoitti syyskuun alussa poistavansa kaikki lippuautomaattinsa rautatieasemilta viimeistään marraskuun 2026 loppuun mennessä. Yhtiö on perustellut ratkaisua kustannuksilla ja sillä, että automaattien käyttö on vähentynyt matkustajien siirryttyä digitaalisiin myyntikanaviin.
On ymmärrettävää, että VR kehittää palveluitaan asiakaskäyttäytymisen muuttuessa ja pyrkii minimoimaan kustannuksia. Valtio-omisteisen yhtiön palveluiden kehittämisessä on kuitenkin huolehdittava erityisellä tavalla myös saavutettavuudesta ja siitä, ettei digitalisaatio tosiasiassa estä osaa ihmisistä käyttämästä joukkoliikennettä.
Huomionarvoista on, että lippuautomaattien poisto tapahtuu tilanteessa, jossa VR:n fyysinen lipunmyyntiverkosto on harventunut nopeasti. Junalippuja myyvien R-kioskien määrä on vähentynyt parissa vuodessa noin viidenneksellä. Erityisen hankala tilanne on Etelä-Suomen lähijunaliikenteessä, jossa lippua ei voi ostaa myöskään konduktööriltä. Tämä kaventaa ilman älypuhelinta tai muuta verkkoasiointia matkustavan vaihtoehtoja olennaisesti.
Kyse ei ole pienestä marginaaliryhmästä. Suomessa on arvioiden mukaan yli 300 000 ikääntynyttä, joilla ei ole riittäviä digitaitoja. Lähtökohtana ei voi olla, että palvelujen käyttäminen edellyttää läheisen apua tai älylaitteen hankkimista.
Kysymys koskettaa myös esimerkiksi toimintakyvyltä rajoitteisia henkilöitä sekä lapsia ja nuoria. Samaan aikaan kun yhteiskunnassa perustellusti keskustellaan kouluikäisten älypuhelinten käytön lykkäämisestä, monet lapset ovat jo siinä iässä kykeneviä kulkemaan itsenäisesti lyhyitä ja tuttuja junamatkoja esimerkiksi kodin ja harrastuksen tai isovanhempien välillä.
Valtion omistamalla VR:llä on merkittävä asema joukkoliikenteessä. Siksi on perusteltua edellyttää myös omistajaohjauksen myötävaikutusta palveluiden saavutettavuuden turvaamiseksi. Lipunmyynnin vaihtoehtoja olisi mahdollista tarkastella ennakkoluulottomasti. Ratkaisuvaihtoehto voisi olla esimerkiksi fyysisen myyntiverkoston laajentaminen uusille kolmannen osapuolen toimijoille, tekstiviestilippujen palauttaminen tai mahdollisuus ostaa lippu lähijunasta samaan tapaan kuin kaukoliikenteessä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten valtion omistajaohjaus arvioi VR:n päätöstä kaikkien lippuautomaattien poiston vaikutuksia henkilöihin, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää digitaalisia lipunmyyntikanavia, ja
aikooko hallitus omistajaohjauksessaan edellyttää VR:ltä vaihtoehtoisten lipunmyyntitapojen selvittämistä, kuten fyysisen myyntiverkoston laajentamista, sen turvaamiseksi, että junalla matkustaminen olisi tosiasiallisesti mahdollisia ilman älypuhelinta tai verkkoasiointia?