Tiivistelmä
VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ
Ehdotus Valtioneuvoston E-jatkokirjelmä EJ 2/2026 vp — E 73/2025 vp Valtioneuvoston kanta
Komissio antoi 16.7.2025 ehdotukset EU:n seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi (MFF) vuosille 2028—2034. Lisäksi komissio täydensi ehdotuksiaan 3.9.2025 sektorikohtaisilla asetusehdotuksilla. Valtioneuvoston E-jatkokirjelmä sisältää perustuslain 97 §:n mukaisesti 19.9.2025 annettua selvitystä täydentävän selvityksen komission tiedonannosta sekä ehdotuksista vuosia 2028-2034 koskevaksi EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi.
Suomi on muodostanut kantoja komission rahoituskehyskokonaisuuteen selvityksessä E 73/2025 vp ja U-kirjelmässä U 48/2025 vp sekä sektorikohtaisissa U-kirjelmissä. Jatkokirjelmällä tarkennetaan kantoja rahoituskehyksen kokonaistason, uusien omien varojen ja eräiden keskeisten neuvottelukysymysten osalta.
Yleisperustelut
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä Rahoituksen kokonaistaso Uudet omat varat Lopuksi
Rahoituskehysneuvottelut ovat keskeisenä asiakohtana vuoden 2026 Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Mikäli käynnissä olevat neuvottelut etenisivät aiempien neuvotteluiden aikataulussa, päätettäisiin rahoituskehyksestä yksimielisesti Eurooppa-neuvostossa loppuvuodesta 2026 tai alkuvuodesta 2027.
Valtiovarainvaliokunta on ottanut asiaan kantaa aiemmin lausunnossaan—,. E-jatkokirjelmän osalta valiokunta tarkastelee valtioneuvoston tarkentuneita kantoja rahoituksen kokonaistasoon ja uusiin omiin varoihin.
Rahoituskehyksen kokonaistasoksi (sitoumukset) komissio on ehdottanut 1 763 mrd. euroa (vuoden 2025 kiintein hinnoin) eli 1,26 prosenttia EU:n bruttokansantulosta (BKTL). Edellä mainittu luku ei sisällä kehyksen ulkopuolisia avustusvälineitä (joustoväline, Ukraina-varaus ja Euroopan rauhanrahasto), joista kuitenkin sovitaan osana rahoituskehysratkaisua.
Kehyksen kokonaistasoon sisältyy sen sijaan elpymisvälineen takaisinmaksuun osoitettu 149,3 mrd. euroa koko kehyskaudella. Nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen (2021—2027) koko on noin 1 315 mrd. euroa (ml. kehyksen ulkopuoliset erityisvälineet ja Euroopan rauhanrahasto) eli noin 1,05 prosenttia EU:n BKTL:stä. Täten komission esitys tulevaksi rahoituskehyskokonaisuudeksi on noin 578 mrd. euroa voimassa olevaa rahoituskehystä suurempi, mikä on noin 44 prosenttia enemmän kuin nykykaudella.
Komission ehdottama rahoituskehyksen taso ja kaikki komission ehdottamat omien varojen järjestelmän muutokset huomioiden, Suomen EU-maksujen arvioidaan kasvavan nykykauden noin 17,8 mrd. euron tasosta noin 4,4 mrd. eurolla, jolloin tulevan seitsenvuotisen kehyskauden aikana Suomen EU-maksut olisivat noin 22,2 mrd. euron tasolla.
Suomen EU-maksujen tasoon liittyy kuitenkin epävarmuuksia. Mikäli esimerkiksi rahoituskehyksen kokonaistaso säilyisi komission ehdottamalla korkealla tasolla, mutta komission ehdottamat omien varojen muutokset eivät toteutuisi ehdotetulla tavalla, kasvaisivat Suomen EU-maksut edellä arvioidusta. Eniten nettomaksuasemaan vaikuttaa rahoituskehyksen kokonaistaso.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan unionille suoritettavien Suomen maksuosuuksien määrärahat ovat osa Suomen nettomenoja. Tämä siitä huolimatta, että EU:n finanssipoliittisten sääntöjen puitteissa tarkasteltavissa nettomenoissa ei oteta huomioon unionin ohjelmista aiheutuvia menoja, jotka katetaan täysin unionin rahastoista saatavilla tuloilla tai unionin rahoituksen piiriin kuuluvien ohjelmien yhteisrahoituksesta johtuvia kansallisia menoja. Näin ollen Suomen maksuosuuksien merkittävä kasvu voisi kaventaa kansallista finanssipolitiikan liikkumavaraa, vaikka Suomen saanto EU-ohjelmista kasvaisi ja nettomaksuasema paranisi.
Valiokunta tukee valtioneuvoston tarkentunutta kantaa rahoituskehyksen ja sen painopisteiden modernisoinnista.
Valiokunta pitää myös hyväksyttävänä ensisijaisesti säästöjen kohdentamista kaikkiin rahoituskehyksen otsakkeisiin siten, että komission ehdotuksen mukainen kehyksen uudistettu rakenne säilyisi mahdollisimman tasapainoisena. On kuitenkin tärkeää varmistaa rahoituksen kohdentaminen keskeisimpiin painopisteisiin, kuten puolustuksen ja strategisen kilpailukyvyn vahvistamiseen.
Osana matalampaa rahoituksen kokonaistasoa, on ensisijaista turvata merkittäviä saantojamme erityisesti maatalouden tulotukiin ja sisäasioiden rahoitukseen sekä sotilaalliseen liikkuvuuteen liittyen. Suomen julkisen talouden tilanne huomioon ottaen EU-rahoitusta on kyettävä käyttämään tehokkaasti täydentämään kansallista budjettirahoitusta.
Tärkeää on myös, että rahoituskehyksessä on riittävästi joustavuutta mahdollisiin kriiseihin ja muihin ennakoimattomiin tarpeisiin vastaamiseksi.
Komission ehdotuksia omien varojen järjestelmästä on kuvattu tarkemmin kirjelmässä, johon valiokunta on ottanut kantaa lausunnossaan.
E-jatkokirjelmässä esitettyjen arvioiden mukaan komission ehdottamista uusista omista varoista hiilirajamekanismiin perustuva oma vara (CBAM), keräämättömään sähkö- ja elektroniikkalaiteromuun perustuva oma vara (e-waste), tupakan valmisteveroon perustuva oma vara (TEDOR) ja yrityspohjainen oma vara (CORE) olisivat Suomelle taloudellisesti edullisempia verrattuna BKTL-perusteiseen omaan varaan.
Valiokunta voi hyväksyä valtioneuvoston tarkentuneen kannan ja myönteisen suhtautumisen komission ehdottamaan hiilirajamekanismiin perustuvaan omaan varaan (CBAM), keräämättömään sähkö- ja elektroniikkalaiteromuun perustuvaan omaan varaan (e-waste) ja tupakan valmisteveroon perustuvaan omaan varaan (TEDOR).
Eriävä mielipide
Eriävä mielipide 1 /vihr
Perustelut
Ilmastokriisin, luontokadon ja kasvaneiden geopoliittisten jännitteiden ratkaiseminen edellyttää vahvaa eurooppalaista yhteistyötä. On tärkeämpää kuin koskaan, että Euroopan unioni kykenee vahvistamaan maanosamme strategista autonomiaa, oikeusvaltioperiaatetta, kilpailukykyä ja kriisinkestävyyttä. Vahva EU pystyy yksittäisiä maita tehokkaammin vastaamaan aikamme suuriin haasteisiin. Se on myös Suomen kaltaisen pienen maan etu.
Vahva, toimiva unioni edellyttää riittäviä määrärahoja vastaamaan kasvaviin tarpeisiin. Tästä syystä unionin budjetin kasvattaminen on ymmärrettävää.
Valtioneuvoston lähtökohta, jossa EU:lta odotetaan paljon, mutta Suomen nettomaksuosuus halutaan minimoida ja EU:n rahoituksen kokonaistasoa laskea, on sisäisesti ristiriitainen. Unionin budjetin pienentäminen ei myöskään automaattisesti tarkoita Suomen nettomaksuosuuden pienenemistä, mikäli kokonaistason laskeminen tapahtuu Suomen kannalta merkittävien rahoituskokonaisuuksien kustannuksella. Suomen lyhyen aikavälin nettomaksuosuuteen keskittyminen voi osoittautua pitemmällä tähtäimellä virheeksi ja heikentää Suomen vaikutusvaltaa unionissa.
Valtioneuvoston kantaa koskien EU:n omia varoja on syytä terävöittää huomattavasti. Unionin oma varainhallinta vakauttaa rahoitusta ja vapauttaa unionia riippuvuudesta jäsenmaiden jäsen-maksuosuuksista. Omat varat voivat tuoda kaivattua joustavuutta monivuotiseen rahoituskehyk-seen. Koronakriisi osoitti, että resilienssin vahvistaminen vaatii myös varoja, joilla reagoida ennalta arvaamattomiin tilanteisiin. Suomen tulisi toimia aktiivisesti omien varojen järjestelmän vahvistamiseksi, sillä se on sekä välttämätöntä unionin rahoitusjärjestelmän kestävyydelle että hyödyksi unionin pitkäjänteisten tavoitteiden edistämiselle.
Suomen kannattaisi olla omien varojen kehittämisessä aloitteellinen. Unionin tulisi kehittää esi-merkiksi ympäristöveroja, joiden määrään jäsenmaat voivat vaikuttaa parantamalla ympäristönsä tilaa, rajat ylittävään toimintaan kohdistuvia rahoitusmarkkinaveron tyyppisiä ratkaisuja sekä EU-tasoisia digiveroja ja erittäin suuriin varallisuuksiin kohdistuvia veroja. Unionin kannattaisi myös selvittää mahdollisuutta ehkäistä unionin sisäistä haitallista verokilpailua jyvittämällä pieni osuus yhteisöverotuotoista EU:lle siten, että mitä matalampi yhteisöveron taso maassa on, sitä suurempi siivu yhteisöveron tuotosta siirtyy unionille.
Suomen tulee aktiivisesti vaikuttaa siihen, että ilmastokriisin ja luontokadon torjunta ovat EU:n keskeisiä painotuksia. Ilmastokriisin ja luontokadon hillitsemisellä on merkittäviä vaikutuksia paitsi Euroopan turvallisuuden, myös kilpailukyvyn kannalta. Vihreän siirtymän ja kiertotalouden vauhdittaminen purkavat riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista ja vahvistavat unionin strategista autonomiaa. Ilmasto- ja ympäristötoimien lisäksi biodiversiteetille olisi tärkeää säilyttää oma tavoite, jotta luontokadon pysäyttämisen edellyttämille toimille turvataan riittävä rahoitus.
Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan muutti Suomen toimintaympäristöä perustavanlaatuisesti. Tällä on ollut iso merkitys erityisesti itäisen Suomen elinkeinoelämälle, logistiikkaketjuille ja elinvoimalle. Muuttunut geopoliittinen tilanne vaatii EU:n tasolta erityishuomiota unionin ulkoraja-alueille. Valtioneuvoston kanta Suomen itäisten ulkoraja-alueiden erityistilanteen huomioimisesta on siksi varsin kannatettava. Lisäksi Suomen tulisi kaikissa tilanteissa vaikuttaa aktiivisesti sen puolesta, että EU:n finanssipoliittisten sääntöjen puolustusmäärärahojen kasvattamiseen sekä energiariippuvuuksien vähentämiseen tähtääviä poikkeuslausekkeita jatketaan myös vuoden 2028 jälkeen.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitän,
että suuri valiokunta lausuntonaan ilmoittaa, että se edellyttää valtioneuvoston vaikuttavan Euroopan unionin tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen edellä perusteluissa kuvatulla tavalla.
Helsingissä 8.9.2026
Saara
Hyrkkö
vihr
Eriävä mielipide 2 /vas
Perustelut
Vasemmistoliiton mielestä rahoituskehyksen on oltava laadultaan ja volyymiltaan sellainen, että se mahdollistaa EU:n vihreän siirtymän politiikkaa ja strategisia investointeja, varsinkin kun jäsenmaiden kykyä tehdä näitä investointeja on rajallinen. Myös vahvan tuen jatkaminen Ukrainalle on tärkeää.
Valtioneuvoston kannassa todetaan, että komission ehdottama rahoituskehyksen kokonaistaso on liian korkea. Valtioneuvosto osaltaan pitää välttämättömänä EU-rahoituksen painopisteiden priorisointia ja toteaa, että on löydettävä kokonaisuus, joka mahdollistaisi Suomelle keskeiset painotukset, kuten puolustuksen ja kilpailukyvyn vahvistamisen ja turvaisi Suomen merkittävimpiä saantoja. Kuitenkaan valtioneuvosto ei esitä, mistä kohteista tulisi karsia. Valtioneuvoston kanta on ristiriitainen. Samalla kun moititaan liian korkeaa menotasoa, esitetään uusia prioriteetteja, halutaan varmistaa Suomen saanto eikä kuitenkaan esitetä karsittavia menokohteita. Kaikki Suomen tavoitteet eivät voi toteutua yhtä aikaa. On myös huomionarvoista, että valtioneuvoston ajama niukka EU-budjetti loisi erityishaasteita Suomelle, jossa muut puolueet ovat sitoutuneet kansallista finanssipolitiikkaa merkittävästi kiristävään velkajarrusopimukseen.
Tosiasiassa budjetin kokoa ei voi pitää ylimitoitettuna vaan pikemmin niukkana suhteessa Euroopalta tässä ajassa tarvittaviin yhteisiin ponnistuksiin. Euroopan unioniin kohdistuu merkittäviä menopaineita esimerkiksi Ukrainan sodan, puolustuksen vahvistamisen, välttämättömien ilmastotoimien, kilpailukyvyn vahvistamisen ja strategisen autonomian näkökulmasta. Valtioneuvoston ajama linja heikentäisi unionin valmiutta vastata näihin haasteisiin.
On myös huomionarvoista, että komission esitys todennäköisesti parantaisi Suomen nettomaksuasemaa. Suomen EU-maksujen arvioidaan kasvavan nykykauden noin 17,8 miljardin euron tasosta noin 4,4 miljardilla eurolla tulevan seitsenvuotisen kehyskauden aikana noin 22,2 miljardiin euroon.
Yksi merkittävä nykyinen Suomen saanto on Suomen liittymissopimuksessa sovittu Itä- ja Pohjois-Suomen NSPA-rahoitus. Komission ehdotuksessa sitä ei ole, ja tämä on merkittävä uhka pohjoisten ja harvaan asuttujen alueiden aluekehitysrahoitukselle, joka on EU-rahoituksen varassa. Jos NSPA-rahoitus nyt menetetään, se menetetään tästä ikuisuuteen. Tällä olisi merkittävä aluekehitystä haittaava vaikutus. Suomen tulisi voimakkaasti priorisoida neuvotteluissa NSPA-rahoituksen palauttamista esitykseen.
Omien varojen, eli unionin omien tulojen hankkimisen, kehittäminen on keino kasvattaa EU-budjettia uusiin haasteisiin vastaamiseksi ilman, että jäsenmaksuosuudet kasvavat. Näiden seikkojen valossa Suomen kanta omien varojen kehittämiseen on tarpeettoman varauksellinen ja Suomen tulisi aktiivisesti ajaa omien varojen kehittämistä. Suomen tulisi tukea omien varojen järjestelmän kehittämistä aktiivisesti. Vasemmistoliiton mielestä ylipäätään EU-budjettiin ja omiin varoihin tulisi suhtautua EU:n ja sen jäsenvaltioiden strategista autonomiaa ja kilpailukykyä lisäävänä välineenä, ei vain tulonjakokysymyksenä maiden välillä. Esimerkiksi amerikkalaisten ja muiden digijättien verottaminen EU-tasolla olisi keino vahvistaa EU-budjettia ja samalla ratkoa digitalisaatioon liittyviä verovääristymiä ja digisuvereniteettikysymyksiä.
Valtioneuvoston suhtautuminen erilaisiin rahoitusratkaisuihin on myös ristiriitainen. Yhtäältä se ottaa vastustavan kannan kriisimekanismiin ja Catalyst Europe-ohjelmaan. Toisaalta se on avoin erilaisille rahoitusratkaisuille mitä tulee puolustuspanostuksiin.
Valtioneuvoston kantaa määrittää liian kapeasti rahallisen kansallisen edun maksimointi. Euroopan unionilla monen maan liittona on huomattavasti paremmat mahdollisuudet toimia globaalien jännitteiden ja ekokriisin keskellä kuin yhdellä maalla yksinään, eikä budjettia voi arvioida pelkästään maksujen ja saantojen näkökulmasta, vaan sitä tulisi arvioida myös EU:n toimintakyvyn kannalta. Kun EU:lta odotetaan entistä enemmän, se näkyy väistämättä myös budjetissa.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitän,
että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon.
Helsingissä 8.9.2026
Hanna
Sarkkinen
vas
Valiokunnan päätösehdotus
VALIOKUNNAN LAUSUNTO
Valtiovarainvaliokunta ilmoittaa,
että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.