VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ

Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Valtioneuvoston kanta

EJ 2/2026 vp - E 73/2025 vp

Suomen kantoja tarkennetaan seuraavasti:

Kokonaistaso

Muut keskeiset neuvottelukysymykset

Omat varat

Komissio antoi 16.7.2025 ehdotukset EU:n seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi (MFF) vuosille 2028–2034. Lisäksi komissio täydensi ehdotuksiaan 3.9.2025 sektorikohtaisilla asetusehdotuksilla.

Alkuvuodesta 2026 lähtien Kyproksen puheenjohtajakaudella jatkettiin MFF-käsittelyä neuvoston eri valmisteluelimissä ja yleisten asioiden neuvosto keskusteli rahoituskehyskokonaisuudesta useaan otteeseen. Kevään aikana Kypros kävi myös kahdenvälisiä keskusteluja jäsenvaltioiden kanssa teknisellä ja pysyvien edustajien tasolla. Kypros julkaisi 11.6. indikatiivisia lukuja sisältävän luonnoksen neuvottelulaatikosta, josta keskusteltiin 16.6. yleisten asioiden neuvostossa ja 18.–19.6. Eurooppa-neuvostossa. Seuraava EU:n neuvoston puheenjohtajavaltio Irlanti jatkaa neuvottelulaatikon työstämistä.Neuvotteluiden loppuvaiheessa MFF-sovun valmistelu siirtyy Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan Costan vastuulle.

Suomi tukee rahoituskehyksen ja sen painopisteiden modernisointia. Suomi korostaa, että rahoituskehyksen kokonaistason tulisi pysyä kohtuullisena.

Suomi pitää ensisijaisena säästöjen kohdentamista kaikkiin rahoituskehyksen otsakkeisiin siten, että komission ehdotuksen mukainen kehyksen uudistettu rakenne säilyisi mahdollisimman tasapainoisena.

Suomi pitää tärkeänä varmistaa rahoituksen kohdentaminen keskeisimpiin EU-tason painopisteisiin, kuten puolustuksen ja strategisen kilpailukyvyn vahvistamiseen.

Osana matalampaa kokonaistasoa, Suomelle on ensisijaista turvata merkittäviä saantojamme erityisesti maatalouden tulotukiin ja sisäasioiden rahoitukseen sekä sotilaalliseen liikkuvuuteen liittyen.

Suomi pitää myös tärkeänä, että komission ehdottama rahoitus elpymisvälineen takaisinmaksuun, Ukrainan tukemiseen sekä Euroopan rauhanrahastoon toteutuisi mahdollisimman täysimääräisesti.

Suomen lopulliset kannat muodostetaan neuvottelujen loppuvaiheessa muodostumassa olevan kokonaisuuden perusteella Suomen kokonaisetu huomioiden.

Suomi katsoo, että maatalouden nk. korvamerkityn rahoituksen riittävyyttä voitaisiin ensisijaisesti parantaa kasvattamalla rajatusti korvamerkittyä rahoitusta rahoituskehyksen otsakkeen 1 sisällä. Vaihtoehtoisesti Suomi voisi tukea vapaaehtoisten ja rajattujen siirtojen mahdollistamisen jäsenvaltion NRP-suunnitelman sisällä CAP-toimiin. Tältä osin Suomi pitää ensisijaisena vaihtoehtona mahdollisuutta siirtää varoja maatalouden tulotukiin. Suomi kuitenkin korostaa siirtokelpoisen rahoituksen määrän pitämistä määrältään rajattuna markkinahäiriöiden välttämiseksi.Lisäksi Suomi kiinnittää huomiota siihen, että mahdollisuus allokoida joustovaraan tarkoitettua rahoitusta CAP-toimiin jo kauden alussa kaventaisi tulevaisuuden joustomahdollisuuksia sekä liikkumavaraa NRP-suunnitelman sisällä. Suomi pitää tärkeänä, että rahoituskehyksessä olisi edelleenkin riittävästi joustavuutta mahdollisiin kriiseihin ja muihin ennakoimattomiin tarpeisiin vastaamiseksi.

Suomi pitää hyödyllisenä maaseutualueiden toimenpiteiden parempaa seurantaa (nk. rural target). Suomi kuitenkin korostaa jäsenmaiden omaa maaseutualueiden määrittelyä.

Suomi korostaa vakiintuneesti kansallisen osarahoituksen merkitystä EU-toimissa huomioiden kuitenkin samalla EU:n osarahoituksen riittävän tason kansallisen vastinrahoituksen riittävyyden näkökulmasta. EU:n tarjoaman rahoituksen merkitys korostuu erityisesti turvallisuuteen, puolustukseen ja sotilaalliseen liikkuvuuteen liittyvissä toimissa.

Suomi pitää tärkeänä, että hybridiuhat huomioitaisiin rahoituskehyksessä siten, että unionin rahoitusta voitaisiin käyttää resilienssin vahvistamiseksi myös hybridiuhkia vastaan.

Suomi suhtautuu myönteisesti komission ehdottamaan hiilirajamekanismiin perustuvaan omaan varaan (CBAM), keräämättömään sähkö- ja elektroniikkalaiteromuun perustuvaan omaan varaan (e-waste) ja tupakan valmisteveroon perustuvaan omaan varaan (TEDOR).

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan. Seuraavassa se haluaa kiinnittää huomiota eräisiin oman toimialansa kannalta merkittäviin seikkoihin. Valiokunta on käsitellyt EU:n monivuotisia rahoituskehyksiä koskevia komission ehdotuksia lausunnossaan (—, U 48/2025 vp). Valiokunta toteaa edelleen kantanaan, että ruoantuotanto, ruokajärjestelmän kestävyys ja maatalouden kriisinkestävyys tulee nostaa EU:n strategisiksi prioriteeteiksi. Huoltovarmuus ja omavaraisuus, mukaan lukien elintarvikeomavaraisuus, sekä maaseudun elinvoimaisena säilyminen ovat osa EU:n ja Suomen kokonaisturvallisuutta. Kannattava ja kestävä maataloustuotanto palvelee EU:n kilpailukykyä ja strategista autonomiaa.

Valiokunta kiinnittää huomiota valtioneuvoston kantaan (), jossa todetaan, että maataloutta on voitava harjoittaa kannattavalla tavalla unionin kaikissa jäsenvaltioissa. Kannan mukaan Suomi tavoittelee yhteisen maatalouspolitiikan osalta mahdollisimman korkeaa saantoa, sillä luonnonolosuhteet ovat Suomessa epäedulliset verrattuna muihin jäsenvaltioihin. Valiokunta korostaa, ettei tässä suhteessa ole tapahtunut muutosta, vaan kirjaus on edelleen välttämätön. Aikaisempaan lausuntoonsa () viitaten valiokunta pitää myös tärkeänä, että sääntelytaakkaa puretaan EU:n ja Suomen maatalouden kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Valiokunta korostaa lisäksi tukihallinnon toiminnan ja tukien maksun turvaamista rahoituskauden vaihteessa ja mahdollisena siirtymäaikana.

MmVL 32/2025 vp

Rahoituskehysvalmistelun edetessä komissio on ehdottanut muutoksia maatalouden rahoitukseen. Komission mukaan EU:n tasolla voidaan osoittaa kehyskauden alussa yhteensä noin 45 mrd. euroa (noin 42 mrd. euroa vuoden 2025 hinnoin) rahoitusta yhteisen maatalouspolitiikan toimiin. Tämä merkitsee sitä, että jäsenvaltio voi ohjelmakauden alussa kohdentaa NRP-suunnitelman sisällä merkittävän osan suunnitelmansa väliarviointiin varatusta joustovarasta yhteisen maatalouspolitiikan tulotukityyppisiin toimenpiteisiin tai maaseutualueille suunnattuihin toimiin. Alun perin joustovara ehdotettiin kohdennettavaksi kriiseihin ja ennakoimattomiin olosuhteisiin tarvittaviin toimiin. Valtioneuvoston kannassa on asianmukaisesti käsitelty ehdotukseen liittyviä riskejä. Valiokunta nostaa näistä erityisesti esiin kilpailuvaikutukset sisämarkkinoilla tilanteessa, jossa jäsenvaltioilla on käytettävissään hyvin erilaiset mahdollisuudet maataloustukien rahoittamiseen jo erisuuruisten jäsenvaltiokohtaisten NRP-varojen allokaatioiden takia. Valiokunta pitää valtioneuvoston kantaa tasapainoisena ja perusteltuna. Valiokunta korostaa, että maatalouden korvamerkityn rahoituksen kasvattaminen on tärkeä ja ensisijainen keino parantaa maatalouden rahoituksen riittävyyttä.

Valiokunta pitää maatalouden korvamerkityn rahoituksen turvaamisen ohella tärkeänä mahdollisimman korkean kansallisen allokaation tavoittelua otsakkeen 1 varoista. Rahoituskehyksen 1 otsakkeen rahoituksen mahdollisimman tehokas kotiuttaminen lisää kansallisesti mahdollisuutta kohdentaa NRP-rahoitusta myös maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen. Tulosperusteisuuteen perustuvaan rahoitukseen liittyy yhä kysymyksiä ja epävarmuuksia, mutta uuden rahoitusmallin oletetaan lisäävän kansallista harkintavaltaa rahoituksen kohdentamisessa. Toisaalta kansallisen vastinrahan riittävyyden merkitys on huomattava.

Komission ehdotuksen mukaan jokaisen jäsenvaltion tulee NRP-suunnitelmassa osoittaa vähintään kymmenen prosenttia rahoitusta investointien tai muiden toimenpiteiden tukemiseen maaseutualueilla (niin kutsuttu rural target). Edellä tarkoitettu kymmenen prosentin osuus ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen nykyiseen maaseudun kehittämisen rahoitusosuuteen, sillä tavoitteen piiriin voidaan sisällyttää erityyppisiä maaseutualueille kohdentuvia toimia. Ehdotuksen tosiasiallinen merkitys riippuu siitä, miten maaseutualueet määritellään, millaisia toimia tavoitteen piiriin hyväksytään, miten niitä hallinnoidaan ja miten rahoitus lopulta kohdentuu. Lausunnonantajien tavoin valiokunta pitää tärkeänä varmistaa, että maaseututavoitteen toteutuksessa rahoitus ja toimet tosiasiassa kohdistuvat maaseutualueille. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan on perusteltua käyttää jäsenmaan omaa maaseutualueiden määrittelyä. Kansallisen määritelmän käyttö mahdollistaa politiikkatoimien paremman kustannustehokkuuden ja parantaa niiden vaikuttavuutta myös alueellisesti. Maaseuturahoituksen riittävyyden näkökulmasta valiokunta pitää tärkeänä, että niin EU-tasolla kuin kansallisesti varojen allokaatiossa erityistä huomiota kiinnitetään Suomen asemaan itäisenä ulkorajavaltiona.

Eriävä mielipide 1

Perustelut

Euroopan komissio on antanut 16.7.2025 ehdotuksensa EU:n seuraavaksi rahoituskehykseksi vuosille 2028—2034. Ehdotus perustuu unionin poliittisiin painopistealueisiin ja siinä ehdotetaan merkittävää rahoituskehyksen yksinkertaistamista ja uudistamista.

Rahoituskehyksen on oltava laadultaan ja volyymiltaan sellainen, että se mahdollistaa EU:n vihreän siirtymän politiikkaa ja investointeja, varsinkin kun jäsenmaiden kyky tehdä näitä investointeja on rajallinen. Tästä syystä suhtaudumme kriittisesti valtioneuvoston kantaan rahoituskehyksen kokonaistason madaltamisesta. Valtioneuvoston kantaa määrittää katsoaksemme liian kapeasti kansallisen ja rahallisen edun maksimointi. Budjettia ei tule arvioida pelkästään maksujen ja saantojen, vaan unionin toimintakyvyn näkökulmasta. Kun EU:lta odotetaan entistä enemmän, se näkyy väistämättä myös budjetissa.

Jaamme valiokunnan huolen maatalouden EU-rahoituksen riittävyydestä ja yhdymme valiokunnan näkemykseen, jonka mukaan Suomen saanto maatalouden ja maaseudun kehittämisen tarpeisiin on turvattava jatkossakin. Samaan aikaan tulee kuitenkin varmistaa, että rahoitus ohjataan ympäristöllisesti kestävään ruoantuotantoon. Suhtaudumme varauksellisesti valiokunnan kantaan koskien sääntelytaakan purkamista. Tämä pitää sisällään ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevan sääntelyn, jonka heikentäminen ei ole mielestämme hyväksyttävää. Luontokadon ja ilmastokriisin torjuntaan maataloussektorilla on osoitettava paljon nykyistä vahvemmat panostukset, jo pelkästään EU:n biodiversiteettistrategian ja ilmastolain toteuttamiseksi.

Suomen EU-jatkovaikuttamisessa tulee painottaa ympäristörahoituksen lisäämisen välttämättömyyttä. Rahoituskehykseen sisältyy nyt 35 prosentin ilmasto- ja ympäristötavoite, mutta vielä ei ole selvää, tuleeko tämä tarkoittamaan ympäristörahoituksen kasvua nykyisestä. Maatalouden osalta ympäristötoimille on huomattavasti niiden nykytasoa suurempi tarve, ja viljelijät olisivat innostuneita tarttumaan niihin jos tukijärjestelmä saataisiin uudistettua ilmasto- ja ympäristötyöhön ohjaavaksi.

Lopuksi, EU:n omien varojen kehittäminen on hyvä keino kasvattaa EU-budjettia uusiin haasteisiin vastaamiseksi ilman, että jäsenmaksuosuudet kasvavat. Valtioneuvoston kanta omien varojen kehittämiseen mielestämme liian varauksellinen. Suomen tulisi aktiivisesti ajaa unionin omien varojen kehittämistä.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme,

että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 9.9.2026

Veronika

Honkasalo

vas

Tiina

Elo

vihr

Eriävä mielipide 2

Perustelut

Keskustan valiokuntaryhmä ei pidä valiokunnan enemmistön kantaa riittävänä. Valiokuntaryhmä katsoo, että Suomen maatalouden, maaseudun ja alueiden kannalta keskeisistä kysymyksistä koskien EU tulevaa monivuotista rahoituskehystä ja sen kansallista toimeenpanoa on linjattava selkeämmin.

Suomen tulee rahoituskehysneuvotteluissa tavoitella määrätietoisesti nettomaksuasemamme parantamista ja Suomen kokonaissaannon kasvattamista. Erityisesti on turvattava suomalaisen maatalouden ja maaseudun kehittämisen riittävä rahoitus sekä Suomen poikkeuksellisen maantieteellisen ja turvallisuuspoliittisen aseman huomioiminen. Keskustan mielestä hallituksen tähänastinen linja ja valmistelu eivät anna riittäviä takeita näiden tavoitteiden toteutumisesta.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa nousi poikkeuksellisen vakava huoli Suomen ennakkovaikuttamisen myöhäisyydestä. Kuulemisessa esitetyn arvion mukaan Suomen valmistelu ei ole aiemmilla rahoituskehyskausilla ollut näin myöhässä. Keskeisiä sidosryhmiä on kutsuttu laajemmin mukaan vasta siinä vaiheessa, kun komission esitys on jo annettu ja neuvotteluasetelmat ovat pitkälle muodostuneet. Johtajuus ja poliittinen ohjaus on ollut pahasti hukassa.

Tilanne herättää perustellun kysymyksen siitä, onko hallituksen sisäinen neuvottelulinja ollut riittävän ajoissa selvillä. EU rahoituskehysneuvotteluissa ratkaisevaa on ennakkovaikuttaminen. Suomen tavoitteisiin on huomattavasti vaikeampi saada muutoksia siinä vaiheessa, kun komission esitys on jo pöydällä ja muiden jäsenmaiden kannat ovat pitkälle muotoutuneet.

Esiin noussut huoli vaikuttamistoimien myöhästymisestä on vakava. Keskustan mielestä hallituksen olisi pitänyt valmistella Suomen tavoitteet yhdessä alueiden, maatalouden ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa huomattavasti aikaisemmin. Nyt vaarana on, että myöhäinen valmistelu heikentää Suomen neuvotteluasemaa juuri niissä kysymyksissä, joissa Suomella olisi poikkeuksellisen vahvat perusteet vaatia erityiskohtelua.

Hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi on näyttänyt muodostuvan EU rahoituskehyksen kokonaistason pitäminen mahdollisimman alhaisena. Samalla Suomen EU-politiikan painopisteeseen ovat maatalouden sijaan nousseet voimakkaasti kilpailukyky ja turvallisuus. Näin ollen Suomen tulee edes tukea Kyproksen aloitetta siitä, että kilpailukykyrahastosta voidaan rahoittaa myös maataloutta.

Suomelle ratkaisevaa ei pidä olla yksinomaan rahoituskehyksen nimellinen koko. Olennaista on Suomen nettomaksuasema eli se, kuinka paljon Suomi maksaa suhteessa siihen, kuinka paljon Suomeen saadaan rahoitusta. Rahoituskehystä voidaan kasvattaa myös EU:n omilla varoilla. Keskustan mielestä Suomen keskeiseksi neuvottelutavoitteeksi on asetettava nettomaksuosuuden pienentäminen ja samalla Suomen saannon kasvattaminen.

Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että Suomen on vaadittava komission ehdotusta suurempaa rahoitusta maataloudelle ja maaseudun kehittämiseen.

Komission esittämä maataloudelle korvamerkitty rahoitus on Suomen näkökulmasta riittämätön. Nykyisen esityksen pohjalta maatalouden perustukeen kohdistuisi arviolta noin viidenneksen leikkaus, mikäli rahoitusvajetta ei pystytä muualta paikkaamaan. Keskusta näkee tällaisen kehityksen suomalaiselle maataloudelle kestämätön.

Suomalaisen alkutuotannon kannattavuus on jo nykyisin erittäin heikko. Uusimman tilastotiedon mukaan koko EU-alueen heikoin. Tilojen määrä vähenee, tuotantokustannukset ovat korkealla ja investointikyky on suurimmalla osalla tiloista heikentynyt. Samalla viljelijöiltä odotetaan ruoantuotannon lisäksi huoltovarmuutta, ympäristötoimia, eläinten hyvinvoinnin parantamista sekä entistä vahvempaa varautumista muuttuviin turvallisuus- ja ilmasto-olosuhteisiin.

Tässä tilanteessa maatalouden perustuloon kohdistuva mittava leikkaus kiihdyttäisi varmuudella tuotannon vähenemistä ja tilojen lopettamista. Tilojen lopettamistahti ja heikko kannattavuus uhkaavat jo nyt kotimaisen ruoantuotannon jatkuvuutta ja Suomen huoltovarmuutta.

Keskusta katsoo, että Suomen tulee rahoituskehysneuvotteluissa vaatia maatalouden korvamerkityn rahoituksen selvää kasvattamista komission ehdotuksesta sekä turvata riittävä rahoitus myös maaseudun kehittämistoimille.

Lisäksi Suomen kantana tulee olla, että jos maatalouden rahoitusta vähennetään, viljelijöille ei voida asettaa uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita. EU tai kansallisen päätöksenteon kautta asetettavista ympäristö-, ilmasto-, luonto- tai muista velvoitteista on maksettava riittävä korvaus.

Komission ehdottamassa uudessa kumppanuussuunnitelmamallissa samaan rahoituskokonaisuuteen kohdistuu poikkeuksellisen paljon erilaisia tarpeita. Rahoitusta pitäisi riittää muun muassa maatalouteen, maaseudun kehittämiseen, aluekehitykseen, liikenneinfrastruktuuriin, innovaatiotoimintaan, turvallisuuteen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen erityistarpeisiin.

Kaikkien näiden tavoitteiden merkitystä voidaan perustella, mutta sama euro voidaan käyttää vain kerran.

Keskusta pitää ongelmallisena sellaista julkista keskustelua, jossa kumppanuussuunnitelman joustavuutta tarjotaan vastaukseksi lähes kaikkien toimialojen rahoitustarpeisiin. Erityisesti maatalousyrittäjille ei tule antaa sellaista kuvaa, että maatalouden korvamerkityn rahoituksen merkittävä väheneminen olisi ongelmitta korvattavissa saman rahaston muista osista.

Mitä vähemmän rahoitusta on korvamerkitty, sitä enemmän eri politiikkatavoitteet joutuvat kansallisesti kilpailemaan keskenään. Tämä lisää epävarmuutta sekä maatalouden että pitkäjänteisen alue- ja maaseutupolitiikan näkökulmasta.

Keskustan valiokuntaryhmä katsoo, että Suomen tulee vaatia maatalouden rahoitukselle riittävän vahvaa ja ennakoitavaa suojaa myös uudessa rahoitusmallissa. Maaseuturahoituksen tulee kohdentua maaseudulle.

Keskustan valiokuntaryhmä pitää välttämättömänä, että maaseudun kehittämiseen tarkoitettu rahoitus kohdistuu tosiasiallisesti maaseutualueille ja siellä toimivien yritysten, yhteisöjen ja asukkaiden hyväksi. Maaseutualueet on saatava määritellä Suomessa.

Uusi rahoitusrakenne ei saa muodostua välineeksi, jolla maaseudun kehittämiseen tarkoitettuja varoja siirretään suuriin keskuksiin sellaisille tutkimus-, korkeakoulu- tai muille hankkeille, joiden vaikutukset maaseudun elinvoimaan jäävät välillisiksi tai vähäisiksi. Hallituksen keskittävä politiikka ei saa jatkua EU maaseuturahoituksen kautta.

Maaseudun käsitettä ja maaseudulle kohdistettavan rahoituksen ehtoja on tämän vuoksi täsmennettävä. Maaseututavoitteen mukaisen rahoituksen ja siitä rahoitettavien toimien tulee kohdistua ensisijaisesti maaseutualueiden elinvoiman, yritystoiminnan, palvelujen, infrastruktuurin ja työllisyyden vahvistamiseen.

Suomen turvallisuuspoliittinen ja maantieteellinen asema EU:ssa on poikkeuksellinen. Suomella on unionin pisin maaraja Venäjän kanssa, ja Venäjän hyökkäyssodan sekä itärajan sulkeutumisen taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset kohdistuvat voimakkaasti erityisesti Itä-Suomeen.

Komission esittämät rahoitusallokaatiot herättävät tästä näkökulmasta vakavia kysymyksiä. Suomen saannon kehitys näyttää jäävän selvästi heikommaksi kuin useissa muissa Venäjän ja Valko-Venäjän vastaisissa EU ulkorajavaltioissa.

Keskustan mielestä on mahdotonta hyväksyä tilannetta, jossa juuri Suomen kaltaisen pitkän itärajan, harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien maan rahoitusosuus heikkenee voimakkaasti.

Hallituksen olisi pitänyt vaikuttaa jo komission esityksen valmisteluvaiheessa siihen, että Suomen poikkeuksellinen asema tunnistetaan erillisellä ja riittävällä rahoitusratkaisulla. Suomen itäisten alueiden elinvoimaisuus, infrastruktuuri ja yritystoiminnan ovat keskeisellä tavalla koko Euroopan unionin turvallisuuskysymys.

Keskusta edellyttää, että hallitus tavoittelee Suomelle itärajan, pitkien etäisyyksien, harvan asutuksen ja muuttuneen turvallisuustilanteen perusteella nykyistä selvästi vahvempaa EU-rahoitusta. Mikäli tätä ei voida saavuttaa yleisillä allokaatioperusteilla, Suomen tulee tavoitella erillistä maakohtaista rahoitusratkaisua.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa nousi esille vakava huoli myös uuden rahoituskauden kansallisen toimeenpanon valmistelusta.

Uusi kumppanuussuunnitelmamalli merkitsee olennaista muutosta nykyisiin rahoitusjärjestelmiin. Samaan kokonaisuuteen yhdistyy useita nykyisin erillään toimivia politiikka- ja rahoitusvälineitä. Tämän pitäisi edellyttää erittäin varhaista ja järjestelmällistä kansallista valmistelua.

Tästä huolimatta valmistelun vastuut, työryhmät, hallintomallit ja käytännön toimeenpanoratkaisut ovat monilta osin edelleen kesken. Keskustan mielestä valmistelun kokonaiskuva on huolestuttavan epäselvä.

Tilanne on erityisen vakava siksi, että rahoituksen mahdollinen väheneminen itsessään aiheuttaa vaikeita kansallisia ratkaisuja. Jos samaan aikaan myös hallinnollinen toimeenpano viivästyy, vaarana ovat rahoitushakujen ja maksatusten viivästymiset, tukiehtojen epäselvyys, alueiden ja toimijoiden heikko ennakoitavuus sekä pahimmillaan EU-rahoituksen jääminen hyödyntämättä.

Valmistelun myöhäisyys on myös vienyt huomiota itse peruskysymykseltä: jos Suomen käytettävissä oleva rahoitus vähenee, hallituksen on kerrottava avoimesti, mistä toimista ja kohteista se aikoo leikata. Kaikille ei voida luvata nykyistä rahoitustasoa tilanteessa, jossa jaettavaa rahaa on vähemmän ja samoille varoille asetetaan uusia käyttötarkoituksia.

Keskustan valiokuntaryhmä edellyttää hallitukselta selkeää suunnitelmaa uuden rahoituskauden kansallisesta toimeenpanosta, valmistelun aikataulusta, vastuista sekä eri politiikkasektorien rahoituksen turvaamisesta.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme,

että suuri valiokunta lausuntonaan ilmoittaa, että se edellyttää valtioneuvoston vaikuttavan Euroopan unionin tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen edellä perusteluissa kuvatulla tavalla.

Helsingissä 9.9.2026

Anne

Kalmari

kesk

Eerikki

Viljanen

kesk