ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välillä Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 1991 tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan, sellaisena kuin ne ovat muutettuna Helsingissä 19 päivänä huhtikuuta 2006, 22 päivänä syyskuuta 2009 ja 18 päivänä syyskuuta 2012 tehdyillä pöytäkirjoilla, muuttamisesta Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2026 tehdyn pöytäkirjan.
Suomen ja Sveitsin välillä on voimassa Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi 16 päivänä joulukuuta 1991 tehty sopimus. Muutospöytäkirjalla lisätään uusia määräyksiä sopimukseen ja sopimuksen pöytäkirjaan sekä muutetaan joitakin sopimusmääräyksiä. Vuoden 1991 sopimuksen ja siihen myöhemmin tehtyjen muutosten jälkeen on OECD:n yhteydessä valmisteltu monenvälinen yleissopimus, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi, johon liittymällä olemassa olevien verosopimusten osapuolet voivat ottaa käyttöön veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa estävän hankkeen (Project to Tackle Base Erosion and Profit Shifting) mukaiset verosopimuksien minimistandardit. Monenvälisen yleissopimuksen sijasta muutokset voidaan toteuttaa myös kahdenvälisen verosopimuksen muuttamisella kuten nyt Sveitsin kanssa tehdään.
Muutospöytäkirja noudattaa pääosin monenvälisen yleissopimuksen mukaisia kirjauksia. Sopimukseen lisätään artikla verosopimusetuuksien epäämisestä väärinkäytöstilanteissa. Sopimukseen lisätään myös keskinäiseen sopimusmenettelyyn liittyvät välimiesmenettelyä koskevat määräykset. Lisäksi pöytäkirjaan sisältyy muita määräyksiä.
Verosopimukseen lisätään myös Suomesta kertyvää elinkorkoa koskeva määräys. Määräyksen myötä Suomesta maksettuja vapaaehtoisiin eläkejärjestelyihin pohjautuvia eläkkeitä ja lisäeläkkeitä voidaan verottaa myös Suomessa. Elinkorkoa koskeva määräys antaa Suomelle verotusoikeuden vapaaehtoisiin eläkkeisiin kansalaisuudesta ja verovelvollisuusasemasta riippumatta. Suomi poistaa mahdollisen kaksinkertaisen verotuksen verosopimukseen jo sisältyvien määräysten mukaisesti käänteisellä hyvityksellä.
Muutospöytäkirja tulee voimaan kolmekymmentä päivää sen jälkeen kun molempien sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen diplomaattista tietä, että tämän pöytäkirjan voimaantulolle asetetut perustuslailliset vaatimukset on täytetty.
Esitykseen sisältyy lakiehdotus pöytäkirjan eräiden määräysten voimaansaattamisesta. Lain on tarkoitus tulla voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti muutospöytäkirjan kanssa.
PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
Suomen ja Sveitsin välillä on voimassa Helsingissä 6.12.1991 tehty sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 90/1993). Sopimusta on muutettu vuosina 2006 (SopS 92/2006), 2009 (SopS 122/2010) ja 2012 (SopS 14/2013) tehdyillä pöytäkirjoilla.
yleissopimus
BEPS-hanke
Monenvälisen yleissopimuksen, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi (SopS 21/2019), jäljempänä, sijasta veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa estävän hankkeen (Project to Tackle Base Erosion and Profit Shifting), jäljempänä, muutokset voidaan toteuttaa myös kahdenvälisen verosopimuksen muuttamisella. Suomen ja Sveitsin välillä muutokset toteutetaan tekemällä sopimukseen muutospöytäkirja.
Suomen ja Sveitsin voimassa olevan verosopimuksen perusteella Sveitsiin muuttamalla voi välttää veroja lisäeläkkeistä. Verosopimuksesta puuttuu myös tavanomainen kolmen vuoden viive verotusoikeuden siirtymisestä. Hallitus käynnistää neuvottelut Sveitsin kanssa verosopimuksen uudistamiseksi.Ensimmäinen neuvottelukierros käytiin tammikuussa 2023 ja neuvotteluja jatkettiin tammikuussa 2025. Tammikuussa 2025 neuvoteltiin lisäksi 15.16.4.2024 kehysriihen pöytäkirjamerkintöihin sisällytetyn toimeksiannon mukaisesti eläkkeiden verotuksesta ja niin sanotusta ympätystä kolmen vuoden säännöstä. Pöytäkirjamerkintöihin oli kirjattu verosopimuksia koskien, että ””
Neuvotteluja jatkettiin kesäkuussa 2025 ja neuvottelujen päätteeksi muutospöytäkirja parafoitiin 24.6.2025. Tasavallan presidentti myönsi sopimuksen allekirjoitusvaltuudet valtioneuvoston esittelystä 22.5.2026. Pöytäkirja allekirjoitettiin Helsingissä 28.5.2026.
2
Muutospöytäkirjan tavoitteet
Muutospöytäkirjan tavoitteena on toteuttaa Suomen ja Sveitsin välillä kahdenvälisesti sovittuna yleissopimuksen keskeisiä määräyksiä sekä toimeenpanna 15.16.4.2024 kehysriihen pöytäkirjamerkintöihin sisällytetty toimeksianto eläkkeiden verotuksen muuttamisesta.
3
Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen ja pöytäkirjan muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.
4
Esityksen vaikutukset
4.1
Taloudelliset vaikutukset
Eläkkeet
Voimassa olevan verosopimuksen mukaan Suomen sosiaalivakuutuslainsäädännön mukaan maksetusta eläkkeestä ja muusta Suomen lainsäädännön mukaan tapahtuneesta suorituksesta voidaan verottaa Suomessa. Sen sijaan voimassa oleva sopimus ei salli Suomesta maksettujen vapaaehtoisiin eläkejärjestelyihin pohjautuvien eläkkeiden ja lisäeläkkeiden verottamista Suomessa. Muutospöytäkirjalla sopimukseen lisätään elinkorkoa koskeva määräys, joka laajentaa Suomen verotusoikeuden kattamaan Suomesta maksettavat vapaaehtoisiin eläkejärjestelyihin pohjautuvat eläkkeet ja lisäeläkkeet.
Verohallinon saamien Sveitsiin maksettuja eläkkeitä koskevien vuosi-ilmoitustietojen lukumäärä vuosina 20162023 on pysynyt melko tasaisena ja on ollut vuosittain noin 1 0001 100 ilmoitusta. Lukumäärä on kyseisellä aikavälillä kasvanut melko tasaisesti ja maltillisesti. Mukana ovat sekä yleisesti että rajoitetusti verovelvolliset. Tulonsaajien lukumäärästä on huomioitava, että sama henkilö voi saada useampaa erityyppistä eläkettä, jolloin kyseinen henkilö saattaa esiintyä tulonsaajien lukumäärässä useamman kerran. Eläketurvakeskuksen tietojen mukaan Sveitsissä asuvien työ- ja kansaneläkkeensaajien lukumäärä oli 791 vuonna 2025. Verohallinnosta saatujen, vuosia 20162023 koskevien tietojen perusteella elinkorkoa koskevalla lisäyksellä voidaan arvioida olevan taloudellisia vaikutuksia.
Voimassa olevan sopimuksen määräysten vuoksi Suomen verotusoikeuden ulkopuolelle on jäänyt vuosina 2016–2023 noin 60–70 henkilön eläkkeitä vuositasolla. Näiden eläkkeiden yhteenlaskettu määrä oli vuosina 2016–2019 noin 0,6–0,8 miljoonaa euroa vuosittain. Vuonna 2020 määrä oli noin 6 miljoonaa euroa, vuonna 2021 noin 6,5 miljoonaa euroa, vuonna 2022 noin 10,5 miljoonaa euroa ja vuonna 2023 noin 3,5 miljoonaa euroa. Suomen verotusoikeuden ulkopuolelle jääneiden eläkkeiden määrä on ollut 2020-luvulla merkittävästi suurempi kuin aiempina vuosina, vaikka tulonsaajien lukumäärä ei ole muuttunut merkittävästi.
Arvio verotuloista, joka näitä eläkkeitä verottamalla olisi ollut mahdollista saada, oli vuonna 2020 reilu 2 miljoonaa euroa, vuonna 2021 noin 2,5 miljoonaa euroa, vuonna 2022 hieman yli 4 miljoonaa euroa ja vuonna 2023 hieman alle 1,5 miljoona euroa. Vuosina 2016–2019 arvio verotuloista, joka näitä eläkkeitä verottamalla olisi ollut mahdollista saada oli noin 200 000 euroa. Arvio keräämättä jääneistä verotuloista on laskettu käyttäen 40 prosentin olettamaa pidätyksestä. Olettama perustuu Sveitsiin maksettujen, Suomen verotuksen ulkopuolelle verosopimuksen vuoksi jääneiden eläkkeiden keskimääräiseen suuruuteen. Pidätyksen määrä riippuu kuitenkin todellisuudessa eläketulon määrästä ja voi vaihdella merkittävästikin.
Toisaalta taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon, että sopimus edellyttää kaksinkertaisen verotuksen poistamista käänteisellä hyvityksellä eli Suomeen maksettavista veroista on vähennettävä Sveitsin samasta tulosta mahdollisesti kantamat verot, mikä pienentäisi eläkkeistä kerättäviä verotuloja. Sveitsin kantamien verojen määristä ei kuitenkaan ole tietoja, minkä vuoksi hyvitysten määrää ei voida arvioida. Yleisellä tasolla kuitenkin voidaan todeta, että hyvitysten määrä voi kasvaa, mikä voi vähentää Suomelle kertyviä verotuottoja.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomen ja Sveitsin sopimuksen muutospöytäkirjan arvioidaan kasvattavan verotuloja noin 0–4 miljoonalla eurolla vuosittain. Edellä kuvatun mukaisesti arvio perustuu Sveitsiin aiempina vuosina maksettujen Suomen verotuksen ulkopuolelle jääneiden eläkkeiden määriin. Arvioon liittyy epävarmuutta johtuen vuosittain Sveitsiin maksettujen eläkkeiden määrän vaihtelusta, sekä epävarmuudesta Sveitsiin maksettujen, sopimuksen mukaisesti Suomen verotuksessa hyvitettävien verojen määrästä. Verotulojen kasvu kertyy kokonaan valtiolle.
Muiden muutosten taloudelliset vaikutukset
Muutospöytäkirjan VIII artiklalla sopimukseen lisättävällä 27A artiklalla pyritään varmistamaan, että verosopimusetuja ei anneta veron kiertämisen tai välttämisen tilanteissa. Tavoitteena on ensi sijassa ennaltaehkäistä veron kiertämistä ja välttämistä eikä niinkään lisätä verotuottoja. Määräyksen soveltaminen voi merkitä sitä, että sopimuksen määräyksiin perustuvia etuja ei joissakin tapauksissa myönnetä, joten on mahdollista, että soveltamisesta tulee seuraamaan jonkin verran positiivisia verotuottovaikutuksia. Tapauskohtaisen soveltuvuuden vuoksi tarkempaa arvioita mahdollisista verotuottovaikutuksista ei ole mahdollista esittää.
Ensioikaisun ajallista rajoittamista koskevalla lisäyksellä 7 artiklaan, vastaoikaisua koskevalla muutoksella 9 artiklaan ja 23 artiklan muutoksella muutospöytäkirjan artiklojen III, IV ja VI perusteella ei arvioida olevan verotuottovaikutuksia.
Muutospöytäkirjan VII artiklalla sopimuksen 25 artiklaan lisättävissä välimiesmenettelyä koskevissa määräyksissä on kyse menettelyllisistä määräyksistä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen tilanteisiin liittyen. Välimiesmenettelyyn liittyvillä määräyksillä ei siten olisi välitöntä vaikutusta verotulojen kertymiseen. Määräykset voivat kuitenkin tarkoittaa sitä, että Suomi joutuu aikaisempaa useammin tilanteeseen, jossa riidan ratkaisemista koskevan tavoitteen saavuttaminen edellyttää verotuloista luopumista yksittäistapauksessa.
4.2
Vaikutukset verovelvollisiin
Välimiesmenettelyä koskevien määräysten johdosta verovelvollisilla olisi käytössään entistä tehokkaampia keinoja, joiden avulla kaksinkertaista verotusta koskevan tapauksen voisi saattaa valtioiden väliseen menettelyyn ja saada asiassa ratkaisu viime kädessä välimiesmenettelyssä. Ehdotuksista ei aiheutuisi välittömiä kustannuksia verovelvollisille. Verovelvollisten näkökulmasta välimiesmenettelyssä saavutetut ratkaisut voivat johtaa verorasituksen pienenemiseen. Kaksinkertaiseen verotukseen liittyvät tulkintaristiriidat voivat tulla ratkaistuksi entistä tehokkaammin.
Elinkoron vaikutusten osalta vaikutusten arvioidaan rajoittuvan suhteellisen rajattuun verovelvollisjoukkoon. Yllä todetun mukaisesti Sveitsiin vuosittain maksettujen eläkkeiden osalta tulonsaajien lukumäärä vuosina 20162023 on pysynyt melko tasaisena ja ollut noin 1 000–1 100 henkilöä vuositasolla, maltillisesti ja tasaisesti kasvaen. Elinkorkoa koskevan lisäyksen johdosta joidenkin verovelvollisten tulee jatkossa vaatia kaksinkertaisen verotuksen poistamista ja ilmoittaa tuloon kohdistuvan Sveitsin veron määrä, sekä toimittaa mahdolliset muut tarpeelliset selvitykset. Lisäksi verovelvollisten on huolehdittava mahdollisesti Suomeen maksettavaksi jäävän veron maksamisesta. Näin ollen tämän rajatun verovelvollisjoukon hallinnollinen taakka voi lisääntyä jonkin verran. Edellä todetun mukaisesti verovelvollisen kokonaisverorasitus saattaa nousta, kun Suomellakin on verotusoikeus Suomesta maksettuihin tuloihin.
4.3
Vaikutukset viranomaisiin
Verovelvollisilla olisi käytettävissään entistä tehokkaampia menettelyjä sopimuksen määräysten vastaisen verotuksen tilanteissa välimiesmenettelyä koskevien määräysten johdosta, mikä voi johtaa menettelyissä käsiteltävien tapausten määrän kasvuun. Neuvotteluosapuolena keskinäisessä sopimusmenettelyssä eli toimivaltaisena viranomaisena Suomessa toimii pääsäännön mukaan Verohallinto. Jos välimiesmenettelyssä käsiteltävien tapausten lukumäärä nousee tulevaisuudessa, se nostaa myös henkilöstö- ja muita hallinnollisia kustannuksia.
Elinkorkoa koskevan lisäyksen johdosta veroviranomaisten työmäärä saattaa erityisesti alkuvaiheessa hieman nousta lisääntyneen asiakasohjauksen takia. Myös hyvitettävän veron määrän laskeminen saattaa aiheuttaa viranomaisille lisää ohjaustarpeita.
5
Muutospöytäkirjan määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön
I artikla.Tällä artiklalla lisätään uusi kappale sopimuksen johdantoon. Uusi johdantolause mainitsee aikaisemman kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan tavoitteen lisäksi sen tavoitteen, että sopimusosapuolet eivät halua luoda edellytyksiä verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä, mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään tässä sopimuksessa määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi. Lisäyksessä on kyse BEPS-hankkeen minimistandardista ja lisäys noudattaa III osan (Sopimusten väärinkäyttö) 6 artiklan (Soveltamisalan verosopimuksen tarkoitus) 1 kappaletta yleissopimuksessa.
II artikla.Tällä artiklalla sopimuksen 3 artiklan (Yleiset määritelmät) 1 kappaleen h kohta korvataan toimivaltaisen viranomaisen uusilla määritelmillä. Päivitetyn määritelmän mukaan ”toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa Suomessa valtiovarainministeriötä, sen valtuuttamaa edustajaa tai sitä viranomaista, jonka valtiovarainministeriö määrää toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Suomen osalta tarkennukseksi on lisätty ”tai sitä viranomaista, jonka valtiovarainministeriö määrää toimivaltaiseksi viranomaiseksi”. Uuden määritelmän mukaan ”toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa Sveitsissä liittovaltion valtiovarainministeriön päällikköä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.” Sveitsin osalta aiemmin määritelmässä on ollut ”Valaliiton verohallinnon päällikköä”, joka nyt on korvattu ”liittovaltion valtiovarainministeriön päälliköllä”.
III artikla.Tällä artiklalla numeroidaan uudelleen sopimuksen 7 artiklan (Liiketulo) 7 kappale 8 kappaleeksi ja lisätään sopimukseen samaan artiklaan uusi 7 kappale. Uuden 7 kappaleen mukaan sopimusvaltio ei saa oikaista jommassakummassa sopimusvaltiossa olevan yrityksen kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavaa tuloa sen jälkeen, kun on kulunut kuusi vuotta sen verovuoden päättymisestä, jona tulo olisi ollut luettavissa kiinteälle toimipaikalle kuuluvaksi.
Sveitsin käytäntönä ei ole sisällyttää OECD:n malliverosopimuksen 25 artiklan 2 kappaleen toiseen lauseeseen sisältyvää aikarajoitusta, mistä syystä 7 artiklaan on tarpeen sisällyttää samankaltainen aikarajoitus ensioikaisun tekemiseen, kuin sopimuksen 9 artiklan (Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset) 3 kappaleessa jo on. Uusi 7 kappale ei käytännössä rajoita Suomea ensioikaisun tekemisessä, koska sillä ei aseteta lyhyempää aikarajaa ensioikaisun tekemiselle kuin kansallisessa lainsäädännössä. Uutta 7 kappaletta ei sovelleta petokseen tai tahalliseen laiminlyöntiin. Tämä vastaa sopimuksen 9 artiklan 3 kappaletta.
IV artikla.Artiklalla korvataan sopimuksen 9 artiklan (Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset) 2 kappale uudella kappaleella, joka vastaa yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta ja OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan 2 kappaletta. Kyseisen kappaleen sisällyttäminen verosopimuksiin ei ole tarkalleen ottaen yleissopimuksen vaatima minimistandardi, vaan se on niin kutsuttu hyvä käytänne (best practice).
V artikla.Tällä artiklalla korvataan sopimuksen 18 artiklan (Eläke) 2 kappale uudella kappaleella ja lisätään sopimukseen samaan artiklaan uusi 3 kappale.
Korvaavassa 2 kappaleessa erona aikaisempaan ovat maininnat Suomen järjestämästä muusta julkisen sosiaaliturvan mukaan maksettavasta eläkkeestä ja muusta etuudesta sekä Suomesta kertyvästä elinkorosta.
Lisäyksen myötä Suomella on sosiaaliturvalainsäädäntöön perustuvien suoritusten lisäksi oikeus verottaa myös elinkorkoa. Oikeus verottaa elinkorkoa tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomella on oikeus verottaa vapaaehtoisista eläkevakuutuksista saatuja suorituksia eli verotusoikeus laajenee koskemaan esimerkiksi niin sanottuja lisäeläkkeitä. Sosiaalilainsäädäntöön perustuvien suoritusten määritelmän laventamisen myötä mahdollistetaan Suomen verotusoikeus laajasti kaiken lajisiin sosiaaliperusteisiin suorituksiin.
Määräyksen myötä Suomesta maksettuja vapaaehtoisiin eläkejärjestelyihin pohjautuvia eläkkeitä ja lisäeläkkeitä voidaan verottaa myös Suomessa. Elinkorkoa koskeva määräys antaa Suomelle verotusoikeuden vapaaehtoisiin eläkkeisiin kansalaisuudesta ja verovelvollisuusasemasta riippumatta.
Suomi jatkaa kaksinkertaisen verotuksen poistamista eläketulojen osalta käänteisellä hyvityksellä voimassa olevan sopimuksen mukaisesti.
Uudella 3 kappaleella lisätään samaan artiklaan määritelmä elinkorosta. Määritelmä on tarpeen 2 kappaleen muutosten vuoksi. Määritelmä vastaa yleisesti Suomen tekemissä verosopimuksissa käytettyä elinkoron määritelmää. Elinkoroksi katsotaan muun kuin tehdyn työn vastikkeena tehdyt toistuvaisluonteiset raha- tai rahanarvoiset suoritukset. Kertasuoritukset eivät kuulu määritelmän piiriin. Tyypillisesti elinkorkona pidetään erilaisia itse otettuja vapaaehtoisia yksilöllisiä eläkevakuutuksia sekä työnantajan ottamia vapaaehtoisia eläkevakuutuksia eli niin sanottuja lisäeläkkeitä.
Neuvotteluja käytiin myös niin sanotun ympätyn kolmen vuoden säännön lisäämisestä sopimukseen, jonka nojalla Suomi saisi sopimuksen muiden määräysten estämättä verottaa Suomessa yleisesti verovelvollisia kansalaisiaan, vaikka heidät sopimusta sovellettaessa katsottaisiin Sveitsissä asuvaksi. Ympätty kolmen vuoden sääntö sisältyy vain noin reiluun kolmannekseen Suomen tekemistä verosopimuksista eikä se ole mukana hiljattain uudistetuissa Suomen verosopimuksissa. Esitys ympätyn kolmen vuoden säännön lisäämisestä sopimukseen ei ollut Sveitsille hyväksyttävissä.
VI artikla.Tällä artiklalla korvataan sopimuksen 23 artiklan (Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen) 2 kappaleen b kohta uudella kohdalla. Muutos koskee yksinomaan Sveitsiä. Muutos koskee Sveitsissä asuvan henkilön saamia osinkoja ja hyvityksen laskemista Sveitsissä, eikä muutoksella ole vaikutusta osinkojen verotukseen Suomessa.
VII artikla.
Keskinäinen sopimusmenettely
Pöytäkirjan VII artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuksen 25 artiklan ensimmäinen lause korvattaisiin yleissopimuksen V osan (Riitojenratkaisun parantaminen) 16 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) ensimmäiseen kappaleeseen sisältyvällä BEPS-hankkeen minimistandardilla, jonka mukaan verovelvollinen voi jatkossa saattaa keskinäisen sopimusmenettelyn vireille asuinvaltionsa lisäksi tulon lähdevaltiossa.
Välimiesmenettely
Pöytäkirjan VII artiklan 2 kappaleella lisätään sopimuksen 25 artiklaan (Keskinäinen sopimusmenettely) välimiesmenettelyä koskevat määräykset. Sopimuksen 25 artiklaan lisättävät 525 kappaleet koskevat välimiesmenettelyä, jonka puitteissa verosopimuksen osapuolina olevien valtioiden välinen verosopimuksen tulkintaerimielisyys voidaan ratkaista saattamalla asia riippumattoman välimiespaneelin käsiteltäväksi, jos asiaa ei ole pystytty ratkaisemaan näiden kyseisten valtioiden välisissä neuvotteluissa. Välimiesmenettelyn käynnistämistä voi pyytää verovelvollinen, jonka verotus on verosopimuksen vastainen.
Lisättävät määräykset vastaavat pääosin yleissopimuksen VI osaa (Välimiesmenettely). Tavoitteena on yhdenmukaisuus yleissopimuksen määräysten kanssa. Pieniä muokkauksia yleissopimukseen nähden on kuitenkin tehty, johtuen siitä, että muotoiluja on sovitettu sopimuksen 25 artiklaan lisättäviksi kappaleiksi ja esimerkiksi yleissopimuksessa olevat selventävät alaotsikot on tästä syystä menetetty.
5 kappaleen Sopimuksen 25 artiklaan lisättävänmukaan, jos verovelvollinen on saattanut asian keskinäisessä sopimusmenettelyssä ratkaistavaksi eivätkä toimivaltaiset viranomaiset ole pystyneet asiaa määräajassa ratkaisemaan, ratkaisemattomat kysymykset on verovelvollisen pyynnöstä jätettävä välimiesmenettelyyn. Yleissopimuksen 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 1 kappaleen b kohdan olettamamääräyksen mukaan määräaika saavuttaa neuvottelutulos olisi kaksi vuotta. Yleissopimuksen osapuoli voi kuitenkin tehdä varauman, jolloin neuvotteluaika olisi kolme vuotta. Suomi ei käyttänyt tätä varaumamahdollisuutta neuvotteluajan pidentämisestä, mutta Sveitsillä on tällainen varauma. Tämän vuoksi neuvotteluaika pöytäkirjan määräysten mukaan olisi kolme vuotta. Lisättävän 5 kappaleen b kohtaan on yleissopimuksen sanamuodoista poikkeavasti lisätty termi ”välimiesmenettelyn alkamispäivä”. Tämän lisäyksen tarkoitus on selkeyttää tekstiä.
6 ja 7 kappaleet Sopimuksen 25 artiklaan lisättävätsisältävät määräajan kulumista koskevia määräyksiä yleissopimuksen 19 artiklan 2 ja 3 kappaleiden määräyksiä vastaavasti.
8
kappaleessa
Sopimuksen 25 artiklaan lisättävässätodetaan, että välimiesmenettelyratkaisu on lopullinen ja se toteutetaan toimivaltaisten viranomaisten keskinäisellä sopimuksella. Välimiesmenettelyratkaisu sitoo kumpaakin verosopimusosapuolta lukuun ottamatta kolmea erikseen mainittua tapausta. Välimiesmenettelyratkaisu ei sido, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei hyväksy keskinäistä sopimusta välimiesmenettelyratkaisun täytäntöönpanosta. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset eivät voi enää jatkaa tapauksen käsittelyä. Hyväksymättä jättämiseen rinnastetaan se, että verovelvollinen ei 60 päivän kuluessa vedä välimiesmenettelyssä ratkaistuja kysymyksiä pois muutoksenhausta tai muuten lopeta vireillä olevia menettelyitä. Välimiesmenettelyratkaisu ei myöskään sido, jos verosopimusosapuolen tuomioistuimen lopullisessa päätöksessä katsotaan, että välimiesmenettelyratkaisu on pätemätön. Välimiesmenettelyratkaisu ei myöskään sido, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, saattaisi välimiesmenettelyssä jo ratkaistun kysymyksen muutoksenhaun kohteeksi. Määräykset vastaavat yleissopimuksen 19 artiklan 4 kappaleen määräyksiä.
9
13 kappaleet
14 kappaleessa
Sopimuksen 25 artiklaan lisättävätkäsittävät yksityiskohtaiset määräykset neuvotteluajan alkamispäivästä yleissopimuksen 19 artiklan 59 kappaleiden mukaisesti. Lisättävässäasetetaan toimivaltaisille viranomaisille velvoite sopia keskinäisellä sopimuksella välimiesmenettelyä koskevien määräysten soveltamistavasta, mukaan lukien ne vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asian sisällön harkintaa varten. Tämä sopiminen tapahtuu verosopimuksen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan artiklan mukaisesti. Sopimus on tehtävä ennen päivää, jona asian ratkaisemattomat kysymykset voidaan ensimmäisen kerran jättää välimiesmenettelyyn, ja sitä voidaan mukauttaa aika ajoin sen jälkeen. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi on Suomen osalta määritelty valtiovarainministeriö, sen valtuuttama edustaja tai se viranomainen, jonka valtiovarainministeriö määrää toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 88 §:n mukaan toimivaltainen viranomainen on Verohallinto. Verohallinto ratkaisee ensisijaisesti toimivaltaiselle viranomaiselle kuuluvan asian. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen. Kappaleen mukaiset toimivaltaisten viranomaisten keskinäiset sopimukset julkaistaisiin. Kappale vastaa yleissopimuksen 19 artiklan 10 kappaleen määräyksiä.
15 kappale Sopimuksen 25 artiklaan lisättäväsisältää määräykset välimiesten nimeämisestä. Määräykset vastaavat pääosin yleissopimuksen 20 artiklan olettamamääräyksiä (Välimiesten nimeäminen), mutta joitakin eroavaisuuksiakin on. Ensimmäinen eroavaisuus yleissopimuksesta on a kohdassa, jonka mukaan edellytyksenä on, että välimiespaneelin on koostuttava kolmesta jäsenestä (luonnollisesta henkilöstä), joilla on asiantuntemusta ja kokemusta kansainvälisissä veroasioissa. Tässä a kohdassa edellytyksenä on asiantuntemus ja kokemus, kun yleissopimuksen mukaan edellytetään asiantuntemusta tai kokemusta.
Toinen eroavaisuus yleissopimukseen nähden on b kohdassa, joka edellyttää, että kunkin toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä yksi paneelin jäsen 90 päivän kuluessa 5 kappaleen mukaisen välimiesmenettelypyynnön esittämispäivästä. Lisäksi sama kohta edellyttää, että kahden näin nimetyn paneelin jäsenen on 30 päivän kuluessa jälkimmäisestä nimeämisestä nimettävä kolmas jäsen, joka toimii välimiespaneelin puheenjohtajana. Yleissopimuksen mukaan sekä 90 päivän että 30 päivän aikaraja ovat 60 päivää.
Muutospöytäkirjaan ei myöskään sisälly yleissopimukseen sisältyviä määräyksiä siitä, että jos toimivaltaiset viranomaiset eivät tee nimitystä määräajassa tai jos jäsenet eivät nimitä puheenjohtajaa määräajassa, nimityksen tekee OECD:n virkamies.
16 ja 17
kappaleissa
Sopimuksen 25 artiklaan lisättävissäon määräykset välimiesmenettelyn salassapidosta. Kappaleissa on määräykset tietojen ilmaisemisesta välimiespaneelin jäsenille sekä heidän salassapito- ja vaitiolovelvoitteestaan. Määräykset vastaavat yleissopimuksen 21 artiklan (Välimiesmenettelyn salassapito) määräyksiä.
18 kappale Sopimuksen 25 artiklaan lisättäväsisältää määräykset asian ratkaisemisesta ennen välimiesmenettelyn päättymistä, yleissopimuksen 22 artiklaa (Asian ratkaiseminen ennen välimiesmenettelyn päättymistä) vastaavalla tavalla. Välimiesmenettely lopetetaan, jos toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen asian ratkaisemisesta ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä. Välimiesmenettely lopetetaan myös silloin, jos asian käsiteltäväksi saattanut henkilö peruu pyyntönsä.
19
kappale
Sopimuksen 25 artiklaan lisättäväsisältää määräykset välimiesmenettelyn lajista yleissopimuksen olettamasäännöstä (23 artiklan 1 kappale) vastaavasti. Välimiesmenettelyn lajina on niin kutsuttu viimeisen tarjouksen menettely, jossa välimiespaneeli valitsee toimivaltaisten viranomaisten ratkaisuehdotuksista toisen. Ratkaisuehdotuksen tueksi voi antaa sitä tukevan kannanoton sekä vastineen toisen toimivaltaisen viranomaisen esittämään ratkaisuehdotukseen ja sitä tukevaan kannanottoon. Välimiespaneeli tekee valintansa yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Päätökseen ei sisällytetä perustelua tai muuta selitystä. Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.
20
kappale
Sopimuksen 25 artiklaan lisättäväsisältää määräykset verovelvollisen ja tämän neuvonantajan ilmaisukiellosta yleissopimuksen 23 artiklan (Välimiesmenettelyn laji) 4 kappaleen mukaisesti. Ilmaisukieltoa koskevan määräyksen mukaan ennen välimiesmenettelyn aloittamista toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että jokainen asian käsiteltäväksi saattanut henkilö ja heidän neuvonantajansa suostuvat kirjallisesti olemaan ilmaisematta muulle henkilölle välimiesmenettelyn kuluessa jommaltakummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tai välimiespaneelilta saamiaan tietoja. Jos välimiesmenettelyn aikana tätä velvoitetta olennaisesti rikottaisiin, johtaisi se menettelyn keskeytymiseen.
21 kappale Sopimuksen 25 artiklaan lisättäväsisältää määräyksen, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voisivat sopia välimiesmenettelyratkaisusta poikkeavasta ratkaisusta kolmen kalenterikuukauden kuluessa. Määräys vastaa yleissopimuksen 24 artiklan (Sopimus erilaisesta ratkaisusta) 2 kappaleen määräyksiä.
22 kappale Sopimuksen 25 artiklaan lisättäväsisältää välimiespaneelin jäseniin liittyviä kustannuksia sekä verosopimusosapuolille aiheutuvia kustannuksia koskevat määräykset. Se vastaa yleissopimuksen 25 artiklaa (Välimiesmenettelyn kustannukset).
23 ja 24
kappaleet
Sopimuksen 25 artiklaan lisättävätvastaavat yleissopimuksen 26 artiklan (Yhteensopivuus) 2 ja 3 kappaleita. Lisättävässä 23 kappaleessa määrätään suhteesta muihin välimiesmenettelyihin. Kysymystä ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos kysymys kuuluu sellaisen asian alaan, jonka osalta on aikaisemmin asetettu välimiespaneeli tai vastaava elin sellaisen kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, jolla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä. Siten päällekkäisyyksien välttämiseksi, jos samassa asiassa on jo aiemmin perustettu välimiespaneeli tai vastaava, asiaa ei toimiteta verosopimuksen välimiespaneeliin. Lisättävän 24 kappaleen mukaan, mikään tässä artiklassa ei vaikuta sellaisten laajempien velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat keskinäisen sopimusmenettelyn yhteydessä syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelyä ja jotka johtuvat muista sopimuksista, joiden osapuolia sopimusvaltiot ovat tai tulevat olemaan.
25 kappale Sopimuksen 25 artiklaan lisättäväsisältää rajaukset niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn. Rajaukset vastaavat Suomen yleissopimukseen sen 28 artiklan (Varaumat) 2 kappaleen mukaisesti tekemiä välimiesmenettelyn soveltamisalaa koskevia varaumia 13. Sopimuksen 25 artiklaan lisättävän 25 kappaleen mukaan välimiesmenettelyyn liittyviä määräyksiä ei sovellettaisi siltä osin kuin on kyse kumman tahansa verosopimusosapuolen veron välttämisen vastaisten kotimaisten sääntöjen soveltamisesta eikä sellaisiin asioihin, joissa tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai verovelvollisen puolesta toimivan henkilön syylliseksi veropetokseen tai muuhun verotusta koskevaan rikokseen kummassa tahansa verosopimuksen osapuolena olevassa valtiossa. Lisäksi välimiesmenettelyyn liittyvien määräysten soveltamisalasta rajattaisiin myös pois tapaukset, joissa ei ole kyse kaksinkertaisesta verotuksesta. Kaksinkertaisella verotuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa molemmat valtiot ovat määränneet veroa samaan tuloon kohdistuen sillä tavalla, että se johtaa lisäveron määräämiseen, verovelan kasvuun tai tappioiden määrän vähentymiseen.
VIII artikla. Tällä artiklalla lisätään sopimukseen uusi 27A artikla (Oikeus etuuksiin). Nykyisessä sopimuksessa ei ole vastaavaa yleistä määräystä. Määräys vastaa yleissopimuksen III osan (Sopimusten väärinkäyttö) 7 artiklan (Sopimusten väärinkäytön estäminen) 1 kappaleen mukaista pääasiallinen tarkoitus -testiä (PPT, Principal Purpose Test) ja kyseessä on BEPS-hankkeen minimistandardi.
Artiklan mukaan verosopimukseen perustuvaa etuutta ei myönnetä, jos on kohtuullista päätellä ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos selvitetään, että tämän etuuden myöntäminen olisi näissä olosuhteissa soveltamisalan verosopimuksen asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.
Määräys vahvistaa periaatteen, jonka mukaan verosopimuksen osapuolen ei tarvitse antaa verosopimusetuja verosopimuksen epäasiallisen käytön tilanteessa. Määräyksen alkuosan mukaan verosopimusetuutta ei anneta, jos on kohtuullista päätellä, että yksi järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista oli verosopimusetuuden hankkiminen. Määräyksen jälkimmäisen osan mukaan henkilö, jolta etu ollaan epäämässä, voi kuitenkin selvittää, että edun myöntäminen kyseessä olevissa olosuhteissa on verosopimuksen asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.
IX artikla.
s
Tämän artiklan mukaanopimuksen pöytäkirjan olemassa oleva 4 kappale numeroidaan uudelleen 5 kappaleeksi ja sopimuksen pöytäkirjaan lisätään uusi 4 kappale, joka koskee sopimuksen 25 artiklan 25 kappaletta. Uuden 4 kappaleen a kohdan mukaan sopimuksen 25 artiklan 25 kappaleen a kohtaa sovellettaessa kotimaiset veron välttämisen vastaiset säännökset ovat Suomen osalta verotusmenettelystä annetun lain 27–30 §, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n 9 momentti ja 52 h § sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettu laki (1217/1994). Mukaan luettaisiin myös näiden säännösten myöhemmät muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomen toimivaltainen viranomainen ilmoittaa Sveitsin toimivaltaiselle viranomaiselle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
Uuden 4 kappaleen b kohdan mukaan sopimuksen 25 artiklan 25 kappaleen b kohtaa sovellettaessa kotimaiset säännökset ovat Suomen osalta rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–4 §. Mukaan luettaisiin myös näiden säännösten myöhemmät muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomen toimivaltainen viranomainen ilmoittaa Sveitsin toimivaltaiselle viranomaiselle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
Näiden pöytäkirjaan tehtävien tarkennusten on Suomen osalta tarkoitus täsmentää sopimuksen 25 artiklan 25 kappaleessa välimiesmenettelyn ulkopuolelle rajattavat tapaukset samalla tavoin kuin yleissopimuksen varaumissa.
X artikla.Artikla sisältää pöytäkirjan voimaantulomääräykset.
6
Voimaantulo
Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen diplomaattista tietä, että tämän pöytäkirjan voimaantulolle asetetut perustuslailliset vaatimukset on täytetty. Pöytäkirja tulee voimaan kolmekymmentä päivää ilmoituksista myöhemmän päivämäärän jälkeen.
Pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan molemmissa sopimusvaltioissa lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloon, joka saadaan pöytäkirjan voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen.
Muiden verojen osalta pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan molemmissa sopimusvaltioissa veroihin, jotka määrätään pöytäkirjan voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.
Pöytäkirjan VII artiklan 2 kappaleen määräyksiä, jotka koskevat sopimuksen 25 artiklan 5–25 kappaleita sovelletaan vain sellaisiin asioihin, joissa on kyse lähteellä pidätettävistä veroista tai verokausista, joiden osalta pöytäkirja on voimassa voimaantuloa koskevan X artiklan 2 kappaleen mukaisesti.
Ehdotetaan, että esitykseen sisältyvä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.
7
Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus
Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 §:n mukaan, jos valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite, johon Suomi sitoutuu, sisältää määräyksen tämän lain mukaan maakunnan toimivaltaan kuuluvassa asiassa, maakuntapäivien on, jotta määräys tulisi voimaan maakunnassa, hyväksyttävä säädös, jolla määräys saatetaan voimaan. Kahdenväliset verosopimukset sisältävät maakunnan toimivaltaan kuuluvia määräyksiä itsehallintolain 18 §:n 5 kohdan perusteella. Esitykseen sisältyvän voimaansaattamislain voimaantulolle Ahvenanmaan maakunnassa on tarpeen saada itsehallintolain 59 §:n 1 momentin mukaisesti Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntä.
8
Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
8.1
Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslain 81 §:n 1 momentin ja 121 §:n 3 momentin mukaan lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.
Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos 1) määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka, 4) määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp). Lisäksi määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten, lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Tällaisia ovat esimerkiksi sopimuksen määritelmät ja soveltamisalaa koskevat määräykset.
Pöytäkirjan I artiklan mukaan sopimuksen johdantoon tehtävä lisäys, jonka mukaan sopimuspuolet eivät halua luoda edellytyksiä verottamatta jäämiseen tai alennettuun veroon, sisältää sopimuksen tulkintaa ohjaavan ja siten välillisesti verotukseen liittyvän määräyksen. Veronkierron torjumista koskevasta VIII artiklasta voi olla seurauksena, että alennusta tai vapautusta kansallisesta verosta ei myönnetä. Artiklat III, IV ja VI sisältävät verovelvollisen oikeuksia koskevia määräyksiä. Artikla II täsmentää sopimuksen määritelmää toimivaltaisista viranomaisista. Artiklat IIV ja VI sekä VIII sisältävät siten lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja sen vuoksi pöytäkirja vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.
Pöytäkirjan tulon verottamista koskeva V artikla, jossa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.
Pöytäkirjan VII ja IX artiklat koskevat välimiesmenettelyn sisällyttämistä verosopimukseen. Tällaiset määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.
8.2
Käsittelyjärjestys
Koska pöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, pöytäkirja voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
1. ponsi
Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välillä Helsingissä 16.12.1991 tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan, sellaisena kuin ne ovat muutettuna Helsingissä 19.4.2006, 22.9.2009 ja 18.9.2012 tehdyillä pöytäkirjoilla, muuttamisesta Helsingissä 28.5.2026 tehdyn pöytäkirjan.
2. ponsi
Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Pöytäkirjateksti
| PÖYTÄKIRJA SUOMEN TASAVALLAN JA SVEITSIN VALALIITON VÄLILLÄ HELSINGISSÄ 16 PÄIVÄNÄ JOULUKUUTA 1991 TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI TEHDYN SOPIMUKSEN JA PÖYTÄKIRJAN MUUTTAMISESTA, SELLAISENA KUIN NE OVAT MUUTETTUNA HELSINGISSÄ 19 PÄIVÄNÄ HUHTIKUUTA 2006, 22 PÄIVÄNÄ SYYSKUUTA 2009 JA 18 PÄIVÄNÄ SYYSKUUTA 2012 TEHDYILLÄ PÖYTÄKIRJOILLA | PROTOCOL BETWEEN THE REPUBLIC OF FINLAND AND THE SWISS CONFEDERATION AMENDING THE AGREEMENT FOR THE AVOIDANCE OF DOUBLE TAXATION WITH RESPECT TO TAXES ON INCOME AND ON CAPITAL AND THE PROTOCOL, SIGNED AT HELSINKI ON 16 DECEMBER 1991, AS AMENDED BY THE PROTOCOLS SIGNED AT HELSINKI ON 19 APRIL 2006, 22 SEPTEMBER 2009 AND 18 SEPTEMBER 2012 |
|---|---|
| Suomen tasavallan hallitus ja Sveitsin liittoneuvosto,jotka haluavat muuttaa Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 1991 tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyä sopimusta ja pöytäkirjaa, sellaisena kuin ne ovat muutettuna Helsingissä 19 päivänä huhtikuuta 2006, 22 päivänä syyskuuta 2009 ja 18 päivänä syyskuuta 2012 tehdyillä pöytäkirjoilla (jäljempänä "sopimus" ja vastaavasti ”sopimuksen pöytäkirja”),ovat sopineet seuraavasta: | The Government of the Republic of Finland and the Swiss Federal Council;Desiring to amend the Agreement for the Avoidance of Double Taxation with Respect to Taxes on Income and on Capital and the Protocol signed at Helsinki on 16 December 1991, as amended by the Protocols signed at Helsinki on 19 April 2006, 22 September 2009 and 18 September 2012 (hereinafter “the Agreement” and “the Protocol to the Agreement”, respectively);Have agreed as follows: |
| I artikla Seuraava uusi kappale lisätään sopimuksen johdantoon:”jotka aikovat poistaa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään tässä sopimuksessa määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi),” | Article I The following new paragraph shall be added to the preamble of the Agreement:“INTENDING to eliminate double taxation with respect to taxes on income and on capital without creating opportunities for non-taxation or reduced taxation through tax evasion or avoidance (including through treaty-shopping arrangements aimed at obtaining reliefs provided in this Agreement for the indirect benefit of residents of third States),” |
| II artikla Sopimuksen 3 artiklan (Yleiset määritelmät) 1 kappaleen h kohta korvataan seuraavalla kohdalla:”h) ”toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa:1) Suomessa valtiovarainministeriötä, sen valtuuttamaa edustajaa tai sitä viranomaista, jonka valtiovarainministeriö määrää toimivaltaiseksi viranomaiseksi;2) Sveitsissä liittovaltion valtiovarainministeriön päällikköä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.” | Article II Subparagraph h) of Paragraph 1 of Article 3 (General definitions) of the Agreement shall be replaced by the following subparagraph:“h) the term “competent authority” means:(i) in Finland, the Ministry of Finance, its authorised representative or the authority which, by the Ministry of Finance, is designated as competent authority;(ii) in Switzerland, the Head of the Federal Department of Finance or his authorised representative.” |
| III artikla 1. Olemassa oleva 7 artiklan (Liiketulo) 7 kappale numeroidaan uudelleen 8 kappaleeksi.2. Seuraava uusi 7 kappale lisätään sopimuksen 7 artiklaan (Liiketulo):”7. Sopimusvaltio ei saa oikaista jommassakummassa sopimusvaltiossa olevan yrityksen kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavaa tuloa sen jälkeen, kun on kulunut kuusi vuotta sen verovuoden päättymisestä, jona tulo olisi ollut luettavissa kiinteälle toimipaikalle kuuluvaksi. Tätä kappaletta ei sovelleta petokseen tai tahalliseen laiminlyöntiin.” | Article III 1. The existing paragraph 7 of Article 7 (Business profits) of the Agreement shall be renumbered as paragraph 8.2. The following new paragraph 7 shall be added to Article 7 (Business profits) of the Agreement:“7. A Contracting State shall make no adjustment to the profits that are attributable to a permanent establishment of an enterprise of one of the Contracting States after 6 years from the end of the taxable year in which the profits would have been attributable to the permanent establishment. The provisions of this paragraph shall not apply in the case of fraud or wilful default.” |
| IV artikla Sopimuksen 9 artiklan (Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset) 2 kappale korvataan seuraavalla kappaleella:”2. Milloin sopimusvaltio tässä valtiossa olevan yrityksen tuloon lukee – ja tämän mukaisesti verottaa – tulon, josta toisessa sopimusvaltiossa olevaa yritystä on verotettu tässä toisessa valtiossa, ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt ensiksi mainitussa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, tämän toisen valtion on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.” | Article IV Paragraph 2 of Article 9 (Associated enterprises) of the Agreement shall be replaced by the following paragraph:“2. Where a Contracting State includes in the profits of an enterprise of that State – and taxes accordingly – profits on which an enterprise of the other Contracting State has been charged to tax in that other State and the profits so included are profits which would have accrued to the enterprise of the first-mentioned State if the conditions made between the two enterprises had been those which would have been made between independent enterprises, then that other State shall make an appropriate adjustment to the amount of the tax charged therein on those profits. In determining such adjustment, due regard shall be had to the other provisions of this Agreement and the competent authorities of the Contracting States shall if necessary consult each other.” |
| V artikla 1. Sopimuksen 18 artiklan (Eläke) 2 kappale korvataan seuraavalla kappaleella:”2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä, ja jollei 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, Suomen sosiaalivakuutuslainsäädännön tai Suomen järjestämän muun julkisen sosiaaliturvan mukaan maksettavaa eläkettä ja muuta etuutta, tai Suomesta kertyvää elinkorkoa, voidaan verottaa Suomessa.”2. Seuraava uusi 3 kappale lisätään sopimuksen 18 artiklaan (Eläke):”3. Sanonnalla ”elinkorko” tarkoitetaan tässä artiklassa vahvistettua rahamäärää, joka toistuvasti maksetaan luonnolliselle henkilölle vahvistettuina ajankohtina joko henkilön elinkautena tai yksilöitynä taikka määritettävissä olevana aikana ja joka perustuu velvoitukseen toimeenpanna maksut täyden raha- tai rahanarvoisen suorituksen (muun kuin tehdyn työn) vastikkeeksi.” | Article V 1. Paragraph 2 of Article 18 (Pensions) of the Agreement shall be replaced by the following paragraph:“2. Notwithstanding the provisions of paragraph 1, and subject to the provisions of paragraph 2 of article 19, pensions paid and other payments made under the Finnish social security legislation or under any public scheme organised by Finland for social welfare purposes, or any annuity arising in Finland, may be taxed in Finland.”2. The following new paragraph 3 shall be added to Article 18 (Pension) of the Agreement:“3. The term "annuity" as used in this Article means a stated sum payable periodically to an individual at stated times during his life, or during a specified or ascertainable period of time, under an obligation to make the payments in return for adequate and full consideration in money or money's worth (other than services rendered).” |
| VI artikla 1. Sopimuksen 23 artiklan (Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen) 2 kappaleen b kohta korvataan seuraavalla kohdalla:”b) Milloin Sveitsissä asuva henkilö saa osinkoa, josta 10 artiklan määräysten mukaan voidaan verottaa Suomessa (paitsi siltä osin kuin nämä määräykset sallivat Suomen verottaa yksinomaan sen vuoksi, että tulo on myös tuloa, jonka siellä asuva henkilö saa), Sveitsin on ulkomaisen veron hyvittämistä koskevan lainsäädäntönsä nojalla (ja vaikuttamatta tämän määräyksen yleisiin periaatteisiin) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Suomessa tulosta maksettua veroa vastaava määrä. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun Sveitsin veron osa, joka jakautuu tälle Suomesta saadulle tulolle.”2. Seuraava uusi e kohta lisätään sopimuksen 23 artiklan (Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen) 2 kappaleeseen:”e) Kohdan a määräyksiä ei sovelleta Sveitsissä asuvan henkilön tuloon tai varallisuuteen, mikäli Suomi tämän sopimuksen määräyksiä soveltaen vapauttaa tämän tulon tai varallisuuden verosta tai soveltaa tähän tuloon 10 artiklan 2 kappaleen määräyksiä.” | Article VI 1. Subparagraph b) of paragraph 2 of Article 23 (Elimination of double taxation) of the Agreement shall be replaced by the following subparagraph:“b) Where a resident of Switzerland derives dividends which, in accordance with the provisions of Article 10, may be taxed in Finland (except to the extent that these provisions allow taxation by Finland solely because the income is also income derived by a resident of Finland), Switzerland shall, in accordance with the provisions of Swiss law on the crediting of foreign withholding taxes (which shall not affect the general principles of this provision) allow as a deduction from the Swiss tax on the income of that resident an amount equal to the tax paid in Finland. Such deduction shall not, however, exceed that part of the Swiss tax, as computed before the deduction is given, which is attributable to such items of income derived from Finland.”2. The following new subparagraph e) shall be added to paragraph 2 of Article 23 (Elimination of double taxation) of the Agreement:“e) The provisions of subparagraph a shall not apply to income derived or capital owned by a resident of a Switzerland where Finland applies the provisions of this Agreement to exempt such income or capital from tax or applies the provisions of paragraph 2 of Article 10 to such income.” |
| VII artikla 1. Sopimuksen 25 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) 1 kappaleen ensimmäinen virke korvataan kokonaisuudessaan seuraavalla virkkeellä:”Jos henkilö katsoo jommankumman tai kummankin sopimusvaltion toimenpiteiden johtavan tai tulevan johtamaan hänen osalta verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi, näiden sopimusvaltioiden sisäisen lainsäädännön mukaisista oikeussuojakeinoista riippumatta, saattaa asiansa kumman tahansa sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi.”2. Seuraavat uudet 5–25 kappaleet lisätään sopimuksen 25 artiklaan (Keskinäinen sopimusmenettely):”5. Jos:a) 1 kappaleen mukaisesti, henkilö on saattanut asiansa sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi sillä perusteella, että jommankumman tai kummankin sopimusvaltion toimenpiteet ovat johtaneet tämän henkilön osalta verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen; ja b) toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty sopimaan tämän asian ratkaisemisesta 2 kappaleen nojalla sellaisen kolmen vuoden ajanjakson aikana, joka alkaa tapauksen mukaan 12 tai 13 kappaleessa tarkoitettuna alkamispäivänä (”välimiesmenettelyn alkamispäivä”) (paitsi jos sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen tämän ajanjakson päättymistä sopineet eri ajanjaksosta tämän asian osalta ja ilmoittaneet siitä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle),asiasta syntyneet ratkaisemattomat kysymykset on, jos henkilö sitä kirjallisesti pyytää, jätettävä välimiesmenettelyyn tässä artiklassa kuvatulla tavalla, sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten 14 kappaleen määräysten nojalla sopimien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.6. Jos toimivaltainen viranomainen on keskeyttänyt 5 kappaleessa tarkoitetun keskinäisen sopimusmenettelyn sillä perusteella, että asia on yhden tai useamman saman kysymyksen osalta vireillä tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä, 5 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on antanut lopullisen päätöksen tai asian käsittely on keskeytetty tai vedetty pois. Lisäksi, jos se henkilö, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, ja toimivaltainen viranomainen ovat sopineet keskinäisen sopimusmenettelyn keskeyttämisestä, 5 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun keskeytys on lopetettu.7. Jos molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei ole ajoissa antanut jommankumman toimivaltaisen viranomaisen pyytämiä olennaisia lisätietoja 5 kappaleen b kohdassa määrätyn ajanjakson alkamisen jälkeen, 5 kappaleen b kohdassa määrättyä ajanjaksoa pidennetään yhtä pitkällä ajanjaksolla kuin se ajanjakso, joka alkaa päivänä, jona tietoja pyydettiin, ja loppuu päivänä, jona ne annettiin.8.a) Välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä annettava välimiesmenettelyratkaisu toteutetaan 5 kappaleessa tarkoitettua asiaa koskevalla keskinäisellä sopimuksella. Välimiesmenettelyratkaisu on lopullinen.b) Välimiesmenettelyratkaisu sitoo molempia sopimusvaltioita, paitsi seuraavissa tapauksissa:1) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei hyväksy keskinäistä sopimusta välimiesmenettelyratkaisun täytäntöönpanosta. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset eivät voi enää jatkaa asian käsittelyä. Henkilön, jota asia välittömästi koskee, katsotaan jättäneen hyväksymättä asiassa annetun välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevan keskinäisen sopimuksen, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei 60 päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jona ilmoitus keskinäisestä sopimuksesta on lähetetty henkilölle, vedä kaikkia välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevassa keskinäisessä sopimuksessa ratkaistuja kysymyksiä pois tuomioistuimen tai hallinnollisen muutoksenhakuelimen käsittelystä tai muuten lopeta vireillä olevaa näitä kysymyksiä koskevaa oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä tämän keskinäisen sopimuksen mukaisella tavalla.2) jos jonkin sopimusvaltion tuomioistuinten lopullisessa päätöksessä katsotaan, että välimiesmenettelyratkaisu on pätemätön. Tässä tapauksessa katsotaan, ettei 5 kappaleen mukaista välimiesmenettelypyyntöä ole tehty eikä välimiesmenettelyä ole suoritettu (paitsi 16, 17 ja 22 kappaleita sovellettaessa). Tässä tapauksessa voidaan tehdä uusi välimiesmenettelypyyntö, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tällaista uutta pyyntöä ei tule sallia.3) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, jatkaa tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä kysymyksistä, jotka ratkaistiin keskinäisessä sopimuksessa välimiesmenettelyratkaisun toteuttamisesta.9. Sen toimivaltaisen viranomaisen, joka on vastaanottanut 1 kappaleen mukaisen alkuperäisen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön, on kahden kalenterikuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta:a) lähetettävä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ilmoitus siitä, että se on vastaanottanut pyynnön; ja b) lähetettävä ilmoitus tästä pyynnöstä ja pyynnön jäljennös toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.10. Kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön (tai sen jäljennöksen toisen sopimusvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta), se joko:a) ilmoittaa asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, että se on vastaanottanut tiedot, jotka tarvitaan asian sisällön käsittelyä varten; tai b) pyytää tältä henkilöltä lisätietoja tätä varten.11. Jos toinen tai molemmat toimivaltaisista viranomaisista ovat pyytäneet 10 kappaleen b kohdan mukaisesti henkilöltä, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, lisätietoja, jotka tarvitaan asian sisällön arviointia varten, lisätietoja pyytäneen toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kalenterikuukauden kuluessa lisätietojen vastaanottamisesta tältä henkilöltä ilmoitettava tälle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle joko:a) että se on vastaanottanut pyydetyt tiedot; tai b) että jotkin pyydetyistä tiedoista vielä puuttuvat.12. Jos kumpikaan toimivaltainen viranomainen ei ole pyytänyt lisätietoja 10 kappaleen b kohdan mukaisesti, 5 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu 9 kappaleen b kohdan mukaisesti.13. Jos lisätietoja on pyydetty 10 kappaleen b kohdan mukaisesti, 5 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:a) viimeisin päivä, jona lisätietoja pyytäneet toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle 11 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet kaikki tiedot, jotka jompikumpi toimivaltainen viranomainen on pyytänyt asian käsiteltäväksi saattaneelta henkilöltä.Jos kuitenkin jompikumpi tai kumpikin toimivaltaisista viranomaisista lähettää 11 kappaleen b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, tällaista ilmoitusta on käsiteltävä 10 kappaleen b kohdan mukaisena lisätietopyyntönä.14. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on keskinäisellä sopimuksella 3 kappaleen mukaisesti sovittava 5–25 kappaleiden määräysten soveltamistavasta, mukaan lukien ne vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asian sisällön harkintaa varten. Tällainen sopimus on tehtävä ennen päivää, jona asian ratkaisemattomat kysymykset voidaan ensi kerran jättää välimiesmenettelyyn, ja sitä voidaan muuttaa aika ajoin sen jälkeen.15. Paitsi siltä osin kuin sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä, välimiespaneelin jäsenten nimeämistä koskevat seuraavat säännöt:a) Välimiespaneelin on koostuttava kolmesta jäsenestä (luonnollisesta henkilöstä), joilla on asiantuntemusta ja kokemusta kansainvälisissä veroasioissa.b) Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä yksi paneelin jäsen 90 päivän kuluessa 5 kappaleen mukaisen välimiesmenettelypyynnön esittämispäivästä. Kahden näin nimetyn paneelin jäsenen on 30 päivän kuluessa jälkimmäisestä nimeämisestä nimettävä kolmas jäsen, joka toimii välimiespaneelin puheenjohtajana. Puheenjohtaja ei saa olla kummankaan sopimusvaltion kansalainen eikä asua kummassakaan niistä.c) Kunkin välimiespaneeliin nimetyn jäsenen on oltava puolueeton ja riippumaton sopimusvaltioiden toimivaltaisista viranomaisista, verohallinnoista ja finanssiministeriöistä sekä kaikista henkilöistä, joita asia välittömästi koskee (samoin kuin heidän neuvonantajistaan) nimeämisen hyväksymisen ajankohtana, säilytettävä puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa koko menettelyn ajan ja vältettävä kohtuullisen ajanjakson ajan sen jälkeen kaikkea sellaista menettelyä, joka voi vahingoittaa vaikutelmaa välimiesten puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta menettelyn osalta.16. Ainoastaan sovellettaessa niitä tämän artiklan ja 26 artiklan määräyksiä ja sopimusvaltioiden sisäistä lainsäädäntöä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon, salassapitoon ja hallinnolliseen apuun, välimiespaneelin jäsenten ja jäsenkohtaisen enintään kolmihenkisen henkilökunnan (ja tulevien välimiesten, vain siltä osin kuin on tarpeen todentaa heidän kykynsä täyttää välimiehiä koskevat vaatimukset) katsotaan olevan henkilöitä tai viranomaisia, joille tietoja voidaan ilmaista. Välimiespaneelin tai tulevien välimiesten saamia tietoja ja toimivaltaisten viranomaisten välimiespaneelilta saamia tietoja pidetään tietoina, jotka vaihdetaan 26 artiklan mukaisesti.17. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että välimiespaneelin jäsenet ja heidän henkilökuntansa suostuvat kirjallisesti ennen välimiesmenettelyssä toimimistaan käsittelemään välimiesmenettelyyn liittyviä tietoja niiden salassapito- ja vaitiolovelvoitteiden mukaisesti, jotka kuvataan 26 artiklan 2 kappaleessa, sekä sopimusvaltioiden sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.18. Sovellettaessa tätä artiklaa asiaa koskeva keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin välimiesmenettely lopetetaan, jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön esittämisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille:a) sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen asian ratkaisemisesta; tai b) asian käsiteltäväksi saattanut henkilö peruuttaa välimiesmenettelyä tai keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyyntönsä.19. Tämän artiklan mukaiseen välimiesmenettelyyn sovelletaan seuraavia sääntöjä, paitsi siltä osin kuin sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä:a) Sen jälkeen, kun asia on jätetty välimiesmenettelyyn, kunkin sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen on annettava välimiespaneelille sopimuksella asetettuun päivään mennessä ratkaisuehdotus, jossa käsitellään kaikkia asian ratkaisemattomia kysymyksiä (ottaen huomioon kaikki sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä aikaisemmin siinä asiassa tehdyt sopimukset). Ratkaisuehdotus on rajattava täsmällisten rahamäärien (esimerkiksi tulojen tai kulujen) esittämiseen, tai jos siitä on erityisesti määrätty, tämän Sopimuksen nojalla määrätyn veron maksimiverokantaan, asian jokaisen oikaisu- tai vastaavan kysymyksen osalta. Jos sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen tämän sopimuksen määräyksen soveltamisedellytyksiä koskevasta kysymyksestä (jäljempänä ”kynnyskysymys”), kuten luonnollisen henkilön asuinpaikasta tai siitä, onko olemassa kiinteä toimipaikka, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia kysymyksiin, joista päättäminen riippuu näiden kynnyskysymysten ratkaisemisesta.b) Kunkin sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen voi myös antaa ratkaisuehdotusta tukevia kannanottoja välimiespaneelin harkittavaksi. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen, joka antaa ratkaisuehdotuksen tai ratkaisuehdotusta tukevan kannanoton, on annettava siitä jäljennös toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona ratkaisuehdotus ja ratkaisuehdotusta tukeva kannanotto on ollut määrä antaa. Kukin toimivaltainen viranomainen voi myös sopimuksella määrättyyn päivään mennessä antaa välimiespaneelille vastineen toisen toimivaltaisen viranomaisen antamaan ratkaisuehdotukseen ja ratkaisuehdotusta tukevaan kannanottoon. Jäljennös vastineesta on annettava toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona vastine on ollut määrä antaa.c) Välimiespaneeli valitsee päätöksekseen yhden toimivaltaisten viranomaisten asiaa varten jättämistä ratkaisuehdotuksista jokaisen kysymyksen ja kynnyskysymysten osalta, eikä se sisällytä päätökseen perustelua tai muuta selitystä. Välimiesmenettelyratkaisu hyväksytään paneelin jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Välimiespaneeli antaa päätöksensä kirjallisena tiedoksi sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.20. Ennen välimiesmenettelyn aloittamista sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että kaikki asian käsiteltäväksi saattaneet henkilöt ja heidän neuvonantajansa hyväksyvät kirjallisesti sen, että ne eivät ilmaise muulle henkilölle välimiesmenettelyn kuluessa jommaltakummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tai välimiespaneelilta saamiaan tietoja. Keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin asian välimiesmenettely lopetetaan, jos asian käsiteltäväksi saattanut henkilö tai joku tämän henkilön neuvonantajista olennaisesti rikkoo tätä vaitiolosopimusta milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä tiedoksi sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.21. Välimiesmenettelyratkaisu ei, 8 kappaleen estämättä, sido sopimusvaltioita, eikä sitä toteuteta, jos sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat kaikkia ratkaisemattomia kysymyksiä koskevasta erilaisesta ratkaisusta kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun välimiesmenettelyratkaisu on annettu niille tiedoksi.22. Tämän artiklan mukaisessa välimiesmenettelyssä sopimusvaltiot vastaavat välimiespaneelin jäsenten maksuista ja kuluista samoin kuin sopimusvaltioille välimiesmenettelytoimien yhteydessä kertyneistä kustannuksista tavalla, josta sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on sovittava keskinäisellä sopimuksella. Jos tällaista sopimusta ei ole, jokainen sopimusvaltio vastaa omista ja nimeämänsä paneelin jäsenen kuluista. Sopimusvaltiot vastaavat yhtäläisin osuuksin välimiespaneelin puheenjohtajan kustannuksista ja muista kuluista, jotka liittyvät välimiesmenettelyn hoitamiseen.23. Keskinäisestä sopimusmenettelystä syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muuten kuuluu tässä artiklassa määrätyn välimiesmenettelyn alaan, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos kysymys kuuluu sellaisen asian alaan, jonka osalta on aikaisemmin asetettu välimiespaneeli tai vastaava elin sellaisen kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, jolla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä.24. Mikään tässä artiklassa ei vaikuta sellaisten laajempien velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat keskinäisen sopimusmenettelyn yhteydessä syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelyä ja jotka johtuvat muista sopimuksista, joiden osapuolia sopimusvaltiot ovat tai tulevat olemaan.25. Tämän artiklan kappaleiden 5–24 määräyksiä ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:a) asiat, joihin sisältyy veron välttämisen vastaisten kotimaisten sääntöjen soveltamista kummassa tahansa sopimusvaltiossa.b) asiat, joihin sisältyy menettely, jonka osalta tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai verovelvollisen puolesta toimivan henkilön syylliseksi veropetokseen tai muuhun verorikokseen kummassa tahansa sopimusvaltiossa.c) tuloja koskevat asiat, jos kaksinkertaista verotusta ei ole. Kaksinkertainen verotus tarkoittaa sitä, että molemmat sopimusvaltiot ovat määränneet saman veronalaisen tulon osalta veroja, jotka aiheuttavat joko lisää veromaksua, lisää verovelvollisuutta tai peruuntumista taikka alentumista tappioissa, joita voitaisiin käyttää verotettavan tulon kuittaukseen.” | Article VII 1. The first sentence of paragraph 1 of Article 25 (Mutual agreement procedure) of the Agreement shall be replaced by the following sentence:“Where a person considers that the actions of one or both of the Contracting States result or will result for him in taxation not in accordance with the provisions of this Agreement, he may, irrespective of the remedies provided by the domestic law of those States, present his case to the competent authority of either Contracting State.”2. The following new paragraphs 5–25 shall be added to Article 25 (Mutual agreement procedure) of the Agreement:“5. Where:a) under paragraph 1, a person has presented a case to the competent authority of a Contracting State on the basis that the actions of one or both of the Contracting States have resulted for that person in taxation not in accordance with the provisions of this Agreement; and b) the competent authorities are unable to reach an agreement to resolve that case pursuant to paragraph 2 within a period of three years beginning on the start date referred to in paragraphs 12 or 13 (“arbitration start date”), as the case may be (unless, prior to the expiration of that period the competent authorities of the Contracting States have agreed to a different time period with respect to that case and have notified the person who presented the case of such agreement),any unresolved issues arising from the case shall, if the person so requests in writing, be submitted to arbitration in the manner described in this Article, according to any rules or procedures agreed upon by the competent authorities of the Contracting States pursuant to the provisions of paragraph 14.6. Where a competent authority has suspended the mutual agreement procedure referred to in paragraph 5 because a case with respect to one or more of the same issues is pending before court or administrative tribunal, the period provided in subparagraph b) of paragraph 5 will stop running until either a final decision has been rendered by the court or administrative tribunal or the case has been suspended or withdrawn. In addition, where a person who presented a case and a competent authority have agreed to suspend the mutual agreement procedure, the period provided in subparagraph b) of paragraph 5 will stop running until the suspension has been lifted.7. Where both competent authorities agree that a person directly affected by the case has failed to provide in a timely manner any additional material information requested by either competent authority after the start of the period provided in subparagraph b) of paragraph 5, the period provided in subparagraph b) of paragraph 5 shall be extended for an amount of time equal to the period beginning on the date by which the information was requested and ending on the date on which that information was provided.8.a) The arbitration decision with respect to the issues submitted to arbitration shall be implemented through a mutual agreement concerning the case referred in paragraph 5. The arbitration decision shall be final.b) The arbitration decision shall be binding on both Contracting States except in the following cases:(i) if a person directly affected by the case does not accept the mutual agreement that implements the arbitration decision. In such a case, the case shall not be eligible for any further consideration by the competent authorities. The mutual agreement that implements the arbitration decision on the case shall be considered not to be accepted by a person directly affected by the case if any person directly affected by the case does not, within 60 days after the date on which notification of the mutual agreement is sent to the person, withdraw all issues resolved in the mutual agreement implementing the arbitration decision from consideration by any court or administrative tribunal or otherwise terminate any pending court or administrative proceedings with respect to such issues in a manner consistent with that mutual agreement.(ii) if a final decision of the courts of one of the Contracting States holds that the arbitration decision is invalid. In such a case, the request for arbitration under paragraph 5 shall be considered not to have been made, and the arbitration process shall be considered not to have taken place (except for the purposes of paragraphs 16, 17 and 22). In such a case, a new request for arbitration may be made unless the competent authorities agree that such a new request should not be permitted.(iii) if a person directly affected by the case pursues litigation on the issues which were resolved in the mutual agreement implementing the arbitration decision in any court or administrative tribunal.9. The competent authority that received the initial request for a mutual agreement procedure under paragraph 1 shall, within two calendar months of receiving the request:a) send a notification to the person who presented the case that it has received the request; and b) send a notification of that request, along with a copy of the request, to the competent authority of the other Contracting State.10. Within three calendar months after a competent authority receives the request for a mutual agreement procedure (or a copy thereof from the competent authority of the other Contracting State) it shall either:a) notify the person who has presented the case and the other competent authority that it has received the information necessary to undertake substantive consideration of the case; or b) request additional information from that person for that purpose.11. Where pursuant to subparagraph b) of paragraph 10, one or both of the competent authorities have requested from the person who presented the case additional information necessary to undertake substantive consideration of the case, the competent authority that requested the additional information shall, within three calendar months of receiving the additional information from that person, notify that person and the other competent authority either:a) that it has received the requested information; or b) that some of the requested information is still missing.12. Where neither competent authority has requested additional information pursuant to subparagraph b) of paragraph 10, the arbitration start date referred to in paragraph 5 shall be the date that is three calendar months after the notification to the competent authority of the other Contracting State pursuant to subparagraph b) of paragraph 9.13. Where additional information has been requested pursuant to subparagraph b) of paragraph 10, the arbitration start date referred to in paragraph 5 shall be the earlier of:a) the latest date on which the competent authorities that requested additional information have notified the person who presented the case and the other competent authority pursuant to subparagraph a) of paragraph 11; and b) the date that is three calendar months after both competent authorities have received all information requested by either competent authority from the person who presented the case.If, however, one or both of the competent authorities send the notification referred to in subparagraph b) of paragraph 11, such notification shall be treated as a request for additional information under subparagraph b) of paragraph 10.14. The competent authorities of the Contracting States shall by mutual agreement pursuant to paragraph 3 settle the mode of application of the provisions contained in paragraphs 5 to 25, including the minimum information necessary for each competent authority to undertake substantive consideration of the case. Such an agreement shall be concluded before the date on which unresolved issues in a case are first eligible to be submitted to arbitration and may be modified from time to time thereafter.15. Except to the extent that the competent authorities of the Contracting States mutually agree on different rules, the following rules shall govern the appointment of the members of an arbitration panel:a) The arbitration panel shall consist of three individual members with expertise and experience in international tax matters.b) Each competent authority shall appoint one panel member within 90 days of the date of the request for arbitration under paragraph 5. The two panel members so appointed shall, within 30 days of the latter of their appointments, appoint a third member who shall serve as Chair of the arbitration panel. The Chair shall not be a national or resident of either Contracting State.c) Each member appointed to the arbitration panel must be impartial and independent of the competent authorities, tax administrations, and ministries of finance of the Contracting States and of all persons directly affected by the case (as well as their advisors) at the time of accepting an appointment, maintain his or her impartiality and independence throughout the proceedings, and avoid any conduct for a reasonable period of time thereafter which may damage the appearance of impartiality and independence of the arbitrators with respect to the proceedings.16. Solely for the purposes of the application of this Article and of Article 26 and of the provisions of the domestic laws of the Contracting States related to the exchange of information, confidentiality, and administrative assistance, arbitrators and a maximum of three staff per arbitrator (and prospective arbitrators solely to the extent necessary to verify their ability to fulfil the requirements of arbitrators) shall be considered to be persons or authorities to whom information may be disclosed. Information received by the arbitration panel or prospective arbitrators and information that the competent authorities receive from the arbitration panel shall be considered information that is exchanged under Article 26.17. The competent authorities of the Contracting States shall ensure that arbitrators and their staff agree in writing, prior to their acting in an arbitration proceeding, to treat any information relating to the arbitration proceeding consistently with the confidentiality and nondisclosure obligations described in paragraph 2 of Article 26 and under the applicable laws of the Contracting States.18. For the purposes of this Article, the mutual agreement procedure, as well as the arbitration proceeding, with respect to a case shall terminate if, at any time after a request for arbitration has been made and before the arbitration panel has delivered its decision to the competent authorities of the Contracting States:a) the competent authorities of the Contracting States reach a mutual agreement to resolve the case; or b) the person who presented the case withdraws the request for arbitration or the request for a mutual agreement procedure.19. Except to the extent that the competent authorities of the Contracting States mutually agree on different rules, the following rules shall apply with respect to an arbitration proceeding pursuant to this Article:a) After a case is submitted to arbitration, the competent authority of each Contracting State shall submit to the arbitration panel, by a date set by agreement, a proposed resolution which addresses all unresolved issue(s) in the case (taking into account all agreements previously reached in that case between the competent authorities of the Contracting States). The proposed resolution shall be limited to a disposition of specific monetary amounts (for example, of income or expense) or, where specified, the maximum rate of tax charged pursuant to this Agreement, for each adjustment or similar issue in the case. In a case in which the competent authorities of the Contracting States have been unable to reach agreement on an issue regarding the conditions for application of a provision of this Agreement (hereinafter referred to as a “threshold question”), such as whether an individual is a resident or whether a permanent establishment exists, the competent authorities may submit alternative proposed resolutions with respect to issues the determination of which is contingent on resolution of such threshold questions.b) The competent authority of each Contracting State may also submit a supporting position paper for consideration by the arbitration panel. Each competent authority that submits a proposed resolution or supporting position paper shall provide a copy to the other competent authority by the date on which the proposed resolution and supporting position paper were due. Each competent authority may also submit to the arbitration panel, by a date set by agreement, a reply submission with respect to the proposed resolution and supporting position paper submitted by the other competent authority. A copy of any reply submission shall be provided to the other competent authority by the date on which the reply submission was due.c) The arbitration panel shall select as its decision one of the proposed resolutions for the case submitted by the competent authorities with respect to each issue and any threshold questions, and shall not include a rationale or any other explanation of the decision. The arbitration decision will be adopted by a simple majority of the panel members. The arbitration panel shall deliver its decision in writing to the competent authorities of the Contracting States. The arbitration decision shall have no precedential value.20. Prior to the beginning of arbitration proceedings, the competent authorities of the Contracting States shall ensure that each person that presented the case and their advisors agree in writing not to disclose to any other person any information received during the course of the arbitration proceedings from either competent authority or the arbitration panel. The mutual agreement procedure and the arbitration proceeding related to the case shall terminate if, at any time after a request for arbitration has been made and before the arbitration panel has delivered its decision to the competent authorities of the Contracting States, a person that presented the case or one of that person’s advisors materially breaches that agreement.21. Notwithstanding paragraph 8, an arbitration decision shall not be binding on the Contracting States and shall not be implemented if the competent authorities of the Contracting States agree on a different resolution of all unresolved issues within three calendar months after the arbitration decision has been delivered to them.22. In an arbitration proceeding under this Article, the fees and expenses of the members of the arbitration panel, as well as any costs incurred in connection with the arbitration proceedings by the Contracting States, shall be borne by the Contracting States in a manner to be settled by mutual agreement between the competent authorities of the Contracting States. In the absence of such agreement, each Contracting State shall bear its own expenses and those of its appointed panel members. The cost of the chair of the arbitration panel and other expenses associated with the conduct of the arbitration proceedings shall be borne by the Contracting States in equal shares.23. Any unresolved issue arising from a mutual agreement procedure case otherwise within the scope of the arbitration process provided for in this Article shall not be submitted to arbitration if the issue falls within the scope of a case with respect to which an arbitration panel or similar body has previously been set up in accordance with a bilateral or multilateral Agreement that provides for mandatory binding arbitration of unresolved issues arising from a mutual agreement procedure case.24. Nothing in this Article shall affect the fulfilment of wider obligations with respect to the arbitration of unresolved issues arising in the context of a mutual agreement procedure resulting from other Agreements to which the Contracting States are or will become parties.25. The provisions of the paragraphs 5–24 shall not apply to the following cases:a) cases involving the application of domestic anti-avoidance rules of either Contracting State.b) cases involving conduct for which the taxpayer or a person acting on the taxpayer’s behalf has been found guilty by a court of tax fraud or other tax related criminal offence in either Contracting State.c) cases concerning items of income where there is no double taxation. Double taxation means that both Contracting States have imposed taxes in respect of the same taxable income giving rise to either additional tax charge, increase in tax liabilities or cancellation or reduction of losses, which could be used to offset taxable profits.” |
| VIII artikla Seuraava uusi 27A artikla (Oikeus etuuksiin) lisätään sopimukseen:”27A artikla Oikeus etuuksiin Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä tähän sopimukseen perustuvaa etuutta ei pidä tulon eikä varallisuuden osalta myöntää, jos on kohtuullista päätellä, kun otetaan huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos osoitetaan, että tämän etuuden myöntäminen näissä olosuhteissa olisi tämän sopimuksen asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.” | Article VIII The following new Article 27A (Entitlement to benefits) shall be added to the Agreement:“Article 27A Entitlement to benefits Notwithstanding the other provisions of this Agreement, a benefit under this Agreement shall not be granted in respect of an item of income or capital if it is reasonable to conclude, having regard to all relevant facts and circumstances, that obtaining that benefit was one of the principal purposes of any arrangement or transaction that resulted directly or indirectly in that benefit, unless it is established that granting that benefit in these circumstances would be in accordance with the object and purpose of the relevant provisions of this Agreement.” |
| IX artikla 1. Sopimuksen pöytäkirjan olemassa oleva 4 kappale numeroidaan uudelleen 5 kappaleeksi.2. Seuraava uusi 4 kappale lisätään sopimuksen pöytäkirjaan:”4. Koskien 25 artiklan 25 kappaletta a) Kohtaa a sovellettaessa kotimaiset veron välttämisen vastaiset säännökset ovat Suomen osalta verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 27–30 §:t, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n 9 momentti ja 52 h § sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettu laki (1217/1994). Mukaan luettaisiin myös näiden säännösten myöhemmät muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomen toimivaltainen viranomainen ilmoittaa Sveitsin toimivaltaiselle viranomaiselle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.b) Kohtaa b sovellettaessa kotimaiset säännökset ovat Suomen osalta rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–4 §:t. Mukaan luettaisiin myös näiden säännösten myöhemmät muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomen toimivaltainen viranomainen ilmoittaa Sveitsin toimivaltaiselle viranomaiselle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.” | Article IX 1. The existing paragraph 4 of the Protocol to the Agreement shall be renumbered as paragraph 5.2. The following new paragraph 4 shall be added to the Protocol to the Agreement:“4. Regarding paragraph 25 of Article 25 a) For purposes of subparagraph a), Finland's domestic anti-avoidance rules shall include Act on Assessment Procedure (verotusmenettelystä annettu laki (1558/1995)) sections 27–30, Act on the Taxation of Business Profits and Income from Professional Activities (elinkeinotulon verottamisesta annettu laki (360/1968)) section 6 a, subsection 9 and section 52 h and Act on the Taxation of Shareholders in Controlled Foreign Companies (ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettu laki (1217/1994)). Any subsequent provisions replacing, amending or updating these anti-avoidance rules would also be included. The competent authority of Finland shall notify the competent authority of Switzerland of any such subsequent provisions.b) For purposes of subparagraph b), Finland's domestic rules shall include the Criminal Code (rikoslaki (39/1889)) chapter 29 sections 1–4. Any subsequent provisions replacing, amending or updating these rules would also be included. The competent authority of Finland shall notify the competent authority of Switzerland of any such subsequent provisions.” |
| X artikla 1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen diplomaattista tietä, että tämän pöytäkirjan voimaantulolle asetetut perustuslailliset vaatimukset on täytetty.2. Pöytäkirja tulee voimaan kolmekymmentä päivää 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista myöhemmän päivämäärän jälkeen ja sen määräyksiä sovelletaan molemmissa sopimusvaltioissa:a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan pöytäkirjan voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;b) muiden verojen osalta, veroihin, jotka määrätään pöytäkirjan voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.3. VII artiklan 2 kappaleen määräyksiä, jotka koskevat sopimuksen 25 artiklan 5–25 kappaleita sovelletaan vain sellaisiin asioihin, joissa on kyse lähteellä pidätettävistä veroista tai verokausista, joiden osalta tämä pöytäkirja on voimassa tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti. | Article X 1. The Governments of the Contracting States shall notify each other through diplomatic channels that the constitutional requirements for entry into force of this Protocol have been complied with.2. The Protocol shall enter into force thirty days after the date of the later of the notifications referred to in paragraph 1 and its provisions shall have effect in both States:(a) in respect of taxes withheld at source, on income derived on or after the first day of January in the calendar year next following the year in which the Protocol enters into force;(b) in respect of other taxes, for taxes chargeable for any tax year beginning on or after the first day of January in the calendar year next following the year in which the Protocol enters into force.3. The provisions of paragraph 2 of Article VII regarding paragraphs 5 to 25 of Article 25 of the Agreement shall apply only to cases which concern taxes withheld at source or taxable periods for which this protocol has effect in accordance with paragraph 2 of this Article. |
| Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.Tehty Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2026 kahtena suomen-, saksan- ja englanninkielisenä kappaleena. Tulkintaerimielisyyden esiintyessä englanninkielinen teksti on ratkaiseva.Suomen tasavallan hallituksen puolesta Riikka Purra Valtiovarainministeri Sveitsin liittoneuvoston puolesta Sabrina Dallafior Matter Sveitsin Suurlähettiläs Suomessa | In witness whereof the undersigned, duly authorised thereto, have signed this Protocol.Done in duplicate at Helsinki this 28th day of May 2026 in the Finnish, German and English languages. In case of any divergence of interpretation, the English text shall prevail.For the Government of the Republic of Finland Riikka Purra Minister of Finance For the Swiss Federal Council Sabrina Dallafior Matter Ambassador of Switzerland to Finland |
Allekirjoittajat
Lait
- Lakitulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi Sveitsin kanssa tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan muuttamisesta tehdystä pöytäkirjasta