Kissojen vapaana pitäminen kiellettävä

KANSALAISALOITE

Kansalaisaloitteessa KAA 3/2025 vp ehdotetaan, että ryhdytään lainvalmisteluun, jotta kissojen kytkemättömänä pito olisi selkeästi kiellettyä ja rangaistavaaa omistajan oman pihan tai tontin ulkopuolella. Taajama-alueella näin olisi myös omistajan omalla pihalla tai tontilla.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Kansalaisaloitteen ehdotus kissojen vapaana pitämisen kieltämisestä Kissojen vapaana pitämiseen liittyvä lainsäädäntö Kissojen ulkoilun ja vapaana pitämisen vaikutuksia Valiokunnan johtopäätökset

Kansalaisaloitteessa esitetään, että ryhdytään lainvalmisteluun, jotta kissojen kytkemättömänä pito olisi selkeästi kiellettyä ja rangaistavaa omistajan oman pihan tai tontin ulkopuolella. Taajama-alueella näin olisi myös omistajan omalla pihalla tai tontilla. Lainmuutoksella pyritään selkeyttämään lainsäädäntöä ja asettamaan kissan vapaana pitäminen selkeästi rangaistavaksi. Kansalaisaloitteessa on kyse sellaisesta perustellusta ehdotuksesta lainvalmisteluun ryhtymisestä, johon viitataan kansalaisaloitelain (12/2012) 4 §:ssä. Aloite ei siten sisällä vielä valmista lakiehdotusta, vaan siinä ehdotetaan lainvalmistelun käynnistämistä ilman, että yksilöidään tyhjentävästi lainvalmistelun kohteena olevaa säädöskokonaisuutta. Kansalaisaloitteessa esitettyä ehdotusta on perusteltu sillä, että se parantaisi kissojen hyvinvointia, selkeyttäisi ongelmatilanteita, suojelisi luontoa ja säästäisi yhteiskunnan resursseja. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää näitä kansalaisaloitteen tavoitteita lähtökohtaisesti kannatettavina ja tärkeinä.

Kissojen vapaana pitämiseen ja ulkoiluun liittyviä säännöksiä on useissa eri laeissa, joiden tavoitteet poikkeavat osin toisistaan. Kansalaisaloitteessa nostetaan esiin voimassa olevan lainsäädännön puutteet ja tulkinnanvaraisuus erityisesti järjestyslain (612/2003) ja metsästyslain (615/1993) osalta. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että edellä mainittujen lakien lisäksi myös laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023), laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (1709/2015, vieraslajilaki) sekä laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (1069/2021) ovat merkityksellisiä, kun arvioidaan tarvetta ja mahdollisuuksia kissojen vapaana pitämisen kieltämiseksi. Sääntelyn moninaisuus kuvastaa, miten vapaalla ulkoilulla on monia erilaisia vaikutuksia kissojen oman hyvinvoinnin lisäksi myös niiden elinympäristöön ja ihmisiin. Valiokunta tarkastelee jäljempänä ensin voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä sen jälkeen erikseen kissojen vapaana pitämisen ja toisaalta sen kieltämisen vaikutuksia erityisesti kissojen hyvinvointiin ja turvallisuuteen, ympäristöön ja erilaisiin alueisiin.

Kansalaisaloitteessa esiin nostetun järjestyslain tarkoituksena on edistää yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Järjestyslain sääntely koskee pääosin yleisiä alueita ja taajamia. Järjestyslaissa taajamalla tarkoitetaan taajaan rakennettua aluetta, joka on osoitettu taajama-liikennemerkillä. Järjestyslain 14 § koskee ensisijaisesti koirakuria, ja siinä säädetään muun muassa velvollisuudesta pitää koira taajamassa kytkettynä. Kyseisen 14 §:n 4 momentin mukaan myös kissan omistajan tai haltijan on pidettävä huolta siitä, ettei kissa pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua. Kissakurin ja koirakurin olennainen ero on, ettei kissaa tarvitse pitää kytkettynä kuin kuntopolulla tai muulla sen kaltaisella juoksuradalla. Poliisihallituksen maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassa lausunnossa korostetaan lisäksi, että järjestyslakia ei kuitenkaan pidä tulkita siten, että kissa saisi ulkoilla vapaana ilman valvontaa. Kansalaisaloitteessa on katsottu, että erot kissoja ja koiria koskevassa sääntelyssä ovat johtaneet siihen, etteivät kissojen arvostus ja suojelu ole samalla tasolla kuin koirien. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että kissojen ja koirien sääntelyn erilaisuudelle on myös asianmukaisia perusteita, jotka liittyvät niiden lajityypilliseen käyttäytymiseen. Sääntelyn tulee kuitenkin kaikilta osin olla mahdollisimman selkeää ja yksiselitteistä.

Metsästyslain 5 §:n mukaan villiintyneeseen kissaan sovelletaan mitä rauhoittamattomasta eläimestä säädetään. Metsästyslain 48 §:n nojalla alueen omistajalla tai haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva rauhoittamaton eläin eli myös villiintynyt kissa. Tämä oikeus hänellä on silloinkin, kun metsästysoikeus alueella on metsästysvuokrasopimuksella luovutettu toiselle. Lisäksi metsästyslain 85 §:ssä nimenomaisesti kielletään kotieläimeksi otetun kissan heitteillejättö ja hylkääminen. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on katsottu, että selvästi villiintynyt kissa on yleensä mahdollista tunnistaa sen käytöksen perusteella. Sen sijaan epäselvänä on pidetty sitä, milloin vapaana kulkeva kissa on metsästyslain 85 §:ssä tarkoitetulla tavalla hylätty. Eläimen hylkäämistä koskevaa sääntelyä on myös eläinten hyvinvointilaissa, jota kuvataan jäljempänä. Kun sääntely on tältä osin hajautunut useaan eri säädökseen, se vaikeuttaa sääntelyn selkeyden ja yksiselitteisyyden toteutumista.

Eläinten hyvinvointilain 6 §:ssä kielletään eläimen jättäminen ilman hoitoa tai sen hylkääminen. Säännös on kissan osalta päällekkäinen edellä kuvatun metsästyslain 85 §:n kanssa. Eläinten hyvinvointilakia koskevan hallituksen esityksen (HE 186/2022 vp) säännöskohtaisissa perusteluissa on myös selvennetty, mitä eläimen hylkäämisellä tarkoitetaan. Sillä tarkoitetaan sellaista heitteille jättämistä, jossa eläimen pitäjä ei enää millään tavoin huolehdi eläimen hyvinvoinnista. Edelleen perusteluissa todetaan, että kissan pitämistä vapaana ei sellaisenaan pidetä eläimen hylkäämisenä, jos kissan pitäjä huolehtii kissan muusta hoidosta. Eläinten hyvinvointilailla on kansallisesti pantu täytäntöön eurooppalainen yleissopimus lemmikkieläinten suojelusta (SopS 49/1992). Sen perusperiaatteiden mukaan lemmikkieläimelle ei saa tuottaa tarpeetonta kipua, kärsimystä tai tuskaa eikä sitä saa jättää heitteille.

Eläinten hyvinvointilain mukaan lemmikin pitäjä on vastuussa eläimen terveydestä ja hyvinvoinnista. Lemmikille on järjestättävä sen lajille ominaiset käyttäytymistarpeet huomioon ottava pitopaikka sekä asianmukainen hoito. Eläimelle on annettava sopivaa ravintoa ja vettä, ja sillä on oltava mahdollisuus riittävään liikuntaan ja lepoon. Maa- ja metsätalousvaliokunta korosti eläinten hyvinvointilakia koskeneessa mietinnössään (MmVM 33/2022 vp - HE 186/2022 vp), että on tärkeää turvata lemmikkieläinten mahdollisuudet olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen ja siten myös riittävään liikkumiseen ja ulkoiluun. Tämä näkyy eläinten hyvinvointilaissa myös eläinten hoidolle asetetuissa vaatimuksissa. Kissaa on hoidettava siten, että sillä on mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeitaan. Lisäksi pitopaikan pitää olla sellainen, että eläimen karkaamisvaara on mahdollisimman vähäinen. Kissan pitopaikasta ja hoidosta on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa (674/2010), joka koskee koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelua. Eläinten hyvinvointilain 25 §:ssä säädetään myös eläimen omistajan tai pitäjän velvollisuudesta estää eläinten hallitsematon lisääntyminen.

Euroopan unioni on antanut asetuksen haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta (Euroopan unionin vieraslajiasetus 1143/2014). Tätä EU-asetusta on täydennetty kansallisella lainsäädännöllä säätämällä laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta eli vieraslajilaki. Ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi vieraslajilain 3 §:n 1 momentissa on kielletty minkä tahansa vieraslajin päästäminen ympäristöön. Ympäristöön päästäminen tarkoittaa tässä yhteydessä lähtökohtaisesti sitä, ettei eläin tule enää takaisin. Lemmikkikissa on vieraslajilain määritelmän mukainen vieraslaji, koska se ei kuulu Suomen luonnonvaraiseen eläimistöön. Kissa ei kuitenkaan kuulu kansalliseen tai EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon. Näin ollen vieraslajilain säännökset eivät koske kissaa siltä osin kuin ne koskevat erityisesti haitallisten vieraslajien torjuntaa taikka esimerkiksi näiden vieraslajien maahantuontia ja kasvattamista.

Laissa eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä säädetään eläinten tunnistamisesta ja jäljitettävyydestä erityisesti EU:n eläinterveyssäännöstön toimeenpanemiseksi. Luotettava ja kattava eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä on keskeinen edellytys eläintaudeilta suojautumiselle ja elintarviketurvallisuudelle. Lisäksi laissa säädetään eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä, jotta myös lemmikkieläinten hyvinvointi voidaan varmistaa. Koirien rekisteröinnin avulla pyritään erityisesti ehkäisemään pentutehtailua ja lemmikkien laitonta maahantuontia. On arvioitu, että kissojen tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin avulla voidaan myös parantaa löytöeläinten palautumista omistajilleen, vahvistaa omistajavastuuta ja tukea eläinsuojelulainsäädännön toimeenpanoa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus koirien ja kissojen hyvinvoinnista ja jäljitettävyydestä (EU) 2026/1818 on hyväksytty vuonna 2026, ja sen soveltaminen alkaa pääosin 31.8.2028. Asetuksen mukaan jäsenvaltioiden on perustettava kansallinen kissarekisteri 31.8.2030 mennessä. Tällöin tulee voimaan myös markkinoille saatettavien kissojen tunnistusmerkintä- ja rekisteröintivelvoite, joka laajenee koskemaan kaikkia unionissa pidettäviä kissoja 31.8.2041. Suomessa kissarekisteristä on tarkoitus säätää kansallisesti eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Maa- ja metsätalousvaliokunta on käsitellyt kissoja koskevaa uutta EU-asetusta komission ehdotuksen pohjalta vuonna 2024. Valiokunta on pitänyt kissojen tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä tärkeänä, jotta voidaan torjua laitonta kauppaa ja turvata eläinten hyvinvointi (—).

Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että kissojen vapaana pitämistä koskevaa sääntelyä arvioidaan ensinnäkin kissan oman hyvinvoinnin näkökulmasta. Kissa on älykäs ja ihmiseen kiintyvä lemmikki, joka tarvitsee ravinnon lisäksi huomiota ja aktiviteetteja, jotta se voisi hyvin. Ulkoilu tukee kissan fyysistä ja henkistä hyvinvointia sekä mahdollistaa lajityypillisen käyttäytymisen, kuten liikkumisen, tutkimisen ja saalistuksen. Tutkimusten mukaan ulkona vapaasti liikkuvilla kissoilla esiintyy vähemmän ylipainoa, diabetesta ja stressiperäisiä käyttäytymishäiriöitä, jotka ovat sisäkissoille tyypillisiä elintasosairauksia. Erityisesti vapaaseen ulkoiluun tottuneen kissan siirtäminen täysin sisäkissaksi voi olla sen hyvinvoinnin kannalta erittäin haastavaa. Vapaana kissat liikkuvat päivän aikana useita kilometrejä, eikä tällaista liikunnan tarvetta ole yleensä mahdollista tyydyttää niin, että kissaa pidettäisiin kytkettynä tai ulkoilutettaisiin aitauksessa. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamissa lausunnoissa on kuitenkin korostettu, että kissan hyvinvointi voidaan turvata myös ilman vapaata ulkoilua. Kissaa tulisi ulkoiluttaa turvallisesti valjaissa tai pakovarmassa ulkotarhassa, ja sisätiloissa sen lajityypilliset tarpeet tulee täyttää riittävällä leikityksellä, virikkeillä ja saalistuskäyttäytymistä jäljittelevällä toiminnalla. Samalla korostetaan, ettei pelkkä sisällä pitäminen automaattisesti takaa hyvää hyvinvointia, vaan omistajien osaaminen ja tietoisuus kissan tarpeista ovat keskeisiä sisäkissan hyvinvoinnin takaamiseksi.

Kuten edellä on kuvattu, ulkona vapaasti liikkumisella on monia hyviä puolia. Kansalaisaloitteessa on kuitenkin perusteltu kissojen vapaana pitämisen kieltoa muun ohella myös kissojen hyvinvoinnin parantamisella. Vapaana ulkoilevia kissoja uhkaavat erilaiset vaarat ja eläinsuojelulliset ongelmat, kuten nälkiintyminen, taudit, säätila, liikenne, muut eläimet ja ihmisen aiheuttamat uhat. Vapaana liikkuvat kissat voivat levittää myös ihmisiin tarttuvia tauteja eli zoonooseja kuten toksoplasmaa. Maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen perustettu seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta onkin jo vuonna 2021 esittänyt, että kissan vapaana ulkoilu Suomessa kiellettäisiin, koska se ei ole turvallista kissalle itselleen. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että kissojen vapaaseen ulkoiluun liittyy kissojen hyvinvoinnin kannalta sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia, jotka tulee pyrkiä ottamaan tasapuolisesti huomioon, kun kansalaisaloitteen ehdotuksia arvioidaan.

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että liikenne ja muu ihmisen toiminta aiheuttavat riskejä kissojen turvallisuudelle, ja ne korostuvat erityisesti kaupunki- ja taajama-alueilla. Taajaan asutuilla alueilla vapaana kulkevat kissat aiheuttavat myös usein häiriötä naapurustossa, kun ne saalistavat ja ulostavat naapureiden pihoilla, lasten hiekkalaatikoissa ja kukkapenkeissä. Sen sijaan maaseudulla niin sanottuja hiirikissoja käytetään edelleen perinteisesti jyrsijäkantojen hillintään. Kissa on biologisena torjuntakeinona tehokkaampi kuin haittaeläinten loukuttaminen ja turvallisempi kuin haittaeläinten myrkyttäminen. Useissa maa- ja metsätalousvaliokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on katsottu, että kissojen vapaana pitämisen tulisi edelleen olla sallittua ainakin silloin, kun kissaa käytetään haittaeläintorjuntaan elinkeinotoimintaan liittyvässä eläintenpidossa. Tämä koskisi esimerkiksi tuotantoeläintiloja ja talleja. Samalla on korostettu, että haittaeläintorjuntaan käytettävässä kissojen pidossa tulee huolehtia asianmukaisesti kissan terveydenhuollosta, kuten sterilisaatiosta tai kastraatiosta.

Kansalaisaloitteessa kissojen vapaana pitämisen kieltoa on perusteltu myös sillä, että kissat tappavat Suomessa vuosittain miljoonia luonnonvaraisia eläimiä. Vapaasti ulkoilevat kissat saattavat kulkea hyvinkin laajalla alueella saalistaen pieniä nisäkkäitä, matelijoita ja lintuja. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan arviot kissojen Suomessa vuosittain tappamien lintujen ja muiden saalislajien määristä vaihtelevat. Kansainvälisen tutkimustiedon mukaan kissa on yksi maailman haitallisimmista ihmisen levittämistä saalistajista, ja Maailman luonnonsuojelujärjestö IUCN on luokitellut kissan sadan maailmanlaajuisesti haitallisimman vieraslajin joukkoon. Kissan saalistuskäyttäytyminen ei ole suorassa yhteydessä kissan ravitsemustilaan eikä siihen, onko kyseessä lemmikki- vai villiintynyt kissa. Kissa saalistaa riippumatta siitä, onko sillä säännöllisesti ruokaa tarjolla tai mikä sen ravitsemustila on. Säännöllisesti tai satunnaisesti vapaana kulkevia kissoja voidaan arvioida olevan vähintään useita kymmeniätuhansia Suomessa.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamissa lausunnoissa on nostettu esiin, että vapaasti ulkoilevat leikkaamattomat kissat lisääntyvät hallitsemattomasti ja voivat näin edesauttaa villiintyvien populaatioiden muodostumista. Maa- ja metsätalousvaliokunta on käsitellyt villiintyneisiin kissapopulaatioihin liittyviä kysymyksiä aikaisemmin kansalaisaloitteen ”Kissakriisi hallintaan” (—) yhteydessä. Villiintyneissä populaatioissa kissat kärsivät ravinnon puutteesta, kylmyydestä, taudeista, loisista ja sisäsiittoisuuden tuomista ongelmista. Suurin osa löytöeläinhoitoloille, kunnille ja eläinsuojeluyhdistyksille kustannuksia aiheuttavista kissoista on näitä villiintyneissä populaatioissa eläviä kissoja, joilla ei ole omistajaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoi edellä mainitussa mietinnössään, että hallitsemattomasti lisääntyvät kissapopulaatiot ovat vakava ja laaja eläinsuojeluongelma Suomessa, ja piti tästä syystä kannatettavana, että laissa säädetään kissan omistajan tai pitäjän velvollisuudesta estää eläinten hallitsematon lisääntyminen.

Eläinten hyvinvointilain 25 §:ään on vuoden 2024 alusta lähtien sisältynyt nisäkkäiden omistajan ja pitäjän velvollisuus estää pitämiensä eläinten hallitsematon lisääntyminen. Nisäkkäiden hallitsematonta lisääntymistä voidaan estää eläinten ryhmittelyllä, valvonnalla sekä esimerkiksi eläinten kastraatiolla ja sterilisaatiolla. Maa- ja metsätalousministeriössä ollaan aloittamassa koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelua koskevan valtioneuvoston asetuksen valmistelu. Asetus annetaan eläinten hyvinvointilain nojalla, ja siinä on mahdollista tarkentaa eläinten hyvinvointilain 25 §:n velvollisuutta estää eläinten hallitsematon lisääntyminen esimerkiksi säätämällä vapaana ulkoilevien kissojen kastraatio- tai sterilisaatiovaatimuksesta. Näin kissapopulaatioiden muodostumista voidaan pyrkiä ehkäisemään riippumatta nyt käsiteltävänä olevan kansalaisaloitteen esityksestä.

Kansalaisaloitteen perusteluissa todetaan, että vapaana pidettävien kissojen aiheuttamien ongelmien selvittämiseen kuluu eläinsuojelusta vastaavilla tahoilla valtavia määriä työaikaa. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan valvontaeläinlääkäreille tulee verrattain runsaasti kissojen vapaana pitämistä koskevia ilmoituksia. Erityisesti kaupungeissa vapaana pidetyt kissat voivat aiheuttaa huomattavaa häiriötä ja riitatilanteita. Vapaasti liikkuvat kissat ja villiintyneet kissapopulaatiot kuormittavat myös raskaasti eläinsuojeluyhdistyksiä, jotka toimivat pitkälti vapaaehtoisten ja yksityisten ihmisten rahalahjoitusten varassa. Toisaalta osassa valiokunnan saamista asiantuntijalausunnoista on nostettu esiin, että löytöeläinten määrä on viimeisten runsaan kymmenen vuoden aikana selvästi vähentynyt ja ongelmat painottuvat erityisesti taajama-alueille. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on lisäksi korostettu, että myös vapaana pitämisen kieltoa tulisi valvoa ja vastuu tällaisesta valvonnasta tulisi säätää selkeästi jollekin viranomaiselle. Onkin mahdollista, että ainakin aluksi kiellon valvonta työllistäisi valvontaviranomaisia jopa nykytilaa enemmän.

Valiokunnan lausumaehdotus 1 Maa- ja metsätalousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella voidaan arvioida, että kissojen vapaaseen ulkoiluun liittyy niin hyötyjä kuin haittoja. Kissojen valvomaton ulkoilu muodostaa kuitenkin riskin kissan omalle hyvinvoinnille ja ympäristölle, ja tältä osin ongelmat painottuvat erityisesti taajama-alueilla liikkuviin kissoihin. Taajama-alueilla korostuvat muun muassa naapurustolle aiheutuvat haitat sekä kissan omaan turvallisuuteen liittyvät riskit. Edellä kuvatun perusteella maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että sääntelyä tulee kehittää ensisijaisesti nimenomaan taajama-alueilla. Valiokunta ei näin ollen pidä tarkoituksenmukaisena kansalaisaloitteessa esitettyä kissojen vapaana pitämisen kieltoa kaikkialla kissan omistajan oman pihan ulkopuolella. Koska lainsäädännön kehittämistarve kohdistuu ensisijaisesti järjestyslaissa määriteltyihin taajama-alueisiin, on kissojen vapaana pitämistä luontevaa rajoittaa järjestyslakia uudistamalla (). Myös järjestyslain kehittämisestä vastaava sisäministeriö on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa katsonut, että kissojen vapaaseen ulkoiluun liittyvä lainsäädäntökokonaisuus on vaikeasti hahmotettava ja sen tulkinta osin epäselvää. Ministeriö on pitänyt tarpeellisena arvioida, riittävätkö muutokset järjestyslakiin vai tarvitaanko laajempia lainsäädäntöuudistuksia.

Kissojen vapaana pitämiseen liittyvien mahdollisten rajoitusten tai kieltojen valmistelussa on otettava huomioon kissojen hyvinvointi myös siirtymävaiheessa. Muutokset elinoloissa voivat olla merkittäviä erityisesti sellaisille kissoille, jotka ovat tottuneet vapaaseen ulkoiluun. Tämän vuoksi mahdolliset sääntelymuutokset edellyttävät riittäviä siirtymäaikoja. Tarvitaan myös omistajille suunnattua ohjeistusta ja neuvontaa, jotta kissojen hyvinvointi voidaan turvata muutostilanteessa. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että kissan hyvinvointiin liittyy paljon muutakin kuin kysymys kissan vapaana pitämisestä. Vastuu kissan hyvinvoinnista ja turvallisesta elämästä on sen omistajalla. Sääntelyn selkiyttämisen rinnalla on välttämätöntä lisätä omistajien tietoisuutta kissan lajinmukaisten käyttäytymistarpeiden tunnistamisesta ja niiden asianmukaisesta täyttämisestä erilaisissa ympäristöissä.

Valiokunnan lausumaehdotus 2 Edellä on kuvattu kissojen rekisteröintiä koskevaan EU-sääntelyyn liittyviä kansallisia toimia: kansallisen kissarekisterin perustamista vuoden 2030 elokuun loppuun mennessä ja kaikkien kissojen saattamista rekisterin piiriin vuoden 2041 elokuun loppuun mennessä. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi on perusteltua perustaa kansallinen kissarekisteri EU-sääntelyn edellyttämällä tavalla ja pyrkiä rekisterin laajaan kattavuuteen mahdollisimman nopeasti (). Kissarekisterin käyttöönottoon liittyvien käytännön ongelmien selvittämiseen ja ennaltaehkäisyyn tulee kuitenkin varata riittävästi aikaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että rekisteröinti suunnitellaan siten, että lemmikin pitäjän kulut pysyvät kohtuullisina. Kissojen tunnistamista ja rekisteröintiä koskevat uudistukset vahvistavat kissan omistajan vastuuta lemmikistään. Ne voivat osaltaan helpottaa myös niitä haitallisia vaikutuksia, joita kissojen vapaana pitämisellä tällä hetkellä on, kuten löytöeläinten palauttamista ja hallitsemattomien kissapopulaatioiden syntymistä.

Kissakuri järjestyslaissa

Hylätty tai villiintynyt kissa metsästyslaissa

Kissasta huolehtiminen eläinten hyvinvointilain mukaan

Kissa vieraslajina

Kissojen tunnistaminen ja rekisteröinti

Kissan hyvinvointi

Kissat taajamissa ja maaseudulla

Kissat saalistajina

Kissapopulaatiot

Kissojen vapaana pitäminen ja valvonnan resurssit

Valiokunnan lausumaehdotukset

1.

Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee tarpeelliset muutokset järjestyslakiin kissojen vapaana pitämisen rajoittamiseksi taajama-alueilla siten, että esitys annetaan eduskunnalle vuoden 2029 loppuun mennessä. Lainvalmistelussa tulee kiinnittää huomiota myös muuhun kissojen vapaana pitämistä koskevaan lainsäädäntöön ja eri lakien välisten suhteiden selkiyttämiseen. Lisäksi lainvalmistelussa tulee turvata kissojen hyvinvointi säädösmuutosten siirtymävaiheessa esimerkiksi säätämällä riittävistä siirtymäajoista.

2.

Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy tarvittaviin toimiin kansallisen kissarekisterin perustamiseksi ja toimittaa maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvityksen kissarekisterin käyttöönotosta vuoden 2030 loppuun mennessä.

Vastalause

Perustelut

Valiokunnan mietintö sisältää paljon tasapainoista tarkastelua kissojen kiinnipidon ja vapaan liikkumisen näkökulmista ja siinä on ansiokkaasti avattu lainsäädännön moninaisuutta ja vaikeaselkoisuutta koskien kissojen vapaanapidon sääntelyä. Asia ei ole yksioikoinen ja sitä on tärkeää tarkastella laajasti eri näkökulmista, kuten valiokunnan mietinnössä on tehty. Monista ansioista huolimatta mietintö päätyy kuitenkin vaillinaiseen johtopäätökseen ja riittämättömiin toimiin kissojen vapaana pitämiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

Yhdymme valiokunnan näkemykseen, että kissojen vapaana pitämistä koskevaa sääntelyä on arvioitava ensinnäkin kissan oman hyvinvoinnin näkökulmasta. Useat valiokunnan lausunnonantajat ovat korostaneet, että kissan hyvinvointi voidaan turvata myös ilman rajoittamatonta vapaata ulkoilua. Vapaan ulkoilun sijaan kissaa tulisi ulkoiluttaa turvallisesti valjaissa tai pakovarmassa ulkotarhassa, ja sisätiloissa sen lajityypilliset tarpeet tulee täyttää riittävällä leikityksellä, virikkeillä ja saalistuskäyttäytymistä jäljittelevällä toiminnalla. Pelkkä sisällä pitäminen ei automaattisesti takaa kissan hyvinvointia, vaan omistajien osaaminen ja tietoisuus kissan tarpeista ovat ensisijaisia sisäkissan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Lisäksi on tärkeää huomioida, että kaikki pitkään vapaana ulkoilleet kissat eivät sopeudu helposti sisäkissaksi, mikä edellyttää ohjausta, neuvontaa ja riittäviä siirtymäaikoja uuden lainsäädännön toimeenpanossa.

Valiokunnan mietintö lähtee siitä, että kissojen vapaana pitämistä on syytä rajoittaa taajama-alueilla, mutta ei niiden ulkopuolella. Yhdymme näkemykseen, että vapaana kulkevien kissojen hyvinvointia uhkaavat vaarat ovat osin erilaisia taajamissa kuin harvemmin asutuilla alueilla. Taajamissa vapaana olevat kissat aiheuttavat useammin koettua haittaa esimerkiksi naapurustossa. Haluamme kuitenkin korostaa, että myös harvaan asutuilla alueilla on vapaana kulkevien kissojen hyvinvointia uhkaavia tekijöitä, ja kissojen aiheuttamat vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat todellisuutta myös harvaan asutuilla alueilla. Siksi ei voi pitää perusteltuna kategorista jakoa, jossa taajamien ulkopuolella kissan ulkoilu vapaana olisi edelleen rajoittamatonta.

Pidämme myös huomionarvoisena sitä, että valiokunnan lausunnonantajista runsaslukuinen joukko on kannattanut aloitteen mukaista kissojen liikkumisen rajaamista kaikkialla, mukaan lukien harvemmin asutut alueet. Kansalaisaloitteessa ehdotetun mukaisia rajauksia ovat kannattaneet BirdLife Suomi, Eläinten hyvinvointikeskus, Eläinoikeuspuolue, Suomen kissaliitto, Suomen metsästäjäliitto, Poliisihallitus, Suomen riistakeskus, SEY, Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta ja sisäministeriö.

Valiokunnan mietinnössä on nostettu esiin, että maaseudulla kissoilla on merkitystä jyrsijäkantojen hillinnässä, ja että kissojen vapaana pitämisen tulisi edelleen olla sallittua ainakin silloin kun kissaa käytetään haittaeläintorjuntaan elinkeinotoimintaan liittyvässä eläintenpidossa. Poliisihallitus ja Suomen valvontaeläinlääkäriliitto kannattavatkin kansalaisaloitteen ehdotusta sillä tarkennuksella, että kissojen käyttö haittaeläintorjunnassa esimerkiksi tuotantotiloilla ja talleilla tulisi sallia ilmoituksenvaraisena.

Yksi kissojen hyvinvoinnin kannalta vakavista ongelmista on hallitsemattomasti lisääntyvät kissapopulaatiot. Kuten valiokunnan mietinnössäkin nostetaan esiin, populaatiokissat altistuvat monille hyvinvointia vakavasti vaarantaville tekijöille, kuten sairauksille ja sisäsiittoisuudelle. Kissapopulaatioiden syntymistä on ehkäistävä määrätietoisin toimin. Valtioneuvosto valmistelee parhaillaan eläinten hyvinvointilain nojalla annettavaa valtioneuvoston asetusta seura- ja harrastuseläinten suojelusta. Asetus tulisi antaa viipymättä ja siinä tulisi säätää, että vapaana ulkoileva kissa tulee aina kastroida tai steriloida.

Toinen keskeinen työkalu kissojen hyvinvoinnin edistämiseksi on kansallisen kissarekisterin käyttöönotto. Valiokunta esittää mietinnössään kissarekisterin edistämistä EU-sääntelyn edellyttämässä aikataulussa siten, että selvitys kissarekisterin käyttöönotosta tulisi toimittaa valiokunnalle vuoden loppuun 2030 mennessä. Pidämme tärkeänä, että kansallisen kissarekisterin perustamista kiirehditään, ja että se otettaisiin käyttöön EU-sääntelyn velvoittavaa aikataulua nopeammin. Maa- ja metsätalousvaliokunta on mietinnössään (15/2021 vp) kiirehtinyt kissarekisteriä koskevan asetuksen valmistelua ja kissarekisterin käyttöönottoa mahdollisimman pian. Kansalaisaloitteen perimmäinen tarkoitus on kissan arvostuksen ja kunnioittamisen lisääminen. Kissarekisterin nopea käyttöön ottaminen edistäisi osaltaan tätä tavoitetta ja vahvistaisi kissan omistajan vastuuta lemmikistään

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hyväksytään kansalaisaloitteeseen KAA 3/2025 vp sisältyvä ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä,

ja että hyväksytään kolme lausumaa.

(Vastalauseen lausumaehdotukset)

1. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee lakimuutokset kissojen vapaana pitämisen kieltämiseksi taajama-alueella, sekä taajama-alueen ulkopuolella kissanomistajan oman pihan tai tontin ulkopuolella siten, että kissojen käyttö haittaeläintorjunnassa esimerkiksi tuotantotiloilla ja talleilla sallitaan ilmoituksenvaraisena. Lainvalmistelussa tulee turvata kissojen hyvinvointi säädösmuutosten siirtymävaiheessa esimerkiksi säätämällä riittävistä siirtymäajoista.

2. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy tarvittaviin toimiin kansallisen kissarekisterin perustamiseksi ja käyttöönottamiseksi mahdollisimman pian ja toimittaa maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvityksen kissarekisterin käyttöönotosta vuoden 2027 loppuun mennessä.

3. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee viipymättä koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelua koskevan valtioneuvoston asetuksen siten, että siinä säädetään vapaana ulkoilevien kissojen kastraatio- tai sterilisaatiovaatimuksesta kissojen hallitsemattoman lisääntymisen ja kissapopulaatioiden syntymisen estämiseksi.

Vastalauseen lausumaehdotukset

Helsingissä 10.9.2026

Tiina

Elo

vihr

Veronika

Honkasalo

vas