Eduskunnan puhemiehelle
Viime aikoina moni sähkönjakeluverkkoyhtiö on korottanut siirtohintojaan. Tästä on herännyt kysymys, onko sähkönjakelun kannattavuus niin huono, että siihen tarvitaan lisärahoitusta. Energiaviraston raporteista selviää helposti sähkönjakeluverkkoyhtiöiden talouslukuja, joista viimeisimmät ovat vuodelta 2024. Sähkönjakeluverkkotoiminta on alueellisesti luonnollinen monopoli eli kilpailua ei ole. Asia on säädetty sähkömarkkinalaissa. Suomessa on noin 90 sähkönjakeluverkkoyhtiötä, ja vuonna 2024 niiden kokonaisliikevaihto oli 2 300 miljoonaa euroa ja liikevoitto 710 miljoonaa euroa eli 31 prosenttia. Kokonaisinvestoinnit olivat 700 miljoonaa euroa ja poistot 580 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että operatiivisella kassavirralla pystyttiin hyvin toteuttamaan kaikki investoinnit ja myös tulouttamaan omistajille merkittävästi. Tietysti yhtiökohtaisia eroja on, mutta nämä ovat kokonaislukuja.
Toinen huomio talousluvuista on vähäinen verojen määrä. Kyseisten yhtiöiden maksamat verot olivat yhteensä 30 miljoonaa euroa eli 4,2 prosenttia liikevoitoista. Verosuunnittelu lienee siis kunnossa. Nykyinen valvontamalli runsaine tuottoineen on voimassa vuosina 2024—2027.
Sähkönjakeluverkkoliiketoiminta on vahvasti reguloitu ja valvottu Energiaviraston toimesta. Sähkönjakeluverkkoyhtiöiden ansaintamalli ja hinnoittelu koostuvat monesta osatekijästä menemättä niihin tässä yksityiskohtaisemmin. Nykyinen malli mahdollistaa edellä kuvatun erittäin kannattavan liiketoiminnan. Tuskin millään liiketoimintasektorilla liikevoittotaso kaikilla yhtiöillä on näin korkea. Asiasta on myös laadittu julkaisu (Energy Policy 160 (2022) 112677/Collan, M ym. LUT/VATT), jossa tätä on syvällisesti analysoitu. Kyseinen sääntelymalli ei tietenkään ole sähköyhtiöiden vika vaan viranomaisen hyväksymä ja sallima.
Sähköverkkoyhtiöiden korkeaan kannattavuuteen liittyy se, että kuluttajat eli me kaikki maksamme tämän hyvän kannattavuuden. Kuluttamastamme sähkön hinnasta lähes puolet tulee siirtomaksusta, kun viime vuosina energiahinnat ovat laskeneet kilpailun markkinan takia. Myös pääomasijoittajat ovat löytäneet tämän erittäin kannattavan liiketoiminnan ja saaneet poikkeuksellisen hyvää tuottoa sijoitukselleen, esimerkiksi Carunan ja Elenian omistajat. Sähkönjakeluverkkojen hinnat ovat korkealla, ja jotkut kuntaomistajat ovat myös päättäneet realisoida verkko-omistuksen ja näin voineet paikata heikkoa kuntatalouttaan. Monissa energiakonserneissa, joissa on useita liiketoimintoja, kuten sähkönmyynti, kaukolämpö, sähköntuotanto ja sähköverkko, sähköverkkoliiketoiminta on lähes poikkeuksetta selvästi kannattavin, ja monesti se tuo koko energiakonsernin tuloksen.
Sähkömarkkinalain 24 §:ssä todetaan, että siirtohinnoittelun on oltava kokonaisuutena kohtuullista ja tariffien olisi vastattava verkkotoiminnan kustannuksia. Nyt ei selvästikään näin ole, kun katsotaan yllä mainittuja jo vuosien ajan jatkuneita korkeita kannattavuus- ja tuottolukuja. Energiatoimiala ja yhtiöiden omistajat tietysti puolustavat nykyistä erittäin tuottoisaa liiketoimintaa jopa oikeusteitse. Saavutetuista eduista halutaan pitää kiinni. Tuskin asiakkaita on lainkaan kuultu luonnollisen monopolin hinnoitellessa verkkopalvelujaan.
Kun seuraavan valvontajakson sähköjakeluverkon reguloinnin hinnoittelumallia päivitetään, tulisi verkkoyhtiön ansaintaa merkittävästi kohtuullistaa ja leikata. Nykyinen ansainta monopoliliiketoiminnassa on kohtuutonta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen, että sähkönjakeluyhtiöiden hinnoittelu täyttää sähkömarkkinalain 24 §:n vaatimuksen kokonaisuuden kohtuullisuudesta ja kustannusvastaavuudesta tilanteessa, jossa monopoliyhtiöiden keskimääräinen liikevoittoprosentti on noussut 31 prosenttiin,
millä keinoilla ja aikataululla ministeriö aikoo varmistaa, että Energiaviraston sääntelymallia uudistetaan seuraavalle valvontajaksolle siten, että luonnollisten monopolien ansaintaa leikataan merkittävästi ja kuluttajien siirtomaksutaakkaa kevennetään, ja
miten ministeriö aikoo turvata kuluttajien aseman hinnankorotuksilta tilanteessa, jossa siirtomaksu muodostaa jo lähes puolet sähkölaskusta ja luonnollinen monopoli tarjoaa pääomasijoittajille poikkeuksellisen korkeaa tuottoa?