Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain 25 luvun muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi rikoslakia, pakkokeinolakia, poliisilakia, rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettua lakia, oikeudenkäymiskaarta, esitutkintalakia ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annettua lakia.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

Hallituksen esitykseen sisältyy lakiehdotusten suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskeva jakso. Hallituksen käsityksen mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan lausunto on kuitenkin esityksessä arvioitu tarpeelliseksi.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

(1)Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi rikoslakia, pakkokeinolakia, poliisilakia, rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettua lakia, oikeudenkäymiskaarta, esitutkintalakia ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annettua lakia. Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön ihmiskaupan ehkäisemistä ja torjumista sekä ihmiskaupan uhrien suojelemista koskevaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä koskevat muutokset. Kaikki ehdotetuista muutoksista eivät kuitenkaan perustu suoraan direktiiviin.

(2)Rikoslain vapauteen kohdistuvia rikoksia koskevaan 25 lukuun ehdotetaan muun muassa lisättäväksi uusi 3 d § ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä. Sen mukaan joka käyttää ihmiskaupan tai törkeän ihmiskaupan kohteeksi tietämänsä henkilön suorittamaa palvelua, on tuomittava ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan säännöksen soveltaminen edellyttää lainkohdan perustelujen (s. 98) mukaan, että ihmiskaupparikoksessa uhria hyväksikäytetään juuri käytettävän palvelun suorittamiseksi asiakkaalle tai muulle palvelun käyttäjälle. Säännös ei siten sovellu tilanteessa, jossa henkilö olisi ihmiskaupparikoksen kohteena mutta suoritettavalla palvelulla ei olisi yhteyttä ihmiskaupparikokseen.

(3)Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 8 §:ään sisältyvän rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Ketään ei sen mukaan saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ydinsisällön mukaan rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU-tuomioistuimen käytännössä laillisuusperiaatteelle on annettu käytännössä vastaava ydinsisältö, jossa on korostettu rikossääntelyn ennustettavuutta eli sitä, että säännöksen sanamuodon perusteella voidaan ennakoida, mikä on rangaistavaa (ks. esim., kappale 11,, kappale 57,, s. 2,ja, s. 3/I).

(4)Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan nyt vain lainkohdan perusteluissa käsitelty palvelun yhteys ihmiskaupparikokseen muodostaa sellaisen rajauksen rangaistavuuden alaan, että siitä on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vuoksi säädettävä laissa. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

(5)Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi laillisuusperiaatteen kannalta huomiota rikoslain 25 luvun 3 d §:n ja seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan 20 luvun 8 §:n väliseen suhteeseen. Esityksessä todetun mukaisesti ehdotettu säännös olisi osin päällekkäinen rikoslain 20 luvun 8 §:n kanssa, ja säännösten välistä lainkonkurrenssisuhdetta käsitellään varsin perusteellisesti esityksen perusteluissa. Perustelujen (s. 100) mukaan ehdotettua uutta säännöstä olisi syytä pitää ensisijaisena rangaistussäännöksenä suhteessa seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöön. Jotta sanottu seikka kävisi selkeämmin ilmi jo lakitekstistä, voisi olla syytä pohtia toissijaisuuslausekkeen lisäämistä rikoslain 20 luvun 8 §:ään.