Eduskunnan puhemiehelle
Luontokadon pysäyttäminen ja kääntäminen luonnon elpymiseksi edellyttää Suomessa sekä luonnon suojelua että ennallistamista. Tärkeä kohde ennallistamiselle on suomalainen suoluonto.
Suomessa on ojitettu soita maatalouden, turvetuotannon ja aivan erityisesti metsäteollisuuden tieltä. Puuntuotantoa varten on menneiden vuosikymmenten kuluessa ojitettu liki viisi miljoonaa hehtaaria soita. Kaikkiaan Suomeen on kaivettu ojia yli 1 400 000 kilometriä, mikä vastaa liki kaksinkertaista matkaa Maasta Kuuhun ja takaisin. Luonnonvarakeskus on vuonna 2020 arvioinut metsätalouskäyttöön ojitetuista soista heikkotuottoisiksi tai puuntuotannon kannalta kannattamattomiksi noin 840 000 hehtaaria.
Suoluonnon ennallistamisessa keskeinen toimi on ojien tukkimisen ohella soille kasvaneiden, sinne kuulumattomien puiden poisto. Hakkuilla tehdään tilaa suobiotooppien eliölajeille, kun puiden varjostusvaikutus ja veden sitominen poistuvat. Se osuus puustosta, joka on tarpeen poistaa, riippuu siitä, minkälaista tilaa ennallistamisella tavoitellaan ja mikä alkuperäinen suotyyppi on ollut.
Suomen ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttaminen edellyttää kokonaisuudessaan hakkuumäärien vähentämistä, ja sen mahdollistamiseksi puun käytön jalostusarvon nostoa sekä erityisesti puun energiakäytön vähentämistä. Puun käyttöä korvaavat ja vähentävät investoinnit eivät kuitenkaan toteudu välittömästi. Edessä on siis ajanjakso, jolloin puun tarve on väliaikaisesti suurempi kuin pitkässä juoksussa.
Tässä tilanteessa olisi luontevaa suunnata hakkuita erityisesti soiden ennallistamisalueille, jolloin samaan aikaan saataisiin puuta, edesautettaisiin suoluonnon ennallistamista ja säästettäisiin arvokkaampaa luontoa sekä koskemattomia luonnonmetsiä hakkuilta. Kohdennettaessa hakkuita ennallistettaville alueille ei metsänhoitotoimia tarvitse levittää yhtä laajalle eikä hakkuisiin liittyvää infraa, kuten metsäteitä, tarvitse rakentaa uusille alueille. Tältäkin osin luontovaikutusta voitaisiin kohdistaa ensisijaisesti paikkoihin, joissa ihmisvaikutusta on jo ollut verrattuna koskemattomiin luonnonmetsiin.
Ojitettua suota ennallistaessa puustoa tulee usein paljon, jolloin puun korjaaminen on myös taloudellisesti kannattavaa. Ennallistettavilla soilla puuston laatu on myös melko hyvälaatuista, kun se on alun perin istutettu metsätalouskäyttöä varten. Monet ojitukset ja puuston istutukset on tehty 1960—1980-luvuilla, jolloin puusto on myös ikärakenteeltaan hakkuisiin sopivaa.
Ennallistamisessa tarvitaan myös joka tapauksessa työvoimaa, työkoneita sekä kuljetusta, kuten hakkuukohteillakin. Kun puu kerätään samalla talteen, tehostuvat sekä työ että logistiikka, ja kustannuksia voitaisiin jakaa ennallistamisen ja puunkorjuun kesken. Valtion mailla ennallistamista voitaisiin näin myös rahoittaa puutuloilla, mikä vähentää siihen käytettävän julkisen rahoituksen sekä resurssien tarvetta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus valmis ohjaamaan hakkuita niin, että ne tukisivat samalla suoluonnon ennallistamista ja edesauttaisivat arvokkaamman metsäluonnon säästämistä?