Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi pakkokeinolain 2 ja 10 luvun muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Yleistä

Vangitsemisen edellytykset

Salainen kotietsintä, salainen erityinen kotietsintä ja salainen paikanetsintä

Osallistuva tietolähde

Muita huomioita

(1)806/2011 Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia erityisesti pakkokeinolakiin (). Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset salaisesta paikkaan kohdistuvasta etsinnästä ja osallistuvan tietolähteen käytöstä. Ampuma-aserikos lisätään ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevaksi perusterikokseksi. Lisäksi pakkokeinolain mukaisia vangitsemisen edellytyksiä selkeytetään. Tarkoituksena on hallitusohjelman mukaisesti varmistaa, että pakkokeinolaki tukee rikostorjuntaa riittävällä tavalla.

(2)

623/2015

108/2018

872/2011

Myös rikostorjunnasta Tullissa () ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa () annettuihin lakeihin sekä kolmeen muuhun lakiin ehdotetaan muutoksia. Tullin ja Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalakien muutoksilla siirretään salaisia pakkokeinoja koskevat säännökset mainituista laeista pakkokeinolain 10 lukuun. Perustelujen mukaan kyse on tältä osin teknisestä muutoksesta eikä Tullille ja Rajavartiolaitokselle ehdoteta tässä yhteydessä uusia toimivaltuuksia. Hallintovaliokunta toteaa, että lakivaliokunnan on vielä syytä varmistua siitä, että sääntely vastaa kaikilta osin sisällöllisesti voimassa olevaa sääntelyä. Tarkoituksena on selkeyttää rikoksen selvittämisvaiheen toimivaltuussääntelyä säätämällä salaisista pakkokeinoista kaikkien esitutkintaviranomaisten osalta pakkokeinolain 10 luvussa. Rikoksen estämiseen ja paljastamiseen käytettävistä salaisista tiedonhankintakeinoista säädetään jatkossakin poliisilaissa () sekä Tullin ja Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalaeissa.

(3)Hallintovaliokunta toteaa, että Suomen turvallisuus- ja rikollisuusympäristö on muuttunut viime vuosina merkittävästi. Järjestäytynyt rikollisuus on kasvanut, kansainvälistynyt ja koventunut. Rikollisryhmien toiminta on muuttunut aiempaa verkostomaisemmaksi ja vaikeammin havaittavaksi. Jengirikollisuuteen kytkeytyvä väkivaltarikollisuus on raaistunut. Hallintovaliokunta on kuvannut turvallisuusympäristön muutoksia ja muutoksia vakavan rikollisuuden tilannekuvassa useissa aiemmissa mietinnöissään ja lausunnoissaan (esim.ja).

(4)Valiokunta pitää perusteltuna, että ehdotetuilla pakkokeinolain muutoksilla tehostetaan erityisesti vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. Hallintovaliokunta pitää muutoksia tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä kiinnittäen huomiota jäljempänä esitettyihin näkökohtiin.

(5)Vangitsemisen edellytyksistä säädetään pakkokeinolain 2 luvussa. Pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin saa vangitsemisvaatimuksen esittämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta määrätä rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangittavaksi 5 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin. Vangitsemisen edellytysten osalta viitataan näin ollen pakkokeinolain 2 luvun 5 §:ssä säädettyihin pidättämisen edellytyksiin, jollainen on esimerkiksi se, että rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta.

(6)Esityksen perusteluista ilmenee, että rikoksesta epäillyn vangitseminen on säännöksen sanamuodon mukaan mahdollista yksinomaan epäillyn rikoksen vakavuuden perusteella. Kyse on tällöin vangitsemisesta niin sanotun ylitörkeän rikoksen perusteella. Lievempien rikosten osalta edellytetään sen sijaan myös jonkin tai joidenkin erityisten edellytysten täyttymistä eli karttamis-, sotkemis- tai jatkamisvaaraa. Tällaisten erityisten edellytysten käsillä olosta on perustelujen mukaan annettava konkreettista tosiseikkoihin perustuvaa selvitystä.

(7)Korkein oikeus on esityksen perusteluissa selostetuin tavoin katsonut vangitsemisen edellytyksiä koskevassa ratkaisussaan (KKO 2024:20) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) muuttuneeseen tulkintakäytäntöön viitaten, että rikoksesta epäillyn määrääminen pidettäväksi vangittuna pelkästään epäillyn rikoksen vakavuuden perusteella oli perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 7 §:n kanssa, kun sitä tulkittiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklaa koskevan EIT:n ratkaisukäytännön mukaisesti. Korkein oikeus on myös myöhemmässä ratkaisussaan todennut, että vangitsemista ylitörkeissä rikoksissa ei voida perustaa pelkästään rikoksen vakavuuteen, vaan pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan a-c alakohdassa säädetyt vangitsemisen edellytykset tulevat sovellettaviksi myös silloin, kun vangittuna pitämisen perusteena on ylitörkeä rikos, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta (KKO 2025:28).

(8)Pakkokeinolain 2 luvun 11 §:ssä säädettyjä vangitsemisen edellytyksiä ehdotetaan muutettavaksi niin, että rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangitseminen edellyttää aina jonkin pakkokeinolaissa määritellyn erityisen edellytyksen käsillä oloa, esimerkiksi karttamis-, sotkemis- tai jatkamisvaaraa. Muutoksella selkeytetään vangitsemisen edellytyksiä ottaen huomioon kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö. Yleiseen tietoon on edellä mainitun oikeuskäytännön muuttumisen jälkeen tullut tilanteita, joissa vakavista rikoksista epäiltyjä on jätetty vangitsematta rikosprosessin aikana ja esimerkiksi karttamis- tai jatkamisvaara on tämän vuoksi konkretisoitunut. Valiokunta pitää tätä kansalaisten turvallisuuden ja rikosvastuun toteutumisen kannalta valitettavana ja pitää erittäin tärkeänä, että lainsäädäntöä nyt muutetaan.

(9)Hallintovaliokunta tähdentää, että vaikka vangitseminen edellyttää jatkossa rikoksen vakavuudesta riippumatta jonkin erityisen edellytyksen olevan käsillä, rikoksen vakavuus ja odotettavissa olevan rangaistuksen pituus ovat edelleen merkityksellisiä tekijöitä vangitsemisen edellytysten arvioinnissa. Säännöksen perustelujen mukaan ylitörkeiden rikosten osalta rikoksen vakavuuden voidaan lähtökohtaisesti katsoa muodostavan jo vahvan perusteen vangitsemiselle eikä karttamis-, sotkemis- tai jatkamisvaarasta edellytetä yhtä vahvaa selvitystä kuin lievempien rikosten kohdalla.

(10)Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotetun pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n perusteluissa (s. 109) tuodaan esiin, että vaikka rikoksen vakavuus ei yksin riitä kaavamaisesti vangitsemisen perusteeksi, ei voida pitää poissuljettuna, että nimenomaisesti epäillystä vakavasta rikoksesta odotettavissa olevan rangaistuksen laji ja pituus vaikuttavat rikoksesta epäillyn toimintaan, jos tämä jätetään vangitsematta. Tämä koskee ylitörkeiden rikosten ohella myös muita erityisen vakavia rikoksia, joiden rangaistusasteikko mahdollistaa hyvin ankaran rangaistuksen. Tällaisiin vakaviin rikoksiin voidaan arvioida liittyvän hyvin todellinen karttamis- ja sotkemisvaara juuri odotettavissa olevaan rangaistuksen pituuteen liittyen. Kyse voi olla esimerkiksi törkeästä huumausainerikoksesta tai väkivaltarikoskokonaisuudesta, josta olisi oikeuskäytännössä vakiintuneen rangaistuskäytännön perusteella odotettavissa useamman vuoden vankeusrangaistus. Myös rikollisen toiminnan järjestäytyneisyys, suunnitelmallisuus tai toiminnan kansainväliset yhteydet taikka epäillyn henkilökohtaiset ulkomaiset siteet voivat olla merkityksellisiä karttamisvaaran käsillä oloa arvioitaessa. Näiden seikkojen voidaan katsoa puoltavan vahvasti vaaraa siitä, että rikoksesta epäilty poistuu maasta tai muulla tavoin pyrkii karttamaan rikosprosessia odotettavissa olevan pitkän vankeusrangaistuksen välttääkseen. Tällaisissa tilanteissa lähtökohta arvioinnin osalta on perustelujen mukaan selvä ja sen osoittaminen toiseksi edellyttää varteenotettavaa vastanäyttöä siitä, ettei esimerkiksi karttamisvaaraa ole käsillä.

(11)Hallintovaliokunta pitää pakkokeinolakiin lisättävää uutta hengen, terveyden tai vapauden vaarantumisen uhkaan perustuvaa vangitsemisperustetta tarkoituksenmukaisena (2 luvun 11 §:n 1 momentin 4 kohta). Ehdotetun säännöksen mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty voidaan vangita, jos rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta ja epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella on syytä epäillä, että hän aiheuttaa vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Tämän vangitsemisperusteen arvioinnissa keskeisessä asemassa ovat saadun selvityksen mukaan epäillyn henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tämän käyttäytyminen tai yhteydet rikollisjoukkoon, sekä epäiltyyn rikokseen ja sen teko-olosuhteisiin liittyvät tekijät, kuten teon kohdistuminen puolustuskyvyttömään tai epäillylle entuudestaan tuntemattomaan henkilöön. Esityksen perusteluissa on tuotu kattavasti esiin säännöksen mahdollisia soveltamistilanteita (s. 110—111).

(12)Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että vangitseminen on jatkossa mahdollista myös tilanteissa, joissa selvitystä esimerkiksi konkreettisesta jatkamisvaarasta ei ole saatavissa, mutta on muutoin syytä epäillä, että epäilty aiheuttaa vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Uusi vangitsemisperuste on saadun selvityksen mukaan välttämätön erityisesti, kun kyseessä on niin sanottu ylitörkeä rikos. Tällaisiin rikoksiin, kuten henkirikoksiin tai terrorismirikoksiin, voidaan arvioida liittyvän karttamis-, sotkemis- tai jatkamisvaara sekä tutkinnan alkuvaiheessa että rikosprosessin aikana tuomion antamiseen asti. Ehdotettu vangitsemisperuste soveltuu yhtäaikaisesti jonkin muun perusteen kanssa, mutta voi olla käsillä myös tilanteissa, joissa muuta perustetta vangitsemiselle ei yksittäistapauksessa katsota olevan.

(13)Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä rikoksissa mikään pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n mukaisista vangitsemisperusteista ei välttämättä täyty, vaikka epäilty on kohdistanut vakavaa väkivaltaa läheiseensä, ja tämän tietoon tulleen teon sekä muiden tekoon liittyvien olosuhteiden perusteella on syytä epäillä, että epäilty aiheuttaa vaaraa esimerkiksi läheistensä tai sivullisten hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Ehdotettu uusi vangitsemisperuste koskee vain rikoksia, joista ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta. Näin ollen esimerkiksi epäilty törkeä pahoinpitely, josta tuomittava vähimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta, ei kuulu säännöksen soveltamisalaan. Valiokunta pitää tarpeellisena tarkastella, olisiko säännöksen soveltamisalaan syytä lisätä myös joitain sellaisia vakavia rikoksia, joista tuomittava vähimmäisrangaistus on vähemmän kuin kaksi vuotta vankeutta.

(14)Hallintovaliokunta on aiemmassa pakkokeinolain muuttamista koskevassa lausunnossaan (—) pitänyt perusteltuna arvioida, onko jälkikäteen ilmoitettavaa etsintää koskevalle sääntelylle tarvetta erityisesti vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan näkökulmasta. Eduskunta on mainitun asian käsittelyn yhteydessä hyväksynyt lausuman (), jossa edellytetään, että hallitus tuo selvityksen perusteella tarvittavat lainmuutokset eduskunnan käsiteltäväksi mahdollisimman pian.

(15)Pakkokeinolakiin ehdotetaan nyt lisättäväksi salaista kotietsintää, salaista erityistä kotietsintää ja salaista paikanetsintää koskevat säännökset. Salaisella kotietsinnällä tarkoitetaan rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun kotirauhan suojaamaan paikkaan tehtävää salaista etsintää ja salaisella erityisellä kotietsinnällä esimerkiksi lääkäreiden vastaanottotiloihin tai asianajotoimistoihin tehtävää etsintää. Salaisen paikanetsinnän kohteena voivat olla esimerkiksi varastotilat tai kerhotilat, joihin on rajoitettu pääsy.

(16)Hallintovaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä näiltäkin osin perusteltuna. Kuten esityksen perusteluissa todetaan, digitaalisesta kehityksestä huolimatta terrorististen sekä eräiden muiden vakavien rikosten valmistelu ja toteuttaminen edellyttävät usein reaalimaailmassa tapahtuvia fyysisiä toimia, joista voi jäädä erilaisia rikostorjunnallisesti merkittäviä jälkiä (esim. rikoksentekosuunnitelmia, sisäisen työnjakoon liittyviä tai iskukohdetta koskevia tietoja taikka suunnitelman toteuttamiseksi tarvittavia esineitä tai aineita). Salainen kotietsintä mahdollistaa laajoissa rikoskokonaisuuksissa keskeisten rikoksesta epäiltyjen piirin selvittämisen nykyistä tehokkaammin ilman velvollisuutta ilmoittaa etsinnästä sen kohteelle heti suoritetun etsinnän jälkeen.

(17)Ehdotetun pakkokeinolain 10 luvun 26 a §:n 3 momentin mukaan toimenpide on keskeytettävä ja sillä saadut tallenteet ja muistiinpanot on heti hävitettävä, jos salaisen kotietsinnän aikana tai muutoin ilmenee, että etsinnän kohteeksi voi joutua 26 b §:ssä tarkoitettua tietoa (vrt. salainen erityinen kotietsintä). Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitetyn näkemyksen mukaan sääntelyn tulisi mahdollistaa tällaisessa tilanteessa siirtyminen 26 b—e §:n mukaiseen erityisen etsinnän menettelyyn esimerkiksi sinetöimällä jo salaisella kotietsinnällä hankittu aineisto ilman velvollisuutta hävittää aineisto välittömästi. Tämä olisi saadun selvityksen mukaan tarkoituksenmukaista, sillä salainen kotietsintä on mainitun kaltaisessa tilanteessa jo suoritettu. Salainen kotietsintä on salainen pakkokeino, jonka käytännön toteuttaminen vaatii erityisjärjestelyjä muun muassa sen suorittajien turvallisuuden varmistamiseksi. Asiantuntijakuulemisessa ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena, että tilanteessa, jossa jo käynnissä olevan taikka toteutetun salaisen etsinnän kohteeksi voi joutua todistamiskiellon alaista tietoa, aineisto tulisi aina varmuuden vuoksi hävittää välittömästi. Uuden salaisen erityisen etsinnän toteuttaminen lisää riskiä poliisin toimenpiteiden paljastumisesta.

(18)sinetöitävä eikä aineistoa saa tutkia enemmälti. Sinetöinnin jälkeen asiassa on noudatettava, mitä salaisesta erityisestä kotietsinnästä säädetään.Valiokunta esittää lakivaliokunnalle harkittavaksi, tulisiko ehdotettua pakkokeinolain 10 luvun 26 a §:n 3 momenttia edellä todetun vuoksi muuttaa esimerkiksi seuraavasti: ”Jos salaisen kotietsinnän aikana tai muutoin ilmenee, että etsinnän kohteeksi voi joutua 26 b §:ssä tarkoitettua tietoa, toimenpide on keskeytettävä ja sillä saadut tallenteet ja muistiinpanot on heti”

(19)”esitutkintavirkamies”Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että ehdotetun pakkokeinolain 10 luvun 26 a §:n 4 momentin mukaan salaisessa kotietsinnässä löydettyä asiakirjaa saa tarkastella tutkinnanjohtajan, syyttäjän tai tuomioistuimen lisäksi vain poliisimies. Valiokunta pitää perusteltuna myöhemmässä lainvalmistelussa arvioida, voidaanko mainitun kaltaisissa sääntely-yhteyksissä käyttää jatkossa poliisimiehen sijasta käsitettä, jolloin tehtävässä voitaisiin hyödyntää poliisihallinnon henkilöstöä heidän asiantuntemuksensa perusteella riippumatta siitä, toimiiko henkilö poliisi- vai siviilivirassa.

(20)Tietolähdetoiminnalla tarkoitetaan pakkokeinolaissa muuta kuin satunnaista luottamuksellista, rikoksen selvittämiseksi merkityksellisten tietojen vastaanottamista poliisin ja muun viranomaisen ulkopuoliselta henkilöltä. Ohjatun tietolähteen käyttö on voimassa olevan lain mukaan sallittua. Poliisi, Tulli tai Rajavartiolaitos saa pyytää tähän tarkoitukseen hyväksyttyä henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivaa, rekisteröityä ja tiedonhankintaan suostunutta tietolähdettä hankkimaan edellä tarkoitettuja tietoja.

(21)Tietolähdetoiminnasta ja tietolähteen ohjatun käytön edellytyksistä säädetään pakkokeinolain 10 luvun 39 §:ssä ja tietolähteen ohjatusta käytöstä päättämisestä 40 §:ssä. Myös poliisilaissa sekä Tullin ja Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalaeissa on säännökset tietolähdetoiminnasta salaisena tiedonhankintakeinona. Voimassa oleva sääntely ei mahdollista tietolähteen osallistumista rikolliseen toimintaan.

(22)Pakkokeinolain 10 lukuun ehdotetaan lisättäväksi säännökset osallistuvan tietolähteen käytöstä. Ehdotetuilla muutoksilla laajennetaan esitutkintaviranomaisten toimivaltuuksia rikosten tutkinnassa. Perustelujen mukaan osallistuvan tietolähteen käyttö sijoittuu pakkokeinona peitetoiminnan ja ohjatun tietolähdetoiminnan väliin. Osallistuvassa tietolähdetoiminnassa on kyse nykyisen sääntelyn mukaisen tietolähdetoiminnan tapauskohtaisesta laajentamismahdollisuudesta.

(23)Valiokunta toteaa, että mahdollisuus osallistuvan tietolähteen käyttöön tehostaa poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen toimintaedellytyksiä esimerkiksi huumausaine- ja rahanpesurikollisuuden torjunnassa. Uuden toimivaltuuden avulla voidaan parantaa rikoskokonaisuuksien selvittämistä ja tehostaa rikosvastuun toteutumista. Valiokunta viittaa osallistuvan tietolähteen mahdollisten käyttötilanteiden osalta hallituksen esityksen perusteluissa kuvattuihin esimerkkeihin (esim. s. 51). Tietolähdetoiminnan avulla voidaan saada sellaista yksityiskohtaista tietoa, jota ei muilla salaisilla tiedonhankinta- tai pakkokeinoilla saada. Valiokunta pitää perusteltuna, että osallistuvan tietolähteen käytöstä säädetään yhdenmukaisesti kaikkien PTR-esitutkintaviranomaisten osalta, sillä kullakin esitutkintaviranomaisella on omat tietolähteensä, joita käsitellään omassa tietolähdeorganisaatiossa.

(24)Osallistuva tietolähde saa ehdotetun sääntelyn mukaan yksittäistapauksessa osana tietolähteen ohjattua käyttöä esitutkintaviranomaisen ohjauksessa ja valvonnassa hankkia esimerkiksi toimitiloja taikka kuljettaa esineitä tai aineita. Osallistuvan tietolähteen käytön edellytyksenä on, että voidaan erittäin pätevin perustein olettaa, että toimenpide tehdään ilman tietolähteen myötävaikutustakin ja että tietolähteen toiminta ei aiheuta vaaraa tai vahinkoa kenenkään hengelle, terveydelle tai vapaudelle taikka merkittävää vaaraa tai vahinkoa omaisuudelle. Osallistuva tietolähde saa myös esitutkintaviranomaisen ohjauksessa ja valvonnassa tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka mahdollistavat esitutkintaviranomaiselle muun 10 luvussa säädetyn salaisen pakkokeinon hyödyntämisen siltä osin kuin se on välttämätöntä kyseisen toimivaltuuden käyttämiseksi.

(25)Ehdotuksen mukaan osallistuvan tietolähteen käytöstä päättää Keskusrikospoliisin päällikkö tai tietolähdetoimintaan määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Tullin tutkiman tullirikoksen selvittämiseksi toimivaltuuden käytöstä päättää Tullin rikostorjunnan päällikkö tai tietolähdetoimintaan määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu tullimies ja Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämiseksi Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö, apulaisosastopäällikkö tai tietolähdetoimintaan määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu rajavartiomies. Osallistuvan tietolähteen käytöstä päättää ehdotuksen mukaan näin ollen se viranomainen, joka tosiasiallisesti vastaa tietolähdetoiminnasta. Päätöksentekomenettely vastaa soveltuvin osin tietolähteen ohjatusta käytöstä päättämisestä säädettyä.

(26)Valiokunnan saaman selvityksen mukaan operatiivisen rikostorjunnan käytännön tilanteet vaativat usein nopeaa reagointia ja päätöksentekoa. Valiokunta pitää perusteltuna, että osallistuvan tietolähteen käyttöä koskeva päätöksentekorakenne tukee mahdollisimman hyvin käytännön operatiivista toimintaa.

(27)Hallintovaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedonkulku varmistetaan, jotta operaatioihin liittyviä riskejä voidaan vähentää ja etenkin päällekkäisiä operaatioita välttää. Esityksessä ehdotetun pakkokeinolain 10 luvun 40 c §:n 5 momentin mukaan osallistuvan tietolähteen käyttö on sovitettava yhteen muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa toimintaan liittyvien henkilöiden turvallisuuden varmistamiseksi sekä salaisten pakkokeinojen käyttämiseen liittyvien taktisten ja teknisten menetelmien ja suunnitelmien paljastumisen estämiseksi. Valiokunta pitää tätä sääntelyä välttämättömänä ja korostaa säännökseen sen perustelujen mukaan liittyvän ilmoitusvelvollisuuden merkitystä. Hallintovaliokunta esittää, että lakivaliokunta vielä arvioi, onko ilmoitusvelvollisuutta koskevaa sääntelyä vielä syytä täsmentää. Lisäksi hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, onko laissa tarpeen säätää poliisin oikeudesta ottaa osallistuvan tietolähteen käyttöä koskeva tiedonhankinta tietyissä tilanteissa hoitaakseen (ns. otto-oikeus).

(28)Ehdotetuilla muutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia toimivaltaisille viranomaisille. Uusien salaisten pakkokeinojen soveltaminen edellyttää kuitenkin henkilöstön kouluttamista, ohjeistuksen päivittämistä ja panostuksia tietotekniseen valmiuteen. Valiokunta painottaa näiden seikkojen merkitystä lainsäädännön asianmukaisen käytännön soveltamisen varmistamisessa. Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä sitä, että toimivaltaisille rikostorjuntaviranomaisille ja tuomioistuimille on varattava riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen.

(29)Hallintovaliokunta toteaa lopuksi, että viranomaisten toimivaltuuksia koskevaa lainsäädäntöä on viime vuosina pyritty kehittämään etupainotteisesti niin, että viranomaiset voivat vastata myös uudenlaisiin hybridi- ja muihin uhkiin normaaliolojen toimivaltuuksilla. Valiokunta pitää tärkeänä, että vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden muuttunut tilannekuva on otettu lainsäädännön kehittämisessä huomioon. Kehittämistyötä tulee edelleen jatkaa niin, että viranomaisilla on riittävät toimivaltuudet kansalaisten turvallisuudesta huolehtimiseen kaikissa turvallisuustilanteissa.

Eriävä mielipide

Perustelut

Yleistä

Ampuma-aserikoksen lisääminen salaisten pakkokeinojen perusterikokseksi

Salainen kotietsintä, salainen erityinen kotietsintä ja salainen paikanetsintä

Osallistuva tietolähde

Viranomaisten salaisen tiedonhankinnan toimivaltuuksia on ajan mittaan laajennettu toistuvasti ja merkittävästi, ja käytettävissä olevien menetelmien määrä on kasvanut. Uusien tiedonhankintatoimivaltuuksien säätämistä on käytännössä seurannut säännönmukaisesti niiden soveltamisalan laajentaminen, uusien toimivaltuuksien käyttöönotto sekä toimivaltuuksien ulottaminen myös muiden viranomaisten käyttöön. Näin toimivaltuuksia on laajennettu vähitellen yhä pidemmälle, mikä heikentää perus- ja ihmisoikeuksien suojaa.

Tällä hetkellä vireillä on useita samanaikaisia lakimuutoksia, joilla puututaan erityisesti luottamuksellisen viestin salaisuuden ja kotirauhan suojaan.

Ylimääräisen tiedon käytön esitetään mahdollistettavaksi myös ampuma-aserikoksen selvittämiseksi. Ehdotusta perustellaan sillä, että huumausainerikosten tavoin ampuma-aserikokset liittyvät monessa tapauksessa vakavampien rikosten tekemiseen tai samaan rikoskokonaisuuteen. Niiden voidaan perustelujen mukaan katsoa kuuluvan perustuslain 10 §:n 4 momentissa tarkoitettuihin yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantaviin rikoksiin.

Vertaaminen huumausainerikokseen ei ole kaikilta osin perusteltua. Ampuma-aserikoksen tunnusmerkistöön sisältyy tekomuotoja, joita tuskin voi pitää yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavina rikoksina. Osa ampuma-aserikoksen tekomuodoista liittyy esimerkiksi ilmoitusten ja merkintöjen laiminlyönteihin. Rajausta tiettyihin tekomuotoihin tulisi harkita.

Ampuma-aserikoksen lisääminen perusterikosten luetteloon ei saa johtaa salaisten pakkokeinojen automaattiseen tai rutiininomaiseen käyttöön. Pakkokeinon käytön välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus on arvioitava erikseen jokaisessa yksittäistapauksessa. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon esimerkiksi teon konkreettinen vaarallisuus, aseen laatu, aseiden määrä ja teon mahdollinen yhteys muuhun vakavaan rikollisuuteen.

Ehdotettu kotirauhan suojaamaan tilaan kohdistuva salainen etsintä merkitsisi erittäin voimakasta puuttumista yksityiselämän ja kotirauhan suojaan. Salaisen etsinnän kohteena oleva henkilö ei voisi etsinnän aikana valvoa sen toimittamista, puuttua etsinnän laajuuteen tai vedota esimerkiksi aineistoa koskevaan salassapitovelvollisuuteen tai hyödyntämiskieltoon. Oikeussuojan toteutuminen jäisi käytännössä lähes kokonaan ennakollisen lupaharkinnan ja jälkikäteisen valvonnan varaan.

Esityksessä ei ole myöskään osoitettu, miksi nykyiset pakkokeinot eivät olisi riittäviä. Kotietsintä voidaan jo nykyisin toimittaa ilman ennakkoilmoitusta ja ajoittaa esimerkiksi kiinnioton yhteyteen siten, ettei tutkinta vaarannu.

Esityksessä ehdotetaan salaiselle erityiselle kotietsinnälle välttämättömyysedellytystä, mutta vastaavaa ei ehdoteta salaisille kotietsinnöille tai salaisille paikanetsinnöille. Jo pakkokeinolain suhteellisuus- ja vähimmän haitan periaatteiden tulisi kuitenkin tarkoittaa sitä, että paikkaan kohdistuvat etsinnät tulee ensisijaisesti suorittaa normaaleina kotietsintöinä tai paikanetsintöinä ja vasta aivan viimesijaisesti nyt ehdotettuina salaisina muotoina. Esityksen perustelut välttämättömyysedellytyksen puuttumiselle eivät ole täysin vakuuttavia.

Pakkokeinolakiin ehdotetaan myös sääntelyä osallistuvasta tietolähteestä, joka pakkokeinona asettuisi peitetoiminnan ja ohjatun tietolähdetoiminnan väliin. Merkittävänä erona ohjattuun tietolähdetoimintaan olisi se, että kyse olisi tietyssä määrin tietolähteen eli yksityishenkilön osallistumisesta rikolliseen toimintaan viranomaisen tieten ja ainakin osittain tämän ohjauksessa.

Ehdotettu sääntely on varsin ongelmallista osallistuvan tietolähteen rikosvastuun toteuttamisen tai toteuttamatta jättämisen kannalta. Ehdotus hämärtää viranomaisen ja yksityisen henkilön välistä vastuunjakoa sekä rikoksen selvittämisen ja rikolliseen toimintaan vaikuttamisen välistä rajaa. Ehdotus herättää vakavia kysymyksiä muun muassa tietolähteen turvallisuudesta, oikeudellisesta vastuusta, mahdollisuudesta vetäytyä toiminnasta, viranomaisen vastuusta toiminnasta aiheutuvista vahingoista, toiminnan dokumentoinnista sekä rikosprosessissa käytettävän näytön luotettavuuteen liittyvistä kysymyksistä. Ongelmallista on myös se, että tietolähdetoiminnan ulkopuolinen valvonta on käytännössä haastavaa.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme

että lakivaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 17.9.2026

Anna

Kontula

vas

Alviina

Alametsä

vihr