Eduskunnan puhemiehelle
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 4 § velvoittaa huoltajaa huolehtimaan lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Samalla potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 7 ja 9 § korostavat alaikäisen itsemääräämisoikeutta tämän iän ja kehitystason mukaisesti.
Käytännössä moni yhteishuoltajavanhempi on kuitenkin joutunut tilanteeseen, jossa yli 12-vuotiaan lapsen terveystietojen saaminen ja terveysasioiden hoitaminen on tehty erittäin vaikeaksi. Omakannassa tai hyvinvointialueiden sähköisissä palveluissa huoltaja ei välttämättä pääse näkemään lapsensa tietoja ilman erillisiä suostumuksia, vaikka lapsi itse ei vastustaisi vanhemman osallistumista asioiden hoitoon. Suostumuksen antaminen voi puolestaan edellyttää vahvaa sähköistä tunnistautumista yli 12-vuotiaalta lapselta tai monimutkaisten sähköisten palvelujen käyttöä.
Monet vanhemmat kokevat tilanteen ristiriitaiseksi. Yhteiskunta ja lainsäädäntö velvoittavat huoltajia vastaamaan alaikäisen lapsen terveydestä, mutta samalla heidän mahdollisuuksiaan saada lapsen hoitamiseen tarvittavia tietoja rajoitetaan. Erityisen ongelmallista tämä on silloin, kun lapsella on vakavia oireita, pitkäaikainen sairaus tai keskeneräisiä tutkimuksia.
Nykytilanne osoittaa, että tarvittaisiin toimivampi mekanismi, jolla alaikäinen voisi halutessaan helposti valtuuttaa huoltajansa hoitamaan terveysasioitaan ja tarkastelemaan terveystietojaan. Lisäksi olisi syytä arvioida, onko nykyinen 12 vuoden iän kohdalle muodostunut raja tarkoituksenmukainen vai tulisiko huoltajien tiedonsaantioikeus ulottaa vähintään 15 vuoden ikään saakka.
Käytännössä ratkaiseva vaihe on usein vasta silloin, kun nuori saa omat verkkopankkitunnukset tai muut vahvan tunnistautumisen välineet ja kykenee itsenäisesti hoitamaan sähköistä asiointia. Toimiva ratkaisu olisi luoda sellainen menettely, jossa alaikäinen voi kirjallisella tai sähköisellä suostumuksella antaa huoltajalleen oikeuden käyttää Omakantaa ja muita terveydenhuollon sähköisiä palveluja määräaikaisesti, esimerkiksi 15 vuoden ikään tai täysi-ikäisyyteen saakka.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus selvittänyt, kuinka paljon alaikäisten terveystietojen saatavuuteen liittyvät rajoitukset ja sähköiset suostumusmenettelyt vaikeuttavat vanhempien mahdollisuuksia hoitaa yli 12-vuotiaan lapsensa terveysasioita, ja
aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin, joilla vanhempien tiedonsaantia ja alaikäisen lapsen terveysasioiden hoitamista helpotetaan silloin, kun se on lapsen edun mukaista?