Eduskunnan puhemiehelle
Ennallistamisasetus on osa Euroopan unionin pyrkimyksiä pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja parantaa heikentyneiden ekosysteemien tilaa. Suomen metsät ovat erityislaatuisia sekä luonnon että kansantalouden näkökulmasta. Metsät ovat merkittävä hiilivarasto ja luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeinen elinympäristö, mutta samalla ne muodostavat suomalaisen metsäteollisuuden raaka-ainepohjan ja ovat kansainvälisesti poikkeuksellisella tavalla suurelta osin suomalaisten omistamia.
Eduskunta hyväksyi hallituspuolueiden äänin 23.6.2026 luonnonsuojelulain muutokset, joilla kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu osoitettiin ympäristöministeriön vastuulle ja suunnitelmasta päättäminen yksinomaan valtioneuvoston poliittisen päätöksenteon varaan. Samalla hallitus torjui keskustan esittämät muutokset, joilla olisi asetettu ennallistamissuunnitelman laadinnalle kansallisia reunaehtoja, hillitty toimeenpanosta aiheutuvia kustannuksia, vahvistettu maanomistajien omaisuudensuojaa sekä selkeytetty muutoksenhakua ja oikeusturvaa koskevaa säätelyä.
Päätös on yksi Orpon hallituskauden merkittävimmistä, sillä kansallinen ennallistamissuunnitelma tulee vaikuttamaan laajasti Suomen maankäyttöön, luonnonvarojen käyttöön, maa- ja metsätalouteen, energiantuotantoon, aluekehitykseen ja julkiseen talouteen vuosikymmeniksi eteenpäin. Toisin kuin hallitus on antanut ymmärtää, ei nyt hyväksytyksi tulleessa luonnonsuojelulain muutosesityksessä ollut kyse vähäisestä hallinnollisesta kysymyksestä, vaan sillä on kauaskantoisia vaikutuksia koko Suomen ja suomalaisten tulevaisuuteen.
Lakimuutoksessa säädettiin siitä, kuka suunnitelman valmistelee ja kuka siitä päättää, mutta itse suunnitelman sisältöä ohjaavat kansalliset reunaehdot jätettiin avoimiksi. Lakiin ei kirjattu säännöksiä siitä, millä perusteilla ennallistamistoimenpiteiden kohteita valitaan, miten taloudelliset vaikutukset tulee ottaa huomioon, millä tavoin kansallista liikkumavaraa tulee hyödyntää tai miten maanomistajien oikeudet tulee turvata suunnitelmaa laadittaessa.
Ennallistamissuunnitelman valmisteluun liittyy useita vakavia huolia. Ensinnäkin suunnitelman kustannusvaikutukset ovat edelleen epäselvät. Uusimpien arvioiden mukaan ennallistamisasetuksen toimeenpanon kokonaiskustannukset voivat nousta jopa 30 miljardiin euroon. Kyse on poikkeuksellisen mittavasta julkisesta ja kansantaloudellisesta kokonaisuudesta, jonka vaikutuksia ei ole kattavasti arvioitu ennen päätöksentekoa. Myös lainsäädännön arviointineuvosto on kiinnittänyt huomiota siihen, että ennallistamistoimilla on huomattavia vaikutuksia julkiseen talouteen sekä elinkeinojen harjoittamiseen. Tästäkään huolimatta hallitus ei ole pitänyt tarpeellisena asettaa edes suunnitelman valmistelulle kustannuksia rajoittavia kansallisia reunaehtoja.
On myös arvioitu, että hakkuumahdollisuudet voivat vähentyä jopa 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Kyse olisi valtavasta heikennyksestä metsäsektorin toimintaedellytyksiin. Tästä syystä olisi ollut perusteltua säätää laissa velvollisuudesta ottaa huomioon kansantaloudelliset vaikutukset.
Suunnitelmaan liittyy merkittäviä omaisuudensuojaa ja oikeusturvaa koskevia kysymyksiä. Vaikka ennallistamissuunnitelma ei välittömästi loisi uusia käyttörajoituksia, sillä voi olla huomattavia tosiasiallisia vaikutuksia maanomistajien asemaan, kiinteistöjen arvoon, investointien toteuttamiseen sekä luonnonvarojen hyödyntämiseen.
Hallitus perusteli valitsemaansa menettelyä ennen kaikkea valmistelun kiireellä. Euroopan komissio edellyttää ennallistamissuunnitelman luonnoksen toimittamista komissiolle 1.9.2026 mennessä. Kuitenkin jo luonnonsuojelulain muutosta käsiteltäessä oli tiedossa, ettei Suomi tule pysymään aikataulussa. Ennallistamissuunnitelman lausunnolla olleeseen luonnokseen jätettiin 178 lausuntoa, joissa esiin nousi merkittävää kritiikkiä.
Ennen merkittäviä taloudellisia tai maanomistajien oikeuksiin vaikuttavia ratkaisuja on oltava riittävä tieto siitä, mitä alueita velvoitteet tosiasiallisesti koskevat, millaisia toimenpiteitä niillä edellytetään ja millaisia ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia toimenpiteillä on. Esimerkiksi luontotyypin esiintyminen voidaan monissa tapauksissa tunnistaa kohtuullisen luotettavasti, mutta luontotyypin ekologisen tilan, sen kehityksen ja ennallistamistoimien vaikutusten arviointi on huomattavasti vaikeampaa.
Erityisen tärkeää on selkeyttää talousmetsien asemaa. Suomessa metsätalous perustuu laajasti yksityiseen metsänomistukseen ja talousmetsillä on merkittävä kansantaloudellinen, alueellinen ja huoltovarmuuteen liittyvä merkitys. Ennallistamisasetuksen toimeenpanossa tulee tarkastella, voidaanko talousmetsäalueita rajata ennallistamistoimien ulkopuolelle silloin, kun niiden käytön rajoittaminen aiheuttaisi merkittävää haittaa metsätaloudelle ja puun saatavuudelle. Suomen tulee myös aktiivisesti selvittää ja hyödyntää asetuksen mahdollistamat kansalliset joustot sekä neuvotella komission kanssa niiden täysimääräisestä hyödyntämisestä Suomen erityisolosuhteet huomioiden.
Luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen ei pidä tarkoittaa sitä, että vapaaehtoisuuteen perustuvasta luonnonhoidosta siirrytään laajasti velvoittavaan metsänhoidon säätelyyn. Jos esimerkiksi metsän sekapuustoisuudesta, puuston eri-ikäisyydestä tai tietyistä metsänkäsittelymenetelmistä muodostuisi käytännössä sitovia vaatimuksia kaikille metsänomistajille, olisi kyse merkittävästä muutoksesta metsänomistajien päätösvaltaan. Suomessa metsien kasvuolosuhteet, puulajit, metsän rakenne ja metsänomistajien tavoitteet vaihtelevat huomattavasti alueittain. Ylhäältä määritelty, yksityiskohtainen metsänhoidon sääntely ei siksi sovellu Suomen kaikkiin olosuhteisiin.
On myös huolehdittava siitä, ettei ennallistamisasetuksen toimeenpanosta muodostu metsänomistajille pysyviä, vaikeasti ennakoitavia velvoitteita tai kiinteistöön kohdistuvia rasitteita ilman selkeää lainsäädäntöä, vaikutusarviointia ja asianmukaista korvausjärjestelmää. Esimerkiksi niin sanottuun heikentämättömyysvelvoitteeseen liittyvät käytännön kysymykset tulee ratkaista ennen etenemistä.
Ennallistamisen kustannukset ja taloudelliset vaikutukset on niin ikään arvioitava realistisesti. Jos ennallistamistoimet rajoittavat metsien talouskäyttöä, seurauksena voi olla metsänomistajille hakkuutulojen menetyksiä ja valtiolle merkittäviä korvaus- ja hallinnollisia kustannuksia. Kyse ei ole ainoastaan ennallistamistoimenpiteiden suorista kustannuksista vaan myös menetetystä metsätalouden tuotosta, puun saatavuudesta, metsäteollisuuden toimintaedellytyksistä sekä aluetaloudellisista vaikutuksista.
Jos ennallistamisesta aiheutuu maanomistajalle taloudellista haittaa yhteiskunnan tavoitteiden toteuttamiseksi, kustannuksia ei tule sälyttää yksittäisten metsänomistajien kannettaviksi. Valtion on huolehdittava riittävästä ja pitkäjänteisestä rahoituksesta.
Samalla on syytä tarkastella kannustavia keinoja ennen uusia pakottavia velvoitteita. Ennallistamisen ja luonnonsuojelun yhteydessä tulisi ensisijaisesti vahvistaa vapaaehtoisuuteen perustuvia, metsänomistajalle houkuttelevia ratkaisuja.
Myös ennallistamisen toimeenpanon hallinnollinen taakka on syytä arvioida. Asetuksen toimeenpano edellyttää muun muassa seurantaa, suunnittelua, neuvontaa, raportointia ja vaikutusten arviointia. Suomen metsäkeskukselle on jo osoitettu viime vuosina uusia tehtäviä samaan aikaan, kun siltä on vähennetty rahoitusta siten, että kun vuonna 2023 henkilötyövuosia oli 534, oli vuodelle 2025 budjetoitu vain 420 henkilötyövuotta. On perusteltua kysyä, millä henkilöstö- ja taloudellisilla resursseilla uudet tehtävät aiotaan tosiasiassa hoitaa.
Suomen on oltava aktiivinen ja rakentava luonnon monimuotoisuuden edistämisessä, mutta ennallistamisasetuksen toimeenpanossa on löydettävä suomalaisiin olosuhteisiin sopiva malli. Tavoitteena tulee olla luonnon tilan parantaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti ja ekologisesti vaikuttavasti, ei uuden byrokratiakerroksen rakentaminen suomalaisen metsätalouden ympärille.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla ja
missä aikataulussa Suomi pyrkii käynnistämään neuvottelut kansallisista joustoista?