Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vuoden 2027 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta sekä eräiksi muiksi verolaeiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki vuoden 2027 tuloveroasteikosta ja muutettavaksi tuloverolakia.

Esityksen mukaan ansiotuloveroperusteisiin tehtäisiin indeksitarkistus kaikilla tulotasoilla 3,2 prosenttiyksikön mukaan korottamalla tuloveroasteikon kaikkia tulorajoja sekä muuttamalla työtulovähennystä ja perusvähennystä. Lisäksi pieni- ja keskituloisten työn verotusta kevennettäisiin yhteensä noin 230 miljoonalla eurolla muuttamalla työtulovähennystä.

Työsuhdeoptioiden verotusta muutettaisiin listaamattomien osakeyhtiöiden osakkeiden osalta siten, että työsuhdeoption perusteella määräytyvä vero tulisi tiettyjen edellytysten täyttyessä maksettavaksi vasta silloin, kun optiolla merkityt osakkeet luovutetaan. Henkilöstöanteja koskevaa säännöstä muutettaisiin poistamalla rajoitus, jonka mukaan säännös koskee vain tilanteita, joissa merkitään oman työnantajayhtiön osakkeita. Lisäksi täsmennettäisiin henkilöstön enemmistön käsitettä.

Yrittäjävähennystä korotettaisiin puolella prosenttiyksiköllä 5,5 prosenttiin ja yhteisetuuden tuloveroprosenttia alennettaisiin puolella prosenttiyksiköllä 26 prosenttiin. Osakesäästötilillä olevan osuuskunnan osuuden tai osakkeen perusteella saatu ylijäämä katsottaisiin osakesäästötilin tuotoksi samoin perustein kuin osakesäästötilillä olevan osakeyhtiön osakkeen perusteella saatu osinko.

Lastensuojelulain mukaiset taloudelliset tuet säädettäisiin verovapaiksi sosiaalietuuksiksi ja juomapakkausten panteista saatu tulo verovapaaksi tuloksi.

Lahjoitusvähennystä koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että vähennyskelpoisten lahjoitusten saajajoukkoa laajennettaisiin. Samalla yhtenäistettäisiin yhteisöjen ja luonnollisten henkilöiden vähennyskelpoisten lahjoitusten saajajoukko. Luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys muutettaisiin verosta tehtäväksi vähennykseksi. Vähennyksen enimmäismäärät olisivat verovelvolliskohtaisia.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettaviksi elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia, tuloverolakia ja maatilatalouden tuloverolakia siten, että korkojen vähennyskelpoisuutta rajoittavaa sääntelyä sovellettaisiin yhteisöiden, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden lisäksi yhteisetuuksiin.

Verotusmenettelystä annettua lakia ja tulotietojärjestelmästä annettua lakia täsmennettäisiin siltä osin kuin kyse on rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamisesta tulorekisteriin sen jälkeen, kun Valtiokonttorin rikosvahinkokorvausten takaisinperintätehtävät siirtyivät Oikeusrekisterikeskukselle.

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2027 toimitettavassa verotuksessa. Yhteisetuuden ennakkoperinnässä lakia sovellettaisiin sen voimaantulosta lähtien. Rikosvahinkokorvausten takaisinperinnän tulorekisteri-ilmoittamista koskevia lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran kalenterivuodelta 2026 ilmoitettaviin tietoihin.

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

1.1

Tausta

Tuloverolain (1535/1992) 124 §:n 5 momentin mukaan kultakin vuodelta toimitettavassa ansiotulon verotuksessa sovellettavasta veroasteikosta säädetään erikseen.

Tuloverolakiin ehdotetut muutokset perustuvat pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan sekä kevään kehysriihessä ja syksyn budjettiriihessä tehtyihin päätöksiin. Hallitus tavoittelee veropolitiikallaan kotitalouksien ostovoiman kohentumista, työnteon kannustimien parantumista ja talouskasvun edellytysten vahvistumista. Hallitusohjelman mukaan kotitalouksien ostovoimaa vahvistetaan keventämällä työn ja liikkumisen verotusta.

Hallitusohjelman mukaan ansiotuloverotukseen tehdään tarkistus vuosittain ansiotaso- tai kuluttajahintaindeksin perusteella nopeammin kasvavan indeksin mukaisesti. Lisäksi hallitusohjelman veropolitiikkaa koskevan liitteen C mukaan hallitus keventää työn verotusta yhteensä 405 miljoonalla eurolla hallituskauden aikana, josta vuoden 2027 verotukseen kohdistuu noin 105 miljoonaa euroa. Lisäksi hallitus päätti kevään 2025 kehysriihessä työnteon kannustimien parantamiseksi ja ostovoiman vahvistamiseksi keventää pieni- ja keskituloisten työn verotusta siten, että vuoden 2027 verotukseen kohdistuu 125 miljoonan euron lisäkevennys. Kevennykset ehdotetaan toteutettaviksi korottamalla työtulovähennystä.

Osana kevään 2025 kehysriihen kasvutoimia hallitus päätti käynnistää työn Euroopan parhaiden työsuhdekannustinjärjestelmien luomiseksi. Kirjauksen mukaan selvityksessä kartoitetaan työsuhdeoptioiden ja muiden osakepohjaisten kannustinjärjestelmien verotuksen nykytila ja arvioidaan muutostarpeet. Selvitys laaditaan osallistavassa prosessissa yhdessä toimialan edustajien, tutkijoiden ja Verohallinnon kanssa vuoden 2026 kesään mennessä. Selvityksen pohjalta tehdään tarvittavat lainsäädäntömuutokset. Kevään 2026 kehysriihessä hallitus linjasi, että verotuksen ajankohta muutetaan työsuhdeoption käytöstä kohde-etuuden luovutushetkeen listaamattomien yhtiöiden osakkeiden osalta. Lisäksi uudistetaan suunnattua henkilöstöantia siten, että tytäryhtiön palveluksessa olevalle työntekijälle voidaan antaa myös konsernin emoyhtiön osakkeita. Kehysriihen päätösten myötä valtiovarainministeriössä käynnissä ollut selvitys muuttui lainsäädännön valmisteluksi.

Hallitus päätti vuoden 2026 kehysriihessä, että yksityisten elinkeinonharjoittajien, maa- ja metsätalouden harjoittajien sekä elinkeinoyhtymien osakkaiden elinkeinotoiminnan edellytyksiä vahvistetaan korottamalla verotuksen yrittäjävähennystä 5 prosentista 5,5 prosenttiin.

Lastensuojelulain (417/2007) mukaisten taloudellisten tukien verotuskohtelussa on havaittu epäselvyyksiä ja epäyhtenäisyyttä, koska kyseisiä tukia ei ole tuloverolaissa säädetty verovapaiksi sosiaalietuuksiksi. Luonteeltaan ne kuitenkin vastaavat tukia, jotka on säädetty verovapaiksi sosiaalietuuksiksi. Hyvinvointialueet maksavat kyseisiä tukia osana niille säädettyä lastensuojelun järjestämisvastuuta. Tuet eivät ole vastiketta työstä tai ansiotoiminnasta.

Kevään 2026 kehysriihen yhteydessä hallitus päätti käynnistää selvityksen useista norminpurkuesityksistä. Yhtenä norminpurkutoimena esitettiin pullopanttitulojen verovapautta.

Hallitus päätti kevään 2024 kehysriihessä, että lahjoitusvähennys laajennetaan lahjoituksiin nuoriso-, kulttuuri-, liikunta-, urheilu- ja tietyt ehdot täyttäville lapsijärjestöille vuodesta 2026 alkaen. Tämän lisäksi hallitusohjelma sisältää kirjauksen, jonka mukaan selvitetään kehitysyhteistyöhön tehtävän lahjoituksen vähentämistä verotuksessa tai vapaaehtoisen lahjoituksen tekemistä verotuksen yhteydessä.

Kansalaisjärjestöstrategia 2023–2027 (Valtioneuvoston periaatepäätös, oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:20) sisältää kehysriihen linjausta vastaavan kirjauksen lahjoitusvähennyksen laajentamisesta. Strategiassa todetaan, että vähennys koskee yksityishenkilöiden ja yritysten tekemiä lahjoituksia. Lisäksi kansalaisjärjestöstrategiassa todetaan, että kansalaisjärjestöjen yksityisrahoituksen lisäämiseksi selvitetään myös laajemmin rekisteröidyille yhdistyksille ja säätiöille osoitettujen lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamista.

Kevään 2026 kehysriihessä hallitus päätti, että lahjoitusvähennyksen laajentaminen toteutetaan aiemmin sovitulla tavalla ja tämän lisäksi lahjoitusvähennys laajennetaan sosiaali- ja terveysalan järjestöihin. Aikataulun osalta linjattiin, että hallituksen esitys annetaan budjettilakina syksyllä 2026 ja voimaantulo on vuoden 2027 alusta.

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman veropolitiikkaa koskevaan liitteeseen C sisältyvän selvitettäviä veromuutoksia koskevan listan mukaan selvitetään korkovähennysrajoitusten ulottaminen yhteisetuuksiin (mukaan lukien yhteismetsä).

Vuoden 2026 alkupuolella Oikeusrekisterikeskuksen ja Valtiokonttorin välisissä keskusteluissa on noussut esiin kysymys takaisinperintäpäätöksistä tehtävistä tulorekisteri-ilmoituksista rikosvahinkolain (1204/2005) muuttamista koskevan lainmuutoksen 418/2025 jälkeen. Lainmuutoksen myötä Valtiokonttorille kuuluneet rikosvahinkokorvausten takaisinperintätehtävät siirtyivät Oikeusrekisterikeskukselle vuoden 2026 alusta alkaen. Oikeusrekisterikeskus ja Verohallinnon Tulorekisteriyksikkö ovat alustavien selvitysten jälkeen olleet yhteydessä valtiovarainministeriöön. Alustavien selvitysten perusteella on ilmennyt, että tarvittaviin toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi tulisi ryhtyä, jotta Oikeusrekisterikeskus pystyisi antamaan tulorekisteri-ilmoituksia rikosvahinkokorvausten takaisinperinnästä lainmuutoksen 418/2025 myötä muuttuneessa tilanteessa.

Oikeusministeriö on ollut valtiovarainministeriöön yhteydessä tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018) eräistä säädösviittauksia ja terminologiaa koskevista teknisistä tarkistustarpeista, jotka johtuvat Oikeuspalveluvirastosta annetusta laista (1133/2023).

1.2

Valmistelu

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä. Oikeuspalveluvirastosta annetusta laista johtuvat teknisluontoiset tarkistukset tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin on valmisteltu valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön toimesta.

Työsuhdeoptioiden verotuksen nykytilaa sekä mahdollisia muutostarpeita on lisäksi arvioitu osana valtiovarainministeriön asettamaa hanketta, jonka tehtävänä on tuottaa hallitusohjelmassa päätetyt henkilöiden tuloverotusta koskevat selvitykset (VM115:00/2023). Hankkeessa järjestettiin joulukuussa 2025 kolme erillistä kuulemistilaisuutta, joissa kuultiin toimialan, tutkijoiden ja Verohallinnon näkemyksiä hallituksen linjaukseen liittyen. Kuultavina olivat:

1) Akava ry, Elinkeinoelämän Keskusliitto ry, Keskuskauppakamari ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry ja STTK ry.

2) Suomen Asianajajat, Suomen Veroasiantuntijat ry, Pääomasijoittajat ry ja Suomen Startup-yhteisö ry.

3) Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston sekä Turun kauppakorkeakoulun tutkijat sekä Verohallinto.

Yleisesti ottaen suurimpana ongelmana nähtiin työsuhdeoptioiden nykyinen verotusajankohta, kun optioilla merkitään osakkeita. Edun verottaminen ansiotulona optioiden käyttöhetkellä johtaa työntekijän veronmaksukykyyn liittyviin ongelmiin, koska työntekijälle muodostuu verotettavaa ansiotuloa osakkeiden merkintävuoden verotuksessa. Erityisesti ongelma koskee listaamattomia yhtiöitä, joissa osakkeet eivät tyypillisesti ole välittömästi realisoitavissa. Nykyisen verotuksen ei nähty kannustavan työntekijöitä osakemerkintään vaan ennemminkin luovuttamaan optiot ilman osakemerkintää. Tämä voi johtaa ulkomaisten pääomasijoittajien omistusosuuden kasvuun kotimaisissa yhtiöissä.

Lahjoitusvähennystä koskeva ehdotus on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhteistyössä Verohallinnon kanssa.

Henkilöiden tuloverotusta ja eräitä muita verotusta koskevia muutoksia selvittävä hanke - Valtiovarainministeriö

Lahjoitusvähennystä koskevaa valmistelua on lisäksi tehty osana valtiovarainministeriön asettamaa hanketta, jonka tehtävänä on tuottaa hallitusohjelmassa päätetyt henkilöiden tuloverotusta koskevat selvitykset (VM115:00/2023). Hankkeessa järjestettiin joulukuussa 2024 kaksi kuulemistilaisuutta, joissa sidosryhmille varattiin tilaisuus kertoa näkemyksiään lahjoitusvähennyksen laajentamista koskevista kevään kehysriihen linjauksista sekä hallitusohjelman kirjauksista. Kuultavina olivat oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE, Suomen Olympiakomitea, Vastuullinen Lahjoittaminen ry, Suomalaiset kehitysjärjestöt - Finnish Development NGOs Fingo ry, Nuorisoala ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry, Taiteen edistämiskeskus (Taike) ja Museovirasto. Kuulemistilaisuuksia koskevat materiaalit ovat saatavilla kyseisen hankkeen hankesivuilla ().

Rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamisesta tulorekisteriin on käyty taustakeskusteluja Verohallinnon Tulorekisteriyksikön, Oikeusrekisterikeskuksen ja oikeusministeriön kanssa.

Lahjoitusvähennystä koskevista ehdotuksista järjestettiin lausuntokierros 15.5.–26.6.2025. Muilta osin hallituksen esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 17.6.–12.8.2026. Oikeuspalveluvirastosta annetusta laista johtuvista tulotietojärjestelmästä annetun lain säädösviittauksia ja terminologisia muutoksia koskevista teknisistä tarkistuksista ei ole pyydetty lausuntoja niiden vähäisyyden ja teknisluontoisuuden vuoksi. Lausuntoa pyydettiin ehdotusten kannalta keskeisiltä ministeriöiltä, viranomaisilta, elinkeinoelämältä ja muilta sidosryhmiltä.

VM065:00/2024

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat mukaan lukien lausuntopyynnöt ja saadut lausunnot ovat nähtävillä julkisessa palvelussa osoitteessa https://vm.fi/hankkeet tunnuksella.

2

Nykytila ja sen arviointi

2.1

Ansiotulojen veroperusteet

2.1.1

Ansiotulojen tuloveroasteikko

Tuloverolain 124 §:n 5 momentin mukaan kultakin vuodelta toimitettavassa ansiotulon verotuksessa sovellettavasta veroasteikosta säädetään erikseen. Eriytetyssä tuloverojärjestelmässä progressiivinen tuloveroasteikko koskee luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien saamaa ansiotuloa. Veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastuva tulo, eläke sekä tällaisen tulon sijaan saatu etuus tai korvaus.

Vuodelle 2026 tuloveroasteikkoa uudistettiin osana kokonaisuutta, jossa työn verotusta kevennettiin ja ansiotuloverotuksen ylimmät marginaalit alennettiin noin 52 prosenttiin. Vuoden 2026 tuloveroasteikon kolmeen alimpaa tulorajaan tehtiin 3,6 prosentin suuruinen indeksitarkistus. Asteikkoon lisättiin uusi tuloluokka kolmannen ja neljännen tuloluokan väliin, ja aikaisemmasta neljännestä tulorajasta tuli asteikon ylin tuloraja. Uudistuksen yhteydessä asteikosta poistui määräaikainen ylin progressioporras, joka oli ollut 150 000 euron kohdalla.

2.1.2

Perusvähennys

Tuloverolain 106 §:ssä säädetään perusvähennyksestä. Säännöksen mukaan verovelvollisen luonnollisen henkilön tulosta vähennetään 4 265 euroa, jos hänen puhdas ansiotulonsa ei muiden vähennysten tekemisen jälkeen ole mainittua määrää suurempi. Jos puhtaan ansiotulon määrä muiden vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 18 prosentilla yli menevän tulon määrästä.

Koska perusvähennys myönnetään muiden tulosta tehtävien vähennysten tekemisen jälkeen, vähennys kohdistuu päivärahatulon-, palkkatulon- ja eläketulonsaajalla eri tulotasoille mainituista tuloista tehtävien erilaisten vähennysten vuoksi. Perusvähennys tulee täysimääräisenä myönnettäväksi päivärahatuloa saavalla 4 265 euron vuosituloilla, palkkatuloa saavalla noin 5 700 euron ja eläketuloa saavalla noin 14 100 euron vuosituloilla. Perusvähennyksen vaikutus ulottuu päivärahatulonsaajalla noin 27 900 euron vuosituloille, palkkatulonsaajalla noin 31 500 euron ja eläketulonsaajalla noin 31 500 euron vuosituloille.

Perusvähennys myönnetään samoin perustein ja samansuuruisena valtionverotuksessa ja kunnallisverotuksessa.

2.1.3

Työtulovähennys

Työtulovähennyksestä säädetään tuloverolain 125 §:ssä. Työtulovähennys tehdään ensisijaisesti ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta. Siltä osin kuin ansiotulosta valtiolle suoritettava tulovero ei riitä vähennyksen tekemiseen, vähennys tehdään kunnallisverosta, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. Vähennys lasketaan verovelvollisen veronalaisten palkkatulojen, muusta toiselle suoritetusta työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatujen ansiotulojen, ansiotulona pidettävien käyttökorvausten, ansiotulona verotettavan osingon, jaettavan yritystulon ansiotulo-osuuden sekä yhtymän osakkaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden ansiotulo-osuuden perusteella. Vähennys tehdään ennen muita tuloverosta tehtäviä vähennyksiä. Työtulovähennyksen tarkoituksena on keventää työn verotusta ja näin edistää työllisyyttä ja työn tarjontaa.

Työtulovähennyksen poistuman rakennetta uudistettiin vuodelle 2026 osana kokonaisuutta, jossa työn verotusta kevennettiin ja ansiotuloverotuksen ylimmät marginaalit alennettiin noin 52 prosenttiin. Vuoden 2026 verotuksessa työtulovähennys on 18 prosenttia vähennykseen oikeuttavien tulojen määrästä. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 3 430 euroa. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 35 000 euroa vähennyksen määrä pienenee 2 prosentilla puhtaan ansiotulon 35 000 euroa ylittävältä osalta. Vähennys poistuu edellä mainitulla tavalla puhtaan ansiotulon 50 550 euroon saakka eikä vähennys enää pienene tämän tulorajan ylittävältä osalta. Työtulovähennys ei siten poistu kokonaan, vaan se saavuttaa poistuman jälkeisen enimmäismäärän puhtaan ansiotulon ollessa 50 550 euroa ja myönnetään samansuuruisena tätä suuremmilla tulotasoilla.

Tuloverolain 125 §:n 3 momentin mukaan työtulovähennyksen enimmäismäärää korotetaan 1 200 eurolla, jos verovelvollinen on täyttänyt 65 vuotta ennen verovuoden alkua. Enimmäismäärän korotuksen tavoitteena on edistää ikääntyneiden työllisyyttä. Tarkoituksena on yhtäältä kannustaa ikääntyneitä työntekijöitä pysymään työelämässä pidempään ja toisaalta kannustaa työskentelemiseen eläkkeellä ollessa.

Lisäksi työtulovähennyksen enimmäismäärää korotetaan 105 eurolla jokaisesta alaikäisestä lapsesta, jonka huoltaja verovelvollinen on verovuoden päättyessä. Yksinhuoltajille korotus myönnetään kaksinkertaisena. Työtulovähennyksen lapsikorotuksesta säädetään tuloverolain 125 §:n 4 momentissa, joka lisättiin lakiin vuoden 2024 alusta. Lapsikorotuksen tavoitteena on parantaa alaikäisten lasten huoltajien työnteon kannustimia. Lapsikorotus korotettiin 50 eurosta 105 euroon vuodelle 2026.

2.2

Työsuhdeoptioiden ja henkilöstöantien verotus

2.2.1

Työsuhdeoptioiden verotus

Työsuhdeoptiolla tarkoitetaan työsuhteeseen perustuvaa oikeutta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan sopimuksen tai muun sitoumuksen perusteella. Työsuhdeoptioiden verotuksesta säädetään tuloverolain 66 §:n 3 momentissa. Säännöksen mukaan veronalaista ansiotuloa on myös etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella (työsuhdeoptio). Ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoptiosta saatu etu katsotaan palkaksi ja työsuhdeoptiosta saatua etua käsitellään kuten luontoisetua.

Edellä mainittua tuloverolain itsenäistä vero-oikeudellista työsuhdeoption käsitettä tulkitaan laajasti, ja se pitää sisällään pykälässä mainittujen vaihtovelkakirjalainaan, optiolainaan ja optio-oikeuteen perustuvien järjestelyjen ohella myös erilaiset osakepalkkiojärjestelyt ja rajoitettuihin osakkeisiin perustuvat järjestelyt.

Työsuhdeoption perusteella saatu etu katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona työsuhdeoptiota käytetään. Työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet. Työsuhdeoption käyttämiseen rinnastetaan myös sen luovutus. Työsuhdeoption perusteella saadun edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä arvo, sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään, vähennettynä verovelvollisen osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Jos optio käytetään luovuttamalla työsuhdeoptio, edun arvoksi katsotaan työsuhdeoption luovutushinta vähennettynä luovuttajan maksamalla hinnalla.

Työsuhdeoptiosta saatu etu on palkkaa, joten työnantajan on toimitettava työsuhdeoptiosta saadun edun arvosta ennakonpidätys ja annettava tarvittavat ilmoitukset tulorekisteriin.

Suomen nykyinen työsuhdeoptioiden verotusta koskeva järjestelmä tuli voimaan vuoden 1995 alusta (HE 175/1994 vp). Uudistuksen taustalla oli aikaisempi johdannaissopimuksia koskevan verosääntelyn puutteellisuus, joka oli johtanut ongelmiin. Osakkeiden kurssikehityksen lähdettyä talouden elpymisen myötä nousuun uuden tyyppiset yritysjohdolle suunnatut optiolainajärjestelyt olivat yleistyneet. Niiden kannustavuus perustui työnantajayhtiön osakkeiden odotettavissa olevaan arvonnousuun ja mahdollisuuteen aikanaan realisoida arvonnousu pääomatulojen alhaisella verokannalla. Tuolloin hallituksen esityksessä katsottiin, että periaatteessa oikea tapa olisi puuttua järjestelyyn ja verottaa etua jo siinä vaiheessa, kun vaihtovelkakirja- tai optiolaina lasketaan liikkeeseen tai optiojärjestelystä muutoin sovitaan. Ongelmana nähtiin kuitenkin ennen muuta edun arvostus. Tämän vuoksi esityksessä ehdotettiin, että syntyvää etua verotettaisiin vasta silloin, kun option perusteella merkitään osakkeita tai kun optio-oikeus luovutetaan. Luonteeltaan asia nähtiin selvästi työsuhteeseen perustuvana etuna, joka tuli verottaa ansiotulona.

VH/7527/00.01.00/2025

Verohallinto on antanut työsuhdeoptioiden verotusta koskevan syventävän ohjeen, jossa käsitellään laajasti työsuhdeoptioiden verotukseen liittyviä kysymyksiä sekä esitetään esimerkkejä työsuhdeoptiona pidettävistä järjestelyistä ().

Työsuhdeoptioiden nykyistä verotusajankohtaa on pidetty ongelmallisena erityisesti silloin, kun optioilla merkitään osakkeita. Edun verottaminen ansiotulona osakkeiden merkintähetkellä johtaa työntekijän veronmaksukykyyn liittyviin ongelmiin, koska työntekijälle muodostuu verotettavaa ansiotuloa osakkeiden merkintävuoden verotuksessa. Erityisesti ongelma koskee listaamattomia yhtiöitä, joissa osakkeet eivät tyypillisesti ole välittömästi realisoitavissa.

Työsuhdeoption perusteella merkityn osakkeen luovutukseen sovelletaan yleisiä luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. Hankintamenoa on osakkeista maksettu hinta ja palkkana verotettu määrä yhteenlaskettuna. Osakkeiden luovutusvoitto on veronalaista pääomatuloa. Jos osakkeiden arvo on laskenut, vahvistetaan luovutuksesta luovutustappio, joka on vähennyskelpoinen luovutusvoitoista ja muista pääomatuloista luovutusvuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena.

2.2.2

Työsuhdeoption ja työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotus kansainvälisissä tilanteissa

Työsuhdeoptiosta saadun edun veronalaisuus määräytyy kansainvälisissä tilanteissa niin sanotun kertymisperiaatteen mukaisesti. Kertymisperiaatteen soveltaminen tarkoittaa sitä, että palkansaajan saama optiotulo jaetaan Suomessa veronalaiseksi ja verovapaaksi tuloksi työskentelyaikojen perusteella. Vastaavaa kertymisperiaatetta sovelletaan myös muihin osakepohjaisiin kannustinjärjestelmiin, joissa saatu etu määräytyy etukäteen määritellyltä ansaintajaksolta, ja verotuksessa järjestelmä luokitellaan työsuhdeoptioksi.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessä KHO 2013:93 todennut, että työsuhdeoptioista saatu etu kertyy optioiden käyttöoikeuden saamisen edellyttämän työskentelyn ajalta. Siten työsuhdeoptioiden kertymisaika on ajanjakso optioiden myöntämisestä (grant) niiden ansaintaan (vesting). Työsuhdeoptioista saatu etu ei ole Suomesta saatua tuloa siltä osin kuin palkansaaja on tänä aikana rajoitetusti verovelvollinen eikä ole työskennellyt pääasiassa Suomessa suomalaisen työnantajan lukuun.

Edellä mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa oli kyse työsuhdeoption kertymisajan määrittämisestä ainoastaan Suomen sisäistä lainsäädäntöä sovellettaessa. Ratkaisun lopputulosta kuitenkin perusteltiin OECD:n malliverosopimuksen kommentaarin lausumilla. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon verojärjestelmän johdonmukaisuuden vaatimus, verotuskäytännössä ratkaisusta ilmeneviä periaatteita sovelletaan myös verosopimusmääräysten rajoittaessa optiosta saadun edun verottamista.

Kertymisperiaatetta sovelletaan siten, että ensin määritetään työsuhdeoption kertymisaika eli aika työsuhdeoption myöntämisestä sen ansaitsemiseen tai työsuhteen päättymisen. Tämän jälkeen selvitetään, miltä osin kertymisajalta saatua palkkaa voidaan tuloverolain säännösten ja verosopimusten perusteella verottaa Suomessa. Vastaava osuus työsuhdeoptioedun arvosta on Suomessa veronalaista tuloa. Työsuhdeoptiosta saatu etu on toisin sanoen veronalaista tuloa siltä osin kuin sen kertymisajalta saatua palkkaa verotetaan Suomessa.

Kansainvälisissä tilanteissa otetaan lisäksi huomioon tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettu kuuden kuukauden sääntö, verosopimusmääräykset ja kaksinkertaisen verotuksen poistaminen. Työsuhdeoption perusteella saatava tulo voi olla myös rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetussa laissa (627/1978) tarkoitettua lähdeveron alaista tuloa tai ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetussa laissa (1551/1995) tarkoitettua palkkatulon lähdeveron alaista tuloa.

Jos optioetuun ei sovellu kuuden kuukauden sääntö, työnantajan on toimitettava yleisesti verovelvollisen saaman edun arvosta ennakonpidätys. Suomessa asuva työnantaja on velvollinen perimään rajoitetusti verovelvollisen henkilön saamasta edusta lähdeveron. Lisäksi Suomessa asuvan työnantajan on annettava tarvittavat ilmoitukset tulorekisteriin.

VH/4485/00.01.00/2026

Verohallinto on antanut työsuhdeoption ja työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotusta kansainvälisissä tilanteissa koskevan ohjeen, jossa käsitellään laajasti kansainvälisiin tilanteisin liittyviä kysymyksiä sekä esitetään esimerkkejä eri tilanteista ().

2.2.3

Henkilöstöannit

Tuloverolakiin lisättiin vuoden 2021 alusta uusi 66 a §, jossa säädetään työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotuksesta muussa kuin julkisesti noteeratussa osakeyhtiössä. Säännöksen edellytykset täyttävässä osakeannissa veronalaista tuloa muodostuu vain siltä osin kuin merkintähinta alittaa osakkeelle lasketun matemaattisen arvon, jota on oikaistu tietyillä säännöksessä mainituilla erillä. Osakkeen matemaattinen arvo voi olla huomattavasti alempi kuin osakkeen käypä arvo.

Säännöksen tavoitteena on edistää listaamattomien yhtiöiden mahdollisuuksia sitouttaa henkilöstöä toteuttamalla henkilöstöanti sekä selkiyttää osakkeen arvostamiseen liittyviä haasteita henkilöstöanneissa. Säännöstä ei sovelleta työsuhdeoptioiden verotukseen.

Tavoitteena on kannustaa nimenomaan henkilöstön enemmistölle suunnattuihin laajapohjaisiin anteihin. Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksissään KHO 2023:65 ja KHO 2023:66 ottanut kantaa henkilöstön enemmistöä koskevaan käsitteeseen. Ennakkopäätöksessä KHO 2023:65 objektiivisena ja yhtäläisenä perusteena pidettiin työsuhteen keston mukaan määriteltyä osakemäärää, kun osakkeiden määrä seuraa lineaarisesti työssäolovuosia eikä kenenkään työntekijän merkintäoikeus jäänyt nimelliseksi. Ennakkopäätöksessä KHO 2023:66 yhtiössä oli käytössä monivaiheinen suoriutumisen arviointimenettely, jonka perusteella työntekijät jaettiin luokkiin. Jako perustui työntekijän rooliin ja työpanoksen arvoon, joita mitattiin meriiteillä ja vaikutuksellisuudella. Arviointi oli pitkälti saman tyyppinen kuin palkankorotusprosessissa. Myös tässä tapauksessa korkein hallinto-oikeus katsoi, että etu oli tuloverolain 66 a §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla henkilöstön enemmistön käytettävissä.

Tuloverolain 66 a § koskee vain tilanteita, joissa työntekijä voi merkitä oman työnantajayhtiönsä osakkeita. Säännöstä ei sovelleta esimerkiksi tilanteisiin, joissa emoyhtiö järjestää henkilöstöannin tytäryhtiön työntekijöille. Tämän on nähty yrityksissä tarpeettomasti rajoittavan ja vaikeuttavan henkilöstöantien järjestämistä konsernimuodossa toimivissa yhtiöissä.

Työnantajan on toimitettava veronalaisesta edusta ennakonpidätys ja annettava tarvittavat ilmoitukset tulorekisteriin.

VH/5507/00.01.00/2025

Verohallinto on antanut työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotusta koskevan ohjeen, jossa käsitellään laajasti osakeannin verotukseen liittyviä kysymyksiä sekä esitetään esimerkkejä eri tilanteista ().

2.3

Yrittäjävähennys ja yhteisetuuksien verokanta

Tuloverolain 30 a §:n mukaan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän tulona verotettavasta verovuoden elinkeinotoiminnan, maatalouden, metsätalouden ja porotalouden tulosta vähennetään yrittäjävähennyksenä viisi prosenttia lainkohdassa tarkemmin määritellyistä tuloista.

Yrittäjävähennys otettiin käyttöön vuoden 2017 alussa. Sen tarkoituksena on kannustaa yritystoiminnan harjoittamiseen, edistää yritysten kilpailukykyä, investointihalukkuutta ja työllisyyttä vastaavalla tavalla kuin vuoden 2014 alussa voimaan tullut yhteisöverokannan alennus 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Yhteisetuuksien, kuten yhteismetsien, yrittäjävähennys toteutettiin alentamalla niihin sovellettavaa tuloveroprosenttia, koska verojärjestelmän rakenteesta johtuen yhteisetuuksiin ei voida soveltaa vastaavaa yrittäjävähennystä kuin muuhun yrittäjävähennyksen kohderyhmään. Yhteisetuuksiin sovellettava tuloveroprosentti alennettiin vuoden 2017 alussa 28:sta 26,5:een.

Kun yhteisöverokantaa on ehdotettu jälleen alennettavaksi 18 prosenttiin, on perusteltua vastaavasti korottaa yrittäjävähennystä ja alentaa yhteisetuuksien verokantaa.

2.4

Lahjoitusvähennys

Verovelvollinen voi verotuksessa vähentää veronalaisen tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Muut menot eivät lähtökohtaisesti ole verotuksessa vähennyskelpoisia. Esimerkiksi yleishyödylliseen toimintaan annetut lahjoitukset ja avustukset eivät liity tulon hankkimiseen tai säilyttämiseen, eivätkä ne siten ole verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Erityisen lahjoitusvähennyksen perusteella tietyt lahjoitukset ovat kuitenkin yhteisöjen ja luonnollisten henkilöiden verotuksessa vähennyskelpoisia.

Lahjoitusvähennys on sisältynyt Suomen verolainsäädäntöön muodossa tai toisessa vuosikymmenten ajan. Vähennys luotiin alun perin tukemaan maanpuolustusta sekä muita sodanajan tarpeita. Laajimmillaan vähennyskelpoisten lahjoitusten piiri oli 1980-luvun loppupuolella ennen kokonaisverouudistusta. Kokonaisverouudistuksessa pyrittiin neutraalimpaan ja yksinkertaisempaan järjestelmään, minkä vuoksi erilaisia verovähennyksiä karsittiin. Lahjoitusvähennyksessä vähennyskelpoisiksi jätettiin ainoastaan tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämisen tukemiseksi annetut lahjoitukset, ja vähennyskelpoisuus rajoitettiin yhteisöihin. Nykyinen luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys tuli alkujaan verolainsäädäntöön määräaikaisena vuosille 2009–2012 osana yliopistojen rahoituksen uudistamista. Vuodesta 2016 alkaen luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys säädettiin pysyväksi.

Lahjoitusvähennyksen tavoitteena on ollut se, että vähennyksen avulla saataisiin kohtuullisella julkisen sektorin panostuksella tieteen, taiteen ja suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämisen tukemiseksi lahjoituksia, jotka muutoin jäisivät ehkä kokonaan tekemättä.

Yhteisöjen lahjoitusvähennyksestä säädetään tuloverolain 57 §:ssä. Säännöksen mukaan yhteisö saa valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävällä tavalla vähentää tulostaan:

1) vähintään 850 euron ja enintään 250 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen Euroopan talousalueeseen kuuluvalle valtiolle tai Euroopan talousalueella olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle taikka näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle;

2) vähintään 850 euron ja enintään 50 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen sellaiselle Verohallinnon nimeämälle Euroopan talousalueella olevalle yhdistykselle, säätiölle tai jonkin edellä mainitun yhteydessä olevalle rahastolle, jonka varsinaisena tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen taikka suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen.

Verohallinto nimeää hakemuksesta 57 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut lahjoituksensaajat enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Ennen nimeämispäätöksen tekemistä Verohallinnon on hankittava lausunto lahjoitusten verovapauslautakunnalta. Nimeämispäätöksessä voidaan asettaa ilmoittamisvelvollisuutta koskevia ehtoja. Kyse on maksullisesta päätöksestä, jonka maksullisuudesta säädetään valtiovarainministeriön asetuksessa Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta vuonna 2025 (791/2024). Verohallinto voi peruuttaa päätöksensä, jos nimetty lahjoituksensaaja ei täytä sille nimeämispäätöksessä asetettuja ehtoja tai jos sen varsinaisena tarkoituksena ei enää ole suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen. Ennen päätöksen peruuttamista Verohallinnon on hankittava lausunto lahjoitusten verovapauslautakunnalta. Lahjoituksensaajalle on varattava tilaisuus tulla peruuttamisasiassa kuulluksi. Verohallinto ylläpitää verkkosivuillaan listaa tuloverolain 57 §:n nojalla nimetyistä yhteisöistä.

Lahjoitusten verovapauslautakunnasta säädetään tuloveroasetuksessa (1551/1992). Valtiovarainministeriön asettamassa lahjoitusten verovapauslautakunnassa on puheenjohtaja ja neljä muuta jäsentä. Lautakunnan puheenjohtaja on määrättävä valtiovarainministeriön virkamiehistä. Jäsenistä yksi määrätään opetusministeriön virkamiehistä ja yksi Suomen Akatemian, yksi taiteen keskustoimikunnan sekä yksi Museoviraston ehdottamista henkilöistä. Lautakunta on yleensä kokoontunut kaksi kertaa vuodessa. Lautakuntamenettelystä aiheutuu hallinnollista taakkaa, mutta se on kuitenkin toiminut nykyisessä suppeassa lahjoitusvähennyksessä suhteellisen hyvin.

Verohallinnon nimeämän tahon on toimitettava vuosittain Verohallinnolle tiedot saamistaan vähennyskelpoisista lahjoituksista, niiden antajista ja siitä, mihin tarkoitukseen lahjoitus on käytetty. Verohallinnolle on lisäksi toimitettava viimeksi päättyneen toimintavuoden toimintakertomus, tuloslaskelma ja tase. Selvityksen voi antaa esimerkiksi veroilmoituksen liitteenä. Myös lahjoituksen antajan on liitettävä veroilmoitukseensa asianmukainen selvitys verovuonna annetusta lahjoituksesta.

Luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys oli voimassa määräaikaisena vähennyksenä vuosina 2009–2012. Määräaikaisessa lahjoitusvähennyksessä oli kyse yliopistouudistukseen liittyvästä kannusteesta yliopistojen yksityisen rahoituksen lisäämiseksi. Vähennys vakinaistettiin vuoden 2016 alusta, ja luonnollisen henkilön lahjoitusvähennyksestä säädetään tuloverolain 98 a §:ssä. Kyseisen säännöksen mukaan luonnollinen henkilö ja kuolinpesä saa vähentää puhtaasta ansiotulostaan vähintään 850 euron ja enintään 500 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen Euroopan talousalueella olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle taikka näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle.

Luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennyksessä lahjoituskohteet ovat suppeammat kuin yhteisöillä, koska vähennys kattaa vain yliopistoille, korkeakouluille tai yliopistorahastoille tieteen tai taiteen tukemiseksi tehdyt lahjoitukset. Vähennysten alarajat ovat samat, mutta yksityishenkilöiden vähennyksessä yhdelle saajalle annettavan lahjoituksen säädetty enimmäismäärä on suurempi kuin yhteisöillä.

Luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys on puhtaasta ansiotulosta tehtävä vähennys. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi pelkkää pääomatuloa saavat henkilöt eivät tällä hetkellä pysty vähentämään yliopistoille antamiaan lahjoituksia.

Verotusmenettelystä annetun lain 16 §:n 13 momentin mukaan yliopiston ja korkeakoulun on toimitettava Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset tiedot luonnollisten henkilöiden antamista vähennyskelpoisista lahjoituksista. Yliopistot ja korkeakoulut näin ollen antavat jo nykyisin vuosi-ilmoituksen saamistaan verovähennyskelpoisista lahjoituksista ja tiedot siirtyvät vuosi-ilmoitukselta lahjoituksen antajan esitäytetylle veroilmoitukselle, jolloin lahjoituksen antajan ei ole tarpeen itse enää ilmoittaa lahjoitusta Verohallinnolle. Lahjoitusvähennys on mahdollista ilmoittaa myös itse esitäytetyllä veroilmoituksella. Verohallinnon mukaan kuitenkin noin 70 prosenttia lahjoitusvähennystä koskevista omista ilmoituksista on virheellisiä.

Molemmissa vähennyksissä vähennyskelpoisia ovat rahana tehdyt lahjoitukset. Vähennyskelpoisten lahjoitusten vähimmäis- ja enimmäismäärät verovuoden aikana ovat saajakohtaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että vähimmäis- ja enimmäismäärää laskettaessa lahjoituksen antajan samalle saajalle verovuoden aikana antamat lahjoitukset lasketaan yhteen. Vähennyksissä ei tällä hetkellä ole verovelvolliskohtaista enimmäismäärää, mikä on poikkeuksellista verotueksi katsottavien vähennysten joukossa. Lahjoituksen enimmäismäärä on saajakohtainen eli verovelvollinen voi vähentää useamman enimmäismäärän suuruisen lahjoituksen, jos lahjoitukset antaa eri saajille.

Verohallinto on laatinut erilliset soveltamisohjeet molemmista lahjoitusvähennyksistä. Yhteisöjen lahjoitusvähennystä käsitellään tarkemmin ohjeessa Lahjoitusvähennys yhteisöverotuksessa ja luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennystä ohjeessa Lahjoitusvähennys henkilöverotuksessa.

Tuloverolaissa säädettyjen lahjoitusvähennysten lisäksi verotuskäytännössä on katsottu, että yritykset voivat tietyin edellytyksin vähentää verotuksessaan myös alle 850 euron lahjoituksia. Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaan arvoltaan vähäiset raha- tai esinelahjoitukset yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen voidaan katsoa suhdetoiminnan luonteisiksi menoiksi, jotka ovat vähennyskelpoisia verotuksessa. Tällaisia lahjoituksia yritys saa vähentää enintään 850 euroa lahjoituksensaajaa kohti. Lahjoitus poliittiseen tarkoitukseen ei ole kuitenkaan miltään osin vähennyskelpoinen.

2.4.1

EU-sääntely

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta vaikuttaa välittömään verotukseen perusvapauksien ja valtiontukisääntelyn kautta. EUT-sopimuksessa turvattuja perusvapauksia ovat työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus, palveluiden vapaa tarjonta ja pääomien vapaa liikkuvuus. ETA-sopimuksen nojalla EUT-sopimuksen mukaisia perusvapauksia sovelletaan soveltuvin osin myös ETA-valtioissa.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artiklan, jäljempänä SEUT 63 artikla, pääperiaatteen mukaan kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääoman liikkeitä jäsenvaltioiden tai jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä ovat kiellettyjä. EUT-sopimuksen määräys soveltuu myös muualla kuin EU-jäsenvaltiossa tai ETA-valtiossa asuviin eli niin sanottuihin kolmansissa valtioissa asuviin.

EU-oikeuden etusija suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön estää jäsenvaltioita esimerkiksi säätämästä lakeja, jotka ovat ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. Sisäistä lainsäädäntöä ja verosopimuksia on sovellettava ja tulkittava EU-oikeudellisten vaatimusten mukaisesti. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä on suuri merkitys EU-oikeuden tulkinnassa.

Euroopan unionin tuomioistuin on todennut asiassa 27.1.2009, Hein Persche, C-318/07, EU:C:2009:33, että verovelvollisen vaatiessa jäsenvaltiossa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille ja siellä yleishyödyllisiksi tunnustetuille laitoksille annettujen lahjoitusten verovähennyskelpoisuutta, tällaiset lahjoitukset kuuluvat pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien EY:n perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan, vaikka ne olisikin annettu päivittäistavaroista muodostuvina tavaralahjoituksina. Lisäksi tuomioistuin totesi, että EY 56 artiklan (nykyisin SEUT 63 artikla) kanssa on ristiriidassa sellainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka nojalla oikeus vähentää verotuksessa yleishyödyllisiksi tunnustetuille laitoksille annetut lahjoitukset annetaan vain kyseessä olevan jäsenvaltion alueelle sijoittautuneille laitoksille annettujen lahjoitusten osalta ilman, että verovelvolliselle annettaisiin mitään mahdollisuutta osoittaa, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle laitokselle annettu lahjoitus täyttää kyseisessä lainsäädännössä tällaisen edun myöntämiselle asetetut edellytykset. Tuomioistuin totesi myös, että kolmannessa maassa sijaitsevien yleishyödyllisten laitosten osalta on lisättävä, että verotusjäsenvaltiolla on lähtökohtaisesti oikeus kieltäytyä myöntämästä tällaista veroetua, jos muun muassa sen vuoksi, että kyseisellä kolmannella maalla ei ole sopimusperusteista velvollisuutta antaa tietoja, osoittautuu mahdottomaksi saada kyseiseltä maalta tarvittavia tietoja.

Asiassa 16.6.2011, Komissio v. Itävalta, C-10/10, EU:C:2011:399 unionin tuomioistuin viitaten muun muassa asiassa Hein Persche annettuun tuomioon, katsonut, että Itävalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 56 artiklan (nykyisin SEUT 63 artikla) ja Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on myöntänyt lahjoitusten verovähennysoikeuden tietyille laitoksille ainoastaan, jos niiden kotipaikka on Itävallassa.

2.4.2

Rahankeräyslupa

Rahankeräyksestä säädetään rahankeräyslaissa (863/2019). Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöltä pyydetään rahalahjoituksia ilman vastiketta. Rahankeräyksiä saa järjestää pääsääntöisesti yleishyödyllisiin tarkoituksiin, ja lähtökohtaisesti rahankeräyksen järjestämiseen tarvitaan rahankeräyslupa. Pienimuotoisia ja lyhytaikaisia keräyksiä on mahdollista järjestää myös pienkeräyksen muodossa.

Rahankeräyslupaa haetaan tekemällä kirjallinen hakemus Poliisihallitukselle. Pienkeräyksiin ei tarvitse anoa lupaa Poliisihallitukselta, mutta niiden järjestäminen edellyttää kirjallisen ilmoituksen tekemistä poliisilaitokselle.

Tahoista, joille voidaan myöntää rahankeräyslupa, säädetään rahankeräyslain 5 §:ssä. Säännöksen mukaan rahankeräyslupa voidaan myöntää muun muassa Suomessa rekisteröidylle yhdistykselle tai säätiölle, jolla on yleishyödyllinen tarkoitus. Rahankeräyksissä yleishyödyllisellä toiminnalla tarkoitetaan toimintaa yleistä sosiaalista, sivistyksellistä tai aatteellista tarkoitusta varten taikka muuta yleistä kansalaistoimintaa.

Rahankeräyksen sallituista keräystarkoituksista säädetään rahankeräyslain 6 §:ssä. Pääsääntönä on 1 momentin mukaan se, että rahankeräys saadaan järjestää varojen hankkimiseksi yksinomaan yleishyödylliseen toimintaan. Pykälän 2 momentin mukaan rahankeräystä ei saa järjestää selvästi yleistä järjestystä tai turvallisuutta vaarantavan tai lainvastaisen toiminnan rahoittamiseksi.

Pykälän 3 momentissa on lueteltu poikkeuksia, joihin voidaan järjestää rahankeräys, vaikka kyse ei olisikaan 1 momentissa tarkoitetusta yleishyödyllisestä tarkoituksesta. Rahankeräys voidaan järjestää muun muassa varojen hankkimiseksi taloudellisissa vaikeuksissa olevan yksittäisen henkilön tai perheen auttamiseen tai varojen hankkimiseksi varhaiskasvatusryhmän, opetusryhmän tai vakiintuneen opinto- tai harrasteryhmän opiskelun tai harrastetoiminnan edistämiseen.

Rahankeräysluvan myöntämisen esteistä säädetään lain 9 §:ssä. Rahankeräyslupaa koskeva hakemus on hylättävä, jos laissa säädetyt rahankeräyksen järjestäjää tai keräystarkoitusta koskevat edellytykset eivät täyty. Hakemus on hylättävä myös, jos hakijan lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluvaa tai tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä henkilö, joka tehtävässään päättää rahankeräyksen järjestämiseen liittyvistä asioista, on viiden hakemuksen saapumispäivää edeltäneen vuoden aikana lainvoimaisella tuomiolla tuomittu vankeusrangaistukseen tai kolmen hakemuksen saapumispäivää edeltäneen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, joka on omiaan vaarantamaan rahankeräyksen luotettavuuden tai on omiaan heikentämään luottamusta rahankeräyksen keräystarkoituksen toteutumiseen.

Lisäksi hakemus on hylättävä, jos hakija on toistuvasti tai vakavasti rikkonut aikaisempien rahankeräystensä yhteydessä rahankeräyslakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä.

Hakemus voidaan hylätä, jos hakija on maksukyvytön tai jos hakemuksessa esitetyt ja muut viranomaisen tietojärjestelmistä ilmenneet tiedot huomioon ottaen on perusteltua aihetta olettaa, että hakija ei toimi rahankeräyksestä annettujen säännösten mukaisesti.

Järjestöt voivat saada lahjoituksia myös ilman, että kyse on rahankeräyslaissa tarkoitetusta rahankeräyksestä. Tällä hetkellä tuloverolain 57 §:n mukaan on nimettynä hieman yli 200 tahoa, joista vajaalla 90 on rahankeräyslupa.

Rahankeräyslain mukainen rahankeräyslupa ei ole voimassa Ahvenanmaalla. Rahankeräyksistä Ahvenanmaalla säädetään Ahvenanmaan maakuntalainsäädännössä.

2.4.3

Järjestökentän talous

Patentti- ja rekisterihallituksen rekisterissä oli tammikuussa 2025 noin 108 600 järjestöä, joista kulttuurialan ja urheilu- ja liikuntajärjestöiksi luokiteltuja oli yhteensä noin 37 300. Vuonna 2022 rahankeräyslupa oli 1 314 järjestöllä, ja lahjoituksia kerättiin noin 290 miljoonaa euroa. Pienkeräysilmoituksen oli tehnyt 954 järjestöä ja kerätty summa noin 2 miljoonaa euroa.

Oikeusministeriön ja Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n teettämän tutkimuksen mukaan jäsenmaksut ovat useimmille rahankeräysluvan saaneille kansalaisjärjestöille tärkein lahjoitus- ja tukimuoto. Myös julkinen tuki ja yksityiset lahjoitukset tuovat merkittävän osan rahoituksesta. Lisäksi tapahtumat ja tuotemyynti sekä yritysyhteistyö ovat tärkeimpiä rahoituksen lähteitä noin kolmannekselle järjestöistä. Tutkimukseen oli valittu mukaan neljä ryhmää: kehitysyhteistyö, sosiaali- ja terveysala ja kotimaan hyvinvointi, liikunta-, nuoriso- ja kulttuurityö sekä ympäristö ja luonnonsuojelu.

Kertalahjoitusten ja säännöllisen lahjoittamisen merkitys järjestöille eroaa selvästi eri ryhmien välillä. Liikunta-, nuoriso- ja kulttuurijärjestöillä lahjoitusten merkitys on selvästi pienempi kuin muilla järjestöillä, ja ne pitävätkin jäsenmaksuja, julkista avustusta sekä yritysyhteistyötä tärkeimpinä lahjoitus- ja tukimuotoina. Sosiaali- ja terveysalan järjestöillä kertalahjoitukset ovat tärkeämpi osa varainhankintaa julkisen avustuksen ja jäsenmaksujen ohella. Ympäristöjärjestöillä lahjoitukset ovat tärkein rahoituksen lähde, ja niiden merkitys on suuri myös kehitysyhteistyöjärjestöillä heti jäsenmaksutulojen jälkeen.

2.5

Verovapaat sosiaalietuudet

Hyvinvointialueet maksavat lastensuojelulain perusteella taloudellista tukea osana niille säädettyä lastensuojelun järjestämisvastuuta. Tukien maksamisen tarkoituksena on turvata lapsen ja nuoren kasvu, kehitys ja itsenäistyminen sekä ehkäistä syrjäytymistä. Tukea voidaan maksaa useiden eri lastensuojelulain säännösten perusteella. Suoritukset voivat olla rahasuorituksia (esimerkiksi asumiseen tai opintoihin), kulukorvauksia tai yhdistelmiä rahallisesta tuesta ja palveluista. Korvauksia maksetaan muun muassa lastensuojelulain 35, 36, 55, 76 a ja 77 §:n perusteella.

Lastensuojelulain nojalla myönnettäviä taloudellisia tukia ei ole mainittu tuloverolain 92 §:ssä, joka koskee verovapaita sosiaalietuuksia. Säännöksessä on kuitenkin mainittu esimerkiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (380/87) tarkoitetut edut ja useita muita tuloeriä, jotka voidaan rinnastaa lastensuojelulain nojalla maksettaviin taloudellisiin tukiin. Lastensuojelulain mukaisten taloudellisten tukien verotuskohtelu on ollut epäselvää ja epäyhtenäistä, koska ne vastaavat luonteeltaan verovapaita sosiaalietuuksia, mutta niitä ei ole nimenomaisesti mainittu tuloverolain 92 §:ssä. Nykytila on ollut verotuksellisesti epäyhtenäinen, jolloin nykytilanne altistaa myös tukien saajat epätasa-arvoiseen tilanteeseen.

Tuloverolain 92 § sisältää tällä hetkellä myös joitakin viittauksia vanhentuneisiin lakeihin, jotka olisi perusteltua korjata.

2.6

Juomapakkausten panteista saadun tulon verotus

Suomessa on juomapakkausten eli pullojen ja tölkkien osalta laajasti käytössä panttiin perustuva palautusjärjestelmä, jonka kautta juomapakkaukset saadaan kierrätettyä tehokkaasti. Kuluttajan näkökulmasta palautusjärjestelmä toimii siten, että asiakas maksaa kaupassa juomapakkauksen hintaan sisällytetyn pantin, jonka saa takaisin, kun tyhjä juomapakkaus palautetaan palautuspisteeseen.

Suomen verojärjestelmän lähtökohtana on laaja tulokäsite. Tuloverolain mukaan veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot, ellei niitä ole erikseen säädetty verovapaiksi. Tuloverolain 61 §:n mukaan ansiotuloa on muu tulo kuin lain 2 luvussa tarkoitettu pääomatulo. Osittain tai kokonaan verovapaista ansiotuloista säädetään erikseen tuloverolain 87–92 d §:ssä. Esimerkiksi luonnontuotetulot, lapsen elatusapu sekä tietyt sosiaalietuudet ja todistelupalkkiot on erikseen säädetty verovapaiksi ansiotuloiksi.

Juomapakkausten panteista saatua tuloa ei ole erikseen säädetty verovapaaksi ansiotuloksi. Näin ollen panteista saatu tulo on veronalaista ansiotuloa tuloverolain yleisten säännösten perusteella. Saatu tulo pitää saajan itsensä ilmoittaa Verohallinnolle vuosittain veroilmoituksella. Poikkeuksena juomapakkausten panteista saadun tulon veronalaisuudesta ovat henkilön itsensä ostamat juomapakkaukset. Niiden panteista saatua tuloa ei tarvitse ilmoittaa veroilmoituksella eikä saatu tulo ole veronalaista. Itse ostettujen juomapakkausten osalta henkilö on maksanut pantin tuotteen ostohetkellä ja saa pantin takaisin, kun juomapakkaus palautetaan.

Verohallinnolla ei ole tarkkoja tilastoja, miten aktiivisesti juomapakkausten keräämisestä saatuja tuloja ilmoitetaan vuosittain, ja kuinka paljon juomapakkausten keräämisestä kertyy nykyisin verotuloja. Verotulokertymän voidaan kuitenkin arvioida olevan pieni, eikä juomapakkausten keräämisestä kertyneistä panteista saadun tulon veroilmoitus- ja maksuvelvollisuus ole yleisesti kovin tunnettu.

2.7

Korkomenojen vähennysoikeuden rajoittaminen

elinkeinoverolaki Korkomenojen vähennysoikeuden rajoittamisesta säädetään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968), jäljempänä, 18 a ja b §:ssä. Tuloverolakiin ja maatilatalouden tuloverolakiin (543/1967) sisältyvien viittausten perusteella elinkeinoverolain korkojen vähennysoikeuden rajoittamista koskevaa sääntelyä sovelletaan myös tuloverolain ja maatilatalouden tuloverolain mukaan laskettavan tulon verotuksessa. Sääntelyn perusteella nettokorkomenojen (korkomenot vähennettynä korkotuloilla) vähennyskelpoisuutta rajoitetaan, jos verovelvollisen verovuoden nettokorkomenot ylittävät 500 000 euroa. Jos raja ylittyy, nettokorkomenoista vähennyskelpoista on osuus, joka vastaa 25 prosenttia yhtiön niin sanotusta verotuksellisesta EBITDA:sta. Muut kuin etuyhteyskorot ovat aina vähennyskelpoisia 3 miljoonan euron rajaan asti, ja lisäksi niin sanotun tasevapautussäännön soveltuessa nettokorkomenot ovat täysimääräisesti vähennyskelpoisia. Korkovähennysrajoituksia ei lisäksi sovelleta itsenäisiin yrityksiin eli sellaisiin yrityksiin, jotka eivät ole osa konsernia ja jotka eivät ole muutenkaan etuyhteydessä toisiin yhtiöihin.

Korkovähennysrajoituksia on sovellettu jo verovuodesta 2014. Pitkälti nykyisessä muodossaan sääntely on ollut voimassa vuoden 2019 alusta, jolloin saatettiin voimaan veron kiertämisen estämistä koskevan direktiivin, neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164 sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (ATAD-direktiivi), korkovähennysrajoituksia koskevan sääntelyn mukaiset vaatimukset. Korkovähennysrajoituksen tavoitteena on ollut erityisesti turvata Suomen veropohjaa sekä myös ehkäistä verotuottojen kannalta merkityksellistä korkovähennyksiin liittyvää aggressiivista verosuunnittelua, jossa verotettavaa tuloa pienennetään Suomessa maksamalla vähennyskelpoisia korkoja Suomen rajojen ulkopuolelle (HE 146/2012 vp ja HE 150/2018 vp).

ATAD-direktiiviä sovelletaan kaikkiin yhteisöverovelvollisiin. Direktiivi on kuitenkin luonteeltaan vähimmäissääntelyä eli jäsenvaltioiden on mahdollista säätää direktiivin mukaisista toimenpiteistä tiukemmin kuin direktiivi edellyttää. Nykyistä kansallista korkovähennysrajoitusta on sovellettu jo verovuodesta 2014 alkaen yhteisöihin sekä avoimiin yhtiöihin ja kommandiittiyhtiöihin, eikä tätä henkilöllistä soveltamisalaa muutettu ATAD-direktiivin implementoinnin yhteydessä. Vuoden 2014 alusta voimaan tulleen sääntelyn esitöissä (HE 146/2012 vp) soveltamisalaa perusteltiin sillä, että vaikka yleensä veroetuja tavoitellaan erityisesti yhteisöjen välisillä järjestelyillä, korkovähennysrajoituksen soveltamista avoimiin yhtiöihin ja kommandiittiyhtiöihin pidettiin tarpeellisena sen vuoksi, ettei säännöstä olisi mahdollista kiertää yhtiömuodon valinnalla.

Yhteisetuudet eivät ole yhteisöjä eivätkä yhtymiä, vaan ne muodostavat oman verovelvollisryhmänsä. Yhteisetuus on tuloverotuksen käsite, jolla ei ole vastinetta muualla lainsäädännössä. Tuloverolain 5 §:ssä yhteisetuuksina mainitaan yhteismetsä, tiekunta, kalastuskunta ja jakokunta. Lisäksi yhteisetuutena pidetään muuta niihin verrattavaa yhteenliittymää. Yhteisetuudet ovat useimmiten suuren osakasjoukon muodostamia yhteenliittymiä, jotka yleensä hoitavat tai hallitsevat kiinteää omaisuutta. Taloudellisesti ja verotuksellisesti merkittävimpiä yhteisetuuksia ovat yhteismetsät. Yhteisetuuden ja sen osakkaan verovelvollisuutta koskevat säännökset ovat tuloverolain 18 §:ssä ja yhteisetuuden veroprosenttia koskevat säännökset ovat tuloverolain 124 §:n 2 momentissa. Yhteisetuudet ovat erillisiä verovelvollisia, jotka maksavat verotettavasta tulostaan veroa 26,5 prosentin verokannalla. Tässä esityksessä verokantaa ehdotetaan alennettavaksi 26 prosenttiin.

Koska yhteisetuudet eivät ole yhteisöjä (eivätkä avoimia yhtiöitä tai kommandiittiyhtiöitä), ei nykyinen kansallinen korkovähennysrajoitus sovellu niihin. Yhteisetuuksien korkomenot ovat siten täysimääräisesti vähennyskelpoisia. Korkovähennysrajoitusta koskevissa lain esitöissä ei ole tarkemmin arvioitu sääntelyn soveltumista yhteisetuuksiin. Voidaan arvioida, että korkovähennysrajoituksen ulottaminen yhteisetuuksiin olisi perusteltua vastaavista syistä, joiden perusteella sääntely on alun perin ulotettu kommandiittiyhtiöihin ja avoimiin yhtiöihin. Sääntelyn ulottamisella yhteisetuuksiin voitaisiin varmistaa, ettei korkorajoitussäännöstä olisi mahdollista kiertää yhtiömuodon valinnalla.

2.8

Rikosvahinkokorvausten takaisinperinnän ilmoittaminen tulorekisteriin

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan tulorekisteriin talletetaan 2, 3 ja 5 momentissa tarkoitetut tulonsaajia koskevat tulotiedot ja muut tiedot, jotka suorituksen maksaja on mainituissa momenteissa tarkoitettujen lakien nojalla velvollinen ilmoittamaan tiedon käyttäjille.

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n 5 momentin nojalla etuudenmaksajan maksamista suorituksista talletetaan momentin 1–9 kohdassa yksilöidyt verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 3 luvun, oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (768/2016) 16 §:n sekä perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 28 a §:n nojalla ilmoitettavat tiedot. Momentin 2 kohdan nojalla tulorekisteriin talletetaan muun ohella tiedot rikosvahingon johdosta maksetuista ansionmenetyskorvauksista sekä elatuksen vähentymisestä saaduista korvauksista. Momentin 7 kohdan nojalla talletetaan tiedot saman momentin 1–5 kohdassa tarkoitettuihin suorituksiin liittyvistä perusteettomista eduista sekä suorituksista tulonsaajalta takaisin perityistä määristä.

Rikosvahinkokorvausten maksamista ja niiden takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamisvelvollisuuden perusteena on verotusmenettelystä annetun lain 15 §:n 1 momentti, jonka mukaan jokainen on velvollinen toimittamaan Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset tiedot maksamistaan rahanarvoisista suorituksista, niiden oikaisuista, saajista ja suoritusten perusteista. Ilmoittamisvelvollisuus verotusmenettelystä annetussa laissa muodostaa tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n 5 momentissa tarkoitetun ilmoittamisvelvollisuuden perusteen. Tulorekisteriin tallennettavina tietoina tiedot on verotusmenettelystä annetun lain 22 §:n 4 ja 6 momentin nojalla ilmoitettava tulorekisteriin salassapitosäännösten ja muiden tietojen saantia koskevien rajoitusten estämättä.

Valtiokonttori vastaa rikosvahinkokorvausten myöntämisestä ja suorittamisesta rikosvahinkolain 24 §:n nojalla. Vuoden 2025 loppuun saakka Valtiokonttori vastasi myös sille kuuluneista rikosvahinkokorvausten takaisinperintään liittyvien tehtävien hoitamisesta. Rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevaa rikosvahinkolain 42 §:ää muutettiin 1.1.2026 voimaan tulleella lainmuutoksella 418/2025 siten, että Oikeusrekisterikeskus vastaa aiheettomasti maksettujen rikosvahinkokorvausten takaisinperinnästä. Ennen lainmuutosta takaisinperintätehtävät oli jaettu Valtiokonttorin ja Oikeusrekisterikeskuksen kesken. Lainmuutoksen myötä takaisinperintätehtävät keskitettiin siten Oikeusrekisterikeskukselle.

Oikeusrekisterikeskuksessa rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevat tiedot ovat sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002) tarkoitettuja sakkorekisteriin sisältyviä tietoja ja henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain (1054/2018) alaisia tietoja. Sakkorekisteriin tallennetut tiedot ovat salassa pidettäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 28 kohdan nojalla.

Sakkorekisterin tietojen luovuttamisesta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetun lain 49 §:ssä. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan sakkorekisteriin tallennetun tiedon luovuttaminen viranomaiselle tai muulle taholle edellyttää, että tämän oikeudesta tiedonsaantiin säädetään erikseen lailla. Säännös vastaa sisällöltään lainmuutosta 418/2025 edeltävää sääntelyä, jota koskevien lain esitöiden mukaan luovuttamissäännöksestä on riittävän selvästi käytävä ilmi oikeus saada tietoja nimenomaan sakkorekisteristä. Siinä on myös yksilöitävä tietoihin oikeutettu taho, luovutettavat tiedot ja tietojen käyttötarkoitus (HE 218/2001 vp, s. 56).

Edellä todetun perusteella Valtiokonttori on ennen lainmuutosta 418/2025 ollut velvollinen ilmoittamaan tiedot rikosvahinkokorvauksista tulonsaajalta takaisin perityistä määristä. Ilmoittamisvelvollisuus on perustunut edellä kuvattuihin verotusmenettelystä annetun lain ja tulotietojärjestelmästä annetun lain säännöksiin. Lainmuutoksen jälkeen Valtiokonttori ilmoittaa jatkossakin tiedot rikosvahingon johdosta maksetuista suorituksista ja niihin liittyvistä perusteettomista eduista. Tilanne on kuitenkin muuttunut rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen osalta kalenterivuoden 2026 alusta alkaen.

Tiedot rikosvahinkokorvauksista tulonsaajalta takaisin perityistä määristä olisi ilmoitettava tulorekisteriin Oikeusrekisterikeskuksen toimesta. Verotusmenettelystä annetun lain 3 luvussa ei kuitenkaan säädetä sellaisesta sakon täytäntöönpanosta annetun lain 49 §:n 1 momentin 5 kohdan vaatimukset täyttävästä Verohallinnon tiedonsaantioikeudesta, josta riittävän selvästi kävisi ilmi Verohallinnon oikeus saada Oikeusrekisterikeskukselta verotusta varten tarpeellisia tietoja rikosvahinkokorvausten takaisinperinnästä nimenomaan sakkorekisteristä.

Edellä todetuista syistä verotusmenettelystä annetun lain 3 luvun säännökset ilmoitusvelvollisuudesta eivät lainmuutoksen 418/2025 seurauksena ole olleet riittäviä rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamiseksi Verohallinnolle Oikeusrekisterikeskuksen toimesta. Sanotusta syystä tietoja ei ole myöskään voitu ilmoittaa tulorekisteriin kalenterivuodelta 2026. Verohallinnon oikeudesta saada verotusta varten tarpeellisia sakkorekisteriin sisältyviä tietoja rikosvahinkokorvausten takaisinperinnästä olisi siten säädettävä laissa erikseen. Lainsäädännön muuttaminen on välttämätöntä, jotta Oikeusrekisterikeskus voisi ilmoittaa Verohallinnolle sakkorekisteriin sisältyviä tietoja rikosvahinkokorvausten takaisinperinnästä tulorekisterin kautta samassa laajuudessa kuin Valtiokonttori on ilmoittanut tiedot kalenterivuotta 2026 edeltäviltä vuosilta.

2.9

Tulorekisterin tietojen luovutus Oikeuspalveluviraston perustamisen jälkeen

Laki Oikeuspalveluvirastosta tuli voimaan 1.1.2025, ja sillä kumottiin laki valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä (477/2016) 1.1.2025 lukien. Muutoksen johdosta oikeusavun, yleisen edunvalvonnan sekä talous- ja velkaneuvonnan palvelujen järjestämisvastuu siirtyi kuudelta oikeusapu- ja edunvalvontapiiriltä Oikeuspalveluvirastolle. Oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot jäivät ennalleen samoin kuin niiden tehtävät ja tiedonsaantioikeudet.

Lailla 316/2026 muutettiin Oikeuspalveluvirastosta annettua lakia siten, että talous- ja velkaneuvonnan tehtävät siirtyvät lain 3 §:n 1 momentin nojalla oikeusaputoimistoilta erillisille talous- ja velkaneuvontatoimistoille 1.1.2027 lukien. Talous- ja velkaneuvonnan tehtävät ja tiedonsaantioikeudet säilyvät ennallaan. Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimisto tuottaisi edelleen talous- ja velkaneuvontapalvelut Ahvenanmaalla.

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:n 1 momentin 30 kohdassa säädetään tulorekisterin tietojen luovutuksesta oikeusapulain (257/2002) 10 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamista varten sekä talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain (813/2017) 1 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamista varten. Säännöksessä viitataan kumottuun lakiin valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä, minkä vuoksi viittaus olisi muutettava viittaukseksi Oikeuspalveluvirastosta annettuun lakiin. Tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:n 2 momentissa yleiselle edunvalvojalle välitettävistä ja luovutettavista tulorekisterin tiedoista viitataan niin ikään kumottuun lakiin, minkä vuoksi säädösviittausta olisi vastaavasti tarkistettava.

Lisäksi tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:n 1 momentin 30 kohdassa viitataan oikeusaputoimistoon myös siltä osin kuin kyse on tulorekisterin tietojen luovutuksesta talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamista varten. Edellä todetulla tavalla talous- ja velkaneuvonnan palveluja tarjoavat talous- ja velkaneuvontatoimistot 1.1.2027 lukien Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta, minkä vuoksi säännöstä olisi tarkistettava.

2.10

Osakesäästötili

Osakesäästötiliä koskevat verosäännökset tulivat voimaan vuoden 2020 alussa. Tuolloin Suomessa ei ollut yhtään pörssinoteerattua osuuskuntaa, eikä osuuskuntien jakamaa ylijäämää ole siitä johtuen huomioitu osakesäästötiliä koskevissa verosäännöksissä. Kun sittemmin osuuskuntia on listautunut, on esiin noussut tarve ottaa verolainsäädännössä kantaa osakesäästötilillä olevan osuuskunnan osuuden tai osakkeen perusteella saadun ylijäämän verotukseen. Koska osuuskunta on yhteisö kuten osakeyhtiökin, olisi osuuskunnan jakamaa ylijäämää perusteltua käsitellä osakesäästötilillä vastaavalla tavalla kuin osakeyhtiön jakamaa osinkoa.

3

Tavoitteet

Hallituksen veropolitiikan tavoitteena on kotitalouksien ostovoiman kohentuminen, työnteon kannustimien parantuminen ja talouskasvun edellytysten vahvistuminen. Verotuksen pitää kannustaa yrittäjyyteen ja tukea kotimaista omistajuutta.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi vuoden 2027 ansiotuloveroperusteet. Ansiotuloverotuksen keventämisen tavoitteena on vahvistaa talouskasvun edellytyksiä parantamalla työnteon kannustimia sekä kotitalouksien ostovoimaa. Ansiotuloveroperusteisiin tehtävän indeksitarkistuksen tavoitteena on pitää verotuksen taso ennallaan ansiotason noustessa.

Työsuhdeoptioiden verotusta koskevan muutoksen tavoitteena on parantaa suomalaisten kasvuyritysten mahdollisuuksia houkutella osaava työvoimaa, poistamalla optioiden verotusajankohtaan liittyvät ongelmat. Lisäksi tavoitteena on mahdollistaa henkilöstöantien toteuttaminen siten, että tytäryhtiön palveluksessa olevalle työntekijälle voidaan antaa myös konsernin emoyhtiön osakkeita.

Yrittäjävähennykseen ehdotettavien muutosten tavoitteena on vahvistaa yksityisten elinkeinonharjoittajien, maa‑ ja metsätalouden harjoittajien sekä elinkeinoyhtymien osakkaiden elinkeinotoiminnan edellytyksiä korottamalla verotuksen yrittäjävähennystä.

Lahjoitusvähennyksen laajentamisen tavoitteena on kannustaa yksityishenkilöitä ja yhteisöjä lisäämään lahjoituksia ja näin tehostaa järjestöjen mahdollisuuksia hankkia lisää yksityistä rahoitusta. Lahjoitusvähennyksen avulla pyritään lisäämään kohtuullisella julkisen sektorin panostuksella tieteen, taiteen, suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä, liikuntaa, urheilua, lasten tai nuorten hyvinvointia, sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä tukevaan tai edistävään tarkoitukseen annettuja lahjoituksia, jotka muutoin jäisivät ehkä kokonaan tekemättä.

Sosiaalietuuksien verovapauteen ehdotettujen muutosten tavoitteena on saattaa lastensuojelulain nojalla maksettavat korvaukset verotuksellisesti samaan asemaan muiden vastaavien korvausten kanssa ja näin selkeyttää ja yhdenmukaistaa etujen verotuskohtelu.

Juomapakkausten panteista saadun tulon verovapautta koskevan ehdotuksen tavoitteena on tältä osin keventää sääntelyä kansalaisten arjen sujuvoittamiseksi.

Korkovähennysrajoitusta koskevan muutoksen osalta tavoitteena on saattaa yhteisetuudet korkovähennysrajoituksen piiriin samalla tavalla kuin yhteisöt ja avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt.

Tavoitteena on mahdollistaa rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin aiempaa vastaavassa laajuudessa myös sen jälkeen, kun Valtiokonttorin rikosvahinkokorvausten takaisinperintätehtävät siirtyivät Oikeusrekisterikeskukselle vuoden 2026 alusta. Lisäksi tavoitteena on tehdä Oikeuspalveluvirastosta annetusta laista johtuvat teknisluontoiset tarkistukset tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin.

Osakesäästötiliä koskevien muutosten tavoitteena on selventää lainsäädännössä, että osuuskuntien jakamaa ylijäämää kohdellaan osakesäästötilillä vastaavalla tavalla kuin osakeyhtiöiden jakamaa osinkoa.

4

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1

Keskeiset ehdotukset

4.1.1

Ansiotulojen verotus

Hallitusohjelman mukaan ansiotuloveroperusteisiin tehtäisiin vuosittain indeksitarkistus kaikilla tulotasoilla. Valtiovarainministeriön syksyn 2026 ennusteen mukainen arvio kuluttajahintaindeksin muutoksesta vuonna 2027 on 1,9 prosenttia ja ansiotasoindeksin muutoksesta 3,2 prosenttia. Indeksitarkistus ehdotetaan toteutettavaksi korottamalla progressiivisen tuloveroasteikon tulorajoja sekä muuttamalla perusvähennyksen enimmäismäärää ja työtulovähennyksen enimmäismäärää sekä poistumarajoja.

Hallitusohjelman mukaan työn vastaanottamisen kannustimien parantamiseksi ansiotuloverotusta kevennetään painottaen kevennystä pieni- ja keskituloisiin korottamalla työtulovähennystä. Kevennyksen suuruus koko hallituskaudella on 405 miljoonaa euroa, josta vuoden 2027 verotuksessa tehtävän kevennyksen osuus on noin 105 miljoonaa euroa. Hallitusohjelman mukainen työn verotuksen kevennys ehdotetaan toteutettavaksi korottamalla työtulovähennystä.

Työnteon kannustimien parantamiseksi ja ostovoiman vahvistamiseksi hallitus päätti kevään 2025 kehysriihessä keventää pieni- ja keskituloisten työn verotusta siten, että vuoden 2027 verotukseen kohdistuu 125 miljoonan euron lisäkevennys. Kevennys ehdotetaan toteutettavaksi muuttamalla työtulovähennystä.

4.1.2

Työsuhdeoptioiden verotus

Hallitus päätti kevään 2026 kehysriihessä, että työsuhdeoptioiden verotuksen ajankohta muutetaan työsuhdeoption käytöstä kohde-etuuden luovutushetkeen listaamattomien yhtiöiden osakkeiden osalta. Muutos ehdotetaan toteutettavaksi siten, että työsuhdeoption käytöstä muodostuvan ansiotulona verotettavan edun perusteella määräytyvä osuus verovuoden ansiotuloveroista olisi mahdollista maksaa vasta osakkeiden luovutusvuoden verotuksessa ilman korkoa ja kuluja. Mahdollisuus veron maksun lykkäämiseen koskisi vain tilanteita, joissa työsuhdeoption perusteella saataisiin tai hankittaisiin listaamattoman yhtiön osakkeita. Muutoksella ei olisi vaikutusta esimerkiksi tilanteisiin, joissa optio käytettäisiin listatun yhtiön osakkeisiin tai optiot käytettäisiin myymällä työsuhdeoptiot. Muutos ei vaikuttaisi myöskään Suomen verotusoikeuteen kansainvälisissä tilanteissa eikä sosiaaliturvamaksujen määräytymiseen.

Ehdotuksen mukaan työsuhdeoptioon perustuva etu verotettaisiin edelleen nykyiseen tapaan työsuhdeoption käyttövuoden verotuksessa tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan. Jos verovelvollinen kuitenkin saisi tai hankkisi työsuhdeoption perusteella listaamattoman osakeyhtiön osakkeita, laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä edun käyttövuoden verotuksessa maksettavaksi määrättävä ansiotulovero voitaisiin kuitenkin lykätä maksettavaksi osakkeiden myyntivuoden verotukseen. Tällöin edun perusteella määräytyväksi veroksi katsottaisiin se osuus verovuoden ansiotuloista menevästä verosta, joka vastaisi työsuhdeoption perusteella määräytyvän bruttotulon osuutta verovuoden veronalaisista bruttoansiotuloista.

Verovelvollisen tulisi vaatia maksun lykkäystä ennen verotuksen päättymistä. Lisäksi lykkäyksen edellytyksenä olisi, että optio on käytetty aikaisintaan vuoden kuluttua työsuhdeoption antamisesta, option kohdeyhtiö harjoittaa option käyttöhetkellä elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa ja yhtiön omaisuus muodostuu option käyttöhetkellä pääosin muusta kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitetusta omaisuudesta viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella laskettuna.

Lykkäys ei automaattisesti koskisi koko optio-ohjelmaa, vaan se voisi soveltua siihen myös osittain. Jos verovelvollinen saisi tai hankkisi lykkäyksen ehdot täyttäviä osakkeita esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa, voisi lykkäystä vaatia sovellettavaksi vain toiseen.

Lykkäyksen perusteena oleva vero määrättäisiin kannettavaksi osakekohtaisesti viimeistään osakkeiden tuloverolaissa tarkoitetun luovutusvuoden verotuksessa lisäämällä vero verovuoden ansiotuloista maksettavaksi määrättäviin veroihin. Verovelvollisen tulisi vuosittain ilmoittaa Verohallinnolle, onko hän luovuttanut osakkeita, joiden perusteella on myönnetty veron maksun lykkäystä. Jos ilmoitusta ei annettaisi, osakkeet katsottaisiin lykätyn veron maksuunpanossa luovutetun ja Verohallinto määräisi lykätyn veron maksettavaksi. Verovelvollinen voisi itse myös keskeyttää veronmaksun lykkäyksen.

Ehdotus sisältää myös lisähuojennuksen, jonka mukaan 30 prosenttia osakkeiden luovutuksesta syntyneestä tappiosta vähennettäisiin kannettavaksi määrätystä lykätystä ansiotuloverosta. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että osakkeiden tappiollisesta myynnistä muodostuva luovutustappio ei jäisi vähentämättä sen vuoksi, että verovelvollisella ei olisi pääomatuloja osakkeiden myyntivuoden verotuksessa. Lisäksi ehdotus sisältäisi säännöksen, jonka tarkoituksena on estää tilanteet, joissa lykätty vero muodostuisi vielä tappion huomioimisen jälkeenkin suuremmaksi kuin mikä on osakkeiden luovutushinta vähennettynä verovelvollisen osakkeesta ja työsuhdeoptiosta maksamalla hinnalla.

Lykätylle verolle ei määrättäisi viivästyskorkoa veron maksun lykkäyksen ajalta. Lykkäyksen päättymisvuoden verotuksesta alkaen lykättyyn veroon sovellettaisiin ansiotuloverojen viivästysseuraamuksia koskevia säännöksiä. Koska lykätty vero tulisi maksettavaksi vasta osakkeiden luovutusvuoden verotuksessa, veron vanhentumisaika alkaisi lykkäyksen päättymisvuoden verotuksen päättymistä seuraavan kalenterivuoden alusta.

Koska työsuhdeoption perusteella saatava etu verotettaisiin edelleen option käyttövuoden verotuksessa, työnantajat ilmoittaisivat optiotulon tulorekisteriin nykyiseen tapaan option käyttövuoden verotuksessa. Optiotulosta ei kuitenkaan tarvitsisi toimittaa ennakonpidätystä, jos lykkäyksen edellytykset täyttyisivät ja työntekijä ilmoittaisi työnantajalle vaativansa lykkäystä. Tästä otettaisiin erityissäännös ennakkoperintälakiin. Tällöin työnantaja ilmoittaisi tulorekisteri-ilmoituksen yhteydessä myös lykkäysvaatimuksesta, ja tämä vietäisiin valmiiksi työntekijän esitäytetylle veroilmoitukselle.

4.1.3

Henkilöstöantien verotus

Hallitus linjasi kevään 2026 kehysriihessä, että suunnattua henkilöstöantia uudistetaan siten, että tytäryhtiön palveluksessa olevalle työntekijälle voidaan antaa myös konsernin emoyhtiön osakkeita.

Tällä hetkellä tuloverolain 66 a §:n soveltaminen on rajattu koskemaan vain tilanteita, joissa merkitään oman työnantajayhtiön osakkeita. Hallituksen linjaukseen perustuen säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi kyseinen rajaus. Muutoksen jälkeen säännös vastaisi tältä osin tuloverolain 66 §:n 1 momentin säännöstä ja esimerkiksi emoyhtiö voisi järjestää säännöksessä tarkoitetun henkilöstöannin tytäryhtiön työntekijöille. Säännös koskisi edelleen vain listaamattomien yhtiöiden osakemerkintöjä, joten jos esimerkiksi annissa saisi merkitä emoyhtiön osakkeita, tulisi emoyhtiön olla listaamaton yhtiö. Säännös koskisi edelleen vain anteja, jotka ovat henkilöstön enemmistön käytettävissä ja myös muiden edellytysten tulisi täyttyä. Henkilöstön enemmistön käsitettä ehdotetaan myös täsmennettäväksi.

4.1.4

Yrittäjävähennys ja yhteisetuuksien verokanta

Tuloverolain 30 a §:ssä säädettyä yrittäjävähennystä ehdotetaan korotettavaksi 5 prosentista 5,5 prosenttiin. Yhteisetuuksiin sovellettavaa tuloveroprosenttia ehdotetaan alennettavaksi 26,5 prosentista 26 prosenttiin.

4.1.5

Lahjoitusvähennys

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lahjoitusvähennystä koskevia säännöksiä. Hallitus päätti kevään 2024 kehysriihessä, että lahjoitusvähennys laajennetaan lahjoituksiin nuoriso-, kulttuuri-, liikunta-, urheilu- ja tietyt ehdot täyttäville lapsijärjestöille. Lahjoitusvähennyksen laajentamiseen varattiin rahaa 15 miljoonaa euroa vuositasolla. Kevään 2026 kehysriihessä hallitus päätti, että lahjoitusvähennyksen laajentaminen toteutetaan aiemmin sovitulla tavalla ja tämän lisäksi lahjoitusvähennys laajennetaan sosiaali- ja terveysalan järjestöihin. Voimaantulo on vuoden 2027 alusta.

Lahjoitusvähennyksessä on kyse poikkeuksesta verotuksen perusrakenteeseen, jonka mukaan vähennyskelpoisia menoja ovat vain tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. Lahjoitusvähennystä aikanaan myös supistettiin voimakkaasti kokonaisverouudistuksessa, jossa pyrittiin neutraalimpaan ja yksinkertaisempaan verojärjestelmään. Tälläkin hetkellä verotuksen lahjoitusvähennys on suhteellisen suppea kattaen tieteen tai taiteen tukemiseksi sekä suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämiseksi tietyille tahoille annettavat lahjoitukset. Nyt ehdotettava laajennus perustuu hallituksen poliittiseen päätökseen. Hallitus on käyttänyt sille kuuluvaa poliittista harkintavaltaa ja päättänyt ehdottaa tässä esityksessä ehdotettavien alojen mukaan tuomista lahjoitusvähennyksen piiriin tieteen, taiteen ja suomalaisen kulttuuriperinteen rinnalle.

Hallituksen päätöksen mukaisesti vähennyskelpoisten lahjoitusten saajajoukkoa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että vähennyskelpoista olisi tiedettä, taidetta, suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä, liikuntaa, urheilua, lasten tai nuorten hyvinvointia, sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä tukevaan tai edistävään tarkoitukseen annetut lahjoitukset. Samalla yhtenäistettäisiin yhteisöjen ja luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennysten saajajoukko. Hallituksen linjauksessa mainittu kulttuurijärjestön käsite on hyvin laaja, ja se voisi käsittää lähes mitä tahansa järjestötoimintaa. Kulttuurijärjestön toiminnalla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä edistävää tai tukevaa toimintaa.

Luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys ehdotetaan muutettavaksi nykyisestä puhtaasta ansiotulosta tehtävästä vähennyksestä verosta tehtäväksi vähennykseksi. Muutoksen seurauksena lahjoitusvähennyksen piiriin tulisivat myös pelkästään pääomatuloja saavat henkilöt, ja vähennyksen vaikutus verojen määrään olisi sama tulotasosta riippumatta. Verosta tehtävässä vähennyksessä vähennyksen verotuottoja alentava vaikutus kohdistuisi ensisijaisesti valtion tuloveroon. Koska ei ole tarkoituksenmukaista, että verosta voisi vähentää kaikki lahjoitukset, ehdotetaan, että vähennyskelpoista olisi 30 prosenttia vähennyskelpoisista lahjoituksista ja vähennyksellä säilyisi myös alarajat.

Luonnollisten henkilöiden vähennyskelpoisten lahjoitusten alarajaa ehdotetaan alennettavaksi nykyisestä 850 eurosta 500 euroon. Yhteisöjen vähennyksessä alarajan ehdotetaan säilyvän nykyisessä 850 eurossa. Raja laskettaisiin nykyiseen tapaan saajakohtaisesti. Tämä tarkoittaisi sitä, että kaikki samalle saajalle verovuoden aikana annetut lahjoitukset laskettaisiin yhteen ja katsottaisiin, ylittyykö säädetty vähimmäismäärä. Vähennykseen nykyisin sisältyvistä saajakohtaisista enimmäismääristä ehdotetaan luovuttavaksi, ja vähennykselle säädettäisiin verovelvolliskohtainen enimmäismäärä. Verovelvolliskohtainen enimmäismäärä olisi perusteltua, koska kyse on verotuesta eikä luonnollisesta vähennyksestä. Luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennystä voisi saada yhteensä 1 000 000 euroa, jos lahjoitus on annettu tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen säännöksessä tarkoitetulle yliopistolle, korkeakoululle tai näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle. Vähennystä voisi saada enintään 5 000 euroa lahjoituksista, jotka olisi annettu Verohallinnon nimeämälle yhdistykselle tai säätiölle tiedettä, taidetta, suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä, liikuntaa, urheilua, lasten tai nuorten hyvinvointia, sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä tukevaan tai edistävään tarkoitukseen. Luonnollinen henkilö tai kuolinpesä voisi siten saada verosta tehtävää lahjoitusvähennystä yhteensä enintään 1 005 000 euroa vuodessa.

Yhteisöjen lahjoitusvähennys säilyisi tulosta tehtävänä vähennyksenä. Myös yhteisöjen lahjoitusvähennykseen ehdotetaan säädettäväksi verovelvolliskohtainen enimmäismäärä. Lahjoitusvähennystä voisi saada yhteensä enintään 250 000 euroa, jos lahjoitus on annettu tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen säännöksessä mainitulle yliopistolle, korkeakoululle tai näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle. Vähennystä voisi saada enintään 50 000 euroa lahjoituksista, jotka olisi annettu Verohallinnon nimeämälle yhdistykselle tai säätiölle tiedettä, taidetta, suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä, liikuntaa, urheilua, lasten tai nuorten hyvinvointia, sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä tukevaan tai edistävään tarkoitukseen. Yhteisö voisi siten saada tulosta tehtävää lahjoitusvähennystä yhteensä enintään 300 000 euroa verovuodessa. Yhteisö hyötyy tulosta tehtävästä vähennyksestä yhteisöverokannan verran.

Ehdotettujen vähimmäis- ja enimmäismäärien mitoituksessa on huomioitu uudistukselle varattu rahoitus sekä se, että lahjoitusvähennyksen enimmäismäärät ovat jo nykyisellään varsin korkeat ja yliopistoille ja korkeakouluille annettavilla lahjotuksilla ne ovat korkeammat kuin järjestöille annettavilla lahjoituksilla. Erityisesti luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennyksessä on huomioitu vähennyksen nykyinen korkea enimmäismäärä. Tällä hetkellä luonnolliset henkilöt voivat vähentää puhtaasta ansiotulosta yliopistoille ja korkeakouluille annettavia lahjoituksia rajattomasti, kunhan yhdelle saajalle annettava lahjoitus ei ylitä 500 000 euroa vuodessa. Uudistuksessa ei haluta heikentää luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennyksen nykyistä kannustavuutta, minkä johdosta ehdotettavan verosta tehtävän vähennyksen verovelvolliskohtaiseksi enimmäismääräksi ehdotetaan 1 000 000 euroa vuodessa. Myös järjestöille annettaville lahjoituksille ehdotettavassa 5 000 euron enimmäismäärässä on kyse merkittävästä verotuesta, koska kyse on suoraan verosta tehtävästä vähennyksestä.

Yhteisöjen vähennykseen ehdotettavat enimmäismäärät vastaisivat nykyisiä määriä, mutta enimmäismäärän muuttaminen verovelvolliskohtaiseksi asettaisi vähennykselle tosiasiallisen ylärajan.

Lahjoitusten vähennyskelpoisuus edellyttäisi, että lahjoitus annettaisiin ja myös käytettäisiin lainkohdassa tarkoitettuun toimintaan. Tämän vuoksi lahjoituksen vähennyskelpoisuus edellyttäisi, että lahjoituksen saaja toimittaa Verohallinnolle tiedot saamistaan vähennyskelpoisista lahjoituksista, niiden antajista ja lahjoitusten käyttötarkoituksesta antamalla verotusmenettelylaissa tarkoitetun vuosi-ilmoituksen. Verohallinto antaisi tarkemmat määräykset tietojen antamistavasta ja -ajankohdasta Verohallinnon päätöksellä yleisestä tiedonantovelvollisuudesta. Vähennyskelpoisuus siis edellyttäisi lahjoituksen saajan Verohallinnolle antamaa vuosi-ilmoitusta. Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän ei tarvitsisi itse vaatia vähennystä, vaan tieto vähennyskelpoisista lahjoituksista menisi vuosi-ilmoituksen kautta suoraan esitäytetylle veroilmoitukselle. Verovelvollisella olisi velvollisuus tarkistaa esitäytetty veroilmoitus. Yhteisöt ilmoittaisivat lahjoitukset veroilmoituksellaan kuten nykyisin. Jos saaja ei antaisi vuosi-ilmoitusta, vähennystä ei hyväksyttäisi. Koska vähennyksen edellytyksenä olisi vuosi-ilmoitus, joka annettaisiin yhtenä ilmoituksena koko vuoden aikana saaduista lahjoituksista, ei vähennystä huomioitaisi ennakkoperinnässä. Kyse olisi poikkeuksesta ennakkoperinnän vastaavuusvaatimukseen ja tästä otettaisiin säännös ennakkoperintälakiin.

Verohallinto nimeäisi edelleen vähennyskelpoisen lahjoituksen saajat enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Nimeämismenettelyssä luovuttaisiin lahjoitusten verovapauslautakunnan lausuntomenettelystä. Koska vähennyskelpoisten lahjojen saajajoukko laajentuisi nykyisestä huomattavasti, ei lahjoitusten verovapauslautakunnan lausuntomenettely enää toimisi nykyistä vastaavalla tavalla.

Verohallinto voisi nimetä vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi rekisteröidyn yhdistyksen tai säätiön tai lailla erikseen perustetun julkisoikeudellisen säätiön tai julkisoikeudellisen yhdistyksen. Nimettävällä yhdistyksellä tai säätiöllä tulisi olla voimassa oleva rahankeräyslaissa tarkoitettu rahankeräyslupa tai Ahvenanmaalla voimassa oleva rahankeräyslupa, joka on myönnetty yleishyödylliseen tarkoitukseen. Rahankeräysluvassa tulisi olla määrättynä vähintään yhdeksi varojen käyttötarkoitukseksi lahjoitusten vähennyskelpoisuuden edellytykseksi säädetty tarkoitus. Nimettävällä taholla tulisi siten olla rahankeräyslaissa tarkoitettu yleishyödyllinen tarkoitus, ja sen tulisi harjoittaa rahankeräyslaissa tarkoitettua yleishyödyllistä toimintaa. Rahankeräyslupaa koskevan edellytyksen tarkoituksena on saattaa verovähennyskelpoisia lahjoituksia saavat järjestöt myös rahankeräyksiä koskevan viranomaisvalvonnan piiriin ja näin lisätä verovähennysjärjestelmän luotettavuutta. Verovähennyksen kautta lahjoitusten saajille ohjautuu myös julkista rahaa. Järjestöt voivat saada lahjoituksia myös varsinaisen rahankeräyksen ulkopuolelta. Lahjoittaja saattaa esimerkiksi haluta antaa lahjoituksen nimenomaisesti johonkin tiettyyn tarkoitukseen tai asettaa ehtoja lahjoituksen käytölle. Rahankeräyslupaa koskeva edellytys ei rajoittaisi tämän tyyppisten lahjoitusten vähennyskelpoisuutta, jos lahjoitus annettaisiin ja käytettäisiin 57 ja 127 §:ssä säädettyyn vähennyskelpoiseen tarkoitukseen ja myös muut lahjoituksen vähennyskelpoisuuden edellytykset täyttyisivät. Jos Verohallinnon nimeämällä järjestöllä olisi rahankeräyslupa esimerkiksi nuorten liikunnan edistämistä koskevaan tarkoitukseen, mutta lahjoittaja osoittaisi lahjoituksensa nimenomaan senioriliikunnan edistämiseen, olisi kyse liikunnan edistämiseksi annetusta vähennyskelpoisesta lahjoituksesta. Rahankeräyslupaa koskeva edellytys ei estäisi myöskään esimerkiksi jonkin rahaston pääomittamiseksi annettujen lahjoitusten vähennyskelpoisuutta, jos lahjoituksen saajana on Verohallinnon nimeämä järjestö ja vähennyskelpoisuuden muut edellytykset täyttyvät.

Tiettyyn tarkoitukseen myönnetyn rahankeräysluvan lisäksi nimettävällä taholla tulisi olla valittuna tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitettu tilintarkastaja. Säätiöillä tulee olla tilintarkastaja valittuna jo säätiölain (487/2015) nojalla, mutta myös yhdistysten tulisi valita tilintarkastaja, vaikka se ei yhdistyslain (503/1989) nojalla olisi velvollinen sitä tekemään. Tilintarkastajan valintaa koskevan vaatimuksen tarkoituksena on lisätä luottamusta nimettävien yhdistysten tai säätiöiden toimintaan. Tilintarkastus on niin sanottua laillisuustarkastusta, eli tilintarkastaja osaltaan varmentaa sitä, että kyseisen yhdistyksen tai säätiön johto toimii lakien ja määräysten mukaisesti. Kyse olisi siten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, jonka sisältö määrittyy tilintarkastuslain ja hyvän tilintarkastustavan mukaisesti.

Hakijan tulisi myös sitoutua antamaan Verohallinnolle tiedot, jotka on säädetty lahjoitusten vähennyskelpoisuuden edellytykseksi.

Verohallinto nimeäisi ulkomaiset yhdistykset ja säätiöt vastaavin edellytyksin kuin suomalaiset yhdistykset ja säätiöt. Koska ulkomainen yhdistys tai säätiö ei voi rahankeräyslain nojalla saada Suomessa rahankeräyslupaa, tulisi ulkomaisten järjestöjen osoittaa, että ne täyttävät rahankeräyslaissa luvalle säädetyt edellytykset. Ulkomaisen hakijan tulisi täyttää myös muut nimeämiselle säädetyt edellytykset. Ulkomaisen yhdistyksen tai säätiön tulisi siten vastata oikeudelliselta muodoltaan suomalaista yhdistystä tai säätiötä ja ulkomaisten nimettyjen tahojen tulisi myös sitoutua antamaan vastaavat ilmoitukset Suomen Verohallinnolle. Verohallinto voisi tarvittaessa pyytää rahankeräyslain soveltamisen osalta lausunnon Poliisihallitukselta.

Nimettäville tahoille ehdotettujen vaatimusten sekä ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuuksien tavoitteena on tehostaa lahjoitusvähennyksen valvontaa sekä verotuen kohdentumista haluttuun tarkoitukseen. Esimerkiksi OECD:n yhteydessä toimiva rahanpesunvastainen toimintaryhmä (FATF) on tunnistanut yleishyödyllisen sektorin (NPO-sektori) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen kannalta riskiseksi ja edellyttänyt Suomea koskevassa maa-arviossa ottamaan yleishyödylliseen sektoriin kohdistuvat riskit huomioon. Kansallisen NPO-sektorin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvion vuodelta 2024 (Sisäministeriön julkaisuja 2024:17) mukaan NPO-sektoriin tunnistetaan kohdistuvan useita haavoittuvuuksia. Haasteita liittyy esimerkiksi NPO-sektorin valvontaan, viranomaisten väliseen tietojenvaihtoon ja toiminnan läpinäkyvyyden puutteeseen. Myös Verohallinnossa on tehty selvityksiä ja analysoitu yhdistyksien ja säätiöiden käyttämistä harmaan talouden toiminnassa. Analyysien tuloksena on havaittu, että erityisesti yhdistyksiä on mahdollista käyttää harmaan talouden toimijoiden työkaluna.

Verohallinto voisi peruuttaa päätöksensä, jos nimetty taho ei enää täyttäisi säädettyjä edellytyksiä. Nimetyn tahon tulisi viivytyksettä ilmoittaa Verohallinnolle, jos sitä koskevissa edellytyksissä tapahtuisi sellaisia muutoksia, jotka vaikuttaisivat sen kelpoisuuteen vastaanottaa vähennyskelpoisia lahjoituksia. Verohallinto antaisi tarkemmat määräykset nimeämismenettelystä.

Lahjoituksen saajalle ehdotettujen ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuuksien laiminlyönnistä voitaisiin määrätä verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu.

4.1.6

Verovapaat sosiaaliturvaetuudet

Esityksessä ehdotetaan tuloverolain 92 §:ään lisättäväksi lastensuojelulain nojalla myönnettävät taloudelliset tuet.

Lisäksi tuloverolain 92 §:n 7, 9, 10, 12, 15 ja 17 kohtiin ehdotetaan tehtäväksi kyseisissä kohdissa viitatuissa laeissa tapahtuneiden muutosten vaatimat muutokset. Muutoksilla ei olisi vaikutuksia etujen verovapauteen.

4.1.7

Juomapakkausten panteista saadun tulon verotus

Esityksessä ehdotetaan, että juomapakkausten panteista saatu tulo säädettäisiin verovapaaksi tuloksi. Ehdotuksen myötä jatkossa juomapakkausten panteista saatu tulo olisi verovapaata riippumatta siitä, onko kyseessä itse ostettujen vai kerättyjen juomapakkausten panteista saatu tulo.

4.1.8

Korkovähennysoikeuden rajoittaminen

Elinkeinoverolain 18 a ja b §:ään sisältyvän korkovähennysrajoituksen soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös yhteisetuudet olisivat sääntelyn piirissä. Vastaavat muutokset tehtäisiin tuloverolakiin ja maatilatalouden tuloverolakiin.

4.1.9

Tulorekisterin muutokset rikosvahinkokorvausten takaisinperinnän muutosten ja Oikeuspalveluvirastosta annetun lain johdosta

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi verotusmenettelystä annettuun lakiin säännös Verohallinnon oikeudesta saada Oikeusrekisterikeskukselta verotusta varten tarpeelliset sakkorekisteriin sisältyvät tiedot rikosvahinkokorvausten takaisinperinnästä. Tietojen saaminen rajattaisiin takaisin perittyihin ansionmenetyskorvauksiin ja elatuksen vähentymisestä saatuihin korvauksiin. Lisäksi tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin tehtäisiin tekninen täsmennys etuudenmaksajan määritelmään.

Lisäksi tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:n säännöksiin tulorekisterin tietojen luovutuksesta tiedon käyttäjille tehtäisiin säädösviittauksia ja terminologiaa koskevat teknisluontoiset tarkistukset Oikeuspalveluvirastosta annetun lain johdosta.

4.1.10

Osakesäästötili

Tuloverolakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset kotimaisesta ja ulkomaisesta osuuskunnasta saadun ylijäämän lukemisesta osaksi osakesäästötilin tuottoa. Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös osakesäästötilin kautta saadun ylijäämän lähdeverovapaudesta.

4.2

Pääasialliset vaikutukset

4.2.1

Yleistä

Esityksessä ehdotettujen muutosten vaikutuksia on pääosin arvioitu Verohallinnon ylläpitämällä HVSR-mikrosimulointimallilla. Vaikutusten arvioinnissa on lisäksi hyödynnetty Tilastokeskuksen ylläpitämää SISU-mikrosimulointimallia.

Esityksessä ehdotettujen muutosten arvioidaan vähentävän verotuloja staattisesti arvioituna vuonna 2027 yhteensä noin 1 132 miljoonalla eurolla. Valtion verotulojen arvioidaan vähentyvän noin 1 004 miljoonalla eurolla. Kuntien verotulojen arvioidaan vähentyvän noin 102 miljoonalla eurolla. Seurakuntien verotulojen arvioidaan vähentyvän noin 9,5 miljoonalla ja sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tuoton arvioidaan vähentyvän noin 16,5 miljoonalla eurolla.

Valtion tuloveroasteikkoon ehdotettujen muutosten arvioidaan vähentävän verotuloja yhteensä 453 miljoonaa euroa. Valtion verotulot vähenisivät 445 miljoonaa euroa, kuntien verotulot 6 miljoonaa euroa, seurakuntien 1 miljoona euroa ja Kansaneläkelaitoksen 1 miljoona euroa.

Työtulovähennykseen ehdotettujen muutosten arvioidaan vähentävän verotuloja yhteensä 482 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on 420 miljoonaa euroa, kuntien osuus 51 miljoonaa euroa, seurakuntien osuus 4 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuus 7 miljoonaa euroa.

Perusvähennykseen ehdotetun muutoksen arvioidaan vähentävän verotuloja yhteensä noin 63 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus on 27 miljoonaa euroa, kuntien osuus 28 miljoonaa euroa, seurakuntien osuus 3 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuus 5 miljoonaa euroa.

Yrittäjävähennyksen ehdotetun muutoksen arvioidaan vähentävän verotuloja yhteensä 13 miljoonaa euroa. Valtion verotulot vähenisivät 10 miljoonaa euroa, kuntien verotulot 2 miljoonaa euroa, seurakuntien 0,5 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen 0,5 miljoonaa euroa

Työsuhdeoptioiden verotuksen muuttamista koskevan ehdotuksen arvioidaan vähentävän verotuloja noin 100 miljoonalla eurolla. Valtion verotulot vähenisivät 83 miljoonaa euroa, kuntien verotulot 13 miljoonaa euroa, seurakuntien 1 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen 3 miljoonaa euroa.

Lahjoitusvähennykseen ehdotettujen muutosten arvioidaan vähentävän verotuloja yhteensä 21 miljoonaa euroa. Tästä yhteisöveron osuus on 3 miljoonaa euroa. Ansio- ja pääomatuloverotukseen kohdistuvasta 18 miljoonan euron verotuottomenetyksestä valtion osuus on 17 miljoonaa euroa ja kuntien osuus 1 miljoona euroa. Muutoksen vaikutuksen seurakuntien ja Kansaneläkelaitoksen verotuloihin arvioidaan olevan vähäinen.

Verovapaita sosiaaliavustuksia, juomapakkausten panttien verotusta ja korkovähennysoikeuden rajoittamista koskevien muutosten verotuottovaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä.

Osakesäästötiliä koskeva muutos on oikeustilaa selkiyttävä, eikä sillä ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia tai vaikutusta verotuloihin.

Esityksessä ehdotettujen muutosten arvioidaan vaikuttavan kotitalouksien ja yhteisöjen taloudelliseen toimintaan, joten muutoksiin liittyy myös epäsuoria vaikutuksia. Ansiotuloverotuksen keventäminen kasvattaa kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja ja voi lisätä kulutuskysyntää, ja työn verotuksen keventämisellä arvioidaan olevan postitiivia vaikutuksia työllisyyteen. Lisääntyneen taloudellisen toiminnan voidaan arvioida kasvattavan vero- ja maksutuottoja, kuten arvonlisäveroa, tuloveroa ja sosiaalivakuutusmaksuja. Lisäksi sen voidaan arvioida pienentävän julkisia menoja, kuten työttömyyskorvauksia ja muita työllisyyteen liittyviä menoja. Epäsuorat vaikutukset ovat kuitenkin vaikeasti arvioitavissa, eikä niitä ole voitu kattavasti sisällyttää tässä esityksessä esitettyihin taloudellisiin vaikutuksiin.

4.2.2

Ansiotuloveroperusteiden indeksitarkistus

Hallituksen kehysriihessä tehdyn päätöksen mukaisesti ansiotuloveroperusteisiin ehdotetaan tehtäväksi täysimääräinen 3,2 prosentin ansiotasoindeksin mukainen indeksitarkistus. Valtiovarainministeriön syksyn 2026 ennusteen mukainen arvio kuluttajahintaindeksin muutoksesta vuonna 2027 on 1,9 prosenttia ja ansiotasoindeksin muutoksesta 3,2 prosenttia. Indeksitarkistus ehdotetaan toteutettavaksi korottamalla progressiivisen tuloveroasteikon tulorajoja sekä muuttamalla perusvähennyksen enimmäismäärää ja työtulovähennyksen enimmäismäärää sekä poistumarajoja. Ansiotuloveroperusteiden indeksitarkistuksen arvioidaan vähentävän ansiotuloveroja noin 768 miljoonalla eurolla.

Valtion progressiiviseen tuloveroasteikkoon indeksitarkistuksen johdosta ehdotettavien muutosten arvioidaan vähentävän verotuloja vuositasolla yhteensä noin 453 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus on 445 miljoonaa euroa ja kuntien osuus 6 miljoonaa euroa. Muutoksen vaikutus seurakuntien ja Kansaneläkelaitoksen verotuloihin on yhteensä 2 miljoona euroa.

Indeksitarkistukseen liittyvän työtulovähennyksen korotuksen arvioidaan vähentävän verotuloja noin 252 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus on 223 miljoonaa euroa, kuntien osuus 24 miljoonaa euroa, seurakuntien osuus 2 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuus 3 miljoonaa euroa.

Perusvähennyksen korotuksen arvioidaan vähentävän verotuloja noin 63 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus on 27 miljoonaa euroa, kuntien osuus 28 miljoonaa euroa, seurakuntien osuus 3 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuus 5 miljoonaa euroa.

4.2.3

Hallitusohjelman mukainen työtulovähennyksen korottaminen pieni- ja keskituloisille sekä kevään 2025 kehysriihessä päätetty työn verotuksen keventäminen vuodelle 2027

Hallitusohjelman mukaan työn vastaanottamisen kannustimien parantamiseksi ansiotuloverotusta kevennetään painottaen kevennystä pieni- ja keskituloisiin korottamalla työtulovähennystä. Hallitusohjelman mukaisen kevennyksen suuruus koko hallituskaudella on 405 miljoonaa euroa, josta vuoden 2027 verotukseen kohdistuu noin 105 miljoonaa euroa. Lisäksi hallitus päätti kevään 2025 kehysriihessä työnteon kannustimien parantamiseksi ja ostovoiman vahvistamiseksi keventää pieni- ja keskituloisten työn verotusta siten, että vuoden 2027 verotukseen kohdistuu 125 miljoonan euron lisäkevennys. Kevennykset ehdotetaan toteutettaviksi korottamalla työtulovähennystä. Muutosten arvioidaan vähentävän verotuloja yhteensä noin 230 miljoonalla eurolla. Tästä valtion verotulojen osuudeksi arvioidaan 197 miljoonaa euroa, kuntien verotulojen osuudeksi 27 miljoonaa euroa, seurakuntien verotulojen osuudeksi 2 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuudeksi 4 miljoonaa euroa.

Kuviossa alla esitetään ehdotetun muutoksen vaikutus palkansaajan veroasteeseen eri tulotasoilla. Kuviosta käy ilmi, että veroaste alenisi kaikilla tulotasoilla, mutta vaikutus olisi suurin pieni- ja keskituloisilla – erityisesti noin 20 000–60 000 euron vuositulojen välillä. Veroasteen lasku pienenisi tulojen kasvaessa, ja korkeilla tulotasoilla muutos olisi enää vähäinen, vajaa -0,05 prosenttiyksikköä.

Alla olevassa kuviossa havainnollistetaan ehdotetun muutoksen vaikutusta työtulovähennyksen määrään eri tulotasoilla. Kuvion perusteella vähennyksen profiili muuttuisi kokonaisuutena arvioiden vain vähäisesti. Muutos kohdistuisi erityisesti pieni- ja keskituloisiin palkansaajiin.

4.2.4

Ehdotettujen muutosten yhteisvaikutukset veroasteisiin

Alla oleviin taulukkoihin on koottu tuloveroperusteisiin tässä esityksessä valtion progressiiviseen tuloveroasteikkoon, työtulovähennykseen ja perusvähennykseen tehtyjen muutosehdotusten yhteisvaikutukset eri tulotasoilla olevien alle 53-vuotiaiden palkansaajien, eläketuloa saavien sekä etuustuloa saavien veroasteisiin. Taulukon luvuissa ovat mukana valtion tulovero, keskimääräinen kunnallisvero, yleisradiovero, keskimääräinen kirkollisvero, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu sekä työntekijän työeläkevakuutusmaksu ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu. Laskelmassa on käytetty vuoden 2026 keskimääräistä kunnallis- ja kirkollisveroprosenttia sekä vuoden 2026 palkansaajamaksuja.

Kokonaisuutena tarkastellen, ottaen huomioon tässä esityksessä ehdotetut muutokset, ansiotason nousu sekä maksujärjestelmän sosiaalivakuutusmaksujen muutokset syksyn 2026 ennusteen mukaisina, pieni- ja keskituloisten palkansaajien – jotka maksavat muitakin kuin veronluonteisia maksuja – tuloverotus kevenisi vuonna 2027 vuoteen 2026 verrattuna. Suurempituloisten verotus kevenisi hieman suhteessa vuoteen 2026. Eläkkeensaajien verotus kiristyisi lievästi tulotasolla noin 14 000–21 000 euroa vuodessa, kevenisi tulovälillä noin 22 000–59 000 jossa keskimääräinen kevennys olisi noin 0,15 prosenttiyksikköä. Eläketulon verotus kiristyisi taas vähäisesti eläketulojen ylittäessä 60 000 euroa vuodessa. Etuustulojen verotus sekä kevenisi että kiristyisi hieman pieni- ja keskituloisilla päivärahatuloa saavilla.

4.2.5

Työsuhdeoptioiden verotus

Ehdotuksen pääasiallinen vaikutus olisi se, että listaamattoman yhtiön osakkeisiin kohdistuvan työsuhdeoption käytöstä muodostuvan ansiotulona verotettavan edun perusteella määräytyvän veron maksu voisi laissa säädetyin edellytyksin siirtyä osakkeiden luovutusvuoden verotukseen. Työsuhdeoption perusteella syntyvä etu verotettaisiin edelleen option käyttövuoden verotuksessa tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaisesti, joten verojen maksuajankohdan lykkäystä koskeva ehdotus ei muuttaisi veronalaisen tulon määrää eikä veron määräytymisen perusteita, vaan ainoastaan verotulojen kertymisajankohtaa. Ehdotus parantaisi niiden verovelvollisten maksuvalmiutta, jotka käyttävät työsuhdeoption listaamattoman yhtiön osakkeisiin mutta eivät realisoi osakkeita option käyttövuonna. Samalla sääntely lisäisi verotuksen menettelyllistä monimutkaisuutta sekä verovelvollisten ja Verohallinnon hallinnollista työtä.

Ehdotuksen vaikutus julkiseen talouteen olisi pääosin verotulojen ajoittumiseen liittyvä. Muutos vaikuttaisi siihen, milloin osa tämän edun perusteella määräytyvästä verosta kertyisi veronsaajille.

Arvion mukaan muutoksen johdosta ansiotuloverotuksen kertymää lykkääntyisi vuonna 2027 noin 100 miljoonaa euroa. Tästä valtion verotulojen osuudeksi arvioidaan noin 83 miljoonaa euroa, kuntien verotulojen osuudeksi noin 13 miljoonaa euroa, seurakuntien verotulojen osuudeksi noin 1 miljoona euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuudeksi noin 3 miljoonaa euroa. Lykkäyksen piirissä olevan ansiotulon määräksi arvioidaan noin 220 miljoonaa euroa vuonna 2027. Muutoksen piirissä arvioidaan olevan vajaa 15 000 henkilöä.

Ehdotuksen verotuloja alentava vaikutus olisi suurimmillaan muutoksen voimaantuloa seuraavina vuosina. Tämän jälkeen vaikutuksen arvioidaan pienenevän sitä mukaa kuin verovelvolliset luovuttavat työsuhdeoption perusteella saamiaan tai hankkimiaan osakkeita, joiden osalta veron maksun lykkäys on myönnetty.

Sääntelyyn sisältyvän huojennuksen perusteella osakkeiden myöhempi arvonalentuminen, konkurssi tai muu vastaava arvonmenetys voitaisiin kuitenkin ottaa huomioon maksuun pantavan veron määrässä. Tämän vuoksi osa alun perin lykätystä verosta jäisi pysyvästi kertymättä, eikä ehdotuksen vuotuisen verotuottovaikutuksen arvioida muodostuvan pitkälläkään aikavälillä täysin neutraaliksi.

Ilman huojennusta takaisin kertyvän verotuoton arvioidaan olevan noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. Huojennuksen vuoksi osa alun perin lykätystä verosta jäisi kuitenkin todennäköisesti pysyvästi kertymättä. Jos uusia lykkäyksiä syntyy vuosittain, uudistuksen verotuottoja vähentävä vaikutus ei siten poistuisi kokonaan pitkälläkään aikavälillä.

VATT Datahuone on tarkastellut listaamattomien, optioita ilmoittaneiden yritysten myöhempiä konkursseja. Tarkastelun perusteella konkurssiin päätyneiden yritysten osuus sekä niiden ilmoittamien optioiden osuus optioiden kokonaisarvosta ovat olleet verrattain pieniä. Tarkastelu koskee kuitenkin vain yhtä optioita ilmoittaneiden yritysten vuosikertaa ja rajattua seurantajaksoa, joten sen perusteella ei voida tehdä pitkälle meneviä päätelmiä huojennuksen verotuottovaikutuksesta. Lisäksi konkurssit kuvaavat vain osaa niistä tilanteista, joissa takaisin kertyvä verotuotto voi pienentyä.

Vaikutuksen suuruuteen liittyy huomattavaa epävarmuutta, sillä se riippuu osakkeiden luovutusajankohdan lisäksi niiden myöhemmästä arvonkehityksestä sekä yritysten konkurssien ja muiden arvonmenetysten määrästä. Verotuottoa voivat pienentää konkurssien lisäksi esimerkiksi osakkeiden arvon lasku, matalammalla arvostuksella toteutuvat yrityskaupat, omistusosuuksien laimentuminen ja sijoittajien etuoikeudet. Lisäksi osa lykätyistä veroista voi jäädä kertymättä, jos veroa ei saada perittyä esimerkiksi tilanteessa, jossa verovelvollinen muuttaa ulkomaille ennen lykkäyksen päättymistä. Erityisesti pitkissä lykkäystilanteissa tällaisten verovelvollisten valvonta ja Suomen verotusoikeuden toteutumisen varmistaminen voivat käytännössä osoittautua vaikeiksi.

Vaikka ehdotuksen vaikutus olisi pidemmällä aikavälillä pääosin verotulojen ajoittumiseen liittyvä, ehdotuksesta aiheutuisi veronsaajille myös rahoituksellinen kustannus. Lykätylle verolle ei määrättäisi korkoa lykkäyksen ajalta, joten veronsaajat myöntäisivät tosiasiallisesti korotonta maksuaikaa. Tästä syystä verotulojen reaaliarvo olisi alempi kuin tilanteessa, jossa vero suoritettaisiin nykyiseen tapaan option käyttövuoden verotuksessa.

Ehdotuksella ei olisi vaikutusta Suomen verotusoikeuden laajuuteen kansainvälisissä tilanteissa. Muutos ei myöskään vaikuttaisi sosiaaliturvamaksujen määräytymiseen. Julkisen talouden vaikutukset rajautuisivat siten pääasiassa ansiotuloverojen kertymisajankohdan muuttumiseen.

Verovelvollisten kannalta ehdotuksen keskeinen vaikutus olisi maksuvalmiuden paraneminen. Nykytilassa työsuhdeoption käytöstä muodostuva etu verotetaan option käyttövuonna, vaikka työsuhdeoption perusteella saatuja tai hankittuja osakkeita ei olisi luovutettu eikä verovelvollisella välttämättä olisi käytettävissään rahavaroja veron suorittamiseksi. Ehdotettu menettely vähentäisi tarvetta rahoittaa veroa muilla varoilla tai luovuttaa osakkeita veron maksamiseksi heti option käytön jälkeen. Muutos voisi siten pienentää listaamattoman yhtiön osakkeisiin liittyvää maksuvalmiusriskiä ja lisätä työsuhdeoptioiden käyttökelpoisuutta henkilöstön kannustinjärjestelmissä.

Ehdotuksen hyödyt kohdistuisivat rajattuun joukkoon verovelvollisia, joilla on oikeus saada tai hankkia työsuhdeoption perusteella listaamattoman yhtiön osakkeita ja jotka täyttävät veron maksun lykkäykselle säädetyt edellytykset. Ehdotus lisäisi samalla verovelvollisten hallinnollista taakkaa. Lykkäyksen saaminen edellyttäisi, että verovelvollinen vaatii veron maksun lykkäystä ennen verotuksen päättymistä. Lisäksi verovelvollisen tulisi vuosittain ilmoittaa Verohallinnolle, onko hän luovuttanut osakkeita, joiden osalta veron maksun lykkäys on myönnetty. Jos ilmoitusta ei annettaisi, Verohallinto määräisi lykätyn veron maksettavaksi.

Kokonaisuutena arvioiden ehdotus keventäisi osalle verovelvollisista työsuhdeoption käyttöhetkeen liittyvää rahoitusrasitetta ja helpottaisi erityisesti sellaisten tilanteiden verotuksellista hallittavuutta, joissa työsuhdeoption perusteella saadaan tai hankitaan epälikvidejä listaamattoman yhtiön osakkeita. Julkisen talouden näkökulmasta kyse olisi kuitenkin ennen kaikkea verotuoton ajallisen kertymän siirtymisestä myöhempään ajankohtaan, tähän liittyvästä korottoman lykkäyksen kustannuksesta sekä riskistä, ettei kaikkia lykättyjä veroja saada myöhemmin täysimääräisesti kannetuksi.

4.2.6

Työsuhdeoptioiden verotukseen ehdotettavien muutosten vaikutukset viranomaisten toimintaan

Työsuhdeoptioiden verotukseen ehdotettavat muutokset edellyttävät muutoksia Verohallinnon tietojärjestelmiin ja kasvattavat virkailijatyön määrää. Järjestelmämuutosten alustava suuruusluokka-arvio kustannusvaikutuksista on noin 1 370 000–2 100 000 euroa. Henkilöstömenojen osalta alustava suuruusluokka-arvio on noin 288 000–441 000 euroa eli noin 3,6–5,6 henkilötyövuotta.

4.2.7

Henkilöstöannit

Ehdotetulla muutoksella laajennettaisiin henkilöstöantia koskevan säännöksen soveltamisalaa poistamalla edellytys siitä, että merkinnän kohteena tulee olla työntekijän oman työnantajayhtiön osake. Muutos voisi lisätä säännöksen käyttöä erityisesti konsernirakenteissa ja muissa tilanteissa, joissa henkilöstölle tarjotaan merkittäväksi muun kuin työntekijän oman työnantajayhtiön osakkeita. Käytettävissä olevan aineiston perusteella henkilöstöannit listaamattomissa yrityksissä ovat vuosina 2022–2025 koskeneet vuosittain 768–930 työntekijää ja 22–36 yritystä, joten järjestelyn käyttöala on ollut verrattain rajattu. Ehdotuksen täsmällisiä vaikutuksia verotuottoihin ja siten julkiseen talouteen ei ole mahdollista arvioida luotettavasti etukäteen, koska vaikutus riippuu siitä, missä määrin säännöksen käyttö laajenisi uusissa tilanteissa. Ehdotuksen voidaan kuitenkin arvioida olevan julkista taloutta jonkin verran heikentävä, koska verotuksellisesti edullisemmin kohdeltujen henkilöstöantien käyttö voisi lisääntyä. Vaikutuksen ei kuitenkaan arvioida olevan merkittävä.

4.2.8

Yrittäjävähennys ja yhteisetuuksien verokanta

Yrittäjävähennyksen korottamisen arvioidaan vähentävän verotuloja vuositasolla noin 13 miljoonalla eurolla. Tästä määrästä elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden osuus on noin 52 prosenttia, maatalouden osuus noin 17 prosenttia ja metsätalouden osuus noin 8 prosenttia. Valtion verotulojen arvioidaan vähentyvän noin 10 miljoonalla eurolla, kuntien noin 2 miljoonalla eurolla ja seurakuntien ja Kansaneläkelaitoksen verotulojen yhteensä noin 1 miljoonalla eurolla.

Yhteisetuuksien maksaman 26,5 prosentin verokannan 0,5 prosenttiyksikön alentamisen vaikutuksen julkiseen talouteen arvioidaan olevan vähäinen.

Lähde: Verohallinto

Verovuonna 2024 yrittäjävähennystä sai 371 748 verovelvollista yhteensä noin 343 miljoonaa euroa. Elinkeinotoiminnan osuus vähennyksestä oli noin 209 miljoonaa euroa, maatalouden osuus noin 44 miljoonaa euroa ja metsätalouden osuus noin 90 miljoonaa euroa. Yrittäjävähennyksestä noin puolet kohdistui alle 60 000 euroa ansainneisiin tuloluokkiin, joiden osuus oli noin 83 prosenttia yrittäjävähennystä saaneista verovelvollisista. Ehdotetusta yrittäjävähennyksen korottamisesta hyötyisivät euromääräisesti eniten harvalukuiset suurituloiset yritykset. Yrittäjävähennyksen kokonaissummasta noin 25 prosenttia kohdistui yli 100 000 euron tuloluokkiin, joiden osuus vähennystä saaneista verovelvollisista oli noin 7 prosenttia.

Muun kuin yhteisömuodossa harjoitetun liiketoiminnan kokonaisveroaste on useimmissa tapauksissa yhteisöveron tasoa kevyempää. Nettovarallisuusrajojen sekä huojennettujen osinkojen vuoksi yhteisömuodossa harjoitetun liiketoiminnan kokonaisveroaste laskee ei-yhteisömuodossa harjoitetun liiketoiminnan kokonaisveroasteen alapuolelle tulojen sekä nettovarallisuuden kasvaessa. Yrittäjävähennyksen korottaminen 0,5 prosenttiyksiköllä ei vaikuta merkittävästi eri muodoissa harjoitettavan liiketoiminnan kokonaisveroasteen muodostamiin kannustimiin. Vähennyksen korottaminen kohdistuu euromääräisesti voimakkaimmin suurituloisiin yrityksiin, ja korotuksesta noin 52 prosenttia kohdistuu korkeimpaan tulodesiiliin.

Vuoden 2024 verotustietojen mukaan yhteisetuuksien verokannan mukaista yhteisöveroa maksettiin noin 25 miljoonaa euroa. Verohallinnon tietojen perusteella veroa maksoi 1 129 yhteisetuutta. Yhteismetsät maksavat merkittävän osan yhteisetuuksien maksamista veroista. Verokannan alennuksesta yli 90 prosenttia kohdistuu yhteismetsiin.

Muutoksen ei arvioida aiheuttavan merkittävää hallinnollista taakkaa Verohallinnolle yrittäjävähennyksen laskemisessa. Vähennysprosentin korotus toteutuu jo olemassa olevia laskennan parametrejä muuttamalla. Yhteisetuuksien verokannan alentamisen arvioidaan aiheuttavan Verohallinnolle vähäistä ja kertaluonteista hallinnollista lisätyötä järjestelmäparametrien päivittämisen yhteydessä.

Verohallinto laskee yrittäjävähennyksen elinkeinoharjoittajan verotuspäätökselle, eikä muutos siten aiheuta verovelvolliselle hallinnollista taakkaa. Myöskään yhteisetuuksien verokannan alentaminen ei lisää verovelvollisten hallinnollista taakkaa.

4.2.9

Esityksessä ehdotettujen muutosten yhteisvaikutukset verovelvollisille

Alla olevassa kuviossa esitetään henkilöverotuksen kokonaisaineiston perusteella laskettu arvio ansiotulon veroasteen keskimääräisestä muutoksesta 500 euron tuloluokittain, kun huomioidaan kaikki tässä esityksessä ehdotetut muutokset. Arviossa on huomioitu kaikki tässä esityksessä ehdotetut muutokset lukuun ottamatta henkilöstöantien verotusta, verovapaita sosiaalietuuksia, juomapakkausten panteista saadun tulon verotusta sekä korkomenojen vähennysoikeuden rajoittamista koskevia muutoksia.

Muutosten johdosta verotus kevenisi noin 4 miljoonalla verovelvollisella. Keskimääräinen kevennys olisi noin -277 euroa vuodessa.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna muutoksesta noin 3,9 prosenttia kohdistuisi alle 25-vuotiaisiin, noin 84,4 prosenttia 25–64-vuotiaisiin ja noin 11,7 prosenttia 65 vuotta täyttäneisiin verovelvollisiin.

Perhetyypeittäin tarkasteltuna ehdotetuista muutoksista 38,7 prosenttia kohdistuisi yksin asuviin, 27,1 prosenttia pariskuntiin ilman alaikäisiä lapsia ja 34,2 prosenttia perheisiin, joissa on alaikäisiä lapsia.

Tulodesiileittäin ja tulonsaajaryhmittäin tarkasteltuna muutosten verotusta keventävä vaikutus kohdistuisi pääasiassa palkansaajiin noin 84 prosenttia ja eläkeläisiin noin 10 prosenttia. Muutoksesta aiheutuvat veronkevennykset kohdistuisivat noin 48,8 prosenttisesti kahteen ylimpään tulokymmenykseen. Alla olevasta taulukosta käy ilmi muutoksen verotuottovaikutukset tulonsaajaryhmittäin.

Alueellisesta näkökulmasta ehdotettujen muutosten verotusta keventävän yhteisvaikutuksen arvioidaan olevan jokseenkin epätasainen. Ahvenanmaalla, Helsingissä ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueilla vaikutus olisi enemmän kuin 15 prosenttia keskimääräistä suurempi ja vastaavasti vaikutus olisi enemmän kuin 15 prosenttia keskimääräistä pienempi Etelä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Kainuun, Keski-Suomen, Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan, Päijät-Hämeen ja Satakunnan hyvinvointialueilla.

4.2.10

Vaikutukset kuntien talouteen

28.90.35. Valtion korvaus kunnille veroperustemuutoksista aiheutuvista verotulojen menetyksistä Hallituksen esityksellä ei ole vaikutusta kuntien talouteen. Hallitusohjelman mukaisesti hallituksen veroperusteisiin tekemien muutosten verotuottovaikutus kompensoidaan kunnille. Tässä esityksessä vuodelle 2027 ehdotetut muutokset, lukuun ottamatta työsuhdeoptioiden verotukseen ehdotettavia verotusta lähtökohtaisesti lykkääviä muutoksia, alentavat kunnallisveron tuottoa 89 miljoonaa euroa. Veroperustemuutoksista johtuvien verotulomenetysten korvaus perustuu kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (618/2021) 33 §:ään. Ansiotuloveroperusteiden muutosten kompensoinnit toteutetaan valtion talousarvion määrärahamomentinkautta.

4.2.11

Tulonjakovaikutukset

Tuloverotuksen veroperusteisiin ehdotetuilla muutoksilla olisi vaikutusta henkilöiden väliseen tulonjakoon. Tuloerojen muutosta mitataan Gini-kertoimen avulla. Gini-kerroin on kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen jakautumista kuvaava indikaattori, joka voi saada arvot 0:n ja 100:n välillä. Mitä korkeampi indikaattorin arvo on, sitä suuremmat tuloerot ovat. Suomessa tuloerot ovat esimerkiksi muihin OECD-maihin verrattuna pienet, mutta tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvun alun tasosta merkittävästi. Tuorein tuloerojen tarkastelu, jonka Tilastokeskus on tehnyt tulonjaon kokonaistilaston tiedoista, on vuodelta 2024. Tuloeroja kuvaavan Gini-kertoimen arvo oli 28,4, mikä on 0,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aiemmin.

Valtiovarainministeriön vero-osasto on tehnyt staattisen laskelman tässä esityksessä ehdotettujen veroperustemuutosten vaikutuksista tuloeroihin.

Tarkasteluun sisältyivät progressiivisen tuloveroasteikon muutokset, perusvähennyksen korottaminen, työtulovähennyksen kasvattaminen, yrittäjävähennyksen korottaminen sekä työsuhdeoptioiden verotuskäytännön muutos. Aineistopuutteista johtuen tarkasteluun ei ole voitu sisällyttää henkilöstöantien verotusta, verovapaita sosiaalietuuksia, juomapakkausten panteista saadun tulon verotusta sekä korkomenojen vähennysoikeuden rajoittamista koskevia muutoksia.

Alla olevaan kuvioon on koottu edellä mainittujen tuloveroperusteisiin tässä esityksessä tehtyjen muutosehdotusten yhteisvaikutukset tulodesiileittäin. Kuviosta käy ilmi, että verotus kevenisi kaikissa tulodesiileissä. Vaikutus olisi euromääräisesti suurin tulodesiilissä 10 eli suurituloisilla kotitalouksilla. Suhteellisesti vaikutus olisi suurin tulodesiileissä 6–8. Kuviossa esitetyt muutokset on laskettu OECD:n modifioidun ekvivalenssiasteikon mukaisilla kotitalouskohtaisilla ekvivalenteilla tuloilla.

Tässä esityksessä ehdotettujen veroperustemuutosten yhteisvaikutus tulonjakoon Gini-kertoimella mitattuna on +0,06 prosenttiyksikköä eli toimenpiteet kasvattaisivat tuloeroja hieman.

4.2.12

Työllisyysvaikutukset

Kärkkäinen, O., & Tervola, J. (2018). Talouspolitiikan vaikutukset tuloeroihin ja työllisyyteen 2015–2018.

Lundberg, J., & Norell, J. (2020). Taxes, benefits and labour force participation: A survey of the quasiexperimental literature. Journal of the Finnish Economic Association, 1(1), s. 60–77.

Jäntti, M., Pirttilä, J., & Selin, H. (2015). Estimating labour supply elasticities based on cross-country micro data: A bridge between micro and macro estimates? Journal of Public Economics, 127, s. 87–99.

Ehdotettujen muutosten vaikutusta työllisyyteen voidaan laskennallisesti arvioida estimoimalla muutosten vaikutusta niin sanottuun työllistymisveroasteeseen sekä hyödyntämällä tutkimuskirjallisuudesta saatavia työllistymisjoustoestimaatteja. Työllistymisveroasteella tarkoitetaan ansiotuloveroihin, veronluonteisiin vakuutusmaksuihin ja tulonsiirtoihin kuluvaa osuutta palkkatuloista työttömän henkilön työllistyessä. Koska työttömien henkilöiden palkkatuloja ei voida havaita, on näitä työllistymispalkkoja arvioitu lineaarisella regressiomallilla. Menetelmää ovat kuvanneet tarkemmin muun muassa Kärkkäinen ja Tervola (2018). Työvoiman tarjonnan joustoista, eli siitä kuinka työvoiman tarjonta reagoi työllistymisen kannusteiden muutoksiin on laajasti tutkimusta. Lundberg ja Norell (2020)päättelivät 35 tutkimuksen perusteella politiikkarelevantin koko populaatiota koskevan jouston olevan välillä 0,1–0,2. Jäntti ym. (2015)arvioivat Suomea koskien osallistumisjoustoksi 0,17, jota on sovellettu tässä ehdotettujen työllisyysvaikutusten arvioinnissa.

Tässä esityksessä ehdotettujen muutosten työllisyysvaikutusten arviointi perustuu SISU-mikrosimulointimallilla simuloituihin muutoksiin henkilöiden työllistymisveroasteissa. Ehdotettujen muutosten arvioidaan alentavan työllistymisveroasteita vain vähäisessä määrin. Työllisyysvaikutus on arvioitu soveltamalla työn tarjonnan joustoa työllistymisveroasteiden muutoksiin ja suhteuttamalla vaikutus työllisten määrään. Tällä menetelmällä arvioituna tässä esityksessä ehdotettujen muutosten yhteisvaikutuksen, pois lukien henkilöstöantien verotusta, verovapaita sosiaalietuuksia, juomapakkausten panteista saadun tulon verotusta sekä korkomenojen vähennysoikeuden rajoittamista koskevia muutoksia, arvioidaan kasvattavan työllisten lukumäärää noin 8 500 henkilöllä. Arvioon liittyy kuitenkin epävarmuutta. Työllisyysvaikutukset realisoituvat tyypillisesti viiveellä, ja niiden toteutuminen riippuu osaltaan työmarkkinoiden toimivuudesta sekä yleisestä taloudellisesta tilanteesta.

4.2.13

Sukupuolivaikutukset

Tuloverotus perustuu tulojen verottamiseen ja verotus toimitetaan samalla tavalla sukupuolesta riippumatta, joten myöskään tässä esityksessä ehdotettujen muutosten vaikutukset eivät ole riippuvaisia sukupuolesta. Tässä esityksessä ehdotettujen muutosten, lukuun ottamatta henkilöstöantien verotusta, verovapaita sosiaalietuuksia, juomapakkausten panteista saadun tulon verotusta sekä korkomenojen vähennysoikeuden rajoittamista koskevat muutosehdotukset, kokonaisverotuottovaikutuksesta noin 55,5 prosenttia arvioidaan kohdistuvan miehiin ja 44,5 prosenttia naisiin. Vaikutusten kohdentuminen on seurausta ansio- ja pääomatulojen jakaantumisesta sukupuolten kesken.

4.2.14

Lastensuojelulain nojalla maksettavien taloudellisten tukien verokohtelu

Ehdotuksella selkeytettäisiin lastensuojelulain nojalla maksettavien taloudellisten tukien verokohtelua säätämällä ne verovapaiksi tuloverolain 92 §:ssä. Lastensuojelulain perusteella voidaan myöntää taloudellista tukea useiden eri säännösten nojalla. Tukien tarkoituksena on turvata lapsen ja nuoren kasvu, kehitys ja itsenäistyminen sekä ehkäistä syrjäytymistä. Kyseiset suoritukset eivät ole vastiketta työstä tai ansiotoiminnasta, vaan ne ovat luonteeltaan yksilöllisesti harkittuja, tarveperusteisia ja usein tiettyyn käyttötarkoitukseen sidottuja tukia, joilla katetaan esimerkiksi asumiseen, koulunkäyntiin, harrastuksiin, yhteydenpitoon tai itsenäistymiseen liittyviä menoja.

Ehdotuksella arvioidaan olevan verotuottoa alentava vaikutus, koska sellaiset suoritukset, jotka nykytilassa voisivat tulla verotetuiksi, säädettäisiin verovapaiksi. Vaikutuksen määrää ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida luotettavasti käytettävissä olevien tietojen perusteella. Verohallinnolla ei ole tietoa siitä, missä laajuudessa lastensuojelulain nojalla maksettavat tuet, avustukset ja kustannuskorvaukset on ilmoitettu verotusta varten tai missä määrin niitä on tosiasiallisesti verotettu. Koska suoritusten ilmoittamiskäytännöt ovat vaihdelleet eikä suorituksista ole ainakaan täysimääräisesti toimitettu ennakonpidätystä, verovapaaksi säätämisen vaikutusta verokertymään ei voida arvioida täsmällisesti.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella verotuottovaikutuksen voidaan kuitenkin arvioida olevan julkisen talouden kokonaisuuden kannalta vähäinen. Hyvinvointialueiden vuoden 2024 palveluluokkakohtaisten tilinpäätöstietojen perusteella lastensuojelun palveluluokille kohdistuneet kotitalouksien avustuksina käsitellyt kustannukset olivat yhteensä noin 20,2 miljoonaa euroa. Näistä noin puolet on karkeasti arvioiden itsenäistymisvaroja, jolloin muun taloudellisen tuen määrä olisi vuositasolla arviolta noin 10 miljoonaa euroa. Tietoja ei kuitenkaan ole mahdollista eritellä tarkasti lastensuojelulain yksittäisten säännösten tai eri tukimuotojen perusteella. Verotuottovaikutusta pienentää lisäksi se, että suoritukset ovat usein euromäärältään vähäisiä ja yksilöllisesti mitoitettuja, minkä vuoksi osa niistä jäisi todennäköisesti jo määränsä vuoksi verotuksen tosiasiallisen vaikutusalan ulkopuolelle.

Ehdotus poistaisi nykytilaan liittyvää tulkinnanvaraisuutta ja yhdenmukaistaisi hyvinvointialueiden sekä Verohallinnon käytäntöjä. Tämä vähentäisi tapauskohtaiseen arviointiin liittyvää hallinnollista työtä ja selkeyttäisi oikeustilaa. Verovapaus myös varmistaisi nykyistä paremmin, että taloudellinen tuki kohdistuu täysimääräisesti siihen tarkoitukseen, johon se on myönnetty.

4.2.15

Juomapakkausten panteista saadun tulon verovapaus

Käytettävissä ei ole tietoja juomapakkausten panteista saadun tulon perusteella kertyneistä verotuloista. Panteista saadun tulon verovapaudella voidaan kuitenkin arvioida olevan vain vähäinen vaikutus verotuloihin. Näiden tulojen veronalaisuus ei välttämättä ole kaikille selvää ja tuloja ilmoitetaan Verohallinnolle nykyisin suhteellisen rajoitetusti. Kansalaisten ja kuluttajien näkökulmasta ehdotus kuitenkin keventäisi verotukseen liittyviä ilmoitusvelvoitteita. Ehdotuksen voidaan arvioida tuottavan myös ympäristöhyötyjä, sillä kerättyjen juomapakkausten panteista saadun tulon verovapaus osaltaan kannustaisi juomapakkausten kierrätykseen.

4.2.16

Lahjoitusvähennys

4.2.16.1

Vaikutukset julkiseen talouteen ja veronsaajille

Vuonna 2024 luonnollisille henkilöille myönnettiin lahjoitusvähennystä 8,9 miljoonaa euroa, mikä alensi verotuottoa noin 3,6 miljoonaa euroa. Lahjoitusvähennyksen määrä on vaihdellut vuosittain, ja se on ollut aikaisemmin jonkin verran alemmalla tasolla ollen vuosina 2016–2023 keskimäärin noin 3,7 miljoonaa euroa vuodessa ja verotuki noin 1,5 miljoonaa euroa vuodessa. Lahjoitusvähennys on myönnetty korkeakouluille ja yliopistoille annetuista lahjoituksista, jos niiden tarkoitus on edistää tiedettä tai taidetta. Vähennyksen on tullut olla 850–500 000 euroa, ja vähennys on myönnetty keskimäärin noin 250 henkilölle vuosittain.

Yhteisöt ovat lahjoittaneet eri tarkoituksiin yhteensä keskimäärin noin 55 miljoonaa euroa vuodessa vuosien 2018–2024 aikana. Näistä lahjoituksista noin 10 miljoonaa euroa on annettu lahjoitusvähennykseen oikeuttaviin, tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoituksiin. Lahjoituksia antaneita yhteisöjä oli keskimäärin vuosittain noin 9 000, joista noin 4 200 sai lahjoitusvähennystä. Verotuottoa vähentävä vaikutus on ollut keskimäärin noin 2 miljoonaa euroa vuodessa.

Rahankeräysten tuotto oli vuonna 2022 noin 290 miljoonaa, vuonna 2023 noin 238 miljoonaa ja vuonna 2024 alustavan arvion mukaan noin 244 miljoonaa euroa. Vuoden 2022 rahankeräyksistä suoraan kulttuuriin, urheiluun ja liikuntaan sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvään toimintaan lahjoitettiin arviolta noin 43 miljoonaa euroa, minkä lisäksi on mahdollista, että näihin kohteisiin suunnattuja lahjoituksia sisältyy myös esimerkiksi alueellisen toiminnan tukemiseen, johon lahjoitettiin arviolta yli 50 miljoonaa euroa. Nuorille ja lapsille suunnattujen lahjoitusten määrää on vaikea arvioida, sillä niitä ei tilastoida erikseen. Voidaan kuitenkin olettaa, että vähävaraisille suunnatusta noin 33 miljoonan euron tuesta merkittävä osa kohdistuisi lapsiin ja nuoriin. Vuonna 2022 merkittäviä lahjoitusten kohteita olivat myös alueellisen toiminnan tukeminen ja katastrofiapu. Myös näistä lahjoituksista osa on todennäköisesti kohdistunut lapsiperheisiin. Rahankeräyksistä saatujen tietojen ja erilaisten kyselytutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että alle kolmasosa lahjoituksista ei tulisi lahjoitusvähennyksen piiriin, noin 40 prosenttia tulisi hyvin todennäköisesti, ja lopuista ei ole riittävästi tietoa arvion tekemiseen. Jos oletetaan, että rahankeräyksillä kerätystä keskimääräisestä vuosittaisesta tuotosta puolet kerättäisiin lahjoitusvähennyksen piiriin tuleviin kohteisiin, tarkoittaisi se vuoden 2023 keräystuotoista yhteensä noin 120 miljoonan euron lahjoitussummaa.

Laskelmassa on oletettu, että 50–60 prosenttia nykyisistä lahjoituksista annettaisiin vähennykseen oikeuttaviin kohteisiin. Pohjoismaisen Annual Nordic Donor Surveyn 2025 mukaan 18–91-vuotiaista suomalaisista 8 prosenttia lahjoitti säännöllisesti rahaa yhdelle hyväntekeväisyysjärjestölle ja näiden lisäksi 9 prosenttia vähintään kahdelle järjestölle vuosittain. Esimerkiksi 15 euron kuukausilahjoituksella kahdelle järjestölle lahjoittavan vuosisumma olisi 360 euroa. On todennäköistä, että tällä hetkellä yli 500 euron vuotuisia lahjoituksia annetaan melko vähän vain yhdelle järjestölle, mutta voidaan olettaa, että muutoksen jälkeen lahjoituksia sekä keskitetään että nostetaan lahjoitusvähennyksen saamiseksi.

Jos oletetaan, että muutoksen jälkeen 4 prosenttia suomalaisista lahjoittaisi vähintään 500 euroa yhdelle järjestölle ja keskimääräinen vuosilahjoitus olisi 500 euroa (42 euroa kuukaudessa ja nettokustannus lahjoitusvähennyksen jälkeen 350 euroa), koskisi lahjoitusvähennys yhteensä noin 45–54 miljoonan euron lahjoituksia vuosittain. Tällöin 30 prosentin lahjoitusvähennys laskisi verotuottoa noin 14–16 miljoonaa euroa. Jos dynaamiset vaikutukset ovat selvästi voimakkaammat, ja lähes kaikki tällä hetkellä vähintään kahdelle järjestölle säännöllisesti lahjoittavat henkilöt ylittäisivät rajan ja keskimääräinen vähennettävä summa olisi 500 euroa vuodessa, koskisi lahjoitusvähennys noin 90–110 miljoonan euron lahjoituksia ja veronmenetys olisi 27–33 miljoonaa euroa. Veronmenetys riippuu lahjoitusten määristä ja niiden keskittämisestä. Vähennykset kohdistuisivat ensisijaisesti ansiotuloveroon, joten esimerkiksi 18 miljoonan euron veronmenetyksestä noin 17 miljoonaa euroa kohdistuisi valtiolle ja 1 miljoonaa euroa kunnille. Kansaneläkelaitokselle ja seurakunnille vaikutus olisi vähäinen.

Yritysten osalta muutos mahdollistaisi lahjoitusvähennyksen saamisen myös liikunnan, urheilun, lasten, nuorten ja sosiaali- ja terveysalan järjestöjen hyväksi annetuista lahjoituksista. Tarkkaa tietoa yritysten tällä hetkellä muille kuin lahjoitusvähennykseen oikeuttaviin kohteisiin antamista keskimäärin noin 45 miljoonan euron lahjoituksista ei ole. Jos ajatellaan, että yritysten antamista muista lahjoituksista esimerkiksi reilu kolmannes tulisi nyt lahjoitusvähennyksen piiriin, kasvaisi veronmenetys noin 3 miljoonalla eurolla ollen 5 miljoonaa euroa vuodessa. On myös mahdollista, että muutos lisäisi yritysten lahjoituksia lahjoitusvähennykseen oikeuttaviin kohteisiin, mikä nostaisi vastaavasti verotuen määrää. Toisaalta monet muut tukimuodot, kuten sponsorointi ja muu markkinointiyhteistyö ovat jo nyt vähennysoikeuden piirissä, mikä mahdollisesti hillitsee muutoksen aiheuttamaa lahjoitusmäärien kasvua.

Lahjoitusvähennykseen ehdotettavien muutosten vuositason verotuottomenetyksen arvioidaan olevan luonnollisten henkilöiden osalta noin 14–33 miljoonaa euroa ja yhteisöjen osalta noin 3 miljoonaa euroa. Arvioon liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuuksia, sillä vähennyksen vaikutus verotuottoihin riippuu olennaisesti siitä, miten lahjoitusten saajat reagoivat toimialarajaukseen rahankeräysten järjestämisessä, miten nykyiset lahjoittajat reagoivat vähennyksen laajentumiseen, miten paljon mukaan tulee uusia lahjoittajia ja miten paljon lahjoituksia keskitettäisiin vähennyskelpoiseen toimintaan.

4.2.16.2

Vaikutukset järjestöille

Lahjoitusvähennyksen laajentaminen vain tietyille sektoreille lisää todennäköisesti lahjoituksia näille tahoille, ja voi myös vähentää muiden järjestöjen saamia lahjoituksia nykytasosta. Järjestöt myös luultavasti tarkentavat rahankeräystensä kohteiden määrittelyjä niin, että mahdollisimman suuri osa lahjoituksista tulisi lahjoitusvähennyksen piiriin. Luonnollisilla henkilöillä on selvä kannustin kohdentaa lahjoituksia yksittäisille vähennykseen oikeuttaville järjestöille niin, että 500 euron järjestökohtainen raja ylittyy.

Taloustutkimus: Järjestöjen taloudelliset toimintaedellytykset 2024, 10.4.2024. Kyseistä ryhmää edustavien vastaajien lukumäärä oli 30.

Lahjoitusvähennyksen laajentamisen nuoriso-, kulttuuri-, liikunta-, urheilu- ja tietyt ehdot täyttäville lapsijärjestöille sekä sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä tukevalle toiminnalle tehtäviin lahjoituksiin lisää todennäköisesti lahjoituksia näille tahoille. Oikeusministeriön ja Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n alkuvuodesta 2024 teettämän tutkimuksenmukaan kertalahjoitukset ovat olleet merkittävä rahoituslähde näistä vain 20 prosentille kyselyyn vastanneista järjestöistä ja säännölliset lahjoitukset vain 7 prosentille järjestöistä.

Lahjoitusvähennyksen laajentaminen parantaa todennäköisesti myös muiden järjestöjen, kuten vähänvaraisten tukemiseen liittyvien järjestöjen toimintaedellytyksiä, siltä osin kuin toiminta liittyy erityisesti lapsiin ja nuoriin tai muihin vähennykseen oikeuttaviin käyttötarkoituksiin.

Siltä osin kuin muutos lisää yleisesti lahjoitusten antamista, ei sillä ole vaikutusta laajennuksen ulkopuolelle jääville järjestöille. On kuitenkin mahdollista, että lahjoitukset suuntautuvat muutoksen jälkeen muiden kohteiden sijaan enemmän niihin, joista lahjoitusvähennyksen saa. Tältä osin muutos heikentäisi ulkopuolelle jäävien järjestöjen taloudellista tilannetta.

Luonnolliset henkilöt voivat tällä hetkellä vähentää tuloistaan yliopistoille ja korkeakouluille tehdyt lahjoitukset tietyin ehdoin. Verotuen suuruus on tällöin ollut marginaaliveroprosentin mukainen osuus lahjoituksesta. Lahjoitusvähennys ehdotetaan jatkossa tehtäväksi veroista 30 prosentin suuruisena, jolloin lahjoitusvähennys henkeä kohden pienenee useimmilla lahjoittajilla, mikä saattaa jossain määrin vähentää lahjoituksia. Toisaalta jatkossa lahjoitusvähennyksen voi saada myös pääomatuloista, mikä saattaa lisätä lahjoitusten määrää.

Lahjoitusvähennyksen laajentaminen lisää hallinnollisia kustannuksia niillä järjestöillä, jotka täyttävät vaaditut ehdot ja keräävät rahaa vähennykseen oikeuttaviin kohteisiin. Niiden tulee hakea pääsyä vähennykseen oikeuttavien lahjoitusten vastaanottajaksi. Lisäksi niiden tulee kerätä lahjoittajien yksilöintitiedot vähennykseen oikeuttavien lahjoituskohteiden osalta, ja ilmoittaa lahjoittajat ja lahjoitetut summat vuosittain Verohallinnolle. Tämä edellyttää muutoksia tietojärjestelmiin, mikä erityisesti pienemmille järjestöille voi olla merkittävä kustannus. Lisäksi keräysten järjestämisessä tulee tarkemmin eritellä tuotot vähennykseen oikeuttaviin kohteisiin ja niihin, jotka eivät sitä ole. Muutos voi myös kannustaa pienempiä vähennyksen piiriin tulevia järjestöjä muodostamaan yhteenliittymiä, mikä hillitsee alkuvaiheen jälkeen hallinnollisia kustannuksia ja parantaa mahdollisuuksia saada yhteensä 500 euron ylittäviä lahjoituksia.

Monialajärjestöille tulee uusia hallinnollisia kustannuksia keräysten järjestämisestä, sillä keräykset ja lahjoitukset täytyy eritellä vähennykseen oikeuttaviksi ja ei-oikeuttaviksi. Järjestöille täytyy myös olla selvää, millä periaatteilla lahjoitusvarat jaetaan.

4.2.16.3

Vaikutukset yrityksille

Taloustutkimus kesäkuu 2024, Suomalainen yritys tukijana, n=300.

Taloustutkimus: Järjestöjen taloudelliset toimintaedellytykset 2024, 10.4.2024, n=120.

Yritykset tekevät myös muuta yhteistyötä järjestöjen kanssa, kuten sponsorointiyhteistyötä, tavara- tai tuotelahjoituksia ja markkinointiyhteistyötä. Taloustutkimuksen kyselynmukaan pienistä ja keskisuurista yrityksistä 53 prosenttia ilmoitti tekevänsä järjestöyhteistyötä tai antavansa lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. Vastaavasti yritysyhteistyötä yhden tai useamman yrityksen kanssa ilmoitti tekevänsä keskimäärin 62 prosenttia järjestöistä, mukaan lukien lähes kaikki suurimmat järjestöt. Lisäksi keskimäärin 28 prosenttia järjestöistä olisi kiinnostunut yhteistyöstä. Yritysyhteistyön listaavat tärkeimmiksi tukimuodoiksi 47 prosenttia liikunta-, nuoriso- ja kulttuurialan järjestöistä, 40 prosenttia ympäristöjärjestöistä ja 35 prosenttia sosiaali- ja terveysalan järjestöistä. Kehitysyhteistyössä osuus oli vain 5 prosenttia järjestöistä.

Yhteisöjen lahjoitusvähennys sallii lahjoitusten vähentämisen jo nyt tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoituksiin. Lahjoitusvähennyksen laajentaminen koskisi yritysten osalta siis erityisesti nuoriin, lapsiin, liikuntaan ja urheiluun sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöille tehtäviä lahjoituksia. Lahjoitusvähennyksen laajentaminen keventää yritysten verotusta siltä osin, kun lahjoitukset on tehty vähennykseen oikeuttaviin kohteisiin. On myös mahdollista, että yritykset muuttavat tukitapaa muista yhteistyön muodoista suoriin lahjoituksiin tai siirtävät lahjoitusten painopistettä muilta kohteilta vähennykseen oikeuttaviin kohteisiin.

Esityksen ei arvioida lisäävän merkittävästi yritysten hallinnollisia kustannuksia, sillä yhteisöt ilmoittavat jo nyt antamansa lahjoitukset elinkeinotoiminnan veroilmoituksessa.

4.2.16.4

Vaikutukset työntekijöille ja kotitalouksille

Annual Nordic Donor Survey 2025, Suomen tulokset. Lahjoittaminen oli kasvanut verrattuna 2024 selvitykseen.

Vuonna 2023 suomalaiset lahjoittivat hyväntekeväisyyteen noin 238 miljoonaa euroa. Pohjoismaisen lahjoittajatutkimuksenmukaan noin 50 prosenttia vuonna 2025 vastanneista suomalaisista kertoi lahjoittavansa rahaa järjestöille, ja näistä 18 prosenttia oli säännöllisiä lahjoittajia. Lisäksi 15 prosenttia kertoi osallistuvansa rahalahjoitusten sijaan muulla tavoin, kuten vapaaehtoistyöllä tai tavaralahjoituksilla. Tukea annettiin eniten heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen kotimaassa (36 prosenttia vastaajista) ja seuraavaksi eniten humanitaariseen apuun ja katastrofiapuun (26 prosenttia) sekä kehitysapuun (20 prosenttia vastaajista). Lahjoitusvähennyksen piiriin tulevien kohteiden osalta kolmannes vastanneista ilmoitti lahjoittaneensa sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon sekä hoitomenetelmien kehittämiseen, 12 prosenttia vastanneista kertoi lahjoittaneensa liikuntaan ja urheiluun, 3 prosenttia vastanneista oli antanut lahjoituksen taiteelle ja kulttuurille ja 6 prosenttia vastanneista tieteelle ja tutkimukseen. On myös todennäköistä, että merkittävä osa niistä lahjoituksista, jotka on annettu heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen kotimaassa, koskisi esimerkiksi lapsiperheitä ja tulisi näin lahjoitusvähennyksen piiriin.

Taloustutkimuksen tammi-helmikuussa 2024 tekemän Hyväntekeväisyystutkimuksen mukaan pienten lahjoitusten antajissa on selvästi enemmän naisia kuin miehiä, mutta muuten suuria eroja lahjoittajien määrissä tulotason, ikäryhmän tai koulutustason osalta ei näytä olevan. Korkeasti koulutettujen, keski- ja hyvätuloisten sekä eläkeikäisten suomalaisten antamat vuosittaiset lahjoitussummat olivat kuitenkin jonkin verran suurempia. Korkeasti koulutetuista henkilöistä 19 prosenttia ja yli 55 000 euroa vuodessa ansaitsevissa kotitalouksissa asuvista 16 prosenttia lahjoitti yli 200 euroa vuodessa hyväntekeväisyyteen, kun vastaavat muun koulutustaustan tai pienempituloisten kotitalouksien osuudet olivat 7 ja 6 prosenttia. Lahjoitusvähennys kohdistuisi tämänhetkisten lahjoitusten perusteella siis enemmän keski- ja hyvätuloisiin kotitalouksiin. Toisaalta voidaan ajatella, että esimerkiksi kotimaan heikommassa asemassa oleville tahoille annetut lahjoitukset hyödyttävät erityisesti pienituloisia.

4.2.16.5

Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ehdotetut muutokset aiheuttaisivat Verohallinnolle tietojärjestelmäkustannuksia sekä lisäisivät virkailijatyötä ohjauksessa ja valvonnassa. Lisäksi muutoksen voimaan tultua asiakkaiden neuvontatarpeen arvioidaan väliaikaisesti kasvavan. Myös nimeämispäätöksiä koskevien hakemusten määrä tulee nousemaan nykyisestä, mikä lisää nimeämispäätöksiin liittyvää Verohallinnon hallinnollista työtä. Toisaalta lahjoitusten verovapauslautakunnan lausuntomenettelystä luovutaan.

Tietojärjestelmien muutoksen toteutuksen Verohallinnon ulkoisten henkilötyökustannusten ennustetaan olevan alustavan arvion perusteella vähintään 350 000 euroa ja enintään 480 000 euroa.

Tietojärjestelmien muutoksen toteutuksen Verohallinnon henkilöstömenojen ennuste on alustavan arvion perusteella vähintään 73 000 euroa (215 henkilötyöpäivää) ja enintään 99 000 euroa (290 henkilötyöpäivää).

Näissä olisi kyse kertaluonteisista kustannuksista. Lisäksi tulisi ylläpitokuluja seitsemän vuoden aikana noin 48 000 euroa.

Lahjoitusvähennyksen laajentaminen saattaa lisätä rahankeräysten määrää, millä voi olla vaikutuksia Poliisihallitukselle osoitettujen rahankeräyslupia koskevien hakemusten määrään.

4.2.17

Korkovähennysoikeuden rajoittaminen

4.2.17.1

Vaikutukset julkiseen talouteen

Yhteisetuuksien maksamista verotuksessa vähennyskelpoisista nettokorkomenoista ei ole olemassa yksityiskohtaisia verotustietoja, sillä yhteisetuudet eivät erittele veroilmoituksellaan kulujaan kuten korkokuluja, vaan ilmoittavat kulut yhtenä eränä. Veroilmoitustiedoista kuitenkin ilmenee, että pääosa yhteisetuuksista harjoittaa yhteisöihin verrattuna laajuudeltaan pientä toimintaa. Yhteisetuuksien näkökulmasta korkovähennysrajoitukseen sisältyvä 500 000 euron soveltamiskynnys on suurimmassa osassa tapauksia hyvin korkea. Vuoden 2025 veroilmoitustietojen perusteella vain noin 20 yhteisetuutta on ylipäätään ilmoittanut vähennyskelpoisia kuluja vähintään 500 000 euroa. Nämä kaikki olivat yhteismetsiä. Veroilmoitusten liitteenä toimitettujen tilinpäätösten perusteella nettokorkomenot eivät kuitenkaan ylittäneet 500 000 euroa kuin korkeintaan yksittäisillä verovelvollisilla ja näiden yhteenlasketut nettokorkomenot olivat korkeintaan muutama miljoonaa euroa. Yhteisetuuksien korkomenojen vähennysoikeuden rajoittamisella voi siten olla pieni vaikutus yhteisöveron tuoton kasvuun, mutta tämän vaikutuksen ei arvioida olevan merkittävä. Muutos rajoittaisi yhteismetsien korkovähennysten hyödyntämistä voitonsiirtoon ja myös ehkäisisi niitä jatkossa.

4.2.17.2

Vaikutukset verovelvollisiin

Niiden verovelvollisten, joiden nettokorkomenot olisivat yli 500 000 euroa tulisi jatkossa täyttää korkomenojen ilmoittamista varten oleva liitelomake. Koska muutos koskisi käytännössä vain harvoja yksittäisiä verovelvollisia, muutoksesta yhteisetuuksille kokonaisuudessaan koituva hallinnollinen taakka olisi pieni.

4.2.17.3

Vaikutukset viranomaisen toimintaan

Muutos aiheuttaisi muutoksia Verohallinnon ohjeistuksiin, lomakkeisiin ja tietojärjestelmiin. Kokonaisuudessaan Verohallinnolle muutoksesta koituva hallinnollinen taakka arvioidaan kuitenkin pieneksi.

4.2.18

Tulorekisterin muutokset rikosvahinkokorvausten takaisinperinnän muutosten ja Oikeuspalveluvirastosta annetun lain johdosta

4.2.18.1

Vaikutukset tulorekisterin tulonsaajille ja sidosryhmille

Korjaamalla lainmuutoksen 418/2025 johdosta aiheutunut takaisin perittyjä rikosvahinkokorvauksia koskeva tulorekisterin tietosisällön puute edistettäisiin tulotietojärjestelmän tietosisällön oikeellisuutta ja ajantasaisuutta. Muutos olisi siten omiaan parantamaan rekisteröityjen tulonsaajien oikeusturvaa sekä tiedon oikeellisuutta ja ajantasaisuutta tiedon käyttäjien käsitellessä tietoja omassa toiminnassaan, kuten esimerkiksi Verohallinto verotuksen toimittamisen yhteydessä. Velvollisuus ilmoittaa tiedot tulorekisteriin koskisi Oikeusrekisterikeskusta, eivätkä ehdotetut muutokset vaikuttaisi muiden suorituksen maksajien velvollisuuksiin.

Oikeuspalveluvirastosta annetun lain johdosta tehtävät teknisluontoiset tarkistukset tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin eivät käytännössä vaikuttaisi tulorekisterin tulonsaajiin ja tiedon käyttäjiin, vaan kyse on ainoastaan säädösteknisistä tarkistuksista.

4.2.18.2

Vaikutukset Tulorekisteriyksikön toimintaan

Ehdotetuilla muutoksilla ei arvioida olevan vaikutuksia Verohallinnon Tulorekisteriyksikön toimintaan.

4.2.18.3

Vaikutukset Oikeusrekisterikeskuksen toimintaan

Ehdotetuilla muutoksilla arvioidaan olevan vähäisiä vaikutuksia Oikeusrekisterikeskuksen toimintaan. Tulorekisteriin ilmoitettavia tapausmääriä arvioidaan olevan vuositasolla keskimäärin muutamasta kymmenestä noin sataan kappaleeseen. Oikeusrekisterikeskuksen ilmoittaman mukaan Oikeusrekisterikeskuksen tekemien tulorekisteri-ilmoitusten vaatimaa lisähenkilötyön tarvetta ja tietojärjestelmien kehitystarvetta on tarpeen arvioida pidemmällä ajanjaksolla Oikeusrekisterikeskuksen tulosohjausmenettelyssä.

5

Muut toteuttamisvaihtoehdot

5.1

Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.1.1

Työsuhdeoptioiden verotusajankohdan siirtäminen osakkeiden myyntivuoden verotukseen

Työsuhdeoptioiden verotusajankohdan siirtäminen osakkeiden myyntihetkeen voitaisiin teknisesti yksinkertaisimmillaan toteuttaa siten, että verotus toteutettaisiin kokonaisuudessaan luovutusvoittoverotusta koskevien säännösten perusteella kohdeosakkeiden myyntivuoden verotuksessa. Tällöin työsuhdeoption perusteella saatu etu tulisi verotetuksi vasta osakkeet myytäessä ja verotus tapahtuisi pääomatulona. Tämä tarkoittaisi samalla sitä, että nykyisin ansiotulona verotettava työsuhteeseen perustuva etu muuttuisi pääomatulona verotettavaksi tuloksi.

Edellä mainittu ratkaisu vastaisi pitkälti esimerkiksi Virossa, Latviassa ja Liettuassa käytössä olevaa mallia, jotka vaikuttaisivat olevan työntekijän ja työnantajan kannalta yksinkertaisimmat ja verotuksellisesti edullisimmat mallit Euroopassa. Näissä maissa verotus realisoituu tiettyjen ehtojen täyttyessä vasta osakkeet myytäessä ja verotus tapahtuu suhteellisen verokannan mukaan.

Asiassa on kuitenkin huomioitava myös se, että kyseisten valtioiden verojärjestelmät kokonaisuudessaan ovat hyvin erilaisia Suomeen verrattuna. Arvioitaessa muiden maiden mallien soveltumista Suomeen, tuleekin työntekijän ja työnantajan kannalta arvioidun edullisuuden ja yksinkertaisuuden lisäksi ottaa huomioon myös Suomen verojärjestelmän perusrakenne sekä mahdollisten muutosten vaikutukset verotuloihin. Suomessa on käytössä eriytetty tuloverojärjestelmä, jossa työsuhteen perusteella saatuja etuja verotetaan ansiotulona. Työsuhdeoptiossa on kyse työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä osakkeita käypää arvoa alempaan hintaan, joten tuloverojärjestelmän perusrakenteen mukaisesti kyse on tältä osin selvästi ansiotuloverotuksen piiriin kuuluvasta edusta.

Verojärjestelmän perusrakenteen lisäksi edellä mainittuun ratkaisuun sisältyisi ongelmallisuuksia myös verotulojen kertymisen näkökulmasta erityisesti kansainvälisissä tilanteissa, joissa työntekijä ei enää asuisi Suomessa osakkeiden myyntihetkellä. Näissä tilanteissa olisi mahdollista, että Suomella ei olisi enää verotusoikeutta osakkeiden myyntihetkellä, jolloin riskinä olisi se, että Suomesta poismuuttaneen henkilön työsuhdeoption perusteella saamaa Suomessa työskentelystä kertynyttä etua ei saataisi verotettua Suomessa. Verotusoikeuden turvaaminen edellyttäisi esimerkiksi maastapoistumisveron tai muun vastaavan järjestelyn käyttöönottoa.

Suomessa olisikin edelleen perusteltua verottaa työsuhdeoption perusteella saatava etu alihintaisesta osakemerkinnästä ansiotulona ja osakkeen omistusaikana tapahtuva arvonnousu pääomatulona, vaikka verotus siirrettäisiinkin osakkeen myyntivuoden verotukseen.

5.1.1.1

Verotusajankohdan siirto osakkeiden myyntivuoden verotukseen siten, että etua verotettaisiin edelleen ansiotulona ja pääomatulona

Työsuhdeoptioiden verottaminen siten, että työsuhteen perusteella saatu etu verotettaisiin edelleen ansiotulona ja osakkeen omistusaikana tapahtuva arvonnousu pääomatulona, edellyttää sen ratkaisemista, miten ja missä vaiheessa määriteltäisiin ansiotulona verotettavan edun määrä ja sen perusteella maksettavaksi määrättävät verot. Jos ansiotulona verotettavan edun määrä määriteltäisiin ja vahvistettaisiin vasta osakkeiden myyntihetkellä, voisi se johtaa ongelmiin esimerkiksi edun arvostamisen ja Suomen verotusoikeuden määrittelyn osalta. Osakkeiden luovuttaminen voi tapahtua esimerkiksi kymmenien vuosien päästä osakkeen merkinnästä, jolloin osakkeen käyvän arvon määrittäminen osakkeen merkintähetkellä tai verotusoikeuden jakautuminen eri valtioiden kesken voisi olla hyvin ongelmallista tai jopa mahdotonta. Arvostamiseen liittyvä ongelma korostuu erityisesti listaamattomissa yhtiöissä, joiden käyvän arvon määrittämiseen liittyy muutenkin tulkinnanvaraisuutta. Myös tiedon saaminen Verohallinnolle voisi tuoda haasteita. Työnantajalle voisi olla haastavaa asettaa ilmoitusvelvollisuutta osakkeiden myyntihetkeen, koska työnantajalla ei välttämättä ole tietoa osakkeiden myynnistä. Jos ilmoittaminen taas jäisi vain henkilön oman ilmoituksen varaan, voisi erityisesti kansainvälisissä tilanteissa olla riskinä, että Suomesta poismuuttaneen henkilön työsuhdeoption perusteella saamaa Suomesta kertynyttä etua ei saataisi verotettua Suomessa.

Edellä mainittu huomioiden olisi perusteltua, että työsuhdeoption perusteella määräytyvä ansiotulona verotettavan edun määrä vahvistettaisiin edelleen option käyttöhetkellä ja työnantaja antaisi edusta tarvittavat ilmoitukset tulorekisteriin nykyiseen tapaan. Koska edun määrä perustuisi listaamattoman yhtiön osakkeen käypään arvoon, tulisi myös Verohallinon vahvistaa edun määrä tässä vaiheessa, jotta se voitaisiin myöhemmin laittaa sellaisenaan verotuksen perusteeksi. Samoin tulisi tässä vaiheessa vahvistaa myös Suomen verotusoikeus kansainvälisissä tilanteissa. Muussa tapauksessa edun arvon määrittelyyn sekä Suomen verotusoikeuteen voitaisiin joutua palaamaan osakkeiden myyntivuoden verotuksessa, joka voi olla esimerkiksi yli kymmenen vuoden päästä osakkeiden merkinnästä.

Jos edun määrä, Suomen verotusoikeus ja muut tulon verottamista koskevat edellytykset vahvistettaisiin jo optioiden käyttövuoden verotuksessa, mutta tuloa ei kuitenkaan verotettaisi kyseisen vuoden verotuksessa, edellyttäisi se erityisen menettelyn rakentamista optioiden käyttövuoden verotukseen, jossa verovelvollinen saisi asiasta myös valituskelpoisen päätöksen.

Kokonaisuutena arvioiden on pidetty perustelluimpana ja selkeimpänä ratkaisuna toteuttaa muutos tässä esityksessä ehdotettavalla tavalla siten, että työsuhdeoption perusteella määräytyvä ansiotulona verotettava etu verotettaisiin nykyiseen tapaan optioiden käyttövuoden verotuksessa, mutta optiotulon perusteella määräytyvä osuus verovuoden veroista lykättäisiin maksettavaksi vasta osakkeiden myyntivuoden verotuksessa ilman korkoa ja kuluja. Muutos siirtäisi työsuhdeoption perusteella muodostuvan edun veronmaksuvelvollisuuden kokonaisuudessaan osakkeiden myyntivuoden verotukseen ja ratkaisisi näin ollen edun verotusajankohtaan liittyvän ongelman, joka tällä hetkellä optioverotuksessa koetaan.

5.1.2

Lahjoitusvähennys

Luonnollisten henkilöiden tuloverotuksessa vähennys voidaan toteuttaa joko tulosta tehtävänä vähennyksenä tai verosta tehtävänä vähennyksenä. Eriytetyssä tuloverojärjestelmässä tulosta tehtävä vähennys voidaan toteuttaa joko ansiotuloista tehtävänä vähennyksenä tai pääomatuloista tehtävänä vähennyksenä. Verosta tehtävä vähennys tehdään yleensä ensisijaisesti valtion tuloverosta ja tämän jälkeen muista veroista niiden määrien suhteessa. Jos verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen, verovähennystä ei siltä osin voi hyödyntää.

Tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuvat menot vähennetään tuloista. Ne ovat niin sanottuja luonnollisia vähennyksiä ja niiden vähentäminen tuloista toteuttaa nettotulon verotuksen periaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että verotus kohdistuu tuloon, josta on vähennetty luonnolliset vähennykset. Verotukia on toteutettu puhtaasta ansiotulosta tehtävinä vähennyksinä tai verosta tehtävänä vähennyksenä. Nykyinen luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys on puhtaasta ansiotulosta tehtävä vähennys. Ansiotuloista tehtävän vähennyksen kautta myönnettävä yhteiskunnan tuki kohdistuu eri suuruisena eri tulotasoille. Tämä johtuu siitä, että ansiotuloista tehtävästä vähennyksestä saatava euromääräinen hyöty on verovelvollisen marginaaliveroprosentin osuus vähennyksen määrästä. Nykyistä lahjoitusvähennystä ei myöskään pysty hyödyntämään, jos henkilöllä on esimerkiksi vain pääomatuloja. Erityisesti lahjoitusvähennyksen tavoitteiden kannalta tällä voidaan arvioida olevan merkitystä, koska pääomatulonsaajilla voi olla myös lahjoitushalukkuutta.

Luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys päädyttiin valmistelemaan verosta tehtävänä vähennyksenä, koska se tuo vähennyksen piiriin myös pelkkää pääomatuloa saavat henkilöt ja verotuki kohdistuu verovelvollisille samansuuruisena tulotasosta riippumatta.

Yhteisöjen verotuksessa lahjoitusvähennys säilyisi tulosta tehtävänä vähennyksenä, ja siitä säädettäisiin edelleen tuloverolaissa. Yhteisöjen verotuksessa lahjoituksia pidetään voiton käyttönä eivätkä ne näin ollen ole tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuvia elinkeinotoiminnan menoja. Elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa määritellään elinkeinotoiminnan tulos, minkä vuoksi lahjoitusvähennystä koskeva säännös on sijoitettu erityissäännöksenä tuloverolakiin.

Valmistelun aikana on selvitetty lahjoitusten vähennyskelpoisuutta myös ehdotettua laajemmin. Vähennyskelpoisen lahjoituksen saajajoukon laajentaminen esimerkiksi kaikkiin yhdistyksiin ja säätöihin, joilla on rahankeräyslupa, olisi sinänsä saajajoukon määrittämisen kannalta nyt ehdotettavaa rajausta selkeämpi. Tässä vaihtoehdossa saajajoukosta tulisi kuitenkin hyvin laaja, mikä voisi tehdä vähennyksestä vaikeasti hallittavan. Lisäksi sillä olisi merkittäviä vaikutuksia myös vähennyksen verotuottoja alentavaan vaikutukseen. Jos vähennys myönnettäisiin kaikille rahankeräysluvan omaaville järjestöille ilman toimialakohtaisia rajoja, lahjoitusvähennyksen laajentamisen aiheuttama verotuottomenetys olisi kokonaisuudessaan luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennyksen osalta noin 30–60 miljoonaa euroa ja yhteisöjen lahjoitusvähennyksen osalta noin 9 miljoonaa euroa. Vähennyskelpoisten lahjoitusten saajajoukon laajentamista kaikkiin rahankeräysluvan omaaviin yhdistyksiin tai säätiöihin ei siten pidetty tässä yhteydessä tarkoituksenmukaisena.

5.2

Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

5.2.1

Työsuhdeoptioiden verotus

5.2.1.1

Yleistä

Not Optional | Latest Rankings

Eri maiden osakepohjaisten kannustinjärjestelmien verotuksesta löytyy kootusti tietoa esimerkiksi osakeoptiopolitiikan uudistamista kaikkialla Euroopassa ajavan kampanjan, Not Optionalin listauksesta (). Listauksessa on otettu huomioon viisi osa-aluetta:

1) Järjestelyn laaja soveltuvuus

2) Merkintähinta

3) Vähemmistöosakkaat ja hallinnollinen taakka

4) Työntekijän verotuksen ajoitus

5) Työntekijän verotuksen taso

6) Työnantajan verotus

Listauksen kärjessä ovat Viro, Latvia ja Liettua, jotka ovat saaneet täydet pisteet kaikista osa-alueista. Näissä maissa työsuhdeoption saaminen tai käyttäminen osakemerkintään ei realisoi verotettavaa tuloa, jos työntekijä on pitänyt optioita riittävän ajan (1 tai 3 vuotta) ennen osakemerkintää. Järjestelyille ei ole esimerkiksi työntekijään, yhtiöön tai edun arvoon liittyviä ehtoja.

Valmistelun aikana on lisäksi pyydetty kaikista EU-maista sekä Iso-Britanniasta tietoa osakepohjaisten kannustinjärjestelmien verotuksesta. Seuraavassa on käsitelty saatujen vastausten perusteella tiiviisti ja maakohtaisesti, niiden valtioiden verotusta, joista vastauksia saatiin.

5.2.1.2

Luxemburg

Luxemburgissa osakeoptioiden verotukseen sovelletaan yleisiä tuloverotuksen sääntöjä. Osakesidonnaisen palkitsemisen viitekehyksen kokonaisuudistus on alkuvaiheessa ja saattaa muuttaa nykyistä kohtelua merkittävästi.

5.2.1.3

Kreikka

Kreikassa osakeoptioista kertyvä tulo verotetaan pääomatulona 15 prosentin verokannalla, jos osakeoptioita on pidetty vähintään 24 kuukautta. Jos osakeoptioita on pidetty alle 24 kuukautta, suhteellinen osuus tulosta verotetaan ansiotulona (verokanta enintään 44 prosenttia).

Lisäksi 15 prosentin verokanta soveltuu ilmaiseksi kannustinjärjestelmien perusteella saatuihin osakkeisiin, jos tietyt tavoitteiden saavuttamiseen tai työssäoloaikaan liittyvät edellytykset täyttyvät. Tällöin verotus tapahtuu vasta, kun osakkeet myydään, eikä osakkeiden saamishetkellä.

Listaamattomien start-up -yhtiöiden kohdalla osakeoptioista saatu tulo verotetaan 5 prosentin verokannalla, jos optioiden saamisesta on kulunut vähintään 36 kuukautta ja tietyt edellytykset täyttyvät.

5.2.1.4

Belgia

Belgiassa työsuhdeoption verotus realisoituu jo silloin, kun työntekijä saa optiot. Etu verotetaan ansiotulona. Jos optio itsessään on julkisesti listattu, sen arvona pidetään edeltävän päivän päätöskurssia. Jos optio ei ole julkisesti listattu, sen arvona pidetään 18 prosenttia kohde-etuutena olevan osakkeen arvosta. Jos optiolla on yli viiden vuoden pituinen käyttöaika, tätä prosenttia korotetaan yhdellä prosenttiyksiköllä jokaista viittä vuotta ylittävää vuotta tai vuoden osaa kohden.

Tiettyjen edellytysten täyttyessä prosentti puolitetaan. Edellytykset liittyvät muun muassa kohde-etuutena olevan osakkeen merkintähinnan sitovuuteen, merkintäajankohtaan, riskiin osakkeen arvonalenemisesta ja siihen, että osakkeet ovat työnantajayhtiön tai sen omistavan yhtiön osakkeita.

Jos kuitenkin osakkeen merkintähinta on alempi kuin osakkeen arvo silloin, kun optiot saadaan, erotus lisätään verotettavaan arvoon. Jos edunsaaja maksaa vastiketta osakeoptioiden saamiseksi, verotettavaa arvoa alennetaan tällä vastikkeella. Jos optio sisältää ehtoja, jotka takaavat työntekijälle varman tulon, tämän tulon arvo verotetaan ansiotulona, jos se on korkeampi kuin muuten laskettu verotettava tulo optiosta.

Osakkeiden myyminen on tällä hetkellä verovapaata. Valmisteilla on kuitenkin sääntely, jonka mukaan osakkeiden myyntivoitot olisivat veronalaisia 10 prosentin verokannalla. Työsuhdeoptiolla merkityn osakkeen luovutuksessa veronalaisen tulon määränä pidettäisiin osakkeen myyntihinnan ja merkintähetken hinnan erotusta.

Osakkeiden antaminen ilman työsuhdeoptioita realisoi ansiotulon verotuksen silloin, kun työntekijä saa osakkeet. Osakkeiden arvona pidetään niiden käypää arvoa. Yhtiö voi kuitenkin pääomankorotuksen yhteydessä tietyin edellytyksin laskea liikkeeseen henkilöstölle tarjottavia osakkeita enintään 20 prosentin verovapaalla alennuksella osakkeiden todellisesta arvosta, jos osakkeisiin liittyy viiden vuoden mittainen luovutusrajoitus merkintähetkestä lukien, ja ne ovat rekisteröityjä. Lisäksi, jos osakeoptioita myönnetään tällaisen pääomankorotuksen yhteydessä, näiden optioiden myöntämistä ei katsota veronalaiseksi tuloksi.

5.2.1.5

Ruotsi

Ruotsissa työsuhdeoption perusteella saatu etu verotetaan ansiotulona sinä verovuonna, jolloin oikeus käytetään tai siirretään, jos henkilöllä on työsuhteensa perusteella oikeus hankkia arvopapereita tulevaisuudessa ennalta määrättyyn hintaan tai muutoin edullisin ehdoin. Etuuden arvo on arvopaperin markkina-arvon ja työntekijän maksaman hinnan erotus.

Työsuhdeosakeoptioon liittyvä etu ei kuitenkaan tietyin edellytyksin ole veronalaista ansiotuloa. Yhtiön tulee muun muassa olla listaamaton, työntekijämäärän tulee olla alle 150, liikevaihdon tai taseen loppusumman tulee olla enintään 280 miljoonaa kruunua, yhtiö ei saa harjoittaa tiettyjä toimintoja, yhtiö ei saa olla toiminut yli 10 vuotta ja se ei saa olla taloudellisissa vaikeuksissa. Edellytyksenä on myös, että optioiden arvo ei saa ylittää työntekijäkohtaisesti 3 miljoonaa kruunua ja yhtiökohtaisesti 75 miljoonaa kruunua optioiden hankintahetkellä. Työntekijän osalta edellytyksinä on lisäksi, että työntekijä on ansainta-ajan työsuhteessa yhtiöön, työaika on vähintään 30 tuntia viikossa, palkka ylittää tietyn tason ja työntekijän omitusosuus ja äänivalta ovat ale viisi prosenttia yhtiössä.

Osakkeiden myynti verotetaan pääomatulona.

5.2.1.6

Espanja

Espanjassa verotus realisoituu, kun osakkeet saadaan. Osakkeen käyvän hinnan ja työntekijän maksaman hinnan välinen erotus on veronalaista ansiotuloa. Tulo on kuitenkin vapautettu verosta enintään 12 000 euroon vuodessa tai 50 000 euroon vuodessa, jos kyse on start-up -yhtiön osakkeista ja tietyt vaatimukset täyttyvät. Näihin vaatimuksiin kuuluu muun muassa se, että osakkeiden luovutus on osa yrityksen yleistä palkitsemispolitiikkaa, edistää henkilöstön osallistumista yritykseen, henkilöstön omistus ei ylitä 5 prosenttia yrityksen pääomasta ja että työntekijä pitää osakkeita kolmen vuoden ajan.

Osakkeiden luovutus verotetaan pääomatulona. Tulon määrä on osakkeiden luovutushinta vähennettynä osakkeiden hankintahetken käyvällä arvolla.

5.2.1.7

Puola

Puolassa verotuskohtelu riippuu siitä, täyttääkö järjestely verolainsäädännössä määritellyn kannustinohjelman edellytykset.

Jos työntekijä hankkii edellytykset täyttävän kannustinohjelman perusteella osakkeita, tulo verotetaan pääomatulona 19 prosentin verokannalla vasta, kun osakkeet luovutetaan vastiketta vastaan. Myöntämishetkellä tai optioiden käyttämishetkellä ei synny veronalaista tuloa. Mahdolliset luovutusrajoitukset eivät vaikuta verotukseen.

Jos oikeudet (esimerkiksi optiot) annetaan ohjelmassa, joka ei täytä lakisääteisiä kannustinohjelman edellytyksiä, verotus tapahtuu ansiotulona sillä hetkellä, kun etu tosiasiallisesti realisoituu, eli esimerkiksi osakkeiden merkintähetkellä tai jo optioiden saamishetkellä. Luovutusrajoituksilla ja muilla ehdoilla voi olla merkitystä siihen, milloin tulon katsotaan realisoituvan. Myös osakkeiden myöhempi luovutus verotetaan ansiotulona.

5.2.1.8

Bulgaria

Bulgariassa veronalaista ansiotuloa on osakkeiden hankintahetken markkina-arvo vähennettynä työntekijän maksamalla hinnalla. Verotettavaa ansiotuloa muodostuu myös jo optioiden saamisen yhteydessä. Osakkeiden myynnistä tai vaihdosta syntyy veronalaista tuloa. Tietyissä tilanteissa luovutuksesta syntyvä tulo voi olla verovapaata.

5.2.1.9

Viro

Virossa optioiden saaminen ei realisoi verotusta. Optioiden käyttäminen osakkeiden merkitsemiseen ei realisoi verotusta, jos se tapahtuu yli kolmen vuoden kuluttua optioiden saamisesta. Lisäksi edellytyksenä on, että optiosopimus on allekirjoitettu digitaalisesti tai notaarin vahvistamana tai että työnantaja on toimittanut sopimuksen verovirastolle viiden työpäivän kuluessa sen tekemisestä.

Jos optioiden käyttäminen tapahtuu aiemmin tai ne siirretään, etu verotetaan luontoisetuna, josta työnantaja maksaa 22 prosentin tuloveron ja 33 prosentin sosiaaliveron. Edun arvo on osakkeiden markkina-arvon ja merkintähinnan välinen erotus, jos optioilla merkitään osakkeita. Jos optiot siirretään, edun arvo on markkina-arvon ja työntekijän optiosta maksaman hinnan välinen erotus. Osakkeiden käyvän arvon määrittämiseen ei ole erityisiä säännöksiä ja verovelvolliset voivat käyttää valitsemaansa menetelmää, kunhan se on luotettava.

Optiolla merkittyjen osakkeiden myynti verotetaan pääomatulona 22 prosentin verokannalla.

Verotettava määrä on myyntihinnan ja hankintamenon välinen erotus. Hankintamenoon voidaan sisällyttää option hinta, osakkeiden merkintähinta sekä niiden osakkeiden arvo, joista työnantaja on maksanut veron.

5.2.1.10

Saksa

Saksassa verotus realisoituu lähtökohtaisesti silloin, kun optiot käytetään osakemerkintään tai osakkeet muutoin saadaan. Etu verotetaan ansiotulona. Tiettyjen edellytysten täyttyessä etu verotetaan kuitenkin vasta osakkeiden myyntihetkellä, työsuhteen päättyessä tai viimeistään 15 vuoden kuluttua. Edellytykset liittyvät muun muassa työntekijän säännölliseen palkkaan ja yhtiön kokoon. Tietyissä tapauksissa etu voi myös olla verovapaa 2 000 euroon saakka. Myynti- ja luovutusrajoituksilla voi myös tietyissä tilanteissa olla vaikutusta verotukseen. Osakkeiden myöhemmästä myynnistä peritään 25 prosentin lähdevero.

5.2.1.11

Iso-Britannia

Johdanto

Henkilöstön osakekannustinjärjestelmät

Tax and Employee Share Schemes: Overview - GOV.UK

Iso-Britannia viittasi vastauksessaan verotusta ja työntekijöiden osakepalkkiojärjestelmää koskevaan ohjeistukseen (). Ohjeistuksen mukaan Iso-Britanniassa on käytössä järjestelmiä, joihin liittyy jäljempänä selostettuja veroetuja.

Share Incentive Plans

Jos työntekijä pitää saamansa osakkeet järjestelmässä viisi vuotta, niiden saaminen ei realisoi verotusta. Ilmaisten osakkeiden enimmäismäärä 3 600 puntaa vuodessa. Osakkeita on myös mahdollista ostaa bruttopalkalla. Tällöin enimmäismäärä on 1 800 puntaa tai 10 prosenttia tuloista vuodessa riippuen siitä, kumpi on alempi. Osakkeiden myynti tai siirtäminen voi myös tiettyjen edellytysten täyttyessä olla verovapaa. Muutoin myynti tai siirtäminen realisoi luovutusvoittoverotuksen. ()

Save As You Earn (SAYE)

Työntekijä voi säästää enintään 500 puntaa kuukaudessa järjestelmään kolmen tai viiden vuoden ajan. Ajan päätyttyä työntekijä voi ostaa säästyneellä summalla osakkeita ennalta sovittuun hintaan. Tällöin osakkeiden ostohinnan ja käyvän arvon erotuksesta ei muodostu verotettavaa tuloa. Myöskään järjestelmästä sen päättyessä maksetusta korosta tai bonuksesta ei muodostu verotettavaa tuloa. Osakkeiden myynti tai siirtäminen voi myös tiettyjen edellytysten täyttyessä olla verovapaa. Muutoin myynti tai siirtäminen realisoi luovutusvoittoverotuksen.

Company Share Option Plans

Työntekijä voi ostaa 60 000 punnan arvosta osakkeita kolmen ja kymmenen vuoden sisällä siitä, kun osakkeet on tarjottu hänelle. Tällöin ostohinnan ja käyvän arvon erotuksesta ei muodostu verotettavaa tuloa. Osakkeiden myynti tai siirtäminen voi myös tiettyjen edellytysten täyttyessä olla verovapaa. Muutoin myynti tai siirtäminen realisoi luovutusvoittoverotuksen.

Enterprise Management Incentives (EMIs)

Yhtiö voi tarjota optioita 250 000 punnan arvosta kolmen vuoden ajanjaksolla, jos yhtiöllä on varoja alle 30 miljoonaa puntaa ja alle 250 kokoaikaista työntekijää. Lisäksi edellytyksenä on, että yhtiö ei toimi tietyillä toimialoilla. Optioiden saajan tulee työskennellä vähintään 25 tuntia viikossa tai 75 prosenttia kokonaistyöajastaan yhtiössä. Edellytysten täyttyessä työntekijälle ei muodostu veronalaista tuloa, jos osakkeiden hankintahinta on vähintään niiden käypä arvo optioiden saamishetkellä. Jos hankintahinta on alempi, erotus on veronalaista ansiotuloa, ellei optioiden saamisesta ole kulunut yli kymmentä vuotta. Osakkeiden myynti tai siirtäminen voi myös tiettyjen edellytysten täyttyessä olla verovapaa. Muutoin myynti tai siirtäminen realisoi luovutusvoittoverotuksen.

5.2.1.12

Yhteenveto

Tarkastelluissa maissa on hyvin erilaisia ratkaisuja osakepohjaisen palkitsemisen verotuksessa. Verotus voi realisoitua jo, kun optiot saadaan. Monessa maassa lähtökohta on Suomea vastaavasti, että verotus realisoituu, kun optioilla merkitään osakkeita. Toisaalta monissa maissa tiettyjen edellytysten täyttyessä verotus ei realisoidu vielä tässäkään vaiheessa, vaan vasta osakkeita luovutettaessa. Osakkeiden luovutuskin voi joissain maissa olla tietyin ehdoin verovapaa. Myös siinä, verotetaanko etua ansiotulona vai pääomatulona, on vaihtelua. Tyypillisiä edellytyksiä edullisemmalle verotuskohtelulle ovat muun muassa optioiden pitäminen tietyn ajan ennen osakemerkintää, yhtiön kokoon, ikään ja toimialaan liittyvät ehdot sekä euromääräiset rajat edun arvolle.

Viron, Latvian ja Liettuan mallit vaikuttaisivat tarkastelun perusteella olevan työntekijän ja työnantajan kannalta yksinkertaisimmat ja verotuksellisesti edullisimmat. Monissa muissakin maissa on tiettyjen edellytysten täyttyessä mahdollista päästä Suomeen verrattuna edullisen verokohtelun piiriin. Toisaalta joissain maissa verotus voi realisoitua ensimmäisen kerran jo optioita saadessa sekä lisäksi osakkeita merkittäessä ja luovutettaessa. Arvioitaessa muiden maiden mallien soveltumista Suomeen, tulee työntekijän ja työnantajan kannalta arvioidun edullisuuden ja yksinkertaisuuden lisäksi ottaa huomioon Suomen verojärjestelmän systematiikka.

5.2.2

Lahjoitusvähennys

Analysing the legal environment for philanthropy in Europe - Philea

Useammassa valtioissa on käytössä lahjoitusvähennys tietyin edellytyksin. Seuraavassa on tarkasteltu muutamien Euroopan valtioiden lahjoitusvähennyksiä. Eri valtioiden lahjoitusvähennyksiä on tarkasteltu esimerkiksi Philantropy Europe Associationin julkaisussa. Lisäksi lähteenä on käytetty kyseisten maiden veroviranomaisten verkkosivuja.

5.2.2.1

Ruotsi

Ruotsissa luonnolliset henkilöt voivat tietyin edellytyksin vähentää verosta antamiaan lahjoituksia. Vähennyskelpoista on rahalahjoitukset, jotka on annettu sosiaalista avustamista varten tai tieteen tutkimuksen edistämiseksi Verohallinnon nimeämälle organisaatiolle.

Verosta vähennetään 25 prosenttia lahjoituksen määrästä. Yhden lahjoituksen on oltava vähintään 200 kruunua ja vuoden aikana on lahjoitettava yhteensä vähintään 2 000 kruunua yhdelle tai useammalle hyväksytylle vastaanottajalle. Verosta tehtävää vähennystä voi saada enintään 3 000 kruunua vuodessa, joka tulee täyteen yhteensä 12 000 kruunun lahjoituksilla.

Lahjoituksen antajan tulee antaa lahjoituksen yhteydessä tarvittavat tiedot lahjoituksen saajalle, joka ilmoittaa Verohallinnolle saamansa lahjoitukset. Anonyymisti annetut lahjoitukset eivät ole vähennyskelpoisia.

Verohallinto nimeää hakemuksesta yleishyödyllisen yhdistyksen, säätiön tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi. Myös ulkomaiset vastaavat organisaatiot voidaan nimetä vastaavin edellytyksin. Edellytyksenä on, että ulkomainen organisaatio sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tai valtiossa, jonka kanssa Ruotsilla on tietojenvaihtoa koskevan artiklan sisältävä verosopimus tai sopimus tietojenvaihdosta veroasioissa.

5.2.2.2

Norja

Norjassa voi vähentää tulosta vähintään 500 kruunun lahjoituksen, joka on annettu Verohallinnon hyväksymälle yleishyödylliselle järjestölle. Vähennyksen enimmäismäärä on 25 000 kruunua. Verohallinnon nimeämä järjestö voi olla joko norjalainen tai muualle Euroopan talousalueelle sijoittunut organisaatio. Vähennys koskee luonnollisia henkilöitä ja yrityksiä.

Kotimaiset organisaatiot ilmoittavat saamansa lahjoitukset Verohallinnolle. Jos ilmoitusta ei ole annettu, lahjoitus ei ole vähennyskelpoinen. Ulkomaiset järjestöt eivät ilmoita saamiaan lahjoituksia, vaan näiden osalta verovelvollinen vaatii vähennystä itse.

5.2.2.3

Tanska

Tanskassa voi saada tulosta tehtävän vähennyksen lahjoituksista, jotka on annettu Verohallinnon nimeämälle organisaatioille. Verohallinto voi nimetä vastaavin edellytyksin myös ulkomaisen organisaation. Vähennyksen enimmäismäärä on 19 000 kruunua. Enimmäismäärä ei koske tieteellisen tutkimuksen hyväksi annettuja lahjoituksia eli niitä voi vähentää myös tätä enemmän. Vähennyksessä ei ole vähimmäismäärää. Vähennys koskee luonnollisia henkilöitä ja yrityksiä.

Pidemmäksi aikaa sitoutuvia lahjoittajia koskee erityissäännökset. Tanskassa on mahdollisuus sitoutua 10 vuoden kuukausilahjoittamiseen tietyille järjestöille, jolloin vähennys on 15 prosenttia tuloista, mutta voi tuloista riippumatta olla vähintään 15 000 kruunua.

Lahjoituksen saajan tulee ilmoittaa saamansa lahjoitukset Verohallinnolle. Lahjoituksen antajan tulee antaa lahjoituksen saajalle lahjoituksen yhteydessä tarvittavat tiedot, jotta lahjoituksen saaja voi antaa kyseisen ilmoituksen.

5.2.2.4

Saksa

Saksassa voi vähentää tulosta veroviranomaisen yleishyödylliseksi hyväksymälle organisaatiolle annettuja lahjoituksia, joiden on täytettävä useita kriteerejä. Tietyin edellytyksin on mahdollista vähentää myös lahjoitukset ulkomaille sijoittautuneelle organisaatiolle. Ulkomaisen organisaation tulee vastata kotimaista organisaatiota. Vähennys koskee raha- ja tavaralahjoituksia.

Luonnollinen henkilö voi vähentää lahjoituksia enintään 20 prosenttia vuotuisista tuloistaan. Jos määrä ylittyy, ylimenevä osa voidaan siirtää tuleville vuosille. Yrityksillä vähennyksen enimmäismäärä on 20 prosenttia vuotuisesta tulosta tai 0,4 prosenttia liikevaihdon ja palkkojen yhteismäärästä. Verovelvollinen vaatii vähennystä itse omassa veroilmoituksessaan.

5.2.2.5

Itävalta

Tiettyihin säädettyihin tarkoituksiin annetut lahjoitukset ovat vähennyskelpoisia. Vähennyskelpoista ovat esimerkiksi tieteen tai taiteen tukemiseen annetut lahjoitukset. Tietyt organisaatiot on mainittu suoraan edellytykset täyttäviksi organisaatioiksi. Muiden tulee hakea nimeämistä Wienin veroviranomaiselta. Ulkomaiset EU/ETA valtiossa sijaitsevat organisaatiot voidaan nimetä vastaavin edellytyksin. Vähennyksen enimmäismäärä on 10 prosenttia vuotuisista tuloista. Vähennys koskee yritysten ja luonnollisten henkilöiden antamia lahjotuksia.

Säätiöille annettavat lahjoitukset ovat tietyin edellytyksin vähennyskelpoisia 500 000 euroon asti viiden vuoden aikana.

6

Lausuntopalaute

6.1

Yleistä

Lahjoitusvähennystä koskevat ehdotukset olivat lausuntokierroksella 15.5.–26.6.2025 välisenä aikana. Tältä osin lausunnon esitysluonnoksesta antoivat: opetus- ja kulttuuriministeriö, puolustusministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ulkoministeriö, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Helsingin yliopisto, Kansallisgalleria, Kirkkohallitus, Museovirasto, Poliisihallitus, Suomen Akatemia, Taideyliopisto, Taiteen edistämiskeskus, Verohallinto, Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE, Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta, professori Pekka Nykänen, Elinkeinoelämän keskusliitto ry (EK), Keskuskauppakamari ry, Suomen Yrittäjät ry, TietoPiiri Oy, Agape-Keskus ry, Akava ry, A-klinikkasäätiö sr, Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry, Asiakkuusmarkkinointiliitto ry, Ateneumin ystävät ry, Diabetesliitto ry, Ensi- ja turvakotien liitto ry, FDUV rf, Finnwatch ry, Folkhälsans förbund rf, Förbundet Finlands Svenska Synskadade rf, Förbundsarenan rf, Greenpeace Norden, Helsinkimissio ry, Hengitysliitto ry, Hengitystuki ry, Hive Helsinki -säätiö sr, Hyvinvointiala HALI ry, Into liikkeessä ry, Invalidiliitto ry, John Nurmisen Säätiö sr, Kansalaisareena ry, Kansallinen senioriliitto ry, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry, Kehitysvammaliitto ry, Keski-Suomen Syöpäyhdistys ry, Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry, Kiasma Tukisäätiö sr, Kirkkopalvelut ry, Kirkon Ulkomaanapu sr, Kopiosto ry, KOSTI ry, Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry, Kuuloliitto ry, Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry, Libera-säätiö sr, Lihastautiliitto ry, Läpimurtosäätiö sr, Maailman Luonnon Säätiö - World Wide Fund For Nature, Suomen rahasto sr (WWF Suomi), Maanpuolustuksen Tuki ry, Marttaliitto ry, Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFami ry, MIELI Suomen Mielenterveys ry, Mikro- ja yksinyrittäjät ry, Muistiliitto ry, Musiikin luova alkutuotanto, Naisasialiitto Unioni ry, Neogames Finland ry, Nuorisoala ry, Nylands Brigads Gille rf, Nyyti ry, Näkövammaisten liitto ry, Omaishoitajaliitto ry, Palvelualojen työnantajat Palta ry, Paremman Luonnon Puolesta -Säätiö sr, Paremmin Yhdessä ry, Pelastakaa Lapset ry, Perhehoitoliitto ry, Pieni ele ry, Pienperheyhdistys ry, Plan International Suomi sr, Pohjanmaan Yhdistykset ry, Psoriasisliitto ry, Psykosociala förbundet rf, Reserviläisliitto ry, Satakunnan yhteisöt ry, Sininauhaliitto ry, Siskot ja Simot ry, Sivistysala ry, SOS-lapsikylä, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, STTK ry, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Caritas ry, Suomen Filmikamari ry, Suomen Ilmailumuseosäätiö sr, Suomen kansallisooppera ja -baletti sr, Suomen kirjailijaliitto ry, Suomen kirjastoseura ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Liikunnan Alueet ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Lähetysseura, Suomen museoliitto ry, Suomen Olympiakomitea ry, Suomen Pakolaisapu ry, Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry, Suomen Punainen Risti, Suomen Reserviupseeriliitto ry, Suomen Reumaliitto ry, Suomen Setlementtiliitto ry, Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry, Suomen Sydänliitto ry, Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto sr, Suomen Taiteilijaseura - Konstnärsgillet i Finland ry , Suomen Tilintarkastajat ry, Suomen UNICEF ry, Suomen Vapaakirkko, Suomen Veroasiantuntijat ry, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry, Svenska hörselförbundet rf, SVK Liitto ry, Syöpäjärjestöt, Säätiöt ja rahastot ry, Tammenlehvän Perinneliitto ry, Tapahtumateollisuus ry, Vastuullinen Lahjoittaminen ry, Veronmaksajain Keskusliitto ry, Väestöliitto ry ja Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry.

Ympäristöministeriö ja oikeusministeriö ilmoittivat, ettei niillä ole lausuttavaa asiassa.

Muilta osin esitysluonnos oli lausuntokierroksella 17.6.–12.8.2026 välisenä aikana. Tältä osin lausunnon antoivat: sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus, Oikeusrekisterikeskus, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Verohallinto, professori Pekka Nykänen, Akava ry, Arctic Instruments Oy, Elinkeinoelämän keskusliitto ry, Elinkeinoelämän valtuuskunta, Finnwatch ry, Hangon ympäristöyhdistys - Hangö miljöförening ry, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy, Kalevi Sorsa -säätiö sr, Keskuskauppakamari ry, Mikro- ja yksinyrittäjät ry, Neogames Finland ry, Palvelualojen työnantajat PALTA ry, Pääomasijoittajat ry, STTK ry, Slush Oy, Startup-säätiö sr, Supercell Oy, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Asianajajat, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Startup-yhteisö ry, Suomen Veroasiantuntijat ry, Suomen Yrittäjät ry, Teknologiateollisuus ry ja Veronmaksajain Keskusliitto ry.

Lisäksi lausunnon antoi neljä yksityishenkilöä.

Oikeusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö ilmoittivat, ettei heillä ole lausuttavaa asiassa.

6.2

Lahjoitusvähennyksen laajentaminen

Yleisesti ottaen annetuissa lausunnoissa kannatettiin lahjoitusvähennyksen laajentamista ja sen taustalla olevia tavoitteita. Muutamissa lausunnoissa laajentamista ei pidetty perusteltuna. Lisäksi tuotiin esiin, että vähennyksen aikaisempia supistamisia on perusteltu muun muassa lainsäädännön rajanveto-ongelmilla, valvontakustannuksilla ja väärinkäytösriskillä, joten esitetyn muutoksen perusteltavuutta ja hallinnollista tehokkuutta olisi hyvä arvioida aiempiin kokemuksiin perustuen.

Suurimpana epäkohtana lausuntopalautteessa nousi esiin ehdotettu laajentaminen vain tietyille toimialoille. Tämän nähtiin johtavan järjestöjen epäoikeudenmukaiseen kohteluun sekä aiheuttavan hyvin hankalia rajanvetotilanteita. Järjestökentän lausuntopalautteessa tuotiin laajasti esiin se, että lahjoitusvähennys tulisi laajentaa kaikille rahankeräysluvan omaaville järjestöille annettuihin lahjoituksiin. Toisaalta lausuntopalautteessa tuotiin esiin myös näkemyksiä siitä, että rahankeräysluvan ei tulisi olla lahjoituksen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä. Rahankeräyslain vaikutusten ulottumisen verotukseen nähtiin myös joiltain osin ongelmallisena. Erityisesti apurahasäätiöiden osalta todettiin, että apurahasäätiöt saavat lahjoituksia yksityisiltä lahjoittajilta tai yrityksiltä ilman varsinaista keräystä, jolloin rahankeräyslupa ei ole soveltuva eikä tarkoituksenmukainen väline tämän joukon arviointiin. Lausuntopalautteessa tuotiin esiin myös tarve laajentaa vähennys erityisesti puolustustarkoitukseen, kaikille sote-järjestöille sekä luonnon- ja eläinten suojeluun.

Esitysluonnoksessa ehdotettujen toimialojen määrittelyt nähtiin epäselvinä, minkä arvioitiin johtavan moniin vaikeisiin tulkintatilanteisiin. Myös rahankeräyksen ja vähennyskelpoisen lahjoituksen suhdetta ehdotettiin täsmennettäväksi.

Useassa lausunnossa tuotiin esiin, että lahjoitusten vähennyskelpoisuudelle ehdotetut vaatimukset lisäisivat järjestöjen hallinnollista taakkaa. Myös vaatimus henkilötunnuksen keräämisestä nähtiin haasteellisena. Muutamissa lausunnoissa katsottiin, että lahjoitusten verovähennyskelpoisuuden valvonta tulisi kohdistaa lahjoittajan veroilmoitukseen.

Säännöstä ehdotettiin täsmennettäväksi siten, että säännöksessä mainittaisiin myös julkisoikeudelliset yhdistykset julkisoikeudellisten säätiöiden lisäksi.

Luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennyksen muuttamista verosta tehtäväksi vähennykseksi pääasiassa kannatettiin. Tuotiin kuitenkin esiin, että se tosin pienentää nykyistä korkeakouluille annettavaa lahjoitusvähennystä monessa tilanteessa.

Ehdotettujen vähimmäis- ja enimmäismäärien osalta lausuntopalautteessa oli jonkin verran hajontaa. Luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennyksen alarajan alentamista pääasiassa kannatettiin ja muutamassa lausunnossa katsottiin, että sitä voitaisiin myös alentaa ehdotettua enemmän. Enimmäismäärien osalta tuotiin laajasti esiin näkemyksiä siitä, että enimmäismäärien tulisi olla samat korkeakouluille ja järjestöille annettavilla lahjoituksilla. Toisaalta korkeakoulujen osalta tuotiin esiin, että enimmäismääriä alennetaan nykyisestä, mikä vaikuttaa erityisesti yliopistoille ja korkeakouluille annettavissa suurissa lahjoituksissa. Lahjoittajakohtaisen enimmäismäärän osalta nostettiin esiin, että se pienentää mahdollisuuksia hajauttaa lahjoituksia sekä myös pienentää korkeakouluille annettavien lahjoitusten enimmäismäärää nykyisestä. Toisaalta tuotiin esiin myös sitä, että ehdotetut enimmäismäärät ovat verrattain korkeat ja niitä alentamalla voitaisiin rahoittaa saajajoukon laajentamista.

Muutamissa lausunnoissa pidettiin epäkohtana sitä, että lahjoitusvähennystä ei enää huomioitaisi ennakkoperinnässä. Lausunnoissa katsottiin, että kyse olisi poikkeuksesta ennakkoperinnän vastaavuusvaatimukseen ja jos tämä toteutetaan, tulisi siitä säätää lain tasolla.

Lausuntokierroksen jälkeen esitystä on muutettu enimmäismäärien osalta siten, että luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennyksen enimmäismäärä yliopistoille ja korkeakouluille annettavien lahjoitusten osalta on korotettu 1 000 000 euroon. Tällä turvataan luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennyksen nykyinen kannustavuus myös suurissa lahjoituksissa ja huomioidaan enimmäismäärän rakenteen muuttaminen verovelvolliskohtaiseksi. Ehdotetussa uudistuksessa ei haluta heikentää nykyisen luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennyksen kannustavuutta myöskään suurten lahjoitusten kohdalla.

Lausuntokierroksen jälkeen saajajoukkoa on laajennettu siten, että vähennys koskisi myös lahjoituksia, jotka on annettu sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä tukevaan tai edistävään tarkoitukseen. Tämä tuo vähennyksen piiriin kaikki sosiaali- ja terveysalan järjestöt hallituksen kevään kehysriihen päätöksen mukaisesti. Hallitus on käyttänyt sille kuuluvaa poliittista harkintavaltaa ja päätynyt esittämään nyt ehdotettavia toimialoja vähennyskelpoisten lahjoitusten saajaksi tieteen, taiteen ja suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen rinnalle.

Toimialoja koskevaa säännöstä ja sen perusteluja on täsmennetty nuoriso- ja lapsijärjestöjen kohdalla ja säännöskohtaisia perusteluja on tarkennettu myös muiden toimialojen osalta.

Lisäksi esityksen perusteluja on tarkennettu muun muassa rahankeräyksen ja vähennyskelpoisen lahjoituksen suhteen osalta sekä tilintarkastajaa koskevan vaatimuksen osalta. Julkisoikeudelliset yhdistykset on lisätty julkisoikeudellisten säätiöiden rinnalle.

Verohallinnolle toimitettavia tietoja koskevaa säännöstä on tarkennettu siten, että nimetyn tahon tulisi toimittaa Verohallinnolle vuosittain toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus. Verotuksessa yksilöinti tapahtuu henkilötunnuksen sekä yritys- ja yhteisötietotunnuksen perusteella. Näin ollen lahjoituksensaajan olisi kerättävä esimerkiksi henkilötunnus lahjoituksen antajalta. Vuosi-ilmoitusta varten tarvittavat tiedot tulisi olla lahjoituksen saajalla siten, että saaja voi antaa vuosi-ilmoituksen Verohallinnon määräämänä ajankohtana.

Siitä, että lahjoitusvähennystä ei otettaisi huomioon ennakkoperinnässä, ehdotetaan otettavaksi säännös ennakkoperintälakiin.

6.3

Työn verotuksen keventäminen sekä ansiotuloveroperusteiden indeksitarkistus

Annetuissa lausunnoissa työn verotuksen keventämistä kannatettiin suurimmassa osassa lausuntoja. Muutamassa lausunnoissa verotuksen keventämistä ei pidetty perusteltuna erityisesti tässä taloustilanteessa tai se pitäisi rahoittaa muilla veronkiristyksillä.

Yleisesti ottaen ansiotuloveroperusteiden indeksitarkastuksen tekemistä pidettiin tärkeänä ja perusteltuna.

Lausuntopalaute ei anna aihetta muuttaa ansiotuloveroperusteisiin ehdotettuja muutoksia. Jatkovalmistelussa ansiotuloveroperusteet ja vaikutusarviot on päivitetty uusimpien käytettävissä olevien ennusteiden mukaiseksi.

6.4

Työsuhdeoptioiden verotus ja henkilöstöannit

6.4.1

Työsuhdeoptiot

Työsuhdeoptioiden verotukseen ehdotettujen muutosten osalta erityisesti elinkeinoelämän toimijoiden lausuntopalautteessa yleiskuvana oli se, että uudistusta pidettiin tarpeellisena ja oikeansuuntaisena, mutta ei riittävänä.

Toisaalta lausuntopalautteessa oli mukana myös kriittisempiä lausuntoja, joissa kiinnitettiin erityisesti huomiota verotulojen kertymään ja turvaamiseen.

Erityisesti lausuntopalautteessa nousi esiin tarve huomioida osakkeiden arvonalentuminen lykätyn veron määrässä. Jos arvon alenemista ei huomioitaisi, muutoksen nähtiin johtavan työntekijän kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin esimerkiksi konkurssitilanteissa. Lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa lähdettiin siitä, että lykätty ansiotulovero maksuunpantaisiin täysimääräisesti, vaikka osakkeen arvo olisi alentunut. Osakkeen arvonalentumisesta vahvistettaisiin verojärjestelmän perusrakenteen mukaisesti normaali luovutustappio, joka olisi vähennyskelpoinen luovutustappiota koskevien säännösten mukaisesti luovutusvoitoista ja muista pääomatuloista.

Jatkovalmistelussa esitykseen on lisätty huojennus tilanteisiin, joissa osakkeen arvo on luovutushetkellä alentunut osakkeiden merkintähetkestä. Osakeluovutuksesta ei tällöin vahvistettaisi luovutustappiota, vaan lykätystä verosta vähennettäisiin pääomatuloverokannan mukainen osuus osakkeiden luovutustappiosta. Näin turvattaisiin se, että osakkeiden luovutuksesta syntynyt tappio ei jäisi vähentämättä sen vuoksi, että verovelvollisella ei olisi luovutusvoittoja tai muita pääomatuloja. Lisäksi esitykseen on lisätty säännös, jonka mukaan lykättyä veroa määrättäisiin maksettavaksi enintään osakkeiden luovutushintaa vastaava määrä vähennettynä verovelvollisen osakkeista ja työsuhdeoptiosta maksamalla hinnalla. Tällä turvattaisiin se, että työntekijöille ei muodostuisi kohtuuttomia tilanteita esimerkiksi konkurssitilanteissa. Jos osakkeet olisivat menettäneet kokonaan arvonsa ja niiden luovutushinta olisi nolla euroa, lykättyä veroa ei määrättäisi lainkaan maksettavaksi.

Lisäksi lausuntopalautteessa tuotiin esiin muun muassa tarpeita lyhentää ja täsmentää optioiden käyttöaikaa koskevaa vaatimusta sekä keventää ilmoittamisvelvollisuuden hallinnollista taakkaa. Elinkeinotoiminnan harjoittamista ja elinkeinotoiminnan varoja koskevien edellytysten osalta lausuntopalautteessa oli jonkin verran hajontaa. Erityisesti elinkeinoelämän lausunnoissa ehdotettuja edellytyksiä pidettiin erityisen tulkinnanvaraisina ja tarpeettomina. Toisaalta annettiin myös lausuntoja, joissa sääntelyn kohdistamista aitoihin elinkeinotoimintaa harjoittaviin yhtiöihin pidettiin perusteltuna. Huomiota kiinnitettiin kuitenkin sen varmistamiseen, että säännös soveltuisi tavanomaisiin startup- ja kasvuyhtiöiden konsernirakenteisiin, joissa optiojärjestelmät rakennetaan usein konsernin emoyhtiötasolle, vaikka operatiivinen liiketoiminta olisi tytäryhtiöissä.

Lausuntokierroksen jälkeen optioiden käyttöaikaa koskevaa vaatimusta on lyhennetty ja täsmennetty siten, että optio tulisi käyttää aikaisintaan vuoden kuluttua työsuhdeoption antamisesta. Lausuntopalautteen perusteella esimerkiksi startup-yhtiöiden optio-ohjelmat rakentuvat tyypillisesti 12 kuukauden ansaintajakson varaan ja sääntelyn voidaan arvioida kohdentuvan aitoihin osakepohjaisiin kannustinjärjestelmiin myös ehdotetun muutoksen jälkeen. Määräaika vastaisi myös palkan sivukuluja koskevassa lainsäädännössä omaksuttua kantaa ja sitä tulkittaisiin vastaavalla tavalla.

Ehtoihin, joiden mukaan option kohdeyhtiön tulee harjoittaa option käyttöhetkellä elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa ja yhtiön varallisuuden on muodostuttava pääosin elinkeinotoiminnan varallisuudesta, ei ole tehty muutoksia lausuntokierroksen jälkeen. Lykkäysmenettelyä koskevan sääntelyn tavoitteena on parantaa suomalaisten kasvuyritysten mahdollisuuksia houkutella osaavaa työvoimaa, poistamalla työsuhdeoptioiden verotusajankohtaan liittyvät ongelmat. Tarkoituksena on kohdentaa verotuki tavoitteen mukaisesti nimenomaan työntekijöille suunnattuihin kannustinjärjestelmiin. Tämän vuoksi on perusteltua, että puhtaasti omistajien intressissä sijoitusvarallisuutta passiivisesti hallinnoivat yhtiöt jäävät sääntelyn ulkopuolelle. Tarkoituksena on myös se, että sääntelyä ei käytettäisi esimerkiksi varallisuuden hallintaan tai siirtoihin liittyvään verosuunnitteluun. Ehdotetut lykkäyksen edellytykset eivät myöskään estä säännöksen soveltumista tavanomaisiin startup- ja kasvuyhtiöiden konsernirakenteisiin, joissa optiojärjestelmät rakennetaan usein konsernin emoyhtiötasolle, vaikka operatiivinen liiketoiminta olisi tytäryhtiöissä. Tältä osin esityksen perusteluja on täydennetty.

Velvollisuuteen ilmoittaa vuosittain Verohallinnolle siitä, onko osakkeita luovutettu, ei ole tehty muutoksia lausuntokierroksen jälkeen. Ilmoittamisvelvollisuuden tarkoituksena on turvata lykättyjen verotulojen kertyminen. Lykkäysaika voi muodostua hyvin pitkäksi ja jos ilmoitusvelvollisuutta ei olisi, kasvaisi riski siitä, että Verohallinto ei saisi tietoa osakkeiden luovutuksesta, jolloin lykätty vero jäisi määräämättä maksuun. Riski kasvaisi erityisesti tilanteissa, joissa verovelvollinen on muuttanut pysyvästi ulkomaille. Tarkoituksena on, että lykätty vero näkyisi vuosittain esitäytetyllä veroilmoituksella. Jos osakkeita ei olisi myyty, verovelvollinen ilmoittaisi tästä esitäytetyn veroilmoituksen yhteydessä yksinkertaisella ilmoituksella ja lykkäys jatkuisi. Jos osakkeita olisi myyty, verovelvollinen ilmoittaisi osakemyynnit kuten nykyisinkin ja lykätty vero pantaisin maksuun. Menettelyn ei näin ollen arvioida lisäävän hallinnollista taakka ainakaan merkittävissä määrin.

Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota myös ehdotetun sääntelyn soveltamiseen kansainvälisissä tilanteissa. Rajoitetusti verovelvolliselta perittävä lähdevero on lopullinen vero, joka peritään suorituksen maksuhetkellä eikä ehdotettu veronmaksun lykkäysmenettely luontevasti sovellu menettelynä rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain mukaiseen lähdeverotukseen. Tämän vuoksi esitystä on täsmennetty tältä osin siten, että sääntely soveltuisi Suomessa rajoitetusti verovelvolliseen henkilöön vastaavin edellytyksin kuin yleisesti verovelvolliseen, tämän hakeutuessa verotusmenettelylain mukaiseen verotukseen. Lisäksi esityksen perusteluja on täsmennetty monilta osin kansainvälisiin tilanteisiin liittyen.

Verohallinnon lausunnossa käsiteltiin laajasti ehdotettujen muutosten toimeenpanoon liittyviä asioita sekä vaikutuksia Verohallintoon. Esityksen perusteluja on monilta osin täydennetty Verohallinnon lausunnon perusteella.

6.4.2

Henkilöstöannit

Edotettua muutosta, jolla poistettaisiin säännöksen soveltuminen vain oman työnantajayhtiön osakkeisiin, pidettiin yleisesti ottaen perusteltuina ja kannatettavana. Lausunnoissa kiinnitettiin kuitenkin huomiota säännökseen sisältyvään henkilöstön enemmistön käsitteeseen ja sen tulkinnanvaraisuuteen. Jatkovalmistelussa henkilöstön enemmistön käsitettä on täsmennetty.

6.5

Muut ehdotetut muutokset

Yrittäjävähennyksen korotuksen osalta lausunnoissa oli hieman hajontaa. Erityisesti elinkeinoelämän ja järjestöjen sekä yrittäjäjärjestöjen näkemyksen mukaan ehdotettu korotus on perusteltu. Toisaalta mukana oli myös kriittisiä lausuntoja, joissa vähennyksen korotukselle ei nähty perusteita.

Lastensuojelulain mukaisten taloudellisten tukien ja juomapakkausten panteista saatujen tulojen verovapauksia sekä korkojen vähennyskelpoisuutta rajoittavaan sääntelyyn ehdotettuja muutoksia pidettiin perusteltuina. Edellä mainittuihin ehdotuksiin ei ole tehty muutoksia lausuntokierroksen jälkeen.

Lausuntopalautteessa kannatettiin yleisesti ehdotettuja tulorekisterin muutoksia rikosvahinkokorvausten takaisinperinnän muutosten johdosta. Oikeusrekisterikeskus piti tarpeellisena lisätä verotusmenettelystä annetun lain 16 §:n 9 momenttiin maininta sakkorekisteritietojen luovuttamisesta riippumatta saatavaa koskevan ratkaisun antamisajankohdasta. Lisäyksen tarve liittyy sakon täytäntöönpanosta annetun lain 49 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään nyt puheena olevien tietojen luovuttamista koskevasta kolmen vuoden aikarajoituksesta siitä, kun lainvoimainen tuomio tai muu lopullinen viranomaisratkaisu on julistettu tai annettu. Lisäksi Oikeusrekisterikeskuksen mukaan sen tekemien tulorekisteri-ilmoitusten vaatimaa lisähenkilötyön tarvetta ja tietojärjestelmien kehitystarvetta on tarpeen arvioida pidemmällä ajanjaksolla Oikeusrekisterikeskuksen tulosohjausmenettelyssä.

Lausuntopalautteen johdosta verotusmenettelystä annetun lain 16 §:n 9 momenttia on tarkistettu sekä vaikutusarvioita täydennetty.

7

Säännöskohtaiset perustelut

7.1

Laki vuoden 2027 tuloveroasteikosta

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki vuoden 2027 tuloveroasteikosta. Ehdotuksen mukaan verovuodelta 2027 toimitettavassa verotuksessa sovellettaisiin progressiivista ansiotulon tuloveroasteikkoa, jota on vuoden 2026 asteikkoon verrattuna lievennetty korottamalla asteikon tulorajoja noin 3,2 prosentilla.

7.2

Tuloverolaki

30 a §. Yrittäjävähennys.Pykälässä yrittäjävähennyksen prosenttimääräksi muutettaisiin 5,5.

33 e §. Osuuskunnasta saatu ylijäämä.Pykälän uudessa 8 momentissa säädettäisiin, että osakesäästötilillä olevien osuuksien tai osakkeiden perusteella saatu ylijäämä on 2 momentista poiketen osakesäästötilin tuottoa, joka luetaan veronalaiseksi pääomatuloksi siten kuin 53 b §:ssä säädetään.

33 g §. Ulkomaisesta osuuskunnasta saatu ylijäämä.Pykälän uudessa 2 momentissa säädettäisiin, että osakesäästötilillä olevien osuuksien tai osakkeiden perusteella saatu ylijäämä on 1 momentista poiketen osakesäästötilin tuottoa, joka luetaan veronalaiseksi pääomatuloksi siten kuin 53 b §:ssä säädetään.

53 b §. Osakesäästötili.Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin, että osakesäästötilin kautta saadut ylijäämät laskettaisiin osaksi osakesäästötilin tuottoa vastaavalla tavalla kuin osakesäästötilin kautta saadut osingot.

57 §. Yhteisöjen lahjoitusvähennys.Koska pykälässä säädetään yhteisöjen lahjoitusvähennyksestä, ehdotetaan pykälän otsikko muutettavaksi vastaamaan pykälän sisältöä.

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin julkista rahoitusta saavalle yliopistolle ja korkeakoululle tai näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle annettujen lahjoitusten vähennyskelpoisuudesta. Jotta säännös olisi yhteensopiva pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien EU-säännösten kanssa, ehdotetaan saajajoukkoa laajennettavaksi myös Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevalle yliopistolle tai korkeakoululle annettuihin lahjoituksiin, jos Suomi on sopinut valtion kanssa viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta veroasioissa ja tietojenvaihto tosiasiallisesti myös toteutuu. Vähennyskelpoista olisi tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen annetut lahjoitukset. Lainkohta yhtenäistettäisiin luonnollisten henkilöiden lahjotusvähennyksen kanssa, jolloin kohdasta ehdotetaan poistettavaksi valtiolle tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen annettujen lahjoitusten vähennyskelpoisuus. Valtio kerää tulot yleiskatteellisilla verotuloilla, ja eduskunta päättää ylintä budjettivaltaa käyttävänä tahona valtion varojen käytöstä. Valtiolle voi lahjoittaa rahaa Valtiokonttorin kautta, ja valtiolle annettavat lahjoitukset menevät yleiskatteellisina tuloina valtion menojen kattamiseen.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin nykyiseen tapaan Verohallinnon nimeämille yhdistyksille ja säätiöille annettavien lahjoitusten vähennyskelpoisuudesta. Vähennyskelpoisten lahjoitusten saajajoukkoa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että vähennyskelpoista olisi nykyisten tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä edistävään tarkoitukseen annettavien lahjoitusten lisäksi liikuntaa, urheilua, lasten tai nuorten hyvinvointia, sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä tukevaan tai edistävään tarkoitukseen annetut lahjoitukset. Säännöksessä nykyisin käytetty suomalaisen kulttuuriperinteen käsite muutettaisiin vastaamaan alalla nykyisin vakiintuneesti käytettyä suomalaisen kulttuuriperinnön käsitettä.

Tieteen tai taiteen tukemisella tai edistämisellä tarkoitettaisiin nykyisen käytännön mukaisesti laajasti erilaista taiteen tai tieteen tukemista esimerkiksi apurahoin, avustuksin tai muulla vastaavalla tavalla. Myös järjestön toiminta itsessään voisi olla tieteen tai taiteen tukemista tai edistämistä. Tieteellä tarkoitettaisiin tässä yhteydessä esimerkiksi yliopisto ja ammattikorkeakoulutasoista tutkimustyötä sekä eri tutkimuslaitosten toimintaa. Suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisestä olisi kyse esimerkiksi erilaisten kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden asioiden taltioimisessa tai muulla vastaavalla tavalla säilyttämisessä. Tyypillisesti suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä olisi museotoiminta sekä muu vastaava järjestötoiminta, jonka tarkoituksena on suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen. Kyse tulisi olla nimenomaan säilyttämisestä eikä esimerkiksi pelkän tietyn toiminnan käytännön harjoittaminen itsessään olisi lainkohdassa tarkoitettua kulttuuriperinnön säilyttämistä. Ehdotetun muutoksen yhteydessä ei muutettaisi tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinnön käsitteiden tulkintaa, joten esimerkiksi nykyisen 57 §:n nojalla nimettyjen järjestöjen toiminta täyttäisi tältä osin vähennyskelpoisuuden edellytykset myös jatkossa.

Liikuntaa tai urheilua edistävän tai tukevan toiminnan määritelmää on tarkoitus tulkita laajasti. Se kattaisi laajasti erilaisten liikunta- ja urheilujärjestöjen sekä liikunnan ja urheilun tukijärjestöjen toiminnan, joilla edistettäisiin liikuntalain 2 §:n mukaisten tavoitteiden toteutumista.

Myös lasten tai nuorten hyvinvointia edistävän tai tukevan toiminnan määritelmän on tarkoitus olla laaja. Lasten ja nuorten hyvinvointia edistävällä toiminnalla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä laajasti lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisen ja kokonaisvaltaisen kehityksen edistämistä tai tukemista. Määritelmä kattaisi muun muassa fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin. Määritelmä kattaisi välittömästi lasten ja nuorten hyväksi tapahtuvan toiminnan lisäksi esimerkiksi järjestöjen harjoittaman lapsiperhetyön ja vanhemmuuden tukitoimet. Lapsilla ja nuorilla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä nuorisolain mukaisesti alle 29-vuotiaita henkilöitä. Käytännössä lasten ja nuorten hyvinvointia edistävässä tai tukevassa toiminnassa olisi kyse laajasti erilaisten lapsi- ja nuorisojärjestöjen toiminnasta.

Sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä edistävän tai tukevan toiminnan määritelmän on tarkoitus kattaa laajasti sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta. Määritelmä vastaisi tältä osin sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun lain (284/2023) 3 §:ää, jonka mukaan valtionavustusta voidaan myöntää laajasti sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Hyvinvoinnin osalta alan yhdistykset ja säätiöt edistävät toiminnallaan nimenomaan sosiaalista hyvinvointia, mikä eroaa esimerkiksi puhtaasti materiaalisesta hyvinvoinnista tai kuntien kaikkea hyvinvointia edistävästä toiminnasta.

Edellä mainitun sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun lain 3 §:n esitöiden (HE 269/2022 vp) mukaan päätoimialat, joihin sosiaali- ja terveysalan yhdistykset ja säätiöt voidaan karkeasti luokitella, ovat kansanterveys, lastensuojelu, vammaisasiat, vanhustenhuolto, päihdeasiat ja muut asiat. Tämä luokittelu on esimerkinomainen. Myös pelastusalan järjestöt ja lomajärjestöt katsotaan vakiintuneesti olevan sosiaali- ja terveysalan toimijoita. Kriisiauttaminen ja arjen turvallisuus ovat olleet vakiintuneesti eräs sosiaali- ja terveysalan toiminnan osa-alue.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhdistyskategoriaan kuuluvat myös esimerkiksi mielenterveysjärjestöt, päihde- ja riippuvuusalan järjestöt sekä vähemmistöryhmien järjestöt.

Verohallinto edelleen nimeäisi vähennyskelpoisten lahjoitusten saajat, ja nimeämismenettelystä säädettäisiin uudessa 57 a §:ssä.

1 momentin 1 ja 2 kohdista ehdotetaan molemmista poistettavaksi lahjoituksen enimmäismäärää koskevat säännökset, koska vähennykseen ehdotetaan otettavaksi käyttöön verovelvolliskohtainen eli lahjoittajakohtainen enimmäismäärä nykyisen saajakohtaisen sijaan. Säännös sisältäisi edelleen saajakohtaisen vähimmäismäärän, joka ehdotetaan säilytettäväksi nykyisessä 850 eurossa. Alaraja laskettaisiin nykyiseen tapaan saajakohtaisesti siten, että verovuoden aikana samalle saajalle annetut lahjoitukset laskettaisiin yhteen ja jos vähimmäismäärä ylittyisi, olisi koko määrä vähennyskelpoista vähennyksen enimmäismäärä huomioiden.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lahjoituksen vähentämisen edellytykseksi se, että lahjoituksen saaja myös käyttää saamansa lahjoituksen tuloverolaissa vähennyskelpoiseksi hyväksyttyyn käyttötarkoitukseen. Lahjoituksen vähentäminen siten edellyttäisi, että lahjoitus annetaan ja se myös käytetään tieteen, taiteen, suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä, liikuntaa, urheilua, lasten tai nuorten hyvinvointia, sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä tukevaan tai edistävään tarkoitukseen.

Jo nykyisin Verohallinnon nimeämän tahon on toimitettava vuosittain Verohallinnolle tiedot saamistaan vähennyskelpoisista lahjoituksista, niiden antajista ja siitä, mihin tarkoitukseen lahjoitus on käytetty. Nämä tiedot on koottu pääasiassa lahjoituksen saajien veroilmoituksilla esimerkiksi erillisellä liitteellä. Yliopistot ja korkeakoulut antavat Verohallinnolle tietoja luonnollisilta henkilöiltä saamistaan lahjoituksista verotusmenettelystä annetun lain 16 §:n 13 momentin perusteella. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan lahjoituksen vähentämisen edellytykseksi se, että lahjoituksensaaja toimittaa Verohallinnolle tiedot saamistaan 1 momentissa tarkoitetuista lahjoituksista, niiden antajista ja siitä, mihin tarkoitukseen lahjoitus on käytetty antamalla verotusmenettelylaissa tarkoitetun vuosi-ilmoituksen. Jos lahjoituksen saaja ei olisi antanut tietoja Verohallinnolle, lahjoituksen antaja ei voisi vähentää lahjoitusta verotuksessaan. Lahjoituksen antajan tulee näin ollen toimittaa lahjoituksen saajalle tarvittavat tiedot ilmoituksen antamiseksi. Anonyymisti annetut lahjoitukset eivät olisi verotuksessa vähennyskelpoisia. Verohallinto antaisi tarkemmat määräykset tietojen antamistavasta ja -ajankohdasta nykyiseen tapaan Verohallinnon päätöksellä yleisestä tiedonantovelvollisuudesta. Käytännössä tiedot annettaisiin jatkossakin nykyiseen tapaan sähköisellä vuosi-ilmoituksella. Hallinnollisen taakan keventämiseksi ilmoitusta ei annettaisi kaikista lahjoituksista erikseen, vaan jokaisen lahjoituksen antajan osalta annettaisiin yksi vuosi-ilmoitus, joka sisältäisi kyseisen lahjoituksen antajan antamat vähennyskelpoiset lahjoitukset. Jos samalta lahjoituksen antajalta saadut lahjoitukset jäisivät verovuoden aikana alle 850 euron, ne eivät olisi vähennyskelpoisia lahjoituksia eikä vuosi-ilmoitusta tarvitsisi tällöin antaa. Vaatimus vuosi-ilmoituksesta tehostaisi lahjoitusvähennyksen valvontaa sekä verotuen kohdentumista haluttuun tarkoitukseen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin yhteisöjen lahjoitusvähennyksen verovelvolliskohtaisesta enimmäismäärästä. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen lahjoituksien verovuosikohtaiseksi enimmäismääräksi ehdotetaan 250 000 euroa verovuodessa ja 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen lahjoitusten verovuosikohtaiseksi enimmäismääräksi 50 000 euroa verovuodessa.

57 a §. Nimeäminen vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi.Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 57 a §, jossa säädettäisiin vähennyskelpoisen lahjoituksen saajien nimeämismenettelystä.

Pykälän 1 momentin mukaan Verohallinto edelleen nimeäisi hakemuksesta sellaiset yhdistykset ja säätiöt, joille annetut lahjoitukset olisivat verotuksessa vähennyskelpoisia. Nimeämispäätös koskisi sekä luonnollisilta henkilöiltä ja kuolinpesiltä saatuja lahjoituksia että yhteisöiltä saatuja lahjoituksia. Nimeäminen tapahtuisi enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Lahjoitusten verovapauslautakunnasta luovuttaisiin, joten Verohallinnon ei enää tarvitsisi pyytää lausuntoa lahjoitusten verovapauslautakunnalta ennen nimeämispäätöksen tekemistä. Nimeäminen tulisi voimaan Verohallinnon päätöksellä, ja vain nimeämisen voimassa olon aikana annetut lahjoitukset olisivat vähennyskelpoisia. Nimeämisiä ei tehtäisi takautuvasti. Verohallinto ylläpitäisi julkista listaa tahoista, joilla on voimassa oleva nimeämispäätös.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi edellytyksistä, jotka nimettävän tahon tulisi täyttää. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan nimettävän tahon tulisi olla rekisteröity yhdistys, säätiö tai lailla erikseen perustettu julkisoikeudellinen säätiö tai julkisoikeudellinen yhdistys, jonka kotipaikka sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tai sellaisessa Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevassa valtiossa, jonka kanssa Suomi on sopinut viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta veroasioissa ja tietojenvaihto tosiasiallisesti myös toteutuu. Nimettävien tahojen kansainvälinen ulottuvuus ehdotetaan siten laajennettavaksi myös niihin Euroopan talousalueen ulkopuolisiin valtioihin sijoittautuneisiin yhdistyksiin ja säätiöihin, joiden kanssa Suomi on sopinut tietojenvaihdosta veroasioissa ja tietojenvaihto myös tosiasiassa toteutuu. Tällä varmistettaisiin, että sääntely ei olisi ristiriidassa pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien EU-säännösten kanssa. Esimerkiksi Kansallisgalleria olisi säännöksessä mainittu lailla erikseen perustettu julkisoikeudellinen säätiö.

Ehdotetun 2 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla voimassa oleva rahankeräyslain mukainen yleishyödylliseen toimintaan myönnetty rahankeräyslupa. Ahvenanmaalla voimassa oleva Ahvenanmaan maakuntalain mukainen rahankeräyslupa rinnastettaisiin tässä yhteydessä rahankeräyslain mukaiseen rahankeräyslupaan. Nimettävän yhdistyksen tai säätiön tulisi siten täyttää rahankeräyslaissa rahankeräysluvan myöntämiselle säädetyt edellytykset. Rahankeräyslupa tulisi olla myönnetty nimenomaan rahankeräyslain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun yleishyödylliseen toimintaan. Esimerkiksi 6 §:n 3 momentin 6 kohdassa tarkoitetussa rahankeräyksessä varojen hankkimiseksi taloudellisissa vaikeuksissa olevan yksittäisen henkilön tai perheen auttamiseen tai 7 kohdassa tarkoitetussa rahankeräyksessä varojen hankkimiseksi varhaiskasvatusryhmän, opetusryhmän tai vakiintuneen opinto- tai harrasteryhmän opiskelun tai harrastetoiminnan edistämiseen ei olisi kyse lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yleishyödylliseen toimintaan myönnetystä rahankeräysluvasta. Rahankeräyslain esitöiden (HE 214/2018 vp) mukaan opetusryhmällä tarkoitettaisiin kaikkia opintomuotoja, joissa opetus tapahtuu kouluopetukseen rinnastettavalla tavalla. Tarkoituksenmukaista olisi tulkita myös esikoululuokka opetusryhmäksi. Vakiintuneella opinto- tai harrastusryhmällä tarkoitettaisiin toimintaa, jota on harjoitettu säännöllisesti jo jonkin aikaa. Vakiintuneella opinto- ja harrastusryhmällä tarkoitettaisiin esimerkiksi kansalais- ja työväenopistojen opintoryhmiä ja erilaisissa ammattioppilaitoksissa opiskelevien vuosikursseja. Edellä mainittuihin rinnastettaisiin myös erilaisten oppilaitosten kurssimuotoiset ryhmät ja täydennyskoulutusryhmät riippumatta siitä, mikä taho tai koulutusaste kursseja järjestää.

Lisäksi rahankeräysluvassa tulisi olla määrättynä vähintään yhdeksi keräysvarojen käyttötarkoitukseksi tiedettä, taidetta, suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä, liikuntaa, urheilua, lasten tai nuorten hyvinvointia, sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä tukeva tai edistävä tarkoitus. Käsitteet vastaisivat lain 57 §:n ja 127 g §:n käsitteitä. Koska monet järjestöt ovat niin sanottuja monialajärjestöjä, voisi rahankeräysluvassa olla määrättynä myös muita, kuin edellä mainittuja käyttötarkoituksia. Verotuksessa vähennyskelpoista olisi kuitenkin vain tuloverolaissa säädettyyn käyttötarkoitukseen annetut ja käytetyt lahjoitukset. Nimetyn monialajärjestön tulisi käsitellä erikseen vähennyskelpoisia ja vähennyskelvottomia lahjoituksia. Nimetty järjestö voisi saada myös rahankeräyksen ulkopuolisia lahjoituksia. Myös nämä lahjoitukset voisivat olla verovähennyskelpoisia, jos ne täyttäisivät 57 §:ssä tai 127 § g §:ssä säädetyt edellytykset.

Nimettävän järjestön toiminnan kohdentumista ei olisi rajoitettu vain Suomessa tapahtuvaan toimintaan, joten myös esimerkiksi kehitysyhteistyöjärjestöt voisivat tulla nimetyiksi vastaavin edellytyksin, kuin muutkin järjestöt.

Ehdotetun 3 kohdan mukaan hakijalla tulisi olla valittuna vähintään yksi tilintarkastuslaissa tarkoitettu tilintarkastaja. Tilintarkastuslaissa tilintarkastajalla tarkoitetaan HT-, KHT- tai JHT-tilintarkastajaksi hyväksyttyä luonnollista henkilöä tai tilintarkastusyhteisöksi hyväksyttyä yhteisöä. Säätiöillä tulee olla valittuna tilintarkastaja jo säätiölain nojalla. Jotta yhdistys voitaisiin nimetä vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi, tulisi yhdistyksellä olla nimettynä tilintarkastaja, vaikka yhdistyslaki ei sitä edellyttäisikään. Vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi voitaisiin siten nimetä myös sellainen yhdistys, jolla ei olisi yhdistyslain nojalla velvollisuutta nimetä tilintarkastajaa.

Ehdotetussa 4 kohdassa edellytettäisiin, että hakija sitoutuu täyttämään vähennyskelpoisen lahjoituksen saajalle säädetyt lahjoitusten käyttämiseen ja ilmoittamiseen liittyvät velvollisuudet. Hakijan tulisi siten sitoutua käyttämään lahjoitusvarat tuloverolaissa säädettyyn vähennyskelpoisuuden edellyttämään tarkoitukseen, ja toimittamaan Verohallinnolle tiedot saamistaan vähennyskelpoisista lahjoituksista, niiden antajista ja siitä, mihin tarkoitukseen lahjoitus on käytetty antamalla vuosi-ilmoitus. Lisäksi hakijan tulisi sitoutua toimittamaan Verohallinnolle viimeksi päättyneen toimintavuoden toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joiden perusteella Verohallinto voisi peruuttaa nimeämispäätöksensä. Ehdotetun säännöksen mukaan Verohallinto voisi peruuttaa nimeämispäätöksensä, jos nimetty taho ei enää täyttäisi nimeämiselle säädettyjä edellytyksiä tai jos nimetty taho laiminlöisi sille säädettyjä velvollisuuksia. Lahjoituksensaajalle olisi varattava tilaisuus tulla peruuttamisasiassa kuulluksi. Nimeämispäätöksen peruuttaminen johtaisi järjestön poistamiseen Verohallinnon ylläpitämältä nimettyjen tahojen listalta, jonka jälkeen kyseiselle järjestölle annetut lahjoitukset eivät olisi enää vähennyskelpoisia.

Nimetyllä taholla olisi velvollisuus ilmoittaa viivytyksettä Verohallinnolle, jos sen nimeämistä koskevissa edellytyksissä tapahtuu sellaisia muutoksia, jotka vaikuttavat sen kelpoisuuteen vastaanottaa vähennyskelpoisia lahjoituksia. Jos esimerkiksi nimeämisen edellytyksenä olevan rahankeräysluvan voimassaolossa tapahtuisi tämän tyyppisiä muutoksia, tulisi nimetyn tahon ilmoittaa niistä Verohallinnolle. Verohallinnolle säädettäisiin valtuus antaa tarkempia määräyksiä nimeämismenettelystä. Nämä koskisivat esimerkiksi hakemuksen antamistapaa ja sisältöä.

Pykälän 3 momentin mukaan Verohallinto nimeäisi muualla kuin Suomessa olevan yhdistyksen tai säätiön vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi vastaavin edellytyksin kuin Suomessa olevan yhdistyksen tai säätiön. Ulkomaisen yhdistyksen tai säätiön tulisi vastata esimerkiksi oikeudelliselta muodoltaan Suomeen rekisteröityä yhdistystä tai säätiötä. Rahankeräyslaissa tarkoitettuja rahankeräyslupia myönnetään vain Suomeen rekisteröidyille yhdistyksille tai säätiöille. Ulkomaisen hakijan tulisi näin ollen osoittaa hakemuksessaan, että se täyttää rahankeräysluvalle säädetyt edellytykset. Verohallinto voisi tarvittaessa pyytää asiasta lausunnon Poliisihallitukselta. Ulkomaisten hakijoiden tulisi täyttää myös muut nimeämiselle säädetyt edellytykset eli muun muassa ilmoittamisvelvollisuudet saaduista lahjoituksista. Tilintarkastajan osalta hyväksyttäisiin ulkomaisen järjestön kotimaan lainsäädännön mukaan auktorisoitu tilintarkastaja. Koska ulkomaiset yhdistykset ja säätiöt eivät voi järjestää Suomessa rahankeräyksiä, ulkomaisilta järjestöiltä tulevien hakemusten määrä jäisi todennäköisesti vähäiseksi. Tällä hetkellä tuloverolain 57 §:n nojalla ei ole nimettynä yhtäkään ulkomaista yhdistystä tai säätiötä.

Muutoksenhausta nimeämispäätökseen säädettäisiin nykyiseen tapaan verotusmenettelystä annetussa laissa. Tästä säädettäisiin pykälän 4 momentissa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin laiminlyöntimaksun määräämisestä tilanteissa, joissa lahjoituksen saaja laiminlyö tässä pykälässä säädettyjä ilmoittamisvelvollisuuksia tai tietojen toimittamisvelvollisuuksia. Laiminlyönteihin sovellettaisiin jo olemassa olevaa verotusmenettelylain 22 a §:ssä säädettyä sivullisen tiedonantovelvollisuutta koskevaa laiminlyöntimaksua koskevaa sääntelyä. Jos lahjoituksen saaja antaisi väärää tietoa hakiessaan nimeämistä vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi tai laiminlöisi nimetylle taholle säädettyä tietojen toimittamisvelvollisuutta, voitaisiin laiminlyönnistä määrätä verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:n mukainen laiminlyöntimaksu. Jos nimetty taho laiminlöisi velvollisuuden ilmoittaa viivytyksettä Verohallinnolle nimeämisen edellytyksissä tapahtuneista muutoksista, voitaisiin laiminlyönnistä määrätä verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:n 3 momentissa tarkoitettu laiminlyöntimaksu. Ehdotetun sanktioinnin tavoitteena on ennalta estää vilpillistä hakeutumista vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi ja näin tehostaa valvontaa sekä lisätä lahjoittajien luottamusta nimeämispäätöksiin.

Valtion maksuperustelain (150/1992) 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan päätökset, jotka on tehty hakemuksesta, tulee olla maksullisia, jollei suoritteen maksuttomuudelle ole perusteltua syytä. Nykyinen tuloverolain 57 §:ssä tarkoitettu nimeämispäätös on säädetty maksulliseksi julkisoikeudelliseksi suoritteeksi valtiovarainministeriön asetuksessa Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta vuosina 2026 ja 2027. Nimeämispäätös olisi myös jatkossa hakemuksesta tehtävä maksullinen päätös. Uusi päätös olisi aina maksullinen päätös riippumatta siitä, olisiko hakijalla ehdotetussa siirtymäsäännöksessä tarkoitettu vuoden 2027 loppuun saakka voimassa oleva nimeämispäätös.

58 §. Korkomenot.Pykälän 9 momentissa täsmennettäisiin, että yhteisöiden ja elinkeinoyhtymien lisäksi myös yhteisetuuksien korkomenot vähennettäisiin samalla tavalla kuin korkomenot vähennetään elinkeinotoiminnan tulosta laskettaessa.

66 §. Työsuhteeseen perustuva osakeanti.Pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännökset veronmaksun lykkäyksestä tilanteessa, jossa työsuhdeoption perusteella saadaan tai hankitaan muun osakeyhtiön kuin 33 a §:ssä tarkoitetun julkisesti noteeratun osakeyhtiön osakkeita. Ehdotetun 4 momentin mukaan edun käyttövuoden verotuksessa maksettavaksi määrättävä vero voitaisiin lykätä maksettavaksi osakkeiden luovutusvuoden verotuksessa, jos 5 momentissa säädetyt edellytykset täyttyisivät. Tällöin edun perusteella määräytyväksi veroksi katsottaisiin se osuus verovuoden ansiotuloista menevästä verosta, joka vastaisi työsuhdeoption perusteella saadun tulon osuutta verovuoden veronalaisista ansiotuloista.

Työsuhdeoption perusteella muodostuva ansiotulona verotettava etu siten verotettaisiin edelleen optioiden käyttövuoden verotuksessa nykyiseen tapaan kyseisen verovuoden veroperusteiden mukaisesti. Muutoksella ei olisi vaikutusta esimerkiksi edun määrään, Suomen verotusoikeuteen kansainvälisissä tilanteissa tai muihin edun verottamiseen liittyviin tilanteisiin. Lykättävä vero olisi optioiden käyttövuoden veroa esimerkiksi veronsaajien osalta ja esimerkiksi muutoksenhaku lykkäyksen edellytyksiin kohdistuisi kyseisen vuoden verotukseen. Lykkäyksen aikaisina vuosina kyse olisi siitä, onko osakkeet luovutettu siten, että lykätty vero tulisi määrätä maksettavaksi.

Optiosta saadun edun perusteella määräytyvän veron määrää ei pystytä tarkkaan erottamaan verovuoden muista ansiotuloista menevistä veroista, koska ansiotuloverotus perustuu vuosikohtaiseen verotukseen ja verovuoden verot määräytyvät kaikkien ansiotulojen ja niihin kohdistuvien vähennysten perusteella. Tämän vuoksi lykkäyksen kohteeksi tulevan veron määräytymisen perusteista ehdotetaan säädettäväksi laissa. Työsuhdeoptioedun perusteella määräytyväksi veroksi katsottaisiin se osuus verovuoden ansiotuloista menevästä verosta, joka vastaisi työsuhdeoption perusteella määräytyvän tulon osuutta verovuoden veronalaisista ansiotuloista. Tarkastelu tehtäisiin veronalaisten bruttotulojen suhteessa. Jos esimerkiksi verovelvollisen veronalaiset bruttoansiotulot olisivat yhteensä 80 000 euroa, josta työsuhdeoptioetu olisi 20 000 euroa, työsuhdeoptioedun perusteella määräytyväksi veroksi katsottaisiin neljäsosa verovuoden ansiotuloista määrättävistä veroista. Jos siis veron määrä olisi esimerkiksi yhteensä 40 000 euroa, lykättävän veron määrä olisi yhteensä 10 000 euroa.

Kansainvälisissä tilanteissa on mahdollista, että optiotulo on Suomessa verovapaata tuloa niin sanotun kuuden kuukauden säännön perusteella. Tällöin huomioitaisiin vain Suomessa veronalainen osuus laskettaessa lykätyn veron määrää. On myös mahdollista, että option käyttövuonna optiotulosta on maksettu veroa ulkomaille ja kaksinkertainen verotus poistetaan Suomen verotuksessa. Tällöin laskettaisiin ensin optiotulon osuus Suomen verosta ja ulkomaille maksetun veron hyvitys kohdennettaisiin tähän osuuteen. Lykättävä vero ei siten ylittäisi optiotulosta Suomeen maksettavaksi tulevan veron määrää.

Koska lykätyn veron määrä laskettaisiin suhteellisena osuutena verovuoden veroista, vaikuttaisi optiotulo kyseisen vuoden muista ansiotuloista menevien verojen progressioon. Näin ollen on mahdollista, että lykkäyksen johdosta muodostuisi jäännösveroa muiden tulojen osalta, jos tätä progressiovaikutusta ei huomioi ennakkoperinnässä esimerkiksi maksamalla lisäennakkoa.

Mahdollisuus saada veronmaksun lykkäystä koskisi vain tilanteita, joissa työsuhdeoption perusteella saadaan tai hankitaan listaamattoman osakeyhtiön osakkeita. Muutoksella ei olisi vaikutusta tilanteisiin, joissa optio käytettäisiin esimerkiksi julkisesti noteeratun yhtiön osakkeisiin tai myymällä työsuhdeoptiot. Veronmaksun lykkäys koskisi työsuhdeoptiotulosta maksettavaksi määrättäviä verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitettuja veroja ja maksuja. Näitä ovat verotusmenettelystä annetun lain 1 §:n mukaiset valtionvero, kunnallisvero, kirkollisvero, sairausvakuutusmaksu sekä yleisradiovero. Mahdollisuus lykkäykseen koskisi myös ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettua palkkatulon lähdeveroa. Ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain piirissä olevat henkilöt ovat Suomessa yleisesti verovelvollisia henkilöitä, joiden palkkatulon verotukseen sovelletaan kyseisen lain säännöksiä tietyn määräajan. Suomessa rajoitetusti verovelvolliset pääsisivät lykkäyksen piiriin vastaavalla tavalla kuin yleisesti verovelvolliset hakeutumalla Suomessa verotusmenettelylain mukaiseen verotukseen.

Ehdotetussa 5 momentissa säädettäisiin veronmaksun lykkäyksen ehdoista. Verovelvollisen tulisi vaatia lykkäystä ennen optioiden käyttövuoden verotuksen päättymistä. Käytännössä tämä tapahtuisi esitäytetyn veroilmoituksen täyttämisen yhteydessä. Ehdotetun lykkäysmenettelyn tarkoituksena on poistaa nykyiseen järjestelmään liittyvät verotuksen ajankohtaa koskevat haasteet, joten on perusteltua, että lykkäystä tulisi vaatia kyseisen vuoden verotuksen yhteydessä esitäytetyllä veroilmoituksella. Jos verovelvollinen olisi ilmoittanut työnantajalleen vaativansa lykkäystä ja työnantaja olisi antanut ilmoituksen tulorekisteriin, näkyisi lykätty vero jo valmiiksi esitäytetyllä veroilmoituksella. Tällöin verovelvollisen tulisi tarkistaa esitäytetty veroilmoitus. Jos se olisi tältä osin oikein, katsottaisiin ilmoitus annetun kyseisen sisältöisenä eikä lykkäystä olisi tarpeen erikseen enää vaatia.

Lykkäysmahdollisuus on tarkoitus kohdentaa kannustinjärjestelmiin, joissa olisi tietyn pituinen ansainta-aika. Työsuhdeoptioon tyypillisesti liittyy ansainta-aika muutenkin ja myös kansainvälisessä käytännössä työsuhdeoptioiden verotukseen tehtyjen erityissäännösten ehdoissa on tyypillisesti optioiden pitoaikaan liittyviä ehtoja. Tarkoituksena on kohdentaa sääntely nimenomaan aitoihin kannustinjärjestelyihin ja estää säännöksen soveltuminen tilanteissa, joissa palkkaa vain maksettaisiin toisessa muodossa verotuksellisista syistä. Tämän vuoksi ehdotetussa 5 momentin 2 kohdassa ehdotetaan lykkäyksen ehdoksi, että optio on käytetty aikaisintaan vuoden kuluttua työsuhdeoption antamisesta. Määräaika laskettaisiin siten yhdenmukaisesti työeläke- ja sairausvakuutuslainsäädännön kanssa optioiden myöntämisestä niiden käyttämiseen.

Lisäksi option kohdeyhtiön tulisi harjoittaa option käyttöhetkellä elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa ja yhtiön omaisuuden tulisi muodostua option käyttöhetkellä pääosin muusta kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitetusta omaisuudesta viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella laskettuna. Näiden ehtojen tarkoituksena on kohdentaa sääntely elinkeinotoimintaa harjoittaviin yhtiöihin, joiden omaisuus myös koostuu pääosin elinkeinotoiminnan varallisuudesta. Lykkäysmenettelyä koskevan sääntelyn tavoitteena on parantaa suomalaisten kasvuyritysten mahdollisuuksia houkutella osaavaa työvoimaa, poistamalla työsuhdeoptioiden verotusajankohtaan liittyvät ongelmat. Tarkoituksena on kohdentaa verotuki tavoitteen mukaisesti nimenomaan työntekijöille suunnattuihin kannustinjärjestelmiin. Tämän vuoksi on perusteltua, että puhtaasti omistajien intressissä sijoitusvarallisuutta passiivisesti hallinnoivat yhtiöt jäävät sääntelyn ulkopuolelle. Tarkoituksena on myös se, että sääntelyä ei käytettäisi esimerkiksi varallisuuden hallintaan tai siirtoihin liittyvään verosuunnitteluun. Sääntelyä on tässä yhteydessä tarkoitettu tulkittavaksi edellä mainitun tavoitteen mukaisesti myös konsernirakenteessa toimivien yhtiöiden kohdalla. Ehdotetut rajoitukset eivät estäisi säännöksen soveltumista esimerkiksi startup- ja kasvuyrityksille tyypillisessä tilanteessa, jossa elinkeinotoimintaa harjoitetaan konsernimuodossa ja konsernissa on käytössä konserniin kuuluvissa yhtiöissä työskenteleville henkilöille suunnattu osakepohjainen kannustinjärjestelmä, jossa kohteena olisi konsernin emoyhtiön osakkeet.

Ehdotetun 6 momentin mukaan lykätty vero määrättäisiin kannettavaksi osakekohtaisesti viimeistään osakkeen tuloverolaissa tarkoitetun luovutusvuoden verotuksessa. Vero tulisi siten maksettavaksi sitä mukaan kuin osakkeita luovutettaisiin. Luovutuksella tarkoitettaisiin tuloverolain mukaisia luovutuksia, jotka laukaisevat osakkeiden luovutusvoittoverotuksen. Näin ollen esimerkiksi jatkuvuusperiaatetta noudattaen tehdyt yritysjärjestelyt eivät johtaisi lykätyn veron maksuunpanoon. Lykätty vero seuraisi tällöin uusia osakkeita hankintamenoa vastaavalla tavalla. Myöskään listautuminen tai muut vastaavat tapahtumat eivät johtaisi lykätyn veron maksuunpanoon, jos ne eivät johda osakkeiden luovutusvoittoverotukseen. Tuloverolain mukaisesti osakevaihtoa pidettäisiin luovutuksena siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa. Osakkeiden siirtyminen osituksessa, perintönä tai lahjana rinnastettaisiin lykätyn veron maksuunpanossa osakkeiden luovutukseen ja lykätty vero määrättäisiin maksettavaksi kyseisen vuoden verotuksessa. Kuolinpesälle lykätty vero määrättäisiin maksettavaksi vainajan kuolinvuoden verotuksessa.

Jotta Verohallinto saisi tiedon osakkeiden luovutuksesta, verovelvollisen olisi vuosittain ilmoitettava Verohallinnolle ennen verotuksen päättymistä, onko osakkeita luovutettu. Tarkoituksena on, että lykätty vero olisi vuosittain verovelvollisen esitäytetyllä veroilmoituksella. Jos osakkeita ei olisi luovutettu, riittäisi yksinkertainen ilmoitus siitä, jolloin lykkäys jatkuisi. Jos osakkeita olisi luovutettu, luovutukset ilmoitettaisiin esitäytetyllä veroilmoituksella ja lykätty vero määrättäisiin maksuun.

Jos verovelvollinen ei tekisi ilmoitusta, osakkeet katsottaisiin lykätyn veron maksuunpanossa luovutetun ja lykätty vero määrättäisiin kannettavaksi kyseisen vuoden verotuksessa. Jos osakkeita ei kuitenkaan olisi tosiasiassa luovutettu, olisi verovelvollisella mahdollista hakea verovuoden verotukseen muutosta siten kuin verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään. Koska osakkeiden merkinnän ja niiden luovutuksen välillä voi olla hyvin pitkäkin aika, olisi verovelvollisella myös mahdollisuus keskeyttää lykkäys ilmoittamalla siitä Verohallinnolle. Keskeytystä ei voisi tehdä osittaisena, vaan se koskisi aina koko lykättyä veroa.

Ehdotetussa 7 momentissa säädettäisiin tappiollisen osakeluovutuksen vähentämisestä silloin, kun osakkeisiin kohdistuisi lykättyä veroa. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että osakkeiden tappiollisesta myynnistä muodostuva luovutustappio ei jäisi vähentämättä sen vuoksi, että verovelvollisella ei olisi pääomatuloja osakkeiden myyntivuoden verotuksessa. Ehdotuksen mukaan osakkeiden luovutuksesta ei ensisijaisesti vahvistettaisi 50 §:ssä tarkoitettua luovutustappiota, vaan tappio vähennettäisiin siten, että kannettavaksi määrätystä lykätystä ansiotuloverosta vähennettäisiin 30 prosenttia osakkeiden luovutustappiosta. Lisäksi säännös sisältäisi lykätyn veron enimmäismäärää koskevan säännöksen, jonka tarkoituksena on estää tilanteet, joissa lykätty vero muodostuisi vielä tappion huomioimisen jälkeenkin suuremmaksi kuin mikä on osakkeiden luovutushinta vähennettynä verovelvollisen osakkeesta ja työsuhdeoptiosta maksamalla hinnalla. Tappion huomioimisen jälkeen lykättyä veroa määrättäisiin maksettavaksi enintään osakkeiden luovutuksesta saatua luovutushintaa vastaava määrä vähennettynä verovelvollisen osakkeesta ja työsuhdeoptiosta maksamalla hinnalla. Niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa lykätty vero olisi pienempi kuin 30 prosenttia luovutustappiosta, vahvistettaisiin vähentämättä jääneen tappion osalta 50 §:ssä tarkoitettu luovutustappio. Luovutustappion muodostumisella tarkoitettaisiin tilanteita, joissa luovutuksesta muodostuisi tuloverolaissa tarkoitettu vähennyskelpoinen luovutustappio. Näin ollen säännöstä ei sovellettaisi osakkeiden siirtyessä lahjana tai osituksessa. Säännöstä ehdotetaan kuitenkin sovellettavaksi kuolinpesälle maksettavaksi määrättävään lykättyyn veroon. Perintötilanteet ovat luonteeltaan erilaisia kuin lahjoittaminen tai ositus ja osakkeiden siirtyessä perintönä, lykätty vero määrättäisiin maksettavaksi kuolinvuoden verotuksessa kuolinpesälle. Säännöksessä tarkoitettua tappiota laskettaessa luovutushintana pidettäisiin perintöverotuksessa vahvistettua arvoa ja hankintamenona perinnön jättäjällä ollutta hankintamenoa. Kuolinpesälle maksettavaksi määrättävästä lykätystä verosta vähennettäisiin 30 prosenttia osuudesta, jolla perintöverotuksessa vahvistettu arvo alittaa perinnön jättäjällä olleen hankintamenon. Edellä mainitun vähennyksen jälkeen lykättyä veroa määrättäisiin kuolinpesälle maksettavaksi enintään perintöverotuksessa vahvistettua arvoa vastaava määrä vähennettynä perinnön jättäjän osakkeista ja työsuhdeoptiosta maksamalla hinnalla. Muutoksella ei olisi vaikutusta perinnön jättäjän kuoleman jälkeen tapahtuvaan osakkeiden luovutusvoiton tai -tappion laskentaan.

Koska ehdotetun muutoksen tarkoituksena on siirtää veron maksu osakkeiden luovutusvuoden verotukseen, ehdotetun 8 momentin mukaan Verolle ei määrättäisi viivästyskorkoa veron maksun lykkäyksen ajalta. Lykkäyksen päättymisvuoden verotuksesta alkaen lykättyyn veroon sovellettaisiin ansiotuloverojen viivästysseuraamuksia koskevia säännöksiä. Tämä tarkoittaisi sitä, että veroa käsiteltäisiin vastaavalla tavalla kuin muita luovutusvuoden ansiotuloveroja. Verovelvollisen tulisi esimerkiksi maksaa vero lisäennakkona viimeistään luovutusvuotta seuraavan tammikuun loppuun mennessä välttyäkseen viivästysseuraamuksilta. Koska lykätty vero tulisi maksettavaksi vasta osakkeiden luovutusvuoden verotuksessa, veron vanhentumisaika alkaisi lykkäyksen päättymisvuoden verotuksen päättymistä seuraavan kalenterivuoden alusta.

66 a §. Työsuhteeseen perustuva osakeanti muussa kuin julkisesti noteeratussa osakeyhtiössä.Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi poistamalla vaatimus siitä, että annissa tulee merkitä oman työnantajayhtiön osakkeita. Muutoksen jälkeen säännös voisi siten soveltua myös sellaisiin anteihin, jossa työsuhteen perusteella merkittäisiin muun kuin oman työantajayhtiön osakkeita. Säännös soveltuisi esimerkiksi tilanteisiin, joissa emoyhtiö järjestää henkilöstöannin tytäryhtiön työntekijöille ja myös muut säännöksessä säädetyt edellytykset täyttyisivät. Säännös koskisi edelleen vain listaamattomien yhtiöiden osakemerkintöjä ja edun tulisi olla henkilöstön enemmistön käytössä. Myös muiden säännöksessä olevien edellytysten tulisi täyttyä.

Myös henkilöstön enemmistö käsitettä ehdotetaan täsmennettäväksi. Koska anteja voitaisiin jatkossa järjestää myös konsernitasolla, täsmennettäisiin enemmistön käsitteen koskevan työntekijän työnantajayhtiön henkilöstöä. Lisäksi käsitettä täsmennettäisiin siten, että henkilöstön enemmistöllä tarkoitettaisiin henkilöstön pääluvullista enemmistöä eikä kenenkään antiin oikeutetun osuus saisi jäädä vain nimelliseksi. Työnantaja voisi määrittää osakeannissa kullekin työntekijöille kohdistuvan osuuden joustavasti ja tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla. Perusteet, joilla osuuksia kohdennetaan, tulisi kuitenkin olla objektiiviset ja yhdenmukaiset kaikkien antiin oikeutettujen kohdalla. Objektiivisia ja yhdenmukaisia perusteita voivat olla muun muassa palkka, työsuhteen kesto, työntekijän työsuorituksen arvo työnantajalle ja työntekijän tulevaisuuden arvopotentiaali työnantajalle. Ehdotetulla säännöksellä ei ole tarkoitus miltään osin kiristää nykyistä oikeus- tai verotuskäytäntöä vaan selkeyttää jo nykyisessä oikeus- ja verotuskäytännössä ilmenevää sekä sääntelyn taustalla olevaa tavoitetta siitä, että työnantaja voi kohdentaa osakkeita joustavasti ja tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla aidosti henkilöstön pääluvulliselle enemmistölle suunnatuissa osakeanneissa.

73 §. Verovapaiden korvausten perusteet ja määrä.Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin kulukorvausasiain neuvottelukunnan kokoonpanoa ja toimikauden pituutta koskeva säännös. Säännös vastaisi nykyistä tuloveroasetuksen 4 §:n 2 momenttia. Koska tuloveroasetus kumottaisiin, kyseinen säännös siirrettäisiin tuloverolakiin.

80 §. Verovapaat vakuutus- ja vahingonkorvaukset.Pykälän 1 momentin 4 kohtaan lisättäisiin julkisyhteisöjen määritelmää koskevat tarkentavat säännökset, jotka sisältyvät tällä hetkellä tuloveroasetuksen 6 §:ään. Koska tuloveroasetus kumottaisiin, ehdotetaan kyseiset säännökset siirrettäväksi tuloverolakiin. Säännös päivitettäisiin siten, että mukaan tulisi myös hyvinvointialueet. Myös julkisyhteisöjen nimet päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa.

89 a §. Juomapakkausten kerääjän panteista saama tulo.Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 89 a § koskien juomapakkausten panteista saatua tuloa. Säännöksen mukaan juomapakkausten kerääjän panteista saama tulo ei olisi veronalaista tuloa.

Vastaisuudessa luonnollisen henkilön keräämien juomapakkausten panteista saatua tuloa ei tarvitsisi myöskään ilmoittaa veroilmoituksella.

Säännös ei soveltuisi palkkatuloksi katsottavan tulon verotukseen. Jos henkilö kerää työkseen tyhjiä juomapakkauksia ja saa tästä palkkaa, tulo verotettaisiin palkkatulon verotusta koskevien säännösten mukaisesti. Verotuksessa palkkana pidetään sellaista tuloa, joka on saatu ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa.

Ehdotettu säännös ei koskisi elinkeinotoimintana harjoitettavaa juomapakkausten keräämistä. Laajamittainen juomapakkausten kerääminen saattaisi poikkeuksellisesti kuulua elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Tämä edellyttäisi lähtökohtaisesti työ- tai toimeksiantosuhteessa olevaa henkilökuntaa ja muiden elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien täyttymistä. Tällaisessa tilanteessa juomapakkausten keräämisestä kertyneistä panteista saatu tulo verotettaisiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännösten mukaisesti.

Tuloverotuksessa vähennyskelpoisia menoja eivät ole verovapaan tulon hankkimisesta johtuneet menot (tuloverolain 31 §:n 4 momentti). Näin ollen juomapakkausten panteista saadun tulon hankintaan liittyvät menot olisivat tuloverotuksessa vähennyskelvottomia.

92 §. Verovapaat sosiaalietuudet.Pykälän 7 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksessä viitattaisiin kumotun elatusturvalain (671/1998) sijaan voimassa olevaan elatustukilakiin (580/2008). Muutoksella ei olisi vaikutusta elatustuen verovapauteen.

Pykälän 9 kohta ehdotetaan kumottavaksi, koska maahanmuuttajan erityistuesta annettu laki (1192/2002) on kumottu.

Pykälän 10 kohta ehdotetaan kumottavaksi, koska koulutusrahastosta annettu laki (1306/2002) sekä sitä seuranneet lait, joissa ammattitutkintostipendistä on säädetty, on kumottu.

Pykälän 12 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin kumotun ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 39 §:n sijaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) 102 §:n 1 momenttiin. Muutoksella ei olisi vaikutusta etujen verovapauteen.

Pykälän 15 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin kumotun asumistukilain (408/1975) sijaan yleisestä asumistuesta annettuun lakiin (938/2014). Muutoksella ei olisi vaikutusta etujen verovapauteen.

Pykälän 17 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin kumotun vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/87) sijaan vammaispalvelulakiin (675/2023). Muutoksella ei olisi vaikutusta etujen verovapauteen.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 28 kohta, jossa säädettäisiin lastensuojelulain nojalla myönnettävien taloudellisten tukien verovapaudesta. Säännös koskisi kaikkia lastensuojelulain mukaisia taloudellisia tukia, joita hyvinvointialueet maksavat osana niille säädettyä lastensuojelun järjestämisvastuuta. Pykälän 27 kohdan lopussa oleva piste muutettaisiin puolipisteeksi.

93 §. Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset.Pykälän 4 momenttia on muutettu kahdella eri lailla 1479/2025 ja 76/2026, joissa molemmissa voimaantulo on ollut 1.5.2026. Kummallakin lailla on muutettu säännöksessä mainittua luetteloa saaduista tuista, joiden perusteella asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten omavastuuosuutta pienennetään. Laissa 76/2026 oli virheellisesti jäänyt ottamatta huomioon osa lailla 1479/2025 säännökseen tehdyistä muutoksista.

Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan teknistä korjausta, jossa otettaisiin huomioon kaikki lailla 1479/2025 tehdyt muutokset säännöksessä mainittuihin tukiin. Säännöksessä mainituista tuista poistettaisiin maininnat sairausvakuutuslain (1224/2024) mukaisesta äitiysrahasta, erityisäitiysrahasta, isyysrahasta ja osittaisesta vanhempainrahasta. Lisäksi 4 momentin viimeistä virkettä muutettaisiin siten, että maininta osittaisesta vanhempainrahasta muutettaisiin muotoon osittaisena maksettavasta vanhempainrahasta. Lisäksi virkkeeseen lisättäisiin maininta osittaisena maksettavasta erityisraskausrahasta.

98 a §. Luonnollisen henkilön lahjoitusvähennys.Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys ehdotetaan muutettavaksi verosta tehtäväksi vähennykseksi ja siitä säädettäisiin lain 127 g §:ssä.

106 §. Perusvähennys.Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että perusvähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin 4 265 eurosta 4 400 euroon. Perusvähennys tulisi täysimääräisenä myönnettäväksi päivärahatuloa saavalla 4 400 euron vuosituloilla, palkkatuloa saavalla noin 5 700 euron ja eläketuloa saavalla noin 14 100 euron vuosituloilla. Perusvähennyksen vaikutus ulottuisi päivärahatulon saajalla noin 28 900 euron vuosituloille, palkkatulon saajalla noin 32 500 euron ja eläketulon saajalla noin 32 500 euron vuosituloille.

124 §. Veron määräytyminen.Pykälän 2 momentissa yhteisetuuden tuloveroprosentiksi muutettaisiin 26.

125 §. Työtulovähennys.Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työtulovähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin 3 430 eurosta 3 660 euroon. Vähennyksen poistuman tulorajaa ehdotetaan korotettavaksi nykyisestä 35 000 eurosta 38 000 euroon. Vähennys poistuisi edellä mainitulla tavalla puhtaan ansiotulon 58 250 euroon saakka eikä vähennys enää pienenisi tämän tulorajan ylittävältä osalta.

127 c §. Kotitalousvähennyksen tekeminen.Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vähennysjärjestystä koskeva muutos. Kotitalousvähennys vähennettäisiin ansiotuloista ja pääomatuloista menevistä veroista ennen luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennystä.

127 g §. Luonnollisen henkilön lahjoitusvähennys.Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 127 g §, jossa säädettäisiin verosta tehtävästä luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennyksestä.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän verosta vähennettäisiin 30 prosenttia vähintään 500 euron suuruisesta rahalahjoituksesta, joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen sellaiselle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle taikka näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle, joka sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tai sellaisessa Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevassa valtiossa, jonka kanssa Suomi on sopinut viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta veroasioissa ja tietojenvaihto tosiasiallisesti myös toteutuu.

Ehdotettu 1 kohta vastaisi lahjoituskohteiden osalta muutoin tällä hetkellä voimassa olevaa lahjoitusvähennystä, mutta saajajoukkoa ehdotetaan yhteisöjen lahjoitusvähennystä vastaavasti laajennettavaksi myös Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevalle yliopistolle tai korkeakoululle annettuihin lahjoituksiin, jos Suomi on sopinut valtion kanssa viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta veroasioissa ja tietojenvaihto tosiasiallisesti myös toteutuu.

Ehdotetun 2 kohdan mukaan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän verosta vähennettäisiin 30 prosenttia vähintään 500 euron suuruisesta rahalahjoituksesta, joka on tehty tiedettä, taidetta, suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä, liikuntaa, urheilua, lasten tai nuorten hyvinvointia, sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä tukevaan tai edistävään tarkoitukseen 57 a §:ssä tarkoitetulle Verohallinnon nimeämälle yhdistykselle tai säätiölle. Ehdotettu lainkohta laajentaisi luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennyksen näin ollen myös tietyille järjestöille tiettyyn tarkoitukseen annettaviin lahjoituksiin. Vähennyskelpoiset tarkoitukset vastaisivat yhteisöjen lahjoitusvähennystä ja niitä on selvitetty tarkemmin 57 §:n perusteluissa. Myös vähennyskelpoisen lahjoituksen saajajoukko olisi sama kuin yhteisöjen lahjoitusvähennyksessä, ja Verohallinto nimeäisi saajat ehdotetun 57 a §:n mukaan. Yhteisöjen lahjoitusvähennystä vastaavasti 1 momentin 1 ja 2 kohdista ehdotetaan molemmista poistettavaksi lahjoituksen enimmäismäärää koskevat säännökset, koska vähennykseen ehdotetaan otettavaksi käyttöön verovelvolliskohtainen enimmäismäärä. Säännös sisältäisi edelleen saajakohtaisen vähimmäismäärän, jonka määrää ehdotetaan alennettavaksi nykyisestä 850 eurosta 500 euroon. Vähennyskelpoisen lahjoituksen alarajan täyttyminen laskettaisiin nykyiseen tapaan saajakohtaisesti. Kaikki samalle lahjoituksen saajalle verovuoden aikana annetut lahjoitukset laskettaisiin yhteen ja jos vähimmäismäärä ylittyisi, olisi annetuista lahjoituksista 30 prosenttia vähennyskelpoista. Lisäksi säännöksessä käytetty suomalaisen kulttuuriperinteen käsite muutettaisiin vastaamaan alalla nykyisin vakiintuneesti käytettyä suomalaisen kulttuuriperinnön käsitettä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lahjoituksen vähentämisen edellytykseksi se, että lahjoituksen saaja myös käyttää saamansa lahjoituksen tuloverolaissa vähennyskelpoiseksi säädettyyn käyttötarkoitukseen. Lahjoituksen vähentäminen siten edellyttäisi, että lahjoitus annetaan ja se myös käytetään tieteen, taiteen, suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä, liikuntaa, urheilua, lasten tai nuorten hyvinvointia, sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä tukevaan tai edistävään tarkoitukseen.

Lisäksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan lahjoituksen vähentämisen edellytykseksi se, että lahjoituksensaaja toimittaa Verohallinnolle tiedot saamistaan 1 momentissa tarkoitetuista lahjoituksista, niiden antajista ja siitä, mihin tarkoitukseen lahjoitus on käytetty antamalla vuosi-ilmoituksen. Lahjoituksen antajan tulisi siten toimittaa lahjoituksen saajalle tarvittavat tiedot vuosi-ilmoituksen antamiseksi. Anonyymisti annetut lahjoitukset eivät näin ollen olisi vähennyskelpoisia. Jos lahjoituksen saaja ei olisi antanut tietoja Verohallinnolle, lahjoituksen antaja ei voisi vähentää lahjoitusta verotuksessaan.

Etenkin luonnollisten henkilöiden tuloverotuksessa pyritään keräämään tietoja mahdollisimman paljon sivullisten antamien ilmoitusten perusteella. Sivullisilta saatavat tiedot viedään esitäytetylle veroilmoitukselle mahdollisimman laajasti, josta verovelvollisen tulee itse vielä tarkistaa tiedot. Koska vähennys perustuisi vuosi-ilmoituksella saataviin tietoihin, verovelvollisen ei olisi tarvetta enää itse ilmoittaa antamiaan lahjoituksia, jos vuosi-ilmoitus olisi annettu oikein. Verohallinto antaisi tarkemmat määräykset tietojen antamistavasta ja -ajankohdasta. Käytännössä tiedot annettaisiin sähköisellä vuosi-ilmoituksella. Vuosi-ilmoitusta ei annettaisi kaikista lahjoista erikseen, vaan samalta lahjoittajalta saaduista vähennyskelpoisista lahjoituksista annettaisiin yksi ilmoitus koko vuoden osalta. Jos samalta antajalta saadut lahjoitukset jäisivät verovuoden aikana alle 500 euron, ne eivät olisi vähennyskelpoisia lahjoituksia eikä vuosi-ilmoitusta tarvitsisi tällöin antaa. Vaatimus vuosi-ilmoituksesta tehostaisi lahjoitusvähennyksen valvontaa sekä verotuen kohdentumista haluttuun tarkoitukseen. Luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien osalta vuosi-ilmoitus annettaisiin yksilöimällä lahjoituksen antaja henkilötunnuksella.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lahjoitusvähennyksen verovelvolliskohtaisesta enimmäismäärästä. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen lahjoitusten perusteella verosta vähennettäisiin enintään 1 000 000 euroa vuodessa ja 1 momentin 2 kohdan perusteella enintään 5 000 euroa vuodessa. Yhteensä verosta tehtävää lahjoitusvähennystä voisi siten saada 1 005 000 euroa vuodessa. Ehdotettu 1 kohdan perusteella myönnettävä 1 000 000 euron vähennys tulisi täyteen noin 3 333 333 euron vuosittaisella lahjoittamisella ja 2 kohdan perusteella myönnettävä 5 000 euron vähennys noin 16 667 euron vuosittaisella lahjoittamisella. Lisäksi 3 momentissa säädettäisiin vähennyksen tekemisestä eri veroista. Vähennys tehtäisiin ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettavista veroista verojen määrien suhteessa. Vähennys tehtäisiin ansiotuloista ja pääomatuloista menevistä verosta muiden vähennysten jälkeen ennen alijäämähyvitystä. Vähennys tehtäisiin ensisijaisesti valtion tuloverosta. Siltä osin kuin vähennys ylittäisi valtion tuloveron määrän, se tehtäisiin kunnallisverosta, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. Verosta tehtävä vähennys voidaan vähentää vain edellä mainituista veroista. Jos verovelvollisen verot eivät riittäisi vähennyksen tekemiseen, vähentämättä jäänyt osuus jäisi kokonaan vähentämättä.

137 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset.Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Muutoksella kumottaisiin tuloveroasetus.

7.3

Ennakkoperintälaki

4 §. Vastaavuusvaatimuksesta poikkeaminen.Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan ennakkoperintää toimitettaessa ei otettaisi huomioon tuloverolain 57 §:ssä ja 127 g §:ssä tarkoitettuja lahjoitusvähennyksiä. Kyse olisi poikkeuksesta ennakkoperinnän vastaavuusvaatimukseen, minkä johdosta asiasta ehdotetaan otettavaksi säännös ennakkoperintälakiin. Säännös koskisi sekä ennakonkantona että ennakonpidätyksenä toimitettavaa ennakkoperintää. Lahjoitusten vähennyskelpoisuuden edellytyksenä olisi, että lahjoituksen saaja antaa Verohallinnolle vuosi-ilmoituksen saamistaan lahjoituksista. Vuosi-ilmoitus annettaisiin yhtenä ilmoituksena koko vuoden aikana saatujen lahjoitusten osalta verovuotta seuraavan tammikuun loppuun mennessä. Vähennyksessä olisi kyse tuesta, joka myönnettäisiin lahjoituksen saajan antaman vuosi-ilmoituksen perusteella. Kyse on poikkeuksellisesta rakenteesta verovähennykseen, minkä johdosta ennakkoperinnän vastaavuusvaatimuksesta poikkeamista voidaan pitää perusteltuna.

9 §. Ennakonpidätysvelvollisuus.Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jonka mukaan suorituksen maksaja ei olisi velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä työsuhdeoptioon perustuvasta edusta, jos tuloverolain 66 §:n 5 momentissa säädetyt edellytykset veronmaksun lykkäykselle täyttyisivät ja suorituksen saaja ilmoittaisi maksajalle vaativansa veronmaksun lykkäystä.

Ennakkoperintälain 14 §:n mukaan työnantaja on vastuussa ennakonpidätyksen toimittamisesta ja sen maksamisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan työnantaja voisi siten jättää ennakonpidätyksen toimittamatta työsuhdeoptioon perustuvasta edusta, jos tuloverolain 66 §:n edellytykset lykkäykselle täyttyisivät ja työntekijä myös ilmoittaisi työnantajalle, että hän tulee vaatimaan veronmaksun lykkäystä. Työnantaja myös ilmoittaa maksamansa työsuhdeoptioedun tulorekisteriin. Samassa yhteydessä työnantaja ilmoittaisi myös työntekijän ilmoittaman lykkäysvaatimuksen, jolloin se menisi valmiiksi työntekijän esitäytetylle veroilmoitukselle.

7.4

Laki elinkeinotulon verottamisesta

18 § a.Pykälän 1 momentissa täsmennettäisiin, että sääntelyä sovellettaisiin yhteisöjen, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden lisäksi yhteisetuuksiin.

7.5

Maatilatalouden tuloverolaki

3 §.Pykälän 4 momentissa täsmennettäisiin, että yhteisöiden, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden lisäksi myös yhteisetuuksien korkomenot vähennettäisiin samalla tavalla kuin korkomenot vähennetään elinkeinotoiminnan tulosta laskettaessa.

7.6

Laki verotusmenettelystä

16 §. Meno- ja vähennystietoja koskeva sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus.Pykälään lisättäisiin uusi 9 momentti, jonka mukaan Oikeusrekisterikeskuksen olisi luovutettava Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset sakkorekisteriin sisältyvät tiedot rikosvahinkolain 42 §:ssä tarkoitetusta rikosvahinkokorvausten takaisinperinnästä siltä osin kuin kyse on ansionmenetyskorvauksen tai elatuksen vähentymisestä saadun korvauksen takaisinperinnästä riippumatta saatavaa koskevan ratkaisun antamisajankohdasta. Pykälän 13 momenttiin tehtäisiin lahjoitusvähennyksestä johtuvat tarkistukset. Nykyinen 9–12, muutettu 13 momentti sekä nykyinen 14–15 momentti siirtyisivät 10–16 momentiksi.

Edellä jaksossa 2.8 kuvatulla tavalla verotusmenettelystä annetun lain 3 luvun säännökset ilmoitusvelvollisuudesta eivät lainmuutoksen 418/2025 johdosta ole olleet riittäviä rikosvahinkokorvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamiseksi Verohallinnolle tulorekisterin kautta. Verohallinnon oikeudesta saada Oikeusrekisterikeskukselta verotusta varten sakkorekisteriin sisältyviä tarpeellisia tietoja rikosvahinkokorvausten takaisinperinnästä olisi siten säädettävä erikseen sakon täytäntöönpanosta annetun lain 49 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti. Verohallinnon tiedonsaantioikeus säädettäisiin Oikeusrekisterikeskuksen tiedonantovelvollisuuden muotoon verotusmenettelystä annetun lain 3 luvun sääntelytekniikan mukaisesti.

Ehdotetussa 9 momentissa säädettäisiin Oikeusrekisterikeskuksen velvollisuudesta luovuttaa Verohallinnolle verotusta varten tarpeellisia sakkorekisteriin sisältyviä tietoja rikosvahinkolain 42 §:ssä tarkoitetusta rikosvahinkokorvausten takaisinperinnästä siltä osin kuin kyse on ansionmenetyskorvauksen tai elatuksen vähentymisestä saadun korvauksen takaisinperinnästä. Säännöksessä yksilöitäisiin tiedot takaisinperittävien korvausten laadusta, tietojen luovuttajasta ja saajasta sekä tietojen käyttötarkoituksesta. Säännöksestä ilmenisi nimenomaisesti tietojen luovuttaminen sakkorekisteristä.

Momentin mukaan tiedot olisi annettava riippumatta saatavaa koskevan ratkaisun antamisajankohdasta. Tämä on tarpeen, jotta tiedot voidaan luovuttaa ilman sakon täytäntöönpanosta annetun lain 49 §:n 2 momentin ajallista rajoitusta, jonka mukaisesti lain 49 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa luovuttaa enää sen jälkeen, kun kolme vuotta on kulunut lainvoimaisen tuomion tai muun lopullisen viranomaisratkaisun julistamisesta tai antamisesta.

Tulorekisteriin tallennettavina tietoina ehdotetun 9 momentin mukaiset tiedot on verotusmenettelystä annetun lain 22 §:n 4 ja 6 momentin nojalla ilmoitettava tulorekisteriin salassapitosäännösten ja muiden tietojen saantia koskevien rajoitusten estämättä. Tiedot tallennettaisiin tulorekisteriin tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n 1 momentin sekä 6 §:n 5 momentin 7 kohdan nojalla.

Ehdotetulla säännöksellä palautettaisiin oikeustila rikosvahinkojen johdosta maksettujen ansionmenetyskorvausten ja elatuksen vähentymisestä saatujen korvausten takaisinperintää koskevien tietojen ilmoittamisen osalta siksi, mikä se oli ennen Valtiokonttorille kuuluneiden rikosvahinkokorvausten takaisinperintätehtävien siirtämistä Oikeusrekisterikeskukselle lainmuutoksen 418/2025 myötä.

Pykälän 13 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että velvollisuus antaa tiedot vähennyskelpoisista lahjoituksista koskisi jatkossa kaikkia vähennyskelpoisia lahjoituksia saavia tahoja. Tuloverolain 57 ja 127 g §:ssä tarkoitettujen yliopistojen ja korkeakoulujen sekä tuloverolain 57 a §:ssä tarkoitettujen Verohallinnon nimeämien yhdistysten tai säätöiden tulisi siten jatkossa antaa vuosi-ilmoitus sekä luonnollisilta henkilöiltä ja kuolinpesiltä että yhteisöiltä saamistaan vähennyskelpoisista lahjoituksista.

Vuosi-ilmoitus annettaisiin yhtenä ilmoituksena samalta saajalta saatujen kaikkien lahjoitusten osalta. Ilmoitusta ei siten olisi tarpeen antaa erikseen jokaisesta lahjoituksesta. Jos luonnolliselta henkilöltä saatujen vähennyskelpoisten lahjoitusten yhteismäärä verovuoden aikana jäisi alle 500 euron tai yhteisöltä saatujen vähennyskelpoisten lahjoitusten yhteismäärä alle 850 euron, ei ilmoitusta tarvitsisi antaa.

Luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien osalta vuosi-ilmoitus annettaisiin yksilöimällä lahjoituksen antaja henkilötunnuksella. Yhteisöjen osalta vuosi-ilmoitus annettaisiin käyttäen yhteisön yritys- ja yhteisötunnusta. Lahjoituksen saajan olisi kerättävä vuosi-ilmoitusta varten tarpeelliset tiedot lahjoituksen antajalta siten, että lahjoituksen saaja pystyy antamaan vuosi-ilmoituksen Verohallinnolle Verohallinnon määräämänä ajankohtana.

Verohallinto voisi antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista, tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta tai rajoittaa tiedonantovelvollisuutta pykälän voimassa olevan 15 momentin mukaan.

17 f §. Alustaoperaattorin tiedonantovelvollisuus olennaisista toimista.Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti. Momentissa säädettäisiin Suomeen raportoivan alustaoperaattorin velvollisuudesta noudattaa digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain (1267/2022) velvoitteita. Uusi momentti ei toisi käytännössä uusia velvoitteita Suomeen raportoiville alustaoperaattoreille, vaan momentin tarkoituksena on selkeyttää voimassa olevan lain pykälää, välttää pykälän sisältöön liittyvät mahdolliset tulkinnalliset epäselvyydet sekä yhdenmukaistaa pykälän esitysmuotoa 17 c ja 17 g §:n kanssa. Sen lisäksi, että Suomeen raportoivalla alustaoperaattorilla on 1 momentin mukaan velvollisuus ilmoittaa Verohallinnolle digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetussa laissa tarkoitetut tiedot olennaisista toimista, sen olisi 2 momentin mukaan noudatettava mainitun lain 2 luvun huolellisuusvelvoitteita, 3 luvun velvoitteita tietojen ilmoittamisesta sekä 4 luvun erityisiä velvoitteita, kuten rekisteröitymisvelvoitteita. Käytännössä momentti vastaisi sisällöllisesti lailla 1281/2025 kumottua pykälän 3 momenttia, jossa Suomeen raportoiva alustaoperaattori velvoitettiin noudattamaan digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetussa laissa säädettyjä huolellisuus-, rekisteröinti- ja muita velvoitteita.

65 a §. Eräitä Verohallinnon päätöksiä koskeva muutoksenhaku.Pykälän 1 momentissa oleva viittaus lahjoitusvähennystä koskeviin nimeämispäätöksiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi ehdotettuun uuteen 57 a §:ään.

7.7

Laki tulotietojärjestelmästä

3 §. Määritelmät.Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, joka olisi suorituksen maksajan ja etuudenmaksajan määritelmää koskeva soveltamissäännös.

Voimassa olevan 3 §:n 1 kohdan etuudenmaksajan määritelmän mukaan etuudenmaksajalla tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka maksaa eläkkeitä, muita etuuksia tai niihin rinnastettavia suorituksia lakiin, yksityisoikeudelliseen sopimussuhteeseen tai tekemäänsä päätökseen perustuen. Suorituksen maksajalla tarkoitetaan laissa voimassa olevan 3 §:n 1 kohdan mukaan muun muassa etuudenmaksajaa. Etuudenmaksajan määritelmän voimassa oleva etuuden maksamiseen kytkeytyvä sanamuoto ei kata oikeushenkilöä, joka ainoastaan perii takaisin määritelmässä tarkoitettuja etuuksia.

Jotta Oikeusrekisterikeskus voisi tehdä ilmoituksen tulorekisteriin, on tarpeen myös teknisesti täsmentää suorituksen maksajaa ja etuudenmaksajaa koskevien säännösten soveltamista tulotietojärjestelmästä annetun lain 3 §:ssä, jotta lain sääntely kattaisi myös tilanteet, joissa etuuden takaisinperinnästä vastaa valtion viranomainen, joka ei alun perin ole maksanut etuutta. Tällainen asetelma syntyy rikosvahinkokorvausten takaisinperinnän yhteydessä edellä jaksossa 2.8 kuvatulla tavalla.

Ehdotetun 2 momentin mukaan mitä tässä laissa säädetään suorituksen maksajasta ja etuudenmaksajasta, sovelletaan myös valtion viranomaiseen, joka lakiin, yksityisoikeudelliseen sopimussuhteeseen tai tekemäänsä päätökseen perustuen perii takaisin toisen etuudenmaksajan maksamia eläkkeitä, muita etuuksia tai niihin rinnastettavia suorituksia. Ehdotettu muutos merkitsee, että suorituksen maksajaa ja etuudenmaksajaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös sellaiseen valtion viranomaiseen, joka ainoastaan perii takaisin etuuksia esimerkiksi tekemäänsä päätökseen perustuen. Selvyyden vuoksi todettakoon, että ehdotettu muutos ei itsessään perusta ilmoittamisvelvollisuutta, vaan etuudenmaksajan velvollisuus antaa tietoja tulorekisteriin perustuu tulotietojärjestelmästä annetun lain 6–8 §:ään.

13 §. Tiedon käyttäjien oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä.Pykälän 1 momentin 30 kohtaan ja 2 momenttiin tehtäisiin teknisluontoisia tarkistuksia.

Ehdotetuissa säännöksissä olevat viittaukset valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annettuun lakiin muutettaisiin viittauksiksi Oikeuspalveluvirastosta annettuun lakiin. Muutos on tarpeen, koska valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annettu laki on kumottu 1.1.2025 lukien Oikeuspalveluvirastosta annetulla lailla, minkä johdosta palveluiden järjestämisvastuu siirtyi kuudelta oikeusapu- ja edunvalvontapiiriltä Oikeuspalveluvirastolle. Oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot jäivät ennalleen samoin kuin niiden tehtävät ja tiedonsaantioikeudet.

Lisäksi 1 momentin 30 kohtaa muutettaisiin siten, että talous- ja velkaneuvonnan osalta viitataan talous- ja velkaneuvontatoimistoon nykyisen oikeusaputoimiston sijaan. Muutostarve johtuu Oikeuspalveluviraston sisäisen rakenteen uudistamisesta. Oikeuspalveluvirastosta annettua lakia on muutettu lailla 316/2026 siten, että talous- ja velkaneuvonnan tehtävät siirtyvät lain 3 §:n 1 momentin nojalla 1.1.2027 lukien oikeusaputoimistoilta erillisille talous- ja velkaneuvontatoimistoille. Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimisto tuottaisi edelleen talous- ja velkaneuvontapalvelut Ahvenanmaalla. Talous- ja velkaneuvonnan tehtävät ja tiedonsaantioikeudet säilyvät ennallaan.

Muutoksilla ei olisi käytännön vaikutuksia tulorekisteristä luovutettaviin tietoihin.

7.8

Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta

3 §.Pykälän 11 momentissa säädettäisiin, että lähdeveroa ei ole suoritettava osakesäästötilistä annetussa laissa (680/2019) tarkoitetulla osakesäästötilillä olevien osakkeiden tai osuuksien perusteella saadusta osingosta tai ylijäämästä.

13 §.Pykälän 1 momentin 6 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus vanhentuneeseen kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten annettuun neuvoston direktiiviin 2005/71/EY korvataan viittauksella voimassa olevaan tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä (uudelleenlaadittu) annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2016/801/EU. Kyse on puhtaasti teknisluonteisesta muutoksesta.

7.9

Laki raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla

1 §. Lain soveltamisala ja määräyksenantovaltuus.

Andorra: Euroopan unionin virallinen lehti L 268/2016, 1.10.2016 s. 40.Liechtenstein: Euroopan unionin virallinen lehti L 339/2015, 24.12.2015 s. 3.Monaco: Euroopan unionin virallinen lehti L225/2016, 19.8.2016 s.3.San Marino: Euroopan unionin virallinen lehti L 346/2015, 31.12.2015 s. 3.Sveitsi: Euroopan unionin virallinen lehti L 333/2015, 19.12.2015 s.3.

Andorra: Euroopan unionin virallinen lehti L-sarja 5.12.2025, 2025/2400.Liechtenstein: Euroopan unionin virallinen lehti L-sarja 5.12.2025, 2025/2431.Monaco: Euroopan unionin virallinen lehti L-sarja 5.12.2025, 2025/2393.San Marino: Euroopan unionin virallinen lehti L-sarja 5.12.2025, 2025/2428.Sveitsi: Euroopan unionin virallinen lehti L-sarja 20.11.2025, 2025/2326.

Pykälän 4 momentin 1–5 kohtaa muutettaisiin ajantasaistamalla kohdissa mainittujen sopimusten nimet ja muutospöytäkirjamaininnat. Momentissa säädetään lain soveltamisesta pykälän 2 ja 3 momentissa säädetyn lisäksi myös sellaisiin raportoitavia tilejä koskeviin tietoihin, joita Suomi on velvollinen vaihtamaan automaattisesti EU:n Andorran, Liechtensteinin, Monacon, San Marinon ja Sveitsin kanssa tekemien sopimusten ja niihin liittyvien muutospöytäkirjojennojalla ja niiden mukaisesti. Sopimukset ja muutospöytäkirjat sisältävät säännökset, joiden nojalla EU-jäsenvaltiot ja edellä mainitut viisi valtiota vaihtavat automaattisesti finanssitilitietoja. Vaihdettavat tiedot ja tietojenvaihtoon liittyvät menettelyt vastaavat sisällöllisesti OECD:n finanssitilitietoja koskevaa yhteistä tietojenvaihtostandardia, Common Reporting Standard (jäljempänä CRS). CRS:ään tehtiin muutoksia vuonna 2023, jotka velvoittavat Suomea ja joiden soveltaminen alkoi vuoden 2026 alussa. Jotta EU-jäsenvaltioiden ja edellä mainitun viiden valtion välinen tietojenvaihto finanssitilitiedoista vastaisi myös jatkossa ajantasaista CRS:ää, EU ja viisi valtiota ovat loka-marraskuussa 2025 allekirjoittaneet sopimuksiin liittyvät muutospöytäkirjat, jotka sisältävät CRS:ään tehdyt muutokset. Sopimusten muutospöytäkirjat tulivat voimaan ja niitä alettiin soveltaa 1.1.2026. Muista sopimuksista poiketen EU:n ja Sveitsin välisen sopimuksen muutospöytäkirjaa alettiin soveltaa väliaikaisesti 1.1.2026 CRS-muutoksia koskevilta osin.

101 §. Ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksia tai ryhmäelinkorkosopimuksia koskevat vaihtoehtoiset menettelyt.Pykälän 3 kohtaa muutettaisiin korjaamalla siinä oleva numeerinen virhe. Pykälässä säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä raportoiva finanssilaitos voi käsitellä muuna kuin raportoitavana finanssitilinä finanssitiliä, joka on jäsenen osuus ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksesta tai ryhmäelinkorkosopimuksesta. Pykälän 3 kohdassa edellytetään, että työntekijälle, todistuksenhaltijalle tai edunsaajalle maksettava kokonaismäärä ei ylitä 100 000 Yhdysvaltain dollaria vastaavaa määrää euroissa. Kokonaismäärä muutettaisiin 100 000 Yhdysvaltain dollaria euroissa vastaavasta määrästä 1 000 000 Yhdysvaltain dollaria vastaavaan määrään euroissa. Pykälän on vastattava sisällöllisesti direktiivillä (EU) 2023/2226 muutetun, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin 2011/16/EU eli niin sanotun virka-apudirektiivin liitteen I VII jakson B kohdan toista alakohtaa sekä OECD:n vuonna 2014 julkaiseman ja vuonna 2023 päivitetyn finanssitilitietoja koskevan yhteisen tietojenvaihtostandardin, Common Reporting Standard (CRS), VII jakson B kohdan kansallista optiota. Niissä kokonaismäärä on 1 000 000 Yhdysvaltain dollaria tai sitä kansallisessa valuutassa vastaava määrä.

8

Lakia alemman asteinen sääntely

Tuloveroasetus sisältää useita menettelysäännöksiä koskien yhteisöjen lahjoitusvähennystä ja lahjoitusten verovapauslautakuntaa. Koska lahjoitusten verovapauslautakunnasta luovuttaisiin ja lahjoitusvähennystä koskevat säännökset sisällytettäisiin jatkossa tuloverolakiin ja valtuutussäännösten nojalla Verohallinnon päätöksiin ja ohjeisiin, ehdotetaan tuloveroasetus kumottavaksi kumoamalla asetuksenantovaltuuden sisältävä lain 137 §. Asetuksen 4 §:n 2 momentin ja 6 §:n sisällöt siirrettäisiin myös tuloverolakiin.

9

Voimaantulo

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.1.2027. Lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran verovuodelta 2027 toimitettavassa verotuksessa. Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annettua lakia sovellettaisiin lain voimaan tulon jälkeen saatuun tuloon. Yhteisetuuden ennakkoperinnässä lakia sovellettaisiin sen voimaantulosta lähtien.

Tuloverolain 66 §:n 4–7 momenttia sovellettaisiin työsuhdeoptioihin, jotka käytettäisiin lain voimaantulon jälkeen riippumatta siitä, milloin optiot on saatu.

Verotusmenettelystä annetun lain 16 §:n 9 momentin osalta ehdotetaan siirtymäsäännöksiä. Ensinnäkin ehdotettua momenttia sovellettaisiin ensimmäisen kerran kalenterivuodelta 2026 luovutettaviin tietoihin. Tietojen saaminen verotusta varten tulorekisterin kautta on tarpeen, jotta tiedot voidaan ottaa huomioon vuodelta 2026 toimitettavassa verotuksessa vuoden 2027 aikana.

Toisekseen Oikeusrekisterikeskuksen olisi annettava kalenterivuodelta 2026 ilmoitettavat tiedot tulorekisteriin viimeistään 29.1.2027 eli tammikuun 2027 viimeisenä arkipäivänä. Koska kalenterivuodelta 2026 annettavien tietojen antamiseen ei voitaisi soveltaa tulotietojärjestelmästä annetun lain 12 §:ssä tarkoitettuja tietojen antamiselle asetettuja määräaikoja, olisi määräajoista poikettava ehdotetussa siirtymäsäännöksessä. Kalenterivuodelta 2026 ilmoitettavien tietojen kertaluovutus on perusteltua kohdentaa tammikuuhun 2027, jotta tiedot voidaan ottaa huomioon vuoden 2026 esitäytetyssä veroilmoituksessa. Lisäksi säädettäisiin selvyyden vuoksi, että tietojen antamiseen tulorekisteriin sovelletaan muutoin, mitä verotusmenettelystä annetun lain 3 luvussa ja tulotietojärjestelmästä annetussa laissa säädetään.

Lahjoitusvähennykseen ehdotettuja muutoksia sovellettaisiin lahjoituksiin ja nimeämispäätöksiin, jotka olisi tehty lakien voimaantulon jälkeen.

Koska uusia nimeämispäätöksiä voitaisiin tehdä vasta lain voimaan tulon jälkeen, uusia nimeämispäätöksiä ei olisi voimassa heti vuoden alusta.

Koska yhteisöjen lahjoitusvähennykseen liittyviä voimassa olevan lain mukaan tehtyjä nimeämispäätöksiä olisi voimassa vielä ehdotettujen muutosten voimaantulon jälkeen eli vuoden 2027 puolella, ehdotetaan tuloverolakia koskevaan ehdotukseen sisällytettäväksi näitä koskeva siirtymäsäännös. Siirtymäsäännöksessä ehdotetaan, että ehdotettujen muutosten voimaan tullessa voimassa olevat nimeämispäätökset olisivat voimassa enintään vuoden 2027 loppuun. Siirtymäsäännös koskisi siten nimeämisiä, jotka ovat voimassa vuoden 2027 loppuun tai sitä myöhempään ajankohtaan. Jos nimeämispäätöksen haltijalla ei olisi ehdotetun tuloverolain 57 a §:n mukaista nimeämispäätöstä, sovellettaisiin vanhojen säännösten mukaisen nimeämispäätöksen haltijalle vuonna 2027 annettuihin lahjoituksiin tämän lain voimaantullessa voimassaolleita säännöksiä. Lahjoitukset otettaisiin kuitenkin huomioon laskettaessa ehdotetun 57 §:n 3 momentissa tarkoitettua vähennyksen enimmäismäärää.

Yhteisöt voisivat siten antaa vähennyskelpoisia lahjoituksia nyt voimassa olevien säännösten mukaan nimetyille tahoille enintään vuoden 2027 loppuun. Lahjoitukset olisivat vähennyskelpoisia yhteisöjen verotuksessa siten kuin tällä hetkellä voimassa olevassa tuloverolain 57 §:ssä säädetään uuden lain enimmäismäärään saakka. Luonnollinen henkilö tai kuolinpesä ei voisi tehdä vähennyskelpoista lahjoitusta vanhan lain säännösten mukaisen nimeämispäätöksen perusteella. Jos nyt voimassa olevan nimeämispäätöksen omaava taho saisi vuonna 2027 tässä esityksessä ehdotettavan 57 a §:n mukaisen nimeämispäätöksen, kumottaisiin samalla aikaisempi nimeämispäätös. Vuonna 2027 Verohallinto ylläpitäisi kahta listaa vähennyskelpoisten lahjoitusten saajista. Toinen koskisi uuden 57 a §:n nojalla nimettyjä tahoja ja toinen aikaisemman 57 §:n nojalla nimettyjä tahoja.

10

Suhde muihin esityksiin

Tuloverolain 124 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi myös yhteisöveroprosentin alentamista koskevassa hallituksen esityksessä HE 151/2026 vp. Kyseisessä hallituksen esityksessä ehdotettu muutos tulee ottaa huomioon tämän hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä.

10.1

Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi. Ehdotetaan, että se käsitellään talousarvioesityksen yhteydessä.

Ponsi

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Laki vuoden 2027 tuloveroasteikosta Laki tuloverolain muuttamisesta Laki ennakkoperintälain 4 ja 9 §:n muuttamisesta Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n muuttamisesta Laki maatilatalouden tuloverolain 3 §:n muuttamisesta Laki verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta Laki tulotietojärjestelmästä annetun lain 3 ja 13 §:n muuttamisesta Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 ja 13 §:n muuttamisesta Laki raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain 1 ja 101 §:n muuttamisesta