Hallituksen esitys eduskunnalle työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain ja työttömyysturvalain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia ja työttömyysturvalakia. Esityksen tavoitteena on lisätä työvoimaviranomaisen harkintavaltaa palkkatukea myönnettäessä sekä yksinkertaistaa sääntelyä. Muutosten tarkoituksena on lisätä palkkatuen työllisyysvaikutuksia.

Ammatillisen osaamisen parantamiseen tarkoitetun palkkatuen kesto muutettaisiin harkinnanvaraiseksi. Enimmäiskesto olisi 12 kuukautta. Ammatillisen osaamisen parantamiseen tarkoitettua palkkatukea voitaisiin myöntää kahdessa osassa, jos henkilö on ollut ennen palkkatuella työllistymistä pitkään työttömänä. Palkkatuen jatkamisen edellytyksenä olisi se, että määräaikaisessa työsuhteessa ollut palkkatuella työllistetty työllistyisi työnantajalle toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös eräitä palkkatuen myöntämisen edellytyksiä. Lisäksi sääntelyä selkeytettäisiin säädösteknisesti.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2027.

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

1.1

Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen kaudella palkkatukea koskevaa sääntelyä on muutettu (L 1098/2024) siten, että kunnat ja kuntayhtymät eivät pääosin voi saada palkkatukea. Muutoksen taustalla oli osin se, etteivät kunnat voisi myöntää kuin erityisen heikossa asemassa olevista henkilöistä palkkatukea itselleen ja osin muutoksen taustalla oli tavoite säästää työvoimapalveluiden kustannuksista. Muutos toteutti myös pääministeri Orpon hallituksen hallitusohjelmaa, jonka mukaan hallitus uudistaa palkkatukea ja kohdistaa sitä erityisesti yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Hallitusohjelmassa on lisäksi todettu, että sadan prosentin palkkatuen käyttö mahdollistetaan jatkossakin myös suurimmille taloudellista toimintaa harjoittaville kolmannen sektorin toimijoille. Lisäksi pääministeri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa on linjattu, että työssäoloehto ei kartu palkkatuetusta työstä. Työssäoloehdon kertymistä koskeva muutos (L 395/2024) tuli voimaan 2.9.2024.

Nykyisin voimassa oleva palkkatukisääntely on valmisteltu ensisijaisesti työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtymistä vuoden 2025 alusta edeltävään palvelumalliin, eikä sääntelyä ole arvioitu erikseen nykyisen työvoimapalveluiden järjestämismallin näkökulmasta edellä kuvattua kuntia ja kuntayhtymiä koskevaa muutosta lukuun ottamatta. Kunnat ovat toivoneet palkkatukisääntelyn joustavoittamista ja työvoimaviranomaisen harkintavallan kasvattamista palkkatukea myönnettäessä.

Työllisyyden ja yrittäjyyden ministerityöryhmä linjasi 19.12.2025, että käynnistetään palkkatukisääntelyn uudistamisen valmistelu. Valmistelun tavoitteena on yksinkertaistaa sääntelyä. Samalla arvioidaan mahdollisuudet lisätä työvoimaviranomaisten harkintavaltaa palkkatukea myönnettäessä. Lisäksi valmistelussa tarkastellaan mahdollisuutta vähentää poikkeuksia palkkatukisääntelyssä ja arvioidaan työvoimaviranomaisten kannustimia palkkatuen myöntämisessä. Lisäksi selvitetään mahdollisuutta ottaa käyttöön uusi yksinkertaisempi palkkatukimuoto.

1.2

Valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä työ- ja elinkeinoministeriössä.

Esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 8.6.2026–31.7.2026. Lausuntoa pyydettiin muun muassa kunnilta, Suomen Kuntaliitolta, työmarkkinakeskusjärjestöiltä, Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselta (KEHA-keskus), valtiovarain- sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä eräiltä muilta viranomaisilta ja järjestöiltä, minkä lisäksi kaikilla halukkailla oli mahdollisuus antaa lausuntonsa Lausuntopalvelu.fi -palvelussa.

Esityksen sisältöä on valmistelun aikana käsitelty työ- ja elinkeinoministeriön työvoimapalveluiden uudistamista ja kehittämistä koskevien hallitusohjelmakirjausten toimeenpanemiseksi asettamassa Työvoimapalveluiden kehittäminen –työryhmässä. Työryhmässä ovat edustettuina työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi muun muassa valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, KEHA-keskus, Kansaneläkelaitos, hyvinvointialueiden edustaja, eri kuntatyyppiverkostoja edustavia kuntia, Suomen Kuntaliitto, keskeiset työelämän järjestöt, työnantaja- ja toimialaliitto HELA ry ja palveluyrityksiä edustava etujärjestö Palta ry.

Esitys on käsitelty Kuntatalouden ja hallinnon neuvottelukunnassa 27.8.2026.

www.lausuntopalvelu.fi

Hallituksen esitysluonnokseen annetut lausunnot ovat julkisesti saatavilla Lausuntopalvelussa osoitteessa:.

2

Nykytila ja sen arviointi

2.1

Palkkatuki

järjestämislaki Palkkatuesta säädetään työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain (380/2023, jäljempänä) 10 luvussa.

Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu tuki, jonka työvoimaviranomainen voi myöntää työnantajalle palkkakustannuksiin työvoimapoliittiseen harkintaan perustuen. Työllistettävällä henkilöllä tai tukea hakevalla työnantajalla ei siis ole niin sanottua subjektiivista oikeutta palkkatuella tuettuun työhön.

Palkkatuetun työn tarkoituksena on edistää työnhakijan työllistymistä avoimille työmarkkinoille parantamalla hänen ammatillista osaamistaan. Palkkatuella voidaan myös edistää alentuneesti työkykyisen tai 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen mahdollisuuksia saada työtä ja osallistua työelämään.

Vuonna 2025 ei ole säädösmuutosten vuoksi voitu myöntää enää palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen kunnalle tai kuntayhtymälle. Velvoitetyöllistämistä koskeva sääntely on myös kumottu. Vuonna 2025 edellä mainittuja koskevia palkkatukia on kuitenkin edelleen maksettu, joten tilastoja on korjattu huomioimaan sellaiset palkkatuet, joita vuonna 2025 voimassa olleen sääntelyn nojalla olisi voitu myöntää.

Kunnille tai kuntayhtymille ammatillisen osaamisen parantamiseen tai velvoitetyöllistämiseen myönnettyä palkkatukea lukuun ottamattapalkkatukea maksettiin vuonna 2025 noin 136 miljoonaa euroa. Vuonna 2024 vastaava määrä oli noin 147 miljoonaa euroa ja vuonna 2023 noin 174 miljoonaa euroa. Vastaavalla tavalla rajattuna työnvälitystilaston mukaan vuonna 2023 palkkatuella työllistettynä oli keskimäärin kuukauden lopussa noin 21 400 henkilöä, vuonna 2024 noin 22 800 henkilöä ja vuonna 2025 noin 18 800 henkilöä. Työllistämisiä alkoi vuonna 2023 noin 17 600, vuonna 2024 noin 16 700 ja vuonna 2025 noin 7 400.

Palkkatuen käyttö euroina ja työllistettyinä henkilöinä mitattuna on vähentynyt vuonna 2025 verrattuna vuosiin 2023-2024. Palkkatuen myöntäminen ja maksaminen siirtyi vuoden 2025 alusta työvoimaviranomaisille. Kunnilla on järjestämislaissa säädettyjen palveluiden ohella mahdollista tarjota myös muita työllistymistä tukevia palveluita niin sanotusti yleisen toimivaltansa puitteissa. Kunnat tarjoavat tällaisena palveluna muun muassa palkkatukea muistuttavia työllistämistukia ja kuntalisiä. Näiden ehdoista ja myönnetyistä määristä ei ole koottua rekisteritietoa. KEHA-keskuksen kunnille järjestämän kyselyn perusteella tällaisten kuntien tarjoamien palkkatukea muistuttavien tukien määrä voi olla merkittävä. Kyselyyn vastanneiden arvion mukaan tällaisilla tuilla työllistettiin tammi-marraskuussa 2025 noin 16 000 henkilöä. Kyselyn vastaajat eivät kata koko Suomea.

Palkkatuen myöntämisessä tulee soveltaa Euroopan unionin valtiontukisääntelyä, jos palkkatuki myönnetään taloudelliseen toimintaan eli kun työnantaja tai sen osa tarjoaa palveluita tai tavaroita markkinoilla. Suurimpaan osaan palkkatuesta sovelletaan ryhmäpoikkeusasetusta (Komission asetus 651/2014) ja kansallinen palkkatukisääntely täyttää eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta ryhmäpoikkeusasetuksen edellytykset. Ryhmäpoikkeusasetus asettaa reunaehtoja palkkatuella työllistettävien kohderyhmästä, tuen määrästä ja kestosta sekä työntekijöiden takaisinotosta irtisanomistilanteiden jälkeen.

13d86416-7f23-466e-83aa-0af8105b72d2_en

Nykyinen ryhmäpoikkeusasetus on voimassa vuoden 2026 loppuun asti ja komissio valmistelee uutta ryhmäpoikkeusasetusta, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alusta. Uuden ryhmäpoikkeusasetuksen luonnosversiossaon ehdotettu muun muassa palkkatuen kohderyhmän laajentamista sekä enimmäistuki-intensiteetin ja enimmäiskeston nostoa. Kansallisesti palkkatuesta voidaan säätää ryhmäpoikkeusasetuksen puitteissa myös tiukempia edellytyksiä. Näin ollen luonnosteltu ryhmäpoikkeusasetus sellaisenaan voimaan tullessaan ei edellyttäisi muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön, sillä nykyinen sääntely olisi osin valmistelussa olevaa ryhmäpoikkeusasetusta tiukempi.

Sääntelyn yksinkertaisuuden vuoksi kansallisen lain edellytykset koskevat myös tilanteita, joissa valtiontukisääntelyä ei olisi sovellettava eli silloin kun palkkatuki myönnetään muulle kuin taloudellista toimintaa harjoittavalle työnantajalle. Poikkeuksena tähän pääsääntöön, työntekijöiden takaisinottoa koskevaa kansallisen sääntelyn edellytystä ei sovelleta kuntaan tai kuntayhtymään, eikä hyvinvointialueeseen tai hyvinvointiyhtymään, kun tämä ei toimi kilpailluilla markkinoilla.

Eräissä poikkeustilanteissa tukea ei voida tuen keston tai määrän vuoksi myöntää ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena, jolloin palkkatuki taloudelliseen toimintaan myönnetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1588 2 artiklan nojalla annettujen Euroopan komission vähämerkityksisiä tukia koskevien asetusten mukaisena tukena (niin sanottu de minimis -tuki).

Palkkatuki myönnetään de minimis –tukena, kun tuki myönnetään oppisopimuskoulutukseen tai 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen henkilön palkkaamiseen. Lisäksi palkkatuki myönnetään de minimis –tukena, jos tuki myönnetään yhdistykselle, säätiölle tai rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle 100 prosentin palkkatukena elinkeinotoimintaan.

EUVL 2016/C 262/01

ks. Komission tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä, )

Muuta kuin elinkeinotoimintaan myönnettävää 100 prosentin palkkatukea ei myönnetä Euroopan unionin valtiontukisääntelyn mukaisena valtiontukena. Lisäksi palkkatukea ei myönnetä valtiontukena, kun tuki myönnetään kunnalle tai hyvinvointialueelle toimintaan, jota ei kuntalain 126 §:n tai hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 131 §:n mukaan katsota kilpailuilla markkinoilla tapahtuvaksi toiminnaksi.

Muissa kuin edellä mainituissa tilanteissa palkkatuki myönnetään ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena.

Ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla palkkatukea voidaan myöntää yhdelle työnantajalle enintään 5,5 miljoonaa euroa vuodessa epäedullisessa asemassa olevien henkilöiden työhönottoon ja enintään 11 miljoonaa euroa alentuneesti työkykyisten henkilöiden työllistämiseen. Ryhmäpoikkeusasetuksen mukaiset enimmäismäärät ovat niin korkeita, etteivät ne ole käytännössä rajoittaneet palkkatuen myöntämistä.

Yleisen de minimis -asetuksen (EU 2023/2831) nojalla myönnettävien tukien enimmäismäärä on 300 000 euroa kolmen vuoden aikana. De minimis -asetusta sovelletaan kaikilla toimialoilla lukuun ottamatta maatalouden sekä kalastus- ja vesiviljelyn alkutuotantoa, joita koskevat omat de minimis -asetukset ja enimmäismäärät. Enimmäismäärä ei koske vain palkkatukea, vaan siihen luetaan mukaan myös kaikki muut de minimis -asetuksen perusteella myönnetyt tuet.

Palkkatuen myöntämiselle de minimis -tukena ei ole asetettu samanlaisia rajoitteita kuin ryhmäpoikkeusasetuksessa. De minimis -tukien hyödyntämismahdollisuus on kuitenkin rajattu euromääräisesti huomattavasti tiukemmin, joten palkkatukisääntelyssä on lähdetty siitä, että palkkatuki myönnetään taloudelliseen toimintaan lähes aina ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla. [Mikäli käyttöön haluttaisiin ottaa palkkatukea muistuttava yksinkertaisempi tukimuoto, olisi sen lähtökohdaksi kuitenkin syytä ottaa tuen myöntäminen de minimis -tukena.]

Valtiontukisääntely

2.1.1

Palkkatuen kohderyhmät ammatillisen osaamisen parantamiseen

Suurin osa palkkatuista myönnetään ammatillisen osaamisen parantamiseen. Työvoimaviranomainen voi myöntää palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen, jos työsuhteeseen palkattava työnhakija kuuluu johonkin järjestämislaissa säädettyyn kohderyhmään. Kohderyhmien mukaan palkattavan henkilön tulee olla 15–24 -vuotias, täyttänyt 50 vuotta, vailla toisen asteen tutkintoa tai maahanmuuttaja taikka hän ei ole ollut ansiotyössä kuuden edellisen kuukauden aikana.

Kohderyhmään kuulumisen lisäksi palkkatuen myöntäminen ammatillisen osaamisen parantamiseen edellyttää, että työvoimaviranomainen arvioi työnhakijan työttömyyden johtuvan ammatillisen osaamisen puutteista ja palkkatuella tuetun työn parantavan hänen osaamistaan ja mahdollisuuksiaan työllistyä avoimille työmarkkinoille.

Edellä mainitut kohderyhmät on johdettu ryhmäpoikkeusasetuksesta. Kohderyhmien joukkoa pidetään kattavana eikä niissä ole tunnistettu merkittäviä muutostarpeita. Kohderyhmien määrällinen vähentäminen ei johtaisi sääntelyn merkittävään yksinkertaistumiseen, vaan siihen että nykyinen kohderyhmä supistuisi ja sitä kautta todennäköisesti vähentäisi palkkatuetun työn määrää.

Sääntelyä voisi kuitenkin keventää kohderyhmässä, johon kuuluvat henkilöt, jotka eivät ole “olleet ansiotyössä kuuden edellisen kuukauden aikana”. Nykyinen muotoilu tarkoittaa käytännössä sitä, että mikä tahansa, myös hyvin lyhyt ja kertaluoteinen ansiotyö estää palkkatuen myöntämisen tähän kohderyhmään kuuluvalle henkilölle. Kohderyhmä on järjestämislaissa määritelty ryhmäpoikkeusasetuksen vaatimuksia tiukemmin. Sääntelyä voisi joustavoittaa siten, että ryhmään kuuluisivat henkilöt, jotka eivät ole olleet vakinaisessa ansiotyössä kuuden viimeisen kuukauden aikana. Tämä vastaisi ryhmäpoikkeusasetuksen muotoilua. Tällöin palkkatuen myöntämisen estäisi tässä ryhmässä vain vakinaisena pidettävä ansiotyö. Näin lyhytkestoinen satunnainen työ ei suoraan heikentäisi työntekijän mahdollisuutta työllistyä palkkatuettuun työhön. Kohderyhmän laajentaminen voisi myös ehkäistä tilanteita, joissa työnhakijan ei kannattaisi vastaanottaa lyhytaikaista työtä palkkatukimahdollisuuden menettämisen uhan vuoksi jatkossa.

Lisäksi lainsäädäntöön sisältyy ehto, jonka mukaan työvoimaviranomaisen on arvioitava henkilön työttömyyden ilman palkkatuen myöntämistä todennäköisesti kestävän yli 12 kuukautta silloin, jos tuella palkattava on ollut alle 12 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä välittömästi ennen palkkatuen myöntämistä. Edellytyksen tarkoituksena on ollut ehkäistä palkkatuen myöntämistä tilanteissa, joissa henkilö olisi voinut työllistyä ilman tukeakin. Tämä periaate kuitenkin sisältyy jo muutoinkin palkkatuen myöntämisen edellytyksiin, sillä työnhakijan työttömyyden on työvoimaviranomaisen arvion mukaan johduttava ammatillisen osaamisen puutteista ja palkkatuella tuetun työn parantavan hänen ammatillista osaamistaan ja mahdollisuuksiaan työllistyä avoimille työmarkkinoille, jotta palkkatuki ammatillisen osaamisen parantamiseen voitaisiin myöntää. Nykyinen edellytys pitkäaikaistyöttömyyden riskin arvioinnista ei perustu ryhmäpoikkeusasetukseen. Sääntelyä voisi keventää poistamalla tämä edellytys.

2.1.2

Palkkatuen muut kohderyhmät

Työvoimaviranomainen voi myöntää palkkatukea myös alentuneesti työkykyisen henkilön palkkaamiseen. Tällöin palkkatuen myöntämisen työnhakijaa koskevana edellytyksenä on se, että työttömän työnhakijan mahdollisuudet sopivan työn saamiseen ovat olennaisesti vähentyneet vamman tai sairauden vuoksi, eikä ammatillisen osaamisen puutteita tai työttömyyden pitkittymisen todennäköisyyttä arvioida.

Työvoimaviranomainen voi myöntää palkkatukea myös sillä edellytyksellä, että työnhakija on palkkatuen myöntämishetkellä täyttänyt 60 vuotta ja ollut työttömänä vähintään 12 kuukautta palkkatuen myöntämistä välittömästi edeltäneen 14 kuukauden aikana, eikä ammatillisen osaamisen puutteita arvioida.

Lisäksi työvoimaviranomainen voi myöntää palkkatukea oppisopimuskoulutukseen, vaikka henkilö ei kuuluisi mihinkään edellä kuvattuun kohderyhmään. Oppisopimuskoulutukseen myönnettävään palkkatukeen sovelletaan kuitenkin muita ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnettävän palkkatuen myöntämisen edellytyksiä.

2.1.3

Palkkatuen saajat

Palkkatukea voidaan myöntää hyvinvointialueelle, hyvinvointiyhtymälle, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen eriytettäviin tehtäviin sekä muulle yhteisölle ja työnantajalle, ei kuitenkaan valtion virastolle tai laitokselle.

Kunnalle ja kuntayhtymälle (pois lukien Helsingin kaupunki sen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen eriytettävät tehtävät) voidaan myöntää palkkatukea vain alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen ja 60 vuotta pitkään työttömänä olleen palkkaamiseen.

Luonnolliselle henkilölle palkkatukea voidaan myöntää vain taloudelliseen toimintaan. Näin ollen palkkatukea ei myönnetä kotitalouksille.

2.1.4

Työnantajaan liittyvät edellytykset

Työnantajaa koskien on säädetty useista edellytyksistä, joiden tulee täyttyä, jotta työvoimaviranominen voisi myöntää työnantajalle palkkatukea.

Ensinnäkin palkkatukea ei myönnetä, jos työnantaja on palkkatuen hakemista edeltäneiden 12 kuukauden aikana irtisanonut tuotannollisista tai taloudellisista syistä työntekijöitä, eikä työnantaja ole tämän jälkeen palkannut työntekijöitä siten, että työnantajaan työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä palkkatuen myöntämishetkellä on vähintään yhtä suuri kuin työntekijöiden määrä irtisanomisajankohtana. Tätä vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta, jos palkkatuki myönnetään kunnalle tai hyvinvointialueelle toimintaan, jota ei kuntalain (410/2015) tai hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) mukaan katsota kilpailluilla markkinoilla tapahtuvaksi toiminnaksi tai kyse on yhdistykselle, säätiölle tai rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle järjestämislain 88 §:n nojalla myönnettävästä 100 prosentin palkkatuesta. Edellytys on johdettu ryhmäpoikkeusasetuksesta.

Toiseksi palkkatukea ei myönnetä, jos tuki vääristäisi samoja tuotteita tai palveluja tarjoavien välistä kilpailua. Kolmantena esteenä palkkatuen myöntämiselle on se, jos työnantaja on olennaisesti laiminlyönyt palkanmaksuvelvollisuuttaan tai velvollisuuksiaan suorittaa veroja tai lakisääteisiä maksuja. Tähän ehtoon sisältyy työvoimaviranomaiselle harkintavaltaa tuella palkattavaan henkilöön liittyvien erityisten syiden perusteella. Neljäs este puolestaan koskee työnantajaa koskevia lainvoimaisia tuomioita tai työsopimuslaissa tarkoitettua seuraamusmaksua. Neljännen esteen taustalla on EU:n työnantajasanktiodirektiivin (2009/52/EY) täytäntöönpano.

Viides este on se, jos työnantajalle on aiemmin myönnetty palkkatukea tai järjestämislain mukaista 55 vuotta täyttäneiden työllistämistukea ja tuen päättymisestä on kulunut alle kolme vuotta. Määräaikaa ei ole määritetty valtiontukisääntelyssä, mutta ryhmäpoikkeusasetus määrittää enimmäiskestot palkkatuelle. Ilman tämän kaltaista niin sanottua jäähysääntöä, enimmäiskestot olisivat merkityksettömiä.

Kuudes este koskee muuta työnantajalle palkkakustannuksiin myönnettävää tukea. Jos työnantaja saa muuta tukea samoihin palkkakustannuksiin, selvitetään palkkatuen maksatuksen yhteydessä palkkatuen ja muun tuen yhteismäärä sekä verrataan tätä valtiontukisääntelyn mahdollistamaan enimmäismäärään. Jos enimmäismäärä ylittyy, vähennetään palkkatuen maksatusta erotuksen verran. Nykyisin palkkatuesta voidaan tehdä kielteinen päätös, jos palkkatukea tulisi muun tuen saamisen vuoksi maksettavaksi vain vähäinen määrä.

EU-sääntelystä johdetut palkkatuen myöntämisen edellytykset ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niitä voida kansallisesta laista poistaa, mutta joiltain osin niitä olisi mahdollista tiukentaa. Ehtoja on viimeksi tarkistettu vuoden 2023 palkkatukiuudistuksen yhteydessä, eikä tämän jälkeen ole käynyt ilmi merkittäviä muutostarpeita. Kansallinen edellytys kilpailun vääristymisestä on lainsäädännössä vakiintunut. Edellytys työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden, verojen tai lakisääteisten maksujen laiminlyönnin vaikutuksesta on myös perusteltua säilyttää.

Kuudennen esteen osalta olisi mahdollista siirtyä malliin, jossa palkkatukea ei voisi myöntää lainkaan, jos samoihin palkkakustannuksiin on myönnetty jo jotain muuta tukea. Tällaisen muutoksen myötä myös järjestämislain 93 §:ssä säädettyä menettelyä muun tuen huomioimisesta palkkatuen maksatuksessa ei tarvittaisi, koska palkkatuki katsottaisiin ensisijaiseksi tukimuodoksi ja mahdollisten muiden tukien myöntäjän tulisi ottaa huomioon myöntämänsä tuen ja palkkatuen tukikumulaatio. Ratkaisu voisi yksinkertaistaa jonkin verran erityisesti palkkatuen maksatusta.

2.1.5

Työsuhteeseen liittyvät edellytykset

Palkkatukea ei myönnetä, jos työsuhde, jota varten tuki on tarkoitettu, on alkanut ennen kuin tuen myöntämisestä on tehty päätös. Edellytys on tarpeellinen ehkäisemään sitä, ettei palkkatukea myönnetä työsuhteeseen, joka olisi syntynyt ilman tukea. Liikkeenluovutustilanteissa palkkatuki voidaan myöntää kuitenkin edellä kuvatusta poiketen sille ajalle, jota myönnetystä palkkatuesta on jäljellä. Sääntely on perusteltua säilyttää ja koskee vain rajallisia tilanteita, eikä niin sanotusti rasita peruspalkkatukiprosessia.

Palkkatukea voidaan myöntää, jos työnantaja sitoutuu maksamaan vähintään kyseiseen työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen mukaista palkkaa tai, jollei sovellettavaa työehtosopimusta ole, tavanomaisen ja kohtuullisen palkan kyseisestä työstä. Edellytys on vakiintunut osa palkkatukisääntelyä. Edellytyksen kumoaminen palkkatuen myöntämisen perusteena ei muuttaisi työnantajan velvollisuutta maksaa työehtosopimuksen mukaista tai kohtuullista palkkaa, vaan asiaa ei selvitettäisi palkkatukea myönnettäessä, eikä asian tullessa ilmi, olisi suora peruste periä palkkatukea takaisin. Edellytyksen poistaminen voisi osin ohjata palkkatukea työnantajavelvoitteita laiminlyöville työnantajille, joten poistaminen ei olisi tarkoituksenmukainen ratkaisu sääntelyn yksinkertaistamiseksi.

Palkkatukea ei voida myöntää, jos tuella palkattavan palkka määräytyisi yksinomaan työn tuloksen perusteella. Edellytyksen taustalla on ajatus siitä, että palkkatuki on kompensaatio alentuneesta tuottavuudesta. Jos työntekijän palkka perustuu puhtaasti tämän suoriutumiseen työtehtävissä, huomioi palkkausjärjestelmä tuottavuuden aleneman ilman palkkatukeakin. Tukikelpoisiin kustannuksiin ei myöskään lueta työn tulokseen perustuvaa palkan osaa.

2.1.6

Palkkatuen kesto

Palkkatukea myönnetään työsuhteen alusta ja sitä myönnetään kaikissa tapauksissa enintään työsuhteen keston ajaksi. Palkkatuen jatkamista on haettava ennen aiemmin myönnetyn jakson päättymistä.

Palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnetään viiden kuukauden ajalle. Jos tuella palkattava on ollut työtön vähintään 12 kuukautta palkkatuen myöntämistä välittömästi edeltäneiden 14 kuukauden aikana, palkkatuki myönnetään 10 kuukauden ajalle. Palkkatuen kesto on siis niin sanotusti kaksiportainen.

Palkkatuen kestoon on säädetty eräitä tilanteita koskevia poikkeuksia. Palkkatuki alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen myönnetään 10 kuukauden ajalle. Palkkatukea alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen voidaan kuitenkin jatkaa enintään 24 kuukautta kerrallaan. Tukiajan jatkaminen edellyttää, että työviranomaiselle toimitetaan palkkatukijakson aikana laadittu lääkärintodistus tuella palkatun työ- ja toimintakyvystä, työnantaja on toteuttanut työterveyshuollon suosittelemat kohtuulliset mukautukset ja työvoimaviranomaisen arvion mukaan tuella palkatun tuottavuus työtehtävässä on tehdyistä mukautuksista huolimatta alentunut vamman tai sairauden johdosta pysyvästi tai pysyväisluonteisesti.

Palkkatuki 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen palkkaamiseen voidaan myöntää 24 kuukaudeksi ja sitä voidaan jatkaa enintään 24 kuukautta kerrallaan.

Yhdistykselle, säätiölle tai rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle muuhun kuin elinkeinotoimintaan myönnettävän 100 prosentin palkkatuen kesto on 10 kuukautta, vaikka henkilö olisi ollut työtön vähemmän kuin 12 kuukautta viimeisten 14 kuukauden aikana.

Oppisopimuskoulutukseen myönnettävän palkkatuen kesto on mitoitettava koko sille ajalle, jonka työvoimaviranomainen arvioi tarkoituksenmukaiseksi ja tukiaikaa voidaan jatkaa, jos oppisopimuskoulutuksen kesto muuttuu koulutuksen aikana. Palkkatuen kestoa koskevia poikkeuksia on tarkistettu viimeksi vuoden 2023 palkkatukiuudistuksen yhteydessä, eikä niiden osalta ole tunnistettu merkittäviä muutostarpeita.

Palkkatuen kestoon voisi lisätä työvoimaviranomaisen harkintavaltaa. Ryhmäpoikkeusasetus mahdollistaa palkkatuen keston pidentämisen 12 kuukaudeksi epäedullisessa asemassa olevien henkilöiden osalta. Järjestämislain ammatillisen osaamisen parantamiseen tarkoitetun palkkatuen kohderyhmät täyttävät epäedullisessa asemassa olevan henkilön määritelmän, mutta eivät kaikilta osin erityisen epäedullisessa asemassa olevan henkilön määritelmää. Erityisen epäedullisessa asemassa olevasta henkilöstä palkkatukea voitaisiin myöntää enintään 24 kuukaudeksi.

Palkkatuen keston kaksiportaisuuden tarkoituksena on kannustaa työnantajia työllistämään myös pitkään työttömänä olleita henkilöitä. Pitkään työttömänä olleiden positiivinen erityiskohtelu voitaisiin kuitenkin toteuttaa myös siten, että palkkatukijaksoa olisi mahdollista jatkaa, jos henkilö on ollut ennen palkkatuettuun työhön siirtymistä pitkään työtön.

Palkkatukijakson lähtökohtainen kesto tulisi mitoittaa siten, että myös mahdollinen jatkojakso yhdessä alkuperäisen jakson kanssa olisi enintään epäedullisessa asemassa olevan henkilön palkkaamiseen määritellyn enimmäiskeston mittainen.

Komission valmistelemassa uudessa ryhmäpoikkeusasetuksessa edellä mainittuja enimmäiskestoja tullaan mahdollisesti korottamaan. Koska uuden ryhmäpoikkeusasetuksen sisältö ja voimaantuloajankohta ovat osin epävarmoja, olisi perusteltua, että kestoa koskeva kansallinen sääntely olisi yhdenmukainen voimassa olevan asetuksen kanssa.

Tilanteissa, joissa palkkatuen jatkaminen on nykyisin mahdollista, on jatkamisen edellytyksistä säädetty tarkasti. Lähtökohtaisesti palkkatuen myöntäminen yhdellä kerralla vähentää päätösten ja hakemusten määrää, minkä voidaan katsoa vähentävän viranomaisten ja työnantajien hallinnollista työtä. Jatkopäätösten tekeminen on myös haastavaa perustella, kun työsuhde johon palkkatukea haetaan, on jo syntynyt ja työnantaja on ilmaissut tahtonsa jatkaa työsuhdetta.

Mikäli kyseessä on jo valmiiksi toistaiseksi voimassa oleva työsuhde, ei palkkatuen jatkamiselle ole perusteita. Jos taas jatkopäätökset mahdollistettaisiin määräaikaisten työsuhteiden määräaikaisiin jatkoihin, edistettäisiin palkkatuella osaltaan määräaikaisia työsuhteita toistaiseksi voimassa olevien sijasta. Jatkopäätöstä tehtäessä voitaisiinkin edellyttää pitkään jatkuneen työttömyyden lisäksi sitä, että ensimmäinen palkkatukijakso on toteutunut määräaikaisessa työsuhteessa ja työnantaja solmii työllistettävän kanssa toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen.

Tilastokeskuksen kokeellisen tulorekisterin palkat ja palkkiot -tilaston mukaan marraskuussa 2025 palkka- ja palkkiotulojen mediaani oli 3 345 euroa. https://stat.fi/tup/kokeelliset-tilastot/tulorekisterin_palkat_ja_palkkiot/2026-01-08/index.html

Palkkatuen määrä on pääsääntöisesti 50 prosenttia tukikelpoisista palkkakustannuksista, kuitenkin enintään lailla määritetty euromääräinen enimmäismäärä. Nykyinen enimmäismäärä vastaa 2 520 euron kuukausipalkkaa, joka alittaa selvästi suomalaisten mediaanipalkan. Palkkatukea voidaan myöntää työsuhteeseen, jossa on tätä korkeampi palkka, mutta tällöin tuen määrä on enimmäismäärän suuruinen, jolloin prosentuaalinen tuki on pienempi kuin 50 prosenttia. Enimmäismäärä tarkistetaan kolmen vuoden välein ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti. Palkkatuen prosentuaalinen määrä vastaa puolestaan voimassa olevan ryhmäpoikkeusasetuksen mahdollistamaa enimmäismäärää.

Pääsäännöstä poiketen palkkatuki alentuneesti työkykyisestä henkilöstä on 70 prosenttia tukikelpoisista palkkakustannuksista. Jos tuella palkattava on ollut työtön vähintään 24 kuukautta palkkatuen myöntämistä välittömästi edeltäneiden 28 kuukauden aikana yhdistykselle, säätiölle tai rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle myönnettävän palkkatuen määrä on kuitenkin 100 prosenttia tukikelpoisista palkkakustannuksista korotettuna kertoimella 1,23. Niin sanotun 100 prosentin palkkatuen tukikelpoisiin palkkakustannuksiin luetaan kuitenkin vain palkkakustannukset, jotka vastaavat enintään 65 prosentin työaikaa alan säännöllisestä enimmäistyöajasta. Alentuneesti työkykyisestä myönnettävälle palkkatuelle ja 100 prosentin palkkatuelle on määritetty oma euromääräinen enimmäismäärä, joka perustuu muuta palkkatukea vastaavasti 2 520 euron kokoaikaisen työntekijän kuukausipalkkaan.

Tukikelpoiset kustannukset on määritetty laissa siten, että niiden pohjalta on voitu muodostaa lista tulorekisterin tulolajeista, jotka luetaan tukikelpoisiin kustannuksiin ja joita ei lueta tukikelpoisiin kustannuksiin. Tukikelpoisiksi palkkakustannuksiksi luetaan työntekijälle työajan tai urakan suorittamisen perusteella maksettava ennakonpidätyksen alainen palkka, ei kuitenkaan eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta lomarahaa tai lomakorvausta, lisä- tai ylityökorvauksia tai työaikapankin rahakorvausta, palkkaa ajalta, jolloin työnantaja on oikeutettu eräisiin etuuksiin, työtekijän tai työnantajan tulokseen perustuvaa palkanosaa, eikä kustannusten korvauksia tai työsuhde-etuja.

Palkkatuen enimmäismäärää on tarkistettava valtioneuvoston asetuksella kolmivuotiskausittain vastaamaan ansiotason indeksiä. Lakiin tulisi lisätä maininta siitä, minkä vuoden enimmäismäärät laissa on.

Tukien ja korvausten takaisinperintää koskevassa 134 §:ssä säädetään edellä mainittujen lisäksi siitä, milloin työvoimaviranomaisen on määrättävä tuen maksamisen keskeyttämisestä tai lopettamisesta. Palkkatuen maksamisen esteistä säädetään myös 94 §:ssä. Sen mukaan palkkatukea ei makseta, jos tuen saaja ei noudata palkkatukipäätöksessä asetettuja ehtoja, palkkatuen myöntämisen jälkeen käy ilmi, että laissa säädetyt edellytykset eivät täyty taikka palkkatukea on myönnetty virheellisesti, liikaa tai perusteettomasti. Nämä säännökset ovat osittain päällekkäisiä 134 §:ssä säädetyn kanssa ja sääntelyä olisi tarpeen selkeyttää ja korjata tältä osin.

Niiltä osin kuin edellä on todettu, ettei sääntelyssä ole todettu sisällöllisiä muutostarpeita on sääntelyä kuitenkin jossain määrin selkeyttää säädösteknisin muutoksin.

Aho, Simo; Tuomala, Juha; Hämäläinen, Kari; Mäkiaho, Ari (2018), Työvoimapalvelujen kohdistuminen ja niihin osallistuvien työllistyminen, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 19/2018. Juho Alasalmi, Naufal Alimov, Laura Ansala, Henna Busk, Ville-Valtteri Huhtala, Antti Kekäläinen, Peetu Keskinen, Olli-Pekka Ruuskanen, Lauri Vuori (2019), Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle, Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2019.Rita Asplund, Antti Kauhanen, Miika Päällysaho, Pekka Vanhala (2018), Palkkatuen vaikuttavuus – palkkatukijärjestelmän ja sen uudistuksien arviointi, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 75/2018.

Korpela, Heikki (2025), Displacement effects of the Finnish hiring subsidy – Evidence from a funding discontinuity, VATT Working Papers 179.

Kuntien toimintaa ohjaava rahoitusvastuu työttömyysetuuksista kannustaa kuntia sellaiseen palkkatuella työllistämiseen, joka edistää palkkatukijakson jälkeistä työllistymistä. Palkkatuen työllisyysvaikutuksen suuruus on arvioituyrityksiin työllistettäessä noin 1–3 kuukauden suuruiseksi vuodessa pitkällä aikavälillä. Mikäli tämän työllisyysvaikutuksen sijasta kunta olisi maksanut keskimääräistä (300 euroa kuukaudessa) työttömyysetuuksien rahoitusvastuuosuutta, olisi kunta maksanut noin 300–900 euroa vuodessa vähemmän työttömyysetuuksia. Olettaen keskimääräisen rahoitusvastuun, keskimääräisen arvioidun työllisyysvaikutuksen sekä keskimääräisen kunnallisveron keskimääräisellä palkkatuetun työntekijän palkalla, tulisi vaikutusten säilyä arviolta noin seitsemän vuotta ennen kuin investointi palkkatukeen tulisi kunnan näkökulmasta taloudellisesti kannattavaksi. Koko julkisen talouden näkökulmasta investointi tulee kannattavaksi kuitenkin huomattavasti aikaisemmin. Korpelan (2025)mukaan yritykselle myönnetyllä palkkatuella on neljän vuoden aikana julkista taloutta kumulatiivisesti vahvistava keskimäärin arviolta noin 4 000–5 000 euron suuruinen vaikutus yhtä työllistettyä kohden. Nykyisten kannustimien suuruus ei välttämättä ohjaa kuntia työllistämään palkkatuella.

Palkkatuen määrä ja tukikelpoiset kustannukset

Palkkatuen maksamisen esteet sekä tukien ja korvausten takaisinperintä

Kuntien rahoitusvastuu työttömyysetuuksista

2.2

Starttiraha

Starttirahasta säädetään järjestämislain 11 luvussa. Starttirahan tarkoituksena on turvata yrittäjän toimeentuloa yritystoiminnan käynnistämis- ja vakiinnuttamisvaiheessa. Työvoimaviranomainen voi myöntää starttirahaa henkilöasiakkaalle, joka aloittaa työttömyysturvalaissa tarkoitetun päätoimisen yritystoiminnan tai laajentaa sivutoimisena harjoittamansa yritystoiminnan päätoimiseksi. Starttiraha myönnetään kuudeksi kuukaudeksi ja sille voidaan myöntää jatkoa siten, että starttirahajaksojen yhteenlaskettu kesto on enintään 12 kuukautta.

Järjestämislain 101 §:n 3 momentin mukaan, jos starttirahan saajalla on starttirahakauden aikana yritystoimintaan liittymättömiä tuloja tai hänen palkkakustannuksiinsa on myönnetty muuta julkista tukea, tulojen määrä vähennetään starttirahan määrästä.

Säännös ei yksiselitteisesti määrittele sitä, kuinka yritystoimintaan liittymättömät tulot tulee ajallisesti kohdentaa. Työ- ja elinkeinoministeriön saaman tiedon mukaan tämä on johtanut siihen, että osa työvoimaviranomaisista soveltaa säännöstä niin sanotusti maksuperusteisesti eli yritystoimintaan liittymätön tulo kohdennetaan maksupäivän mukaan. Osa työvoiviranomaisista taas soveltaa säännöstä niin sanotusti ansaintaperusteisesti eli tulo kohdennetaan sille ajalle, jona se on ansaittu. Sääntelyä olisi tarkennettava siten, että edellä mainittu tulkinnanvaraisuus poistettaisiin ja laissa määriteltäisiin yksiselitteisesti se, onko tulot tarkoitus huomioida maksu- vai ansaintaperusteisesti. Tulot tulisi huomioida ansaintaperusteisesti.

3

Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on lisätä työvoimaviranomaisen harkintavaltaa palkkatukea myönnettäessä sekä yksinkertaistaa sääntelyä. Muutoksilla pyritään lisäämään positiivisia työllisyysvaikutuksia.

4

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1

Keskeiset ehdotukset

4.1.1

Palkkatuki

Palkkatuen kestoa ammatillisen osaamisen parantamiseen muutettaisiin siten, että nykyisen viiden ja kymmenen kuukauden sijaan työvoimaviranomainen voisi myöntää palkkatukea enintään 12 kuukauden ajalle. Kestoon lisättäisiin siten työvoimaviranomaisen harkintaa. Palkkatukea olisi mahdollista jatkaa siten, että palkkatukijaksojen kesto yhteensä olisi enintään 12 kuukautta. Jatkamisen edellytyksenä olisi se, että työnhakijan työttömyys olisi kestänyt 12 kuukautta viimeisten 14 kuukauden aikana ja tehtäisiin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.

Ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnetyn palkkatuen edellytyksiä kevennettäisiin. Nykyisin yksi palkkatuen myöntämisen edellytyksistä on se, ettei työsuhteeseen palkattava työtön työnhakija ole ollut missään ansiotyössä edellisen kuuden kuukauden aikana. Jatkossa edellytettäisiin, ettei henkilö ole ollut vakinaisessa ansiotyössä viimeisen kuuden kuukauden aikana. Lisäksi työvoimaviranomaisen ei tarvitsisi jatkossa enää arvioida todennäköisyyttä sille, kestäisikö tuella palkattavan työttömyys yli 12 kuukautta, jos hän on ollut työttömänä välittömästi ennen palkkatuen myöntämistä alle 12 kuukautta.

Lisäksi sääntelyä selkeytettäisiin säädösteknisesti.

4.1.2

Starttiraha

Starttirahaa koskevaa sääntelyä muutettaisiin siten, että starttirahakauden aikana saadut yritystoimintaan liittymättömät tulot huomioitaisiin ansaintaperusteisesti. Muutoksella selkeytettäisiin sääntelyä ja poistettaisiin nykyinen tulkinnanvaraisuus ansaintaperusteisen ja maksuperusteisen yritystoimintaan liittymättömien tulojen huomioimisen välillä.

4.2

Pääasialliset vaikutukset

Esitykseen sisältyy useita muutosehdotuksia palkkatukisääntelyyn, joiden oletetaan jonkin verran lisäävän palkkatuen käyttöä. Ehdotettu palkkatuen keston muuttaminen harkinnanvaraiseksi voi kuitenkin myös vähentää palkkatuen käyttöä tai lisätä sitä riippuen siitä, miten työvoimaviranomaiset ja työnantajat reagoisivat muutokseen. Jatkopäätöksen tekemisellä tilanteessa, jossa työllistetty otetaan toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, voi jossain määrin lisätä palkkatuen vaikuttavuutta. Palkkatuen kaltaisten tukimuotojen korvautuminen palkkatuella tai päinvastoin vähentää ehdotettujen muutosten potentiaalisia vaikutuksia. Ehdotettujen muutosten työllisyysvaikutusten suunta ja suuruus on epävarma, mutta useimmat ehdotetuista muutoksista johtaisivat arviolta melko vähäisiin, mutta positiivisiin työllisyysvaikutuksiin.

Ehdotetuilla muutoksilla olisi vaikutusta työvoimaviranomaisten myöntämien tukien määrään. Ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnettävän palkkatuen keston muuttaminen harkinnanvaraiseksi, voisi lisätä tai vähentää työvoimaviranomaisten kustannuksia riippuen siitä, miten ne harkintavaltaa käyttäisivät. Todennäköisimpänä skenaariona pidetään sitä, että ehdotettu muutos palkkatuen kestoon vähentäisi jonkin verran palkkatuen kustannuksia, mitä kompensoisi muiden muutosten kustannuksia lisäävä vaikutusta sekä mahdollista palkkatuen volyymin kasvua. Ehdotettujen muutosten johdosta ei ehdoteta muutoksia kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin.

4.2.1

Taloudelliset vaikutukset

Yritykset ja järjestöt

Julkinen talous

Palkkatuen kohderyhmän laajentaminen ja jatkopäätösten mahdollistaminen ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnetyn palkkatuen osalta voisivat jossain määrin lisätä tilanteita, joissa työnantajat voivat hakea tukea työntekijän palkkakustannuksiin. Jotkin kunnat ovat kuitenkin voineet myöntää jo nykyisin tämänkaltaisin ehdoin omia työllistämistukia, miltä osin ehdotetut muutokset työvoimapalveluiden järjestämislain nojalla myönnettäviin tukiin eivät lisäisi työnantajien mahdollisuuksia hakea tukea.

Ehdotettu muutos ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnettävän palkkatuen enimmäiskeston nostamisesta ja samalla keston muuttamisesta harkinnanvaraiseksi voi johtaa osin nykyistä pidempiin ja osin lyhyempiin palkkatukijaksoihin. Mikäli työnantajalla on tarve työntekijälle pidempikestoisesti, on pidempikestoinen tuki työnantajalle parempi. Jos työvoimaviranomaiset käyttäisivät harkintavaltaa siten, että ne myöntäisivät palkkatukea nykyistä lyhyempänä, voisi tämä jossain määrin vähentää työnantajien halukkuutta palkata palkkatuella. Toisaalta ehdotettu muutos mahdollistaisi palkkatuen keston kasvattamisen nykyisestä, millä voisi olla puolestaan palkkatuen houkuttelevuutta lisäävä vaikutus.

Työvoimaviranomaisten harkintavallan lisääminen johtaa todennäköisesti eriäviin käytänteisiin palkkatuen kestoissa työllisyysalueiden välillä. Muutoksen myötä työllisyysalueiden tarve viestiä selkeästi työnantajille aluekohtaisista käytänteistä korostuu. Työnantajien näkökulmasta tukijärjestelmän ennakoitavuus on tärkeää, eikä työnantajilla ole myöskään mahdollisuutta tai kannattavaa käyttää merkittävästi aikaa tukijärjestelmään perehtymiseen.

Ehdotetuilla muutoksilla voi olla vaikutuksia kolmannen sektorin toimijoihin, jotka rahoittavat toimintansa täysimääräisesti tai lähes täysimääräisesti erilaisin avustuksin.

Ehdotettu mahdollisuus palkkatuen jatkamiselle tilanteessa, jossa henkilö työllistyy toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, ei ole useissa tilanteissa käytännössä mahdollinen vaihtoehto järjestöille, joiden rahoituspohja perustuu epävarmoihin ja ajassa vaihteleviin avustuksiin. Ehdotetut säännökset kuitenkin mahdollistaisivat työvoimaviranomaiselle palkkatuen kestoa koskevan harkinnan siten, että järjestöille palkkatuki myönnettäisiin yhdessä erässä ja kestoltaan täysimääräisenä, jos tämä olisi henkilöasiakkaan työllisyyden edistämisen näkökulmasta tarkoituksenmukaista. Toisaalta palkkatukijakson pituus voi myös lyhentyä nykyisestä. Edellä kuvatun johdosta ehdotettujen palkkatuen keston jatkoa koskevien muutosten arvioidaan vaikuttavan melko vähäisesti järjestöjen mahdollisuuksiin työllistää palkkatuella.

Ehdotetut muutokset palkkatuen kestoon voivat vaikuttaa palkkatuen kustannuksiin merkittävästi. Enimmäiskeston nostaminen nykyisestä 10 kuukaudesta 12 kuukauteen voi lisätä yhden työllistämisjakson keskimääräistä kustannusta, mikäli työvoimaviranomaiset myöntävät palkkatuen nykyistä pidemmäksi ajaksi. Mahdolliset muutokset kohdistuisivat erityisesti niihin jaksoihin, jotka nykyisin myönnetään pääsäännön mukaan viiden tai kymmenen kuukauden mittaisina. Muissa tilanteissa joko työsuhteen kesto tai työvoimaviranomaisen harkinta on määrittänyt tukijakson keston. Mikäli oletetaan, että kaikki vuonna 2025 aloitetut viiden ja kymmenen kuukauden palkkatukijaksot olisi myönnetty 12 kuukauden mittaisena, olisivat nämä palkkatukijaksot maksaneet noin 21,8 miljoonaa euroa enemmän. Tätä voidaan pitää arviona muutoksen kustannuksia kasvattavan vaikutuksen enimmäismäärästä. Kestojen pidennys voisi myös jossain määrin lisätä työnantajien halukkuutta hakea palkkatukea. Keston myöntämistä kaikissa tilanteissa enimmäiskeston pituisena ei voida kuitenkaan pitää erityisen todennäköisenä skenaariona. Työvoimaviranomaiset voisivat käyttää harkintaa ja todennäköisesti ainakin osassa tapauksista palkkatuki myönnettäisiin kestoltaan lyhyempänä. Lisäksi on epävarmaa, kuinka moni edellä kuvatun laskelman työsuhteista on jatkunut vähintään 12 kuukauden ajan. Jos laskelmassa huomioidaan ainoastaan toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet, olisi kustannusten kasvu noin 8 miljoonaa euroa.

Ehdotettu harkintavalta palkkatuen keston määrittelyssä pitää sisällään myös sen mahdollisuuden, että työvoimaviranomaiset myöntäisivät palkkatuen nykyisten kestojen mittaisina, jolloin kustannukset eivät muuttuisi. Harkintavallan lisäksi esityksessä ehdotetaan mahdollisuutta myöntää ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnettävää palkkatukea kahdessa osassa, jos henkilö on ollut ennen palkkatuella työllistymistä ollut pitkään työttömänä. Jatkopäätöksen ehtona on, että ensin määräaikaiseen työsuhteeseen palkkatuella työllistetty työnhakija palkataan toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Työvoimaviranomaiset saattaisivat hyödyntää harkintavaltaa myös siten, että nämä myöntäisivät ensimmäisen palkkatukijakson nykyistä lyhyempänä ja myöntäisivät jatkojakson tämän jälkeen, jos ehdot täyttyvät. Koska jatkopäätökset koskisivat vain tilanteita, joissa määräaikaisen työsuhteen jälkeen solmitaan toistaiseksi voimassa oleva työsuhde, ei jatkopäätöksiä tehtäisi kaikkiin palkkatukijaksoihin. Vuoden 2025 luvuilla olettaen, jos työvoimaviranomaiset myöntäisivät ensin viiden kuukauden palkkatukijakson ja pitkään työttömänä olleista jatkojaksona toiset viisi kuukautta ja kaikkien ensimmäisen jakson määräaikaisessa työsuhteessa olleista myönnettäisiin jatkojakso eli kaikki työllistyisivät toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, palkkatuen kustannukset alenisivat noin 10,9 miljoonaa eurolla. Muutos johtuu siitä, että työsuhteet, jotka ovat jo ensimmäisen jakson kohdalla toistaiseksi voimassa olevia, jäisivät jatkopäätösmahdollisuuden ulkopuolelle. Oletus siitä, että kaikki ensin määräaikaisessa työsuhteessa olleet työllistetyt työllistyisivät toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, on myös epärealistinen. Jos toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden osuudeksi oletetaan sama osuus kuin ensimmäisten jaksojen kohdalla, kustannukset alenisivat noin 38,9 miljoonalla eurolla.

Edellä kuvatut laskelmat kuvaavat oletettuja ääripäitä siitä, miten työvoimaviranomaiset voisivat reagoida ehdotettuihin kestojen muutoksiin. Kestoihin ehdotettavien muutosten taloudelliset vaikutukset ovat näiden laskelmien perusteella potentiaalisesti suuria, mutta suunnaltaan epävarmoja. Todennäköisimpänä skenaariona voidaan pitää kustannusten lievää vähentymistä. Tätä näkökulmaa tukevia seikkoja ovat ainakin seuraavat:

- työvoimaviranomaisen intressi käyttää harkintaa kustannusten vähentämiseen, eikä myöntää tukea enimmäiskestoisena;

- osassa tilanteista työsuhteiden kesto rajoittaa palkkatuen kestoa enimmäiskestoa lyhyemmäksi

- palkkatuen jatkaminen mahdollista vain tilanteissa, joissa henkilö on ollut ennen palkkatuella työllistymistä pitkään työttömänä ja henkilö työllistyy ensin määräaikaiseen työsuhteeseen, jonka jälkeen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen

- lyhyen aikaa työttömänä olleiden palkkatuen keston merkittävälle nostamiselle ei ole tunnistettu tarvetta, vaikka ehdotetut muutokset sen mahdollistaisivat

Ehdotetut muutokset ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnettävän palkkatuen myöntämisen ehtojen keventämisestä lisäävät tilanteita, joissa palkkatuki on mahdollista myöntää ja muutokset voivat jonkin verran lisätä palkkatuen käyttöä. Palkkatuesta tehtiin vuonna 2025 noin 3 400 kielteistä päätöstä. Kielteisten päätösten perusteista ei ole kuitenkaan saatavilla tilastotietoa, joten ei ole mahdollista arvioida, kuinka monen päätöksen kohdalla olisi voitu tehdä myönteinen päätös, jos ehdotetut muutokset olisivat olleet voimassa vuonna 2025. Tiedossa ei ole myöskään, kuinka suuri joukko työttömistä on ollut vailla vakinaista ansiotyötä viimeisten kuuden kuukauden aikana, muttei ole ollut vailla työtä yhdenjaksoisesti, eikä kuulu myöskään mihinkään muuhun palkkatuen kohderyhmään. Joukon suuruus oletetaan kuitenkin melko pieneksi. Pitkäaikaistyöttömyyden riskin arviointi on ollut osin päällekkäistä palkkatuen tarkoituksenmukaisuusharkinnan kanssa, joka ehdotetaan säilytettäväksi nykyisellään. Edellä kuvattujen ehtojen keventäminen voi lisätä jonkin verran palkkatuen käyttöä, mutta tarkoituksenmukaisuusharkinnalla voitaisiin tehdä edelleen kielteisiä päätöksiä lyhyen aikaa työttömänä olleiden kohdalla.

Edellä kuvattujen palkkatuen kestoa ja myöntämisen edellytyksiä koskevien muutosten vaikutukset ovat suuruudeltaan ja vaikutuksen suunnaltaan kokonaisuutena epävarmoja. Mahdollisten skenaarioiden sisälle mahtuu myös tilanne, jossa kustannukset eivät muuttuisi lainkaan. Muutokset ovat luonteeltaan sellaisia, että työvoimaviranomaisella on merkittävää harkintavaltaa, jolla tämä voisi vaikuttaa lopullisten kustannusten tasoon. Näiden seikkojen vuoksi edellä kuvattuja muutoksia ei ole katsottu sellaisiksi, että niiden johdosta ehdotettaisiin muutoksia kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin. Ehdotetuista muutoksista mahdollisesti aiheutuvat muutokset palkkatuen kustannuksissa tulisivat huomioitua joka tapauksessa viiveellä valtionosuuksien kustannusten jaon tarkistuksen yhteydessä.

Uudistuksen voimaantulon yhteydessä kunnille voi syntyä vähäisiksi arvioituja kustannuksia uuteen sääntelyyn ja päivittyneisiin tietojärjestelmien ominaisuuksiin perehtymisestä. Lisäksi työllisyysalueille syntyisi tarve viestiä uudesta palkkatukisääntelystä ja sen aiheuttamista muutoksista selkeästi työnantajille ja työnhakijoille, mistä voi aiheutua vähäisiä lisäkustannuksia.

Edellä kuvatut muutokset koskisivat kunnille aiheutuvia kustannuksia. Ehdotetut muutokset edellyttäisivät myös muutoksia valtakunnallisiin tietojärjestelmiin, joista vastaa KEHA-keskus. Tietojärjestelmäkehityksen kertaluonteisiksi kustannuksiksi arvioidaan noin 100 000–200 000 euroa. Muutostarpeet kohdistuvat sähköiseen asiointipalveluun, jonka kautta palkkatukea haetaan ja yleiseen avustusjärjestelmään, jossa työvoimaviranomaiset tekevät palkkatukipäätökset sekä palkkatukea koskeviin tilasto- ja raporttituotteisiin.

4.2.2

Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset

4.2.2.1

Viranomaiset

Ehdotetut muutokset vaikuttaisivat erityisesti työvoimaviranomaisiin, jotka myöntävät palkkatukea. Palkkatuen kestoon ehdotetut muutokset lisäisivät työvoimaviranomaisten harkintavaltaa ja mahdollisuuksia myöntää palkkatukea nykyistä joustavammin eri tilanteissa. Pitkäaikaistyöttömyyden riskin arvioinnista luopuminen ja muun tuen huomioimiseen ehdotettu kevennys vähentäisivät jossain määrin työvoimaviranomaisten hallinnollisen työn määrää. Toisaalta mahdollisuus ammatillisen osaamisen parantamiseen tarkoitetun palkkatuen myöntämiseen yhden jakson sijasta kahdessa erässä pitkään työttömänä olleiden osalta voisi lisätä jonkin verran hallinnollista työtä. Työmäärän lisäys riippuisi siitä, kuinka paljon jatkopäätöksiä tehtäisiin. Työvoimaviranomaiset voisivat myös itse vaikuttaa siihen, kuinka laajasti ne hyödyntäisivät ja tarjoaisivat jatkopäätösmahdollisuutta työnantajille.

Ehdotetut muutokset edellyttäisivät tietojärjestelmämuutoksia, joista vastaa KEHA-keskus. Muutostarpeet kohdistuvat sähköiseen asiointipalveluun, yleiseen avustusjärjestelmään, sekä palkkatukea koskeviin tilasto- ja raporttituotteisiin. Ehdotetut muutokset huomioitaisiin palkkatuen hakemuslomakkeen päivityksessä ja luotaisiin avustusjärjestelmään nykyisen sääntelyn mukaisen moduulin rinnalle uusi moduuli, koska ennen lain voimaantuloa myönnettyihin palkkatukiin sovellettaisiin myöntöhetkellä voimassa ollutta sääntelyä päätösten päättymisajankohtaan asti. Avustus- ja asiakastietojärjestelmään tehdyt muutokset tulee huomioida myös tilastoinnissa ja muussa raportoinnissa siltä osin kuin poimittavissa tietosisällöissä tapahtuu muutoksia.

Työvoimaviranomaisten toimintaa valvoo lupa- ja valvontavirasto (LVV). Ehdotetut muutokset työvoimaviranomaisen harkintavallan lisäämisestä voivat johtaa alueelliseen eriytymiseen soveltamiskäytännössä. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan kyseisessä laissa säädetyt palvelut on suunniteltava ja toteuttava sisällöltään, laadultaan ja laajuudeltaan sellaisina kuin asiakkaiden palvelutarve edellyttää. Soveltamiskäytäntöihin liittyvä eriytyminen voi jossain määrin lisätä tarvetta lupa- ja valvontaviraston suorittamalle omaehtoiselle valvonnalle edellä mainitun periaatteen toteutumisen varmistamiseksi.

4.2.2.2

Työllisyys

Palkkatuella on havaittu tutkimuksissa positiivisia työllisyysvaikutuksia, kun työtön työllistetään palkkatuettuun työhön yritykseen. Siltä osin kuin muutokset johtaisivat yrityksille myönnetyn palkkatuen käytön kasvuun, olisi muutoksilla arviolta positiivisia työllisyysvaikutuksia. Myös muiden palkkatuen vaikutusten, kuten sosiaalisen osallisuuden tunteet työllistymisen ajalta, ovat määrällisesti riippuvaisia palkkatuella työllistettyjen määrän muutoksesta. Palkkatuella työllistettyjen määrä voisi kasvaa ehdotettujen muutosten myötä esimerkiksi siten, että työvoimaviranomaiset myöntäisivät palkkatukea keskimäärin nykyistä lyhyemmissä jaksoissa, jolloin työvoimaviranomaisen nykytasoinen budjetti riittäisi useamman henkilön työllistämiseen. Mikäli keston muutos ei olisi yksittäisen työllistämisjakson kohdalla merkittävä, voidaan olettaa, että muutos ei merkittävästi vähentäisi palkkatuen vaikuttavuutta. Lisäksi mahdollisilla jatkopäätöksillä voitaisiin kannustaa työnantajia työllistämään tuella työllistettyjä toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.

Ehdotettu muutos palkkatuen jatkamisen mahdollistamisesta, kun henkilö on ollut ennen palkkatuelle siirtymistä pitkään työttömänä ja työnantaja palkkaa hänet jatkon edellytyksenä toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, voisi jossain määrin lisätä palkkatuen vaikuttavuutta jatkojaksojen osalta. Vuonna 2024 aloitetuista palkkatuetuista työsuhteista oli toistaiseksi voimassa olevia noin 19 % ja vuonna 2025 noin 26 %. Määräaikaisia palkkatuettuja työsuhteita, joita ennen henkilö oli ollut pitkään työttömänä, aloitettiin vuonna 2025 arviolta noin 3 000. Jos määräaikaisten työsuhteiden jälkeen palkkatuella työllistettäisiin toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen vastaava osuus kuin palkkatuella työllistetyistä aloittaa toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen ensimmäistä kertaa tukea myönnettäessä, jatkojaksoja myönnettäisiin arviolta noin 570–780 jaksoa vuodessa. Pitkään työttömänä olleiden kohderyhmän osalta toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden solmiminen on kuitenkin harvinaisempaa kuin lyhyen aikaa työttömänä olleiden kohdalla. Jos jatkojaksojen määrän oletetaan vastaavan pitkään työttömänä olleiden toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden osuutta palkkatukea myönnettäessä vuosina 2024–2025, olisi jatkojaksoja vuoden 2025 työllistämisten määrä olettaen noin 420–630 jaksoa vuodessa. Koska nämä työsuhteet olisivat toistaiseksi voimassa olevia ja niitä edeltää määräaikainen työsuhde samoissa työtehtävissä, voidaan työsuhteita pitää sellaisina, jotka suurella todennäköisyydellä jatkuvat palkkatukijakson jälkeen. Jatkojaksoihin ehdotetulla muutoksella voidaan näin ollen arvioida olevan joidenkin satojen henkilöiden positiivinen työllisyysvaikutus. Palkkatuen vaikuttavuutta vähentää se seikka, että osa henkilöistä saattaisi työllistyä ilman palkkatuen jatkoakin.

Palkkatuen kohderyhmää kasvattavalla muutoksella sekä tuen työttömyyden kestoa koskevan harkinnan keventämisellä laajennetaan joukkoa, joka voisi palkkatuella työllistyä ja näin ollen palkkatuella työllistettyjen määrän arvioidaan jonkin verran kasvavan. Palkkatuen kestoon tehtävät muutokset voivat lisätä työvoimaviranomaisten kannustimia myöntää ja markkinoida palkkatukea, mutta toisaalta muutos voi vaikuttaa myös negatiivisesti työnantajien halukkuuteen työllistää palkkatuella esimerkiksi kestojen mahdollisen lyhenemisen tai työllisyysalueiden välisistä eroista johtuvien epäselvyyksien vuoksi. Vaikutus palkkatuella työllistettyjen määrään riippuu siitä, kumpi vaikutus olisi voimakkaampi. Edellä kuvattujen muutosten voimakkuus ja osin myös vaikutuksen suunta (palkkatuen määrää kasvattava vai vähentävä) on epävarmaa, joten ehdotetuille muutoksille ei ole mahdollista laskea määrällistä arviota.

Ehdotettu muutos siitä, ettei palkkatukea voida myöntää, jos ennen palkkatuen myöntämistä on myönnetty muuta tukea samoihin palkkakustannuksiin, voi jossain määrin vähentää palkkatuen käyttöä. Vaikutukset koskisivat kuitenkin tilanteita, joissa työsuhdetta tuetaan julkisin varoin jollakin muulla tuella, joten tältä osin palkkatuen käytön vähenemisellä ei arvioida olevan negatiivisia työllisyysvaikutuksia, sillä vaihtoehtoisella tuella voidaan olettaa saavutettavan palkkatuen kaltaisia vaikutuksia. Palkkatuetun työn käytössä tapahtuvat muutokset voivat myös heijastua kuntien tarjoamien omien työllistämistukien käyttöön. Palkkatuetun työn kasvava volyymi voi korvata kuntien työllistämistukia tai palkkatuen käytön laskiessa kuntien omat työllistämistuet voivat korvata palkkatukea. Kuntien omien työllistämistukien tarkasta määrästä ja vaikuttavuudesta ei ole olemassa koottua tutkittua tietoa. Oletettavasti kuntien omat työllistämistuet muistuttavat kuitenkin siinä määrin palkkatukea, että eri tukimuotojen vaikuttavuus voidaan olettaa samankaltaiseksi. Näin ollen eri tukimuotojen korvautuminen samankaltaisella toisella tukimuodolla ei johtaisi merkittäviin työllisyysvaikutuksiin.

4.2.2.3

Vaikutukset eri työttömien työnhakijoiden ryhmiin

Ehdotetut muutokset palkkatuen myöntämisen edellytyksiin laajentaisivat sitä työttömien työnhakijoiden joukkoa, josta palkkatuki voidaan myöntää. Muutos koskisi osin alle vuoden työttömänä olleita henkilöitä ja erityisesti viimeisten kuuden kuukauden aikana vailla vakinaista ansiotyötä olleita, jotka ovat tehneet vähäisessä määrin töitä kuuden kuukauden aikana. Pitkäaikaistyöttömyyden riskin arvioinnista luopuminen kohdentuisi alle vuoden työttömänä olleisiin, mutta palkkatuen myöntäminen olisi edelleen harkinnanvaraista. Vaikka työttömyyden pitkittymisen riskiä ei erikseen arvioitaisi, olisi työvoimaviranomaisella kuitenkin edelleen mahdollisuus arvioida, ettei palkkatuki edistä työllistymistä avoimille työmarkkinoille tai että työttömän ammatillisessa osaamisessa ei ole sellaisia puutteita, joiden perusteella työvoimaviranomainen voisi tehdä edelleen kielteisen päätöksen. Ehdotettujen muutosten ei arvioida lisäävän palkkatuen myöntämistä lyhyen aikaa työttömänä olleista merkittävissä määrin.

Palkkatuen kestoon ehdotettavaan muutokseen sisältyy myös vähintään 12 kuukautta viimeisten 14 kuukauden aikana työttömänä olleiden positiivisen erityiskohtelun muutos. Nykyisin tästä kohderyhmästä ammatillisen osaamisen parantamiseen tarkoitettu palkkatuki on pidempikestoisempi kuin lyhyemmän aikaa työttömänä olleista myönnetty palkkatuki, jos työsuhde on pidempi kuin viiden kuukauden pituinen. Ehdotetun muutoksen myötä työvoimaviranomaisen ei olisi pakko myöntää kohderyhmästä pidempää palkkatukijaksoa kuin lyhyen aikaa työttömänä olleista. Lakiin kuitenkin ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus palkkatuen jatkamiseen pitkään työttömänä olleiden positiivisen erityiskohtelun uutena muotona. Työttömyyden kestoltaan lyhyen aikaa työttömänä olleiden asema voi parantua suhteessa pitkään työttömänä olleisiin, jos työvoimaviranomaiset eivät hyödynnä jatkopäätöksiä tai myöntävät ensimmäisen palkkatukijakson edeltävän työttömyyden kestosta riippumatta yhtä pitkänä. Toisaalta ehdotettu harkintavalta mahdollistaisi myös nykyistä pidemmät palkkatukijaksot pitkään työttömänä olleista henkilöistä, joten työttömien ryhmien aseman muutos riippuisi siitä, miten työvoimaviranomaiset harkintavaltaa käyttäisivät.

Ehdotetut muutokset koskevat ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnettävää palkkatukea, eivätkä ehdotetut muutokset koske alentuneesti työkykyisen palkkatuella työllistämistä koskevia säännöksiä. Tämän vuoksi ehdotetuilla muutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia alentuneesti työkykyisten henkilöiden asemaan. Ehdotettujen muutosten ei arvioida vaikuttavan myöskään ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnettävän palkkatuen volyymin kasvuun siten, että se korvaisi alentuneesti työkykyisestä myönnettävää palkkatukea. Muutoksilla ei katsota olevan vaikutusta vammaisten henkilöiden oikeuksiin ja sääntelyssä säilytettäisiin nykyisellään niiden henkilöiden palkkatuki, joiden mahdollisuudet sopivan työn saamiseen ovat olennaisesti vähentyneet vamman tai sairauden vuoksi.

Palkkatuetussa työssä olevista henkilöistä noin 56 prosenttia on miehiä ja 44 prosenttia naisia. Osuudet ovat lähellä kaikkien työttömien työnhakijoiden jakaumaa. Kaikista työttömistä työnhakijoista viime vuosina noin 57–59 prosenttia on ollut miehiä ja 41–43 prosenttia naisia. Ehdotetut muutokset voivat vaikuttaa kaikkiin työttömien työnhakijoiden ryhmiin riippuen siitä, miten työvoimaviranomainen harkintavaltaa käyttäisi.

4.2.2.4

Vaikutukset yhdenvertaisuuteen

Palkkatuen kestoon ehdotetut muutokset voivat johtaa siihen, että työllisyysalueiden välille syntyy eroja ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnettävän palkkatuen kestoon liittyvissä käytänteissä. Tämä voi aiheuttaa erityisesti usean työllisyysalueen rajaseuduilla epäselvyyttä palkkatuen ehdoissa ja voi vaikuttaa halukkuuteen hakea palkkatukea. Vaikutusta voi vähentää selkeä viestintä palkkatuen myöntämisen ehdoista.

Starttirahaa koskeva ehdotus edistäisi yhdenvertaisuutta poistamalla tulkintaepäselvyyden siitä, huomioidaanko yritystoimintaan liittymättömät tulot ansainta- vai maksuperusteisesti. Nykyisen pykälän tulkintakäytäntö on jakautunut eri työllisyysalueilla ja asettanut starttirahan saajat eri asemaan sen perusteella missä he asuvat. Muutoksen jälkeen yritystoimintaan liittymättömät tulot huomioitaisiin saman periaatteen mukaisesti.

Ehdotuksella, jonka mukaan ammatillisen osaamisen parantamiseen tarkoitettuun palkkatuen kestoon tulisi harkintavaltaa voisi olla vaikutuksia yhdenvertaisuuteen, kun kestolle määriteltäisiin enimmäisaika nykyisten kiinteiden aikojen sijaan. Toisaalta kestot voivat nykyiselläänkin vaihdella niin sanotuista kiinteistä ajoista (5/10 kk) niissä tapauksissa, joissa työsuhde kestää vähemmän aikaa. Näissä tilanteissa työvoimaviranomaisen on harkittava, onko työsuhde kestoltaan riittävän pitkä, jotta se edistää työttömän työnhakijan työllistymistä. Palkkatukijaksojen pituudet tulevat todennäköisesti vaihtelemaan jatkossa, kun työvoimapalveluiden järjestäminen on jakaantunut työllisyysalueille. Kuitenkin kaikkien ammatillisen osaamisen parantamiseen tarkoitettujen palkkatukijaksojen myöntämisen lähtökohtana olisi oltava se, että palkkatuella tuettu työ parantaa työnhakijan ammatillista osaamista ja hänen mahdollisuuksiaan työllistyä avoimille työmarkkinoille. Siten palkkatukijakso tulisi jokaisella työllisyysalueella 12 kuukauden enimmäisajan puitteissa mitoittaa tukemaan samojen mainittujen tavoitteiden toteutumista ja tämä ohjaisi työvoimaviranomaisen harkintavallan käyttöä sekä edistäisi myös alueellista yhdenvertaisuutta. Kiinteistä ajoista luopuminen mahdollistaisi myös yksilökohtaisen harkinnan ja palkkatukijakson mitoittamisen vastaamaan kunkin työnhakijan yksilölliseen palvelutarpeeseen, jonka voidaan katsoa osaltaan myös edistävän yhdenvertaisuutta palkkatuen tarkoituksen toteutumisessa.

5

Lausuntopalaute

Lausuntopalautteessa kannatettiin laajasti palkkatuen keston muuttamista harkinnanvaraiseksi. Erityisen kannatettava puoli oli joustavuuden lisääntyminen. Toisaalta haasteena pidettiin alueellista eriytymistä ja yhdenvertaisuutta, tulkintavaikeuksia harkintavallan käytössä, valtakunnallisen ohjeistuksen puuttumista sekä ennakoitavuuden puutetta. Lausuntopalautteen perusteella on täydennetty esityksen säännöskohtaisia perusteluja keston pituuden arvioinnissa huomioon otettavista seikoista.

Edellytyksiä keston jatkamiselle pidettiin pääosin kannatettavina. Osa lausunnonantajista piti edellytystä toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta olisi liian tiukkana. Varsinkin järjestöt toivat esiin, että erityisesti joillain aloilla vakituisia työsuhteita on vähän ja toisaalta järjestöillä on huonot mahdollisuudet tarjota vakituisia työsuhteita. Edellytyksiä ei muutettu. Kaikille työnantajille olisi mahdollisuus myöntää palkkatukea enintään12 kuukaudeksi ja sen voisi myöntää myös kerralla, jolloin jatkon edellytysten ei tarvitsisi täyttyä. Lisäksi jatkojaksolla ehdot tukisivat palkkatuen tarkoitusta edistää työllistymistä avoimille työmarkkinoille parantamalla ammatillista osaamista ja pitkään työttömänä olleiden työllistymistä.

Ehdotusta työttömyyden pitkittymisen todennäköisyyden arvioinnista luopumisesta kannattivat yhtä lausunnonantajaa lukuun ottamatta kaikki asiasta lausuneet tahot.

Ehdotusta, joka estää palkkatuen myöntämisen, jos työnhakija on ollut ansiotyössä kuuden kuukauden aikana muuttamista muotoon, jossa vain vakinainen työllistyminen estää myöntämisen kannatettiin laajasti. Lausunnoissa kuitenkin edellytettiin selvennystä siihen, mitä pidettäisiin säännöksessä tarkoitettuna vakinaisena ansiotyönä. Lausuntopalautteen perusteella pykälässä pidettiin ryhmäpoikkeusasetukseen perustuva sanamuoto ”vakinainen ansiotyö” ja ehdotuksen säännöskohtaisia perusteluja täydennettiin.

Starttirahasääntelyä koskevaa muutosta selkeyttää yritystoimintaan liittymättömien tulojen huomioiminen ansaintaperusteisesti pääasiassa kannatettiin. Muutamissa lausunnoissa kaivattiin selkeytystä siihen, mitä ansaitsemisella tarkoitetaan. Lausuntojen perusteella tehtiin pykälään ja perusteluihin selkeyttäviä muutoksia. Muutamat lausunnonantajat nostivat lisäksi esiin tarpeen selkeyttää yritystoimintaan liittymättömien tulojen käsitettä, Nyt ehdotetulla muutoksella on tarkoitus selkeyttää vain rajaa ansainta- ja maksuperusteisen yritystoimintaan liittymättömän tulon huomioimisen välillä, eikä sillä muutettaisi yritystoimintaan liittymättömien tulojen merkitystä tai tulkintaa.

Ehdotettuihin muutoksiin muun tuen vaikutuksesta palkkatukeen saatu lausuntopalaute oli jakautunut. Osa lausunnonantajista kannatti ehdotusta sääntelyn selkeytymisen vuoksi. Lisäksi tavoitetta siitä, etteivät eri tuet kasautuisi, pidettiin tärkeänä. Osa lausunnonantajista kuitenkin vastusti ehdotusta tai suhtautui siihen varauksellisesti. Kriittinen palaute koski erityisesti sitä, miten samoihin palkkakustannuksiin kohdentuva tuki määritellään ja estäisivätkö niin sanotut yleisavustukset, jotka voivat kohdentua muun muassa palkkakustannuksiin, palkkatuen myöntämisen. Lisäksi eräät suuret kaupungit katsoivat, että ehdotus kaventaisi kuntien harkintavaltaa. Osakunnista katsoi myös ehdotetun muutoksen kasvattavan hallinnollisen työn määrää, vaikka vaikutusarvioissa oli esitetty muutosten vähentävän sitä. Lausuntopalautteen perusteella lausuttavana ollut ehdotus palautettiin vastaamaan nykyistä sääntelytä, kuitenkin siten, että se koskisi vain tilanteita, joissa työnantajalle on ennen palkkatuen myöntämistä myönnetty muu tuki tuella palkattavan palkkakustannuksiin. Lisäksi säännöskohtaisissa perusteluissa selkeytettiin mitä muulla tuella tarkoitettaisiin. Esitysluonnoksen vaikutusarvioihin esitettiin useissa lausunnoissa kriittisiä näkemyksiä. Useissa lausunnoissa nostettiin esille harkinnanvaraisuuden lisääntymisestä syntyvät mahdolliset alueelliset erot ja vaikutukset yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Vammaisjärjestöt ja yhdenvertaisuusvaltuutettu kiinnittivät huomiota siihen, ettei vaikutusarvioissa ole arvioitu erikseen esityksen vaikutuksia vammaisiin tai osatyökykyisiin henkilöihin. Myös eräiden muiden lausunnonantajien lausunnoissa toivottiin arvioitavan vaikutuksia eri kohderyhmien näkökulmasta. Muita vaikutusten arvioinnissa vahvemmin huomioitavina teemoina nousi esiin viranomaisten hallinnollinen työ, suhde kuntien omiin tukiin, vaikutukset palkkatukea saaviin järjestöihin ja palkkatuen käyttöön sekä muiden kuin työllisyysvaikutusten huomioiminen palkkatuetun työn positiivisena lopputulemana. Lisäksi osassa lausunnoista todettiin ehdotettujen muutosten vaikutusten olevan rajallisia tai palkkatuen käyttöä ohjaavan erityisesti työvoimaviranomaisten taloudellinen asema. Esityksen vaikutusarvioita on täydennetty palautteen johdosta.

”YA-TE -järjestelmä” joka kuuluu yleiseen avustusjärjestelmään, joka on osa työvoimapalvelujen valtakunnallista tietojärjestelmäkokonaisuutta. Valtakunnalliseen tietojärjestelmäkokonaisuuteen kuuluu työvoimapalvelujen valtakunnallinen tietovaranto, palvelualusta ja asiakastietojärjestelmäkokonaisuus sekä asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen liittymiseksi tarvittavat rajapinnat. Asiakastietojärjestelmäkokonaisuus sisältää asiakkuudenhallintajärjestelmän, yleisen avustusjärjestelmän ja sähköiset asiointipalvelut.

Valtiovarainministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota tiedonhallinnan muutostarpeiden arviointiin. Ehdotetut säädösmuutokset vaikuttaisivat melko vähäisessä määrin vain palkkatukihakemuksen sisältöön ja palkkatuesta tehtävään päätökseen. Palkkatukipäätökset tehdään järjestelmässä, jonka kehittämisen osalta KEHA-keskuksessa on tehty vuonna 2024 tiedonhallintalain mukaisen lausuntomenettelyn muutosvaikutusten arviointi. Tuolloin varsinaista lausuntomenettelyä ei toteutettu, koska lausuntomenettelyn kriteerit eivät täyttyneet. Järjestelmään on tehty tietoturva-auditointi viimeksi keväällä 2025 ja tietosuojan auditointi on esitystä annettaessa uusittavana. Ehdotettujen säädösten pohjalta tehtävät muutokset ovat luonteeltaan vähäisiä, eikä niissä ole kysymys uudesta tietojärjestelmästä, laajentuneesta käyttäjäjoukosta, muuttuneesta käyttötarkoituksesta tai merkittävistä tietojärjestelmäkustannuksista.

Useissa lausunnoissa ehdotettiin muutoksia palkkatuetun työn huomioimiseen työssäoloehtoa kerryttävänä työnä. Osa lausunnonantajista esitti myös yleistä kritiikkiä palkkatukisääntelyn muutoksiin lyhyin väliajoin. Monet työvoimaviranomaiset katsoivat muutosten olevan kannatettavia, mutta riittämättömiä ja osa ehdotti sääntelyn laajaa avaamista, jossa palkkatuen ehdoista päätettäisiin paikallisesti. Lisäksi lausunnoissa ehdotettiin myös useita muita muutoksia, jotka eivät liittyneet esityksen alkuperäiseen sisältöön. Näitä ehdotuksia ei ole mahdollista huomioida tässä esityksessä, vaan ne edellyttäisivät laajempaa valmistelua.

Lisäksi lausuntojen perusteella on tehty pykäliin eräitä teknisluonteisia muutoksia ja korjauksia.

6

Säännöskohtaiset perustelut

6.1

Työvoimapalveluiden järjestämisestä annettu laki

11 §.

Valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltaminen.

3 momentti

Pykälään lisättäisiin uusi, jonka mukaan työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi tässä laissa säädetyistä ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena myönnettyjä tukia koskevien tukiohjelmien perustamisesta, muuttamisesta sekä tukiohjelmien toteutuneiden kustannusten raportoinnista Euroopan komissiolle. Tukiohjelmien perustaminen, muuttaminen ja tietojen raportointi on tarkoituksenmukaista hoitaa keskitetysti koko maan tasolla, eikä jokaisella työvoimaviranomaisella olisi vastattavanaan omia tukiohjelmia. Ministeriö on hoitanut tehtävää jo valtion järjestämisvastuun aikana ja käytäntöä on jatkettu työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirryttyä kunnille. Ehdotettu säännös olisi luonteeltaan sääntelyn selkiyttämistä vastaamaan nykyistä toimintatapaa.

82 §Palkkatuen myöntäminen.. Pykälää muutettaisiin. Siinä säädettäisiin palkkatuen myöntämisestä eri kohdejoukoista. Pykälän mukaan työvoimaviranomainen voisi myöntää palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen, oppisopimuskoulutukseen, alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen ja 60 vuotta pitkään työttömänä olleen palkkaamiseen. Kohderyhmät vastaisivat pääosin voimassa olevassa laissa säädettyjä kohderyhmiä.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin palkkatuen myöntämisestä ammatillisen osaamisen parantamiseen pääasiassa nykyistä 82 §:ää vastaavasti. Sääntelyä muutettaisiin sisällöllisesti siten, että jatkossa palkkatuen myöntäminen ammatillisen osaamisen parantamiseen ei enää edellyttäisi, että työvoimaviranomainen arvioisi todennäköisyyden sille, kestäisikö alle 12 kuukautta työttömänä olleen työttömyys yli 12 kuukautta. Ehdotetun momentin mukaan palkkatuen myöntäminen ammatillisen osaamisen parantamiseen edellyttäisi jatkossa, että työvoimaviranomainen arvioisi työnhakijan työttömyyden johtuvan ammatillisen osaamisen puutteista ja palkkatuetun työn parantavan hänen ammatillista osaamistaan ja mahdollisuuksiaan työllistyä avoimille työmarkkinoille. Tämä edellytys vastaa nykyistä 82 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä.

1 momentissa Pykälänehdotetut kohderyhmät olisivat työttömät työnhakijat, jotka ovat 15-24 vuotiaita, täyttäneet 50 vuotta, eivät ole suorittaneet ylioppilastutkintoa, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua tutkintoa tai näihin rinnastettavaa ulkomaista toisen asteen tutkintoa, maahanmuuttajat, joille on laadittu tai voidaan laatia kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettu kotoutumissuunnitelma taikka henkilöt, jotka eivät ole olleet vakinaisessa ansiotyössä kuuden edellisen kuukauden aikana.

Kohderyhmät vastaisivat muuten nykyisiä, mutta kohtaa ansiotyön puuttumisen kestosta muutettaisiin. Nykyisen 82 §:n 1 momentin 5 kohdan sanamuodon mukaan edellytetään, että työtön työnhakija ei ole ollut ansiotyössä kuuden edellisen kuukauden aikana. Jatkossa edellytettäisiin, että työtön työnhakija ei olisi ollut vakinaisessa ansiotyössä kuuden viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Jatkossa palkkatuen myöntämisen tässä kohderyhmässä estäisi siten vain vakinainen työ, kun nykytilassa sen myöntämisen tässä kohderyhmässä estää mikä tahansa työ.

Vakinaista ansiotyötä arvioitaessa ei pitäisi ottaa huomioon vain työsopimuksen laatua, vaan kiinnittää huomio tosiasialliseen työllistymiseen. Esimerkiksi toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta ei pitäisi suoraan katsoa vakinaiseksi työllistymiseksi ainakaan niissä tilanteissa, joissa kyseessä olisi toistaiseksi voimassa oleva niin sanottu nollatuntisopimus. Muissa tilanteissa työnhakijan voisi useammin katsoa olleen vakinaisessa ansiotyössä, jos hänellä olisi toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja tosiasiallinen työllistyminen on ollut säännöllistä. Vakinaisena ansiotyönä pidettäisiin myös kuuden kuukauden tarkastelujaksoon suhteutettuna pitkää määräaikaista työsuhdetta. Vakinaisena pidettävässä ansiotyössä voisi työllistyä myös osa-aikaisessa työssä eikä vakinaisella ansiotyöllä tarkoitettaisi vain kokoaikaista työaikaa.

Vakinaisena ansiotyönä ei pidettäisi lyhytkestoista tai satunnaista työtä. Kuitenkin myös yksittäiset kertaluonteiset työjaksot voisivat muodostaa vakinaisena pidettävää työllistymistä, jos niin sanotut keikat toistuisivat usein samoissa tehtävissä tai samalla työnantajalla. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi kyseessä silloin, kun työskentely tapahtuu henkilöstövuokrausyrityksen kautta. Keikkojen toistuvuutta ja määrää tulisi arvioida suhteessa kuuden kuukauden tarkastelujaksoon.

Keskeisenä arviointiperusteena tulisi käyttää tosiasiallisen työllistymisen määrää. Soveltamisessa olisi kiinnitettävä huomiota siihen, ettei erilaisissa työsuhteissa tehty, mutta määrältään sama työmäärä johtaisi erilaiseen kohteluun.

Arvioinnissa on hyvä huomata myös se, että pelkän ryhmään ”ei ole ollut vakinaisessa ansiotyössä kuuden edellisen kuukauden aikana” kuulumisen perusteella työvoimaviranomainen ei vielä voi myöntää palkkatukea, vaan palkkatuen myöntäminen ammatillisen osaamisen parantamiseen edellyttää myös, että työvoimaviranomainen arvioi työnhakijan työttömyyden johtuvan ammatillisen osaamisen puutteista ja lisäksi palkkatuella tuetun työn parantavan työnhakijan ammatillista osaamista ja mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Lisäksi myös muiden laissa säädettyjen edellytysten on täytyttävä.

2 momentin Pykälänmukaan työvoimaviranomainen voisi myöntää palkkatukea oppisopimuskoulutukseen myös muun kuin 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetun työnhakijan ammatillisen osaamisen parantamiseen. Momentti vastaisi asiasisällöltään nykyistä 90 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä. Myös oppisopimuskoulutukseen myönnettävässä palkkatuessa pitäisi siten arvioida ehdotetun 1 momentin mukainen edellytys siitä, että työnhakijan työttömyys johtuu ammatillisen osaamisen puutteista ja palkkatuella tuettu työ parantaisi hänen ammatillista osaamistaan ja mahdollisuuksiaan työllistyä avoimille työmarkkinoille.

3 momentin 1 kohdassa Pykälänsäädettäisiin asiasisällöllisesti nykyistä 87 §:n 1 momenttia vastaavasti palkkatuen myöntämisestä alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen. Ehdotetun kohdan mukaan työvoimaviranomainen voisi myöntää palkkatukea alentuneesti työkyisen työttömän työnhakijan palkkaamiseen, jos hänen mahdollisuutensa sopivan työn saamiseen ovat olennaisesti vähentyneen vamman tai sairauden vuoksi.

3 momentin 2 kohdassa Pykälänsäädettäisiin asiasisällöllisesti nykyistä 89 §:n 1 momenttia vastaavasti palkkatuen myöntämisestä 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen palkkaamiseen. Ehdotetun kohdan mukaan työvoimaviranomainen voisi myöntää palkkatukea sellaisen työnhakijan palkkaamiseen, joka on palkkatuen myöntämishetkellä täyttänyt 60 vuotta ja ollut työttömänä 12 kuukautta palkkatuen myöntämistä välittömästi edeltäneiden 14 kuukauden aikana. Edellä mainitut kriteerit vastaisivat nykyisiä.

83 §Palkkatuen saajat.. Pykälää muutettaisiin. Siinä säädettäisiin sisällöllisesti nykyistä vastaavasti niistä työnantajista, joille työvoimaviranomainen voisi palkkatukea myöntää.

1 momentti Pykälänvastaisi sisällöllisesti nykyisen 83 §:n 1 momentin kahta ensimmäistä virkettä. Niihin tehtävät muutokset olisivat teknisluonteisia. Momentin mukaan palkkatukea voisi myöntää hyvinvointialueelle, hyvinvointiyhtymälle, Helsingin kaupungille sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen eriytettäviin tehtäviin sekä muulle yhteisölle ja työnantajalle, ei kuitenkaan valtion virastolle tai laitokselle. Palkkatukea muulle kunnalle ja kuntayhtymälle kuin Helsingin kaupungille tai Helsingin kaupungille muihin kuin sen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen eriytettäviin tehtäviin voidaan kuitenkin myöntää vain 82 §:n 3 momentin nojalla.

2 momentin Pykälänmukaan luonnolliselle henkilölle palkkatukea voitaisiin myöntää vain taloudelliseen toimintaan. Ehdotettu vastaa nykyisen 83 §:n 1 momentin viimeistä virkettä.

84 §Palkkatuen saajaa koskevat edellytykset..Pykälää muutettaisiin. Siinä säädettäisiin pääosin sisällöllisesti nykyistä 83 §:n 3 momenttia vastaavasti työnantajaan liittyvistä palkkatuen edellytyksistä. Nykyisen 83 §:n 3 momentin 6 kohdan sääntely siirrettäisiin ehdotettuun 88 §:ään, joka koskee muun tuen vaikutusta palkkatuen määrään.

85 §

Työsuhdetta koskevat edellytykset

1 momentin

2 momentti

.. Pykälää muutettaisiin. Siinä säädettäisiin sisällöllisesti nykyistä 84 §:n 1 ja 2 momenttia vastaavasti työsuhteeseen liittyvistä palkkatuen myöntämisen edellytyksistä. Pykälänmukaan palkkatukea ei myönnettäisi, jos työsuhde, jota varten tuki on tarkoitettu, olisi alkanut ennen kuin tuen myöntämisestä on tehty päätös. Pykälänkoskisi vaatimusta työnantajan maksamasta palkasta. Nykyisen 84 §:n 3 momentti tuella palkatun siirtymistä koskevasta tilanteesta siirrettäisiin pykälään, joka koskisi tuella palkatun siirtämistä ja siirtymistä koskevia poikkeuksia.

86 §Palkkatuella katettavat palkkakustannukset.. Pykälää muutettaisiin. Pykälässä säädettäisiin asiasisällöltään nykyistä 85 §:ää vastaavasti palkkatuella katettavista palkkakustannuksista.

87 §Palkkatuen määrä.. Pykälää muutettaisiin. Pykälässä säädettäisiin palkkatuen määrästä. Palkkatuen määrästä säädetään nykyisin 86 §:ssä, 87 §:n 2 momentissa, 88 §:n 1 momentissa ja 94 §:n 1 momentissa. Palkkatuen määrää ja enimmäismäärää koskeva sääntely koottaisiin yhteen pykälään.

1 momentin 1 kohdassa Pykälänsäädettäisiin palkkatuen määrästä ammatillisen osaamisen parantamiseen ja 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen palkkaamiseen. Näihin myönnettävän palkkatuen määrä olisi 50 prosenttia palkkatuella katettavista kustannuksista, kuitenkin enintään 1260 euroa kuukaudessa. Sääntely vastaisi asiasisällöltään 86 §:ssä säädettyä prosenttiosuuden osalta ja 94 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyä euromääräisestä enimmäismäärästä.

1 momentin 2 kohdassa Pykälänsäädettäisiin palkkatuen määrästä alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen. Palkkatuen määrä alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen olisi 70 prosenttia palkkatuella katettavista palkkakustannuksista, kuitenkin enintään 1770 euroa kuukaudessa. Sääntely vastaisi asiasisällöltään 87 §:n 2 momenttia säädettyä palkkatuen prosenttimäärästä ja 94 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä euromääräisestä enimmäismäärä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin nykyistä 88 §:n 1 momenttia ja 94 §:n 1 momentin 3 kohtaa vastaavasti 100 prosentin palkkatuesta. Ehdotetun momentin mukaan palkkatuen määrä ammatillisen osaamisen parantamiseen yhdistykselle, säätiölle tai rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle muuhun kuin elinkeinotoimintaan sellaisen työttömän palkkaamiseksi, joka ollut työtön vähintään 24 kuukautta palkkatuen myöntämistä välittömästi edeltäneiden 28 kuukauden aikana on 100 prosenttia palkkatuella katettavista palkkakustannuksista korotettuna kertoimella 1,23, kuitenkin enintään 2020 euroa kuukaudessa.

Nykyisen 88 §:n 2 momentin mukaan 100 prosentin palkkatukea myönnetään 10 kuukauden ajalle työsuhteen alkamisesta lukien, kuitenkin enintään työsuhteen keston ajaksi. Vastaavaa palkkatuen enimmäisaikaa koskevaa säännöstä ei enää sisällytettäisi lakiin, vaan 100 prosentin palkkatuen tukiaika määräytyisi sen mukaan, mille enintään 12 kuukauden ajalle työvoimaviranomainen myöntäisi palkkatuen sille 88 §:n 2 momentissa ehdotetun harkintavallan puitteissa. Siten 100 prosentin palkkatuen enimmäiskesto olisi jatkossa 12 kuukautta.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin asiasisällöltään nykyistä 94 §:n 2 momentin viimeistä virkettä vastaavasti asetuksenantovaltuudesta. Sen mukaan 1 ja 2 momentissa säädettyjä palkkatuen euromääräisiä enimmäismääriä tarkistetaan valtioneuvoston asetuksella kolmivuotiskausittain vastaamaan ansiotasoindeksin muutoksia. Sääntelyä täsmennettäisiin maininnalla siitä, että laissa säädetyt enimmäismäärät vastaavat vuoden 2021 viimeisen vuosineljänneksen tasoa. Tarkistamisessa käytettäisiin uusimpia saatavilla olevia vahvistettuja tietoja.

88 §.Muun tuen vaikutus palkkatuen määrään.

1 momentti Pykälänvastaisi muilta osin nykyistä 93 §:n 1 momenttia, mutta se rajattaisiin koskemaan tilanteita, joissa työnantajalle on ennen palkkatuen myöntämistä myönnetty muuta tukea, jota voidaan käyttää samoihin tuella palkattavasta aiheutuviin palkkakustannuksiin.

Momentin mukaan, jos työnantajalle on ennen palkkatuen myöntämistä myönnetty muuta tukea tuella palkatun kustannuksiin, palkkatuki voi yhdessä muiden tukien ja oppisopimuskoulutuksen perusteella maksettavan koulutuskorvauksen kanssa olla enintään tuella palkatusta työnantajalle aiheutuvien 86 §:ssä tarkoitettujen palkkakustannusten suuruinen. Edellä 87 §:n 2 momentissa tarkoitettu 100 prosentin palkkatuki voi kuitenkin olla muiden tuella palkatun palkkakustannuksiin ja työnantajan sivukuluihin myönnettyjen tukien kanssa enintään 1,23 kertaa 85 §:ssä tarkoitettujen palkkakustannusten suuruinen.

Muun tuen tulisi olla myönnetty palkkakustannuksiin ja kohdentua saman tuella palkattavan henkilön palkkakustannuksiin. Muulla tuella ei tarkoitettaisi tukea, joka on myönnetty nimenomaisesti muiden työntekijöiden palkkakustannuksiin tai kyse olisi niin sanotusta yleisavustuksesta ja tukea ei olisi kohdennettu tai kohdennettaisi palkkatuella palkattavan henkilön palkkakustannuksiin. Muuna palkkakustannuksiin myönnettynä tukena ei pidettäisi myöskään tukia, jotka kohdistuvat siihen palkanosaan, jota ei kateta palkkatuella. Muu kuin 100 prosentin palkkatuki ei kata niin sanottuja työnantajan sivukuluja, kuten työeläkevakuutusmaksuja, joten näihin kohdistuva muu tuki ei olisi tässä tarkoitettu muu tuki.

2 momentti Pykälänsisältäisi nykyistä 93 §:n 2 momenttia vastaavan viittauksen. Momentin mukaan valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan myönnettävän palkkatuen enimmäismäärään sovellettaisiin, mitä tukien kasautumisesta mainitussa asetuksessa säädetään.

3 momentti Pykälänvastaisi nykyistä 93 §:n 1 momenttia ja 83 §:n 3 momentin 6 kohtaa. Momentin mukaan, jos palkkatuki yhdessä muiden myönnettyjen tukien kanssa ylittää 1 tai 2 momentissa tarkoitetun enimmäismäärän, palkkatuen määrää vähennetään enimmäismäärän ylittävältä osin. Palkkatukea ei myönnetä, jos sitä tulisi 1 ja 2 momentin mukaisesti maksettavaksi vain vähäinen määrä.

89 §Palkkatuen kesto.. Pykälää muutettaisiin. Pykälässä säädettäisiin palkkatuen kestosta.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin yleisesti palkkatuen myöntämisen ehdosta, eli sitä myönnettäisiin työsuhteen alusta ja enintään työsuhteen keston ajaksi.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin palkkatuen kestosta ammatillisen osaamisen parantamiseen, 60 vuotta pitkään työttömänä olleen palkkaamiseen ja alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen.

1 kohdan Momentinmukaan palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen voisi myöntää enintään 12 kuukauden ajalta. Nykyisin palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen voi myöntää pääsääntöisesti viideltä kuukaudelta. Jos tuella palkattava on ollut työtön vähintään 12 kuukautta palkkatuen myöntämistä välittömästi edeltäneiden 14 kuukauden aikana, palkkatukea myönnetään 10 kuukauden ajalta. Nykyisiin kestoihin ei liity harkintaa, vaan ne ovat kiinteät. Ehdotettu muutos lisäisi harkintaa palkkatukijakson pituuteen. Lisäksi se mahdollistaisi nykyistä pidemmän palkkatukijakson ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnettävään palkkatukeen.

Palkkatuen kesto olisi määritelty enimmäiskestona ja työvoimaviranomainen harkitsisi sen puitteissa, kuinka pitkälle ajalle tuen myöntäminen olisi tarkoituksenmukaista. Palkkatuen keston sopivaa määräytymistä tulisi arvioida kokonaisuutena. Keston tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa lähtökohtana olisi se, että palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu tuki. Lisäksi arviossa on otettava huomioon se, että palkkatuen myöntäminen ammatillisen osaamisen parantamiseen edellyttää, että työvoimaviranomainen arvioi työttömyyden johtuvan ammatillisen osaamisen puutteista ja palkkatuella tuetun työn parantavan hänen ammatillista osaamistaan ja mahdollisuuksiaan työllistyä avoimille työmarkkinoille. Palkkatukijakson tulisi siten olla sen pituinen, että se parantaisi ammatillista osaamista ja työllistymismahdollisuuksia. Siten esimerkiksi hyvin lyhyiden palkkatukijaksojen kohdalla tulisi käyttää vastaavanlaista harkintaa kuin nykytilassa arvioitaessa lyhyempiä palkkatukijaksoja. Myös nykytilassa palkkatukijaksot ovat voineet poiketa pituudeltaan 5 tai 10 kuukaudesta silloin, jos työsuhde on edellä mainittuja lyhyempi. Näissä tilanteissa työvoimaviranomaisen on tullut harkita, onko työsuhde kestoltaan riittävän pitkä, jotta se edistää työttömän työnhakijan työllistymistä.

2 kohdassa Momentinsäädettäisiin asiasisällöltään nykyistä 89 §:n 1 momenttia vastaavasti pitkään työttömänä olleen 60 vuotta täyttäneen palkkatuen kestosta. Ehdotetun mukaan palkkatukea myönnettäisiin enintään 24 kuukauden ajaksi. Säännöksen sanamuotoa selkeytettäisiin nykyisestä siten, että siitä kävisi selkeästi ilmi kyseessä olevan enimmäiskesto ja kestoon liittyvän työvoimaviranomaisen harkintavaltaa.

3 kohdassa Momentinsäädettäisiin asiasisällöltään nykyistä 87 §:n 2 momenttia vastaavasti alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen myönnettävän palkkatuen kestosta. Kesto olisi nykyistä vastaavasti 10 kuukautta. Kesto olisi kiinteä eikä siihen liittyisi työvoimaviranomaisen harkintaa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin poikkeuksesta 1 momentin 1 kohdassa ehdotettuun pääsääntöön. Palkkatuessa oppisopimuskoulutukseen on kyse myös ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnettävästä palkkatuesta. Momentin mukaan palkkatuki oppisopimuskoulutukseen olisi mitoitettava koko sille ajalle, jonka työvoimaviranomainen arvioi tarkoituksenmukaiseksi. Sääntely vastaisi nykyistä 90 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä. Palkkatuki oppisopimuskoulutukseen voitaisiin myöntää enimmillään koulutuksen keston ajaksi.

90 §Palkkatuen keston jatkaminen.. Pykälää muutettaisiin ja siinä säädettäisiin 88 §:ssä ehdotettujen palkkatuen kestojen jatkamisesta.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnetyn palkkatuen jatkamisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ensinnäkin niistä tilanteista, joissa palkkatukea olisi myönnetty 88 §:n 1 momentin 1 kohdassa ehdotettua 12 kuukauden enimmäisaikaa lyhyemmälle ajalle. Tällöin työvoimaviranomainen voisi myöntää palkkatuelle jatkoa siten, että palkkatukijaksojen yhteenlaskettu kesto olisi enintään 12 kuukautta. Jatkoa voisi myöntää yhden kerran. Palkkatuen jatkamisen edellytyksenä olisi se, että työnhakija olisi ollut työttömänä vähintään 12 kuukautta palkkatuen ensimmäistä jaksoa edeltäneen 14 kuukauden aikana ja työsuhde, josta palkkatuen jatko myönnettäisiin, olisi toistaiseksi voimassa oleva. Jatkoa ei myönnettäisi, jos työllistettävä henkilö on työllistynyt toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen jo ensimmäistä kertaa palkkatukea myönnettäessä.

1 momentissa Lisäksi pykälänsäädettäisiin niistä tilanteista, joissa palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen olisi myönnetty oppisopimuskoulutukseen. Ehdotetun mukaan oppisopimuskoulutukseen myönnettyä palkkatukea voitaisiin jatkaa vain, jos henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukainen oppisopimuskoulutuksen kesto muuttuu koulutuksen aikana. Tämä vastaisi nykyisen 90 §:n 2 momentin toista virkettä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin nykyistä 87 §:n 3 momenttia vastaavasti alentuneesti työkykyisen henkilön palkkaamiseen myönnetyn palkkatuen jatkamisesta. Momentin mukaan palkkatukea alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen voitaisiin jatkaa enintään 24 kuukautta kerrallaan, jos momentissa säädetyt edellytykset lääkärintodistuksen toimittamisesta, kohtuullisista mukautuksista ja työntekijän tuottavuuden alenemasta täyttyvät.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin nykyistä 89 §:n 2 momenttia vastaavasti 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen henkilön palkkaamiseen myönnetyn palkkatuen jatkamisesta. Momentin mukaan palkkatukea 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen henkilön palkkaamiseen voitaisiin jatkaa enintään 24 kuukautta kerrallaan.

4 momentin Pykälänmukaan palkkatuen keston jatkamista koskeva hakemus olisi jätettävä ennen edellisen tukijakson päättymistä.

Lisäksi momentissa säädettäisiin nykyistä sääntelyä vastaavasti, että palkkatuen jatkamisen edellytyksenä palkkatuen myöntämisen työnantajaa ja työsuhdetta koskevien edellytysten tulee täyttyä, lukuun ottamatta edellytyksiä koskien työsuhteen alkamista ennen tuen jatkosta päättämistä ja ehtoa koskien aiemmin myönnettyä palkkatukea.

91 §

Valtiontukisääntelyn soveltaminen palkkatukeen

1 momentissa

2 momentissa

.. Pykälää muutettaisiin. Pykälään koottaisiin nykyinen palkkatukeen sovellettava valtiontukisääntely. Pykälänsäädettäisiin yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisesta jasiitä mikä tuki myönnetään de minimis -tukena.

1 momentin Pykälänmukaan palkkatuki ammatillisen osaamisen parantamiseen ja alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen myönnettäisiin valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena. Tämä ei kuitenkaan koskisi myönnettäessä palkkatukea kunnalle tai hyvinvointialueelle toimintaan, jota ei katsota kilpailluilla markkinoilla tapahtuvaksi toiminnaksi taikka myönnettäessä palkkatuki 100 prosentin tukena.

2 momentin Pykälänmukaan elinkeinotoimintaan myönnetty palkkatuki ehdotetussa 87 §:n 2 momentissa tarkoitettuna 100 prosentin palkkatukena ja taloudelliseen toimintaan myönnetty palkkatuki 60 vuotta täyttäneen, pitkään työttömän olleen palkkaamiseen tai oppisopimuskoulutukseen myönnettäisiin de minimis -tukena.

92 §Tuella palkatun siirtäminen.. Pykälässä säädettäisiin nykyistä 91 §:n 1 ja 2 momenttia sekä 84 §:n 3 momenttia vastaavasti tuella palkatun siirtämistä ja siirtymistä koskevista tilanteista.

1 momentti Pykälänvastaisi asiasisällöltään nykyistä 91 §:n 1 momenttia. Siinä säädettäisiin edellytyksistä, joiden täyttyessä työvoimaviranomainen voisi myöntää palkkatuen saajalle luvan siirtää tuella palkatun toisen työnantajan tehtäviin.

2 momentti Pykälänvastaisi asiasisällöltään nykyistä 2 ja 3 momenttia. Siinä säädettäisiin palkkatuen määrästä 1 momentissa tarkoitetun siirron aikana ja tuen saajalta edellytetystä vakuutuksesta 1 momentissa tarkoitettujen ehtojen täyttymisestä.

3 momentti Pykälänvastaisi nykyistä 84 §:n 3 momenttia. Sen mukaan, jos tuella palkattu siirtyisi liikkeen luovutuksen, yhteisön sulautumisen tai jakautumisen taikka yhteisöjen yhdistymisen vuoksi toisen työnantajan palvelukseen kesken palkkatukijakson, palkkatuki voitaisiin myöntää ehdotetun 85 §:n 1 momentin estämättä ajaksi, joka luovuttavalle työnantajalle myönnetyn palkkatukijakson kestosta on jäljellä. Mainitun 85 §:n 1 momentin mukaan palkkatukea ei voisi myöntää sellaiseen työsuhteeseen, joka on alkanut ennen kuin tuen myöntämisestä on tehty päätös.

93 §Tilapäinen keskeyttäminen.. Pykälää muutettaisiin. Se vastaisi asiasisällöltään nykyistä 92 §:ää tilapäisestä keskeyttämisestä. Pykälään ehdotetaan kielellisiä muutoksia. Lisäksi viittauksiin tehtäisiin muihin pykäliin ehdotetuista muutoksista johtuvat muutokset.

1 momentin Pykälänmukaan työvoimaviranomaisen olisi keskeytettävä palkkatuen maksaminen, jos palkkatuetun työn tekeminen ja palkanmaksu keskeytyvät tukijakson aikana vähintään kuukauden ajaksi.

2 momentti Pykälänkoskisi keskeytetyn tukijakson tukiajan jatkamista. Jos palkkatuettu työsuhde jatkuu keskeytyksen jälkeen, työvoimaviranomaisen olisi jatkettava tukiaikaa keskeytyksen pituisella ajalla. Näin ollen työvoimaviranomainen jatkaisi jatkossakin palkkatukijaksoa ajalle, joka alkuperäisestä päätöksestä jäi keskeytyksen vuoksi maksamatta.

Tukiaikaa voitaisiin jatkaa kuitenkin enintään siihen asti, kunnes keskeytetyn tukijakson alkamisesta on kulunut 12 kuukautta, jos palkkatuki on myönnetty 82 §:n 1 momentissa tarkoitettuun ammatillisen osaamisen parantamiseen. Yläraja perustuu ryhmäpoikkeusasetuksen 32 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan tukikelpoisia kustannuksia ovat työntekijän työhönottoa seuraavan enintään 12 kuukauden palkkakustannukset. Siten ylärajaa ei jatkossakaan sovellettaisi, jos palkkatuki olisi myönnetty muulla kuin säännöksessä mainitulla perusteella. Ylärajaa ei siten sovellettaisi, jos palkkatuki ammatillisen osaamisen parantamiseen olisi myönnetty oppisopimuskoulutukseen tai 100 prosentin suuruisena. Yläraja ei jatkossakaan koskisi myöskään alentuneesti työkykyisestä tai 60 vuotta täyttäneestä pitkäaikaistyöttömästä myönnettyä palkkatukea.

Edellytyksenä tuen jatkamiselle olisi myös jatkossa se, että työnantaja täyttäisi nykytilaa vastaavasti sille säädetyt edellytykset.

94 §Palkkatuen enimmäismäärä ja maksamisen esteet.. Pykälä kumottaisiin. Pykälän nykyinen 1 momentti koskee palkkatuen euromääräisiä enimmäismääriä. Asiasisällöltään vastaava sääntely ehdotetaan säädettäväksi 87 §:ssä, johon koottaisiin palkkatuen määrää koskeva sääntely.

Pykälän nykyisen 2 momentin mukaan, jos palkkatuen maksatusjakson kesto poikkeaa kalenterikuukaudesta, palkkatukea maksetaan enintään määrä, joka saadaan jakamalla 1 momentissa tarkoitettu enimmäismäärä luvulla 30 ja kertomalla se maksatusjaksoon sisältyvien kalenteripäivien määrällä. Kyseinen sääntely kumottaisiin laista ja jatkossa laskukaavasta säädettäisiin asetuksen tasolla.

Pykälän nykyinen 2 momentti sisältää myös asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan pykälän 1 momentissa säädettyjä palkkatuen enimmäismääriä tarkistetaan valtioneuvoston asetuksella kolmivuotiskausittain vastaamaan ansiotasoindeksin muutoksia. Vastaavaa asetuksenantovaltuutta ehdotetaan säädettäväksi palkkatuen määrää koskevan 87 §:n 3 momentissa.

Pykälän 3 momentissa säädetään palkkatuen maksamisen esteistä. Sen mukaan palkkatukea ei makseta, jos tuen saaja ei noudata palkkatukipäätöksessä asetettuja ehtoja, palkkatuen myöntämisen jälkeen käy ilmi, että nykyisessä 83 §:ssä säädetyt työnantajaan liittyvät palkkatuen edellytykset, 84 §:ssä säädetyt työsuhteeseen liittyvät palkkatuen edellytykset tai 91 §:ssä säädetyt tuella palkatun siirtymiseen liittyvät edellytykset eivät täyty taikka palkkatukea on myönnetty virheellisesti, liikaa tai perusteettomasti. Sääntely ehdotetaan kumottavaksi 94 §:stä. Se on osin päällekkäistä 134 §:ssä säädetyn kanssa. Siltä osin kuin sääntely ei ole päällekkäistä se siirrettäisiin lain systematiikan selkeyttämiseksi 15 lukuun.

11 luku

Henkilöasiakkaalle myönnettävät tuet ja korvaukset

101 §Starttirahan määrä ja enimmäiskesto.. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin. Mainitussa momentissa säädetään muiden tulojen vaikutuksesta starttirahan määrään. Nykyisen sääntelyn perusteella on tulkinnanvaraista se, huomioidaanko tulot ansainta- vai maksuperusteisesti. Sääntelyä selkeytettäisiin siten, että tulot huomioitaisiin ansaintaperusteisesti.

Nykyisen momentin mukaan, jos starttirahan saajalla on starttirahakauden aikana yritystoimintaan liittymättömiä tuloja tai hänen palkkakustannuksiinsa on myönnetty muuta julkista tukea, tulojen määrä vähennetään starttirahan määrästä. Tuloina ei kuitenkaan oteta huomioon työttömyysturvalain 4 luvun 7 §:ssä tarkoitettuja etuoikeutettuja tuloja. Nykyinen muotoilu on säädetty työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtymisen yhteydessä. Kumotussa julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain 8 luvun 3 §:n 3 momentissa käytettiin muotoilua ”Starttirahaa ei makseta, jos henkilöasiakas saa samalta ajalta…”. Nykyisen momentin säännöskohtaisissa perusteluissa (HE 207/2022, s. 311–312) todetaan, että yrittäjän starttirahakauden aikana saamat muut tulot eivät siten automaattisesti estäisi starttirahan maksamista kokonaan, vaan starttirahaa maksettaisiin se määrä, joka muiden tulojen vähentämisen jälkeen jäisi maksettavaksi”.

3 momentin Tulkinnanvaraisuuden poistamiseksi ehdotetunmukaan, jos starttirahan saaja ansaitsisi starttirahakauden ajalta yritystoimintaan liittymättömiä tuloja tai hänen palkkakustannuksiinsa olisi myönnetty muuta julkista tukea, tulojen määrä vähennettäisiin starttirahan määrästä. Momentissa todettaisiin selkeästi, että huomioon otettaisiin starttirahakauden ajalta ansaitut tulot eikä niiden maksuajankohdalla siten olisi merkitystä. Ansaitsemisella kyseisenä aikana tarkoitettaisiin sitä tehtyä työtä työtä tai muuta tapahtumaa, joka olisi perusteena yritystoimintaan liittymättömän tulon maksamiselle. Tällainen muu tapahtuma voisi olla esimerkiksi tekijänoikeusmaksujen kertyminen. Edellä mainittu tarkoittaisi sitä, että jos henkilö työskentelisi starttirahakauden aikana ja saisi tästä tuloja, nämä tulot huomioitaisiin ansaintaperusteen mukaisesti sille starttirahakauden maksatusjaksolle, jolla työskentely tapahtuisi. Tulojen maksuajankohdalla ei olisi merkitystä. Muutos selkeyttäisi myös tilanteita, joissa tulo olisi ansaittu ennen starttirahakautta, mutta maksettaisiin vasta sen aikana.

Ehdotettu muutos kohdistuisi vain rajaan ansainta- ja maksuperusteisen yritystoimintaan liittymättömän tulon huomioimisen välillä, eikä sillä olisi tarkoitus muuttaa yritystoimintaan liittymättömien tulojen merkitystä tai tulkintaa.

15 luku

Tukien ja korvausten maksaminen ja takaisinperintä

134 §.Tukien ja korvausten takaisinperintä. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin. Nykyisen momentin mukaan työvoimaviranomaisen on määrättävä tuen tai korvauksen maksaminen keskeytettäväksi tai lopetettavaksi sekä jo maksettu tuki tai korvaus osittain tai kokonaan takaisin perittäväksi myös, jos käy ilmi, että tuen tai korvauksen myöntämiselle tai maksamiselle sen myöntämistä koskevassa päätöksessä asetetut edellytykset eivät täyty. Momenttiin siirrettäisiin nykyisen 94 §:n 3 momentin 2 ja 3 kohta palkkatuen maksamisen esteistä. Ehdotetun mukaan ne olisivat peruste myös palkkatuen takaisinperinnälle.

2 momentin 1 kohta Ehdotettuvastaisi asiasisällöltään nykyistä 2 momenttia.

2 momentin 2 kohdan Ehdotetunmukaan työvoimaviranomaisen olisi määrättävä tuen tai korvauksen maksaminen keskeytettäväksi tai lopetettavaksi sekä jo maksettu tuki tai korvaus osittain tai kokonaan takaisin perittäväksi myös, jos palkkatuen myöntämisen jälkeen kävisi ilmi, että 84 §:ssä säädetyt työnantajaan liittyvät palkkatuen edellytykset, 85 §:ssä säädetyt työsuhteeseen liittyvät palkkatuen edellytykset tai 91 §:ssä säädetyt tuella palkatun siirtämiseen liittyvät edellytykset eivät täyttyisi. Ehdotettu sääntely vastaa nykyisen 94 §:n 3 momentin 2 kohtaa.

2 momentin 3 kohdan Ehdotetunmukaan työvoimaviranomaisen olisi määrättävä tuen tai korvauksen maksaminen keskeytettäväksi tai lopetettavaksi sekä jo maksettu tuki tai korvaus osittain tai kokonaan takaisin perittäväksi myös, jos palkkatukea on myönnetty virheellisesti, liikaa tai perusteettomasti. Ehdotettu kohta vastaa nykyistä 94 §:n 3 momentin 3 kohtaa.

17 luku

Muutoksenhaku

147 §Eräitä päätöksiä koskeva muutoksenhakukielto.. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan tehtäisiin muuhun palkkatukisääntelyyn ehdotetuista muutoksista johtuvat muutokset viittauksiin.

6.2

Työttömyysturvalaki

5 Luku

4 §.

Palkansaajan työssäoloehdon kertyminen.

4 momenttiin

Pykäläntehtäisiin palkkatukisääntelyyn ehdotetuista muutoksista johtuvat tekniset muutokset viittauksiin.

7

Lakia alemman asteinen sääntely

Järjestämislain 132 §:n 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tukien ja korvausten hakemista, myöntämistä ja maksamista koskevasta menettelystä. Voimassa olevan järjestämislain 94 §:ssä säädetään palkkatuen maksamisen euromääräisestä enimmäismäärästä. Pykälän 2 momentissa säädetään kuukausittaisen enimmäismäärän muuntamisesta päiväkohtaiseksi. Momentin mukaan, jos palkkatuen maksatusjakson kesto poikkeaa kalenterikuukaudesta, palkkatukea maksetaan enintään määrä, joka saadaan jakamalla 1 momentissa tarkoitettu enimmäismäärä luvulla 30 ja kertomalla se maksatusjaksoon sisältyvien kalenteripäivien määrällä. Vastaavan sisältöinen sääntely sisällytettäisiin julkisista työvoimapalveluista annettuun asetukseen ja siitä ei säädettäisi lain tasolla

8

Voimaantulo

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.7.2027. Ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyyn palkkatukeen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

9

Toimeenpano ja seuranta

Ehdotetut muutokset edellyttäisivät muutoksia sähköisessä asiointijärjestelmässä, jonka kautta palkkatukea haetaan ja yleisessä avustusjärjestelmässä, jossa palkkatukipäätöksiä tehdään. Lisäksi muutokset heijastuisivat palkkatuen raportointiin. Tietojärjestelmämuutosten tekeminen KEHA-keskuksessa voidaan aloittaa, kun tarkoitukseen on myönnetty määräraha. Järjestelmäkehityksen jälkeen muutokset voivat tulla voimaan. Kehitystyö valmistuu arviolta syksyllä 2027 (voimaantulon tavoiteaika tarkentuu valmistelun kuluessa).

Ehdotetut muutokset huomioitaisiin osana palkkatukeen liittyvää yleistä seurantaa. Muutokset olisivat siinä määrin vähäisiä, ettei niitä koskevaa erillistä arviointia ole tarpeen tehdä, vaan ne huomioitaisiin osana palkkatukeen myöhemmin tehtäviä laajempia vaikuttavuustutkimuksia.

Säädösmuutosten edellyttämien muutosten yhteydessä voitaisiin toteuttaa myös palkkatuen maksatusta keventävä automaattinen maksuehdotelma yksityisille työnantajille. Maksuehdotelma hakisi tulorekisteristä työntekijän palkkatiedot, eikä työnantajan tarvitsisi ilmoittaa näitä tietoja erikseen työvoimaviranomaiselle. Maksuehdotelman kehittäminen ei ole riippuvainen säädösmuutoksista, mutta voitaisiin toteuttaa samassa yhteydessä säädösmuutosten edellyttämien muutosten kanssa.

10

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Esityksen valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa merkityksellisiä ovat perustuslain 6 § (yhdenvertaisuus), 18 § (oikeus työhön) ja 121 § (kunnallinen itsehallinto).

Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Säännös ilmaisee paitsi perinteisen vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Siihen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan säännöksessä lueteltujen erotteluperusteiden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen muu syy voi olla esimerkiksi asuinpaikka (HE 309/1993 vp, s. 42–44; ks. myös PeVL 31/2014 vp, s. 3/I).

Perustuslain 6 §:n 1 momentti ilmaisee vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta ja tosiasiallisesta tasa-arvosta. Siihen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa (HE 309/1993 vp, s. 42). Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia ihmisille, että asetettaessa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 42–43, ks. myös PeVL 31/2014 vp, s. 3/I).

Esitys sisältää ehdotuksen, jonka mukaan työvoimaviranomaisen ammatillisen osaamisen parantamiseen myöntämän palkkatuen kestoon tulisi harkintavaltaa. Laissa säädettäisiin palkkatuen keston enimmäispituudeksi 12 kuukautta. Nykyisen sääntelyn mukaan ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnettävän palkkatuen kesto on viisi tai kymmenen kuukautta, riippuen palkkatukea edeltäneen työttömyyden kestosta. Edellä mainitut kestot voivat nykyiselläänkin vaihdella niissä tapauksissa, joissa työsuhde kestää vähemmän aikaa kuin viisi tai kymmenen kuukautta. Näissä tilanteissa työvoimaviranomaisen on harkittava, onko työsuhde kestoltaan riittävän pitkä, jotta se edistää työttömän työnhakijan työllistymistä. Palkkatukijaksojen pituudet tulevat todennäköisesti vaihtelemaan jatkossa, mutta kaikkien ammatillisen osaamisen parantamiseen tarkoitettujen palkkatukijaksojen myöntämisen lähtökohtana on oltava se, että palkkatuetulla tuella tuettu työ parantaa työnhakijan ammatillista osaamista ja hänen mahdollisuuksiaan työllistyä avoimille työmarkkinoille. Siten palkkatukijakso tulisi 12 kuukauden enimmäisajan puitteissa mitoittaa kaikille yhtälaisesti tukemaan mainittujen tavoitteiden toteutumista. Kiinteistä ajoista luopuminen mahdollistaa paremmin myös yksilökohtaisen harkinnan ja palkkatukijakson mitoittamisen vastaamaan kunkin työnhakijan yksilölliseen palvelutarpeeseen. Ehdotettujen muutosten ei arvioida olevan ristiriidassa perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kanssa.

Ehdotetut muutokset vaikuttaisivat työvoimaviranomaisina toimivien kuntien tehtävien hoitamiseen ja niitä tulee siksi arvioida perustuslain 121 §:n kannalta. Perustuslain 121 §:n mukaan kunnille annettavista tehtävistä on säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunta on kunnallista itsehallintoa koskevassa lausuntokäytännössään korostanut, että tehtävistä säädettäessä on huolehdittava rahoitusperiaatteen mukaisesti kuntien tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua velvoitteistaan (PeVM 25/1994 vp, s. 3; PeVL 18/2001 vp, PeVL 30/2013 vp, s. 5/II, PeVL 12/2011 vp, s. 2/II, PeVL 41/2010 vp, s. 5/II). Valiokunta on katsonut, että kunnille osoitettavat rahoitustehtävät eivät itsehallinnon perustuslain suojan takia saa suuruutensa puolesta heikentää kuntien toimintaedellytyksiä tavalla, joka vaarantaisi kuntien mahdollisuuksia päättää itsenäisesti taloudestaan ja siten myös omasta hallinnostaan (ks. esim. PeVL 41/2014 vp, s. 3/II ja PeVL 50/2005 vp, s. 2). Rahoitusperiaate sisältyy myös Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 9 (2) artiklaan, jonka mukaan paikallisviranomaisten voimavarojen tulee olla riittävät suhteessa niihin velvoitteisiin, jotka niille on annettu perustuslaissa ja muissa laeissa. Rahoitusperiaatteen toteutumisen kannalta olennaista on, arvioidaanko muutoksen vaarantavan perustuslain 121 §:ssä turvatun kunnallisen itsehallinnon taloudellisen puolen (PeVL 34/2013 vp, s. 3/I).

Esityksen 1. lakiehdotuksessa on ehdotettu sisällöllisiä muutoksia palkkatuen kestoon. Yleisellä tasolla arvioidaan, että muutoksen myötä palkkatukijaksot voisivat tapauskohtaisesti lyhentyä tai pidentyä riippuen työvoimaviranomaisten käyttäytymisvaikutuksista. Muutoksella ei kuitenkaan velvoitettaisi työvoimaviranomaisia pidentämään tai lyhentämään palkkatukijaksoja, vaan siihen olisi työvoimaviranomaisen harkintaan perustuva mahdollisuus. Näin ollen työvoimaviranomainen voi halutessaan myös säilyttää palkkatukijaksojen kestoa koskevan nykytilan, jolloin myöskään kustannukset eivät muutu. Tämän perusteella voidaan pitää perusteltuna, että kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin ei esitetä muutoksia ja rahoitusperiaate toteutuu nykyisellä rahoituksella.

Edellä esitetyillä perusteilla esitys ei ole ristiriidassa perustuslain 121 §:ssä säädetyn kunnallisen itsehallinnon kanssa.

Hallitus katsoo, että esityksessä ei ehdoteta sellaisia muutoksia, joiden vuoksi esitystä ei voitaisi käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Yhdenvertaisuus

Kuntien tehtävät ja rahoitusperiaate

Ponsi

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset: