Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annettua lakia ja Harmaan talouden selvitysyksiköstä annettua lakia.

Esityksen mukaan valvontalain soveltamisalaa muutettaisiin, jotta valvontaviranomainen voisi valvoa kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävää. Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmää muutettaisiin siten, että ympärivuorokautisuus ei yksinään täyttäisi määritelmää.

Laissa säädettäisiin palveluntuottajan velvollisuudesta huolehtia henkilöstönsä kielitaidosta. Tavoitteena on korostaa palveluntuottajan vastuuta palvelujen kieleen sekä asiakkaan ja potilaan tiedonsaantioikeuteen liittyvien vaatimusten täyttymisestä. Lisäksi säädettäisiin palvelunjärjestäjän velvollisuudesta varmistaa omavalvonnalla mainittujen vaatimusten täyttyminen.

Hyvinvointialueen ja palvelunjärjestäjän valvontatehtäviin liittyvää tiedonsaanti- ja tarkastusoikeutta täsmennettäisiin. Lisäksi täydennettäisiin valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeuksia. Harmaan talouden selvitysyksiköstä annettua lakia muutettaisiin siten, että velvoitteidenhoitoselvitys voitaisiin laatia valvontalain tarkoittamalla laajuudella.

Laissa säädettyä omavalvonnan seurannan raportointijaksoa muutettaisiin hallinnollisen taakan keventämiseksi.

Laissa säädettäisiin Pohjanmaan hyvinvointialueen tehtävistä, ohjauksesta ja rahoituksesta kansallisena asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijaviranomaisena. Lisäksi lakiin tehtäisiin eräitä teknisiä muutoksia.

Vuoden 2026 loppuun saakka voimassa olevan sääntelyn voimassaoloa jatkettaisiin. Palveluntuottajan, jonka asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö muodostuu yhdestä henkilöstä, olisi tietyin edellytyksin mahdollista aloittaa toimintansa tai toteuttaa jo rekisteröityyn toimintaan olennainen muutos ennen lain mukaista rekisteröintipäätöstä. Tavoitteena on mahdollistaa elinkeinon harjoittaminen sekä turvata henkilöstön ja palvelujen saatavuutta. Lisäksi rekisteröintiä koskevien säännösten voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta lykättäisiin neljällä vuodella. Tämä mahdollistaisi rekisteröintimenettelyn kehittämisen ja sujuvoittamisen ennen julkisten palveluntuottajien rekisteröintiä.

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Väliaikainen sääntely olisi voimassa vuoden 2030 loppuun.

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

1.1

Tausta

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta (741/2023; jäljempänä valvontalaki) tuli voimaan 1.1.2024. Laissa säädetään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjien valvonnasta ja omavalvonnasta sekä yksityisten ja julkisten palveluntuottajien toimintaedellytyksistä, rekisteröinnistä, omavalvonnasta ja viranomaisvalvonnasta. Valvontalaissa säädetään yhtenäisestä sekä julkisia että yksityisiä palveluntuottajia koskevasta rekisteröintimenettelystä riippumatta palveluntuottajan oikeudellisesta muodosta. Rekisteröinti on edellytys sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiselle. Palveluntuottajat ja niiden palveluyksiköt tallennetaan Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin (Soteri).

Soteri-rekisterin hakemuskäsittely ruuhkautui lain voimaantulon jälkeen. Syksyllä 2024 pidettiin tarpeellisena valmistella lakiin muutos, jolla turvattaisiin henkilöstön ja palveluiden saatavuutta palveluntuottajien rekisteröinnin ollessa ruuhkautunut. Valvontalain muutos tuli voimaan 1.1.2025. Muutoksen myötä yksityisten elinkeinonharjoittajien ja muiden verrattavassa asemassa olevien pienten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien on ollut väliaikaisesti mahdollista aloittaa toimintansa tai toteuttaa jo rekisteröidyn toiminnan olennainen muutos ennen valvontalain mukaista rekisteröintipäätöstä. Mahdollisuus koskee palveluntuottajia, joiden asiakas- ja potilastyöhön osallistuu vain yksi henkilö. Sääntelyä ei kuitenkaan sovelleta sellaiseen palveluntuottajaan, jonka toimialaan kuuluu palvelujen antaminen alaikäiselle ja jonka tulee toimittaa ensi kerran valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten ote rikosrekisteristä. Palvelutoiminnan aloittaminen ja muutoksen toteuttaminen uuden väliaikaisen sääntelyn nojalla on ollut mahdollista 1.2.2025 lukien. Väliaikainen sääntely on voimassa vuoden 2026 loppuun.

Samalla pidennettiin julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvollisuuden siirtymäaikaa kahdella vuodella. Julkisten palveluntuottajien on annettava 1.1.2028 mennessä viranomaiselle laissa tarkoitetut tiedot palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintiä varten. Tiedot tallennetaan Soteri-rekisteriin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030.

Valvontalain muutosta esittäneen hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi lausuman, jossa se edellytti, että valtioneuvosto jatkaa toimenpiteitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien rekisteröintimenettelyn sujuvoittamiseksi sekä kohtuullisten käsittelyaikojen ja valvontaviranomaisten riittävien voimavarojen varmistamiseksi sekä seuraa ja arvioi valvontalain säännösten toimivuutta palveluntuottajien ja palvelujen käyttäjien näkökulmasta. Lisäksi eduskunta edellytti lausumassa, että valtioneuvosto ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön kehittämiseksi. (EV 146/2024 vp.)

Valtioneuvoston oikeuskansleri antoi 23.12.2024 päätöksen asiassa OKV/2075/70/2024. Asiassa oli kyse Soteri-rekisteröintien ruuhkautumisesta ja sosiaali- ja terveysministeriön menettelystä. Ratkaisussaan oikeuskansleri muun ohella katsoi, että valvontalain valmistelussa ei sosiaali- ja terveysministeriössä ole riittävällä tavalla kyetty ottamaan huomioon uudesta sosiaali- ja terveysalan palveluntuottajien rekisteröintijärjestelmästä johtuvaa ohjauksen ja neuvonnan tarvetta eikä uuden järjestelmän vaatimia henkilöstöresursseja. Näistä syistä rekisteröintijärjestelmä on ruuhkautunut huomattavasti. Oikeuskansleri edellytti päätöksessään sosiaali- ja terveysministeriötä ilmoittamaan, että mihin toimiin se on ryhtynyt sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien rekisteröintimenettelyn sujuvoittamiseksi ja kohtuullisten käsittelyaikojen ja valvontaviranomaisten riittävien voimavarojen varmistamiseksi sekä ilmoittamaan, millä tavoin se on seurannut ja arvioinut valvontalain säännösten toimivuutta palveluntuottajien ja palvelujen käyttäjien näkökulmasta.

Oikeuskanslerille annetun ilmoituksen mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut sääntelyn, mukaan lukien väliaikaisen sääntelyn, toimivuutta ja vaikutuksia.

1.2

Valmistelu

Sosiaali- ja terveysministeriössä on laadittu arviomuistio sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain tarpeista (6.3.2026, VN/27681/2025). Arviomuistion valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella STM106:00/2025. Arviomuistiota ja siitä saatua lausuntopalautetta on hyödynnetty tämän esityksen valmistelussa.

Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Esityksestä järjestettiin lausuntokierros 13.5.-23.6.2026. Lausuntopalautteesta ja sen huomioon ottamisesta hallituksen esityksessä kerrotaan jaksossa 6.

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella STM170:00/2025.

2

Nykytila ja sen arviointi

2.1.1

Kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävän valvonta

Valvontalaissa säädetään lain 1 §:n mukaan valtion, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon ja Kansaneläkelaitoksen korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon ja kuntoutuspalvelujen järjestämisen valvonnasta sekä julkisesti ja yksityisoikeudellisessa muodossa tuotettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valvonnasta. Laissa säädetään myös palveluntuottajan toimintaedellytyksistä, rekisteröinnistä ja omavalvonnasta.

Lain 4 §:ssä määritellään lain soveltamisen kannalta tärkeimmät käsitteet. Lain 4 §:n 1 kohdan mukaan palvelunjärjestäjällä tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuussa olevaa hyvinvointialuetta, Helsingin kaupunkia, HUS-yhtymää ja korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon ja kuntoutuspalvelujen järjestämisvastuussa olevaa Kansaneläkelaitosta sekä valtion mielisairaaloita, valtion koulukoteja, sairaan- ja terveydenhuollosta järjestämisvastuussa olevia puolustusvoimia ja vankiterveydenhuollon yksikköä. Saman pykälän 2 kohdan mukaan palveluntuottajalla tarkoitetaan hyvinvointialuetta, Helsingin kaupunkia, HUS-yhtymää, valtion liikelaitosta, itsenäistä julkisoikeudellista laitosta taikka evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai edellä mainittujen kirkkojen seurakuntaa tai seurakuntayhtymää sekä osakeyhtiötä ja muuta yhtiötä, julkista ja yksityistä yhteisöä, osuuskuntaa, yhdistystä, säätiötä ja yksityistä elinkeinonharjoittajaa, joka tuottaa 3 kohdassa tarkoitettuja sosiaalipalveluja tai 4 kohdassa tarkoitettuja terveyspalveluja. Valvontalain 5 luvussa säädetään sosiaali- ja terveyspalvelujen viranomaisvalvonnasta. Lain 32 §:n 2 momentin mukaan Lupa- ja valvontavirasto valvoo sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen lainmukaisuutta ja antaa siihen liittyvää ohjausta.

Ennen valvontalakia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen valvonnasta säädettiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021; jäljempänä järjestämislaki). Järjestämislain 2 §:n mukaan laissa sosiaali- ja terveydenhuollolla tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevia lakisääteisiä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tehtäviä ja palveluja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Järjestämislain 6 §:ssä säädetään kunnille kuuluvasta asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävästä (niin sanottu hyte). Mainitun pykälän 1 momentin mukaan kunnan on edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Kunnalla on ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä suhteessa esimerkiksi hyvinvointialueeseen siltä osin kuin tämä tehtävä kytkeytyy kunnan muihin lakisääteisiin tehtäviin. Kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävästä säädetään tarkemmin pykälän 2 ja 3 momentissa. Pykälän 4 momentissa säädetään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tehtävästä yhteistyöstä. Kunnan on muun muassa toimittava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa ja tuettava sitä asiantuntemuksellaan. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä hyvinvointialueella säädetään lain 7 §:ssä.

Valvontalailla kumottiin järjestämislain valvontaa koskeva 6 luku. Järjestämislain 6 luvun 42 §:n 4 momentissa säädettiin, että mitä luvussa säädetään hyvinvointialueiden toiminnan valvonnasta, koskee myös 6 §:n mukaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valvontaa kunnassa. Toisin kuin hyvinvointialueet kunnat eivät kuitenkaan sisälly valvontalain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan palvelunjärjestäjän määritelmään. Kunnat voivat toimia 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna palveluntuottajana. Kunnat ovat tällöin rekisteröitymisvelvollisia tuottaessaan laissa tarkoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja. Valvontaviranomaiset ovat tulkinneet lakia niin, että kuntien valvontalain mukainen hyte-toiminnan omavalvontavelvoite ja valvontaviranomaisten toimivalta valvoa kuntien hyte-toimintaa rajautuu lähtökohtaisesti mahdolliseen rekisteröityyn hyte-palvelutuotantoon eikä kata muutoin kuntien hyte-järjestämistehtävää.

Lainsäädäntöä on pidetty riittämättömänä hyte-järjestämistehtävän valvonnan kannalta ottaen huomioon, että kunnan tehtävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on keskeinen. Haasteita on esimerkiksi havaittu laissa säädetyn yhteistyövelvoitteen toteutumisessa. On myös pidetty epäjohdonmukaisena, että valvontaviranomaisten toimivalta valvoa hyte-toimintaa soveltuu kuitenkin hyvinvointialueen vastaavaan tehtävään. Toisaalta valvontalain arviomuistiota koskevassa lausuntopalautteessa on myös katsottu, ettei kaikkia valvontalaissa palvelunjärjestäjälle säädettyjä velvoitteita, kuten omavalvontaa, tulisi ulottaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä vastuussa olevaan kuntaan. Kunta hoitaa tehtävää parhaimmillaan kaikilla kunnan toimialoilla kuten perusopetuksessa ja liikuntatoimessa, jotka eivät kuitenkaan ole asiakas- ja potilasturvallisuuden ja siten esimerkiksi valvontalain mukaisen palvelunjärjestäjän omavalvontavastuun näkökulmasta merkityksellisiä.

2.1.2

Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmä

Valvontalain 4 §:n 8 kohdan mukaan vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavalla palveluyksiköllä tarkoitetaan sosiaalihuollon ympärivuorokautista palveluyksikköä tai palveluyksikköä, jossa tuotetaan palveluja sosiaalihuoltolain 3 §:n 1 momentin 3 ja 6 kohdissa määritellyn mukaisesti erityistä tukea tarvitseville henkilöille tai palveluyksikköä, jossa henkilökunnalta edellytetään laaja-alaista erityisosaamista tai jossa voidaan käyttää asiakkaan itsemääräämisoikeutta rajoittavia toimenpiteitä. Valvontaviranomaisen on valvontalain 20 §:n mukaan tarkastettava vaativaa sosiaalihuoltoa tuottava palveluyksikkö ennen palveluyksikön rekisteriin merkitsemistä.

Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmä on koettu haasteelliseksi, sillä määritelmän mukaisesti hyvin moni nykyinen sosiaalihuollon palveluyksikkö sisältyisi valvontalain mukaiseen vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmään aiheuttaen valvontaviranomaiselle ennakkotarkastuksen velvollisuuden ja laajentaen aiempia ennakollisen tarkastuksen käytäntöjä. Valvontalailla kumotun yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain (922/2011) 9 §:n mukaan aluehallintoviraston oli tarkastettava ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja antava toimintayksikkö mahdollisimman pian sen jälkeen, kun toiminnan aloittamista tai muuttamista koskeva lupahakemus on tullut vireille aluehallintovirastossa.

Valvontalain määritelmäsäännöksen perusteluissa on todettu, että vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavat palveluyksiköt ovat yleensä ympärivuorokautista palvelua tuottavia yksikköjä, mutta kyseeseen voi tulla myös muu määritelmässä säädetyt edellytykset täyttävä palveluyksikkö (HE 299/2022 vp, s. 76). Tämä lähtökohtaisesti laajentaa tarkastettavien palveluyksiköiden piiriä suhteessa aiempaan. Toisaalta kaikki ympärivuorokautista palvelua tuottavat yksiköt eivät välttämättä ole vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavia palveluyksiköitä, ja lain perusteluissa vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmä onkin katsottu tarpeelliseksi, jotta pakollinen ennakkotarkastus voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisesti. Lain perusteluissa osa voimassa olevan järjestelmän ongelmista on todettu johtuvan siitä, että luvanvaraisuus on sidottu ympärivuorokautisuuden määritelmään (HE 299/2022 vp, s. 33). Tarkoituksena ei siten ole ollut, että ympärivuorikautisuus sinänsä täyttäisi pakollisen ennakkotarkastuksen edellytykset. Tarkoitus on ollut tarkentaa tarkastettavien palveluyksikköjen piiriä siten, että määritelmään sisältyisi niin ympärivuorokautiset kuin myös muut palveluyksiköt, joissa tuotetaan palveluja sosiaalihuoltolain (1301/2014) 3 §:n 3 ja 6 kohdissa määritellyn mukaisesti erityistä tukea tarvitseville henkilöille tai joissa voidaan käyttää asiakkaan itsemääräämisoikeutta rajoittavia toimenpiteitä. Tarkoitus ei myöskään ole ollut, että esimerkiksi yksittäinen asiakasryhmä yksin täyttäisi pakollisen ennakkotarkastuksen kriteerit. Merkitystä asian arvioinnissa tulisi olla sillä, onko kyseisessä palveluyksikössä toiminta erikoistunut sosiaalihuoltolain 3 §:n 3 kohdan määritelmän mukaisten henkilöiden hoitoon.

Määritelmäsäännöksen perusteluissa todetaan, että vaativia sosiaalihuollon palveluja tuotetaan muun muassa laaja-alaista erityisosaamista edellyttävissä lastensuojelun, päihdehuollon ja vammaispalvelujen asumispalvelu- ja kuntoutusyksiköissä sekä joissakin vastaavissa erikoistuneissa iäkkäiden palveluyksiköissä. Määritelmän tarkoittamia yksikköjä ovat säännöksen perustelujen mukaan myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimiseen tai pitkittyneisiin huolto- ja tapaamisoikeusriitoihin liittyviä palveluja tuottavat yksiköt. Määritelmän piiriin voi perustelujen mukaan myöhemmin muun muassa valmisteltavana olevan itsemääräämisoikeuslainsäädännön perusteella tulla myös muita vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavia yksiköitä. (HE 299/2022 vp, s. 76-77.)

Valvontalain ensisijaisena tarkoituksena on ollut tehostaa valvontaa, siirtää painopistettä omavalvontaan ja kohdentaa olemassa olevia resursseja, jotta sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu, asiakas- ja potilasturvallisuus sekä asiakkaan ja potilaan oikeudet voidaan turvata. Lain tarkoituksena ei siten ole ollut lähtökohtaisesti lisätä viranomaisten työtä vaan keventää sitä sellaisen toiminnan osalta, jonka riskit on arvioitu vähäisiksi ja kohdentaa sitä asiakas- ja potilasturvallisuuden ja asiakkaan ja potilaan oikeuksien kannalta kriittiseksi arvioituun toimintaan. Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan yksikön määritelmäsäännöstä on katsottu olevan tarpeen täsmentää lain tarkoitusta ja tavoitetta vastaavaksi.

2.1.3

Palveluntuottajaa ja toimintaa koskevat edellytykset

2.1.3.1

Oikeus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja

Soteri Lain 5 §:n 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveyspalveluja saa tuottaa vain palveluntuottaja, joka on lain 11 §:ssä tarkoitetussa Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämässä valtakunnallisessa palveluntuottajien rekisterissä () ja jonka palveluyksikkö on rekisterissä 21 §:n mukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveyspalveluntuottajan toiminnan aloittamisen tai muutoksen toteuttamisen edellytyksenä on, että palvelutoiminnan rekisteröinnistä tai sen muutoksesta on tehty 21 §:ssä tarkoitettu päätös.

Lain 5 §:ään lisättiin 1.1.2025 uusi 3 momentti, jonka mukaan sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, palveluntuottaja, jonka 9 §:ssä tarkoitettu asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö muodostuu yhdestä henkilöstä ja joka on tehnyt 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut hakemukset ja antanut mainituissa momenteissa tarkoitetut tiedot palveluntuottajaksi rekisteröintiä ja palveluyksikön rekisteröintiä varten, saa aloittaa toimintansa tai toteuttaa muutoksen noudattaen tämän lain säännöksiä, kunnes 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu rekisteröintipäätös on tehty. Tämän momentin nojalla toimintansa aloittanutta tai muutoksen toteuttanutta palveluntuottajaa ja sen palveluyksikköä on pidettävä tämän lain mukaisesti rekisteröitynä sovellettaessa muuta lainsäädäntöä. Jos päätös on hylkäävä, oikeus jatkaa päätöksen alaista toimintaa päättyy. Tällöin palveluntuottajan uuteen hakemukseen sovelletaan tämän pykälän 1 ja 2 momentin säännöksiä. Jos palveluntuottaja on oikeushenkilö, 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut henkilöt voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sitä, onko kyse aiemmin hylkäävän päätöksen saaneen palveluntuottajan uudesta hakemuksesta.  Pykälän 4 momentin mukaan mitä 3 momentissa säädetään, ei sovelleta sellaiseen palveluntuottajaan, jonka on ensi kerran annettava palveluyksikön rekisteröintiä varten hakemuksessa 16 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetut tiedot. Lain 16 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan palveluntuottajan on annettava palveluyksikön rekisteröintiä varten hakemuksessa lasten kanssa työskentelevältä muuhun kuin työsopimussuhteiseen henkilöstöön kuuluvalta lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002) 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu ote rikosrekisteristä. Valvontalain 5 §:n 3 ja 4 momentti ovat voimassa 31.12.2026 saakka.

Lain väliaikaisella muutoksella pyrittiin turvaamaan henkilöstön ja palvelujen saatavuutta rekisteröinnin ollessa ruuhkautunut. Muutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 187/2024 vp) todettiin, että väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana ja julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen siirtymäajan aikana on tarpeen seurata ja arvioida laajemmin valvontalain säännösten toimivuutta palveluntuottajien ja heidän asiakkaittensa näkökulmista. Tarkoitus oli myös väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana arvioida tarvetta ja mahdollisuutta lain pysyvämmille muutoksille ottaen huomioon ne vaikutukset, joita väliaikaisella sääntelyllä on arvioitu olevan asiakas- ja potilasturvallisuuteen.

Valvontalakia koskevan palautteen mukaan näkemykset eroavat toisistaan sen suhteen, onko väliaikainen sääntely ollut tarkoituksenmukainen ja mitä vaikutuksia sillä on ollut. Joidenkin hyvinvointialueiden mukaan väliaikainen muutos on mahdollisesti heikentänyt asiakas- ja potilasturvallisuutta, kun toiminta on voitu aloittaa ennen rekisteröintipäätöstä. Toisaalta jotkin alueet ovat katsoneet, että myös palveluiden saatavuuden hidastuminen Soteri-ruuhkan vuoksi on voinut heikentää asiakas- ja potilasturvallisuutta ja väliaikainen sääntely on vaikuttanut myönteisesti palvelujen saatavuuteen. Muutos ei siihen myönteisesti suhtautuneiden mukaan ole vaikuttanut asiakas- ja potilasturvallisuuteen tai kuormittanut järjestäjän omavalvontavelvollisuutta, sillä kaikkien järjestämisen piiriin hyväksyttävien tuottajien kohdalla tehdään joka tapauksessa palvelunjärjestäjän toimesta ennakollisen valvonnan menettely rekisteröinnistä riippumatta. Väliaikainen sääntely on joka tapauksessa tuonut helpotuksen sen soveltamisalaan kuuluville palveluntuottajille rekisteröintimenettelyn ollessa ruuhkautunut.

Kaksi erilaista tapaa hakea rekisteröintiä (tavallinen hakemus ja yksin toimivan hakemus) sekä lasten kanssa työskentelevien palveluntuottajien poissulkeminen väliaikaisen sääntelyn piiristä on valvontaviranomaisten mukaan osoittautunut osalle palveluntuottajista vaikeaksi hahmottaa. Väliaikaisen sääntelyn mukainen poikkeusmenettely on aiheuttanut lisätyötä viranomaisille muun muassa lisääntyneen ohjaustarpeen, selvityspyyntöjen sekä väärien, väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuulumattomien rekisteröintihakemusten vuoksi. Väliaikaisen sääntelyn jatkoa ovat kuitenkin kannattaneet laajasti eri tahot: palveluntuottajat, palvelunjärjestäjät sekä valvontaviranomainen. Useat ovat toivoneet menettelystä pysyvää. Lasten kanssa toimivat palveluntuottajat ovat toivoneet myös heidän rekisteröintimenettelyynsä helpotusta.

https://vm.fi/hallinnonalan-asiakirjat#/

Ministeriöiden ja Lupa- ja valvontaviraston tulossopimus vuosille 2026-2029. 5.2.2026, VN/2993/2026. Saatavilla osoitteessa

Valvontalain mukaiset valvontatehtävät, mukaan lukien rekisteröintiin liittyvät tehtävät, siirtyivät 1.1.2026 valtakunnalliselle Lupa- ja valvontavirastolle. Soteri-rekisterin ja rekisteröinnin kehittämistyössä on katsottu olevan prioriteettina varmistaa ja tukea nykyisen rekisteröintimenettelyn sujuvuutta. Väliaikaisen sääntelyn mukaista poikkeusmenettelyä on kehitetty Lupa- ja valvontavirastossa muun rekisteröintimenettelyn kehittämisen rinnalla. Kehittämistoimenpiteet ovat kohdistuneet hakemusten käsittelyprosessiin, ohjeistukseen sekä henkilöstön osaamisen vahvistamiseen. Elokuussa 2026 Soteri-rekisteröintihakemusten käsittelyn mediaaniaika on ollut noin 10 viikkoa. Lupa- ja valvontaviraston tulossopimuksessa vuodelle 2026 on asetettu tavoitteeksi mediaanikäsittelyaikojen lyhentäminen 6 viikkoon tai sen alle. Tavoite vuodelle 2027 on 4 viikkoa tai sen alle.Väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuuluvien palveluntuottajien osuus vireillä olevista hakemuksista on noin 60 prosenttia. Väliaikaista sääntelyä on katsottu olevan perusteltua jatkaa siihen saakka, kunnes hakemusten käsittelyajoissa saavutetaan 4 viikon tavoite.

Lain jatkokehittämisessä tulisi arvioida väliaikaisen sääntelyn vaikutuksia ja sitä, onko menettelystä perusteltua tehdä pysyvä ja jos niin, millä edellytyksillä. Koska väliaikaisen sääntelyn mukaisen poikkeusmenettelyn toteuttaminen ei ole kaikilta osin ollut ongelmatonta, tulisi sen pysyväksi muuttamista valmistellessa ottaa huomioon sen hyötyjen lisäksi eri toimijoille aiheutuneet epäsuotuisat vaikutukset ja pyrkiä välttämään ne mahdollisimman tehokkaasti.

2.1.3.2

Palveluntuottajan yleisten edellytysten ja luotettavuuden selvittäminen

Valvontalain 6 §:ssä säädetään yleisistä edellytyksistä, jotka palveluntuottajan tulee täyttää. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan palveluntuottajan on oltava toiminnan sisältöön ja laajuuteen nähden luotettava, jotta se pystyy huolehtimaan toiminnasta, sen jatkuvuudesta ja lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan palveluntuottaja ei saa olla selvitystilassa tai konkurssissa. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan, jos palveluntuottaja on yksityinen henkilö, hänen on oltava täysi-ikäinen ja hänellä on oltava yritys- tai yhteisötunnus toimiessaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 18 §:n nojalla rajoitettu eikä hänelle ole mainitun lain 8 §:n 1 momentin nojalla määrätty edunvalvojaa eikä hän ole liiketoimintakiellossa.

tai

y-tunnus

tai

Palveluntuottajalla tulee lain 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan olla yritys- tai yhteisötunnus. Lain 16 §:n 1 momentissa on lueteltu ne tiedot, jotka palveluntuottajan on annettava palveluntuottajaksi rekisteröimistä varten. Näitä ovat säännöksen mukaan palveluntuottajan nimi, henkilötunnusyritys- ja yhteisötunnus (). Sanankäyttö säännöksessä viittaa siihen, että henkilötunnus ja y-tunnus ovat vaihtoehtoisia. Säännöksen perusteluissa henkilötunnus ja yritys- ja yhteisötunnus on eroteltu pilkulla (HE 299/2022 vp, s. 95). Tämä viittaisi puolestaan siihen, että palveluntuottajan olisi annettava molemmat. Rekisteröintihakemusten käsittelyssä myös henkilötunnus on tarpeen yrityksessä toimivan tai toimivien luonnollisten henkilöiden yksilöimiseksi. Lain 16 §:ää, jossa säädetään rekisteröintiä varten annettavista tiedoista, on selvennettävä tältä osin.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan palveluntuottajan hallintoelimiin kuuluvien henkilöiden ja toimitusjohtajan sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiesten ja kommandiittiyhtiössä vastuunalaisten yhtiömiesten on täytettävä 1–3 kohdassa säädetyt edellytykset.

Palveluntuottajan luotettavuuden arvioimisesta säädetään valvontalain 7 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan palveluntuottaja ei täytä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä laissa tarkoitettujen palvelujen tuottamiselle, jos palveluntuottajan tai 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittujen henkilöiden aikaisempi toiminta osoittaa kokonaisuutena arvioiden palveluntuottajan tai henkilön ilmeisen sopimattomaksi harjoittamaan tämän lain mukaista elinkeinotoimintaa. Pykälässä säädetään seuraavista seikoista, jotka otetaan erityisesti huomioon palveluntuottajan tai henkilön aikaisemman toiminnan arvioinnissa: 1) palveluntuottajan tai 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainitun henkilön aikaisemmassa toiminnassa on todettu vakavia puutteita asiakas- ja potilasturvallisuudessa viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana eivätkä valvontaviranomaisen aikaisemmat huomautukset ja määräykset ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen ja epäkohtien poistamiseen; 2) palveluntuottaja tai 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainitut henkilöt ovat käyttäneet määräämisvaltaa yhteisössä, joka on viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana asetettu konkurssiin tai jonka konkurssi mainittuna aikana on rauennut varojen puutteessa; 3) palveluntuottajaa tai 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittua henkilöä ei voida pitää luotettavana, jos palveluntuottajalla tai henkilöllä on ollut arviointia edeltäneen kolmen vuoden aikana toistuvasti tai huomattavassa määrin veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröimis-, ilmoitus- tai maksuvelvollisuuksien hoitamisen laiminlyöntejä.

Konkurssin taustalla olevien syiden kattava ja luotettava selvittäminen on valvontaviranomaisten mukaan osoittautunut nykysäännöksillä hankalaksi. Konkurssiin johtavat seikat kävisivät parhaiten ilmi konkurssilain (120/2004) 9 luvun 2 §:n mukaisesta velallisselvityksestä, jossa pesänhoitajalla on lakisääteinen velvollisuus muun muassa arvioida konkurssin pääasiallisia syitä sekä kuvata sellaiset merkitykselliset tapahtumat, jotka voivat vaikuttaa konkurssimenettelyn jatkumiseen ja velallisen toiminnan asianmukaisuuden arviointiin. Pesänhoitajan on toimitettava velallisselvitys velalliselle, suurimmille velkojille ja konkurssiasiamiehelle. Velallisselvitys on myös tallennettava konkurssiasiamiehen Kosti-asianhallintajärjestelmään.

Valvontalain 45 §:ssä säädetään tahoista, joilta Lupa- ja valvontavirastolla on oikeus maksutta ja salassapitosäännösten estämättä saada valvontalain mukaisten tehtäviensä suorittamista varten välttämättömät tiedot. Lupa- ja valvontavirastolle ei ole voimassa olevan säännöksen perusteella oikeutta saada tietoja konkurssiasiamiehen toimistolta. Lupa- ja valvontavirastolle ei myöskään ole säädetty oikeutta saada tietoja Digi- ja väestötietovirastolta, joka ylläpitää holhousasioiden rekisteriä.

7 §:n perustelujen mukaan sopimattomuuden arvioinnissa otetaan huomioon palveluntuottajan aiemmassa toiminnassa esille tulleet epäkohdat, muun muassa aiemmat vakavat asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumiset sekä laiminlyönnit, vastuullisessa asemassa olevien henkilöiden ammattioikeuksien poistaminen tai rajoittaminen, rikollinen toiminta sekä muut mahdolliset seikat, jotka voivat heikentää asiakas- ja potilasturvallisuutta sekä palvelujen laadun toteutumista (HE 299/2022 vp, s. 79). Rikollinen toiminta on mainittu lain perusteluissa yhtenä arvioinnissa huomioon otettavan asiana. Valvontaviranomaiselle ei kuitenkaan ole säädetty oikeutta saada tietoja tuomioistuimilta, vaan se joutuu käyttämään julkisuuslain (621/1999) 9 §:n mukaisia julkisia selosteita.

Valvontalain 9 §:n mukaan palveluntuottajalla on oltava riittävästi toiminnan edellyttämää henkilöstöä. Lisäksi asiakas- ja potilastyöhön osallistuvaan henkilöstöön voi tarvittaessa sisältyä myös vuokratyönä tai alihankintana toiselta palveluntuottajalta hankittu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö. Tilanteessa, jossa on epäily siitä, pitävätkö palveluntuottajan rekisteröintiä varten antamat henkilöstöä koskevat tiedot paikkansa, ja henkilöstöön on ilmoitettu kuuluvan myös vuokratyönä hankittua henkilöstöä, voi valvontavirastolla olla tarve saada tietoja myös henkilöstöä vuokraavalta yritykseltä.

Valvontaviranomaiselle tulisi säätää rekisteröintimenettelyn näkökulmasta riittävät tiedonsaantioikeudet edellä mainituilta tahoilta.

Valvontalain 7 §:n 3 momentin mukaan mitä 6 §:ssä ja 7 §:n 1 momentissa säädetään palveluntuottajasta, koskee myös sitä, joka omistuksen, sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella käyttää määräämisvaltaa palveluntuottajan puolesta. Edellytykset arvioidaan tosiasiallisten olosuhteiden mukaisesti, jos olosuhteista muutoin käy selvästi ilmi, että palveluntuottajan toimintaa johtaa tai sen hallintoa hoitaa muu henkilö tai yhteisö kuin hakemuksessa merkitty, ja menettelyyn liittyvät järjestelyt on esitetty tosiasiallisten olosuhteiden vastaisesti toiminnan edellytyksistä annettujen säännösten kiertämiseksi. Pykälän 4 momentin mukaan, jos palveluntuottaja on oikeushenkilö, vaatimus luotettavuudesta koskee toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa. Vaatimus luotettavuudesta koskee myös henkilöä, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta tai vastaava omistus- tai määräämisvalta, jos kyseessä on muu yhteisö kuin osakeyhtiö. Pykälän 5 momentin mukaan luotettavuuden arvioimiseksi voidaan 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut seikat selvittää sellaisista yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ssä tarkoitetuista rekisteröidyistä yrityksistä ja yhteisöistä, jotka välittömästi tai välillisesti kytkeytyvät palveluntuottajaan tai tämän pykälän 3 momentissa tarkoitettuihin henkilöihin.

Valvontalain 18 §:n 2 momentin mukaan valvontaviranomainen voi palveluntuottajan luotettavuuden selvittämiseksi pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain (1207/2010) 6 §:n 1 momentin mukaan velvoitteidenhoitoselvityksen palveluntuottajasta ja tämän lain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 7 §:n 4 momentissa tarkoitetuista henkilöistä. Valvontalain voimassaoloaikana valvontaviranomaiset ja Harmaan talouden selvitysyksikkö ovat havainneet, että sääntely ei ole asiallisesti riittävä, jotta valvontaviranomaisen olisi mahdollista pyytää velvoitteidenhoitoselvitystä valvontalain 7 §:n 5 momentissa tarkoitetuista yrityksistä ja yhteisöistä. Kyseisiä tahoja ei mainita valvontalain 18 §:n 2 momentissa. Kyseisiä tahoja ei mainita myöskään Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 36 kohdassa, jonka mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan valvontalain 7 §:ssä tarkoitetun palveluntuottajan ja palveluntuottajan hallintoelimiin kuuluvien henkilöiden ja toimitusjohtajan sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiesten ja kommandiittiyhtiössä vastuunalaisten yhtiömiesten luotettavuuden selvittämistä. Tarkoitus on ollut, että palveluntuottajien ja niihin kytkeytyvien tahojen luotettavuus voitaisiin arvioida mahdollisimman laajasti. Lainsäädäntöä tulisi selkeyttää, jotta velvoitteidenhoitoselvitys voitaisiin laatia kaikista niistä tahoista, joita luotettavuuden selvittäminen lain 6 ja 7 §:n mukaisesti koskee.

2.1.3.3

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kielitaito

Valvontalain 9 §:ssä säädetään palveluntuottajan henkilöstöä koskevista vaatimuksista. Pykälän 2 momentin mukaan henkilöstöllä on oltava palveluntuottajan toiminnan edellyttämä, asianmukainen koulutus ja riittävä osaaminen ja ammattitaito ottaen huomioon tuotettavien palvelujen sisältö ja palveluja käyttävät asiakkaat ja potilaat. Käytännössä momentin on katsottu edellyttävän henkilöstöltä myös riittävää kielitaitoa. Esimerkiksi Valviran määräyksessä (8.5.2024; Dnro V/42106/2023) sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan palveluyksikkökohtaisen omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta todetaan, että omavalvontasuunnitelmassa on kuvattava muun muassa se, miten varmistetaan, että palvelun tuottamiseen osallistuvalla henkilöstöllä on työtehtäviinsä asianmukainen koulutus, riittävä osaaminen ja ammattitaito sekä kielitaito.

Järjestämislain 4 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Järjestämislain 5 §ssä säädetään palveluja järjestettäessä käytettävistä kielistä. Pykälän 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi. Tämä tarkoittaa säännöksen perustelujen mukaan sitä, että asiakasta palveleva henkilö käyttää asiakkaan kieltä ja osaa sitä riittävästi. Yksikielisen hyvinvointialueen alueella sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään hyvinvointialueen kielellä. Jos asiakkaan kieli on muu kuin millä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään eikä henkilökunta osaa asiakkaan kieltä, on palveluja annettaessa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta. (HE 241/2020 vp, s. 658.) Järjestämislain 5 § sisältää informatiivisen viittaussäännöksen kielilakiin (423/2003), jossa säädetään asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kieltään, tulla kuulluksi, saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä oikeudesta tulkkaukseen.

Järjestämislain 5 §:n 2 momentissa säädetään oikeudesta käyttää saamen kieltä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueen kunnissa tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä Lapin hyvinvointialueen alueella sellaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joita tuotetaan vain kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä. Lisäksi asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä Lapin hyvinvointialueen alueella kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, jotka Lapin hyvinvointialue on osoittanut kotiseutualueen kuntien asukkaiden käytettäviksi saman lain 4 §:ssä tarkoitetun palvelujen saavutettavuuden perusteella. Järjestämislain 5 §:n 2 momentin mukaan oikeudesta käyttää saamen kieltä säädetään muutoin saamen kielilaissa (1086/2003).

Saamen kielilaissa säädetään saamelaisen oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa sekä viranomaisten velvollisuuksista toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia. Saamelaisella on saamen kielilain 4 §:n mukaan oikeus omassa asiassaan tai asiassa, jossa häntä kuullaan, käyttää lain soveltamisalaan kuuluvassa viranomaisessa saamen kieltä. Viranomainen ei saa rajoittaa tai kieltäytyä toteuttamassa saamen kielilaissa säänneltyjä oikeuksia sillä perusteella, että saamelainen osaa myös muuta kieltä, kuten suomea tai ruotsia. Saamelaisten kielelliset oikeudet ovat lain 3 luvun mukaisesti laajemmat saamelaisten kotiseutualueella. Kotiseutualueella saamelaisella on 12 §:n mukaisesti oikeus käyttää lain soveltamisalaan kuuluvassa viranomaisessa asioidessaan valintansa mukaan suomen tai saamen kieltä. Tämä oikeus ei ole rajattu omaan asiaan. Saamen kielilain 19 §:n mukaan viranomaisessa tapahtuvassa suullisessa käsittelyssä asia on pyrittävä antamaan saamen kielen taitoisen henkilön hoidettavaksi. Jos viranomaisessa ei ole saamen kielen taitoista henkilöä, on viranomaisen järjestettävä maksuton tulkkaus. Saamen kielilain esitöiden mukaan lakiehdotuksella pyrittiin vaikuttamaan siihen, että tulkkaus ja kääntäminen vähitellen jäisivät toissijaisiksi keinoiksi asiakkaan ja viranomaisen välisissä yhteyksissä. Pääsääntönä olisi asian käsittely saamen kielellä ilman tulkkausta, jos tähän vain olisi mahdollisuus. (HE 46/2003 vp, s. 41.) Saamen kielilain 14 §:n mukaan viranomaisen on kotiseutualueella henkilöstöä palvelukseen ottaessaan huolehdittava siitä, että sen henkilöstö kussakin virastossa tai muussa toimipaikassa pystyy palvelemaan asiakkaita myös saameksi. Viranomaisen on lisäksi koulutusta järjestämällä ja muulla toimenpiteillä huolehdittava siitä, että henkilöstöllä on viranomaisten tehtävien edellyttämä saamen kielen taito. Saamen kielilaki sisältää erikseen säännöksiä henkilöstön saamen kielen taidosta ja sitä koskevista kelpoisuusvaatimuksista sekä palkallisesta virkavapaudesta ja vapautuksesta työstä saamen kielen taidon hankkimista varten. On kuitenkin otettava huomioon, että enemmistö saamelaisista asuu kotiseutualueen ulkopuolella.

Järjestämislain 5 §:n 3 momentissa säädetään asiakkaan ja potilaan osallistumisen turvaamisesta tilanteissa, joissa henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää viittoma- tai muuta kieltä tai asiakas ei vammaisuuden tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi. Palveluja annettaessa on tällöin mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta. Säännöstä sovelletaan sen lisäksi, mitä saman pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään eli esimerkiksi tilanteissa, joissa asiakkaalla ei ole ehdotonta oikeutta saada palvelua omalla kielellään tai käyttää omaa kieltään. Viittomakielilaissa (359/2015) säädetään viranomaisen velvollisuudesta edistää toiminnassaan viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään. Viranomaisella tarkoitetaan muun muassa hyvinvointialueen viranomaisia. Viittomakielilaki on suppea yleislaki, jonka tarkoituksena on edistää suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävän kielellisten oikeuksien toteutumista käytännössä. Aineelliset säännökset viittomakieltä käyttävän kielellisistä oikeuksista sisältyvät eri hallinnonaloja koskevaan lainsäädäntöön.

Kielilakia sovelletaan pääsääntöisesti viranomaisen, kuten hyvinvointialueen, toimintaan. Lisäksi kielilain 25 §:n mukaan, jos julkinen hallintotehtävä on lailla tai lain nojalla säädetty yksityiselle, sitä koskee sen hoitaessa tätä tehtävää, mitä kielilaissa säädetään viranomaisesta. Jos tehtävän vastaanottaja määräytyy viranomaisen päätöksen tai muun toimenpiteen taikka viranomaisen ja vastaanottajan välisen sopimuksen perusteella, viranomaisen on varmistettava, että tehtävää hoidettaessa annetaan kielilain mukaista kielellistä palvelua. Tämä tulee myös varmistaa viranomaisen antaessa muun kuin julkisen hallintotehtävän yksityisen hoidettavaksi, jos kielilain edellyttämän palvelutason ylläpitäminen sitä vaatii. Vastaavasti saamen kielilakia sovelletaan päänsääntöisesti sen soveltamisalaan kuuluvien viranomaisten toimintaan. Sellaisia ovat muun muassa Lapin hyvinvointialueen viranomaiset sekä sellaisten hyvinvointiyhtymien viranomaiset, joissa Lapin hyvinvointialue on jäsenenä. Lisäksi saamen kielilain 18 §:ssä säädetään, että jos julkinen hallintotehtävä on lailla tai lain nojalla säädetty yksityiselle, sitä koskee sen hoitaessa tätä tehtävää saamelaisten kotiseutualueella, mitä saamen kielilaissa säädetään viranomaisesta. Jos tällaisen tehtävän vastaanottaja saamelaisten kotiseutualueella määräytyy viranomaisen päätöksen tai muun toimenpiteen taikka viranomaisen ja vastaanottajan välisen sopimuksen perusteella, viranomaisen on varmistettava, että tehtävää hoidettaessa annetaan tämän lain mukaista kielellistä palvelua. Tämä tulee myös varmistaa viranomaisen antaessa muun kuin julkisen hallintotehtävän yksityisen hoidettavaksi saamelaisten kotiseutualueella, jos tämän lain edellyttämän palvelutason ylläpitäminen sitä vaatii. Viittomakielilain 3 §:ssä säädetty edistämisvelvoite koskee myös muuta julkista hallintotehtävää hoitavaa.

Järjestämislain 19 §:n mukaan yksityisen palveluntuottajan ja tämän 17 ja 17 a §:ssä tarkoitetun alihankkijan on järjestämislain mukaisessa toiminnassaan noudatettava kielilakia, saamen kielilakia ja viittomakielilakia. Lisäksi yksityisen palveluntuottajan ja tämän 17 ja 17 a §:ssä tarkoitetun alihankkijan on järjestämislain mukaisessa toiminnassaan noudatettava, mitä julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa (424/2003; jäljempänä kielitaitolaki) säädetään mainitun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen toiminnasta, jollei järjestämislaissa tai muussa laissa toisin säädetä.

Kielitaitolain 1 §:n mukaan laissa säädetään muun muassa hyvinvointialueen palveluksessa ole-valta henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta sekä kielitaidon osoittamisesta. Hyvinvointialueen on kielitaitolain 2 §:n mukaan koulutusta järjestämällä ja muilla henkilöstöpoliittisilla toimilla huolehdittava siitä, että sen henkilöstöllä on riittävä kielitaito viranomaisen tehtävien hoitamiseksi kielilaissa ja muussa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Saman lain 3 §:n mukaan virkaa täytettäessä ja muuhun palvelussuhteeseen otettaessa on varmistauduttava siitä, että palvelukseen otettavalla on työtehtävien edellyttämä kielitaito.

Kielilain 25 §:stä, saamen kielilain 18 §:stä ja järjestämislain 19 §:stä seuraa, että yksityiseen palveluntuottajaan, joka tuottaa hyvinvointialueelle sosiaali- ja terveyspalveluja, sovelletaan kielilain, saamen kielilain ja kielitaitolain säännöksiä. Yksityinen palveluntuottaja voi myös tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja suoraan asiakkaalle. Tällöin edellä kuvattua lainsäädäntöä ei sovelleta. Palveluihin sovelletaan kuitenkin asiakkaan ja potilaan oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992; jäljempänä potilaslaki) 3 §:n 3 momentin mukaan potilaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa on mahdollisuuksien mukaan otettava hänen hoidossaan ja kohtelussaan huomioon. Pykälän 4 momentti sisältää informatiivisen viittaussäännöksen kielilakiin ja järjestämislakiin. Potilaslain 5 §:n 1 momentin mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. Pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Jos terveydenhuollon ammattihenkilö ei osaa potilaan käyttämää kieltä taikka potilas ei aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta. Vastaavasti sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000; jäljempänä asiakaslaki) 4 §:n 2 momentin mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa. Pykälän 4 momentti sisältää potilaslakia vastaavan viittaussäännöksen kielilakiin ja järjestämislakiin. Lain 5 §:n mukaan sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen. Jos sosiaalihuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää kieltä taikka asiakas ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 18 a §:n 1 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulee olla hänen hoitamiensa tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajan tulee varmistua siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilön kielitaito on hänen tehtäviensä edellyttämällä riittävällä tasolla. Sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015) ei ole terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 18 a §:ää vastaavaa säännöstä ammattihenkilön kielitaidosta.

Lupa- ja valvontavirasto myöntää hakemuksen perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon säänneltyä ammattia koskevan ammatinharjoittamisoikeuden (laillistettu ammattihenkilö), ammatinharjoittamisluvan (luvan saanut ammattihenkilö) tai oikeuden käyttää asetuksella säädettyä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä (nimikesuojattu ammattihenkilö) sekä Suomessa että ulkomailla koulutetuille. Nimikesuojattujen ammattihenkilöiden tehtävissä voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on hoitamaansa tehtävään riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Ilman Lupa- ja valvontaviraston myöntämää lupaa sosiaalihuollon ammattihenkilöllä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää nimikesuojattua ammattinimikettä.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) 14 §:n mukaan Euroopan talousalueeseen kuulumattoman valtion kansalaiselta, joka on suorittanut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 4 §:ssä tai 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun koulutuksen ulkomailla, vaaditaan ammatinharjoittamisluvan saamiseksi mainituissa lainkohdissa tarkoitettuihin tehtäviin tai ammatinharjoittamisoikeuden saamiseksi laillistettuna ammattihenkilönä toimimiseen, että hän on suorittanut Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston mahdollisesti määräämän palvelun ja lisäopinnot sekä ammattitaidon selvittämiseksi kuulustelun siten, että hänen pätevyytensä vastaa Suomessa suoritettua vastaavaa koulutusta ja että hän on osoittanut omaavansa riittävän kielitaidon. Sosiaalihuollon ammattihenkilöstä annetun valtioneuvoston asetuksen (153/2016) 6 §:n 4 momentin mukaan ulkomailla koulutuksen saaneen hakijan tulee Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston pyynnöstä esittää todistus riittävästä suomen tai ruotsin kielen taidosta hakiessaan lopullista ammatinharjoittamisoikeuden myöntämistä tai ammattinimikkeen käyttöoikeutta.

Kielitaito pitää osoittaa joko suomen tai ruotsin kielessä. Kielitaidon voi osoittaa eri tavoin: kielitutkinnolla, todistuksella tai kypsyysnäytteellä joko suomen tai ruotsin kielessä. Kielitaidon voi osoittaa myös työnantajan antamalla lausunnolla. Riittävän kielitaidon tasoa ei ole säädöksissä tarkemmin määritelty. Lupa- ja valvontaviraston ohjeiden mukaan yleisestä kielitutkinnosta (YKI) vaaditaan vähintään keskitason tutkinto (tasot 3–4) siten, että kaikki osa-alueet ovat vähintään 3 samassa kokeessa. Käytännössä siis edellytetään riittävää peruskielitaitoa (B1).

Lähihoitajat ovat nimikesuojattuja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka ovat suorittaneet sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon. Vastaavaa koulutusta ei käytännössä muissa maissa ole ja siksi suurin osa lähihoitajista on suorittanut koulutuksen Suomessa joko suomen tai ruotsin kielellä eikä kielitaitoa näissä tapauksissa erikseen tarkisteta. Osalla ammatillisen koulutuksen järjestäjistä on oikeus järjestää sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa myös tutkintokielellä englanti, jonka tarvetta on perusteltu työelämän osaamistarpeilla. Tutkintokielellä englanti tutkinnon suorittaneilla tulee olla riittävä suomen ja/tai ruotsin kielen taito voidakseen osoittaa osana ammattitaitovaatimuksia tutkinnon perusteissa edellytetyn kotimaisten kielten osaamisen. Hoiva-avustajat suorittavat osan lähihoitajan koulutuksesta. Sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon vaaditaan yleensä vähintään B1.1-tason kielitaitoa eli toimivaa peruskielitaitoa. Jos äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, kielitaito testataan oppilaitoksen omassa kokeessa. Koulutuksiin järjestetään valintakoe/haastattelu, jossa arvioidaan kielelliset valmiudet. Mikäli henkilö on kouluttautunut ulkomailla, on lupaviranomainen edellyttänyt hakijalta korvaavia toimenpiteitä kuten lisäopintoja ja/tai käytännön harjoittelua, joissa myös kielitaitoa usein arvioidaan.

Asiakkaan edellytykset ymmärtää ja tulla ymmärretyksi ovat keskeisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutilanteissa sekä asiakkaan turvallisuuden että oikeuksien toteutumisen kannalta. Yhteinen kieli ja osapuolten välinen ymmärrys ovat osa palvelun laatua ja turvallisuutta, minkä lisäksi ne ovat keskeisiä myös muiden asiakkaan ja potilaan oikeuksien, kuten itsemääräämisoikeuden ja tiedonsaantioikeuden, toteutumisen kannalta. Erityisen tärkeä riittävä kielitaito on lasten sekä vammaisten, ikääntyneiden ja muistisairaiden henkilöiden palveluissa, joissa asiakkaalla voi olla aisteihin tai ymmärtämiseen liittyviä erityisiä haasteita. Riittämätön kielitaito voi johtaa väärinkäsityksiin ja vaaratilanteisiin ja vaarantaa näin asiakas- ja potilasturvallisuuden sekä muiden oikeuksien toteutumisen.

Tilastotietoa puutteellisen kielitaidon aiheuttamien ongelmien yleisyydestä ei ole, koska sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen kielitaitoa ei vaaratilanteiden tai muun toiminnan tiedonkeruussa erikseen tilastoida. Lupa- ja valvontavirastolta huhtikuussa 2026 saadun selvityksen mukaan kielitaito on tullut joissakin, myös turvaamistoimenpiteisiin johtaneissa ammattihenkilövalvonnan tapauksissa esiin yhtenä seikkana muiden ammattitoiminnassa havaittujen puutteiden ja ongelmien ohella. Yksittäisissä asioissa kielitaidon puute on voinut olla merkittäväkin. Myös havainnot yksittäiseltä hyvinvointialueelta antavat saman kuvan.

Valvontalain 32 §:n 2 momentin mukaan Lupa- ja valvontavirasto valvoo sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen lainmukaisuutta ja antaa siihen liittyvää ohjausta. Tämän yhteydessä Lupa- ja valvontavirasto valvoo myös kielellisten oikeuksien toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valvonta voi alkaa esimerkiksi kantelun perusteella. Lupa- ja valvontavirasto voi käynnistää valvonnan myös oma-aloitteisesti muuta kautta saamiensa tietojen perusteella. Lupa- ja valvontavirasto tekee myös suunnitelmallista sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa, joka perustuu valtakunnalliseen valvontaohjelmaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta vastasi ennen vuonna 2026 voimaan tullutta virastouudistusta aluehallintovirastot ja Valvira. Kantelu- ja organisaatiovalvonta-asioita, joissa on ollut kyse henkilöstön kielitaidosta, on aikavälillä 2017-2025 ollut Lupa- ja valvontaviraston mukaan useita kymmeniä. Useassa käsitellyssä asiassa on ollut kyse lähihoitajaksi opiskelevien oppisopimusopiskelijoiden tai hoiva-avustajien kielitaidosta. Valtaosa ilmoituksista koskien henkilökunnan puutteellista kielitaitoa on kohdistunut vanhusten palveluyksiköihin. Useat henkilökunnan kielitaitoa koskevat asiat on ohjattu kyseessä olevaan yksikköön käsiteltäväksi omavalvonnallisesti. Osassa asioita on ollut kyse siitä, ettei terveydenhuollon toimintayksikössä ole ollut riittävää suomen tai ruotsin kielen taitoa vaan yksikössä on käytetty vain suomea tai vain ruotsia. Sellaisia kanteluasioita, joissa kantelija ei ole näkemyksensä mukaan saanut palvelua ruotsin kielellä on ollut useampia. Valvontaviranomainen on yksittäisissä tapauksissa antanut määräyksen tai hallinnollista ohjausta kielellisten oikeuksien toteuttamisesta.

Ympärivuorokautisen palveluasumisen järjestäminen ikääntyneille Varhassa, EOAK/4553/2024, 17.1.2025.

Ongelmat ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa ovat nousseet esille myös eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä sekä yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleissa yhteydenotoissa. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi tammikuussa 2025 huomautuksen Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle, joka oli apulaisoikeusasiamiehen mukaan toiminut lainvastaisesti ja virheellisesti iäkkäiden ympärivuorokautisen palveluasumisen järjestämisessä. Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012) 18 §:n 2 momentin mukaanpäätös muiden kuin kiireellisten sosiaalipalvelujen myöntämisestä on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun kirjallinen tai suullinen hakemus on tullut vireille. Iäkkäällä henkilöllä on oikeus saada hänelle myönnetyt muut kuin kiireelliset sosiaalipalvelut ilman aiheetonta viivytystä. Niitä koskeva päätös on kuitenkin toimeenpantava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua asian vireille tulosta. Aika voi olla tätä pidempi, jos asian selvittäminen erityisestä syystä vaatii pidempää aikaa tai toimeenpanon viivästymiselle on muu asiakkaan tarpeeseen liittyvä erityinen peruste. Asiassa saatujen selvitysten mukaan asumispalvelupaikkojen jonottaminen oli kestänyt yli kolme kuukautta muun muassa tilanteessa, jossa asiakas tarvitsi ruotsinkielisen asumispalvelupaikan.

https://www.yvtltk.fi/tapausselosteet/syrjinta-kielen-perusteella-lasten-paivystyksessa/

Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuosikertomus 2025. Ks. myös Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan tapausseloste asiasta, saatavilla osoitteessa

Yhdenvertaisuusvaltuutettu oli hakijana yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa asiassa, jossa oli kysymys äidinkieleltään ruotsinkielisen nuoren oikeudesta asioida sairaalan päivystyksessä omalla äidinkielellään. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta antoi asiassa ratkaisunsa syyskuussa 2025. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että tapauksessa oli kyse syrjinnästä. Lautakunta katsoi, että nuorta oli äidinkielensä perusteella kohdeltu epäsuotuisammin kuin suomenkielistä henkilöä olisi kohdeltu vastaavassa tilanteessa. Päätöksessä todetaan, että sairaalalla oli velvollisuus huolehtia siitä, että nuorella on tosiasiallinen mahdollisuus valita, kumpaa kieltä hän käyttää. Henkilö voi luopua oikeudestaan käyttää omaa kieltään vain omasta vapaasta tahdostaan eikä siksi, että hän kokee, ettei hänellä ole muuta vaihtoehtoa. Lautakunta myös totesi, että sairaalan tulee huolehtia siitä, että kielelliset oikeudet toteutuvat kussakin yksittäistapauksessa esimerkiksi työvuorojärjestelyillä tai varmistamalla, että henkilöstössä on kielitaitoisia henkilöitä. Lautakunta myös totesi, että koska kyse oli alaikäisestä, joka oli hakeutunut hoitoon psyykkisen huonovointisuuden vuoksi, oli sairaalalla ollut erityinen vastuu ottaa ensi sijassa huomioon potilaan etu. Lautakunta kielsi sairaalaa jatkamasta tai uusimasta syrjintää lasten päivystyksessä asianomistajaa ja muita ruotsinkielisiä potilaita kohtaan. Lautakunta asetti kiellon tehosteeksi 5 000 euron uhkasakon ja suositti sairaalaa maksamaan 3 000 euron hyvityksen asianomistajalle. Päätös ei ole lainvoimainen.

Aluehallintovirasto lähetti 6.11.2023 kaksikielisille hyvinvointialueille sekä Helsingin kaupungille ja HUS-yhtymälle ohjauskirjeen, jossa se kehottaa niitä omavalvonnallaan varmistamaan, että asiakkaiden kielelliset oikeudet toteutuvat alueen järjestämisvastuulla olevissa palveluissa. Ohjauskirjeen mukaan aluehallintovirastojen tietoon on tullut, että ruotsinkielisten palveluiden saatavuudessa on ollut puutteita kaksikielisillä hyvinvointialueilla, Helsingin kaupungissa ja HUS-yhtymässä. Asiakkaat ovat olleet pakotettuja vaihtamaan kieltä ja heille on tarjottu tulkkia, eikä ruotsiksi ole ollut saatavilla digitaalisia palveluja tai kirjallisia ohjeita.

www.superliitto.fi/ajankohtaista/julkaisut/selvitykset/

Työperäinen maahanmuutto ja kielitaito superilaisten kokemana. Selvitys 2023 ja Työperäinen maahanmuutto ja kielitaito – jäsenten kokemuksia. Seurantatutkimus 2024. Saatavilla osoitteessa

Kyselyä koskevassa julkaisussa viitataan lääketurvallisuuteen, mutta asiayhteyden perusteella kyse on ollut lääkehoidon turvallisuudesta eli lääkitysturvallisuudesta.

Lähi- ja perushoitajaliitto SUPER on vuosina 2023 ja 2024 kartoittanut kyselyllä jäsentensä kokemuksia puutteellisesta kielitaidosta.Vuoden 2024 kyselyn mukaan yli puolet vastaajista oli havainnut heikosta kielitaidosta johtuvia vaaratilanteita. Eniten kuvattiin tiedonkulkuun ja kommunikointiin, lääketurvallisuuteensekä muuhun kliiniseen hoitotyöhön liittyviä vaaratilanteita. Samansuuntaisia havaintoja on saatu yksittäiseltä hyvinvointialueelta: tyypillisiä puutteellisesta kielitaidosta johtuvia ongelmia liittyi lääkehoitoon ja tiedonkulkuun. SUPERin kyselyn vastauksissa nousi esiin myös eri taustoista tulevien erilainen käsitys asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeudesta. Tiedonkulkuun ja kommunikointiin liittyviä vaaratilanteita ilmeni sekä kuullun ja puhutun että luetun kielen ymmärtämisessä. Vastaajien mukaan potilaiden/asiakkaiden on usein vaikea ymmärtää vieraskielisiä hoitajia ja päinvastoin. Haasteita koettiin myös kollegoiden välisessä kommunikoinnissa sekä hoitajan ja lääkärin välisessä ymmärryksessä. Vieraskielisten hoitajien kirjalliset raportit koettiin usein epäselviksi, ja heillä kerrottiin olevan vaikeuksia ymmärtää kirjallisia ohjeita. Ohjeiden tulkinnassa esiintyi myös toistuvia ongelmia, ja vaaratilanteita syntyi myös silloin, kun vieraskielinen kollega ei ilmoittanut, jos ei ollut ymmärtänyt annettua ohjetta. Selvityksen mukaan työntekijöiden työkuorma kasvaa tilanteissa, joissa vieraskielisten hoitajien työtehtäviä on rajattu kielitaidon puutteiden vuoksi. Nämä tehtävät siirtyvät kielitaitoisille hoitajille hoidettavaksi. Vastaajilta myös kysyttiin työkaverin kielitaidottomuuden aiheuttamasta kuormittuvuudesta. Väitteestä ”Kuormitun työkaverin kielitaidottomuuden vuoksi” oli täysin samaa mieltä 37 % ja osittain samaa mieltä 41 % vastaajista.

Vuoden 2023 kyselyssä kysyttiin myös lähi- ja perushoitajien työnantajan toiminnasta kielitaidon varmistamiseksi. Vastaajien mukaan työpaikoilla ei ole tehty suunnitelmaa vieraskielisten kielitaidon kehittämiseksi. Vain 5 % vastaajista katsoi, että kielitaidon kehittämissuunnitelma oli laadittu. Vastausten mukaan työnantaja ei myöskään tue vieraskielisten suomen kielen oppimista työpaikoilla. Yli 70 % vastasi joko ettei tiedä tai että kielen oppimista ei tueta mitenkään. Vastaajista 22 % vastasi, että kielenoppimista tuetaan työparityöskentelyllä, 11 % kielikursseilla tai -koulutuksilla työajalla ja 10 % kielikursseilla tai -koulutuksilla omalla ajalla.

www.jhl.fi/app/uploads/2026/03/8.-JHL-SOTE-kanta-maahanmuutto.pdf

JHL-SOTE, miten ratkaista henkilöstöpulaa? Sote-kyselyn analyysi 8: Miten maahanmuuttajien tuloa sote-alalle voisi lisätä? Mitä esteitä siihen on? Saatavilla osoitteessa

Ammattiliitto JHL toteutti jäsenilleen alkuvuonna 2024 sosiaali- ja terveysaloilla ja niiden tukipalveluissa työskenteleville jäsenilleen kyselyn, jossa tiedusteltiin alan ammattilaisten näkemyksiä soten henkilöstöpulan selättämiseksi.Suurimpana haasteena maahanmuuttajataustaisella henkilöstöllä oli vastaajien mukaan riittävä suomen tai ruotsin kielen hallinta. Heikko kielitaito estää vastausten mukaan tehokkaan perehdytyksen ja vuorovaikutuksen työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. Heikko suomen tai ruotsin kielen taito voi aiheuttaa väärinymmärryksiä ja potilasturvallisuuden vaarantumista sekä kuormitusta työntekijöille. Kyselyn mukaan lisäämällä suomen tai ruotsin kielen osaamista vahvistetaan työntekijöiden jaksamista ja turvallista työskentelyä.

https://asiakasjapotilasturvallisuuskeskus.fi/no-harm-artikkelit/asiakas-ja-potilasturvallisuuden-pettamisen-kustannukset/

Asiakas- ja potilasturvallisuuden pettämisen kustannukset. Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus. Tutkittua tietoa 2/2025. Saatavilla osoitteessa

Kanninen J-C, Ojala R, Ahonen J, Kautiainen H, Holm A, Valkonen V. The Financial and Workforce Impact of Medication Errors in the Finnish Public Healthcare System: A Pilot Study. Health Services Insights. 2026;19. Saatavilla osoitteessa https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/11786329261427522

Puutteellisen kielitaidon kustannukset saattavat olla huomattavia, mutta tarkkaa tietoa asiasta ei ole saatavilla. Suomessa terveydenhuollon virheiden ja haittojen korjaaminen maksaa Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan vuosittain yli miljardi euroa. Luku pohjautuu OECD:n arvioon, jonka mukaan näihin korjauksiin kuluu 13 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Uusin luku olisi hyvinvointialueiden 24 miljardin euron kokonaismenojen perusteella 1,5 miljardia euroa. Haittatapahtumia esiintyy joka 10:nnellä hoitojaksolla, ja joka sadas potilas kohtaa vakavan vaaratapahtuman.Kustannuksia syntyy muun muassa lääkehoidosta, uusintaleikkauksista ja hoitojaksojen pitkittymisestä sekä näihin liittyvästä selvittelytyöstä. Sosiaalihuollon vaaratapahtumista, joihin kuuluvat vanhuspalveluiden vaaratapahtumat, ei ole vastaavaa arvioita. Lääkehoidon vaaratapahtumat ovat tyypillisiä kielitaidon puutteiden seurauksia. Esimerkiksi Pohjois-Savon hyvinvointialueella tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin vuonna 2024, kuinka paljon kustannuksia aiheutuu lääkehoidon vaaratapahtumien selvittelyyn kuluvasta työajasta ja tapahtumien välittömistä korjaavista toimenpiteistä. Työaikakustannukset laskettiin vuoden 2023 keskiarvopalkkojen perusteella. Yksittäisen lääkehoitoon liittyvän vaaratapahtuman kokonaiskustannuksiksi arvioitiin keskimäärin 138 euroa, vuosittaiseksi kustannukseksi Pohjois-Savon hyvinvointialueella 686 274 euroa. Kansallisella tasolla ekstrapoloiduksi vuosivaikutukseksi arvioitiin 15,5 miljoonaa euroa. Suurimmat kustannustekijät olivat sairaanhoitajien ja näiden tapahtumien hoitoon osallistuvien lääkärien työaikamenot.Tehtyjen palkankorotusten myötä ja huomioiden, että kieliongelmat lisäävät asioiden selvittelyyn kuluvaa aikaa, voivat kielitaidon puutteista johtuviin lääkehoidon vaaratapahtumiin liittyvät kustannukset olla tutkimuksessa esitettyä suuremmat. Tietoa ei ole siitä, kuinka suuri osuus sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumien kustannuksista johtuu puutteellisesta kielitaidosta. Eräällä hyvinvointialueella asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyvistä ilmoituksista 0,2 % liittyi puutteelliseen kielitaitoon. Suhteutettuna vuosittaisiin 1,5 miljardin kustannuksiin virheiden ja haittojen korjaamisesta, kielitaitopuutteiden kustannukset olisivat suuruusluokkaa 3 miljoonaa euroa vuosittain. Laskelmaan liittyy paljon epävarmuuksia.

https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-844-1

Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2025. Valtioneuvoston julkaisuja 2026:2, s. 128. Saatavilla osoitteessa

Hallitus antaa eduskunnalle kerran vaalikaudessa kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta. Kielilain täytäntöönpanosta annetun asetuksen (433/2004) mukaan kertomuksessa käsitellään suomen ja ruotsin kielen lisäksi ainakin saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä sekä tarpeen mukaan yleisemmin maan kielioloja. Kertomuksessa tulee käsitellä kielilainsäädännön soveltamista, kielellisten oikeuksien toteutumista, maan kielisuhteita sekä suomen ja ruotsin kielten kehitystä. Kertomuksessa on vuodesta 2006 lähtien tarkasteltu, miten oman kielen käyttäminen toteutuu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastilanteissa. Kielellisten oikeuksien toteutumista sote-palveluissa tarkasteltiin laajemmin vuoden 2017 kielikertomuksessa. Vuoden 2021 kertomuksessa käsiteltiin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta ja todettiin, että seuraavassa kielikertomuksessa tulee osana valtioneuvoston sote-uudistuksen toimeenpanon seurantaa arvioida uudistuksen vaikutuksia kielellisten oikeuksien käytännön toteutumiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä pelastuspalveluissa. Koska sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kokonaisuutena on vielä liian tuore vaikutusten asianmukaiseen arviointiin, keskitytään vuoden 2025 kielikertomuksessa tarkastelemaan kaksikielisten hyvinvointialueiden vähemmistökielisiä palveluja.

Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2025, s. 146.

Kertomuksen mukaan ruotsinkieliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eivät vieläkään toteudu lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Omakielistä palvelua ei aina ole saatavilla, tai palveluketjut eivät toimi kokonaan ruotsiksi. Pula ruotsinkielentaitoisesta henkilökunnasta on jatkuva ongelma, eikä olemassa olevan henkilöstön kielitaitoa aina hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla. Puutteita palveluissa on etenkin niillä alueilla, joilla ruotsinkielisen väestön osuus on pienempi.Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan hallituksen kielikertomuksesta kiinnittänyt huomiota siihen, että valiokunnan käsityksen mukaan haasteita erityisesti terveydenhuollon asiakastilanteissa liittyy myös suomen kielen käyttämiseen (PeVL  18/2026 vp, s. 3).

Hyvinvointialuekohtaiset asiantuntija-arviot saatavilla osoitteessa www.julkari.fi

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevien hyvinvointialuekohtaisten asiantuntija-arvioiden mukaan kielellisten oikeuksien toteutumisessa vaikuttaisi olevan suuria eroja alueiden välillä. Vaikka kehittämistä ja kehitystä on tapahtunut, kielelliset oikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti kaikilla alueilla ja palvelualoilla. Yksi yhteisistä haasteita asiantuntija-arvioiden mukaan on henkilöstön kielitaito sekä rekrytoinnin haasteet kaksikielisillä hyvinvointialueilla.

Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2025, s. 145.

https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-980-9

”Haluan, että kansani elämä paranee”. Yhteenveto saamelaisten totuus- ja sovintokomission ehdotuksista. Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:100. Valtioneuvosto Helsinki 2025. Saatavilla osoitteessa

Sekä hallituksen kielikertomuksen että THL:n hyvinvointialuekohtaisen asiantuntija-arvion mukaan saamenkielisissä palveluissa on saatu aikaan kehitystä Lapin hyvinvointialueella. Hallituksen kielikertomuksen mukaan saamenkielisten työntekijöiden määrää on lisätty mahdollistamalla työntekijöille saamen kielen opinnot, ja kielitaitoisia työntekijöitä on pyritty siirtämään saamenkielisiin palveluihin. Uusia, kuntarajat ylittäviä saamenkielisiä palveluita on aloitettu saamenkielisten työntekijöiden osaamisen hyödyntämiseksi laajemmalla alueella.Saamenkielistä henkilöstöä on kuitenkin edelleen liian vähän ehjien palvelupolkujen rakentamiseksi. Pulaa on etenkin inarin- ja koltansaamenkielisistä työntekijöistä. Saamelaisten totuus- ja sovintokomission mukaan lainsäädäntö luo vahvan perustan saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamiselle, mutta palvelujen käytännön toteutuminen on puutteellista eikä vastaa saamelaisten tarpeita. Koltan- ja inarinsaamenkielisiä palveluita ei ole juuri lainkaan. Omakielisiä ja kulttuurinmukaisia palveluja ei ole turvattu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella.

Ammattihenkilöiden ennakkovalvonnalla on tärkeä rooli kielitaidon varmistamisessa. Riittävä kielitaito varmistetaan siinä tapauksessa, että henkilö on kouluttautunut ulkomailla ja hakee oikeutta harjoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon säänneltyä ammattia taikka oikeutta käyttää säänneltyä ammattinimikettä Suomessa. Sellaisen henkilön kielitaitoa ei varmisteta, joka on kouluttautunut Suomessa. Suomessa on kuitenkin järjestetty esimerkiksi sairaanhoitajatutkintoon ja lähihoitajatutkintoon johtavaa koulutusta kokonaan englanninkielisenä. Kansalliskielten puutteellista taitoa esiintyy myös Suomessa kansalliskielillä kouluttautuneilla. Erityisesti tämä näyttäytyy ruotsinkielisen kielivähemmistön omakielisten palvelujen saatavuudessa.

Käytännössä työnantajan rooli kielitaidon varmistamisessa on keskeinen. Työnantajan vastuusta varmistaa henkilöstönsä kielitaito säädetään kielilainsäädännössä ja kielitaitolaissa. Mainittu lainsäädäntö koskee kuitenkin vain julkisia palveluntuottajia sekä niille tai hyvinvointialueelle sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottavia yksityisiä palveluntuottajia ja niiden alihankkijoita. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa säädetään työnantajan vastuusta varmistua siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilön kielitaito on hänen tehtäviensä edellyttämällä riittävällä tasolla. Velvoite koskee kuitenkin vain terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajaa.

Hallitus valmistelee samanaikaisesti terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilölakeihin muutoksia, joilla vahvistettaisiin ja yhdenmukaistettaisiin ammattioikeutta hakevan ja ammattihenkilöiden kielitaitoa koskevia säännöksiä. Terveydenhuollon ammattihenkilölain 18 a §:ssä säädettyä ammattihenkilön kielitaitoa koskevaa velvollisuutta täsmennettäisiin siten, että työantajan olisi varmistettava ammattihenkilön riittävä kielitaito koko palvelussuhteen ajan. Sosiaalihuollon ammattihenkilölakiin lisättäisiin uusi 6 a §, jossa säädettäisiin terveydenhuollon ammattihenkilölain 18 a §:ää vastaavasti ammattihenkilön kielitaidosta. Lupa- ja valvontavirastolle säädettäisiin toimivalta tarkistaa hakijan kielitaito myös tilanteissa, joissa hakija on suorittanut ammattiin johtavan koulutuksen Suomessa muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä. Lisäksi säädettäisiin Lupa- ja valvontaviraston oikeudesta antaa määräyksiä hakijan kielitaidosta ja sen osoittamisen tavoista. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön hakemusprosessissa ei kuitenkaan arvioida sote-ammattikielen taitoa eikä erilaisten työtehtävien edellyttämää kielitaitoa. Ammattihenkilölainsäädännössä ei myöskään säädetä sanktioista työantajalle, mikäli tämä laiminlöisi velvoitettaan varmistaa ammattihenkilön riittävää kielitaitoa. Tämä korostaa tarvetta säätää asiasta täsmällisemmin valvontalaissa.

2.1.4

Rekisteröintiä varten annettavat tiedot

Valvontalain 16 §:ssä säädetään rekisteröintiä varten annettavista tiedoista. Pykälän 2 momentissa luetellaan ne tiedot, jotka palveluntuottajan on annettava palveluyksikön rekisteröintiä varten. Valvontalain 16 §:n 2 momentin 9 kohdassa mainittu laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (784/2021) on kumottu lailla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023; jäljempänä asiakastietolaki), joka tuli voimaan 1.1.2024. Valvontalakiin on tarpeen tehdä mainitun säädösviittauksen päivitys, jonka myötä valvontalain 16 §:n 2 momentin 9 kohdassa viitattaisiin uuden lain 77 §:n mukaiseen tietoturvasuunnitelmaan.

2.1.5

Palvelunjärjestäjän omavalvonta ja muut hyvinvointialueen valvontatehtävät

Valvontalain 23:ssä säädetään palvelunjärjestäjän omavalvonnasta. Pykälän 1 momentin mukaan palvelunjärjestäjän on varmistettava omavalvonnalla sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviensä lainmukainen hoitaminen. Palvelunjärjestäjän on valvottava toimintaansa siten, että sosiaali- ja terveydenhuolto on sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaista kuin asiakkaiden ja potilaiden tarve ja turvallisuus edellyttävät. Palvelunjärjestäjän on otettava toiminnassaan huomioon, että sosiaalihuollon asiakkaiden ja potilaiden palvelut toteutetaan yhdenvertaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan omavalvontaan kuuluu valvoa oman palvelutuotannon lisäksi eri palveluntuottajien kanssa tehtyjen sopimusten noudattamista sekä ohjata ja valvoa yksityisiä palveluntuottajia ja näiden alihankkijoita jatkuvasti palveluja tuotettaessa. Palvelunjärjestäjän on varmistettava omien sekä hankkimiensa palvelujen saatavuus, jatkuvuus, turvallisuus ja laatu. Palvelunjärjestäjän on seurattava myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen henkilöstön riittävyyttä sekä tilojen ja laitteiden turvallisuutta ja soveltuvuutta palvelujen toteuttamisessa.

Lain 24 §:n 1 momentin mukaan palvelunjärjestäjän on ohjattava ja valvottava sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Palvelunjärjestäjän on varmistettava, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavalla palveluntuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Pykälän 2 momentissa on informatiivinen viittaussäännös, jonka mukaan hyvinvointialueiden velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa, oikeudesta saada palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset sekä oikeudesta tarkastaa palveluntuottajan ja tämän alihankkijan tiloja ja laitteita säädetään hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 10 §:ssä.

Hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Pykälän 2 momentin mukaan hyvinvointialueella on oikeus saada yksityiseltä palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset. Hyvinvointialueen viranomaisella on lisäksi palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten oikeus tarkastaa yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan tiloja ja laitteita sekä päästä tässä yhteydessä yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan hallinnassa oleviin tiloihin. Tarkastusoikeutta ei ole kuitenkaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin, ellei tarkastaminen ole välttämätöntä asiakkaan aseman ja oikeuksien sekä asianmukaisten palvelujen turvaamiseksi.

Valvontalailla kumottiin laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011), jonka 34 §:ssä säädettiin hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen alueella tuotettuja yksityisiä sosiaalipalveluja. Hyvinvointialueella ei enää ole yleistä velvollisuutta valvoa sen alueella tuotettuja yksityisiä sosiaalipalveluja. Sekä valvontalaissa että hyvinvointialueesta annetussa laissa sosiaalipalvelujen tuottamista koskeva omavalvontavastuu ja siihen liittyvät valvontatoimivaltuudet on sidottu järjestämisvastuuseen.

Lastensuojelulain (417/2007) 79 §:ssä säädetään kuitenkin edelleen lastensuojelun järjestämisestä vastuussa olevan hyvinvointialueen (sijoittajahyvinvointialue) lisäksi myös sen hyvinvointialueen, jossa lapsi tai nuori on avohuollon tukitoimena tai sijaishuoltoon sijoitettuna taikka jälkihuollossa (sijoitushyvinvointialue), tehtävästä valvoa sijaishuoltopaikan toimintaa. Lastensuojelulain 78 §:n mukaan saman lain 16 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, joissa lapsi on sijoitettu jonkin muun kuin sijoituksen tehneen hyvinvointialueen alueelle, sijoittajahyvinvointialueen tulee ilmoittaa tarvittavien lapsen palvelujen ja tukitoimien järjestämiseksi sekä sijaishuoltopaikan valvonnan toteuttamiseksi lapsen sijoituksesta ja sen päättymisestä sijoitushyvinvointialueelle, jonka on pidettävä rekisteriä alueelleen sijoitetuista lapsista. Lastensuojelulain 79 §:n 1 momentin mukaan sijoittajahyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshuoltoon toteutuu lastensuojelulain mukaisesti ja lapsi saa sijoituksen aikana tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet. Pykälän 2 momentin mukaan sijaishuoltopaikan toimintaa valvovat lisäksi sijoitushyvinvointialue ja Lupa- ja valvontavirasto. Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto valvoo sijaishuoltopaikan toimintaa siltä osin, kun on kyse Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 24 kohdan mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta hallinnollisesta puuttumisesta henkilökohtaiseen vapauteen. Edelleen lastensuojelulain 79 §:n 3 momentin mukaan, jos sijoittajahyvinvointialue havaitsee sijaishuoltopaikan toiminnassa sellaisia epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon, sen tulee salassapitovelvoitteiden estämättä ilmoittaa asiasta viipymättä sijoitushyvinvointialueelle, Lupa- ja valvontavirastolle, tiedossaan oleville muille lapsia samaan sijaishuoltopaikkaan sijoittaneille hyvinvointialueille ja Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle.

Sijoitushyvinvointialueen tulee toteuttaa sijaishuoltopaikan valvontaa yhteistyössä Lupa- ja valvontaviraston ja järjestämisvastuussa olevan sijoittajahyvinvointialueen kanssa. Lisäksi sijoitushyvinvointialue voi valvoa sijaishuoltopaikan toimintaa sopimusvalvonnan keinoin ennen kuin se on sijoittanut lapsen yksikköön, jos sillä on voimassa oleva puitesopimus tai muu palvelujen hankkimista kyseiseltä palveluntuottajalta sisältävä sopimus. Sijoitushyvinvointialueella ei kuitenkaan ole erityisiä valvonnan toimivaltuuksia kuten tiedonsaanti- tai tarkastusoikeutta. Tilanne muuttuu, jos hyvinvointialue sijoittaa itse lapsia yksikköön, jolloin siitä tulee lastensuojelusta järjestämisvastuussa oleva sijoittajahyvinvointialue.

Valvontaviranomaisten vuonna 2025 antaman ohjeistuksen mukaan hyvinvointialueiden velvollisuus on valvoa toimintayksiköitä, joihin se on sijoittanut lapsen. Valvontaviranomaisten mukaan hyvinvointialue ei lähtökohtaisesti valvo alueellaan toimivia yksiköitä, jos se ei ole sijoittanut tai sijoittamassa yksikköön asiakkaita. Asiassa tulee kuitenkin valvontaviranomaisten mukaan huomioida lastensuojelulaki, jonka mukaan toimintayksikön sijaintihyvinvointialue osallistuu tarvittaessa valvontaan yhteistyössä lapsia yksikköön sijoittaneiden hyvinvointialueiden kanssa.

Hyvinvointialueilta saatujen tietojen mukaan hyvinvointialueiden käytännöt sellaisten yksiköiden valvonnassa, joihin hyvinvointialue ei ole sijoittanut asiakkaita tai joiden kanssa sillä ei ole sopimusta, ovat vaihdelleet. Hyvinvointialueet ovat ennen valvontaviranomaisten ohjeistusta valvoneet kuitenkin jossain määrin myös sellaisia yksiköitä. Hyvinvointialueet vaihtavat keskenään tietoa sijaishuoltopaikoista, mikäli niissä havaitaan puutteita tai epäkohtia. Mikäli sijaishuoltopaikkaan kohdistuu useamman alueen valvontatarpeita, pyritään valvontaa toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyönä. Myös selvityspyyntöjä ja epäkohtailmoituksia valmistellaan yhteistyössä muiden hyvinvointialueiden kanssa.

Lastensuojelun sijaishuoltopaikan valvonnan selkeyttämistä sekä sijoitushyvinvointialueen valvontaan liittyvien toimivaltuuksien täsmentämistä on pidetty tarpeellisena, jotta sijaishuoltopaikan valvonnan toteuttaminen hyvinvointialueilla olisi yhdenmukaista.

Myös oman ja ostopalvelutoiminnan asiakas- ja potilasasiakirjamerkintöjen tarkastaminen palvelunjärjestäjän omavalvonnassa on osoittautunut haasteelliseksi. Omavalvonta on valvontalain esitöiden mukaan palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen kuuluvaa ennakoivaa, toiminnanaikaista ja jälkikäteistä laadun- ja riskienhallintaa sekä jatkuvuudenvarmistamista, jolla osaltaan varmistetaan asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutuminen. Palvelunjärjestäjän omavalvontaan kuuluu ohjata ja valvoa omaa ja hankittua palveluntuotantoa. Palvelutuotannon valvonta voi sisältää esimerkiksi muistutusten tai kanteluiden käsittelyä. Toisaalta palvelutuotannon valvonnassa on kyse myös laajemmasta palvelutuotannon asianmukaisuuden valvonnasta. Palvelutuotannon valvonnan lisäksi palvelunjärjestäjän omavalvonnalla määritetään ja toimeenpannaan se, miten palvelunjärjestäjä vastaa laissa säädettyjen palveluiden saatavuudesta, jatkuvuudesta, turvallisuudesta ja laadusta sekä asiakkaiden yhdenvertaisuudesta. Palvelunjärjestäjän on valvottava toimintaansa ja kehitettävä laadukkaat, turvalliset ja vaikuttavat prosessit, palveluketjut ja toimintatavat (HE 299/2022 vp, s. 108). Palvelunjärjestäjällä voi tältä osin olla tarve saada ja käsitellä myös yksittäisen asiakkaan tietoja. Palvelunjärjestäjä voi esimerkiksi omavalvonnassaan havaita, että tietyssä yksikössä esiintyy potilasturvallisuuteen vaikuttavia käytänteitä, joiden vuoksi sen voi olla tarpeen arvioida tarkemmin, miten asiakkaiden palvelut kyseisessä yksikössä toteutuvat käytännössä. Palvelunjärjestäjällä voi myös olla tarve käsitellä asiakastietoja esimerkiksi valvoakseen asiakastietojen kirjausten asianmukaisuutta sen järjestämisvastuulle kuuluvassa palvelutuotannossa

Henkilötietojen käsittelylle on oltava laissa säädetty käsittelyn oikeusperuste. Käsittelyn oikeusperusteista säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (yleinen tietosuoja-asetus) (EU) 2016/679 (jäljempänä tietosuoja-asetus) 6 artiklassa. Käsittely on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan perusteella erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen kuten terveyttä koskevien tietojen käsittely on lähtökohtaisesti kiellettyä. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, jos käsittely tapahtuu saman artiklan 2 kohdan alakohtien perusteella. Käsittely on sallittua 9 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukaan, jos se on tarpeen muun muassa terveyden- tai sosiaalihuollon palvelujen ja järjestelmien hallintoa varten jäsenvaltion lainsäädännön perusteella. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittely ei kuitenkaan ole sallittua suoraan tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan h alakohdan perusteella, vaan käsittely tällä perusteella edellyttää lisäksi erillistä lainsäädäntöä.

Tietosuoja-asetusta täydentävät ja täsmentävät säännökset käsiteltäessä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietoja ja asiakkaan itsensä tuottamia hyvinvointitietoja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen ja toteuttamisen käyttötarkoituksissa säädetään asiakastietolaissa. Mainitun lain 9 §:n mukaan oikeuden käyttää asiakastietoja on perustuttava sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön ja muun asiakastietoja käsittelevän henkilön työtehtävään ja annettavaan palveluun siten, että henkilöllä on oikeus käyttää vain työtehtävissään tarvitsemiansa välttämättömiä asiakastietoja. Asiakastietojen käsittelyn perusteena on oltava tietoteknisesti varmistettu asiakas- tai hoitosuhde tai muu asiakkaan sosiaali- ja terveyspalvelun järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvä tehtävä. Säännöksen perustelujen mukaan muita työtehtäviä, joissa asiakastietojen käsittely on välttämätöntä, ovat esimerkiksi asiakaslaskutukseen liittyvät tehtävät, arkistotoimen ja asiakirjahallinnon tehtävät tai tietojärjestelmiin liittyvät tehtävät, joissa esimerkiksi virhetilanteiden selvittäminen edellyttää myös asiakastietoihin pääsyä (HE 246/2022 vp, s. 70).

Siitä, mitä tietoja ammattihenkilöt ja muut asiakastietoja käsittelevät henkilöt työtehtävänsä ja annettavan palvelun perusteella saavat käyttää, säädetään asiakastietolain 9 §:n 3 momentin mukaisesti tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (457/2024; jäljempänä asiakastietoasetus). Asiakastietoasetuksen 24 §:n mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden johtamisen työtehtävissä muistutusten, kanteluiden, vaara- ja haittatapahtumien ja asiakaspalautteen käsittelyssä sekä muissa vastaavissa tilanteissa käyttöoikeus on palvelunantajan oman asiakas- ja potilasrekisterin välttämättömiin tietoihin.

Tietosuoja-asetusta täydentävää sääntelyä henkilötietojen käytöstä on myös laissa sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä (552/2019; jäljempänä toisiolaki). Lain tavoitteena on mahdollistaa sosiaali- ja terveystietojen tehokas ja tietoturvallinen käsittely toissijaisissa käyttötarkoituksissa eli muussa kuin siinä tarkoituksessa, jossa tietoja on alun perin kerätty. Toisiolain 2 §:n 2 momentin mukaan lakia sovelletaan lain 6 §:ssä tarkoitettujen organisaatioiden sekä yksityisten sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunjärjestäjien sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnassa sekä sosiaali- ja terveysalan ohjaus-, valvonta-, tutkimus- ja tilastotarkoituksessa tallennettujen henkilötietojen käsittelyyn ja niiden yhdistämiseen, kun kyseisiä tietoja käsitellään momentissa säädettyihin käyttötarkoituksiin, vaikka niitä ei olisi alun perin tallennettu mainitussa tarkoituksessa. Yksi momentissa tarkoitettu käyttötarkoitus on muun muassa tietojohtaminen ja lain 6 §:ssä tarkoitettuja organisaatioita muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon julkiset palvelunjärjestäjät. Henkilötietojen toissijaisen käytön perusteista säädetään lain 4 luvussa. Tietojohtamista koskevan 41 §:n mukaan sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunantajalla on oikeus salassapitovelvoitteiden estämättä sekä tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan h alakohdan nojalla käsitellä ja yhdistellä tunnisteellisesti asiakastietoja, jotka ovat syntyneet sen omassa toiminnassa tai ovat sen omiin rekistereihin tallennettuja, jos se on välttämätöntä palvelunantajan vastuulla toteutettavan palvelutoiminnan tuottamista, seurantaa, arviointia, suunnittelua, kehittämistä, johtamista ja valvontaa varten. Tietojohtamisella tarkoitetaan lain 3 §:n 5 kohdan mukaan tiedon käsittelemistä palvelunantajan asiakas-, palvelu- ja tuotantoprosesseissa toiminnan, tuotannon ja talouden ohjauksen, johtamisen ja päätöksenteon tukena.

Omavalvonta on keskeinen osa organisaation johtamisjärjestelmää ja itse järjestämisen sekä tuottamisen tehtävää ja siten tulkittavissa asiakastietolain 9 §:n mukaiseksi käyttöperusteeksi. Toisaalta mainitussa pykälässä ei kuitenkaan säädetä asiakastietojen käyttämisestä nimenomaisesti valvontalain mukaisessa palvelunjärjestäjän omavalvonnassa. On epäselvää, voidaanko oikeutta tällöin perustaa myöskään mainittua lakia alemman asteisen asiakastietoasetuksen 24 §:ään. Toisiolain tietojohtamista koskevan 41 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa viitataan järjestämislakia ja valvontalakia edeltäneeseen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuuta koskevaan lainsäädäntöön, joka vastasi joiltain osin valvontalain omavalvontaa koskevaa sääntelyä. Omavalvontaa koskevaa sääntelyä on kuitenkin valvontalain myötä täydennetty ja vahvistettu. Valvontalain myötä valvonnan painopiste yksilötason ja operatiivisen tason valvonnan osalta on siirtynyt ensisijaisesti palvelunjärjestäjälle. Viranomaisvalvonta kohdistuu ensisijaisesti järjestämisvastuun valvontaan sekä laadultaan ja laajuudeltaan kaikkein merkittävimpiin mahdollisiin epäkohtiin. Valvontaviranomaisen valvonnassa korostuu lisäksi suunnitelmallinen valvonta ja omavalvonnan tukeminen. Valvontalain tarkoittamassa omavalvonnassa on siten kyse muustakin kuin toisiolain tarkoittamasta tiedolla johtamisesta. Se, mihin asiakastietojen käsittely palvelunjärjestäjän omavalvonnassa voidaan kussakin tilanteessa perustaa, on epäselvää. Asiakastietoasetuksen 24 §:n mukaisesti palvelunjärjestäjällä on oikeus oman asiakas- ja potilasrekisterin välttämättömiin tietoihin muun muassa muistutusten, kanteluiden, vaara- ja haittatapahtumien ja asiakaspalautteen käsittelyssä. Palvelunjärjestäjällä voi kuitenkin olla tarve saada ja käsitellä yksittäisen asiakkaan tietoja myös muissa omavalvontaan sisältyvissä tehtävissä. Tiedonsaantioikeudesta tulisi säätää selkeästi valvontalaissa.

Tarve käsitellä asiakastietoja voi ulottua hyvinvointialueen itse tuottamissa palveluissa kertyneiden asiakastietojen lisäksi myös hyvinvointialueelle palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan tai hyvinvointialueelle palveluja tuottavan muun julkisen palveluntuottajan palveluissa kertyneisiin asiakastietoihin. Järjestämislain 58 §:n mukaan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä vastaava toimivaltainen viranomainen on tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu rekisterinpitäjä sen järjestämisvastuulle kuuluvassa toiminnassa syntyneille sekä sille kuntien ja kuntayhtymien hallinnasta siirtyneille sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastiedoille. Hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan on tallennettava asiakas- ja potilastiedot hyvinvointialueen asiakas- ja potilasrekistereihin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain mukaisia valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja tai muita teknisiä rajapintoja käyttäen. Yksityisen palveluntuottajan on varmistettava asiakas- ja potilastietojen virheettömyys ennen tietojen tallentamista. Hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä säädetään hyvinvointialueen oikeudesta saada yksityiseltä palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset. Säännöksen perustelujen mukaan pyydettävät tiedot voisivat sisältää myös arkaluonteisia tietoja, kuten välttämättömiä sosiaali- tai terveydenhuollon asiakas- tai potilastietoja (HE 241/2020 vp, s. 522). Asiakastietojen käsittelystä mainittuun tarkoitukseen ei kuitenkaan säädetä asiakastietolaissa.

Korkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollosta annetun lain (695/2019; jäljempänä opiskeluterveydenhuoltolaki) 31 §:ssä säädetään Kansaneläkelaitoksen (jäljempänä Kela) oikeudesta saada sille mainitussa laissa säädetyssä järjestämistehtävässä tarvittavia tietoja. Lain 31 §:n 4 momentin mukaan Kelalla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä ja korvauksetta Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöltä (jäljempänä YTHS) järjestämänsä korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon saatavuuden, saavutettavuuden, laadun, vaikuttavuuden, taloudellisuuden, tuottavuuden ja jatkuvan kehityksen seuraamiseksi ja arvioimiseksi tarvitsemiaan tietoja. Nämä tiedot eivät saa kuitenkaan säännöksen mukaan sisältää henkilötietoja.

Kelan opiskeluterveydenhuoltolain mukainen järjestämistehtävä poikkeaa jonkin verran hyvinvointialueille säädetystä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuusta. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä Kelan vastuun poikkeavan olennaisesti yleisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen liittyvistä vastuista siinä, ettei Kelalla olisi lainkaan terveyspalvelujen tuottamiseen liittyviä tehtäviä. Lisäksi valiokunta viittasi siihen, ettei laissa tuolloin ehdotettu järjestäjärooli edellyttänyt pääsyä potilastietoihin. Näistä johtuen ei myöskään katsottu perustelluksi, että Kela olisi rekisterinpitäjänä opiskeluterveydenhuollon palveluissa syntyville potilastiedoille. Edelleen valiokunta totesi, että ”ehdotetussa laissa korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollosta ei ole säädetty Kelan tehtäväksi YTHS:n lainmukaisuuden valvontaa. Jos opiskeluterveydenhuollon potilas on tyytymätön saamaansa hoitoon tai kohteluun, hän voi tehdä kantelun valvontaviranomaiselle terveyspalvelujen valvontaa koskevien yleisten säännösten mukaan.” Valiokunta katsoi, että sen saaman selvityksen mukaan Kela pystyy hoitamaan YTHS:n toiminnan seuranta- ja arviointitehtävän ilman ajantasaisia potilastietoja. (StVM  35/2018 vp s. 9 ja 15.)

Kielto luovuttaa henkilötietoja opiskeluterveydenhuollon palvelunjärjestäjänä toimivalle Kelalle on osaltaan vaikeuttanut ja hidastanut valvontalaissa säädettyjen palvelujärjestäjän omavalvontaan liittyvien tehtävien hoitoa. Kelan tiedonsaantioikeuden laajentaminen kytkeytyy kuitenkin kysymykseen Kansaneläkelaitoksen poikkeuksellisesta roolista palvelujen järjestäjänä sekä YTHS:n rooliin potilasasiakirjojen rekisterinpitäjänä, eikä laajentamisen mahdollisuuksia ole ollut mahdollista selvittää ja arvioida riittävällä laajuudella tämän esityksen valmistelun yhteydessä. Kelan tietojensaantioikeuksien laajentamismahdollisuuksia tulisi kuitenkin selvittää tulevien lainmuutosten valmistelun yhteydessä.

2.1.6

Omavalvonnan seurannan raportointi

Lain 26 §:ssä säädetään omavalvontaohjelmasta. Pykälän mukaan palvelunjärjestäjän ja useammassa kuin yhdessä palveluyksikössä palveluja antavan palveluntuottajan on laadittava vastuulleen kuuluvista tehtävistä ja palveluista omavalvontaohjelma sähköisesti ja julkaistava se julkisessa tietoverkossa tai muulla niiden julkisuutta edistävällä tavalla. Palveluntuottajan omavalvontaohjelma kattaa kaikki palveluntuottajan palveluyksiköt. Omavalvontaohjelmassa on määriteltävä, miten palvelunjärjestäjän 23 §:ssä ja palveluntuottajan 27 §:ssä tarkoitettujen velvoitteiden noudattaminen järjestetään ja toteutetaan. Omavalvontaohjelmassa on todettava, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen toteutumista, turvallisuutta ja laatua sekä asiakkaiden ja potilaiden palvelujen yhdenvertaisuuden toteutumista seurataan ja miten havaitut puutteellisuudet korjataan. Omavalvontaohjelman osana on myös päivittäisen toiminnan sisältämät palveluyksiköiden omavalvontasuunnitelmat ja lääkehoitosuunnitelmat. Omavalvontaohjelman toteutumista on seurattava palveluja saavilta asiakkailta ja potilailta, heidän omaisiltaan ja läheisiltään sekä palveluyksikön henkilöstöltä säännöllisesti kerättävän palautteen perusteella. Omavalvontaohjelma sekä omavalvontaohjelman toteutumisen seurantaan perustuvat havainnot ja niiden perusteella tehtävät toimenpiteet on julkaistava neljän kuukauden välein julkisessa tietoverkossa tai muilla niiden julkisuutta edistävillä tavoilla.

Valvontalain 27 §:n mukaan palveluntuottajan on valvottava oman toimintansa ja alihankkijan toiminnan laatua ja asianmukaisuutta sekä asiakas- ja potilasturvallisuutta. Pykälässä säädetään palveluyksiköittäin laadittavasta omavalvontasuunnitelmasta, joka kattaa kaikki palveluyksikössä palveluntuottajan ja sen lukuun tuotetut palvelut. Palveluntuottajan on tehtävä omavalvontasuunnitelma sähköisesti ja julkaistava se julkisessa tietoverkossa tai muulla sen julkisuutta edistävällä tavalla sekä pidettävä omavalvontasuunnitelma julkisesti nähtävänä palveluyksikössä. Palveluyksikön omavalvontasuunnitelmassa kuvatun toiminnan toteutumista on seurattava ja seurannassa havaitut puutteellisuudet on korjattava. Seurannasta on tehtävä selvitys ja sen perusteella tehtävät muutokset on julkaistava neljän kuukauden välein julkisessa tietoverkossa tai muulla niiden julkisuutta edistävällä tavalla sekä pidettävä julkisesti nähtävänä palveluyksikössä. Salassa pidettäviä tietoja ei kuitenkaan saa julkaista.

Omavalvonnan seurannan neljän kuukauden raportointijaksoa on pidetty liian tiheänä ja kuormittavana. Raportointiin on toivottu joustavuutta, jotta se voitaisiin esimerkiksi kytkeä osaksi muuta toiminnan ja talouden seurantaa.

2.1.7

Viranomaisten välinen yhteistyö

Valvontalain 34 §:ssä säädetään viranomaisten välisestä yhteistyöstä. Pykälän 4 momentissa säädetään palvelunjärjestäjän ja valvontaviranomaisen velvollisuudesta lähettää toisilleen laatimiaan tarkastuskertomuksia, jotka koskevat palvelunjärjestäjälle palveluja tuottavan palveluntuottajan tai alihankkijan toimintaa. Edelleen 4 momentin toisen virkkeen mukaan tarkastuskertomukset voidaan lähettää teknisten rajapintojen avulla. Momentin nykyinen sanamuoto viittaa tiedon vaihtoon erilaisten asiakirjojen muodossa, minkä vuoksi teknisiä rajapintoja ei ole hyödynnetty. Tiedon siirto teknisten rajapintojen kautta mahdollistaisi automatisoidun, reaaliaikaisen ja tiedon jatkokäsittelyä tukevan tiedonvaihdon ja tehostaisi näin viranomaisten välistä yhteistyötä.

2.1.8

Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen asema ja rahoitus

Valtioneuvoston asetuksessa erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä (582/2017; jäljempänä keskittämisasetus) säädetään erikoissairaanhoidon työnjaosta sekä sellaisten tutkimusten, toimenpiteiden ja hoitojen keskittämisestä, jotka harvoin esiintyvinä tai vaativina edellyttävät toistettavuutta tai usean alan erityisosaamista riittävän taidon ja osaamisen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi tai jotka edellyttävät merkittäviä voimavaroja laitteistoihin ja välineisiin terveydenhuollon laadun ja potilasturvallisuuden, vaikuttavuuden, tuottavuuden ja tehokkuuden takaamiseksi. Lisäksi asetuksella nimetään ja valtuutetaan toiminnan valtakunnallisen kokonaisuuden suunnittelua ja toimintojen yhteen sovittamista varten valtakunnallisia ja alueellisia toimijoita, joiden tulee yhteistyössä huolehtia toiminnan yhdenvertaisesta ja vaikuttavasta toteuttamisesta koko maassa.

Keskittämisasetuksen 3 momentin 7 kohdassa säädetään Pohjanmaan hyvinvointialueelle asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämisen ja suunnittelun kansallisen yhteensovittamisen tehtävät. Tehtävä rahoitetaan hyvinvointialueiden yleiskatteellisesta rahoituksesta kuten muutkin keskittämisasetuksen mukaiset tehtävät. Vaasan sairaanhoitopiiri, jolle tehtävä kuului ennen sote- ja hyvinvointialueuudistusta, käynnisti vuonna 2020 Potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiskeskuksen (jäljempänä Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus), jonne keskittämisasetuksessa säädetyt tehtävät on koottu. Valtaosa keskuksen tehtävistä on kuitenkin hyvinvointialueiden tehtäväkentän ylittävää, valtakunnallista asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiaan liittyvää ja sitä toimeenpanevaa asiantuntija- ja koordinaatiotehtävää, josta ei ole säädetty. Keskus on muun muassa vastannut kansallisen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian ja toimeenpanosuunnitelman toimeenpanon koordinoinnista ja tuesta sekä seurannasta ja arvioinnista. Keskus on myös vastannut seuraavan asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian valmistelusta. Lisäksi keskuksen tehtävinä on ollut muun muassa asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyvän osaamisen vahvistaminen, haitta- ja vaaratapahtumailmoitusmenettelyjen uudistuksen edistäminen ja koordinointi sekä omavalvonnan menettelyjen tuki palvelunjärjestäjille ja -tuottajille. Mainitut tehtävät on osoitettu ja rahoitettu erikseen määräaikaisena kehittämistyönä valtion talousarvioon erikseen varatulla vuosittaisella valtionapumäärärahalla ja sen valtionapupäätöksellä (1,1 milj. euroa vuonna 2025). Lisäksi keskus on saanut hankekohtaista rahoitusta. Valtionapumääräraha päättyy julkisen talouden suunnitelmassa vuoden 2027 lopussa.

Keskuksen tehtäville on todettu olevan pysyväisluonteinen tarve. Pitkäjänteinen strateginen työskentely edellyttäisi keskuksen aseman, tehtävien ja rahoituksen vakiinnuttamista lainsäädännöllä.

2.1.9

Lain voimaantulo ja julkisia palveluntuottajia koskeva siirtymäsääntely

Valvontalain 52 §:n mukaan palveluntuottajien rekisteröintiä koskeva 3 luku tulee Valtion mielisairaaloiden, Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Vankiterveydenhuollon yksikön, valtion liikelaitoksen, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen taikka evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon tai edellä mainittujen kirkkojen seurakunnan tai seurakuntayhtymän osalta voimaan 1.1.2028. Edellä mainittujen julkisten palveluntuottajien on lain 56 §:n mukaan annettava valvontaviranomaiselle lain 16 §:ssä tarkoitetut tiedot ennen lain 3 luvun voimaantuloa 1.1.2028. Tiedot tallennetaan Soteri-rekisteriin maksutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030.

Valvontalakia koskevan palautteen mukaan rekisteröintiä koskevassa säätelyssä ei ole riittävässä määrin otettu huomioon julkisen palveluntuotannon erityispiirteitä ja palvelurakennetta. Palautteessa on korostunut tarve arvioida rekisteröintiä varten toimitettavien tietojen tarpeellisuutta muun muassa suhteessa rekisteröitävään organisaatioon.

THL:n ylläpitämässä SOTE-organisaatiorekisterissä on tiedot kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon Y-tunnuksen omaavista organisaatioista, niiden toimintayksiköistä ja toimintayksiköiden palveluyksiköistä. Rekisterissä on tämän esityksen kirjoittamisen hetkellä noin 35 000 palveluyksiköksi merkittyä aliorganisaatiota. Tällaisen volyymin tallentaminen Soteriin manuaalisesti sähköisen asiointipalvelun kautta on arvioitu kuormittavan merkittävästi hyvinvointialueita ja Lupa- ja valvontavirastoa, minkä vuoksi tietojen siirto ja tallentaminen tulisi pyrkiä tekemään mahdollisimman resurssitehokkaasti hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan muissa rekistereissä olevien tietojen siirtoa teknisiä rajapintoja hyödyntäen. Teknisiä rajapintoja olisi todennäköisesti tarkoituksenmukaista kehittää muidenkin valvontalaissa edellytettyjen tietojen toimittamiseen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiotietoja ylläpidetään ja hyödynnetään useissa muissakin rekistereissä ja järjestelmissä, kuten Kelan Kanta-palveluissa. Rekistereissä käytetään eri organisaatiokäsitteitä, joiden on todettu vaikeuttavan tietojen yhteensovittamista ja siirtämistä. Käsitteiden yhteensovittamisen haasteet vaikeuttavat osin myös tavoitetta siitä, että Soterista saataisiin koottua lain tarkoitusta vastaavasti niin sanottu master-rekisteri, jonne tallennettua tietoa voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti muissa palveluissa.

https://www.hyvil.fi/app/uploads/2025/10/Selvitys-hyvinvointialueiden-Helsingin-kaupungin-ja-HUS-yhtyman-toimipaikkatietojen-toimitusvelvollisuuksista-17.10.2025.pdf

Selvitys hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS yhtymän toimipaikkatietojen toimitusvelvollisuuksista. Tilaaja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil OY, tekijä Sotemuotoilu Oy. 2025. Saatavilla osoitteessa

Valvontalain arvioinnissa on todettu olevan tarve arvioida rekisteröinnin perusteena käytettävän käsitteistön tarkoituksenmukaisuutta ja mahdollisten käsitteistöä koskevien muutosten tarvetta. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt selvityksen, jonka tavoitteena on selvittää, miten Soteri voisi toimia sote-organisaatiotietojen master-rekisterinä ja millä etenemismallilla tähän tavoitteeseen olisi mahdollista päästä. Selvityksen tekee ministeriölle toimeksiantosopimuksella Nordic Healthcare Group, ja se toteutetaan aikavälillä 10.8.2026 -19.2.2027. Toimeksiannossa otetaan huomioon Hyvil Oy:n teettämä selvitys hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän toimipaikkatietojen toimitusvelvollisuuksista.Mahdolliset selvityksen perusteella tarpeelliset muutokset valvontalakiin on perusteltua tehdä ennen kuin julkiset palveluntuottajat ja niiden organisaatiorakenteet tallennetaan Soteriin.

Valvontalain 56 §:n mukaan tiedot julkisista palveluntuottajista tallennetaan Soteriin maksutta. Lupa- ja valvontaviraston tulee näin ollen hoitaa tietojen tallentaminen budjettivaroin. Julkisten palveluntuottajien rekisteröintiin on varattu julkisen talouden suunnitelmassa rahoitusta. Julkisen talouden tilanne on kuitenkin tarkoittanut säästöjen kohdentamista myös virastoon. Vuonna 2026 LVV:n momentille 28.40.04 on osoitettu säästöjä yhteensä 1 940 000 euroa, vuodelle 2027 summa on 4 133 000 euroa. Lisää säästöjä on odotettavissa myös vuodelle 2028. Määrärahojen niuketessa viraston toimintaa täytyy sopeuttaa. Julkisten palveluntuottajien rekisteröinti edellyttäisi merkittävien henkilötyövuosiresurssien ohjaamista tehtävään, virastoon kohdistuvien sopeutustoimien vuoksi mahdollisesti myös muista jo sopeutumistoimien kohteena olevista tehtävistä.

Julkisten palveluntuottajien rekisteröinnin on arvioitu kuormittavan merkittävästi valvontaviranomaista. Julkisten palveluntuottajien rekisteröinti voimassa olevan sääntelyn mukaisesti ja nykyisen siirtymäajan jälkeen sekä Lupa- ja valvontaviraston nykyisillä niukkenevilla voimavaroilla on siten yksityisten palveluntuottajien rekisteröintimenettelyn sujuvuuden näkökulmasta riski, jonka vuoksi siirtymäaikaa on perusteltua jatkaa.

3

Tavoitteet

Väliaikaisen sääntelyn voimassaolon jatkamisen tavoitteena on turvata henkilöstön ja palvelujen saatavuus sekä elinkeinon harjoittaminen mahdollistamalla toiminnan aloittaminen ja muutoksen toteuttaminen pienimuotoisessa ja siten asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta vähäriskisessä palvelutuotannossa ennen lain mukaista rekisteröintipäätöstä. Julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen lykkäämisen tavoitteena on mahdollistaa rekisteröintimenettelyn sujuvoittaminen ja kehittäminen.

Henkilöstön kielitaitoa koskevan sääntelyn tavoitteena on turvata osaltaan asiakas- ja potilasturvallisuus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden kielellisten oikeuksien sekä heidän tiedonsaantioikeutensa toteutuminen siihen liittyvine oikeuksineen.

Esityksen tavoitteena on varmistaa hyvinvointialueille ja palvelunjärjestäjille omavalvonnan ja muualla lainsäädännössä säädettyjen valvontatehtävien kannalta tarpeelliset tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudet. Tavoitteena on myös turvata viranomaisvalvonnan kannalta välttämättömät tiedonsaantioikeudet. Lisäksi tavoitteena on mahdollistaa kunnan viranomaisvalvonta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämisvastuullisena tahona ja saattaa tältä osin lainsäädäntö vastaamaan ennen valvontalakia voimassa ollutta oikeustilaa.

Esityksen tavoitteena on vakiinnuttaa Pohjanmaan hyvinvointialueella sijaitsevan Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen asema ja tehtävät.

Tavoitteena on lisäksi selkeyttää ja täsmentää sääntelyä lain tarkoitusta vastaavasti sekä joustavoittaa omavalvonnan seurannan raportointivelvoitteita.

4

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1

Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki valvontalain muuttamisesta.

Laissa säädettäisiin lain viranomaisvalvontaa koskevien säännösten soveltamisesta kunnan järjestämislaissa säädettyyn hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävään. Lisäyksen myötä Lupa- ja valvontavirasto valvoisi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen lisäksi myös järjestämislain 6 §:ssä kunnalle säädetyn hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevan vastuun täyttymistä. Tarkoituksena on saattaa sääntely vastaamaan ennen valvontalakia vallinnutta oikeustilaa.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmää siten, että ympärivuorokautisuus sinänsä ei täyttäisi vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmää, vaan kyseeseen voisi tulla myös muu määritelmässä säädetyt edellytykset täyttävä palveluyksikkö. Valvontaviranomaisen on lain mukaan tarkastettava vaativaa sosiaalihuoltoa tuottava palveluyksikkö ennen palveluyksikön rekisteriin merkitsemistä. Tavoitteena on muuttaa määritelmä vastaamaan paremmin lain tarkoitusta tehostaa valvontaa, siirtää painopistettä omavalvontaan ja kohdentaa valvontaviranomaisten resursseja asiakas- ja potilasturvallisuuden ja asiakkaan ja potilaan oikeuksien kannalta kriittiseksi arvioituun toimintaan.

Esityksessä ehdotetaan jatkettavaksi lakiin 1.1.2025 lisätyn väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikaa neljällä vuodella. Väliaikaisen sääntelyn mukaan yksityisen palveluntuottajan, jonka lain 9 §:ssä tarkoitettu asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö muodostuu yhdestä henkilöstä, on mahdollista laissa muuten säädetystä poiketen aloittaa toimintansa tai toteuttaa jo rekisteröityyn toimintaan olennainen muutos ennen lain mukaista rekisteröintipäätöstä. Väliaikaisen sääntelyn tarkoituksena oli turvata henkilöstön ja palvelujen saatavuus rekisteröinnin ollessa ruuhkautunut. Väliaikainen sääntely on voimassa 31.12.2026 saakka. Väliaikaisen sääntelyn voimassaolon jatkamisella mahdollistettaisiin rekisteröintimenettelyn vakiinnuttaminen Lupa- ja valvontavirastossa tulostavoitteissa asetetulle tasolle sekä väliaikaisen sääntelyn vaikutusten ja lain pysyvämpien muutostarpeiden arviointi sekä tarvittavien muutosten valmistelu.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi palveluntuottajan velvollisuudesta huolehtia henkilöstönsä kielitaidosta siten, että henkilöstöllä on työtehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Sääntelyllä selkeytettäisiin ja korostettaisiin palveluntuottajan vastuuta siitä, että sen toiminta täyttää sille muualla lainsäädännössä asetetut kielelliset vaatimukset sekä vaatimukset asiakkaan ja potilaan tiedonsaantioikeudesta ja asiakkaan ja potilaan äidinkielen huomioon ottamisesta. Valvontalain 9 §:ssä tarkoitettuun henkilöstöön voi kuulua myös muuta kuin suoraan työsopimussuhteen nojalla toimivaa henkilöstöä, joka sopimusmuodosta riippumatta toteuttaa palveluntuottajan lukuun palvelua. Palveluntuottajan olisi huolehdittava myös tällaisen henkilöstön kielitaidon riittävyydestä. Säätämällä palveluntuottajan velvollisuudesta varmistaa henkilöstön riittävä kielitaito turvattaisiin osaltaan asiakas- ja potilasturvallisuus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden kielellisten oikeuksien sekä heidän tiedonsaantioikeutensa toteutuminen siihen liittyvine oikeuksineen. Henkilöstön kielitaitovaatimuksista olisi voimassa lisäksi, mitä niistä muualla säädetään. Lisäksi laissa säädettäisiin palvelunjärjestäjän velvollisuudesta omavalvonnalla varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavan palveluntuottajan henkilöstöllä on riittävä kielitaito palvelujen tuottamiseksi kielilainsäädännössä ja muussa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti.

Lain 9 §:ään ehdotetaan myös teknistä muutosta. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siinä käytettäisiin yhdenmukaisesti sanaa henkilöstö. Myös momentin toisessa lauseessa ammattihenkilöstön sijaan viitattaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön, sillä palveluntuottajan henkilöstöön voi sisältyä myös säänneltyihin ammatteihin kuulumattomia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Kyseessä olisi tekninen muutos, jolla ei ole tarkoitus vaikuttaa tehtäväjärjestelyihin tai terveydenhuollon henkilöstölle muussa laissa säädettyihin edellytyksiin.

Esityksessä ehdotetaan muutoksia lain rekisteröintiä varten annettavia tietoja koskevan 16 §:n selkeyttämiseksi. Pykälän 1 momenttia selkeytettäisiin siten, että hakemuksessa palveluntuottajaksi rekisteröintiä varten olisi annettava sekä henkilötunnus että yritys- ja yhteisötunnus. Pykälän 2 momentin 9 kohdan viittaus kumottuun sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annettuun lakiin korjattaisiin viitauksella sen kumonneeseen asiakastietolakiin.

Palvelunjärjestäjän 24 §:ssä säädettyyn ohjaus- ja valvontavelvollisuuteen liittyviä toimivaltuuksia laajennettaisiin muualla lainsäädännössä säädettyihin hyvinvointialueen valvontatehtäviin lisäämällä lakiin säännös, jonka mukaan sitä, mitä hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä säädetään hyvinvointialueen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta, sovellettaisiin myös sijoitushyvinvointialueeseen sen hoitaessa sille lastensuojelulain 79 §:n 2 momentissa säädettyä sijoitushuoltopaikan toiminnan valvontatehtävää. Sijoitushyvinvointialueen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus koskisi yksityisten palveluntuottajien lisäksi hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavia julkisia palveluntuottajia kuten Valtion lastensuojelulaitosta. Säännöksellä huolehdittaisiin siitä, että hyvinvointialueella on sen laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedonsaantioikeudet ja tarkastusoikeus. Sijoittajahyvinvointialueella olisi edelleen ensisijainen vastuu sen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen valvonnasta. Lisäksi laissa ehdotetaan säädettäväksi palvelunjärjestäjän oikeudesta saada ja käyttää salassapitosäännösten estämättä omavalvonnan toteuttamiseksi välttämättömiä asiakastietoja, jollei muussa laissa toisin erikseen säädetä. Säännöksellä selkiytettäisiin nykysääntelyä ja mahdollistettaisiin asiakastietojen käsittely siltä osin kuin se on välttämätöntä palvelunjärjestäjän omavalvontatehtävien hoitamiseksi. Säännöksen sisältämällä toissijaisuuslausekkeella viitattaisiin erityisesti opiskeluterveydenhuoltolakiin, jossa säädetään Kelan oikeudesta saada YTHS:ltä järjestämänsä korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon saatavuuden, saavutettavuuden, laadun, vaikuttavuuden, taloudellisuuden, tuottavuuden ja jatkuvan kehityksen seuraamiseksi ja arvioimiseksi tarvitsemiaan tietoja. Nämä tiedot eivät mainitun lain mukaan saa sisältää henkilötietoja.

Laissa säädettyä omavalvonnan seurannan raportointijaksoa ehdotetaan muutettavaksi kuudeksi kuukaudeksi hallinnollisen taakan keventämiseksi. Ehdotetut muutokset koskisivat palvelunjärjestäjän ja useammassa kuin yhdessä palveluyksikössä palveluja antavan palveluntuottajan laatimaa omavalvontaohjelmaa sekä palveluntuottajan palveluyksikkökohtaisesti laadittavaa omavalvontasuunnitelmaa. Raportointijakso voisi myös olla kuutta kuukautta lyhyempi. Esityksellä ei muutettaisi omavalvontaan liittyviä velvollisuuksia muilta osin. Omavalvonta on seurannan raportointijakson pituudesta huolimatta jatkuvaa ja ennakoivaa toimintaa, jonka tarkoituksena on tunnistaa riskejä ja puuttua epäkohtiin.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutoksia viranomaisten välistä yhteistyötä koskevan 34 §:n selkeyttämiseksi. Pykälän 4 momentin toinen virke muutettaisiin siten, että tarkastuskertomusten, jotka viittaavat asiakirjoihin, sijaan viitattaisiin tarkastuskertomustietoihin. Tarkastuskertomustiedot-sanan käyttö mahdollistaisi myös rakenteisessa muodossa annetun tiedon välittämisen teknisen rajapinnan avulla.

Esityksessä ehdotetaan täydennettäväksi 45 §:n luetteloa tahoista, joilta sosiaali- ja terveysministeriön ja Lupa- ja valvontaviraston on maksutta ja salassapitosäännösten estämättä oikeus saada valvontalain mukaisten tehtäviensä suorittamista varten välttämättömät tiedot. Pykälään lisättäisiin siihen aiemmin sisällytettyjen tahojen lisäksi tuomioistuimet, konkurssiasiamiehen toimisto, Digi- ja väestötietovirasto, kunnat sekä henkilöstöä vuokraavat yritykset. Muutoksella turvattaisiin valvontaviranomaisen mahdollisuus saada palveluntuottajan yleisten edellytysten täyttymisen ja luotettavuuden arvioimiseksi sekä valvontatehtäviensä hoitamiseksi välttämättömät tiedot. Säännöksestä poistettaisiin valtion koulukodit, sillä 1.10.2026 niiden sijaan aloittava Valtion lastensuojelulaitos sisältyy palveluntuottajan määritelmään. Veroviranomaisten sijaan viitattaisiin Verohallintoon.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi lailla Pohjanmaan hyvinvointialueen yhteydessä toimivan Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen tehtävistä kansallisena asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijaviranomaisena. Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen tehtävänä olisi kansallinen asiakas- ja potilasturvallisuuden strateginen seuranta, arviointi, suunnittelu, kehittäminen ja edistäminen. Lisäksi se hoitaisi muita sosiaali- ja terveysministeriön osoittamia asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijatehtäviä. Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen mainittua toimintaa ohjaisi sosiaali- ja terveysministeriö. Pohjanmaan hyvinvointialueelle maksettaisiin valtion varoista erilliskorvausta mainituista tehtävistä aiheutuvista kustannuksista.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi myöhennettäväksi palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröintiä koskevan 3 luvun voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta neljällä vuodella. Lain 3 luku tulisi julkisten palveluntuottajien osalta voimaan 1 päivänä tammikuuta 2032. Julkisten palveluntuottajien olisi annettava valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten laissa tarkoitetut tiedot ennen luvun voimaantuloa. Tiedot tallennettaisiin Soteriin maksutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2034. Esityksellä mahdollistettaisiin yksityisten palveluntuottajien rekisteröintimenettelyn kehittäminen ja vakiinnuttaminen tulostavoitteissa asetetulle tasolle sekä mahdollistettaisiin lain pysyvien muutosten valmistelu ennen julkisten palveluntuottajien rekisteröintiä.

Harmaan talouden selvitysyksiköstä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että velvoitteidenhoitoselvitys voitaisiin laatia nykyistä laajemmin tukemaan valvontalain 6 §:ssä tarkoitettujen yleisten edellytysten selvittämistä sekä 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista. Vastaavat muutokset tehtäisiin valvontalain 18 §:ään.

4.2

Pääasialliset vaikutukset

4.2.1

Taloudelliset vaikutukset

4.2.1.1

Vaikutukset palveluntuottajiin

Esityksessä ehdotetaan, että palveluntuottajan omavalvonnan seurannan raportointijaksoa harvennettaisiin neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Ehdotuksen arvioidaan tältä osin vähentävän sosiaali- ja terveyspalveluja tuottaviin yrityksiin kohdistuvaa sääntelytaakkaa hallitusohjelman yksi sisään, yksi ulos -periaatteen mukaisesti. Arvion mukaan omavalvonnan raportointijakson harventaminen 4 kuukaudesta 6 kuukauteen mahdollistaisi yrityksille yhteensä noin 10,6 miljoonan euron vuosittaisen säästövaikutuksen. Arvio perustuu Soteriin rekisteröityjen yritysten (yksityiset elinkeinonharjoittajat, osakeyhtiöt, kommandiittiyhtiöt ja osuuskunnat) lukumäärään (47 987) sekä Soteriin rekisteröityjen palveluyksiköiden keskimäärään per palveluntuottaja (1,82).  Säästöarvioon liittyy epävarmuutta erityisesti yhden raportin tuottamiseen kuluvan ajan osalta, joka arvioitiin laskelmassa keskimäärin 3 tuntia / raportti. Jos raportointiin kuluva aika olisi 2 - 4 tuntia, niin tällöin vuosittainen säästövaikutus asettuisi noin 7,1 ja 14,2 miljoonan euron välille. Epävarmuutta aiheuttaa myös se, että yritysten välillä voi olla vaihtelua sen suhteen, kuka organisaatiossa tekee seurantaa koskevan selvityksen ja raportoinnin. Laskelmassa on käytetty oletuksena perustason asiantuntijan palkkakuluja. Mikäli velvoitteesta vastaa ylemmän tason asiantuntija tai johtaja, olisi säästövaikutus luonnollisesti suurempi.

Esityksellä ei kuitenkaan muutettaisi omavalvontaan liittyviä velvollisuuksia muilta osin ja palveluntuottajan tulisi muutoksesta huolimatta seurata omavalvontasuunnitelmassa kuvatun toiminnan toteutumista ja korjattava seurannassa havaitut puutteellisuudet. Omavalvonta on raportointijakson pituudesta huolimatta jatkuvaa ja ennakoivaa toimintaa, jonka tarkoituksena on tunnistaa riskejä ja puuttua epäkohtiin.

Ehdotuksella jatkettaisiin väliaikaista sääntelyä, jonka myötä itsenäinen ammatinharjoittaja ja yksinyrittäjä voi aloittaa toimintansa heti tehtyään rekisteröintihakemuksen. Yrittäjälle ei tällöin koituisi turhaksi muodostuvia kustannuksia eikä tulonmenetyksiä hakemuksen käsittelyn ajalta. Jatkettavaksi ehdotettu sääntely mahdollistaisi myös esimerkiksi vastavalmistuneiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden työllistymisen heti oman yrityksensä perustamisen kautta. Esityksen voidaan arvioida rohkaisevan pienimuotoista yrittäjyyttä sosiaali- ja terveyspalveluissa suhteessa tilanteeseen, jossa palveluntuottajiksi pyrkivät joutuisivat odottamaan rekisteröintipäätöstä ennen toiminnan aloittamista.

Yksin toimivan palveluntuottajan tulee itse pystyä arvioimaan väliaikaisen sääntelyn soveltuminen omaan toimintaansa sekä aloittamaan toiminta luottaen tähän arvioon. Ennen toiminnan aloittamista palveluntuottajan tulee huolella täyttää rekisteröintihakemukseen valvontalain 16 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetut tiedot sekä täydennettävä puutteellisia tietoja valvontaviranomaisen pyynnöstä, vaikka palveluntuottaja olisi aloittanut palvelujen tuottamisen jo hakemuksen jättämisen jälkeen. Mikäli palveluntuottaja ei täydennä valvontaviranomaisen pyynnöstä hakemuksen puutteita, ei lain mukaisia edellytyksiä voida arvioida ja hakemukseen annetaan hylkäävä päätös. Lisäksi väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan palveluntuottajan tulee pyytää valvontaviranomaiselta organisaatio ID -yksilöintitunnus (niin sanottu OID-koodi), jonka osa palveluntuottajista tarvitsee muun muassa asiakastietolain mukaisten asiakastietojen ja asiakasasiakirjojen viemiseen Kelan ylläpitämään valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin sekä sähköisen lääkemääräyksen toteuttamista varten. Väliaikaisen sääntelyn jatkamisella ei siis kevennettäisi rekisteröintimenettelystä palveluntuottajalle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.

Mikäli palveluntuottaja aloittaisi toiminnan väliaikaisen sääntelyn mahdollistamana ennen rekisteröintipäätöstä, se ottaisi itse riskin siitä, että päätös voi olla hylkäävä tai että päätöksessä asetetaan toiminnalle joitain edellytyksiä. Mikäli valvontaviranomainen tekisi hakemuksen perusteella hylkäävän päätöksen, tarkoittaisi se palveluntuottajan aloittaman palvelutoiminnan välitöntä keskeyttämistä. Palveluntuottajan tulisi tällöin pystyä hallitusti lyhyellä varoitusajalla lopettamaan toimintansa tai muuttamaan sitä asiakas- ja potilasturvallisuus huomioiden sekä vastaamaan toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimenpiteistä ja velvoitteistaan. Palveluntuottajalle voisi tällöin myös koitua yritykseen tekemiensä investointien menetyksiä. Kuten muutoinkin, tuotettaessa palveluja toiselle palveluntuottajalle tai palvelunjärjestäjälle, hylkäävän päätöksen saaneen palveluntuottajan tulisi huolehtia päätöksen tai sen uhan ja sen vaikutusten informoimisesta palvelua tilaavalle taholle mahdollisimman aikaisessa vaiheessa palveluiden jatkuvuuden ja turvallisuuden takaamiseksi.

Lupa- ja valvontavirastossa on ollut 27.8.2026 1482 hakemusta, joista 56 % on yksityisten elinkeinonharjoittajien tai muiden verrattavassa asemassa olevien pienten palveluntuottajien hakemuksia. Osa näistä hakemuksista on kuitenkin sellaisia, joiden kohdalla väliaikaisen sääntelyn soveltamisen edellytykset eivät täyty. Tällaisia ovat esimerkiksi palveluntuottajat, joiden toimialaan kuuluu palvelujen antaminen alaikäiselle ja joiden tulee toimittaa ensi kerran valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten ote rikosrekisteristä. Tämä arvio tehdään aina tapauskohtaisesti. Siten tarkkaa arviota hakijoista, jotka tulisivat väliaikaisen sääntelyn soveltamisen piiriin, mikäli sääntelyä ehdotuksen mukaisesti jatkettaisiin, on haastavaa antaa. Voidaan kuitenkin arvioida, että mikäli hakemusmäärät ja pienten palveluntuottajien osuus hakemuksista pysyisi tulevaisuudessa jokseenkin samana, kuuluisi merkittävä joukko rekisteröintihakemuksista väliaikaisen sääntelyn piiriin.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi palveluntuottajan velvollisuudesta huolehtia henkilöstönsä kielitaidosta. Voimassa olevan valvontalain 9 §:n pykälän 2 momentin mukaan henkilöstöllä on oltava palveluntuottajan toiminnan edellyttämä, asianmukainen koulutus ja riittävä osaaminen ja ammattitaito ottaen huomioon tuotettavien palvelujen sisältö ja palveluja käyttävät asiakkaat ja potilaat. Käytännössä säännöksen on katsottu edellyttävän henkilöstöltä myös riittävää kielitaitoa. Se, mikä on riittävää, määräytyy kussakin tilanteessa suhteessa henkilön työtehtäviin, palveluntuottajan velvollisuuksiin koskien palvelujen kieltä sekä potilaan tai asiakkaan oikeuteen asioida omalla kielellään. Lisäksi potilaan ja asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskeva lainsäädäntö edellyttää, että potilas ja asiakas saa tietoa hänen tilanteestaan, eri hoito- tai toimenpidevaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Tieto on annettava siten, että potilas tai asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen. Palvelujen kieltä koskevaa sääntelyä on kuvattu tarkemmin jaksossa 2.1.3.3. Palveluntuottajat eivät ole kuitenkaan kaikilta osin huolehtineet velvollisuutensa täyttymisestä. Omakielisissä palveluissa ja henkilöstön kielitaidossa havaittuja puutteita on kuvattu jaksossa 2.1.3.3. Siten esityksestä voidaan arvioida aiheutuvan kustannuksia niille palveluntuottajille, jotka eivät ole velvollisuudestaan aiemmin huolehtineet.

https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9840-7

Selvitys mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus eräissä sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa. Sosiaali- ja terveysministeriön RAPORTTEJA JA MUISTIOITA | 2026:18. Saatavilla osoitteessa

Esityksen taloudellisia vaikutuksia palveluntuottajille arvioitaessa jonkinlaisena vertailukohtana voisi pitää esimerkiksi laillistettavien sairaanhoitajien suomen kielen koulutuksen kustannuksia henkilöllä, jonka äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. Näitä on arvioitu sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus.Kustannukset olisivat keskimäärin 2 357 €/laillistettava sairaanhoitaja. Kun sairaanhoitaja kielitaidon osoittamisen jälkeen laillistuksen saatuaan tai lähihoitaja koulutuksen Suomessa suoritettuaan otetaan palvelukseen tai työtehtävät muuttuvat, kielitaidon varmistamisen kustannukset työnantajalle olisivat tästä vain murto-osa. Kielitaidon varmistamisen kustannusten arvioidaan vaihtelevan palveluntuottajittain ja työnantajakohtaisesti, eivätkä ne ole siten laskettavissa.  Kustannukset työnantajalle riippuisivat muun muassa henkilöstön työtehtävistä ja palvelujen asiakaskunnasta, henkilöstön kielitaidosta ja sen puutteista sekä kielitaidon varmistamisen tavoista. Kustannusten suuruuteen vaikuttaisi ennen kaikkea se, kuinka suuri osuus palveluntuottajan henkilöstöstä tarvitsisi merkittävää kielituen vahvistamista, jotta palveluntuottajan toiminta vastaisi muualla lainsäädännössä sille asetettuja palvelujen kieltä koskevia vaatimuksia.

Vaaratapahtumien kustannuksiin ja muihin puutteellisesta kielitaidosta aiheutuviin kustannuksiin suhteutettuna kielitaidon varmistamisen kustannusten voidaan kuitenkin arvioida olevan pieniä. Kielitaidon varmistamisen kustannukset ovat suoria kustannuksia, jotka näkyisivät työnantajalle selkeämmin. Myös riittävän kielitaidon puutteeseen liittyvien tarkkojen kustannuslaskelmien tekeminen on haastavaa, sillä kielitaidon puutteista aiheutuvat kustannukset syntyvät erityisesti välillisistä kustannuksista. Suurimpien, välillisten kustannusten voidaan arvioida kohdistuvan tuottavuuteen, potilasturvallisuuteen ja henkilöstön työhyvinvointiin. Riittämätön kielitaito lisää väärinymmärrysten riskiä potilaan tai asiakkaan ja henkilöstön välillä. Tämä voi johtaa virheelliseen hoitoon, lääkitysvirheisiin, puutteelliseen kirjaamiseen sekä vaaratapahtumiin. Potilasvahingoista ja hoidon viivästymisestä aiheutuu kustannuksia lisähoidon, korvausten ja hallinnollisen käsittelyn kautta. Näiden kustannusten euromääräinen arviointi on haastavaa, mutta niiden vaikutus voi olla merkittävä, sillä pelkästään yksittäisen lääkehoitoon liittyvän vaaratapahtuman kokonaiskustannusten on arvioitu vuonna 2023 Pohjois-Savon hyvinvointialueella olevan keskimäärin 138 euroa, vuositasolla arvioituna 686 274 euroa ja kansalliselle tasolle ekstrapoloituna 15.5 miljoonaa euroa. Puutteellinen kielitaito voi myös hidastaa työn tekemistä ja kuormittaa muuta henkilöstöä. Työtehtäviä voidaan joutua selittämään, tarkistamaan ja korjaamaan tavallista useammin, mikä alentaa koko työyksikön tehokkuutta. Tuottavuuden lasku näkyy palvelujen hitaampana läpivientinä ja lisääntyneenä työn kuormittavuutena. Lisäksi kielivaikeudet voivat heikentää työyhteisöön kiinnittymistä ja lisätä henkilöstön vaihtuvuutta. Uuden työntekijän rekrytointi ja perehdytys ovat kalliita, ja korkea vaihtuvuus kuormittaa erityisesti esihenkilöitä ja kokeneempaa henkilöstöä. Ennaltaehkäisevän ja suunnitelmallisen kielitaidon vahvistamisen voidaan siten arvioida myös vähentävän pitkän aikavälin kustannuksia.

Kielibuusti.fi -sivustolle on koottu suomen- ja ruotsinkielisiä hoitotyön itseopiskelumateriaaleja. Osana Hyvän työn ohjelmaa toteutetaan hanke, jossa Kielibuusti-sivuston itseopiskelumateriaaleja täydennetään ja luodaan uusi työnantajille suunnattu osio, johon kootaan ja valmistellaan materiaaleja työnantajien tueksi ja käyttöön kielitaidon selvittämiseen ja vahvistamiseen. Työ tehdään vuosien 2026–2027 aikana. Kaikki materiaali on sivustolla maksutta kielenoppijoiden ja työnantajien käytettävissä.

Riittävä kielitaito on aina yhteydessä henkilöstön työtehtäviin. Eri organisaatiossa ja tehtävissä tarvitaan eritasoista ja erilaista suullista ja kirjallista kielitaitoa. Riittävä kielitaito voi myös muuttua työtehtävien muuttuessa. Työtehtävissä tarvittavan suullisen ja kirjallisen kielitaidon selvittämisen voi tehdä eri tavoin ja hanke tuo työnantajien käyttöön uusia työtapoja. Hankkeessa myös selvitetään kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kielitestin mahdollisuuksia. Tehokkain tapa oppia kieltä on työpaikalla tapahtuva kielen oppiminen. Työnantajien käyttöön saadaan käytännön esimerkkejä työpaikalla tapahtuvasta kielenoppimisesta. Hanke tuo myös työntekijöiden käyttöön ilmaisia itseopiskelu- ja itsearviointimateriaaleja. Jos itseopiskelumateriaalit ja työpaikalla tapahtuva oppiminen eivät riitä kielitaidon varmistamiseen, voi työntekijä tarvita kurssimuotoista kielikoulutusta. Näiden kustannuksista työantaja ja työntekijä sopivat keskenään. Hankkeessa huomioidaan eri ministeriöiden rahoittamat kieliosaamista vahvistavat hankkeet ja niissä tuotettu materiaali, hyvinvointialueilla tuotettu materiaali ja oppilaitosten tuottama materiaali.

Ehdotetulla sääntelyllä ei määriteltäisi henkilöstöltä vaadittavan kielitaidon tasoa eikä tapoja, joilla palveluntuottaja varmistaisi henkilöstönsä riittävän kielitaidon. Sen lisäksi, että kielitaitoon kiinnitetään huomiota henkilöstöä palvelukseen otettaessa, voisi palveluntuottaja huolehtia henkilöstön kielitaidon riittävyydestä muun muassa tehtävä- tai työvuorojärjestelyin taikka koulutusta järjestämällä tai sitä tukemalla. Tietyn tasoinen kielitaito ei siis olisi jatkossakaan ehdoton edellytys palveluntuottajan palvelukseen ottamiselle, vaan palveluntuottaja voisi erilaisin toimenpitein varmistaa, että sillä on kielitaitoista henkilöstöä juuri niissä tehtävissä, joissa kielitaitoa tarvitaan. Esityksen ei siten arvioida vaikuttavan henkilöstön saatavuuteen. On myös otettava huomioon, että esityksessä ei ehdoteta varsinaisia uusia velvoitteita palveluntuottajille, vaan ehdotuksen tarkoituksena on selkeyttää ja korostaa palveluntuottajan olemassa olevaa velvollisuutta huolehtia asiakkaiden kielellisten oikeuksien sekä tiedonsaantioikeuden toteutumisesta.

Esityksessä ehdotetaan myöhennettäväksi julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvollisuutta. Esitys ei sinänsä poistaisi tai muuttaisi valvontalain säätämisen yhteydessä tavoiteltuja vaikutuksia yksityisten ja julkisten palveluntuottajien yhdenvertaisuudesta yhdenmukaisten rekisteröintimenettelyjen myötä. Esitys kuitenkin myöhentäisi tavoitteen toteutumista, kun rekisteröintiä koskevan sääntelyn voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta myöhennettäisiin edelleen neljällä vuodella. Julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvollisuuden myöhentämisen on kuitenkin katsottu olevan tarpeen, jotta yksityisten rekisteröintimenettelyn käsittelyajoissa voidaan saavuttaa tulostavoitteissa asetettu taso.

Julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen myöhentämisellä pyritään mahdollistamaan rekisteröintimenettelyn sujuvoittaminen ja kehittäminen ja siten edistämään myös yksityisten palveluntuottajien elinkeinon edellytyksiä. Toisaalta jo aiemmin siirtymäaikaa myöhennettäessä on esitetty, että siirtymäajan myöhentäminen antaisi julkisille palveluntuottajille kilpailullista etua, kun yksityiset toimijat joutuisivat kuitenkin edelleen noudattamaan rekisteröintimenettelyä ja kantamaan siitä aiheutuvat kustannukset siirtymäaikana. Tämä voi joidenkin arvioiden mukaan vähentää yksityisten toimijoiden määrää markkinoilla ja vähentää kuluttajien valinnanmahdollisuuksia.

4.2.1.2

Vaikutukset hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin talouteen

Hyvinvointialueiden palveluntuottajien ja palveluyksiköiden on valvontalaissa säädetyn mukaisesti oltava Soteri-rekisterissä yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien tapaan. Julkisten palveluntuottajien osalta valvontalaissa on kuitenkin ollut siirtymäsäännös, jonka mukaan palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröintiä koskeva 3 luku tulee julkisten palveluntuottajien osalta voimaan myöhemmin. Siirtymäsäännöstä on muutettu valvontalain muutoslailla siten, että palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröintiä koskeva 3 luku tulee julkisten palveluntuottajien osalta voimaan alkuperäisen 1.1.2026 sijaan 1.1.2028. Lain 3 luvun voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta ehdotetaan siirrettäväksi edelleen neljällä vuodella siten, että se tulisi julkisten palveluntuottajien osalta voimaan vasta vuoden 2032 alussa. Julkisten palveluntuottajien olisi siihen mennessä annettava valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten laissa tarkoitetut tiedot ja tiedot tallennettaisiin Soteri-rekisteriin maksutta viimeistään 31.12.2034 mennessä.

Valvontalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 299/2022 vp) ja valvontalain muutoslakiin johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 187/2024 vp) on tarkemmin kuvattu rekisteröintivelvoitteesta hyvinvointialueille aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia ja laskelmien epävarmuuksia. Esitys myöhentäisi ajallisesti aiemmin arvioituja kustannusvaikutuksia.

Valvontalain säätämisen yhteydessä arvioituun pohjautuen (2,4 miljoonaa euroa vuoden 2024 tasossa), hyvinvointialueiden rahoitukseen on julkisen talouden suunnitelmassa 2027-2030 varattu valvontalain mukaisiin velvoitteisiin valmistautumiseen sekä tietojen toimittamiseen rekisteröintiä varten 2,75 miljoonaa euroa vuodelle 2027. Rahoitukselle ei esityksen johdosta olisi tarvetta vielä vuonna 2027, vaan vasta vuonna 2031.

Rekisteröintimenettelystä on aiemmin arvioitu aiheutuvan hyvinvointialueille vuoden 2024 tasossa yhteensä 13 miljoonan euron maksurasite, jota varten hyvinvointialueiden rahoitukseen on julkisen talouden suunnitelmassa 2027-2030 varattu vuodesta 2028 eteenpäin 13,9 miljoonaa euroa vuosittain. Rahoitukselle ei esityksen johdosta olisi tarvetta vielä vuonna 2028, vaan vasta vuodesta 2032 alkaen. Samoin sairaaloiden ja vaativien sosiaalihuollon palveluyksiköiden sekä perustason yksiköiden ennakkotarkastuksista on aiemmin arvioitu aiheutuvan hyvinvointialueille vuoden 2024 tasossa yhteensä 1,4 miljoonan euron hallinnollinen rasite, johon on varattu julkisen talouden suunnitelmassa rahoitusta hyvinvointialueille vuodesta 2028 eteenpäin 1,62 miljoonaa euroa. Kustannukset toteutuisivat esityksen johdosta vasta vuodesta 2032 alkaen.

Rekisteröintimenettelyn vaikutukset hyvinvointialueiden talouteen ovat tosiasiallisesti arvioitavissa vasta lähempänä ehdotettua 3 luvun voimaantuloa, ja ne riippuvat muun muassa hyvinvointialueiden silloisesta palveluyksikkörakenteesta sekä rekisteröintimenettelystä, jota on tarkoitus siirtymäaikana kehittää. Tietojen toimittamisesta ja rekisteröintimenettelystä aiheutuvat vaikutukset hyvinvointialueiden rahoitukseen on arvioitava uudestaan kulloinkin valmisteltavan valtion talousarvion ja julkisen talouden suunnitelman yhteydessä.

Palveluntuottajan henkilöstön kielitaitoa koskevan sääntelyn vaikutuksia on kuvattu edellä jaksossa 4.2.1.1. Puutteellisen kielitaidon on arvioitu voivan aiheuttaa muun muassa lääkehoitoon liittyviä vaaratapahtumia, joiden aiheuttamia kustannuksia Pohjois-Savon hyvinvointialueella on kuvattu edellisessä jaksossa.

4.2.1.3

Vaikutukset valvontaviranomaisen talouteen

Väliaikaisen sääntelyn valmistelun yhteydessä sääntelyn arvioitiin aiheuttavan valvontaviranomaisille lisätyötä sekä tietojärjestelmämuutoksia ja valvontaviranomaisten tuottamiin arvioihin perustuen lisäresurssintarvetta, jota on kuvattu tarkemmin hallituksen esityksessä HE 187/2024 vp. Valvontaviranomaisille ei kuitenkaan lainmuutosten säätämisen yhteydessä myönnetty lisärahoitusta, vaan valvontaviranomaisten on tullut kattaa väliaikaisen sääntelyn soveltamisesta aiheutuva lisätyö ja kustannukset olemassa olevalla rahoituksellaan. Väliaikaisen sääntelyn edellyttämät tietojärjestelmiin liittyvät muutokset on pääosin toteutettu ja niistä aiheutuvat kustannukset katettu. Väliaikaisen sääntelyn soveltamisen voidaan arvioida jokseenkin vakiintuneen Lupa- ja valvontavirastossa, minkä vuoksi myöskään väliaikaisen sääntelyn voimassaolon jatkamisesta ei arvioida aiheutuvan välitöntä lisäresurssin tarvetta.

Valvontalain säätämisen yhteydessä Valviran toimintamenoihin on arvioitu aiheutuvan vuoden 2024 tasossa yhteensä 0,3 miljoonan euron lisäystarve vuosille 2026–2028 hyvinvointialueiden palveluntuottajien ja palveluyksiköiden tietojen viemisestä osaksi Soteri-rekisteriä. Julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen voimaantuloa on lykätty sittemmin kahdella vuodella, minkä vuoksi myös edellä mainittujen vaikutusten toteutuminen on vastaavasti lykkääntynyt. Julkisen talouden suunnitelmassa Valviralle on varattu vuosille 2028 ja 2029 0,33 miljoonaa euroa, joka on siirtynyt Lupa- ja valvontaviraston momentille. Vastaavasti aluehallintovirastoille on julkisen talouden suunnitelmassa varattu rahoitusta valvontalain mukaisiin velvoitteisiin, jotka liittyvät julkisten palveluntuottajien rekisteröintiin ja aluehallintovirastojen velvoitteeseen viedä hyvinvointialueiden palveluntuottajien ja palveluyksiköiden tiedot osaksi Soteri-rekisteriä. Vuosille 2028–2029 on kyseessä olevien tehtävien hoitamiseen osoitettu lisärahoitusta vuosittain 0,8 miljoonaa euroa, joka on siirtynyt Lupa- ja valvontaviraston momentille.

Esityksessä ehdotetaan julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen voimaantulon lykkäämistä edelleen neljällä vuodella siten, että julkisten palveluntuottajien tulisi antaa tiedot rekisteröintiä varten vuoden 2031 loppuun mennessä, ja tiedot olisi tallennettava Soteri-rekisteriin viimeistään vuoden 2034 loppuun mennessä. Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävät ovat siirtyneet 1.1.2026 alkaen valtakunnalliselle Lupa- ja valvontavirastolle. Julkisten palveluntuottajien rekisteröintimenettelystä ei esityksen johdosta aiheutuisi Lupa- ja valvontavirastolle tehtäviä tai kustannuksia vielä vuosina 2028–2030, vaan tehtävät sekä niiden hoitamisesta aiheutuva kustannusvaikutus toteutuisi vasta vuosina 2032–2034. Julkisten palveluntuottajien rekisteröinnistä aiheutuvat vaikutukset Lupa- ja valvontaviraston rahoitukseen on kuitenkin arvioitava uudestaan vuoden 2032 talousarvioesityksen ja sitä seuraavien vuosien julkisen talouden suunnitelman valmistelun yhteydessä. Kuten edellä on todettu, rekisteröintimenettelystä aiheutuvat kustannukset riippuvat muun muassa hyvinvointialueiden silloisesta palveluyksikkörakenteesta sekä rekisteröintimenettelystä, jota on tarkoitus siirtymäaikana kehittää.

Esityksessä esitetään muutettavaksi valvontalakia siten, että Lupa- ja valvontavirasto valvoisi kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävän hoitamista. Lainsäädäntö vastaisi muutoksen myötä valvontalakia edeltänyttä oikeustilaa. Esityksellä olisi kuitenkin nykytilaan verrattuna Lupa- ja valvontaviraston tehtäviä lisäävä vaikutus. Lupa- ja valvontavirastolta saadun arvion mukaan tehtävä aiheuttaisi noin kahden henkilötyövuoden lisäresurssitarpeen Lupa- ja valvontaviraston hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valvontatehtäviin. Kyseessä on tehtävä, jota aluehallintovirastot ja Valvira ovat ennen valvontalain voimaantuloa hoitaneet, ja jonka hoitamiseen on ollut voimavarat, jotka ovat tehtävän poistumisen myötä kohdennettu muihin tehtäviin. Kuntien hyte-järjestämistehtävän valvonnasta on lisäksi arvoitu aiheutuvan Lupa- ja valvontavirastolle järjestelmämuutostarpeita sekä niistä aiheutuvia kustannuksia. Lupa- ja valvontaviraston tulee lähtökohtaisesti pyrkiä kattamaan esityksestä tältä osin aiheutuva lisätyö ja kustannukset olemassa olevalla rahoituksellaan. Valvontalaki mahdollistaa kuitenkin valvonnan riskiperusteisen kohdentamisen. Kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävässä voidaan arvioida olevan kyse verrattain vähäriskisestä toiminnasta. Tämän johdosta tehtävän ei myöskään arvioida edellyttävän kovin resurssi-intensiivistä valvontaa.

4.2.1.4

Vaikutukset muiden viranomaisten talouteen

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lainsäädäntöä siten, että velvoitteidenhoitoselvitys voitaisiin valvontalain tarkoitusta vastaavasti laatia nykyistä laajemmin tukemaan valvontalain 6 §:ssä tarkoitettujen yleisten edellytysten selvittämistä sekä 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista. Velvoitteidenhoitoselvityksen laatii pyynnöstä Verohallinnon alainen Harmaan talouden selvitysyksikkö. Esityksen voidaan arvioida aiheuttavan Verohallinnolle vähäisiä tietojärjestelmämuutoksia ja lisäävän vähäisessä määrin Harmaan talouden selvitysyksikön työmäärää. Esityksen ei kuitenkaan ole arvioitu aiheuttavan Verohallinnolle lisämäärärahan tarvetta.

4.2.1.5

Vaikutukset julkiseen talouteen ja kansantalouteen

Valvontaviranomaisten toimintamenomomenteille ei valvontalain väliaikaisen sääntelyn johdosta myönnetty lisärahoitusta, vaan valvontaviranomaisten on tullut kattaa väliaikaisen sääntelyn soveltamisesta aiheutuva lisätyö ja kustannukset olemassa olevalla rahoituksellaan. Kuten edellä jaksossa 4.2.1.3 on todettu, väliaikaisen sääntelyn soveltamisen ei arvioida aiheuttavan välitöntä lisäresurssin tarvetta Lupa- ja valvontavirastolle, eikä sillä siten arvioida olevan vaikutuksia myöskään julkiseen talouteen.

Julkisten palveluntuottajien siirtymäajan jatkaminen neljällä vuodella samalla myöhentäisi valvontalain säätämisen yhteydessä arvioitujen vaikutusten toteutumista ja merkitsisi siten osittaisia säästövaikutuksia julkiseen talouteen vuosille 2028–2031. Esityksessä ei ehdoteta muutosta voimassa olevaan sääntelyyn, jonka mukaan julkisten palveluntuottajien ja niiden palveluyksiköiden rekisteröiminen olisi maksutonta palveluntuottajille ja rekisteröinti tulisi valtion rahoitettavaksi. Vastaavasti hyvinvointialueiden kustannusten kasvu tulisi valvontalain säätämisen yhteydessä arvioidulla tavalla edelleen valtion rahoitettavaksi hyvinvointialueiden rahoitusta koskevan lain (617/2021) edellyttämällä tavalla. Esitys kuitenkin myöhentäisi vaikutuksia valtiontalouteen siten, että hyvinvointialueiden rekisteröintimenettelystä niille aiheutuva vuotuinen maksurasite, valvontalain hallituksen esityksessä vuoden 2024 tasossa arvioidun mukaan yhteensä 13 miljoonaa euroa, merkitsisi vuosittaista kustannusvaikutusta valtion talousarvioon vasta vuodesta 2032, kun nyt voimassa olevan siirtymäsääntelyn mukaiset vaikutukset on arvioitu valtion talousarvioon jo vuodesta 2028 lukien (13,9 miljoonaa euroa). Vastaavasti myöhentyisivät ne kustannusvaikutukset valtiontaloudelle, joiden on arvioitu aiheutuvan hyvinvointialueiden kustannusten ja rahoituksen lisäämisestä ennakkotarkastuksiin liittyen. Ennakkotarkastuksista aiheutuviin kustannuksiin on julkisen talouden suunnitelmassa varattu 1,62 miljoonaa euroa rahoitusta hyvinvointialueille vuodesta 2028 eteenpäin. Esityksen johdosta kustannusten toteutuminen myöhentyisi neljällä vuodella ja vaikutus valtion talousarvioon toteutuisi vasta vuodesta 2032 lukien.

Myöskään hyvinvointialueiden valtionrahoituksen lisäykselle koskien julkisten palveluntuottajien velvoitetta toimittaa rekisteröintiä varten tarvittavat tiedot ei esityksen johdosta olisi tarvetta vielä vuoden 2027 osalta, koska esityksen mukaan julkisten palveluntuottajien ja palveluyksiköiden tietojen toimittamisen määräaikaa myöhennettäisiin neljällä vuodella. Kyseinen valtionrahoituksen lisäys hyvinvointialueiden rahoitusmomentille vuodelle 2027 on 2,75 miljoonaa euroa, joka myöhentyisi esityksen johdosta vuodelle 2031.

Vastaavalla tavalla aiemmin Valviralle ja aluehallintovirastoille arvioitu valtion lisärahoitustarve (1,1 miljoonaa euroa), joka aiheutuu hyvinvointialueiden palveluntuottajien ja palveluyksiköiden tietojen viemisestä Soteri-rekisteriin, myöhentyisi siten, että vaikutukset valtiontalouteen todentuisivat vasta vuosille 2032-2034.

Esityksen vaikutus olisi edellä kuvatuilta osin valtiontalouden kustannuksia pienentävä. Vaikutukset valtion talouteen on arvioitava tarkemmin myöhemmin osana julkisen talouden suunnitelman valmistelua.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi valvontalaissa Pohjanmaan hyvinvointialueen tehtävistä, ohjauksesta ja rahoituksesta kansallisena asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijaviranomaisena. Ehdotetun sääntelyn mukaan Pohjanmaan hyvinvointialueelle maksettaisiin valtion varoista erilliskorvausta niistä ylimääräisistä kustannuksista, joita hyvinvointialueelle aiheutuu näistä tehtävistä. Erilliskorvausta maksettaisiin säännöksen mukaan valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa. Tehtävät on nykyisin rahoitettu erikseen määräaikaisena kehittämistyönä valtion talousarvioon erikseen varatulla vuosittaisella valtionapumäärärahalla, joka on 1,1 miljoonaa euroa vuonna 2026. Ehdotuksen mukaisesti tässä kehittämistyössä luotu tehtävä- ja toimintapohja vakiinnutettaisiin nykyiseen laajuuteensa eli sen rahoitustarve olisi suuruudeltaan 1,1 miljoona euroa vuodessa. Rahoitustasosta päätettäisiin kuitenkin osana julkisen talouden suunnitelman ja vuosittaisen talousarvion valmistelua ja hyväksyntää sen mukaisesti kuin toiminnan laajuuden harkitaan edellyttävän. Julkisen talouden suunnitelmassa toimintaan on varattu määräaikainen valtionapurahoitus vielä vuodelle 2027. Hallitus on budjettiriihessä 1.9.2026 päättänyt määrärahan siirtämisestä momentilta 33.60.36 Valtion avustus sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksimomentille 33.60.34 Valtion korvaus erinäisistä terveydenhuollon kustannuksista.

Esityksellä voidaan arvioida olevan positiivisia vaikutuksia itsenäiseen ammatinharjoittamiseen sekä yrittäjyyteen ja siten välillisesti kansantalouteen. Esityksellä mahdollistettaisiin yksityisten elinkeinonharjoittajien ja muiden verrattavassa asemassa olevien pienten palveluntuottajien toiminnan aloittaminen tai olennaisen muutoksen toteuttaminen jo rekisteröityyn toimintaan ennen lain mukaista rekisteröintipäätöstä. On arvioitu, että ehdotetun väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuuluvat itsenäiset ammatinharjoittajat ja yksinyrittäjät muodostavat merkittävän osan, ylipuolet, työjonossa olevista hakemuksista. Esityksellä olisi näin ollen positiivisia vaikutuksia erityisesti näiden palveluntuottajien edellytyksiin harjoittaa elinkeinoaan ja ansaita tuloja elinkeinotoiminnasta. Esitys vähentäisi tältä osin mahdollisia rekisteröintipäätöksen odottamisesta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia sekä tulonmenetyksiä palveluntuottajille ja kansantaloudelle.

4.2.2

Vaikutukset kuntien toimintaan

Esityksellä olisi vaikutuksia kuntiin siltä osin kuin siinä esitetään valvontalain mukaisen viranomaisvalvonnan soveltamista kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävään. Esityksellä ei lisättäisi kunnalle tehtäviä, mutta esityksellä voisi olla kuntien hallinnollista taakkaa lisäävä vaikutus siltä osin kuin Lupa- ja valvontavirasto voisi kohdistaa valvontalain mukaista valvontaa tai ohjausta kuntaan sen hoitaessa järjestämislain 6 §:ssä säädettyä tehtäväänsä. Kuten edellä jaksossa 4.2.1.3 on todettu, valvontalaki mahdollistaa valvonnan riskiperusteisen kohdentamisen. Kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävässä voidaan arvioida olevan kyse verrattain vähäriskisestä toiminnasta. Tämän johdosta tehtävän ei arvioida edellyttävän resurssi-intensiivistä eikä siten myöskään kuntia merkittävästi kuormittavaa valvontaa.

4.2.3

Vaikutukset hyvinvointialueiden sekä muiden palvelunjärjestäjien ja julkisten palveluntuottajien toimintaan

Esityksellä voidaan arvioida olevan pääosin myönteisiä vaikutuksia hyvinvointialueiden ja muiden palvelunjärjestäjien toimintaan.

Väliaikaisen sääntelyn voimassaolon jatkamisella voidaan arvioida olevan henkilöstön ja palvelujen saatavuutta parantava vaikutus siltä osin kuin hyvinvointialue tai muu palvelunjärjestäjä hankkisi henkilöstöä tai palveluja väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuuluvilta palveluntuottajilta.

Julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvollisuuden myöhentämisellä olisi välitön vaikutus hyvinvointialueisiin ja muihin julkisiin palveluntuottajiin. Niiden ei vielä vuonna 2027 täytyisi toimittaa Lupa- ja valvontavirastolle rekisteröintiä varten tarvittavia tietoja vaan tiedot tulisi toimittaa vasta vuonna 2031. Julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvollisuuden myöhentäminen myös mahdollistaisi rekisteröintimenettelyn vakiinnuttamisen ja kehittämisen.

Esityksellä täsmennettäisiin hyvinvointialueen ja palvelunjärjestäjän valvontatehtävien kannalta välttämättömiä tiedonsaantioikeuksia ja tarkastusoikeutta. Esityksen voidaan tältä osin arvioida sujuvoittavan ja tehostavan hyvinvointialueen valvontatehtävien hoitoa. Esityksellä ei kuitenkaan olisi vaikutusta tältä osin korkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestämisestä vastuussa olevan Kelan toimintaan, sillä esitetty sääntely olisi toissijaista suhteessa opiskeluterveydenhuoltolain sääntelyyn, jonka mukaan Kelalla ei ole laissa säädettyyn järjestämistehtäväänsä liittyen oikeutta saada henkilötietoja.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevassa lastensuojelulaissa sijoitushyvinvointialueelle säädettyyn sijoituspaikan valvontatehtävään liittyvästä tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta. Muutoksen myötä sijoitushyvinvointialueella olisi paremmat edellytykset hoitaa sille lastensuojelulaissa jo säädettyä valvontatehtävää. Kyse on sijaishuollosta järjestämisvastuussa olevan hyvinvointialueen (sijoittajahyvinvointialue) valvontatehtävän kanssa osin päällekkäisestä tehtävästä, jota voidaan kuitenkin kodin ulkopuolelle ja toisen hyvinvointialueen alueelle sijoitetun lapsen erityisen haavoittuvan aseman vuoksi pitää perusteltuna. Lastensuojelusta järjestämisvastuussa oleva hyvinvointialue (sijoittajahyvinvointialue) olisi edelleen ensisijaisesti vastuussa sijoittamansa lapsen sijoituspaikan valvonnasta. Lainsäädäntö myös velvoittaa sijoitushyvinvointialuetta tekemään valvontaa toteuttaessaan yhteistyötä sijoittajahyvinvointialueen sekä valvontaviranomaisen kanssa. Mikäli sijaishuoltopaikkaan kohdistuu useamman alueen valvontatarpeita, pyrkivät hyvinvointialueet jo nykytilassa toteuttamaan valvontaa yhteistyönä. Sijoitushyvinvointialue osallistuu tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan sijoituspaikan valvontaan yhteistyössä lapsia yksikköön sijoittaneiden hyvinvointialueiden kanssa. Myös selvityspyyntöjä ja epäkohtailmoituksia valmistellaan yhteistyössä muiden hyvinvointialueiden kanssa.

Esityksessä ehdotetaan selkeytettäväksi palvelunjärjestäjän vastuuta varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavan palveluntuottajan henkilöstöllä on riittävä kielitaito palvelujen tuottamiseksi kielilaissa ja muussa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Kyse ei ole uudesta velvollisuudesta, vaan hyvinvointialueen tulee jo nykyisen sääntelyn mukaisesti omavalvonnalla varmistua siitä, että sen järjestämisvastuulle kuuluva sosiaali- ja terveydenhuolto on sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaista kuin asiakkaiden ja potilaiden tarve ja turvallisuus edellyttävät ja että sen tai sellaisen palveluntuottajan, joka tuottaa sille palveluja, henkilöstöllä on tehtäviin nähden riittävä kielitaito. Esityksellä ei siten arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia hyvinvointialueiden toimintaan.

4.2.4

Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Väliaikainen sääntely on valvontaviranomaisilta (Lupa- ja valvontavirastoa edeltäneet aluehallintovirastot ja Valvira) saadun palautteen mukaan aiheuttanut lisätyötä viranomaisille muun muassa lisääntyneen ohjaustarpeen sekä väärien, väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuulumattomien rekisteröintihakemusten vuoksi. Myös sääntelyn käytännön soveltaminen valvontaviranomaisissa on ollut haasteellista. Kun väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan oman arvionsa mukaan kuuluva palveluntuottaja jättää rekisteröintihakemuksensa, tiedot siirtyvät suoraan Soteriin. Rekisteriin siirtyvät näin ollen myös puutteellisesti tai väärin annetut tiedot, joiden selvittäminen ja korjaaminen on vaatinut huomattavaa valvontaviranomaisen työpanosta. Väliaikaisen sääntelyn mukaista poikkeusmenettelyä on kuitenkin kehitetty Lupa- ja valvontavirastossa muun rekisteröintimenettelyn kehittämisen rinnalla jaksossa 2.1.3.1 kuvatulla tavalla. Väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuuluvien palveluntuottajien hakemukset muodostavat merkittävän osan Lupa- ja valvontavirastossa vireillä olevista hakemuksista. Väliaikaista sääntelyä on katsottu olevan perusteltua jatkaa siihen saakka, kunnes hakemusten mediaanikäsittelyajat saadaan lyhennettyä tulostavoitteissa asetetulle tasolle.

Väliaikaisen sääntelyn vaikutuksia on todettu olevan tarpeen vielä seurata ja arvioida, kun hakemusten käsittelyajoissa on saavutettu tavoitetaso. Lain jatkokehittämisessä tulisi arvioida myös sitä, onko menettelystä perusteltua tehdä pysyvä ja jos niin, millä edellytyksillä. Koska väliaikaisen sääntelyn mukaisen poikkeusmenettelyn toteuttaminen ei ole kaikilta osin ollut ongelmatonta, tulisi sen pysyväksi muuttamista valmistellessa ottaa huomioon sen hyötyjen lisäksi eri toimijoille aiheutuneet epäsuotuisat vaikutukset ja pyrkiä välttämään ne mahdollisimman tehokkaasti

Esityksessä esitetään muutettavaksi valvontalakia siten, että Lupa- ja valvontavirasto valvoisi kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävän hoitamista. Esityksen vaikutuksia Lupa- ja valvontaviraston talouteen on kuvattu edellä jaksossa 4.1.2.3. Valvontalaki mahdollistaa valvonnan riskiperusteisen kohdentamisen. Kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävässä voidaan arvioida olevan kyse verrattain vähäriskisestä toiminnasta. Tämän johdosta tehtävän ei myöskään arvioida edellyttävän resurssi-intensiivistä valvontaa.

Valvontalain voimassaoloaikana valvontaviranomaiset ja Harmaan talouden selvitysyksikkö ovat havainneet, että sääntely ei ole asiallisesti riittävä, jotta valvontaviranomaisen olisi mahdollista pyytää velvoitteidenhoitoselvitystä kaikista niistä tahoista, joita valvontalaissa tarkoitettu luotettavuuden arviointi koskee. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lainsäädäntöä siten, että velvoitteidenhoitoselvitys voitaisiin valvontalain tarkoitusta vastaavasti laatia nykyistä laajemmin tukemaan valvontalain 6 §:ssä tarkoitettujen yleisten edellytysten selvittämistä sekä 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista. Esityksen voidaan tältä osin arvioida tukevan ja helpottavan Lupa- ja valvontaviraston tehtävien hoitamista. Samalla sen voidaan kuitenkin arvioida lisäävän vähäisessä määrin Harmaan talouden selvitysyksikön työmäärää.

4.2.5

Vaikutukset viranomaisten tiedonhallintaan

Esityksen mukaan lain 3 luku tulisi julkisten palveluntuottajien osalta voimaan vasta vuoden 2032 alusta nykyisin säädetyn 2028 sijaan. Julkisia palveluntuottajia koskevan rekisteröintivelvoitteen siirtäminen neljällä vuodella vastaavasti myöhentäisi myös julkisia palveluntuottajia ja niiden palveluyksiköitä koskevien rekisteröintitietojen kokoamisen yhteiseen rekisteriin. Esitys ei kuitenkaan pysyvästi muuttaisi valvontalain ja Soterin tiedonhallintaan liittyvien tavoitteiden toteutumista. Julkisten palveluntuottajien olisi annettava valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten laissa tarkoitetut tiedot ennen luvun voimaantuloa ja tiedot tallennettaisiin Soteriin viimeistään 31.12.2034.

Valvontalain säätämisen pidemmän aikavälin tavoite on ollut muodostaa Soterista niin sanottu master-rekisteri, johon voitaisiin kerätä keskitetysti ja kerralla kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajista tarvittavat perustiedot niin, että kyseisiä tietoja voitaisiin luovuttaa teknisten rajapintojen kautta tietoja tarvitseville muille viranomaisille ja että näin samoja tietoja ei tarvitsisi uudelleen pyytää palveluntuottajilta (HE 299/2022 vp, s. 90). Kuten edellä jaksossa 2.1.9 on kuvattu, sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiotietoja ylläpidetään ja hyödynnetään useissa muissakin rekistereissä. Rekistereissä käytetään muun muassa eri organisaatiokäsitteitä. Tämän on arvioitu vaikeuttavan tietojen yhteensovittamista ja siirtämistä ja siten myös edellä mainitun tavoitteen saavuttamista. Julkisia palveluntuottajia koskevan rekisteröintivelvoitteen siirtäminen mahdollistaa sen, että valvontalaissa käytetyn käsitteistön tarkoituksenmukaisuutta, myös suhteessa tavoitteeseen muodostaa Soterista niin sanottu master-rekisteri, voidaan arvioida ja mahdolliset muutokset lakiin valmistella ennen kuin julkiset palveluntuottajat ja niiden organisaatiorakenteet tallennetaan Soteriin.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi palvelunjärjestäjän oikeudesta saada ja käyttää salassapitosäännösten estämättä omavalvonnan toteuttamiseksi välttämättömiä asiakastietoja, jollei muussa laissa toisin erikseen säädetä. Säännöksellä selkeytettäisiin nykysääntelyä ja mahdollistettaisiin asiakastietojen käsittely siltä osin kuin se on välttämätöntä palvelunjärjestäjän omavalvontatehtävien hoitamiseksi. Kyse on palvelunjärjestäjän omaan rekisterinpitoon kuuluvista asiakastiedoista, joita palvelunjärjestäjällä voi olla tarve käsitellä arvioidakseen esimerkiksi palveluiden toteutumista tai asiakastietojen kirjausten asianmukaisuutta sen järjestämisvastuulle kuuluvassa palvelutuotannossa. Palvelunjärjestäjä voi hakea Kanta-palveluista asiakastietoja vain yksilötasolla. Kanta-palveluihin ei ole toteutettu toiminnallisuutta, jolla palvelunjärjestäjä voisi hakea kaikki omaan rekisteriinsä tallennetut asiakastiedot yhdellä hakukerralla rekisteritasoisesti. Palvelunjärjestäjällä olisi tästä huolimatta mahdollisuus esityksen myötä saada omavalvonnassa tarvitsemansa asiakastiedot, mutta kyseinen toiminnallisuus helpottaisi tiedonsaantia. Kyseistä toiminnallisuutta koskevassa jatkovalmistelussa tulisikin selvittää sen hyödyntämismahdollisuuksia myös tässä esityksessä kyseessä oleviin omavalvonnan käyttötarkoituksiin.

4.2.6

Ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset

4.2.6.1

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Esitys edistäisi osaltaan toimialan pienimuotoista yrittäjyyttä ja niin sanottujen yhden hengen yritysten liiketoimintaedellytyksiä. Tämä voi edistää kilpailua ja lisätä palvelutarjonnan monipuolisuutta. Yksityiset palveluntuottajat joutuisivat kuitenkin edelleen noudattamaan rekisteröintimenettelyä ja vastaamaan siitä aiheutuvista kustannuksista samalla kun julkisten palveluntuottajien siirtymäaikaa pidennettäisiin. Vaikka tällä pyritään mahdollistamaan rekisteröintimenettelyn sujuvoittaminen ja kehittäminen ja siten edistämään myös yksityisten palveluntuottajien elinkeinon harjoittamisen edellytyksiä, voi tämä käytännössä siirtymäaikana asettaa yksityiset palveluntuottajat julkisia palveluntuottajia epäedullisempaan asemaan. Tämä voi joidenkin arvioiden mukaan vähentää yksityisten toimijoiden määrää markkinoilla ja vähentää kuluttajien valinnanmahdollisuuksia.

4.2.6.2

Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset

Vaikutukset hyvinvointiin ja terveyteen

Vaikutukset lapsiin, vammaisiin henkilöihin ja ikääntyneisiin

Sukupuolivaikutukset

Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin

Vaikutuksia, joita sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön puutteellisella kielitaidolla voi olla asiakas- ja potilasturvallisuuteen, on kuvattu aiemmin jaksossa 2.1.3.3 Henkilöstön kielitaito sekä jaksossa 4.2.1.1. Vaikutukset palveluntuottajiin. Tällaisia vaikutuksia ovat muun muassa tiedonkulkuun ja kommunikointiin, lääkitysturvallisuuteen sekä muuhun kliiniseen hoitotyöhön liittyvät vaaratilanteet. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi palveluntuottajan velvollisuudesta huolehtia henkilöstönsä kielitaidosta. Kuten aiemmin esityksessä on todettu, ei kyse olisi uudesta velvollisuudesta, vaan tarkoitus olisi selkeyttää ja korostaa olemassa olevaa velvollisuutta. Palveluntuottajat eivät ole kuitenkaan kaikilta osin huolehtineet velvollisuutensa täyttymisestä. Siten esityksen voidaan arvioida vaikuttavan myönteisesti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kielitaitoon ja sen myötä välillisesti myös vähentävän pidemmällä aikavälillä puutteellisesta kielitaidosta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia asiakas- ja potilasturvallisuuteen, mikäli henkilöstön kielitaitoon kiinnitettäisiin palveluntuottajan toiminnassa ja palvelunjärjestäjän omavalvonnassa aiempaa enemmän huomiota.

Väliaikaisen sääntelyn voimassaolon jatkamisen voidaan arvioida parantavan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ja palvelujen saatavuutta ja sillä voidaan siten arvioida olevan välillisesti myönteisiä vaikutuksia myös ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Toisaalta esitykseen liittyy välttämättä asiakas- ja potilasturvallisuuteen, mukaan lukien toiminnan jatkuvuuteen, liittyviä riskejä, joita on alun perin pyritty minimoimaan säätämällä valvontalain mukaisesta ennakollista valvontaa sisältävästä rekisteröintimenettelystä. Riskejä on väliaikaista sääntelyä alun perin ehdotettaessa pyritty hallitsemaan rajaamalla mahdollisuus toiminnan aloittamiseen pienimuotoisen toimintaan. Sinänsä samat riskit ovat olleet olemassa ennen valvontalain voimaantuloa ilmoituksenvaraisissa palveluissa. On myös otettava huomioon, että esityksellä ei poikettaisi palveluntuottajan ja palveluyksikön toiminnallisista ja laadullisista edellytyksistä taikka palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan omavalvonnallisista velvollisuuksista asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi. Lisäksi valvontaviranomaisilla olisi jatkossakin riskiperusteisesti mahdollisuus toiminnanaikaiseen valvontaan valvontalain säännösten mukaisesti myös väliaikaisen sääntelyn nojalla aloittaneen palveluntuottajan osalta.

Ministeriöiden ja Lupa- ja valvontaviraston tulossopimus vuosille 2026-2029.

Ehdotettu väliaikainen sääntely rakentuu vahvasti luottamukseen palveluntuottajan ilmoittamien tietojen oikeellisuudesta sekä siihen, että palveluntuottaja arvioisi oikein sille laissa säädettyjen edellytysten täyttymisen ja ehdotetun sääntelyn soveltumisen toimintaansa. Ehdotuksesta seuraisi, että palvelutuottaja, jolla ei ole lainkaan edellytyksiä saada palveluntuottajan rekisteröintiä, voisi kuitenkin aloittaa toiminnan ilman ennakollista viranomaiskontrollia, mikä on omiaan vaarantamaan merkittävästi asiakas- ja potilasturvallisuutta. Vastaavanlainen riski sisältyi myös aiempaan lainsäädäntöön, jolla säädettiin ilmoituksenvaraisesta menettelystä. Suurimmat riskit liittyisivät arvion mukaan sellaisiin palveluihin, joita asiakkaat ja potilaat ostavat suoraan ehdotetun sääntelyn piiriin kuuluvalta palveluntuottajalta. Tällaisia palveluja ja niitä tarjoavia palveluntuottajia säännellään toisaalta myös muulla lainsäädännöllä. Mikäli esimerkiksi palveluntuottaja tai tämän lukuun palvelua suhteessa asiakkaaseen tuottava henkilö on sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö, sovellettaisiin palvelua antavan henkilön toimintaan ammattihenkilölainsäädännön asettamia edellytyksiä ja velvoitteita sekä niitä koskevia valvontasäännöksiä. Mitä pidempään rekisteröintihakemuksen käsittely kestää, sitä suurempi riski voi joissain tilanteissa asiakkaalle tai potilaalle olla. Hakemusten käsittelyaikoja pyritään kuitenkin jatkuvasti lyhentämään hakemuskäsittelyn kehittämistoimilla. Lupa- ja valvontaviraston tulossopimuksessa vuodelle 2026 on asetettu tavoitteeksi rekisteröintihakemusten mediaanikäsittelyaikojen lyhentäminen 6 viikkoon tai sen alle. Tavoite vuodelle 2027 on 4 viikkoa tai sen alle.Palveluntuottajan toiminta olisi potilasvakuutuslain (948/2019) sekä vahingonkorvauslain (412/1974) alaista toimintaa. Lisäksi palveluntuottajaan voi kohdistua rikosoikeudellinen vastuu oikeudettomasta toiminnasta.

Julkisten palveluntuottajien siirtymäajan jatkamisella ei ole arvioitu olevan asiakas- ja potilasturvallisuutta heikentäviä vaikutuksia. Lain 56 §:n mukaan valvontaviranomainen tallentaa julkisen palveluntuottajan antamat tiedot valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin maksutta. Kyse on teknisluonteisesta tietojen tallentamisesta, jonka yhteydessä rekisteröinnin edellytyksiä ei ole tarkoitus lähtökohtaisesti arvioida. Siten siirtymäaikana tehtävä julkisten palveluntuottajien vieminen rekisteriin ei sinänsä varmista niiden toiminnan asianmukaisuutta. Julkisten palveluntuottajien on kuitenkin tullut valvontalain voimaantulosta lähtien noudattaa rekisteröintivelvollisuutta koskevasta siirtymäajasta huolimatta lain muita säännöksiä, jotka koskevat esimerkiksi palveluntuottajan toimitiloja, toimintaympäristöä, välineitä ja tietojärjestelmiä, palveluntuottajan henkilöstöä sekä palvelun laatua. Julkisiin palveluntuottajiin sovelletaan siirtymäajasta huolimatta valvontalain omavalvontaa ja viranomaisvalvontaa koskevia säännöksiä. Julkisiin palveluntuottajiin voidaan näin ollen kohdistaa toiminnanaikaista ohjausta ja valvontaa sekä lain velvoitteiden laiminlyönnistä aiheutuvia seuraamuksia.

Myöskään omavalvonnan seurannan raportointijaksoon ehdotetulla muutoksella ei ole arvioitu olevan asiakas- ja potilasturvallisuutta heikentäviä vaikutuksia. Esityksellä ei muutettaisi omavalvontaan liittyviä velvollisuuksia muilta osin. Palveluntuottajan tulee edelleen seurata omavalvontasuunnitelmassa kuvatun toiminnan toteutumista ja korjata seurannassa havaitut puutteellisuudet. Vastaavasti palvelunjärjestäjän tulee edelleen seurata omavalvontaohjelman toteutumista ja korjata seurannassa havaitut puutteellisuudet. Omavalvonta on seurannan raportointijakson pituudesta huolimatta jatkuvaa ja ennakoivaa toimintaa, jonka tarkoituksena on tunnistaa riskejä ja puuttua epäkohtiin. On arvioitu, että ehdotettu muutos saattaa jopa vaikuttaa myönteisesti asiakas- ja potilasturvallisuuteen ja omavalvontatehtävän toimeenpanoon, kun säännöksessä tarkoitettuun hallinnolliseen raportointiin kohdentuva voimavara voidaan vapauttaa tähän työhön ja saavuttaa synergiahyötyjä yhdentämällä raportointi muihin kvartaaliperusteisiin seurannan menettelyihin. Ehdotuksen voidaan kuitenkin arvioida jossain määrin heikentävän sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden mahdollisuutta saada ajantasaisesti tietoa palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan omavalvonnassa havaituista epäkohdista ja niiden korjaamiseksi toteutetuista toimenpiteistä, mikäli palvelunjärjestäjä tai palveluntuottaja ehdotuksen johdosta harventaisi omavalvonnan seurannan raportointiväliä.

Ylimmät laillisuusvalvojat sekä Onnettomuustutkintakeskus ovat erinäisten tapausten yhteydessä käsitelleet omavalvonnan toimeenpanoa palvelujärjestelmässä ja ilmaisseet tarpeen omavalvonnan ja sen ohjauksen vahvistamiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjannut Lupa- ja valvontavirastoa painottamaan tulossopimuksen toimeenpanossa muun muassa omavalvontaohjelmien toimeenpanon valvontaa ja palveluyksikkökohtaisten omavalvontasuunnitelmien sisällöllisen kattavuuden ja toimeenpanon varmistamista. Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjannut myös Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskusta antamaan tarkennettuja ohjeita omavalvontasuunnitelmien sisällöllisestä kattavuudesta ja erityisen riskin palvelualojen omavalvonnan sisällöstä sekä toteuttamaan omavalvontaohjelmien arviointipalvelua palvelujärjestelmälle. Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen tehtävinä on ollut muun muassa asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyvän osaamisen vahvistaminen sekä omavalvonnan menettelyjen tuki palvelunjärjestäjille ja -tuottajille. Keskuksen tehtävät ja rahoitus kansallisena asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijaviranomaisena ehdotetaan vakinaistettavaksi tällä esityksellä. Esityksen voidaan siltä osin arvioida osaltaan tukevan omavalvonnan vahvistumista. Ministeriö on lisäksi varautunut antamaan valvontalain 31 §:n sisältämän valtuuden nojalla asetuksen, jossa säädettäisiin tarkemmin omavalvontaohjelmien yleisestä sisällöstä ja seurannasta.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmää siten, että ympärivuorokautisuus sinänsä ei täyttäisi vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmää vaan kyseeseen voisi tulla myös muu määritelmässä säädetyt edellytykset täyttävä palveluyksikkö. Valvontaviranomaisen on lain mukaan tarkastettava vaativaa sosiaalihuoltoa tuottava palveluyksikkö ennen palveluyksikön rekisteriin merkitsemistä. Tavoitteena on muuttaa määritelmä vastaamaan paremmin lain tarkoitusta, tehostaa valvontaa, siirtää painopistettä omavalvontaan ja kohdentaa valvontaviranomaisten resursseja asiakas- ja potilasturvallisuuden ja asiakkaan ja potilaan oikeuksien kannalta kriittiseksi arvioituun toimintaan. Ehdotuksella ei kuitenkaan ole arvioitu olevan vaikutusta asiakas- ja potilasturvallisuuteen, sillä valvontaviranomainen voisi edelleen lain 20 §:n 2 momentin mukaisesti tehdä ennakkotarkastuksen myös muuhun kuin määritelmäsäännöksen mukaiseen vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavaan palveluyksikköön, jos se on tarpeen valvontalain 2 luvussa säädettyjen toimintaedellytysten tai asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi. Kyseisen lainkohdan mukaan ennakkotarkastuksen tarpeellisuuden arvioinnissa on otettava huomioon erityisesti palveluntuottajan toiminnan sisältö sekä asiakas- ja potilasryhmä, jolle palvelu on tarkoitettu. Muutoksen voidaan myös arvioida parhaimmillaan vapauttavan valvontaviranomaisen resursseja asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta kriittisemmiksi arvioitujen palveluyksiköiden ennakkotarkastuksiin.

Edellä mainittuja väliaikaiseen sääntelyyn liittyviä riskejä on pyritty lasten osalta minimoimaan ja lasten henkilökohtaista koskemattomuutta turvaamaan rajaamalla väliaikaista sääntelyä alun perin ehdotettaessa sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset palveluntuottajat, joiden toimialaan kuuluu palvelujen antaminen alaikäiselle ja joiden tulee valvontalain 16 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisesti ensi kerran toimittaa valvontaviranomaiselle palveluyksikön rekisteröintiä varten lasten kanssa työskentelevältä muuhun kuin työsopimussuhteiseen henkilöstöön kuuluvalta ote rikosrekisteristä. Mainittujen palveluntuottajien muun kuin työsopimussuhteisen henkilöstön rikostaustan arvioiminen kuuluu valvontaviranomaiselle. Valvontaviranomaisen tulisi myös jatkossa tarkistaa sellaisten palveluntuottajien osalta lasten kanssa työskentelevien rikosrekisteriote ennen rekisteröintipäätöksen tekemistä ja toiminnan alkamista. Muussa kuin työsopimussuhteessa olevalla henkilöllä tarkoitetaan esimerkiksi palveluntuottajana toimivaa yrittäjää, jonka tehtäviin palveluyksikössä kuuluu lasten kanssa työskentelyä. Jos kyse on yksityisen sosiaali- tai terveydenhuollon palveluntuottajan työsopimussuhteisesta henkilöstöstä, palveluntuottaja tarkistaa heiltä itse rikosrekisteriotteen, mutta sitä ei toimiteta valvontaviranomaiselle. Näin toimitaan myös esimerkiksi lyhytaikaisten sijaisten osalta. Palveluntuottaja vastaa tällöin itse siitä, että rikosrekisteriotteen mukaan lasten kanssa työskentely on työsopimussuhteiselle henkilölle sallittua ja voisi tähän arvioonsa perustuen aloittaa ehdotetun sääntelyn nojalla toimintansa.

Rikostaustan selvittäminen osana palveluntuottajan rekisteröinnin yhteydessä tehtävää palveluntuottajan soveltuvuuden harkintaa ei sinänsä suojaa lapsia seksuaalista hyväksikäyttöä tai muuta vakavaa rikollisuutta vastaan. Taustatietojen selvittämisellä voidaan kuitenkin osaltaan parantaa mahdollisuuksia luoda lapsille mahdollisimman turvallinen kasvuympäristö (HE 3/2002, s. 5).

Aiemmin esityksessä todetusti Lupa- ja valvontavirastossa on ollut elokuun 2026 lopussa vireillä hieman alle 1500 hakemusta, joista 56 % on yksityisten elinkeinonharjoittajien tai muiden verrattavassa asemassa olevien pienten palveluntuottajien hakemuksia. Osan näistä hakemuksista voidaan arvioida olevan sellaisten palveluntuottajien hakemuksia, joiden toimialaan kuuluu palvelujen antaminen alaikäiselle ja joiden tulee toimittaa ensi kerran valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten ote rikosrekisteristä. Nämä palveluntuottajat jäisivät ehdotuksen mukaisesti jatkossakin väliaikaisen sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle. Kuten väliaikaista sääntelyä alun perin esittäneessä hallituksen esityksessä (HE 187/2024 vp) on arvioitu, voidaan myös tällä esityksellä arvioida olevan heikentävä vaikutus lasten palvelujen saatavuuteen suhteessa sellaisiin palveluihin, joiden tuottajat tulisivat ehdotetun sääntelyn soveltamisalan piiriin.

Valvontalaki ei sisällä vastaavaa velvoitetta toimittaa valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten vammaisten henkilöiden ja ikääntyneiden kanssa työskentelevien rikosrekisteriote. Velvollisuus tarkistaa työntekijöiden rikostausta on tältä osin vain palveluntuottajalla ja vain työsopimussuhteisen henkilöstön osalta. On kuitenkin eräitä palveluja, kuten henkilökohtainen apu ja eräät sosiaalihuoltolain mukaiset tukipalvelut, joihin kuuluu vammaisen tai ikääntyneen henkilön avustamista, tukemista, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa iäkkään tai vammaisen henkilön kanssa. Tällaiset palvelut ovat usein ostopalveluina tuotettuja ja niitä saatetaan tuottaa pienimuotoisella yritystoiminnalla, joka kuuluisi ehdotetun sääntelyn soveltamisalaan. Tämän voidaan arvioida korostavan esityksen riskejä suhteessa vammaisiin henkilöihin ja ikääntyneisiin. Toisaalta pääosa mainituista palveluista on kuitenkin hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevia sosiaalipalveluja ja siten hyvinvointialueen omavalvonnan alaisia. Lisäksi valvontaviranomaisilla olisi jatkossakin mahdollisuus toiminnanaikaiseen valvontaan valvontalain säännösten mukaisesti myös ehdotetun sääntelyn nojalla aloittaneen palveluntuottajan osalta. On myös otettava huomioon, että tilanne ei eroaisi suhteessa ennen valvontalakia voimassa olleeseen sääntelyyn, jonka mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat ja muita kuin ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja tuottavat yksityiset palveluntuottajat pystyivät aloittamaan toimintansa tehtyään kirjallisen ilmoituksen valvontaviranomaiselle. Väliaikainen sääntely rajaa mahdollisuuden aloittaa palvelutoiminta ennen rekisteröintipäätöstä itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja niin sanottuihin yhden hengen yrityksiin. Lisäksi on otettava huomioon, että vaikka ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden kanssa työskentelevät palveluntuottajat olisi rajattu väliaikaisen sääntelyn soveltamisalasta ja niiden tulisi voimassa olevan lain mukaisesti odottaa rekisteröintipäätöstä ennen toiminnan aloittamista, ei rekisteröintimenettelyyn siltikään kuuluisi voimassa olevan sääntelyn mukaisesti säännönmukaista rikostaustan selvittämistä valvontaviranomaisen toimesta.

Henkilöstön riittävä kielitaito on vammaisten sekä lasten ja ikääntyneiden henkilöiden palveluissa erityisen tärkeä ja esityksen voidaan arvioida parantavan erityisesti heidän palveluidensa laatua ja turvallisuutta siltä osin kuin esityksellä olisi myönteinen vaikutus palveluissa työskentelevän henkilöstön kielitaitoon.

Terveys- ja sosiaalipalveluiden henkilöstö, alan ammattinimikkeellä työskentelevät sekä alalle koulutetut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2026, CC BY 4.0. Tiedot päivitetty 29.04.2026

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vuonna 2023 kuusi seitsemästä sote-ammattilaisesta oli naisia. Sukupuolijakauma vaihtelee ammattiryhmittäin, ja miesten osuus on suurin fysioterapia- ja ensihoitopalveluissa. Mainituissa ammateissakin naisia oli kuitenkin enemmän, fysioterapiapalveluissa 70 %, ja ensihoitopalveluissa 55 %.Edellä mainittujen tilastojen valossa väliaikaisen sääntelyn jatkamisen voidaan arvioida vaikuttavan enemmän naisiin kuin miehiin. Esityksen vaikutukset olisivat tältä osin myönteisiä. Esityksen voidaan arvioida edistävän erityisesti yksityisinä elinkeinonharjoittajina toimivien naisten elinkeinon harjoittamisen mahdollisuuksia. Vastaavat vaikutukset kohdistuisivat myös yksityisinä elinkeinonharjoittajina toimiviin miehiin.

Esityksen voidaan arvioida edistävän perustuslain 19 §:n mukaisen riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan oikeuden toteutumista siltä osin kuin esityksellä olisi myönteisiä vaikutuksia henkilöstön ja palvelujen saatavuuteen. Esityksen voidaan myös arvioida edistävän perustuslain 21 §:ssä säädettyjä vaatimuksia viivytyksettömästä ja asianmukaisesta viranomaistoiminnasta.

Esityksellä myös parannettaisiin perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden ja elinkeinotoiminnan toteutumista erityisesti niiden palveluntuottajien osalta, jotka kuuluvat väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan.

Esityksellä korostettaisiin palveluntuottajan vastuuta varmistua henkilöstönsä kielitaidosta sekä palvelunjärjestäjän velvollisuutta ottaa kielellisten oikeuksien toteutuminen huomioon omavalvonnassa. Kuten aiemmin esityksessä on todettu, ei kyse olisi uudesta velvollisuudesta, vaan tarkoitus olisi selkeyttää ja korostaa olemassa olevaa velvollisuutta. Palveluntuottajat eivät ole kuitenkaan kaikilta osin huolehtineet velvollisuutensa täyttymisestä. Palveluntuottajan ja myös palvelunjärjestäjän vastuun korostaminen henkilöstön kielitaitoon liittyvistä vaatimuksista edistäisi arvion mukaan asian huomioon ottamista palveluntuottajan toiminnassa ja sen valvonnassa. Siten esityksen voidaan arvioida vaikuttavan myönteisesti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kielitaitoon ja sen myötä 17 §:ssä turvattujen kielellisten oikeuksien toteutumiseen.

CERD/C/FIN/CO/24-26, 25.8.2026.

CM/RecChL(2024)4, 9.10.2024.

ACFC/OP/VI(2024)1, 24.2.2025.

Kielellisten oikeuksien toteutumiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa on kiinnitetty huomiota myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten viimeaikaisessa valvontakäytännössä. YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CERD) on vastikään elokuussa 2026 rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 37/1970) täytäntöönpanoa Suomessa koskevissa loppupäätelmissään kiinnittänyt huomiota saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rajalliseen saatavuuteen ja kehottanut Suomea investoimaan lisäresursseja saamenkielisiin sosiaalipalveluihin sekä terveydenhuollon palveluihin.Myös Euroopan neuvoston ministerikomitea on lokakuussa 2024 hyväksymässään suosituksessaan alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan (SopS 23/1998) soveltamisesta Suomessa suositellut, että Suomi ryhtyy kiireisesti lisätoimiin varmistaakseen, että inarinsaamea, pohjoissaamea, koltansaamea ja ruotsia käytetään tehokkaasti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.Puutteellisiin ruotsin- ja saamenkielisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin on kiinnitetty huomiota hiljattain myös Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen (SopS 1-2/1998) täytäntöönpanoa seuraavan neuvoa-antavan komitean helmikuussa 2025 hyväksymässä Suomea koskevassa kuudennessa raportissa.Siltä osin kuin esityksen voidaan arvioida parantavan henkilöstön kielitaitoa ja edistävän omakielisten palveluiden saatavuutta, voidaan esityksen arvioida vaikuttavan myönteisesti myös edellä mainituissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattujen omakielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevien oikeuksien toteutumiseen.

Omakielisen palvelun puute voi johtaa lakisääteisten palvelujen saamista koskevien määräaikojen ylitykseen, mikä puolestaan vaikuttaa perustuslain 19 §:n mukaisen riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan oikeuden toteutumiseen. Omakielisten palvelujen puute voi myös vaikuttaa perustuslain 6 §:n yhdessä 19 §:n kanssa edellyttämään palvelujen yhdenvertaiseen saatavuuteen. Siten ehdotuksella voidaan arvioida olevan myönteinen vaikutus myös mainittujen perusoikeuksien toteutumiseen.

Henkilötietojen suojan kannalta merkityksellisiä säännöksiä esityksessä ovat hyvinvointialueen ja palvelunjärjestäjän tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset (24 §) sekä valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset (45 §). Esityksellä täydennettäisiin hyvinvointialueen ja muun palvelunjärjestäjän sekä valvontaviranomaisen oikeutta saada salassapitosäännösten estämättä valvontatehtäviensä suorittamista varten välttämättömät tiedot. Tiedonsaantioikeudet koskisivat myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien asiakastietojen käsittelyä. Perustuslakivaliokunnan linjausten mukaisesti esimerkiksi terveystietojen käsittelyyn voidaan arvioida liittyvän erityisiä riskejä luonnollisen henkilön oikeuksien kannalta (PeVL 15/2018 vp). Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja mahdollisuus luovuttaa tietoja ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus tietojen välttämättömyydestä. (Ks. esim. PeVL 31/2017 vp, PeVL 42/2016 vp, PeVL 38/2016 vp ja PeVL 71/2014 vp.) Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (PeVL 62/2010 vp ja PeVL 59/2010 vp).

Esityksellä ei muuteta yleistä henkilötietojen, mukaan lukien asiakas- ja potilastietojen, suojaa ja käsittelyä koskevaa sääntelyä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyn periaatteista kuten salassapidosta ja vaitiolovelvollisuudesta sekä käyttöoikeuksista säädetään asiakastietolaissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa. Yksittäistä asiakasta koskevia tietoja voitaisiin käsitellä vain rajallisissa tilanteissa, jos valvontatoimenpide ei muutoin olisi mahdollinen. Tähän velvoittaa tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen tietojen minimoinnin periaate, jonka mukaan tietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Tämä rajaa osaltaan tietojen käsittelystä aiheutuvia riskejä.

5

Muut toteuttamisvaihtoehdot

Väliaikainen sääntely on mahdollistanut toiminnan aloittamisen nopeasti pienimuotoisessa palvelutoiminnassa. Toisaalta se on myös aiheuttanut lisätyötä viranomaisille aiemmin esityksessä kuvatulla tavalla. Väliaikaista sääntelyä on kuitenkin pidetty tarpeellisena jatkaa, kunnes rekisteröintimenettelyssä on saavutettu tulostavoitteissa asetetut käsittelyajat. Palvelunjärjestäjien näkemykset eroavat siinä, minkälaisia vaikutuksia väliaikaisella sääntelyllä on asiakas- ja potilasturvallisuuteen. Väliaikaisesta sääntelystä on kuitenkin toivottu pysyvämpää ratkaisua. Väliaikaisen sääntelyn vaikutuksia on katsottu olevan tarpeen vielä seurata ja arvioida. Lain pysyvämpien muutosten valmistelussa tulee ottaa huomioon sääntelystä eri toimijoille aiheutuneet epäsuotuisat vaikutukset. Vaihtoehtona esityksessä ehdotetulle väliaikaisen sääntelyn neljän vuoden voimassaoloajan jatkolle on arvioitu lyhyempää voimassaoloajan jatkoa. On kuitenkin arvioitu, että väliaikaisen sääntelyn voimassaoloa on jatkettava riittävän pitkään, jotta rekisteröintimenettelyn käsittelyajat saadaan lyhennettyä ja vakiinnutettua tulostavoitteissa asetetulle tasolle. Väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana on myös tarpeen edelleen seurata ja arvioida väliaikaisen sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia sekä mahdollisuuksia lain pysyvämmille muutoksille ja valmistella arvioinnin perusteella tarvittavat lain muutokset.

Vastaavasti julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen voimaantuloa on harkittu lykättävän lyhyemmän ajanjakson. Tämä mahdollistaisi tilanteen saattamisen nopeammin valvontalain tarkoittamaan tilanteeseen, jossa yksityisiä ja julkisia palveluntuottajia koskee samat rekisteröintivelvoitteet, ja julkisesta rekisteristä olisi nopeammin saatavilla tiedot myös julkisista palveluntuottajista. Julkisten palveluntuottajien rekisteröinti nykyisen sääntelyn mukaisesti ja nykyisen siirtymäajan jälkeen sekä Lupa- ja valvontaviraston nykyisillä niukkenevilla voimavaroilla on yksityisten palveluntuottajien rekisteröintimenettelyn sujuvuuden näkökulmasta riski, jonka vuoksi siirtymäaikaa on katsottu olevan perusteltua jatkaa, kunnes yksityisten palveluntuottajien rekisteröintimenettelyssä on saavutettu tulostavoitteissa asetetut käsittelyajat. Julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen siirtymäaikana on tarpeen arvioida lain kehittämistarpeita, myös silmällä pitäen aiemmin esityksessä kuvattua tavoitetta muodostaa Soterista niin sanottu master-rekisteri. Tällainen arviointi on katsottu olevan tarkoituksenmukaista tehdä ennen kuin julkiset palveluntuottajat tallennetaan Soteriin. On arvioitu, ettei lyhyempi ajanjakso riittäisi tällaisen arvioinnin tekemiselle ja lain muutosten valmistelulle.

6

Lausuntopalaute

Esityksestä järjestettiin lausuntokierros 13.5.-23.6.2026. Lausuntoja saatiin yhteensä 95. Lausunnon antoivat Akavalaiset Yrittäjät ry, Ammattiliitto Pro, Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus, eduskunnan oikeusasiamies, Elinkeinoelämän keskusliitto, Eläkeläisliittojen etujärjestö Eetu ry, Esperi Care Oy, Finlands svenska synförbund rf, Helsingin kaupunki, Henkilöstöala HELA ry, Heta - Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto ry, HUS-Yhtymä, Hyvinvointiala HALI ry, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy, Invalidiliitto ry, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue, Kansaneläkelaitos (Kela), Kehitysvammaliitto, Keski-Suomen hyvinvointialue, Keski-Uudenmaan hyvinvointialue, Kuluttajaliitto ry, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Kuurojen Liitto ry, Kymenlaakson hyvinvointialue, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Lastensuojelun Keskusliitto, Lupa- ja valvontavirasto (LVV), Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Lääkäripalveluyritykset ry, Mehiläinen, Mikro- ja yksinyrittäjät ry, Muistiliitto ry, Näkövammaisten liitto ry, oikeusministeriö, Oikeusrekisterikeskus, Omaishoitajaliitto ry, opetus- ja kulttuuriministeriö, Perhehoitoliitto ry, Pirkanmaan hyvinvointialue, Pohjanmaan hyvinvointialue, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue Siun Sote, Psykosociala förbundet rf, puolustusministeriö, Päijät-Hämeen hyvinvointialue, Saamelaiskäräjät, SAMS – Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf, sisäministeriö, Satakunnan hyvinvointialue, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, STTK ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Apteekkariliitto, Suomen Fysioterapeutit ry, Suomen Hammaslääkäriliitto ry, Suomen infektioidentorjuntayhdistys ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Kuntoutusyrittäjät ry, Suomen Luustoliitto ry, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Suomen Lääkäriliitto, Suomen potilas- ja asiakasturvallisuusyhdistys ry, Suomen Psykologiliitto, Suomen Puheterapeuttiliitto ry, Suomen Sairaanhoitajat ry, Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL, Suomen Yrittäjät ry, Svenska Finlands folkting, Svenska hörselförbundet rf, Tehy ry, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Terveystalo-konserni, työ- ja elinkeinoministeriö, vakuutusoikeus, Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE, valtioneuvoston oikeuskansleri, valtiovarainministeriö, Vammaisfoorumi ry, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry, Vanhusasiavaltuutettu, Vankiterveydenhuollon yksikkö, Vantaa-Keravan hyvinvointialue, Varsinais-Suomen hyvinvointialue, Verohallinto, Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, Ahvenanmaan maakunnan hallitus sekä yksi yksityishenkilö. Korkein oikeus, Maahanmuuttovirasto, Rajavartiolaitoksen esikunta ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ilmoittivat, ettei niillä ole asiassa lausuttavaa.

Valtaosa asiaan lausunnossaan kantaa ottaneista kannattivat ehdotusta palauttaa kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävä viranomaisvalvonnan piiriin. Lausunnoissa pidettiin tärkeänä, että viranomaisvalvonta kohdistuisi ehdotuksen mukaisesti ainoastaan järjestämisvastuuseen mutta ei palvelutuotantoon ja katsottiin, ettei esitys saa aiheuttaa tarpeetonta hallinnollista taakkaa kunnissa tai hyvinvointialueilla. Lausunnoissa pidettiin tärkeänä, että huomiota kiinnitettäisiin järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia koskevaan edistämistyöhön samaten kuin eri väestöryhmiin kuten saamelaisiin, vammaisiin henkilöihin ja ikääntyneisiin. Moni lausunnonantaja katsoi olevan tarpeen huomioida valvontatehtävä valvontaviranomaisen resursoinnissa. LVV katsoi, ettei kyseistä tehtävää tulisi säätää sille ilman lisäresurssia ja viittasi tältä osin myös hyte-toiminnan vähäiseen asiakaspotilasturvallisuusriskiin. LVV piti perusteltuna, että mikäli tehtävä sille kuitenkin säädettäisiin, kuntiin sovellettaisiin soveltuvin osin säännöksiä omavalvonnasta, sillä viranomaisvalvonta on lähtökohtaisesti omavalvonnan toteutumisen valvontaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja usea muu lausunnonantaja sen sijaan katsoi, ettei omavalvonnan tulisi koskea sellaisenaan kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, sillä tällöin kunnan eri toimialojen erityislainsäädäntö olisi alisteinen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännölle.

Esityksen perusteluja on lausuntopalautteen johdosta selkeytetty. Myös esityksen vaikutuksia LVV:n toimintaan on täydennetty. Lausuntopalautteen ei ole katsottu edellyttävän muita muutoksia esitykseen.

Valtaosa lausunnossaan asiaan kantaa ottaneista kannatti tavoitetta täsmentää vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmää. Osa piti kuitenkin ehdotusta edelleen tulkinnanvaraisena. Tulkinnanvaraisuutta aiheutti lausuntojen mukaan muun muassa viittaus ympärivuorokautisuuteen, määritelmässä käytettyyn palveluyksikkökäsitteeseen, joka mahdollistaa palvelujen rekisteröinnin hyvin erilaisille organisaatiotasoille sekä siihen, että itsemääräämisoikeutta rajoitetaan myös tilanteissa, joiden osalta ei ole voimassa olevaa rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevaa lainsäädäntöä. Lisäksi kiinnitettiin huomiota sosiaalihuoltolain uudistukseen, jossa on tarkoitus muuttaa niitä pykäliä, joihin määritelmäsäännöksessä viitataan. Eräässä lausunnossa myös huomautettiin, ettei vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen taikka esimerkiksi ikääntyneisiin ihmisiin ole arvioitu.

Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmää on lausuntopalautteen johdosta pyritty selkeyttämään edelleen. Määritelmäsäännökseen on kuitenkin tehty vain välttämättömät muutokset, jotta säännöstä voitaisiin soveltaa sen tarkoituksen mukaisesti. Määritelmäsäännöstä voidaan tarvittaessa arvioida laajemmin lain jatkokehittämisessä.

Yhtä lukuun ottamatta kaikki lausunnonantajat kannattivat esityksen tavoitetta vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kielitaitoa. Useat katsoivat palveluntuottajalla jo olevan velvollisuus varmistaa henkilöstönsä kielitaito mutta pitivät vastuun korostamista perusteltuna. Lausunnoissa toivottiin kuitenkin riittävän kielitaidon määrittelyä, yhtenäisiä käytäntöjä kielitaidon arvioinnille ja työkaluja kielitaidon arviointiin sekä tarkennusta siihen, miten palveluntuottaja huolehtisi henkilöstöön kuuluvien muiden kuin työsuhteessa olevien henkilöiden kielitaidosta. Joissain lausunnoissa toivottiin palveluntuottajalle velvoitetta myös osoittaa henkilöstönsä kielitaito. Kielitaitoa tarkasteltaessa tulisi lausuntojen mukaan ottaa huomioon myös muut kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat asiakkaat ja heidän tarpeensa sekä muut kuin puhuttua kieltä käyttävät, vammaiset henkilöt, selkokieltä tarvitsevat ja erityistä tukea muuten tarvitsevat henkilöt. Huomiota kiinnitettiin myös suomenkielisen henkilöstön riittävään ruotsinkielentaitoon. Lausuntojen mukaan kielitaitovaatimuksia tulisi suhteuttaa tehtävien sisältöön sekä työvoiman ja palvelujen saatavuuteen ja toivottiin huomioitavan, että tietyissä tilanteissa potilaan kielellisten oikeuksien painottaminen yli muiden oikeuksien ei välttämättä ole potilaan kokonaisedun mukaista. Lausunnoissa tuotiin esille tarve huolehtia kotimaisilla kielillä toteutettavan sosiaali- ja terveysalan koulutusmäärien ja harjoittelupaikkojen riittävyydestä sekä vahvistaa ja tukea molempien kansalliskielten oppimista sote-alan koulutuksessa. Ulkomaisen työvoiman osalta kiinnitettiin huomiota myös toimivaan ruotsinkieliseen kotoutumispolkuun. Esitykseen toivottiin arviota kielitaidosta huolehtimisen taloudellisista vaikutuksista palveluntuottajille.

Lain 9 §:n 1 momenttiin ehdotettua teknistä muutosta vastustettiin osassa ammattijärjestöjen lausuntoja. Lausunnoissa pidettiin asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta keskeisenä, että sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä toimivia henkilöitä säännellään ja heillä on asianmukainen koulutus.

Ehdotuksen perusteluja on täydennetty lausuntopalautteen perusteella. Lain 9 §:n 1 momenttiin ehdotetun muutoksen osalta on korostettu, ettei muutoksella ole tarkoitus vaikuttaa tehtäväjärjestelyihin tai terveydenhuollon henkilöstölle muussa laissa säädettyihin edellytyksiin.

Ehdotukset velvoitteidenhoitoselvitystä koskevan sääntelyn täsmentämisestä saivat valtaosin kannatusta siihen kantaa ottaneiden keskuudessa. Samalla korostettiin, että viranomaisten tietojensaantioikeudet on rajattava välttämättömiin tietoihin, ja pidettiin tärkeänä, ettei selvitysten laatiminen aiheuta tarpeetonta hallinnollista taakkaa palveluntuottajille. Myös Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö piti ehdotusta kannatettavana. Selvitysyksikkö katsoi kuitenkin, että harmaan talouden torjunnan näkökulmasta selvitysyksikön aiemmin esille tuomia kehittämistarpeita on jäänyt osittain huomioimatta.

Esitystä ei ole muutettu lausuntopalauteen johdosta. Harmaan talouden selvitysyksikön esille nostamia lain muita kehittämistarpeita ei ole ollut tämän esityksen valmistelun yhteydessä mahdollista arvioida. Ne tulee ottaa huomioon lain jatkokehittämisessä.

Lastensuojelun sijaishuollon valvontaan liittyviä tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksia koskevasta ehdotuksesta esitettiin eriäviä näkemyksiä. Osa lausunnonantajista piti ehdotusta tarpeellisena ja hyvinvointialueiden käytäntöjä yhtenäistävänä sekä sijoitushyvinvointialueen valvontatehtävän tehokasta ja tarkoituksenmukaista toteuttamista edistävänä. Yksi katsoi, että sijoitushyvinvointialueella tulisi olla ensisijainen valvontavastuu lastensuojelun sijaishuollossa. Joissain lausunnoissa sijoitushyvinvointialueen valvontavastuun korostamista ei kuitenkaan pidetty tarkoituksenmukaisena. Päällekkäisen työn välttäminen ja valvonnan yhteensovittaminen korostui useassa lausunnossa. LVV katsoi ehdotuksen olevan omiaan hämärtämään järjestämisvastuuseen liittyvää omavalvontavelvoitetta ja heikentämään palvelunjärjestäjän valvontaa. LVV:n mukaan esityksestä ei ilmene, valvoisiko jokin taho sijoitushyvinvointialueen valvontavelvoitteen toteuttamista ja katsoi, ettei sille pidä säätää uusia valvontatehtäviä ilman riittäviä resursseja. LVV:n mukaan esityksestä ei myöskään ilmene, koskisiko sijoitushyvinvointialueen valvontavastuu ja siihen liittyvä tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus myös esimerkiksi palveluntuottajana toimivaa Valtion lastensuojelulaitosta. Eräissä muissa lausunnoissa katsottiin esityksen edellyttävän tarkentamista siltä osin kuin on kyse lastensuojelulain 81 §:ssä säädetystä yksityisten sijoitusten valvonnasta.

Esitystä on lausuntopalautteen perusteella muutettu siten, että ehdotettu tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus ei koskisi lastensuojelulain 81 §:ssä tarkoitettua yksityisesti sijoitetun lapsen hoidon valvontaa. Yksityisesti sijoitetun lapsen hoidossa ei ole kyse valvontalaissa tarkoitetusta sosiaalipalvelusta eikä se siten kuulu valvontalain soveltamisalaan. Sijoitushyvinvointialueelle lastensuojelulain mukaan kuuluvaa valvontatehtävää ei ole katsottu perustelluksi poistaa, ottaen huomioon kodin ulkopuolelle ja toisen hyvinvointialueen alueelle sijoitetun lapsen haavoittuva asema. Esityksen perusteluissa on kuitenkin korostettu palvelunjärjestäjänä toimivan sijoittajahyvinvointialueen ensisijaista valvontavastuuta sekä yhteistyön merkitystä sijaishuollon valvonnassa. Lisäksi perusteluissa on pyritty selkeyttämään eroa sijoitushyvinvointialueen toteuttaman sijoituspaikkakohtaisen valvonnan ja sijoittajahyvinvointialueen vastuulla olevan lapsikohtaisen valvonnan välillä.

Palvelunjärjestäjän omavalvontaan liittyvien tiedonsaantioikeuksien täsmentämistä pidettiin pääosin tarpeellisena ja perusteltuna. Lausunnoissa korostettiin kuitenkin tietojen käsittelyn välttämättömyysarviointia ja katsottiin, että esityksessä olisi hyvä kuvata täsmällisemmin tilanteita ja henkilöitä, joita ehdotettu säännös koskisi. Eräiden lausunnonantajien mukaan esityksestä jää epäselväksi, voisiko ehdotettu oikeus käsitellä asiakastietoja ulottua myös toisen palvelunjärjestäjän rekisterinpidossa oleviin tietoihin. Kela viittasi tältä osin opiskeluterveydenhuoltolain 31 §:n 4 momenttiin, jossa säädetään Kelan tiedonsaantioikeudesta opiskeluterveydenhuollon palvelujärjestäjänä. Säännöksen mukaan tiedot, joihin Kelalla on oikeus, eivät saa sisältää henkilötietoja. Kelan mukaan kielto vaikeuttanut ja hidastanut omavalvontaa ja esityksestä jää epäselväksi, miten ehdotettu sääntely suhteutuu opiskeluterveydenhuoltolain säännökseen.

Ehdotetun sääntelyn suhdetta muuhun asiakastietojen käsittelyä koskevaan sääntelyyn on täsmennetty lausuntopalautteen perusteella. Perusteluissa on kuvattu tarkemmin asiakastietojen käyttötarkoituksia palvelunjärjestäjän omavalvonnassa. Kelan tiedonsaantioikeuden laajentaminen kytkeytyy kysymykseen Kelan poikkeuksellisesta roolista palvelujen järjestäjänä sekä YTHS:n rooliin potilasasiakirjojen rekisterinpitäjänä, eikä laajentamisen mahdollisuuksia ole ollut mahdollista selvittää ja arvioida riittävällä laajuudella tämän esityksen valmistelun yhteydessä. Tästä johtuen ehdotettua säännöstä on muutettu siten, että säännös olisi toissijainen muuhun lainsäädäntöön.

Omavalvonnan seurannan raportointijakson harventaminen sai lausuntopalautteessa pääosin kannatusta. Ehdotuksen katsottiin vähentävän hallinnollista taakkaa, joskin joissain lausunnoissa raportointiin toivottiin enemmän joustoa. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan esityksen hallinnollisen taakan vaikutuksia tulisi arvioida euromääräisesti vähintään yritysten osalta. Esityksellä katsottiin voivan olla jopa myönteisiä vaikutuksia asiakas- ja potilasturvallisuustyöhön sekä asiakas- ja potilasturvallisuuteen, jos aikaa jää raportoinnin sijaan enemmän omavalvonnan tehtäviin. Useassa lausunnossa korostettiin kuitenkin omavalvonnan ja sen seurannan sekä palautteen keräämisen merkitystä. Omavalvonnan toteuttamiseen sekä raportoinnin sisältöön ja muotoon kaivattiin tarkempaa ohjeistusta tai sääntelyä. Ehdotukseen kriittisemmin suhtautuneiden lausunnoissa korostettiin palvelujen käyttäjien mahdollisuutta saada ajantasaista tietoa palvelujen laadusta, turvallisuudesta ja havaittujen epäkohtien korjaamisesta ja pidettiin tärkeänä, ettei pidempi raportointijakso johda epäkohtien myöhäisempään tunnistamiseen tai korjaamiseen. Esitykseen kriittisesti suhtautuneet ylimmät laillisuusvalvojat kiinnittivät huomiota laillisuusvalvonnassa havaittuihin puutteisiin omavalvonnassa ja sen seurannan raportoinnissa. Valtioneuvoston oikeuskansleri ei pitänyt ehdotusta perusteltuna ja katsoi esityksen jatkovalmistelussa olevan tarpeen arvioida muutoksen vaikutukset asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutumiseen ja hyvinvointialueiden asiakkaisiin. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen mukaan tulisi arvioida, voiko esityksellä olla vaikutusta asiakas- ja potilasturvallisuuden lisäksi asiakkaan ja potilaan tiedonsaantioikeuteen taikka toiminnan avoimuuteen ja valvonnan tehokkuuteen.

Esityksen perusteluja ja vaikutusten arviointia on lausuntopalautteen johdosta täydennetty. Lisäksi esityksessä on esitetty arvio sääntelytaakan keventämisen säästövaikutuksista.

Lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa hallituksen esitykseksi ehdotettiin, että laissa säädettäisiin palveluntuottajan velvollisuudesta selvittää iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevien vuokratyöntekijöiden rikostausta. Tavoite mahdollistaa vuokratyöntekijöiden rikostaustan selvittäminen sai lausuntopalautteessa laajasti kannatusta. Ehdotuksen katsottiin kuitenkin edellyttävän selkeitä menettelyjä sekä vastuunjaon tarkentamista palveluntuottajan ja henkilöstöä vuokraavan yrityksen välillä. Moni katsoi rikostaustan selvittämistä koskevan velvoitteen sopivan paremmin vuokratyöntekijän työnantajayritykselle. Eräiden ammattijärjestöjen mukaan henkilöstöä vuokraavat yritykset tulisi saattaa laajemminkin valvonnan piiriin. Joissain lausunnoissa pidettiin myös tarpeellisena arvioida rikostaustan selvittämisvelvollisuuden ulottamista toimeksiantosuhteisiin perhehoitoon.

Esityksen on katsottu lausuntopalautteen ja lausuntokierroksen aikana eri tahojen kanssa käytyjen keskustelujen perusteella edellyttävän perusteellista jatkovalmistelua, jollainen ei tämän esityksen valmistelun yhteydessä ole ollut mahdollista ja jonka vuoksi ehdotus on poistettu esityksestä. Sääntelyn jatkovalmistelussa on tarpeen ottaa huomioon muun muassa tilanteet ja aikajänne, joissa vuokratyöntekijöitä tarvitaan työskentelemään palveluntuottajan lukuun sekä arvioitava, miten nämä istuvat muuten valvontalain 28 §:n systematiikkaan.

Lain 45 §:ssä säädettyjen viranomaisvalvontaan liittyvien tiedonsaantioikeuksien täydentäminen sai lausuntopalautteessa laajasti kannatusta. Usea korosti kuitenkin tarvetta sitoa tiedonsaantioikeus välttämättömyyteen. LVV totesi, että pykälään olisi lisättävä myös kunnat, jos viranomaisvalvonta esityksen mukaisesti ulotetaan kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävään. LVV esitti pykälään lisättäväksi myös syyttäjälaitoksen sekä henkilöstönvuokrausyritykset. Verohallinto esitti harkittavaksi, tulisiko pykälässä mainittu veroviranomainen korjata Verohallinnoksi.

Esitykseen on tehty Verohallinnon esittämä muutos. Ehdotettuun 45 §:ään on lisätty kunnat sekä henkilöstönvuokrausyritykset. Tarvetta saada tietoja muilta tahoilta voidaan arvioida lain jatkokehittämisessä.

Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen tehtävien ja rahoituksen vakinaistaminen sai lausuntopalautteessa melko laajaa kannatusta. Ehdotusta kannatti myös usea hyvinvointialue. Lausunnoissa pidettiin kuitenkin tärkeänä, että keskittämisasetuksen mukaisten tehtävien ja valvontalaissa säädettävien tehtävien keskinäinen suhde ja ohjaus olisi selkeästi määritelty. Lausunnoissa pidettiin myös tärkeänä, että keskuksen suhde muihin kansallisiin toimijoihin on selkeä. Huomiota kiinnitettiin myös keskuksen riittävään rahoitukseen ja pidettiin tärkeänä, ettei ehdotus heikennä muiden hyvinvointialueiden rahoitusta. Lausuntojen mukaan asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämisessä on tärkeä varmistaa sosiaalihuollon riittävä osaaminen sekä ottaa huomioon myös lääkehoidon turvallisuus ja apteekkien rooli lääkehoidon onnistumisen tukena. Ehdotukseen kriittisemmin suhtautuneet ehdottivat tehtävän siirtämistä yhdeltä hyvinvointialueelta valtakunnalliselle viranomaiselle, jolloin keskus kytkeytyisi paremmin valtioneuvostotasoiseen ohjaukseen ja palvelisi kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluntuottajia.

Esityksen perusteluissa on selkeytetty keskittämisasetuksen mukaisten tehtävien ja esityksessä ehdotettujen tehtävien keskinäistä suhdetta sekä keskuksen ohjausta. Toiminnan jatkuvuuden turvaamisen näkökulmasta ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi poiketa tehtävän nykyisestä organisoinnista.

Väliaikaisen sääntelyn jatkoa kannattivat laajasti eri lausunnonantajat. Erityisesti ammattijärjestöt kuitenkin katsoivat, että ensisijaisesti tulisi muuttaa sääntely pysyväksi tai palauttaa yksinyrittäjät ennen valvontalakia voimassa olleen ilmoitusmenettelyn piiriin. Eräät ammattijärjestöt kiinnittivät huomiota lasten kanssa työskenteleviin palveluntuottajiin ja peräänkuuluttivat ratkaisua myös heidän tilanteeseensa. Joissain lausunnoissa väliaikaisen sääntelyn todettiin aiheuttavan muille viranomaisille selvitys- ja tarkistustyötä ja vaikeuttavan myös itsemaksavien asiakkaiden mahdollisuutta varmistaa palveluntuottajien rekisteröinti. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies piti väliaikaisen sääntelyn jatkoa vallitsevassa tilanteessa perusteltuna mutta piti ehdotettua aikaa varsin pitkänä ja katsoi, että rekisteröintimenettelyn ja kohtuullisten käsittelyaikojen tulee perustua pidemmällä aikavälillä pysyvämpään ratkaisuun ja että rekisteröinnin sujuvuutta ja käsittelyaikoja tulee seurata ja arvioida jatkossakin tarkoin. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan Lupa- ja valvontavirastolle on myös taattava riittävät voimavarat ja viittasi tältä osin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön väliaikaista sääntelyä koskevasta hallituksen esityksestä (StVM 21/2024 vp). Myös valtioneuvoston oikeuskansleri piti ehdotusta perusteltuna mutta ehdotetun kaltaista lainsäädäntöä ongelmallisena, sillä se aiheuttaa epävarmuutta ja heikentää lainsäädännön ennakoitavuutta.

Perusteluja väliaikaisen sääntelyn jatkamiselle on lausuntopalautteen johdosta täydennetty. Väliaikaisen sääntelyn voimassaoloa on katsottu olevan tarve jatkaa riittävän pitkään, jotta rekisteröintimenettelyn käsittelyajat saadaan lyhennettyä ja vakiinnutettua niille tulostavoitteissa asetetulle tasolle. Väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana on myös tarpeen edelleen seurata ja arvioida väliaikaisen sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia sekä mahdollisuuksia lain pysyvämmille muutoksille ja valmistella arvioinnin perusteella tarvittavat lain muutokset.

Julkisten palveluntuottajien rekisteröintiä koskevan siirtymäajan jatkamista kannattivat tai pitivät vallitsevassa tilanteessa perusteltuna muun muassa LVV sekä asiasta lausuneet hyvinvointialueet ja julkiset palveluntuottajat. Lausuntojen mukaan siirtymäaikana tulee kuitenkin huolehtia julkisten ja yksityisten toimijoiden tasapuolisesta kohtelusta sekä asiakas- ja potilasturvallisuuden täyttymisestä. Joissain lausunnoissa pidettiin tarpeellisena harkita siirtymäajan lyhentämistä tai julkisten palveluntuottajien vaiheistettua rekisteröintiä. THL yhtyi esityksessä esitettyyn, jonka mukaan Soteri-rekisteröintimenettelyn kehittämisessä ja vakiinnuttamisessa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiotietojen master-rekisteriksi on vielä runsaasti tehtävää. Erityisesti yksityiset palveluntuottajat, elinkeinoelämän järjestöt sekä ammattijärjestöt eivät kannattaneet esitystä. Eräät ammattijärjestöt pitivät tarpeellisena kohtuullistaa yksityisille rekisteröinnistä aiheutuvaa maksutaakkaa. Julkisten palveluntuottajien rekisteröinnin suunnitellussa aikataulussa tai mahdollisimman lyhyen siirtymäajan jälkeen katsottiin joissain lausunnoissa turvaavan asiakkaiden oikeuksia. Valtioneuvoston oikeuskansleri ei pitänyt asianmukaisena lähtökohtana, että aiemmin ministeriössä lainvalmistelun vaikutustenarvioinnissa, tietojärjestelmähankinnassa tai myöhemmin viranomaisten resursoinnissa tehtyjä virheitä pyritään korjaamaan lain voimaantulon myöhentämisellä. Oikeuskanslerin mukaan esitystä tulisi täydentää kuvaamalla ne ministeriön ja Lupa- ja valvontaviraston toimet, joihin on jo ryhdytty ja joista huolimatta voimaantulon myöhentämistä pidetään tarpeellisena. Oikeuskanslerin mukaan esityksessä tulisi myös tuoda esiin, jos lain tarkoituksena ovat kuitenkin säästötoimet. Lisäksi esityksestä tulisi käydä ilmi, miten julkisten toimijoiden valvonta toteutetaan siirtymäajan aikana. Myös esityksen säätämisjärjestysperusteluja tulisi täydentää. Oikeuskansleri viittasi sosiaali- ja terveysvaliokunnan valvontalakia koskevaan mietintöön, jossa valiokunta on korostanut, että palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan ennakkovalvonta ja omavalvonta sekä viranomaisvalvonnan laillisuusvalvonta muodostavat kokonaisuuden sekä painottanut, että omavalvonnan lisääntyvästä roolista huolimatta valvontaviranomaisille on turvattava riittävät resurssit valvontatehtävien toteuttamiseksi. Valtiovarainministeriö ehdotti lausunnossaan, että hyvinvointialueita koskevat taloudelliset vaikutukset arvioitaisiin esitystä varten uudestaan lain ehdotetun voimaantulon tasossa.

Ehdotuksen perusteluja, vaikutusten arviointia sekä säätämisjärjestysperusteluja on täydennetty lausuntopalautteen johdosta. Esityksessä ei ole katsottu olevan tarkoituksenmukaista täsmentää arviota ehdotuksen taloudellisista vaikutuksista, sillä niihin liittyy huomattavaa epävarmuutta. Yksityisten palveluntuottajien rekisteröintimenettely on vasta vakiintumassa eikä sen perusteella voida vielä tarkemmin ennakoida hyvinvointialueiden rekisteröitymismenettelyyn liittymisen vaikutuksia. Rekisteröitymismenettelyn prosessien tehokkuus tulee määrittämään sitä, mikä on vakiintuneessa tilanteessa hyvinvointialueille menettelystä aiheutuva maksurasitus ja hallinnollinen taakka. Hyvinvointialueiden maksurasitusta tulee myös osaltaan määrittämään se, minkälaisen palveluyksikköjen ja palvelupisteiden muodostaman organisaatiorakenteen hyvinvointialueet katsovat tarkoituksenmukaiseksi rekisteröidä. On myös mahdollista, että rekisteröitymismenettelyn tietosisältöjä tullaan päivittämään ennen hyvinvointialueiden mukaantuloa.

Useassa lausunnossa pidettiin tärkeätä jatkaa lain jatkokehittämistä sekä rekisteröintimenettelyn sujuvoittamista. Eräissä lausunnoissa esitystä pidettiin puutteellisena siltä osin, kuin siinä ei esitetä epäkohtia koskevan ilmoitusvelvollisuuden selkeyttämistä tai palvelupisteen määrittelemistä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies piti lausunnossaan välttämättömänä arvioida toimeksiantosuhteisen perhehoidon valvonnan ja valvontakeinojen riittävyyttä sekä määritellä selkeästi laissa turva-auttamispalvelun järjestämisvastuu ja valvonta. Tarve arvioida perhehoidon valvontaa nousi esille myös eräiden järjestöjen lausunnoissa.

Lausuntopalautteessa esitettiin myös lain teknisiä päivitystarpeita ja muita teknisiä kommentteja, jotka on otettu huomioon esityksessä soveltuvin osin. Lausuntopalautteessa esitetty muu palaute otetaan huomioon valvontalain ja muun lainsäädännön jatkokehittämisessä. Perhehoidon sääntelyn on arvioitu edellyttävän laajempaa arviointia, jollainen ei ole ollut mahdollista tämän esityksen valmistelun yhteydessä. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laeiksi sosiaalihuoltolain, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta, jossa esitetään säädettäväksi teknologian käyttöä sosiaalihuollon palveluissa koskevista edellytyksistä, joita sovellettaisiin myös turva-auttamispalvelun toteuttamisessa. Mainitun esityksen mukaan turva-auttamispalvelu olisi katsottava yhdeksi tavaksi toteuttaa sosiaalihuoltolain 19 a §:n 2 momentin 1 kohdan mukaista hoitoa ja huolenpitoa asiakkaan tarvetta vastaavasti. Turva-auttamispalvelusta ei siten olisi tarpeen säätää erillisenä palveluna, ja kotihoitoon sisältyvänä hoitona ja huolenpitona se sisältyisi valvontalain mukaisen viranomaisvalvonnan piiriin. (HE 113/2025 vp, s. 15.)

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen viranomaisvalvonta

Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmä

Palveluntuottajan henkilöstön kielitaidosta huolehtiminen

Velvoitteidenhoitoselvityksen pyytäminen ja laatiminen

Lastensuojelun sijaishuollon valvontaan liittyvät tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudet

Asiakastietojen käyttö palvelunjärjestäjän omavalvonnassa

Omavalvonnan seurannan raportointijakso

Vuokratyöntekijöiden rikostaustan selvittäminen

Viranomaisvalvontaan liittyvät tiedonsaantioikeudet

Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen tehtävät ja rahoitus

Väliaikaisen sääntelyn jatko

Julkisten palveluntuottajien rekisteröintiä koskevan siirtymäajan jatkaminen

Muu palaute

7

Säännöskohtaiset perustelut

7.1

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta

1 §. Lain soveltamisala ja tarkoitus.Pykälässä säädetään lain tarkoituksesta ja soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin mukaan laissa säädetään valtion, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon ja Kansaneläkelaitoksen korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon ja kuntoutuspalvelujen järjestämisen valvonnasta sekä julkisesti ja yksityisoikeudellisessa muodossa tuotettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valvonnasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen valvonnasta säädettiin aiemmin järjestämislaissa. Järjestämislain 2 §:n 1 kohdan mukaan laissa sosiaali- ja terveydenhuollolla tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevia lakisääteisiä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tehtäviä ja palveluja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä kunnassa säädetään järjestämislain 6 §:ssä. Järjestämislain valvontaa koskevan 6 luvun 42 §:n 4 momentissa säädettiin aiemmin, että mitä luvussa säädetään hyvinvointialueiden toiminnan valvonnasta, koskee myös 6 §:n mukaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valvontaa kunnassa. Järjestämislain 6 luku kumottiin valvontalailla. Koska kunnat eivät ole valvontalaissa tarkoitettuja palvelunjärjestäjiä, ei valvontalakia ole katsottu voitavan soveltaa kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävään.

Valvontalain 1 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sääntely vastaisi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valvonnan osalta valvontalakia edeltänyttä oikeustilaa. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan mitä lain 5 luvussa säädetään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen viranomaisvalvonnasta, sovelletaan myös järjestämislain 6 §:ssä tarkoitettuun hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kunnassa. Lain 5 luvun 32 §:n 2 momentin mukaan Lupa- ja valvontavirasto valvoo sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen lainmukaisuutta ja antaa siihen liittyvää ohjausta. Lisäyksen myötä Lupa- ja valvontavirasto valvoisi myös järjestämislain 6 §:ssä kunnalle säädetyn hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevan vastuun täyttymistä.

Järjestämislain esitöiden mukaan myös ehkäisevä päihdetyö on osa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Kunnilla on kokonaisvastuu alueensa ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä. Ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä annetun lain (523/2015) 5 §:n mukaan kunta huolehtii ehkäisevän päihdetyön tarpeen mukaisesta organisoinnista alueellaan ja nimeää ehkäisevän päihdetyön tehtävistä vastaavan toimielimen. Hyvinvointialue tukee alueensa kuntia ehkäisevän päihdetyön toteuttamisessa ja kehittämisessä ja huolehtii 2 momentissa tarkoitetuista ehkäisevän päihdetyön tehtävistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Pykälän 2 momentissa säädetään kunnan toimielimen ja hyvinvointialueen tehtävistä. Saman pykälän 3 momentin mukaan kunnan ja hyvinvointialueen ehkäisevään päihdetyöhön sovelletaan lisäksi, mitä järjestämislain 6 ja 7 §:ssä säädetään terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä sitä koskevasta suunnittelusta ja raportoinnista.

Soveltamisalan rajoitukset 2 §.. Pykälässä säädetään lain soveltamisalan rajoituksista. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan valvontalakia ei sovelleta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä vuokraaviin yrityksiin. Henkilöstöä vuokraavat yritykset eivät näin ollen ole lain tarkoittamia palveluntuottajia, eikä Lupa- ja valvontavirastolla ole oikeutta saada henkilöstöä vuokraavilta yrityksiltä lain mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömiä tietoja. Lupa- ja valvontaviraston tiedonsaantioikeuksista säädetään 45 §:ssä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lain soveltamisalaa laajennettaisiin terveydenhuollon henkilöstöä vuokraaviin yrityksiin lain 45 §:n osalta. Ehdotetun 2 momentin mukaan lakia ei sovellettaisi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä vuokraaviin yrityksiin lukuun ottamatta 45 §:ää. Henkilöstöä vuokraavat yritykset lisättäisiin lain 45 §:ään. Näin mahdollistettaisiin se, että Lupa- ja valvontavirastolla olisi oikeus saada myös henkilöstöä vuokraavalta yritykseltä valvontatehtäviensä hoitamiseksi välttämättömiä tietoja.

Määritelmät.4 §.Pykälän 8 kohdassa määritellään vaativaa sosiaalihuoltoa tuottava palveluyksikkö. Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmää muutettaisiin vastaamaan paremmin lain tarkoitusta. Muutoksilla selkeytettäisiin sitä, että vaikka vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavat palveluyksiköt ovat yleensä ympärivuorokautista palvelua tuottavia yksikköjä, kyseeseen voi tulla myös muu määritelmässä säädetyt edellytykset täyttävä palveluyksikkö. Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavalla palveluyksiköllä tarkoitettaisiin sellaista sosiaalihuollon ympärivuorokautista palveluyksikköä tai muuta palveluyksikköä, jossa tuotetaan palveluja sosiaalihuoltolain 3 §:n 3 ja 6 kohdassa tarkoitetuille erityistä tukea tarvitseville henkilöille taikka jossa henkilökunnalta edellytetään laaja-alaista erityisosaamista tai jossa voidaan käyttää asiakkaan itsemääräämisoikeutta rajoittavia toimenpiteitä. Pykälän 8 kohtaan tehtäisiin lisäksi tekninen muutos. Kohdasta poistettaisiin tarpeettomana viittaus 1 momenttiin, sillä mainitussa sosiaalihuoltolain pykälässä on vain 1 momentti.

5 §. Pykälään lisättäisiin väliaikaisesti voimassa olevaa 3 ja 4 momenttia vastaavat säännökset.

Pykälään lisättäisiin väliaikaisesti voimassa olevaa 3 momenttia vastaava 3 momentti, jonka mukaan pykälän 1 ja 2 momentissa säädetyn estämättä palveluntuottaja, jonka 9 §:ssä tarkoitettu asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö muodostuu yhdestä henkilöstä ja joka on tehnyt 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut hakemukset ja antanut mainituissa momenteissa tarkoitetut tiedot palveluntuottajaksi rekisteröintiä ja palveluyksikön rekisteröintiä varten, saisi aloittaa toimintansa tai toteuttaa muutoksen noudattaen tämän lain säännöksiä, kunnes 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu rekisteröintipäätös on tehty. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa säännöksen soveltamisalaan kuuluvan palveluntuottajan toiminnan aloittaminen ja palveluyksikön olennaisten muutosten toteuttaminen noudattaen valvontalain säännöksiä heti rekisteröintejä koskevan hakemuksen tekemisen jälkeen ennen kuin valvontaviranomainen on tehnyt 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun rekisteröintipäätöksen.

Säännöksellä ei muutettaisi valvontalain perusratkaisua, jonka mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen edellyttää palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintiä ja lain edellytysten täyttymistä. Varsinainen lain tarkoittama oikeus tuottaa palveluja olisi edelleen riippuvainen 21 §:n 2 momentin mukaisista päätöksistä ja 5 §:n 1 ja 2 momentin mukaisista rekisteröinneistä. Säännöksellä ei myöskään muutettaisi yksin toimivalta palveluntuottajalta 16 §:n 1 ja 2 momentin perusteella palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintihakemuksissa edellytettäviä tietoja ja selvityksiä.

Ehdotetussa 3 momentissa tarkoitetulla palveluntuottajalla tarkoitettaisiin 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista palveluntuottajaa, jonka 9 §:ssä tarkoitettu asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö muodostuu yhdestä henkilöstä. Säännöksen soveltamisalaan kuuluisivat kaikki säännöksen mukaiset sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavat palveluntuottajat niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta. Soveltamisalaan kuuluisivat siten esimerkiksi yksityiset elinkeinonharjoittajat ja osakeyhtiömuotoinen toiminta.

Pykälään lisättäisiin väliaikaisesti myös voimassa olevaa 4 momenttia vastaava 4 momentti, jonka mukaan 3 momentissa säädettyä ei sovellettaisi palveluntuottajaan, jonka on ensi kerran annettava palveluyksikön rekisteröintiä varten hakemuksessa 16 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetut tiedot. Mainitun säännöksen mukaan palveluntuottajan tulee toimittaa valvontaviranomaiselle nähtäväksi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu rikosrekisteriote muulta kuin työsopimussuhteiseen henkilöstöön kuuluvalta. Mainitussa lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain kohdassa säädetään, että jos sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujentuottajan toimialaan kuuluu palvelujen antaminen alaikäiselle, tulee palveluntuottajan antaa Lupa- ja valvontavirastolle nähtäväksi muuhun kuin työsopimussuhteiseen henkilökuntaan kuuluvalta henkilöltä, jolle kuuluu 2 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä, rikosrekisterilain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ote rikosrekisteristä rekisteröintihakemuksen yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 16 §:n 2 momentin 7 kohdassa säädetyn mukaisesti. Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 2 §:n mukaan lakia sovelletaan työhön, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa. Muussa kuin työsopimussuhteessa olevalla henkilöllä tarkoitetaan lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain esitöiden mukaan esimerkiksi palveluntuottajana toimivaa yrittäjää, jonka tehtäviin palveluyksikössä kuuluu lasten kanssa työskentelyä. Tällainen palveluntuottaja ei voisi aloittaa toimintaansa ehdotetun 3 momentin nojalla vaan siihen sovellettaisiin pykälän 1 ja 2 momenttia. Tarkoituksena on turvata lasten erityinen suojelu sosiaali- ja terveyspalveluissa varmistamalla, että lasten kanssa työskentelevän, muun kuin työsopimussuhteisen henkilön rikostausta selvitettäisiin asianmukaisesti ennen palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintiä koskevaa päätöstä ja toiminnan aloittamista. Sen sijaan sellainen palveluntuottaja, jonka henkilöstöön kuuluu vain yksi asiakas- ja potilastyöhön osallistuva työsopimussuhteinen henkilö, voisi ehdotetun 3 momentin perusteella aloittaa toimintansa tarkistettuaan itse henkilöstön rikostaustan ja arvioituaan sen perusteella henkilöstön soveltuvuuden palvelun tuottamiseen.

Voimassa olevan 3 ja 4 momentin säännöskohtaisia perusteluja, jotka soveltuvat myös nyt esitettyihin säännöksiin, on kuvattu tarkemmin hallituksen esityksessä 187/2024 vp.

Henkilöstö 9 §.. Lain 9 §:ssä säädetään palveluntuottajan henkilöstöä koskevista vaatimuksista. Pykälän 1 momentin mukaan palveluntuottajalla on oltava riittävästi toiminnan edellyttämää henkilöstöä. Lisäksi asiakas- ja potilastyöhön osallistuvaan henkilöstöön voi tarvittaessa sisältyä myös vuokratyönä tai alihankintana toiselta palveluntuottajalta hankittu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö. Momenttia muutettaisiin siten, että siinä käytettäisiin yhdenmukaisesti sanaa henkilöstö. Momentin toisessa lauseessa ammattihenkilöstön sijaan viitattaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön, sillä palveluntuottajan henkilöstöön voi sisältyä myös säänneltyihin ammatteihin kuulumattomia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Kyseessä olisi tekninen muutos. Esityksellä ei ole tarkoitus vaikuttaa tehtäväjärjestelyihin tai terveydenhuollon henkilöstölle muussa laissa säädettyihin edellytyksiin. Palveluntuottajan olisi edelleen 3 momentissa säädetyn mukaisesti varmistuttava, että myös vuokrattu tai alihankintana hankittu sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö täyttää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetuissa laeissa säädetyt edellytykset, kun tehtävien hoitaminen sitä mainittujen lakien tai muun sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön mukaan edellyttää.

9 §:n 2 momentin mukaan henkilöstöllä on oltava palveluntuottajan toiminnan edellyttämä, asianmukainen koulutus ja riittävä osaaminen ja ammattitaito ottaen huomioon tuotettavien palvelujen sisältö ja palveluja käyttävät asiakkaat ja potilaat. Momentin on käytännössä katsottu edellyttävän henkilöstöltä myös riittävää kielitaitoa. Esimerkiksi Valviran määräyksessä (8.5.2024; Dnro V/42106/2023) sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan palveluyksikkökohtaisen omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta todetaan, että omavalvontasuunnitelmassa on kuvattava muun muassa se, miten varmistetaan, että palvelun tuottamiseen osallistuvalla henkilöstöllä on työtehtäviinsä asianmukainen koulutus, riittävä osaaminen ja ammattitaito sekä kielitaito.

Järjestämislain 5 §:ssä säädetään palveluja järjestettäessä käytettävistä kielistä. Pykälän 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi. Tämä tarkoittaa säännöksen perustelujen mukaan sitä, että asiakasta palveleva henkilö käyttää asiakkaan kieltä ja osaa sitä riittävästi (HE 241/2020 vp, s. 658). Yksikielisen hyvinvointialueen alueella sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään hyvinvointialueen kielellä. Jos asiakkaan kieli on muu kuin millä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään eikä henkilökunta osaa asiakkaan kieltä, on palveluja annettaessa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta. Järjestämislain 5 § sisältää informatiivisen viittaussäännöksen kielilakiin, jossa säädetään asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kieltään, tulla kuulluksi, saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä oikeudesta tulkkaukseen.

Järjestämislain 5 §:n 2 momentissa säädetään oikeudesta käyttää saamen kieltä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueen kunnissa tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä Lapin hyvinvointialueen alueella sellaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joita tuotetaan vain kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä. Lisäksi asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä Lapin hyvinvointialueen alueella kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, jotka Lapin hyvinvointialue on osoittanut kotiseutualueen kuntien asukkaiden käytettäviksi saman lain 4 §:ssä tarkoitetun palvelujen saavutettavuuden perusteella. Järjestämislain 5 §:n 2 momentin mukaan oikeudesta käyttää saamen kieltä säädetään muutoin saamen kielilaissa.

Saamen kielilaissa säädetään saamelaisen oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa sekä viranomaisten velvollisuuksista toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia. Saamelaisella on saamen kielilain 4 §:n mukaan oikeus omassa asiassaan tai asiassa, jossa häntä kuullaan, käyttää lain soveltamisalaan kuuluvassa viranomaisessa saamen kieltä. Viranomainen ei saa rajoittaa tai kieltäytyä toteuttamassa saamen kielilaissa säänneltyjä oikeuksia sillä perusteella, että saamelainen osaa myös muuta kieltä, kuten suomea tai ruotsia. Saamelaisten kielelliset oikeudet ovat lain 3 luvun mukaisesti laajemmat saamelaisten kotiseutualueella. Kotiseutualueella saamelaisella on 12 §:n mukaisesti oikeus käyttää lain soveltamisalaan kuuluvassa viranomaisessa asioidessaan valintansa mukaan suomen tai saamen kieltä. Tämä oikeus ei ole rajattu omaan asiaan. Saamen kielilain 19 §:n mukaan viranomaisessa tapahtuvassa suullisessa käsittelyssä asia on pyrittävä antamaan saamen kielen taitoisen henkilön hoidettavaksi. Jos viranomaisessa ei ole saamen kielen taitoista henkilöä, on viranomaisen järjestettävä maksuton tulkkaus. Saamen kielilain esitöiden mukaan lakiehdotuksella pyrittiin vaikuttamaan siihen, että tulkkaus ja kääntäminen vähitellen jäisivät toissijaisiksi keinoiksi asiakkaan ja viranomaisen välisissä yhteyksissä. Pääsääntönä olisi asian käsittely saamen kielellä ilman tulkkausta, jos tähän vain olisi mahdollisuus (HE 46/2003 vp, s. 41). Saamen kielilain 14 §:n mukaan viranomaisen on kotiseutualueella henkilöstöä palvelukseen ottaessaan huolehdittava siitä, että sen henkilöstö kussakin virastossa tai muussa toimipaikassa pystyy palvelemaan asiakkaita myös saameksi. Viranomaisen on lisäksi koulutusta järjestämällä ja muulla toimenpiteillä huolehdittava siitä, että henkilöstöllä on viranomaisten tehtävien edellyttämä saamen kielen taito. Saamen kielilaki sisältää erikseen säännöksiä henkilöstön saamen kielen taidosta ja sitä koskevista kelpoisuusvaatimuksista sekä palkallisesta virkavapaudesta ja vapautuksesta työstä saamen kielen taidon hankkimista varten.

Järjestämislain 5 §:n 3 momentissa säädetään asiakkaan ja potilaan osallistumisen turvaamisesta tilanteissa, joissa henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää viittoma- tai muuta kieltä tai asiakas ei vammaisuuden tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi. Palveluja annettaessa on tällöin mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta. Säännöstä sovelletaan sen lisäksi, mitä saman pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään eli esimerkiksi tilanteissa, joissa asiakkaalla ei ole ehdotonta oikeutta saada palvelua omalla kielellään tai käyttää omaa kieltään. Viittomakielilaissa säädetään viranomaisen velvollisuudesta edistää toiminnassaan viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään. Viranomaisella tarkoitetaan muun muassa hyvinvointialueen viranomaisia. Viittomakielilaki on suppea yleislaki, jonka tarkoituksena on edistää suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävän kielellisten oikeuksien toteutumista käytännössä. Aineelliset säännökset viittomakieltä käyttävän kielellisistä oikeuksista sisältyvät eri hallinnonaloja koskevaan lainsäädäntöön.

Kielilakia sovelletaan pääsääntöisesti viranomaisen, kuten hyvinvointialueen, toimintaan. Lisäksi kielilain 25 §:n mukaan, jos julkinen hallintotehtävä on lailla tai lain nojalla säädetty yksityiselle, sitä koskee sen hoitaessa tätä tehtävää, mitä kielilaissa säädetään viranomaisesta. Jos tehtävän vastaanottaja määräytyy viranomaisen päätöksen tai muun toimenpiteen taikka viranomaisen ja vastaanottajan välisen sopimuksen perusteella, viranomaisen on varmistettava, että tehtävää hoidettaessa annetaan kielilain mukaista kielellistä palvelua. Tämä tulee myös varmistaa viranomaisen antaessa muun kuin julkisen hallintotehtävän yksityisen hoidettavaksi, jos kielilain edellyttämän palvelutason ylläpitäminen sitä vaatii. Vastaavasti saamen kielilakia sovelletaan päänsääntöisesti sen soveltamisalaan kuuluvien viranomaisten toimintaan. Sellaisia ovat muun muassa Lapin hyvinvointialueen viranomaiset sekä sellaisten hyvinvointiyhtymien viranomaiset, joissa Lapin hyvinvointialue on jäsenenä. Lisäksi saamen kielilain 18 §:ssä säädetään, että jos julkinen hallintotehtävä on lailla tai lain nojalla säädetty yksityiselle, sitä koskee sen hoitaessa tätä tehtävää saamelaisten kotiseutualueella, mitä saamen kielilaissa säädetään viranomaisesta. Jos tällaisen tehtävän vastaanottaja saamelaisten kotiseutualueella määräytyy viranomaisen päätöksen tai muun toimenpiteen taikka viranomaisen ja vastaanottajan välisen sopimuksen perusteella, viranomaisen on varmistettava, että tehtävää hoidettaessa annetaan tämän lain mukaista kielellistä palvelua. Tämä tulee myös varmistaa viranomaisen antaessa muun kuin julkisen hallintotehtävän yksityisen hoidettavaksi saamelaisten kotiseutualueella, jos tämän lain edellyttämän palvelutason ylläpitäminen sitä vaatii. Viittomakielilain 3 §:ssä säädetty edistämisvelvoite koskee myös muuta julkista hallintotehtävää hoitavaa.

Järjestämislain 19 §:n mukaan yksityisen palveluntuottajan ja tämän 17 ja 17 a §:ssä tarkoitetun alihankkijan on järjestämislain mukaisessa toiminnassaan noudatettava kielilakia, saamen kielilakia ja viittomakielilakia. Lisäksi yksityisen palveluntuottajan ja tämän 17 ja 17 a §:ssä tarkoitetun alihankkijan on järjestämislain mukaisessa toiminnassaan noudatettava, mitä kielitaitolaissa säädetään mainitun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen toiminnasta, jollei järjestämislaissa tai muussa laissa toisin säädetä.

Kielitaitolain 1 §:n mukaan laissa säädetään muun muassa hyvinvointialueen palveluksessa olevalta henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta sekä kielitaidon osoittamisesta. Hyvinvointialueen on kielitaitolain 2 §:n mukaan koulutusta järjestämällä ja muilla henkilöstöpoliittisilla toimilla huolehdittava siitä, että sen henkilöstöllä on riittävä kielitaito viranomaisen tehtävien hoitamiseksi kielilaissa ja muussa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Saman lain 3 §:n mukaan virkaa täytettäessä ja muuhun palvelussuhteeseen otettaessa on varmistauduttava siitä, että palvelukseen otettavalla on työtehtävien edellyttämä kielitaito.

Kielilain 25 §:stä, saamen kielilain 18 §:stä ja järjestämislain 19 §:stä seuraa, että yksityiseen palveluntuottajaan, joka tuottaa hyvinvointialueelle sosiaali- ja terveyspalveluja, sovelletaan kielilain, saamen kielilain ja kielitaitolain säännöksiä. Yksityinen palveluntuottaja voi myös tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja suoraan asiakkaalle. Tällöin edellä kuvattua lainsäädäntöä ei sovelleta. Palveluihin sovelletaan kuitenkin asiakkaan ja potilaan oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä. Potilaslain 3 §:n 3 momentin mukaan potilaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa on mahdollisuuksien mukaan otettava hänen hoidossaan ja kohtelussaan huomioon. Pykälän 4 momentti sisältää informatiivisen viittaussäännöksen kielilakiin ja järjestämislakiin. Potilaslain 5 §:n 1 momentin mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. Pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Vastaavasti sosiaalihuollon asiakaslain 4 §:n 2 momentin mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa. Pykälän 4 momentti sisältää potilaslakia vastaavan viittaussäännöksen kielilakiin ja järjestämislakiin. Lain 5 §:n mukaan sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen. Jos sosiaalihuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää kieltä taikka asiakas ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta.

Terveydenhuollon ammattihenkilöstä annetun lain 18 a §:n 1 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulee olla hänen hoitamiensa tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajan tulee varmistua siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilön kielitaito on hänen tehtäviensä edellyttämällä riittävällä tasolla. Lisäksi kielitaito tulee arvioitavaksi eräitä ammattioikeuksia myönnettäessä silloin, kun kyse on ulkomailla suoritetusta koulutuksesta.

Asiakkaan mahdollisuus ymmärtää ja tulla ymmärretyksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutilanteissa on osa palvelun laatua sekä asiakas- ja potilasturvallisuutta ja keskeistä muiden oikeuksien toteutumisen kannalta. Perustuslakivaliokunnan mukaan kieli ja potilaan tarve tulla ymmärretyksi on tärkeä osa potilasturvallisuutta (PeVL 63/2016 vp). Se on myös edellytys potilaan itsemääräämisoikeuden ja tiedonsaantioikeuden toteutumiselle. Tämän vuoksi valvontalain 9 §:ään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin kielitaitolain ja saamen kielilain sääntelyä vastaavasti palveluntuottajan velvollisuudesta huolehtia henkilöstön kielitaidosta. Säännöksen tarkoituksena olisi vastata erityisesti niihin tilanteisiin, joissa edellä kuvatut kielilainsäädännön ja kielitaitolain säännökset eivät sovellu sekä korostaa palveluntuottajan velvollisuutta huolehtia henkilöstön kielitaidosta.

Uuden 4 momentin mukaan palveluntuottajan olisi huolehdittava siitä, että sen 1 momentissa tarkoitetulla henkilöstöllä on työtehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Säännöksellä korostettaisiin palveluntuottajan vastuuta siitä, että sen toiminta täyttää myös sille lainsäädännössä asetetut kielelliset vaatimukset. Säännöksellä korostettaisiin lisäksi kielitaidon merkitystä henkilöstön osaamista arvioitaessa. Säännöksessä ei määriteltäisi sitä, mikä katsotaan riittäväksi. Kielitaidon riittävyyttä tulisi arvioida erityisesti suhteessa tuotettavien palvelujen sisältöön, kyseisiä palveluja käyttävien asiakkaiden ja potilaiden tarpeisiin sekä henkilön työtehtäviin. Kielitaidon riittävyyttä arvioitaessa tulisi myös ottaa huomioon palveluntuottajan muualla lainsäädännössä säädetyt velvoitteet liittyen palvelujen kieleen sekä asiakkaan oikeuteen asioida omalla kielellään. Laissa säädetään oikeudesta asioida suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Lisäksi säädetään velvoitteesta ottaa huomioon asiakkaan tai potilaan äidinkieli, joka voi olla muu kuin suomi tai ruotsi. Lisäksi on sääntelyä asiakkaan ja potilaan oikeudesta saada selvitys siten, että hän ymmärtää riittävästi sen sisällön.

Samalla tehtävänimikkeellä voi olla erilaisia työtehtäviä. Palveluntuottajan tulisi varmistua, että sillä on kielitaitoista henkilöstöä juuri niissä tehtävissä, joissa kielitaitoa todellisuudessa tarvitaan. Työtehtävät ja myös henkilöstön kielitaito voivat muuttua. Tästä syystä ei riittäisi, että palveluntuottaja arvioisi henkilöstön kielitaitoa ainoastaan palvelussuhteen tai tehtävien alkaessa vaan sen tulisi varmistua siitä, että sen henkilöstöllä on riittävä kielitaito koko palvelussuhteen tai tehtävien hoitamisen ajan niissä tehtävissä, joissa kielitaitoa tarvitaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kielitaidon jatkuvaa selvittämistä. Jos työtehtävät ja niiden edellyttämä kielitaito olennaisesti muuttuvat, on kielitaito varmistettava uusissa työtehtävissä.

Ehdotetulla säännöksellä ei määriteltäisi tapoja, joilla palveluntuottaja varmistaisi henkilöstönsä riittävän kielitaidon. Sen lisäksi, että kielitaitoon kiinnitetään huomiota henkilöstöä palvelukseen otettaessa, voisi palveluntuottaja huolehtia siitä, että sillä on kielitaitoista henkilöstöä niissä tehtävissä, joissa kielitaitoa tarvitaan, muun muassa tehtävä- tai työvuorojärjestelyin taikka koulutusta järjestämällä tai sitä tukemalla.

Valvontalain 9 §:ssä tarkoitettuun henkilöstöön voi kuulua myös muuta kuin suoran työsopimussuhteen nojalla toimivaa henkilöstöä, joka sopimusmuodosta riippumatta toteuttaa palveluntuottajan lukuun palvelua. Siten esimerkiksi työvoiman vuokrausyrityksen palveluntuottajalle välittämä työvoima tai alihankintana toiselta palveluntuottajalta hankittu työvoima kuuluu säännöksessä tarkoitetun palveluntuottajan henkilöstöön. Palveluntuottajan olisi huolehdittava myös tällaisen henkilöstön kielitaidon riittävyydestä. Palveluntuottajan tulisi esimerkiksi määritellä henkilöstöä vuokratessaan riittävän tarkasti vuokratyöntekijöiltä edellytettävä kielitaito ja varmistaa, että vuokratyöntekijät vastaavat myös käytännössä osaamiseltaan ennalta määriteltyjä ja tehtävän edellyttämiä vaatimuksia. Henkilöstöä vuokraava yritys vastaisi edelleen sille kuuluvista työnantajavelvoitteista, kuten sen varmistamisesta, että sen työntekijöillä on riittävä ammattitaito, kokemus ja soveltuvuus kussakin tilanteessa kyseessä oleviin tehtäviin. Ehdotetun säännöksen mukaan henkilöstön kielitaitovaatimuksista olisi voimassa lisäksi, mitä niistä muualla säädetään. Tilanteissa, joissa sovellettaisiin edellä kuvatulla tavalla kielilainsäädäntöä ja kielitaitolakia, arvioitaisiin henkilöstön kielitaitoa suhteessa palveluntuottajan lakisääteisiin velvoitteisiin ja niistä johtuviin kielitaitovaatimuksiin.

Rekisteröintiä varten annettavat tiedot 16 §.. Valvontalain 16 §:ssä säädetään rekisteröintiä varten annettavista tiedoista. Pykälän 1 momentin mukaan palveluntuottajan on tehtävä hakemus palveluntuottajaksi rekisteröintiä varten ja annettava hakemuksessa palveluntuottajan nimi, henkilötunnus tai yritys- ja yhteisötunnus, yhteystiedot sekä tiedot 6 §:ssä säädettyjen edellytysten toteutumisesta. Palveluntuottajalla tulee lain 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan olla yritys- tai yhteisötunnus. Myös henkilötunnus on tarpeen yrityksessä toimivan luonnollisen henkilön yksilöimiseksi. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin sen selkeyttämiseksi siten, että palveluntuottajan olisi annettava hakemuksessa sekä henkilötunnus että yritys- tai yhteisötunnus.

Pykälän 2 momentissa on lueteltu ne tiedot ja selvitykset, jotka palveluntuottajan on annettava palveluyksikkökohtaisesti palveluyksikön rekisteröintiä varten. Pykälän 2 momentin 9 kohdassa mainittu laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä on kumottu asiakastietolailla, joka tuli voimaan 1.1.2024. Momenttiin tehtäisiin tekninen säädösviittauksen päivitys, jonka myötä valvontalain 16 §:n 2 momentin 9 kohdassa viitattaisiin uuden lain 77 §:n mukaiseen tietoturvasuunnitelmaan.

Viranomaisen viran puolesta pyytämät tiedot.18 §.Pykälän 2 momentin mukaan viranomainen voi palveluntuottajan luotettavuuden selvittämiseksi pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan velvoitteidenhoitoselvityksen palveluntuottajasta ja tämän lain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 7 §:n 4 momentissa tarkoitetuista henkilöistä. Momentissa ei mainita kaikkia niitä tahoja, joita luotettavuuden selvittäminen lain 6 ja 7 §:n mukaisesti koskee. Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoituksista säädetään Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:ssä. Mainitun pykälän 1 momentin 36 kohdassa säädetään velvoitteidenhoitoselvityksen laatimisesta tukemaan valvontalaissa tarkoitettua luotettavuuden selvittämistä. Mainittua säännöstä esitetään muutettavaksi siten, että se kattaisi kaikki lain 6 ja 7 §:n mukaisen palveluntuottajan yleisten edellytysten täyttymisen ja luotettavuuden arviointiin liittyvät tiedonsaantitarpeet. Valvontalain 18 §:n 2 momentti muutettaisiin vastaamaan tällä esityksellä muutettavaa Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 36 kohtaa. Muutetun 2 momentin mukaan valvontaviranomainen voisi pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaisesti velvoitteidenhoitoselvityksen tukemaan tämän lain 6 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan yleisten edellytysten selvittämistä ja 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista.

Palvelunjärjestäjän ohjaus- ja valvontavelvollisuus.24 §.Pykälän 1 momentissa säädetään palvelunjärjestäjän velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Palvelunjärjestäjän on varmistettava, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavalla palveluntuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että palvelunjärjestäjällä olisi lisäksi velvollisuus varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavan palveluntuottajan henkilöstöllä on riittävä kielitaito palvelujen tuottamiseksi kielilaissa ja muussa lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Säännöksellä korostettaisiin palvelunjärjestäjän vastuuta omavalvonnalla varmistua siitä, että asiakkaan ja potilaan edellä 9 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa kuvatut kielelliset oikeudet sekä tiedonsaantioikeus toteutuvat sen järjestämisvastuuseen kuuluvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Keskeinen keino tältä osin olisi esimerkiksi palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajien väliset sopimukset ja niiden sisältämät ehdot palveluntuottajan henkilöstöltä edellytettävästä kielitaidosta.

Pykälän 2 momentissa on informatiivinen viittaussäännös hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ään, jossa säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa, oikeudesta saada yksityiseltä palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset sekä oikeudesta tarkastaa yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan tiloja ja laitteita. Valvontalailla kumottiin laki yksityisistä sosiaalipalveluista, jonka 34 §:ssä säädettiin hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen alueella tuotettuja yksityisiä sosiaalipalveluja. Hyvinvointialueella ei enää ole yleistä velvollisuutta valvoa sen alueella tuotettuja yksityisiä sosiaalipalveluja. Sekä valvontalaissa että hyvinvointialueesta annetussa laissa sosiaalipalvelujen tuottamista koskeva omavalvontavastuu ja siihen liittyvät valvontatoimivaltuudet on sidottu järjestämisvastuuseen. Lastensuojelulain 79 §:n 2 momentissa säädetään kuitenkin edelleen lastensuojelun järjestämisestä vastuussa olevan hyvinvointialueen (sijoittajahyvinvointialue) lisäksi myös sen hyvinvointialueen, jossa lapsi tai nuori on avohuollon tukitoimena tai sijaishuoltoon sijoitettuna taikka jälkihuollossa (sijoitushyvinvointialue), tehtävästä valvoa sijaishuoltopaikan toimintaa. Tehtävän on katsottu olevan muusta lainsäädännöstä poiketen perusteltu ottaen huomioon kodin ulkopuolelle ja toisen hyvinvointialueen alueelle sijoitetun lapsen haavoittuva asema. Sijoitushyvinvointialueella ei kuitenkaan ole erityisiä valvonnan toimivaltuuksia kuten tiedonsaanti- tai tarkastusoikeutta muuten kuin itse sijoittamiensa lasten osalta. Sijoitushyvinvointialue voi toteuttaa sijaishuoltopaikan yleistä valvontaa yhteistyössä Lupa- ja valvontaviraston ja järjestämisvastuussa olevan hyvinvointialueen kanssa. Lisäksi se voi valvoa sijaishuoltopaikan toimintaa sopimusvalvonnan keinoin ennen kuin se on sijoittanut lapsen yksikköön, jos sillä on voimassa oleva puitesopimus tai muu palvelujen hankkimista kyseiseltä palveluntuottajalta sisältävä sopimus.

Edellä todetun vuoksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan mitä hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä säädetään hyvinvointialueen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta, sovellettaisiin myös sijoitushyvinvointialueeseen sen hoitaessa lastensuojelulain 79 §:n 2 momentissa sille säädettyä sijaishuoltopaikan toiminnan valvontaa.

On myös tilanteita, joissa hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvia sijaishuollon laitospalveluja tuottaa hyvinvointialueesta erillinen julkinen palveluntuottaja. Laki Valtion lastensuojelulaitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta (526/2026) tulee voimaan 1.10.2026. Mainitun lain 1 §:n mukaan Valtion lastensuojelulaitos on valtakunnallisesti toimiva virasto. Laitos muodostuu lastensuojelun toimintayksiköistä, koulusta ja vankilan perheosastosta sekä näiden yhteisestä hallinnosta. Laitoksen koulun toimipisteet sijaitsevat lastensuojelun toimintayksiköissä. Laitoksen tehtävänä on lain 4 §:n mukaan tuottaa lastensuojelulain mukaista laitoshuoltoa sekä järjestää perusopetusta ja tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta sen mukaan kuin niistä säädetään perusopetuslaissa (628/1998) ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa (1215/2020) sellaisille sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille, joita ei voida tarkoituksenmukaisesti kasvattaa ja hoitaa muussa sijaishuollossa ja jotka eivät sairautensa vuoksi tarvitse muualla annettavaa hoitoa. Vähintään yhden lastensuojelun toimintayksikön tulee tuottaa lastensuojelulain 49 a §:ssä tarkoitettua kuntouttavaa suljettua laitospalvelua. Kuntouttavaa suljettua laitospalvelua koskeva velvoite lain 4 §:n 2 momentissa tulee voimaan 1.1.2027. Lastensuojelulain 79 §:n 2 momentissa sijoitushyvinvointialueelle säädetty sijaishuoltopaikan toiminnan valvonta koskisi myös laitoshuoltoa tuottavaa Valtion lastensuojelulaitosta. Tämän vuoksi momentissa säädettäisiin, että mitä edellä säädetään yksityisestä palveluntuottajasta, sovelletaan myös julkiseen palveluntuottajaan, joka tuottaa hyvinvointialueelle sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja. Sijoitushyvinvointialueella olisi säännöksen nojalla oikeus saada myös julkiselta palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset sekä oikeus tarkastaa julkisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan tiloja ja laitteita.

Henkilötietojen käsittelyn perusteena olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaan käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Tiedonsaantioikeus olisi tarpeen hyvinvointialueen säännöksessä tarkoitettujen valvontatehtävien hoitamiseksi.

Sijoitushyvinvointialueen tulee lastensuojelulain mukaan valvoa sijaishuoltopaikan toimintaa. Kyse on ensisijaisesti sijoituspaikkakohtaisesta valvonnasta, jossa arvioidaan esimerkiksi toimitilojen asianmukaisuutta ja henkilöstön riittävyyttä. Tehtävässä ei ole tarve käsitellä lasten asiakastietoja. Valvontaa toteuttaessaan sijoitushyvinvointialueen tulee toimia yhteistyössä sijoittajahyvinvointialueen kanssa. Yhteistyövelvoitteeseen kuuluu, että sijoitushyvinvointialueen tulee ilmoittaa sijoittajahyvinvointialueelle, jos sijaishuoltopaikan toiminnassa tulee ilmi sellaisia epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon. Näin myös käytännössä toimitaan. Mikäli sijaishuoltopaikkaan kohdistuu useamman alueen valvontatarpeita, tulee hyvinvointialueiden pyrkiä toteuttamaan valvontaa yhteistyönä.

Lastensuojelulain 79 §:n 1 momentin mukaan sijoittajahyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshuoltoon toteutuu lain mukaisesti ja lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka sijoitushyvinvointialueen on 16 b §:n mukaisesti järjestettävä. Tässä niin sanotussa lapsikohtaisessa valvonnassa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä seuraa sitä, että sijoitus vastaa niitä tavoitteita, joita sijoitukselle on asetettu. Sijoittajahyvinvointialueen toteuttamassa lapsikohtaisessa valvonnassa seurataan myös esimerkiksi rajoitustoimenpiteiden käyttöä sijaishuollossa. Sijoittajahyvinvointialueen oikeus käsitellä asiakastietoja tässä lapsikohtaisessa valvonnassa määräytyy erikseen. Lastensuojelusta järjestämisvastuussa oleva hyvinvointialue (sijoittajahyvinvointialue) olisi edelleen ensisijaisesti vastuussa myös sijoittamansa lapsen sijoituspaikan valvonnasta.

Myös palvelunjärjestäjän oikeus saada ja käyttää asiakastietoa omavalvonnan toteuttamiseksi on todettu olevan nykysääntelyn perusteella epäselvä. Asiakastietolain 9 §:n mukaan oikeuden käyttää asiakastietoja on perustuttava sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön ja muun asiakastietoja käsittelevän henkilön työtehtävään ja annettavaan palveluun siten, että henkilöllä on oikeus käyttää vain työtehtävissään tarvitsemiansa välttämättömiä asiakastietoja. Asiakastietojen käsittelyn perusteena on oltava tietoteknisesti varmistettu asiakas- tai hoitosuhde tai muu asiakkaan sosiaali- ja terveyspalvelun järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvä tehtävä. Siitä, mitä tietoja ammattihenkilöt ja muut asiakastietoja käsittelevät henkilöt työtehtävänsä ja annettavan palvelun perusteella saavat käyttää, säädetään asiakastietoasetuksessa. Mainitun asetuksen 24 §:n mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden johtamisen työtehtävissä muistutusten, kanteluiden, vaara- ja haittatapahtumien ja asiakaspalautteen käsittelyssä sekä muissa vastaavissa tilanteissa käyttöoikeus on palvelunantajan oman asiakas- ja potilasrekisterin välttämättömiin tietoihin. Omavalvonnassa on kuitenkin kyse aiemmin esityksessä kuvatulla tavalla muustakin kuin johtamisesta tai reaktiivisesta valvonnasta kuten muistutusten tai kanteluiden käsittelystä. Mainitussa asetuksessa eikä muuallakaan lainsäädännössä ole yksiselitteisesti säädetty omavalvonnasta laajemmin perusteena asiakastietojen käsittelyyn.

Valvontalain 24 §:ään lisättäisiin edellä mainituista syistä uusi 4 momentti, jonka mukaan palvelunjärjestäjällä olisi oikeus saada ja käyttää salassapitosäännösten estämättä omavalvonnan toteuttamiseksi välttämättömiä asiakastietoja, jollei muussa laissa erikseen toisin säädetä. Palvelunjärjestäjän omavalvontaan kuuluu lain 23 §:n mukaan varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviensä lainmukainen toiminta ja valvoa oman palvelutuotannon lisäksi eri palveluntuottajien kanssa tekemiensä sopimusten noudattamista sekä ohjata ja valvoa yksityisiä palveluntuottajia ja näiden alihankkijoita jatkuvasti palveluja tuotettaessa. Valvontalain 24 §:n 1 momentin mukaan palvelunjärjestäjän on ohjattava ja valvottava sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Tehtävään voi sisältyä palvelun asianmukaisuuden arviointia yksittäistapauksessa esimerkiksi muistutuksen johdosta tai valvontaviranomaisen ohjatessa asian omavalvonnallisesti käsiteltäväksi. Asiakastietojen käsittelystä mainituissa tehtävissä säädetään asiakastietoasetuksen 24 §:ssä.

Palvelunjärjestäjällä voi kuitenkin olla tarve käsitellä asiakastietoja muissakin omavalvonnan tehtävissä. Palvelunjärjestäjä voi esimerkiksi omavalvonnassaan havaita, että tietyssä yksikössä esiintyy potilasturvallisuuteen vaikuttavia käytäntöjä, joiden vuoksi sen on tarpeen arvioida tarkemmin, miten asiakkaiden palvelut kyseisessä yksikössä toteutuvat käytännössä. Palvelunjärjestäjällä voi myös olla tarve käsitellä asiakastietoja esimerkiksi valvoakseen asiakastietojen kirjausten asianmukaisuutta sen järjestämisvastuulle kuuluvassa palvelutuotannossa. Asiakastietojen käsittely ei kuitenkaan ole tarpeen kaikissa omavalvonnan tehtävissä. Yksittäistä asiakasta koskevia tietoja voitaisiin käsitellä vain niissä omavalvonnan toimenpiteissä, jotka eivät muuten olisi mahdollisia.

Tarve käsitellä potilastietoja voi ulottua hyvinvointialueen itse tuottamissa palveluissa kertyneiden asiakastietojen lisäksi myös hyvinvointialueelle palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan tai muun julkisen palveluntuottajan palveluissa kertyneisiin asiakastietoihin. Järjestämislain 58 §:n mukaan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä vastaava toimivaltainen viranomainen on tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu rekisterinpitäjä sen järjestämisvastuulle kuuluvassa toiminnassa syntyneille sekä sille kuntien ja kuntayhtymien hallinnasta siirtyneille sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastiedoille. Hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan on tallennettava asiakas- ja potilastiedot hyvinvointialueen asiakas- ja potilasrekistereihin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain mukaisia valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja tai muita teknisiä rajapintoja käyttäen. Yksityisen palveluntuottajan on varmistettava asiakas- ja potilastietojen virheettömyys ennen tietojen tallentamista.

Asiakastiedoilla tarkoitetaan asiakastietolain 3 §:n 6 kohdan mukaan potilastietoa ja sosiaalihuollon asiakastietoa. Potilastiedolla tarkoitetaan saman pykälän 7 kohdan mukaan potilasasiakirjaan ja muuhun terveydenhuollossa laadittuun asiakirjaan sisältyvää potilaan terveydentilaa tai toimintakykyä tai tämän saamaa terveyspalvelua koskevaa asiakastietoa ja sosiaalihuollon asiakastiedolla 8 kohdan mukaan sosiaalihuollon asiakasasiakirjaan ja muuhun sosiaalihuollossa laadittuun asiakirjaan sisältyvää sosiaalihuollon asiakkaan tuen tarvetta, hänen asiansa käsittelyä tai hänelle annettavaa sosiaalipalvelua koskevaa asiakastietoa.

Henkilötietojen luovutus ja käsittely perustuisi tällöin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan sekä 9 artiklan 2 kohdan h-alakohtaan ja edellyttäisi, että käsittelyssä noudatetaan 9 artiklan 3 kohdassa esitettyjä edellytyksiä ja suojatoimia. 9 artiklan 3 kohdan mukaan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja kuten terveystietoja voidaan käsitellä 2 kohdan h alakohdassa esitettyihin tarkoituksiin, kun kyseisiä tietoja käsittelee tai niiden käsittelystä vastaa ammattilainen, jolla on lakisääteinen salassapitovelvollisuus unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tai kansallisten toimivaltaisten elinten vahvistamien sääntöjen perusteella, taikka toinen henkilö, jota niin ikään sitoo lakisääteinen salassapitovelvollisuus unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön tai kansallisten toimivaltaisten elinten vahvistamien sääntöjen perusteella. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyn periaatteista, kuten salassapidosta ja vaitiolovelvollisuudesta sekä käyttöoikeuksista, säädetään asiakastietolaissa ja sen nojalla annetussa asiakastietoasetuksessa. Yksittäistä asiakasta koskevia tietoja voitaisiin käsitellä tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen minimoinnin periaatteen mukaisesti vain rajallisissa tilanteissa, jos valvontatoimenpide ei muutoin olisi mahdollinen.

Säännös sisältäisi myös toissijaisuuslausekkeen, jonka mukaan säännöstä sovellettaisiin vain silloin, kun tiedonsaantioikeudesta ei muussa laissa toisin säädetä. Esimerkiksi opiskeluterveydenhuoltolain 31 §:ssä säädetään korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon palveluiden järjestämisvastuussa olevan Kelan oikeudesta saada tietoja palveluntuottajalta. Mainitun pykälän 4 momentin mukaan Kelalla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä ja korvauksetta YTHS:ltä järjestämänsä korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon saatavuuden, saavutettavuuden, laadun, vaikuttavuuden, taloudellisuuden, tuottavuuden ja jatkuvan kehityksen seuraamiseksi ja arvioimiseksi tarvitsemiaan tietoja. Nämä tiedot eivät kuitenkaan saa mainitun lainkohdan mukaan sisältää henkilötietoja. Henkilötiedot ovat käsitteenä laajempi, sisältäen myös asiakastietolain tarkoittamat asiakastiedot. Vaikka Kela on myös valvontalain 4 §:n 1 kohdassa tarkoitettu palvelunjärjestäjä ja siten valvontalain mukaisesti omavalvontavelvollinen, ei sillä olisi kuitenkaan toissijaisuuslausekkeen johdosta oikeutta saada tai käsitellä asiakastietoja.

Omavalvontaohjelma.26 §.Pykälän 5 momentissa säädetään velvollisuudesta julkaista omavalvontaohjelma sekä sen toteutumisen seurantaan perustuvat havainnot ja niiden perusteella tehtävät toimenpiteet neljän kuukauden välein julkisessa tietoverkossa tai muilla niiden julkisuutta edistävillä tavoilla. Momentissa säädettyä raportointijaksoa ehdotetaan muutettavaksi sääntelyn joustavoittamiseksi kuudeksi kuukaudeksi. Palvelunjärjestäjä voisi julkaista seurantaan perustuvat havainnot ja niiden perusteella tehdyt toimenpiteet myös useammin. Esityksellä ei myöskään muutettaisi omavalvontaan liittyviä velvollisuuksia muilta osin, ja palvelunjärjestäjän tulisi muutoksesta huolimatta seurata omavalvontaohjelman toteutumista ja tehtävä seurannan perusteella tarvittavat toimenpiteet.

Palveluntuottajan omavalvonta.27 §.Valvontalain 27 §:ssä säädetään palveluntuottajan velvollisuudesta valvoa omaa ja alihankkijan toimintaa ja laatia palveluyksiköittäin omavalvontasuunnitelma. Pykälän 3 momentin mukaan palveluntuottajan on tehtävä omavalvontasuunnitelma sähköisesti ja julkaistava se julkisessa tietoverkossa tai muulla sen julkisuutta edistävällä tavalla sekä pidettävä omavalvontasuunnitelma julkisesti nähtävänä palveluyksikössä. Edelleen momentin mukaan palveluyksikön omavalvontasuunnitelmassa kuvatun toiminnan toteutumista on seurattava ja seurannassa havaitut puutteellisuudet on korjattava. Seurannasta on tehtävä selvitys ja sen perusteella tehtävät muutokset on julkaistava neljän kuukauden välein julkisessa tietoverkossa tai muulla niiden julkisuutta edistävällä tavalla sekä pidettävä julkisesti nähtävänä palveluyksikössä. Momentissa säädettyä omavalvontasuunnitelman seurannasta johtuvaa suunnitelman päivitysvelvollisuutta ehdotetaan muutettavaksi sääntelyn joustavoittamiseksi kuudeksi kuukaudeksi. Palveluntuottaja voisi julkaista seurannan perusteella tehtyjä muutoksia omavalvontasuunnitelmaan myös useammin. Esityksellä ei myöskään muutettaisi omavalvontaan liittyviä velvollisuuksia muilta osin, ja palveluntuottajan tulisi muutoksesta huolimatta seurata omavalvontasuunnitelmassa kuvatun toiminnan toteutumista ja korjattava seurannassa havaitut puutteellisuudet.

Viranomaisten välinen yhteistyö 34 §.. Pykälän 4 momentissa säädetään palvelunjärjestäjän ja valvontaviranomaisen velvollisuudesta lähettää toisilleen laatimiaan tarkastuskertomuksia, jotka koskevat palvelunjärjestäjälle palveluja tuottavan palveluntuottajan tai alihankkijan toimintaa. Edelleen 4 momentin toisen virkkeen mukaan tarkastuskertomukset voidaan lähettää teknisten rajapintojen avulla. Momentin nykyinen sanamuoto viittaa tiedon vaihtoon erilaisten dokumenttien muodossa, eikä teknisiä rajapintoja ole hyödynnetty. Tiedon siirto asiakirjojen sijaan rakenteisessa muodossa teknisten rajapintojen kautta mahdollistaisi automatisoidun, reaaliaikaisen ja tiedon jatkokäsittelyä tukevan tiedonvaihdon ja tehostaisi näin viranomaisten välistä yhteistyötä. Tämän vuoksi 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että toisessa virkkeessä viitattaisiin tarkastuskertomusten sijaan tarkastuskertomustietoihin.

Tiedonsaantioikeus 45 §.. Pykälän 1 momentissa säädetään tahoista, joilta sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Lupa- ja valvontavirastolla on maksutta ja salassapitosäännösten estämättä oikeus saada valvontalain mukaisten tehtäviensä suorittamista varten välttämättömät tiedot. Lakiin johtaneen hallituksen esityksen mukaan valvontaviranomaisella olisi ollut oikeus saada tarvittavat tiedot myös ”muilta viranomaisilta ja muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä”. Säännöstä kuitenkin täsmennettiin eduskuntakäsittelyn aikana niin, että säännöksessä lueteltiin tyhjentävästi tahot, joiden tietoja tiedonsaantioikeus koskee. Lista säännöksessä mainituista tahoista on osoittautunut käytännön valvontatyössä puutteelliseksi.

Valvontalain 6 §:ssä säädetään yleisistä edellytyksistä, jotka palveluntuottajan tulee täyttää. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan palveluntuottajan on oltava toiminnan sisältöön ja laajuuteen nähden luotettava, jotta se pystyy huolehtimaan toiminnasta, sen jatkuvuudesta ja lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan palveluntuottaja ei saa olla selvitystilassa tai konkurssissa. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan, jos palveluntuottaja on yksityinen henkilö, hänen on oltava täysi-ikäinen ja hänellä on oltava yritys- tai yhteisötunnus toimiessaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole holhoustoimesta annetun lain 18 §:n nojalla rajoitettu eikä hänelle ole mainitun lain 8 §:n 1 momentin nojalla määrätty edunvalvojaa eikä hän ole liiketoimintakiellossa. Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan palveluntuottajan hallintoelimiin kuuluvien henkilöiden ja toimitusjohtajan sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiesten ja kommandiittiyhtiössä vastuunalaisten yhtiömiesten on täytettävä 1–3 kohdassa säädetyt edellytykset.

Palveluntuottajan luotettavuuden arvioimisesta säädetään lain 7 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan palveluntuottaja ei täytä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä laissa tarkoitettujen palvelujen tuottamiselle, jos palveluntuottajan tai 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittujen henkilöiden aikaisempi toiminta osoittaa kokonaisuutena arvioiden palveluntuottajan tai henkilön ilmeisen sopimattomaksi harjoittamaan tämän lain mukaista elinkeinotoimintaa. Säännöksen perustelujen mukaan sopimattomuuden arvioinnissa otetaan huomioon palveluntuottajan aiemmassa toiminnassa esille tulleet epäkohdat, muun muassa aiemmat vakavat asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumiset sekä laiminlyönnit, vastuullisessa asemassa olevien henkilöiden ammattioikeuksien poistaminen tai rajoittaminen, rikollinen toiminta sekä muut mahdolliset seikat, jotka voivat heikentää asiakas- ja potilasturvallisuutta sekä palvelujen laadun toteutumista. Tuomioistuimia ei mainita 45 §:n 1 momentissa, jonka vuoksi valvontaviranomainen on joutunut arvioinnissaan hyödyntämään julkisuuslain 9 §:n mukaisia julkisia selosteita palveluntuottajan aiemman rikollisen toiminnan arvioimiseksi. Tuomioistuimet ehdotetaan lisättäväksi tahoihin, joita Lupa- ja valvontaviraston 45 §:n 1 momentissa säädetty tiedonsaantioikeus koskisi.

Tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaan rikostuomioihin ja rikoksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tuomioistuimilta pyydettävien tietojen joukossa olisi tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaisia rikostuomioihin ja rikoksiin liittyviä henkilötietoja. Lupa- ja valvontavirasto käsittelisi näitä tietoja tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisen yleisen edun mukaisen tehtävän suorittamiseksi kansallisen lainsäädännön nojalla. Tietosuojalain (1050/2018) 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuihin rikostuomioihin ja rikoksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyviä henkilötietoja saa käsitellä, jos käsittelystä säädetään laissa tai käsittely on välttämätöntä välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetyn yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Tietosuojalain 7 §:n 2 momentin mukaisesti tällä perusteella käsiteltävien henkilötietojen käsittelyssä sovelletaan tietosuojalain 6 §:n 2 momentin mukaisia suojatoimenpiteitä rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi.

Palveluntuottajan luotettavuuden toteamista koskevan 7 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valvontaviranomaisen tulee palveluntuottajan tai henkilön luotettavuuden arvioinnissa ottaa huomioon muun muassa se, jos palveluntuottaja tai 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainitut henkilöt ovat käyttäneet määräämisvaltaa yhteisössä, joka on viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana asetettu konkurssiin tai jonka konkurssi mainittuna aikana on rauennut varojen puutteessa. Konkurssin taustalla olevien syiden kattava ja luotettava selvittäminen on osoittautunut nykysäännöksillä hankalaksi. Konkurssiin johtavat seikat kävisivät parhaiten ilmi konkurssilain 9 luvun 2 §:n mukaisesta velallisselvityksestä, joka toimitetaan konkurssiasiamiehelle ja tallennetaan konkurssiasiamiehen asianhallintajärjestelmään. Konkurssiasiamiehen toimisto ehdotetaan tämän vuoksi lisättäväksi tahoihin, joilta Lupa- ja valvontaviranostolla olisi oikeus saada tietoja 45 §:n 1 momentin nojalla. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös Digi- ja väestötietovirasto, joka ylläpitää holhousasioiden rekisteriä.

Valvontalain 9 §:n mukaan palveluntuottajalla on oltava riittävästi toiminnan edellyttämää henkilöstöä. Lisäksi asiakas- ja potilastyöhön osallistuvaan henkilöstöön voi tarvittaessa sisältyä myös vuokratyönä tai alihankintana toiselta palveluntuottajalta hankittu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö. Tilanteessa, jossa on epäily siitä, pitävätkö palveluntuottajan rekisteröintiä varten antamat henkilöstöä koskevat tiedot paikkansa ja henkilöstöön on ilmoitettu kuuluvan myös vuokratyönä hankittuja henkilöstöä, voi valvontavirastolla olla tarve saada tietoja myös henkilöstöä vuokraavalta yritykseltä. Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi henkilöstöä vuokraavat yritykset. Pykälän 4 momentista seuraisi, että henkilöstöä vuokraavilla yrityksillä olisi oikeus ilman Lupa- ja valvontaviraston pyyntöä ja salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa Lupa- ja valvontavirastolle seikasta, joka voi vaarantaa asiakas- tai potilasturvallisuutta tai joka voi vaikuttaa valvottavan palveluntuottajan 6 §:ssä säädettyyn arviointiin.

Henkilötietojen käsittelyn perusteena olisi konkurssiasiamiehen toimiston, Digi- ja väestötietoviraston ja henkilöstöä vuokraavien yritysten osalta tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohta, joiden mukaan käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Tiedonsaantioikeus olisi tarpeen sen arvioimiseksi, täyttyvätkö valvontalaissa, erityisesti 6, 7 ja 9 §:ssä, säädetyt palveluntuottajaa koskevat edellytykset.

Tällä esityksellä esitetään säädettäväksi lain viranomaisvalvontaa koskevien säännösten soveltamisesta kunnan järjestämislain 6 §:ssä säädettyyn hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävään. Lisäyksen myötä Lupa- ja valvontavirasto valvoisi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen lisäksi myös kunnalle säädetyn hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevan vastuun täyttymistä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi kunnat, jotta Lupa- ja valvontavirastolla olisi oikeus saada niiltä maksutta ja salassapitosääntöjen estämättä mainitun valvontatehtävän suorittamista varten välttämättömät tiedot. Pykälän 5 momentissa säädetään palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan velvollisuudesta antaa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnastaan Lupa- ja valvontaviraston tämän lain mukaisen ohjaus- ja valvontatehtävän toteuttamiseksi välttämättömiksi katsottavia tietoja ja selvityksiä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä. Kunnat lisättäisiin myös 5 momenttiin, sillä niitä ei ole 4 §:ssä määritelty palvelunjärjestäjiksi.

Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin myös eräitä teknisiä päivityksiä. Pykälässä käytetty sana veroviranomainen korvattaisiin Verohallinnosta annetun lain (503/2010) 1 §:n mukaisella nimellä Verohallinto. Lisäksi momentista poistettaisiin valtion koulukodit. 1.10.2026 tulee voimaan laki Valtion lastensuojelulaitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta, jolla kumotaan valtion koulukoteja koskeva sääntely. Valtion lastensuojelulaitos sisältyy valvontalain 4 §:n mukaiseen palveluntuottajan määritelmään eikä sitä ole näin ollen tarpeen mainita 45 §:n 1 momentissa erikseen.

Oikeus saada tietoja mainituilta tahoilta koskisi myös sosiaali- ja terveysministeriötä. Sosiaali- ja terveysministeriö voi tarvita tietoja esimerkiksi silloin, jos Lupa- ja valvontaviraston toiminnasta ja menettelystä tehtäisiin kantelu.

Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus.47 a §.Valvontalakiin lisättäisiin uusi 47 a § Pohjanmaan hyvinvointialueen kansallisen asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijaviranomaisen tehtävästä sekä tehtävän ohjauksesta ja rahoituksesta. Pohjanmaan hyvinvointialue vastaa nykyisin keskittämisasetuksen 3 §:n 7 kohdan mukaisesti asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämisen ja suunnittelun kansallisen yhteensovittamisen tehtävistä, jotka rahoitetaan hyvinvointialueiden yleiskatteellisesta rahoituksesta. Tässä keskittämisasetuksen mukaisessa tehtävässä on kyse hyvinvointialueiden sisäisestä työstä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjänä ja tuottajana eli näihin lakisääteisiin palvelutehtäviin sisältyvästä suunnittelu- ja kehittämistyöstä, joka kuuluu kaikkien hyvinvointialueiden tehtäväalaan ja joissa on tarve hyvinvointialueiden omien toimenpiteiden yhteensovitukselle, koordinaatiolle ja tukipalveluille. Tämä tehtävä säilyisi edelleen Pohjanmaan hyvinvointialueella. Uudessa 47 a §:ssä säädettäisiin mainitut keskittämisasetuksen mukaiset tehtävät ylittävistä kansallisista asiantuntijatehtävistä, joita hyvinvointialueen yleiskatteellinen rahoitus ei kata ja jotka ulottuvat valtakunnan kaikkiin toimijoihin, joilla on tehtäviä asiakas- ja potilasturvallisuuden alalla.

Pykälän 1 momentin mukaan Pohjanmaan hyvinvointialue toimisi asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämistä varten asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijaviranomaisena. Tehtävä on nykytilassa määräaikainen ja valtionapuperusteinen tehtäväkokonaisuus, joka on muodostunut vuosittain erikseen päätetystä työstä. Se on ollut hallinnollisesti sijoitettu hyvinvointialueen yhteydessä toimivaan Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskukseen, joka hoitaa myös keskittämisasetuksessa hyvinvointialueelle säädettyjä tehtäviä. Vaikka tehtäväkokonaisuudet ovat erillisiä, niiden hoitaminen samassa organisaatiossa tuottaa merkittäviä synergiaetuja.

Pykälän 2 momentin mukaan Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen tehtävänä olisi kansallisen asiakas- ja potilasturvallisuuden strateginen seuranta, arviointi, suunnittelu, kehittäminen ja edistäminen. Tehtävät vastaisivat yleisesti sitä, millaisia tehtäviä on tähän saakka hoidettu vuosittaisen valtionavun turvin erikseen tarkemmin vuosittain tarkemmat tehtävät määritellen. Tehtäväala kattaisi vastaavasti sekä yksityisen että julkisen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluiden ynnä valtionhallinnon ja kolmannen sektorin alaan kuuluvien organisaatioiden toiminnan asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämiseksi, varmistamiseksi ja edistämiseksi. Asiantuntijatehtävässä olisi kyse eri tahojen toimenpiteiden yhteensovittamisen tuesta ja niiden toteuttamiseksi tarpeellisesta asiantuntijatiedosta ja -tuesta sekä toimenpiteiden seurannasta ja arvioinnista yhtenäisen tilannekuvan muodostamiseksi. Keskus voisi esimerkiksi vastata sosiaali- ja terveysministeriön tueksi kansallisen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian valmistelusta, strategian toimeenpanon yhteensovittamisesta ja tuesta sekä strategian toimeenpanon seurannasta ja arvioinnista. Kyseessä ei kuitenkaan olisi ohjaustehtävä, vaan eri viranomaiset ja muut organisaatiot toimisivat edelleen oman ohjaus- ja johtamisjärjestelmänsä sekä toimivaltansa mukaisesti ja voisivat toimintansa tueksi hyödyntää nyt ehdotettua asiantuntijatukea ja mahdollisuuksia yhteistyöhön. Jokainen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjä ja tuottaja, ohjaava viranomainen, valvova viranomainen sekä muu asiantuntijaviranomainen hyödyntäisi nyt ehdotettujen tehtävien mukaista työskentelyä itse päättämällään tavalla. Lisäksi hyvinvointialue hoitaisi muita sosiaali- ja terveysministeriön sille osoittamia asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijatehtäviä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen ohjauksesta siltä osin kuin keskus hoitaisi 2 momentissa tarkoitettuja tehtäviä. Momentin mukaan 2 momentissa tarkoitetuissa tehtävissä Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen toimintaa ohjaisi sosiaali- ja terveysministeriö. Hyvinvointialueen ohjauksesta säädetään muutoin hyvinvointialueesta annetun lain 11§:ssä, järjestämislain 21 §:ssä sekä pelastustoimen järjestämisestä annetun lain (613/2021) 7 §:ssä. Nyt ehdotettujen tehtävien ohjaus kohdistuisi siis juuri edellä 2 momentissa tarkoitettuihin kansallisiin tehtäviin eikä olisi sellaisenaan osa hyvinvointialueen muiden tehtävien ohjausta. Keskittämisasetuksen mukaisia hyvinvointialueiden omiin palvelujärjestelmiin liittyviä tehtäviä ohjattaisiin edelleen osana hyvinvointialueiden yleistä ohjausta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin 2 momentissa tarkoitettujen tehtävien rahoituksesta. Säännöksen mukaan Pohjanmaan hyvinvointialueelle maksettaisiin valtion varoista erilliskorvausta niistä tehtävistä, joita hyvinvointialueelle 2 momentissa tarkoitetuista tehtävistä aiheutuisi. Korvaus maksettaisiin hakemuksetta ennakkona valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa. Korvauksen käyttöön ja sen valvontaan, palauttamiseen ja takaisinperintään sekä tietojensaantiin ja tietojen luovuttamiseen sovellettaisiin valtionavustuslakia (688/2001). Ehdotetun 4 momentin mukaan erilliskorvaus maksettaisiin valtion talousarvion rajoissa. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että korvattavien kustannusten vuotuisesta enimmäismäärästä päättäisi viime kädessä hallituksen esitykseen perustuen talousarvion vuosittain päättävä eduskunta. Ohjaus sovitettaisiin sisällöllisesti vastaamaan tarpeita ja mahdollisuuksia käytettävissä olevan määrärahan puitteissa.

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset.52 §.Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtion mielisairaaloiden, Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Vankiterveydenhuollon yksikön, valtion liikelaitoksen, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen taikka evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon tai edellä mainittujen kirkkojen seurakunnan tai seurakuntayhtymän osalta lain 3 luku tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2032. Lain 3 luvun voimaantulon myöhentäminen julkisten palveluntuottajien osalta vuoden 2032 alkuun vastaisi 56 §:ssä ehdotettavaa siirtymäajan pidentämistä.

Julkisen palveluntuottajan rekisteröinti.56 §.Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että julkisen palveluntuottajan olisi annettava valvontaviranomaiselle 16 §:ssä tarkoitetut tiedot ennen 1.1.2032, jolloin lain 3 luku tulisi julkisten palveluntuottajien osalta voimaan. Tiedot tallennettaisiin Soteriin maksutta viimeistään 31.12.2034. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tehtäessä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus 1 päivän tammikuuta 2032 jälkeen tai jos 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisen jälkeen julkisen palveluntuottajan toimintaan tulee olennaisia muutoksia taikka julkinen palveluntuottaja rekisteröi uuden palveluyksikön, tällaisen ilmoituksen käsittelyyn sovellettaisiin lain 5 §:ää ja 3 lukua. Lisäksi momenttiin tehtäisiin tekninen muutos. Momentista poistettaisiin viittaus valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin. Rekisteriin viitattaisiin sen nimellä Soteri.

Voimaantulo.Lainkohta sisältäisi voimaantulosäännöksen, säännöksen lain soveltamisesta sekä siirtymäsäännöksiä. Ehdotettu laki olisi tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Lailla jatkettaisiin voimassa olevan lain 5 §:n 3 ja 4 momentin voimassaoloa. Lain 5 §:n 3 ja 4 momentti olisi voimassa vuoden 2030 loppuun saakka. Ehdotetun 3 momentin mukainen mahdollisuus aloittaa palvelutoiminta edellyttäisi käytännössä, että rekisteröintiä koskeva hakemus olisi tehty valvontaviranomaiselle laissa säädetyllä tavalla viimeistään 31.12.2030. Tällöin hakemuksen mukaista toimintaa saisi jatkaa 31.12.2030 jälkeen siihen saakka, kunnes asiassa on tehty rekisteröintipäätös. 5 §:n 3 momenttia sovellettaisiin lain voimaantultua tehtyihin hakemuksiin sekä lain voimaan tullessa valvontaviranomaisessa vireillä oleviin hakemuksiin.

7.2

Laki harmaan talouden selvitysyksiköstä

Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus 6 §.. Pykälän 36 momentin mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan valvontalain 7 §:ssä tarkoitetun palveluntuottajan hallintoelimiin kuuluvien henkilöiden ja toimitusjohtajan sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiesten ja kommandiittiyhtiössä vastuunalaisten yhtiömiesten luotettavuuden selvittämistä. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että velvoitteidenhoitoselvitys kattaisi laajemmin valvontalain 6 ja 7 §:n mukaisen palveluntuottajan yleisten edellytysten täyttymisen selvittämiseen ja luotettavuuden arviointiin liittyvät tiedonsaantitarpeet. Ehdotetun säännöksen mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laadittaisiin tukemaan valvontalain 6 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan yleisten edellytysten selvittämistä sekä 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista.

8

Voimaantulo

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.1.2027. Lakien olisi oltava voimassa 1.1.2027, jolloin väliaikaisen sääntelyn voimassaolo päättyy.

9

Toimeenpano ja seuranta

Väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana on tarkoitus seurata ja arvioida edelleen väliaikaisen sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia sekä mahdollisuuksia lain pysyvämmille muutoksille. Lain jatkokehittämisessä otetaan huomioon ne seikat, jotka ovat aiheuttaneet valvontaviranomaisille lisätyötä. Väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana sekä julkisten palveluntuottajien siirtymäajan aikana rekisteröintimenettelyä on tarkoitus kehittää edelleen. Rekisteröintimenettelyn sujuvoittamiseksi jatkotyössä tullaan arvioimaan tarvetta lain pysyvämmille muutoksille sekä voimassa olevien asetuksenantovaltuuksien mukaiselle alemmanasteiselle sääntelylle. Tällaiset muutostarpeet ja alemmanasteinen sääntely voivat liittyä rekisteröintimenettelyn ja siinä vaadittavan tietosisällön eriyttämiseen eri palvelualojen tai toiminnan laajuuden perusteella siten, kuin asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistaminen mahdollistaa. Muutostarpeita voi myös johtua tavoitteesta muodostaa Soterista niin sanottu master-rekisteri, johon voitaisiin kerätä keskitetysti ja kerralla kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajista tarvittavat perustiedot niin, että kyseisiä tietoja voitaisiin luovuttaa teknisten raja pintojen kautta tietoja tarvitseville muille viranomaisille ja että näin samoja tietoja ei tarvitsisi uudelleen pyytää palveluntuottajilta.

Kuten aiemmin esityksessä on tuotu esille, osana hallituksen Hyvän työn ohjelmaa luodaan materiaaleja työnantajien käyttöön koskien henkilöstön kielitaidon selvittämistä ja vahvistamista.

10

Suhde muihin esityksiin

10.1

Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Esityksessä valvontalain 24 §:än ehdotettavassa uudessa 3 momentissa viitataan lastensuojelulain 79 §:ään. Hallitus on valmistelemassa esitystä uudeksi lastensuojelulaiksi. Esityksellä toteutetaan lastensuojelulainsäädännön uudistamisen toinen vaihe. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle samanaikaisesti tämän esityksen kanssa. Mainitussa hallituksen esityksessä voimassa olevan lain pykälien numerointi muuttuu, joka tulee ottaa huomioon tämän esityksen käsittelyssä. Esityksiä yhteensovittaessa tulee myös ottaa huomioon, että lastensuojelulaissa on tarkoitus jatkossa käyttää sijaishuoltopaikka-käsitteen sijaan sijoituspaikan käsitettä.

Nyt käsillä olevassa esityksessä esitetään muutoksia valvontalain 4 §:n 8 kohtaan, jossa viitatut sosiaalihuoltolain 3 §:n 3 ja 6 kohdat on tarkoitus kumota ja korvata uudella 5 a §:llä osana valmisteilla olevaa sosiaalihuoltolain uudistusta. Hallituksen esitys laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle samanaikaisesti tämän esityksen kanssa. Eduskuntaa pyydetään ottamaan tämä huomioon esityksen käsittelyssä.

10.2

Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Esityksessä ehdotetaan, että lain rekisteröintiä koskevien säännösten voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta lykättäisiin neljällä vuodella. Hyvinvointialueiden rahoitukseen on julkisen talouden suunnitelmassa 2027-2030 varattu valvontalain mukaisiin velvoitteisiin valmistautumiseen sekä tietojen toimittamiseen rekisteröintiä varten 2,75 miljoonaa euroa vuodelle 2027. Rahoitukselle ei esityksen johdosta olisi tarvetta vielä vuonna 2027 vaan vasta vuonna 2031.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi Pohjanmaan hyvinvointialueen tehtävistä, ohjauksesta ja rahoituksesta kansallisena asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijaviranomaisena. Pohjanmaan hyvinvointialueelle maksettaisiin valtion varoista erilliskorvausta niistä ylimääräisistä kustannuksista, joita hyvinvointialueelle aiheutuu näistä tehtävistä. Erilliskorvausta maksettaisiin säännöksen mukaan valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa. Tehtävät on nykyisin rahoitettu erikseen määräaikaisena kehittämistyönä valtion talousarvioon erikseen varatulla vuosittaisella valtionapumäärärahalla, joka on 1,1 miljoonaa euroa vuonna 2026. Julkisen talouden suunnitelmassa toimintaan on varattu määräaikainen valtionapurahoitus vielä vuodelle 2027. Ehdotuksen mukaisesti tässä kehittämistyössä luotu tehtävä- ja toimintapohja vakiinnutettaisiin nykyiseen laajuuteensa, eli sen rahoitustarve olisi suuruudeltaan 1,1 miljoona euroa vuodessa. Esityksen johdosta toimintaan momentilla 33.60.36 Valtionavustus sosiaali- ja terveydenhuollon turvaamiseksi varattu 1,1 miljoonaa euroa siirrettäisiin momentille 33.60.34 Valtion korvaus erinäisistä terveydenhuollon kustannuksista.

11

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Asiakkaan ja potilaan kannalta keskeisimmät esitykseen liittyvät perusoikeudet ovat oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (7 §), henkilötietojen ja yksityiselämän suoja (10 §), oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin (17 §) sekä oikeus sosiaaliturvaan (19 §). Merkittävä perustuslain säännös on myös julkisen vallan velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen (22 §). Palveluntuottajan näkökulmasta on lisäksi otettava huomioon perustuslain 18 §:n 1 momentissa säädetty elinkeinonvapaus sekä perustuslain 6 §:ssä säädetty vaatimus yhdenvertaisuudesta.

Perusoikeussäännökset määräävät osaltaan tapaa, jolla sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisvelvollisuus on täytettävä ja miten sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa koskeva lainsäädäntö on toteutettava. Lasten perus- ja ihmisoikeuksien kannalta keskeisiä periaatteita, joiden toteutuminen tulee turvata, ovat YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja perustuslain perusteella syrjimättömyys, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus erityiseen suojeluun sekä oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen. Kun kyseessä on erityisen haavoittuvassa asemassa oleva lapsiryhmä, julkisen vallan perustuslain 22 §:n mukaiset positiiviset toimintavelvoitteet perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi korostuvat.

Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Säännöksen tarkoittama huolenpito tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalveluja, ja välttämättömällä huolenpidolla säännöksessä tarkoitetaan sen esitöiden mukaan muun ohella palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset (HE 309/1993 vp, s. 69/II). Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (HE 309/1993 vp, s. 71/II, ks. myös esim. PeVL 20/2004 vp, s. 2/II ja PeVL 30/2013 vp, s. 3/I). Lauseke lailla toteutettavasta tarkemmasta sääntelystä jättää lainsäätäjälle liikkumavaraa oikeuksien sääntelyssä ja viittaa siihen, että perusoikeuden täsmällinen sisältö määräytyy perusoikeussäännöksen ja tavallisen lainsäädännön muodostaman kokonaisuuden pohjalta (PeVM 25/1994 vp, s. 5-6). Perustuslain säännöksellä ei määritellä palvelujen järjestämistapaa vaan sillä velvoitetaan julkinen valta turvaamaan palvelujen saatavuus (HE 309/1993 vp, s. 71/I, ks. myös esim. PeVL 20/2004 vp, s. 2/II).

Ehdotetulla lailla jatkettaisiin väliaikaista sääntelyä, jonka nojalla yksityisten elinkeinonharjoittajien ja muiden verrattavassa asemassa olevien pienten palveluntuottajien on ollut mahdollista aloittaa toimintansa tai toteuttaa jo rekisteröityyn toimintaan olennainen muutos ennen lain mukaista rekisteröintipäätöstä. Väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuuluvat palveluntuottajat muodostavat merkittävän osan valvontaviranomaisessa vireillä olevista hakemuksista. Väliaikaista sääntelyä on katsottu olevan perusteltua jatkaa siihen saakka, kunnes hakemusten käsittelyajoissa saavutetaan 4 viikon tavoite. Esityksen tavoitteena on turvata henkilöstön ja palvelujen saatavuutta tilanteessa, jossa palveluntuottaja joutuisi muutoin odottamaan rekisteröintipäätöstä huomattavasti pidempään. Lisäksi lykättäisiin palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröintiä koskevien säännösten voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta. Julkisten palveluntuottajien rekisteröinnin on voimassa olevan sääntelyn mukaisesti ja nykyisen siirtymäajan jälkeen sekä valvontaviranomaisen nykyisillä niukkenevilla voimavaroilla arvioitu olevan yksityisten palveluntuottajien rekisteröintimenettelyn sujuvuuden näkökulmasta riski, jonka vuoksi siirtymäaikaa on katsottu olevan perusteltua jatkaa. Siirtymäajan jatkaminen myös mahdollistaisi rekisteröintimenettelyn kehittämisen ja sujuvoittamisen. Myös tällä voidaan arvioida olevan pidemmällä aikavälillä palveluja turvaava vaikutus, kun rekisteröintihakemusten käsittelyajat lyhenisivät ja palvelutoiminta voitaisiin aloittaa nopeammin. Käsittelyaikojen lyhentämisellä voidaan myös edistää perustuslain 21 §:ssä säädetyn hakemuksen viivytyksetöntä ja asianmukaista käsittelyä koskevan vaatimuksen täyttymistä.

Valvontalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 299/2022 vp) säätämisjärjestysperusteluiden mukaan valvontalain 2 luvussa säädettyjen palveluntuottajaa ja toimintaa koskevien edellytysten täyttyessä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaille ja potilaille mahdollistettaisiin riittävät, laadukkaat ja turvalliset palvelut. Samoin 3 luvussa säännökset palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröinnistä toimivat ennakkovalvontana, jonka avulla voitaisiin edistää muun muassa laadukkaita palveluja sekä asiakas- ja potilasturvallisuutta. Myös lukuun 4 sisältyvien palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan omavalvontaa koskevien säännösten tarkoituksena olisi varmistaa asiakkaille ja potilaille riittävät, laadukkaat ja turvalliset palvelut. Nyt käsillä olevalla esityksellä ehdotetaan myöhennettäväksi lain 3 luvun voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta. Lain 56 §:n mukaan valvontaviranomainen tallentaa julkisen palveluntuottajan antamat tiedot valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin maksutta. Kyse on teknisluonteisesta tietojen tallentamisesta, jonka yhteydessä rekisteröinnin edellytyksiä ei ole ollut tarkoitus lähtökohtaisesti arvioida. Siten voimassa olevan lain mukaisena siirtymäaikana tehtävä julkisten palveluntuottajien vieminen rekisteriin ei sinänsä varmista niiden toiminnan asianmukaisuutta. Julkisten palveluntuottajien on kuitenkin tullut valvontalain voimaantulosta lähtien noudattaa palveluntuottajaa ja toimintaa koskevia edellytyksiä. Julkisiin palveluntuottajiin sovelletaan siirtymäajasta huolimatta valvontalain omavalvontaa ja viranomaisvalvontaa koskevia säännöksiä. Julkisiin palveluntuottajiin voidaan näin ollen kohdistaa toiminnanaikaista ohjausta ja valvontaa. Näin ollen julkisten palveluntuottajien siirtymäajan jatkamisella ei ole arvioitu olevan asiakas- ja potilasturvallisuutta heikentäviä vaikutuksia.

)Valvontalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa lakiehdotusta käsiteltiin myös perustuslain 6 §:n sisältämän oikeudellista yhdenvertaisuutta koskevan vaatimuksen näkökulmasta. Hallituksen esityksen mukaan lainsäädännössä on tärkeää ottaa huomioon asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisuus riippumatta siitä, kuka on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottaja. Hallituksen esityksessä viitattiin tältä osin siihen, että laissa säädettäisiin pääosin samat toimintaedellytykset sekä julkisille että yksityisille palveluntuottajille, joten asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisuus sosiaali- ja terveyden huollon palveluissa vahvistuisi. Myös palvelujen alueelliset erot vähenisivät, kun palveluntuottajien toimintaedellytykset yhtenäistyvät. Mainitussa hallituksen esityksessä viitattiin myös täsmennettyyn omavalvontaan sekä laillisuusvalvontaan, jonka yhdenmukaisilla tulkinnoilla voitaisiin edistää maan eri osissa olevien asukkaiden yhdenvertaista kohtelua ja heidän tosiasiallisia mahdollisuuksiaan saada perusoikeuksien kannalta välttämättömiä palveluja. Perustuslakivaliokunta ei esitystä koskevassa lausunnossaan (PeVL 96/2022 vparvioinut esitystä edellä mainitusta näkökulmasta. Rekisteröinnin poistamista koskevan ehdotuksen osalta valiokunta toi kuitenkin esille pitävänsä selvänä, että myös julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulee valvoa asianmukaisesti ja että toiminnan epäkohtiin tulee puuttua. Kuten edellä on todettu, on julkisten palveluntuottajien tullut valvontalain voimaantulosta lähtien noudattaa rekisteröintivelvollisuutta lukuun ottamatta samoja palveluntuottajaa ja toimintaa koskevia edellytyksiä kuin yksityisten palveluntuottajien. Julkisiin palveluntuottajiin sovelletaan siirtymäajasta huolimatta valvontalain omavalvontaa ja viranomaisvalvontaa koskevia säännöksiä ja niihin voidaan kohdistaa yksityisten palveluntuottajien tavoin myös toiminnanaikaista ohjausta ja valvontaa. Julkisten palveluntuottajien toimittamien tietojen tallentamisessa voimassa olevan siirtymäsääntelyn mukaisesti Soteriin on kyse teknisluonteisesta tietojen tallentamisesta, jonka yhteydessä rekisteröinnin edellytyksiä ei ole ollut tarkoitus lähtökohtaisesti arvioida. Edellä kuvatut näkökohdat huomioon ottaen siirtymäajan jatkamisella ei ole arvioitu olevan vaikutusta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisuuteen.

Perustuslain 7 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaista turvallisuutta koskeva säännös turvaa kyseistä oikeushyvää julkisen vallan itse toimeenpanemilta loukkauksilta, mutta edellyttää myös valtiolta säädössuojaa oikeuksien turvaamiseksi ulkopuolisia loukkauksia vastaan. Erityisesti henkilökohtainen turvallisuus korostaa julkisen vallan positiivisia toimintavelvoitteita yhteiskunnan jäsenten suojaamiseksi heihin kohdistuvilta oikeudenvastaisilta teoilta. Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lasten huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Hyvinvoinnin edistäminen kattaa myös suojan väkivaltaa, alistamista ja hyväksikäyttöä vastaan (HE 309/1993 vp). YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59/1991) keskeinen periaate on, että lasten etu tulee aina asettaa ensisijalle, kun tehdään heitä koskevia viranomaispäätöksiä, lakeja tai yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja. Sopimuksen mukaan lapsia on suojattava erityisesti väkivallalta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä (19 ja 34 artiklat). Ehdotettua väliaikaista sääntelyä mahdollisuudesta aloittaa palvelutoiminta ennen lain mukaista rekisteröintipäätöstä ei sovellettaisi palveluntuottajaan, jonka tulee toimittaa ensi kerran valvontaviranomaiselle nähtäväksi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu rikosrekisteriote muulta kuin työsopimussuhteiseen henkilöstöön kuuluvalta. Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetussa laissa säädetään, että jos sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan toimialaan kuuluu palvelujen antaminen alaikäiselle, tulee palveluntuottajan antaa Lupa- ja valvontavirastolle nähtäväksi muuhun kuin työsopimussuhteiseen henkilökuntaan kuuluvalta henkilöltä, jolle kuuluu 2 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä, rikosrekisterilain (770/1993) 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ote rikosrekisteristä rekisteröintihakemuksen yhteydessä valvontalain 16 §:n 2 momentin 7 kohdassa säädetyn mukaisesti. Muussa kuin työsopimussuhteessa olevalla henkilöllä tarkoitetaan esimerkiksi palveluntuottajana toimivaa yrittäjää, jonka tehtäviin palveluyksikössä kuuluu lasten kanssa työskentelyä. Tällainen palveluntuottaja ei voisi aloittaa jatkossakaan toimintaansa ehdotetun 3 momentin nojalla, vaan siihen sovellettaisiin tavallista rekisteröintimenettelyä. Säännöksen tarkoituksena on turvata lasten erityinen suojelu sosiaali- ja terveyspalveluissa varmistamalla, että lasten kanssa työskentelevän, muun kuin työsopimussuhteisen henkilön rikostausta selvitettäisiin asianmukaisesti ennen palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintiä koskevaa päätöstä ja toiminnan aloittamista. Rikosrekisteritietojen käyttäminen osana palveluntuottajan rekisteröinnin yhteydessä tehtävää palveluntuottajan soveltuvuuden harkintaa ei sinänsä suojaa lapsia seksuaalista hyväksikäyttöä tai muuta vakavaa rikollisuutta vastaan. Taustatietojen selvittämisellä voidaan kuitenkin osaltaan parantaa mahdollisuuksia luoda lapsille mahdollisimman turvallinen kasvuympäristö.

Perustuslain 17 §:n 2 momentin mukaan jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Edelleen perustuslain 17 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Säännös edellyttää paitsi kielten muodollisesti yhdenvertaista kohtelua myös suomen- ja ruotsinkielisen väestön tosiasiallisen tasa-arvon turvaamista muun muassa yhteiskunnallisten palvelujen järjestämisessä (PeVL 21/2009 vp). Saman pykälän 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään saamen kielilailla. Tärkein kansalliskielten käyttöä koskeva laki on kielilaki, mutta kielellisistä oikeuksista säädetään myös erityislainsäädännössä. Lisäksi lailla säädetään julkisyhteisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta ja sen osoittamisesta. Järjestämislaissa säädetään hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kielestä. Lisäksi potilaslaissa sekä asiakaslaissa säädetään velvollisuudesta ottaa huomioon potilaan tai asiakkaan kieli eri tilanteissa. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laissa edellä kuvattua lainsäädäntöä täydentävästi palveluntuottajan velvollisuudesta huolehtia siitä, että sen henkilöstöllä on tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Myös palvelunjärjestäjän olisi ehdotuksen mukaan omavalvonnassa varmistettava, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavan palveluntuottajan henkilöstöllä on riittävä kielitaito palvelujen tuottamiseksi kielilainsäädännössä ja muussa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Esityksen voidaan arvioida välillisesti edistävän kielellisten oikeuksien toteutumista. Omakielisen palvelun saatavuus voi myös edellä jaksossa 4.2.6.2 kuvatulla tavalla edistää riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan oikeuden toteutumista sekä perustuslain 6 §:n yhdessä 19 §:n kanssa edellyttämää palvelujen yhdenvertaista saatavuutta.

Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Säännöksellä on vapausoikeudellinen luonne, ja siinä vahvistetaan myös yrittämisen vapauden periaate. Palveluntuottajalle valvontalailla asetettavat toimintaedellytykset, rekisteröintivelvollisuus ja valvonta aiheuttavat rajoituksia muun muassa elinkeinonvapaudelle. Näitä on arvioitu 18 §:n 1 momentissa säädetyn elinkeinovapauden kannalta valvontalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 299/2022 vp) ja sen johdosta annetussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 96/2022 vp). Nyt käsillä olevan esityksen tavoitteena on mahdollistaa väliaikaisesti jatkossakin elinkeinon harjoittaminen rekisteröintimenettelyn kestäessä pienimuotoisessa, asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta vähäriskisessä palvelutoiminnassa ja sen voidaan siten katsoa myös edistävän elinkeinon harjoittamisen ja yrittämisen vapauden toteutumista. Palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröintiä koskevien säännösten voimaantulon lykkäämisellä julkisten palveluntuottajien osalta on tarkoitus mahdollistaa rekisteröintimenettelyn kehittäminen ja vakiinnuttaminen, jolla voidaan vastaavasti arvioida olevan pidemmällä aikavälillä elinkeinon harjoittamista ja yrittämistä turvaava vaikutus, kun rekisteröintihakemusten käsittelyajat lyhenisivät ja palvelutoiminta voitaisiin aloittaa nopeammin.

Väliaikaista sääntelyä sovellettaisiin vain yksityisiin elinkeinonharjoittajiin ja niihin rinnastettavissa oleviin pieniin palveluntuottajiin. Väliaikaisella sääntelyllä ei myöskään poikettaisi muuten lain mukaisesta rekisteröintivelvollisuudesta, vaan myös väliaikaisen sääntelyn piiriin kuuluvan palveluntuottajan tulisi hakea lain mukaista rekisteröintiä, ja viime kädessä oikeus tuottaa palveluja olisi riippuvainen rekisteröintiä koskevasta päätöksestä. Valvontalailla ja osaltaan myös rekisteröitymisvelvollisuudella on pyritty varmistamaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilasturvallisuutta ja laadultaan hyviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Rekisteröitymisvelvollisuudelle onkin perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan ollut hyväksyttävät perustuslain 19 §:ään ja viime kädessä myös perustuslain 7 §:ään kytkeytyvät perusteet (PeVL 96/2022 vp, s. 2). Siten myös ehdotetun väliaikaisen sääntelyn rajaamista asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta mahdollisimman vähäriskiseen palveluntoimintaan voidaan hallituksen käsityksen mukaan pitää perusteltuna, vaikka se tosiasiassa asettaisi erikokoiset palveluntuottajat keskenään eriarvoiseen asemaan. Ehdotetulla sääntelyllä luotava väliaikainen mahdollisuus aloittaa palvelutoiminta on kuitenkin pyritty ulottamaan kaikkiin verrattavassa asemassa oleviin palveluntuottajiin turvaten näin palveluntuottajien yhdenvertaisuus perustuslain 6 §:n edellyttämällä tavalla. Vaikka mainittu yhdenvertaisuussäännös koskee perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan lähtökohtaisesti vain ihmisiä, on perustuslakivaliokunta kuitenkin katsonut yhdenvertaisuusperiaatteella voivan olla merkitystä myös oikeushenkilöitä koskevan sääntelyn arvioinnissa etenkin silloin, kun sääntely voi vaikuttaa välillisesti luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan (PeVL 11/2012 vp, s. 2, PeVL 37/2010 vp, s. 3/I). Näin arvioidaan olevan nyt kyseessä olevassa esityksessä, jossa ehdotettu väliaikainen sääntely koskisi yksityisiä elinkeinonharjoittajia ja muita yritysmuotoisia yhden hengen yrityksiä ja esityksen vaikutukset niiltä osin kohdentuisivat siten nimenomaan yksittäisiin luonnollisiin henkilöihin.

Perustuslakivaliokunta on elinkeinotoiminnan sääntelyn yhteydessä vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä. Sen vuoksi valiokunta on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamisen mahdollisuuden vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen. (Ks. esim. PeVL 46/2016 vp, s. 3 ja PeVL 13/2014 vp, s. 2.) Esityksessä säädetään mahdollisuudesta aloittaa toiminta ennen rekisteröintipäätöksen saamista. Mikäli tällaisessa tilanteessa rekisteröintipäätös olisi hylkäävä, tulisi toiminta lopettaa. Kyse ei kuitenkaan hallituksen näkemyksen mukaan olisi luvan peruuttamiseen rinnastettavasta tilanteesta. Tilanne eroaisi jo myönteisen rekisteröintipäätöksen saanutta palveluntuottajaa koskevasta tilanteesta erityisesti siinä, että kyseessä olisi hakijan omaan arvioon perustuva toiminnan alkaminen, johon sisältyisi väistämättä tietty riskin toiminnan jatkuvuudesta siksi, että toiminnan jatkaminen olisi viime kädessä riippuvainen rekisteröintiä koskevasta päätöksestä. Tarkoitus ei myöskään ole asettaa väliaikaisen sääntelyn piiriin kuuluvia hakijoita rekisteröintimenettelyssä muita hakijoita parempaan asemaan. Toisaalta väliaikaisen sääntelyn piiriin kuuluvan palveluntuottajan hakemuksen käsittelyssä, vastaavasti kuin muiden rekisteröintihakemusten käsittelyssä, tulisi ennen hylkäävää päätöstä pyytää hakijalta tarvittaessa lisäselvitystä tai ohjata hakijaa muuttamaan toimintaansa, mikäli hakemuksessa ilmoitettujen tietojen perusteella valvontaviranomainen katsoisi, että toiminta ei esitetyssä muodossaan täytä lain sille asettamia vaatimuksia (HE 299/2022 vp, s. 104).

Perustuslain 10 §:ssä säädetään yksityiselämän suojasta. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Pykälän 1 momentissa on myös henkilötietojen suojaa koskeva sääntelyvaraus. Säännös viittaa tarpeeseen lainsäädännöllä varmistaa yksilön oikeusturva ja yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelyssä, rekisteröinnissä ja käyttämisessä. Perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissa todennut perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Näitä ovat lailla säätäminen, lain täsmällisyys ja tarkkarajaisuus sekä rajoituksen hyväksyttävyys ja suhteellisuus.

Esityksessä ehdotetaan, että palvelunjärjestäjän valvontalain 24 §:ssä säädettyyn ohjaus- ja valvontavelvollisuuteen liittyviä toimivaltuuksia laajennettaisiin muualla lainsäädännössä säädettyihin hyvinvointialueen valvontatehtäviin lisäämällä lakiin säännös, jonka mukaan mitä hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä säädetään hyvinvointialueen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta, sovellettaisiin myös sijoitushyvinvointialueeseen sen hoitaessa sille lastensuojelulain 79 §:n 2 momentissa säädettyä sijoitushuoltopaikan toiminnan valvontaa. Säännöksellä huolehdittaisiin siitä, että hyvinvointialueella on sille laissa säädetyn lastensuojelun sijaishuollon valvontatehtävän hoitamiseksi välttämättömät tiedonsaantioikeudet ja tarkastusoikeus. Hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:n mukaan tarkastus voi kohdistua myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin, jos tarkastaminen on välttämätöntä asiakkaan aseman ja oikeuksien sekä asianmukaisten palvelujen turvaamiseksi. Tämä tarkoittaisi puuttumista perustuslain 10 §:ssä säädettyyn kotirauhansuojaan. Kyseistä puuttumista tulee arvioida ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö (esimerkiksi PeVL 30/2014 vp, PeVL 40/2002 vp). Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt säännöksiin kirjattavaksi, että tarkastus asunnossa voidaan toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi (PeVL 46/2001 vp, s. 3/II). Viranomaisen on lisäksi tarkastustoiminnassaan noudatettava hallintolain (434/2003) säännöksiä muun muassa tarkastuksista ja niissä noudatettavasta menettelystä. Perustuslailla turvatun kotirauhan suojaan puuttuminen on täytettävä myös muut perusoikeusrajoituksen edellytykset, mukaan lukien vaatimuksen rajoituksen hyväksyttävyydestä sekä oikeasuhtaisuudesta. Hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:n mukainen hyvinvointialueen tarkastusoikeus on säännöksessä tarkoitetussa henkilön kotirauhan suojaan puuttuvassa tilanteessa sidottu välttämättömyyttä osoittaviin edellytyksiin. Tarkastusta pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin voidaan pitää välttämättömänä esimerkiksi silloin, kun on tarve varmistaa, että sijaishuollossa oleva lapsi saa perustuslain 19 §:n 1 ja 3 momentin vaatimukset täyttävää hoitoa ja huolenpitoa ja että asumiseen varattu tila on lapsen tarpeisiin nähden sopiva ja turvallinen. Tarkastukseen voidaan katsoa olevan edellä kuvattu hyväksyttävä peruste. Lisäksi hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:n mukaan tarkastukseen sovelletaan muutoin, mitä hallintolain 39 §:ssä säädetään.

Hyvinvointialueen valvontatehtävään liittyvän tiedonsaantioikeuden ja siten henkilötietojen käsittelyn perusteena olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaan käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Tiedonsaantioikeus olisi tarpeen hyvinvointialueen säännöksessä tarkoitettujen valvontatehtävien hoitamiseksi.

Laissa ehdotetaan säädettäväksi palvelunjärjestäjän oikeudesta saada ja käyttää salassapitosäännösten estämättä omavalvonnan toteuttamiseksi välttämättömiä asiakastietoja. Henkilötietojen luovutus ja käsittely perustuisi tällöin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan sekä 9 artiklan 2 kohdan h-alakohtaan ja edellyttäisi, että käsittelyssä noudatetaan 9 artiklan 3 kohdassa esitettyjä edellytyksiä ja suojatoimia. 9 artiklan 3 kohdan mukaan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja kuten terveystietoja voidaan käsitellä 2 kohdan h alakohdassa esitettyihin tarkoituksiin, kun kyseisiä tietoja käsittelee tai niiden käsittelystä vastaa ammattilainen, jolla on lakisääteinen salassapitovelvollisuus unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tai kansallisten toimivaltaisten elinten vahvistamien sääntöjen perusteella, taikka toinen henkilö, jota niin ikään sitoo lakisääteinen salassapitovelvollisuus unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön tai kansallisten toimivaltaisten elinten vahvistamien sääntöjen perusteella. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyn periaatteista kuten salassapidosta ja vaitiolovelvollisuudesta sekä käyttöoikeuksista säädetään asiakastietolaissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja mahdollisuus luovuttaa tietoja ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus tietojen välttämättömyydestä. (Ks. esim. PeVL 31/2017 vp, PeVL 42/2016 vp, PeVL 38/2016 vp ja PeVL 71/2014 vp). Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (PeVL 62/2010 vp ja PeVL 59/2010 vp). Yksittäistä asiakasta koskevia tietoja voitaisiin käsitellä vain rajallisissa tilanteissa, jos valvontatoimenpide ei muutoin olisi mahdollinen. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen tietojen minimoinnin periaate velvoittaa palvelunjärjestäjää harkitsemaan, missä omavalvonnan tehtävissä sen on tarpeen käsitellä asiakastietoja ja kuinka laajasti.

Lisäksi ehdotuksen mukaan täydennettäisiin valvontalain 45 §:n listaa niistä tahoista, joilta valvontaviranomaisella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä valvontatehtäviensä suorittamista varten välttämättömät tiedot. Lakiehdotus on myös siltä osin merkityksellinen perustuslain 10 §:ssä turvatun henkilötietojen ja yksityisyydensuojan kannalta. Perustuslakivaliokunta on käsitellyt mainitun säännöksen perustuslainmukaisuutta lausunnossaan PeVL 96/2022 vp. Lausunnossaan perustuslakivaliokunta toteaa aiemassa arvioinnissaan koskien viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä kiinnittäneensä huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen (PeVL 15/2018 vp). Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp, s. 2—3). Mikäli ehdotetut säännökset tietojen luovutuksesta ovat kohdistuneet myös arkaluonteisiin tietoihin, on tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä ollut sääntelyn täsmentäminen selostetun perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi (PeVL 38/2016 vp, s. 3). Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (ks. esim. PeVL 71/2014 vp, s. 3/I, PeVL 62/2010 vp, s. 4/I ja PeVL 59/2010 vp, s. 4/I).

Perustuslakivaliokunta piti tuolloin hallituksen esitykseen HE 299/2022 vp sisältynyttä säännöstä, joka ehdotetussa muodossa olisi ulottunut lähtökohtaisesti kaikkiin viranomaisiin ja muihin julkisoikeudellisiin yhteisöihin, välttämättömyyskriteeristä huolimatta ongelmallisen laajana. Valiokunta piti säännöksen täsmentämistä olennaisesti edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. (PeVL  96/2022 vp.) Säännöstä täsmennettiin valiokunnan edellyttämällä tavalla niin, että se sisältää välttämättömyyskriteerin lisäksi tyhjentävän listauksen kaikista niistä tahoista, joihin se ulottuu. Tuota listaa on tällä esityksellä tarkoitus täydentää eräillä tahoilla, joilta valvontaviranomaiselta olisi jo säännöksessä listattujen tahojen lisäksi ja säännöksessä säädetyin edellytyksin oikeus saada tietoja.

Edellä esitetyn perusteella hallituksen käsitys on, että ehdotukset ovat perustuslain mukaisia ja niiden voidaan osaltaan arvioida tukevan julkisen vallan perustuslain 22 §:n mukaista velvoitetta turvata perusoikeuksien toteutuminen.

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset: