Eduskuntapeili
Toinen näkökulma Eduskunnan avoimeen dataan.
keskiviikkona 23. syyskuuta 2026


Tarkasteluhetki22.9.2026nykyhetki
äänestyspäiväkeskustelumuu istunto
22.9.2026 · 2026/85

HE 176/2026 vp — Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen sekä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta — Eduskuntapeili
Asiakirjat ›  HE 176/2026 vp
HE 176/2026 vpHallituksen esitys

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen sekä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta

Asian kulku

Asiakirjan sisältö59 829 merkkiä
Mistä tässä on kyse?
Tiivistelmä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöstä sekä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia.

Esityksessä ehdotetaan, että kuntien valtionosuusprosenttia alennettaisiin 0,67 prosenttiyksiköllä. Vuoden 2027 alusta lukien valtionosuus olisi 25,05 prosenttia ja kuntien omarahoitusosuus 74,95 prosenttia. Valtionosuustehtävien muutokset korottaisivat valtionosuusprosenttia 0,26 prosenttiyksiköllä. Vuodelle 2027 tehtävän kustannustenjaon tarkistuksen vaikutus valtionosuusprosenttiin olisi 0,01 prosenttiyksikköä. Valtionosuuteen kohdistuisi lisäksi valtiontalouden sopeutustoimista johtuvia vähennyksiä, jotka alentaisivat valtionosuusprosenttia. Peruspalvelujen valtionosuuteen tehtävän indeksikorotuksen vaikutusta rajoitettaisiin 2,8 prosenttiyksiköllä. Tämä vähentää valtionosuutta 91,2 miljoonalla eurolla, minkä vaikutus valtionosuusprosenttiin olisi -0,76 prosenttiyksikköä. Kuntien tehtävien ja normien keventämiseen liittyvä vähennys siirrettäisiin määräaikaisista vähennyksistä valtionosuusprosenttiin. Vähennyksen määrää pienentävänä otettaisiin huomioon vuonna 2027 tehtävät päätösperäiset toimet, jolloin vähennyksen määrä on 21 miljoonaa euroa. Tämä vaikuttaa valtionosuusprosenttiin -0,18 prosenttiyksiköllä.

Vuonna 2026 määräaikaisena toteutettu 75 miljoonan euron valtionosuuden vähennys muutettaisiin toistaiseksi voimassa olevaksi. Vähennyksen kohdentamistapaa jatkettaisiin vuonna 2026 toteutetun kohdentamistavan mukaisesti. Vähennys olisi prosentuaalisesti yhtä suuri osuus kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta siten, että vähennysten yhteismäärä on 75 miljoonaa euroa. Prosentuaalista osuutta laskettaessa ei kuitenkaan otettaisi huomioon niiden kuntien peruspalvelujen valtionosuutta, joiden peruspalvelujen valtionosuus on nolla euroa tai negatiivinen, eikä vähennystä kohdennettaisi näihin kuntiin. Vuonna 2027 vähennyksen määrä olisi 2,1 prosenttia.

Lisäksi lakiin tehtäisiin eräitä teknisluonteisia tarkistuksia.

Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.

Perustelut

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

1.1

Tausta

Kunnan peruspalvelujen valtionosuusprosentista sekä valtionosuuteen tehtävistä määräaikaisista lisäyksistä ja vähennyksistä säädetään vuosittain muuttamalla kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia (618/2021, jäljempänä valtionosuuslaki).

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa on linjattu kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen tehtävän indeksikorotuksen yhden prosenttiyksikön jarrusta vuosille 2024–2027. Hallitus päätti kevään 2026 kehysriihen yhteydessä, että kuntien peruspalvelujen valtionosuuksien indeksijarrun tasoa korotetaan 2,8 prosenttiyksikköön vuodelle 2027, mikä kasvattaa valtionosuudesta tehtävää vähennystä 60 miljoonalla eurolla. Hallitus linjasi samalla vähennyksen toteuttamistavasta. Vähennys kunnan valtionosuuteen toteutetaan siten, että vähennys on asukasta kohden yhtä suuri euromääräisesti.

Hallitus päätti vuoden 2025 kehysriihen yhteydessä, että osana uusia sopeutustoimia kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin kohdistetaan 75 miljoonan euron, eli noin 2 prosentin vähennys. Vähennys linjattiin toteutettavaksi vuonna 2026 määräaikaisesti siten, ettei vähennys kasvata kuntien välisiä suhteellisia eroja valtionosuuksissa, eikä vähennystä kohdenneta niiden kuntien valtionosuuteen, joiden peruspalvelujen valtionosuus on negatiivinen. Vähennyksen pysyvästä kohdennustavasta oli tarkoitus päättää tuolloin valmisteilla olleen valtionosuusuudistuksen yhteydessä. Kevään 2026 kehysriihen yhteydessä hallitus päätti, että pysyväksi päätetyn 75 miljoonan euron vähennyksen kohdentamista jatketaan vuodesta 2027 lukien kehysriihessä 2025 linjatulla tavalla siten, että vähennys on yhtä suuri prosentuaalinen osuus kunkin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta, eikä vähennystä kohdenneta niiden kuntien valtionosuuteen, joiden valtionosuus on negatiivinen.

1.2

Valmistelu

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä.

Esitykseen sisältyvistä indeksikorotuksen rajoittamisesta 2,8 prosenttiyksiköllä ja 75 miljoonan euron vähennyksestä järjestettiin kirjallinen lausuntokierros 30.6.-28.8.2026. Lausuntopyyntö lähetettiin keskeisille ministeriöille, Manner-Suomen kunnille ja Suomen Kuntaliitto ry:lle. Lausuntopyyntö julkaistiin lausuntopalvelu.fi:ssä, jolloin kenellä tahansa oli mahdollisuus antaa esitysluonnoksesta lausunto.

Kustannustenjaon tarkistukseen liittyen on käyty valtionosuuslain 44 §:ssä tarkoitetut neuvottelut. Esitys on käsitelty kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa 8.9.2026.

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa vm.fi/hankkeet tunnuksella VM048:00/2026.

2

Nykytila ja sen arviointi

Valtionosuuslaissa säädetään valtionosuudesta, jota kunnille myönnetään lain 1 §:ssä tarkoitettujen valtionosuustehtävien käyttökustannuksiin. Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskemisen perusteina käytetään valtionosuustehtävien laskennallisia kustannuksia sekä syrjäisyyden, työpaikkaomavaraisuuden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, asukasmäärän kasvun ja saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosien määräytymisperusteita.

Kunnalle myönnetään valtionosuutta valtionosuustehtävien järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin euromäärä, joka saadaan laskemalla yhteen valtionosuuslain 6—12 §:n mukaisesti määräytyvät laskennalliset kustannukset ja vähentämällä saadusta summasta 21 §:ssä tarkoitettu kunnan omarahoitusosuus. Näin saatuun euromäärään lisätään 13—17 §:ssä tarkoitetut syrjäisyyden, työpaikkaomavaraisuuden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, asukasmäärän kasvun sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosat. Kunnalle myönnettävän peruspalvelujen valtionosuuden määrään vaikuttavat myös verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus, josta säädetään valtionosuuslain 4 luvussa, sekä valtionosuuteen tehtävät lisäykset ja siitä tehtävistä vähennykset, joista säädetään 5 luvussa.

Laskennallisten kustannusten ja lisäosien perushinnat säädetään vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Laskennallisten kustannusten perushinnoissa otetaan huomioon valtionosuustehtävien laajuuden ja laadun arvioidut muutokset, kustannustason arvioidut muutokset sekä valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistamiseksi vuosittain tehtävät tarkistukset. Lisäosien perushinnoissa otetaan huomioon kustannustason arvioidut muutokset.

Vuonna 2026 kuntien valtionosuus on 25,72 prosenttia laskennallisista kustannuksista ja kuntien omarahoitus on 74,28 prosenttia. Valtionosuusprosentti määrittää laskennallisten kustannusten jakautumisen valtion ja kuntien välillä koko maan tasolla. Kunnan omarahoitusosuus on kaikissa kunnissa asukasta kohden yhtä suuri. Kunnan omarahoitusosuus asukasta kohden saadaan vähentämällä kaikkien kuntien 6–12 §:n mukaisten laskennallisten kustannusten yhteismäärästä valtionosuusprosentin mukainen osuus ja jakamalla näin saatu euromäärä maan asukasmäärällä.

Kunnille säädettävissä uusissa ja laajentuvissa valtionosuustehtävissä valtionosuus on 100 prosenttia uusien ja laajentuvien tehtävien laskennallisista kustannuksista, ellei valtionosuustehtäviin tehdä vastaavan suuruisia vähennyksiä. Valtionosuustehtävien laajuuden tai laadun muutos otetaan huomioon, jos se aiheutuu asianomaisesta valtionosuustehtävää koskevasta laista tai asetuksesta, lakiin tai asetukseen perustuvasta valtion viranomaisen määräyksestä tai valtion talousarviosta.

Kustannustason muutos määräytyy kuntien peruspalveluiden hintaindeksin mukaisesti. Hintaindeksi perustuu opetus- ja kulttuuritoimen käyttömenoilla painotettuun kustannustason muutokseen. Hintaindeksin laskennasta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Hallitusohjelman mukaisesti kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen tehtävää indeksitarkistusta on rajoitettu yhdellä prosenttiyksiköllä vuosina 2024–2026. Käytännössä indeksikorotuksen vaikutus on viety täysimääräisenä laskennallisiin kustannuksiin ja lisäosiin, jotta kustannuspohja ei vääristy. Yhtä prosenttiyksikköä vastaava vähennys on toteutettu alentamalla valtionosuusprosenttia vähennyksen määrää vastaavasti.

Peruspalvelujen hintaindeksin mukainen korotus valtionosuustehtävien laskennallisiin kustannuksiin ja valtionosuuden lisäosiin vuodelle 2026 on 3,5 prosenttia eli noin 403 miljoonaa euroa. Tästä 292 miljoonaa euroa kohdistuu kuntien omarahoitusosuuteen ja loput 111 miljoonaa euroa valtionosuuteen. Valtionosuuteen kohdistuvasta osasta yhtä prosenttiyksikköä vastaava osuus on 32 miljoonaa euroa, minkä vaikutus vuoden 2026 valtionosuusprosentissa on -0,27 prosenttiyksikköä vuoden 2025 valtionosuusprosenttiin verrattuna. Hallitusohjelman mukaan yhden prosenttiyksikön indeksijarru kohdistuu myös vuoteen 2027 ja kevään 2026 kehysriihessä tämä päätettiin korottaa 2,8 prosenttiin vuonna 2027.

(1705/2009)

Kustannustenjaon tarkistuksessa tarkistetaan valtionosuustehtävien laskennalliset kustannukset, perushinnat ja rahoitus toteutuneiden kustannusten mukaiseksi sekä tarkistetaan valtionosuusprosentti. Edellä mainitulla rahoituksella tarkoitetaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain11 ja 29 §:n mukaista rahoitusta siltä osin kuin siitä säädetään 23 §:n 2 momentissa. Kustannustenjaon tarkistus perustuu varainhoitovuotta edeltänyttä vuotta edeltäneen vuoden laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotukseen, joka tarkistetaan sen varainhoitovuoden kustannustasoon, jolle tarkistus tehdään. Laskennassa huomioidaan ensin mainitun varainhoitovuoden laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotuksen muutos sitä edeltävään varainhoitovuoteen nähden sekä ensin mainitulle varainhoitovuodelle tehty kustannustenjaon tarkistus. Kustannustenjaon tarkistuksessa huomioon otettavat käyttökustannukset määritellään valtionosuuslain 24 §:ssä. Käytännössä esimerkiksi vuodelle 2027 tehtävä kustannustenjaon tarkistus perustuu vuoden 2025 laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotukseen.

Valtio osallistuu laskennallisiin kustannuksiin 21 §:ssä säädetyllä prosenttiosuudella. Valtionosuusprosentissa otetaan huomioon 23 §:n 2 momentissa tarkoitettu opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukainen rahoitus. Laskennallisten kustannusten ja lisäosien perushinnat ja rahoitus määrätään sekä valtionosuusprosentti säädetään varainhoitovuosittain. Kustannustenjaon tarkistus suoritetaan vuosittain.

Valtionosuuslain 5 luvussa säädetään valtionosuuteen tehtävistä lisäyksistä ja siitä tehtävistä vähennyksistä. Näitä ovat harkinnanvaraiset valtionosuuden korotukset (27 §) ja yksityisen perusopetuksen järjestäjälle toiminnan aloittamisen johdosta maksettavan rahoituksen vähentäminen (28 §), joiden yhteismäärää vastaava euromäärä vähennetään kaikilta kunnilta valtionosuuksista asukasta kohden yhtä suurena eränä. Lain 29 §:ssä säädetään kunnan peruspalvelujen valtionosuuden vähentämisestä kuntaan maksetun perustoimeentulotuen määrän perusteella. Lain 5 luvussa säädetään myös hyvinvointialueiden perustamisen ja tehtävien järjestämisvastuun siirrosta vuonna 2023 aiheutuvien taloudellisten vaikutusten rajoittamisesta (30 §) ja edellä mainittuun uudistukseen liittyvästä valtionosuusjärjestelmämuutoksen tasauksesta (31 §) sekä kunnan työttömyysetuuksien rahoitusvastuun laajentamisen korvauksesta (31 a §). Lisäksi laissa säädetään määräaikaisista kuntien valtionosuuteen kohdistuvista vähennyksistä ja lisäyksistä.

Vuonna 2024 kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen lisättiin 34,70 euroa asukasta kohden sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen rahoituksen siirron tarkistamisesta vuodelle 2024 johtuen. Tähän liittyen vuosina 2025–2027 kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta vähennetään 64 miljoonaa euroa. Vuonna 2026 edellä tarkoitettu vähennys on 11,42 euroa asukasta kohden. Tarkoitus on, että vähennettävä summa vastaa vuosittain yhteensä 64 miljoonaa euroa. Asukaskohtaisen vähennyksen määrään vaikuttaa siten koko maan asukasmäärän muutos, minkä vuoksi asukaskohtaisen vähennyksen määrä tulee tarkistaa.

Vuonna 2026 kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta vähennetään 3,89 euroa asukasta kohden valtiontalouden säästötoimenpiteenä. Vähennys liittyy kuntien tehtävien ja normien keventämiseen. Julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2025–2028 kuntien tehtävien ja velvoitteiden purkamisen arvioitiin parantavan kuntataloutta noin 75 miljoonalla eurolla pienentämällä menoja noin 100 miljoonalla eurolla rahoituksen vähentyessä 25 miljoonalla eurolla. Tähän kokonaisuuteen liittyen kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen päätettiin teknisesti kohdentaa 25 miljoonan euron vähennys vuodesta 2025 alkaen.

Vuosien 2025 ja 2026 päätösperäisten toimien vaikutuksesta 25 miljoonan euron vähennys on pienentynyt 3,18 miljoonalla eurolla. Vuoden 2026 peruspalvelujen valtionosuuteen kohdistuu siten 21,8 miljoonan euron vähennys, mikä tarkoittaa 3,89 euron vähennystä asukasta kohden. Vuodelle 2027 vähennyksen määrää pienentävänä päätösperäisenä toimena tulee otettavaksi huomioon toisen asteen koulutuksen järjestäjälle säädetty mahdollisuus kerätä lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta.

Norminpurkuun liittyvällä teknisellä vähennyksellä haluttiin varmistaa kokonaisuuden valtiontaloutta vahvistavan vaikutuksen toteutuminen. Siltä osin kuin tehtävien ja velvoitteiden keventämisellä ei päästä hallituksen asettamaan säästötavoitteeseen, vähennys jää vaikuttamaan kuntien valtionosuuksiin. Vakiintuneen tavan mukaan hallituskauden vaihtuessa tällaiset vähennykset siirretään toteutettaviksi määräaikaisista vähennyksistä valtionosuusprosentin kautta.

Lisäksi kunnalle maksettavasta valtionosuudesta vähennetään määräaikaisesti vuonna 2026 voimassa olevan säännöksen perusteella 2,09 prosenttia. Valtionosuuden vähennystä ei kohdisteta niihin kuntiin, joilla peruspalvelujen valtionosuus on nolla euroa tai vähemmän. Vähennyksellä toteutetaan hallituksen kevään 2025 kehysriihessä päättämää 75 miljoonan euron vähennystä kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen ja se on osa valtion talouden sopeutustoimenpiteitä.

Prosentuaalisesti yhtä suurena osuutena toteutettava vähennys vähentää kaikkien kuntien peruspalvelujen valtionosuutta samalla suhteellisella osuudella lukuun ottamatta kuntia, joiden peruspalvelujen valtionosuus on negatiivinen. Suhteellisesta vähennystavasta johtuen vähennyksen asukaskohtainen euromäärä vaihtelee kunnittain. Vähennys on suurin niissä kunnissa, jotka saavat euromääräisesti eniten valtionosuuksia, ja pienin kunnissa, jotka saavat vähiten valtionosuutta. Käytännössä vähennys vaihtelee nollasta 50 euroon/asukas vuonna 2026.

Hallituksen päätöksen mukaan vähennys on tarkoitettu pysyväksi, mutta se on teknisesti toteutettu vuonna 2026 määräaikaisena vähennyksenä, koska vähennyksen kohdentamistapa poikkeaa vakiintuneesta käytännöstä. Vakiintuneen käytännön mukaisesti toteutettuna vähennys olisi asukasta kohden yhtä suuri. Vähennyksen pysyvästä kohdentamistavasta oli tarkoitus päättää valtionosuusuudistuksen yhteydessä. Kevään 2026 kehysriihessä hallitus päätti, että 75 miljoonan euron vähennyksen suhteellista kohdentamistapaa jatketaan toistaiseksi voimassa olevana.

Kuntatalouden tilannekuva

Syksyllä 2026 laaditun kuntatalousohjelman mukaan kuntatalous jatkoi heikkenemistään vuonna 2025. Kuntatalouden heikentyminen aiheutui toimintakulujen voimakkaasta kasvusta sekä verotulojen lievästä laskusta. Muutosten taustalla vaikutti muun muassa työvoima- ja elinkeinopalvelujen (TE-palvelut) rahoitus- ja järjestämisvastuun siirto kunnille, mikä kasvatti suhdanneriskin toteutuessa kuntien toimintakuluja merkittävästi vuonna 2025. Tehtävämuutos näkyi myös nousseissa valtionosuuksissa.

Kuntatalouden yhteenlaskettu vuosikate heikkeni edellisvuodesta noin 370 miljoonalla eurolla 2,89 miljardiin euroon. Tilikauden tulos heikkeni, mutta säilyi kuitenkin 730 miljoonaa euroa positiivisena. Tulokseen vaikuttivat suuret satunnaiset erät. Investointitaso pysyi edellisvuoden tapaan korkeahkona, ja kuntien lainakanta kasvoi 870 miljoonalla eurolla. Kuntakokoryhmittäin tarkasteltuna vuosikate heikkeni kaikissa muissa kuntakokoryhmissä paitsi pienissä alle 2 000 asukkaan kunnissa, joissa vuosikate säilyi edellisvuoden tasolla. Tilikauden tulos heikkeni eniten 100 001–300 000 asukkaan kuntakokoryhmässä. Negatiivisten vuosikatteiden kuntia oli viisi, kun vuonna 2024 niiden määrä oli 14.

Kuntatalouden tilan arviointi perustuu Valtiokonttorille raportoituihin Manner-Suomen kuntien ja kuntayhtymien vuotta 2025 koskeviin tilinpäätöstietoihin.

Yleisestä talouskasvusta huolimatta kuntatalouden tilanteen ennustetaan pysyvän haastavana lähivuosina. Talouden epätasapainoon vaikuttavat erityisesti toimintamenojen kasvu, korkea investointitaso sekä valtionosuuksiin kohdistuvat vähennykset. Toimintakate heikkenee erityisesti palkkamenojen ja työttömyyskustannusten kasvaessa. Erityisesti kunta-alalle sovitut palkkaratkaisut nostavat henkilöstövaltaisen sektorin työvoimakustannuksia. Verotulojen kasvun piristyminen vahvistaa vuosikatetta, mutta tulorahoitus ei riitä kuitenkaan kattamaan investointeja, ja toiminnan ja investointien rahavirran ennustetaan olevan tulevina vuosina negatiivinen.

Valtiontalouden tilannekuva

Valtionhallinnon alijäämä on syvä, ollen vuonna 2026 lähes viisi prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Verotulojen kasvua hidastavat ansiotuloverotuksen kevennykset, mutta talouskasvun vahvistuminen tukee veropohjaa. Vuonna 2027 alijäämä pienenee tilapäisesti 4,5 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen, kertaluonteisista syistä johtuen. Lisäksi valtion menoja hillitsevät vuosina 2026 ja 2027 voimaan tulevat sopeutustoimet. Vuoden 2027 jälkeen alijäämä kuitenkin kasvaa uudelleen noin viiden prosentin tasoon suhteessa bruttokansantuotteeseen. Hallitus on päättänyt merkittävistä sopeutustoimista hallituskauden aikana valtiontalouden vahvistamiseksi. Vuoden 2027 talousarvioesitykseen sisältyy budjetin määrärahoja vähentäviä säästöjä nettona yhteensä noin 4,3 miljardia euroa.

Valtionosuuteen tehtävät määräaikaiset vähennykset vuonna 2026

3

Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on säätää valtionosuusprosentista vuodelle 2027. Lisäksi esityksen tavoitteena on toteuttaa hallituksen päättämät valtiontalouden sopeutuksesta johtuvat valtionosuuden vähennykset.

4

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1

Keskeiset ehdotukset

4.1.1

Valtionosuusprosentti

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kunnan peruspalvelujen valtionosuusprosentista vuodelle 2027. Valtionosuusprosentti olisi 25,05 prosenttia, mikä tarkoittaa valtionosuusprosentin alenemista 0,67 prosenttiyksiköllä verrattuna vuoden 2026 valtionosuusprosenttiin. Vastaavasti kuntien omarahoitusosuus vuonna 2027 olisi 74,95 prosenttia valtionosuustehtävien laskennallisista kustannuksista. Valtionosuusprosentin muutokseen vaikuttavat tehtävämuutokset, kustannustenjaon tarkistus, indeksikorotuksen rajoittaminen 2,8 prosenttiyksiköllä sekä kuntien tehtävien ja normien keventämiseen liittyvän teknisen vähennyksen vieminen valtionosuusprosenttiin.

Valtionosuuden mitoituksessa otettaisiin huomioon valtionosuustehtävien muutokset. Uusiin ja laajeneviin tehtäviin osoitettaisiin 100-prosenttinen valtionosuus. Uusina ja laajenevina tehtävinä otettaisiin huomioon oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus (2,7 miljoonaa euroa), kotihoidon tuen Norjan mallin käyttöönotto (0,5 miljoonaa euroa), kotoutumispalveluihin kuuluvan kielikoulutuksen saatavuus työpaikoilla (2 miljoonaa euroa), kotoutujien luku- ja kirjoitustaidon koulutus (3,1 miljoonaa euroa), osana laskennallista korvausta maksettavan kotoutumiskoulutuksen rahoituksen siirto osaksi kunnille maksettavaa valtionosuutta (24,8 miljoonaa euroa), ruotsinkielisen kotoutumisen edistäminen (0,3 miljoonaa euroa), työllisyyspoliittisen tuen käyttöönotto (9,6 miljoonaa euroa) ja kotoutumistuen takuuaika (7,3 miljoonaa euroa). Valtionosuustehtävien ja velvoitteiden vähennyksenä otettaisiin huomioon 57 vuotta täyttäneiden työttömien työllistämisvelvoitteen kumoaminen (-2,15 miljoonaa euroa), monialaista yhteistyötä koskevan tehtävän päättyminen (-2 miljoonaa euroa) ja tilapäistä suojelua saavien kulukorvauksen siirtyminen työvoimaviranomaisilta Kansaneläkelaitokselle (5,25 miljoonaa euroa).

Valtionosuuden lisäys uusista ja laajenevista tehtävistä on yhteensä 50,3 miljoonaa euroa. Tehtävämuutoksista johtuvat vähennykset ovat yhteensä 9,4 miljoonaa euroa. Kaikki tehtävämuutokset huomioon ottaen valtionosuutta lisättäisiin 40,9 miljoonaa euroa. Tehtävämuutoksista aiheutuvat kustannukset viedään valtionosuuden laskennalliseen kustannuspohjaan, minkä jälkeen valtionosuusprosenttia tarkistetaan siten, että valtionosuuden lisäys muodostuu 100-prosenttiseksi. Tehtävämuutosten vaikutuksesta valtionosuusprosenttia tulisi korottaa 0,26 prosenttisyksiköllä.

Vuodelle 2027 tehtävän kustannustenjaon tarkistuksen vaikutus valtionosuusprosenttiin on 0,01 prosenttiyksikköä. Vuoden 2025 laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten perusteella tehdyn tarkistuksen mukaan laskennallista kustannuspohjaa tulee vähentää 220 miljoonalla eurolla, minkä valtionosuusvaikutus vuoden 2025 tasossa on -55,1 miljoonaa euroa. Vähennettäessä kustannuspohjaa 220 miljoonalla eurolla vuoden 2027 valtionosuuslaskelmassa valtionosuusvaikutukseksi tulisi -56,7 miljoonaa euroa. Koska tämä ylittäisi kustannustenjaon tarkistuksen mukaisen vaikutuksen 1,6 miljoonalla eurolla, tulee valtionosuusprosenttia tarkistaa siten, että kustannustenjaon tarkistuksen edellyttämä vaikutus 55,1 miljoonan euron vähennyksestä toteutuu. Edellä mainitun johdosta valtionosuusprosenttia tulee korottaa 0,01 prosenttiyksiköllä.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen tehtäisiin kehysriihessä päätetyn mukaisesti indeksikorotuksen 2,8 prosenttiyksikköä vastaava vähennys. Peruspalvelujen hintaindeksin mukainen korotus valtionosuustehtävien laskennallisiin kustannuksiin ja valtionosuuden lisäosiin vuonna 2027 on 3,5 prosenttia eli noin 401 miljoonaa euroa. Tästä 298 miljoonaa euroa kohdistuu kuntien omarahoitusosuuteen ja loput 103 miljoonaa euroa valtionosuuteen. Valtionosuuteen kohdistuvasta osasta 2,8 prosenttiyksikköä vastaava osuus on 91,2 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että vähennyksen toteuttamiseksi valtionosuusprosenttia alennettaisiin 0,76 prosenttiyksikköä voimassa olevaan valtionosuusprosenttiin verrattuna. Vähennys toteutettaisiin valtionosuusprosentin kautta, koska vähennys on tarkoitettu luonteeltaan pysyväksi.

Kuntien tehtävien ja normien keventämiseen liittyvä tekninen vähennys siirrettäisiin määräaikaisista vähennyksistä valtionosuusprosenttiin. Vähennyksen mitoituksessa otettaisiin huomioon toisen asteen koulutuksen järjestäjälle säädetty mahdollisuus kerätä lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Hallituksen esityksen mukaan edellä mainittu uudistus vahvistaa julkista taloutta noin 3 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 alkaen, jolloin valtionosuudesta tehtävä vähennys pienenee 25 prosentin osuudella tästä eli 750 000 eurolla vuoden 2026 vähennykseen verrattuna. Hallituksen asettamasta 25 miljoonan euron säästötavoitteesta on siten saavuttamatta 21,07 miljoonaa euroa. Vuonna 2027 tapahtuvan hallituskauden vaihtumisen vuoksi vähennys siirrettäisiin valtionosuusprosentin kautta toteutettavaksi, koska vähennys on tarkoitettu luonteeltaan pysyväksi siltä osin kuin hallituskaudella tehtävät päätösperäiset toimet eivät tuota vastaavaa säästöä. Vähennys alentaisi valtionosuusprosenttia 0,18 prosenttiyksiköllä.

Tehtävämuutokset

Kustannustenjaon tarkistus

Indeksikorotuksen rajoittaminen

Kuntien tehtävien ja normien keventämiseen liittyvä tekninen vähennys

4.1.2

75 miljoonan euron vähennys

Vuonna 2026 määräaikaisena vähennyksenä toteutettu 75 miljoonan euron vähennys muutettaisiin toistaiseksi voimassa olevaksi. Vähennyksen kohdennustapaa jatkettaisiin siten, että vähennys on prosentuaalisesti yhtä suuri osuus kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta. Prosentuaalista osuutta laskettaessa ei otettaisi huomioon niiden kuntien peruspalvelujen valtionosuutta, joiden peruspalvelujen valtionosuus on nolla euroa tai vähemmän (negatiivinen), eikä vähennystä myöskään kohdennettaisi näihin kuntiin. Vuonna 2027 vähennys olisi 2,1 prosenttia.

Vähennyksen kohdennustapa vastaisi vuonna 2026 toteutettua kohdennustapaa. Vähennys toteutettaisiin vakiintuneesta tavasta poiketen, jotta vähennys ei kasvattaisi kuntien välisiä suhteellisia eroja valtionosuuksissa, eikä kasvattaisi negatiivisen peruspalvelujen valtionosuuden määrää.

4.2

Pääasialliset vaikutukset

4.2.1

Vaikutukset valtiontalouteen

Vuonna 2027 määrärahan tarve kunnan peruspalvelujen valtionosuusmomentilla 28.90.30 vähenisi yhteensä 109,59 miljoonaa euroa verrattuna vuoteen 2026. Tähän esitykseen sisältyvä valtionosuusprosentin muutos vähentäisi kunnan peruspalvelujen valtionosuuden määrää noin 126,5 miljoonalla eurolla. Tästä 21,82 miljoonaa euroa on vaikuttanut valtionosuuden tasoon vähentävänä jo vuonna 2026 määräaikaisena vähennyksenä, mutta toimeenpannaan vuodesta 2027 alkaen valtionosuusprosentin kautta. Lisäksi vuodesta 2027 alkaen edellä mainittua vähennystä pienentää 750 000 eurolla aikaisemmin mainittu toisen asteen koulutuksen järjestäjälle säädetty mahdollisuus kerätä lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. 75 miljoonan euron vähennyksellä ei olisi vaikutusta valtiontalouteen.

Taulukko 1. Kunnan peruspalvelujen valtionosuusprosentissa huomioon otettavat tekijät vuonna 2027

MuutosVaikutus valtionosuuksiin (1000 euroa)
Valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen vaikutus-55 149
Valtionosuustehtävien muutokset40 907
Hallituksen kehysriihipäätöksen mukaisen indeksisäästön vaikutus-91 187
Kuntien tehtävien ja velvoitteiden purkamiseen liittyvä vähennys vuonna 2026-21 820
Kuntien tehtävien ja velvoitteiden purkamiseen liittyvä vähennys vuonna 2027750
Muutokset yhteensä-126 499

4.2.2

Vaikutukset kuntatalouteen, kuntakokoryhmiin sekä yksittäisiin kuntiin

Kunnan peruspalvelujen valtionosuus vuodelle 2027 on esityksen muutokset huomioiden 3,441 miljardia euroa, mikä on 110 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2026.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden mitoitukseen vuonna 2027 vaikuttaisivat valtionosuusprosentin muutoksen kautta valtionosuustehtävien muutokset (40,9 miljoonaa euroa), kustannustenjaon tarkistus (-55,1 miljoonaa euroa), indeksikorotuksen rajoittaminen 2,8 prosenttiyksiköllä (-91,2 miljoonaa euroa), kuntien tehtävien ja normien purkuun liittyvä tekninen vähennys vuodelta 2026 (-21,82 miljoonaa euroa) sekä tehtävien ja normien purkuun liittyvän vähennyksen muuttuminen vuonna 2027 (750 000 euroa). Valtionosuusprosenttiin kohdistuvat muutokset pienentävät kunnan peruspalvelujen valtionosuutta yhteensä 126,5 miljoonalla eurolla.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden mitoitukseen vaikuttavat lisäksi muun muassa laskentatekijöiden päivitykset (-7 miljoonaa euroa), indeksitarkistus (114 miljoonaa euroa) ja kuntien perustoimeentulotukimenojen kasvu (-121 miljoonaa euroa). Vuoteen 2026 verrattuna 75 miljoonan euron vähennyksellä ei ole vaikutusta kunnan peruspalvelujen valtionosuuden määrään koko maan tasolla.

Osalla esitykseen sisältyvistä muutoksista on kuntataloutta heikentävä vaikutus. Indeksikorotuksen rajoittaminen heikentää kuntataloutta 91,2 miljoonalla eurolla vuoteen 2026 verrattuna. Lisäksi 75 miljoonaan euron valtionosuusvähennyksen vuosivaihtelulla on osalle kunnista negatiivinen vaikutus ja osalle kunnista positiivinen vaikutus. Norminpurkuun liittyvän vähennyksen pienentymisellä on kuntataloutta lievästi vahvistava vaikutus.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuus vuodelle 2027 ilman indeksikorotuksen rajoittamisesta johtuvaa 91,2 miljoonan vähennystä olisi noin 3,532 miljardia euroa. Ehdotettu indeksikorotuksen rajoitus tarkoittaa noin kolmen prosentin vähennystä kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen. Vähennyksen jälkeen kunnan peruspalvelujen valtionosuuden määrä olisi noin 3,441 miljardia euroa. Indeksikorotuksen rajoittamisesta aiheutuva vähennys toteutettaisiin pienentämällä valtionosuusprosenttia 0,76 prosenttiyksikköä. Vähennys olisi siten kaikissa kunnissa euromääräisesti asukasta kohden yhtä suuri (16,22 euroa).

75 miljoonan euron vähennyksen jatkaminen puolestaan toteutettaisiin vähentämällä kunnan peruspalvelujen valtionosuutta yhtä suurella prosentuaalisella osuudella niin, että vähennyksen euromääräinen vaikutus on vuosittain 75 miljoonaa euroa. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että valtionosuuden vähennys olisi jatkossakin suhteellisesti yhtä suuri osuus kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta, lukuun ottamatta niitä kuntia, joiden peruspalvelujen valtionosuus on nolla euroa tai vähemmän. Vuonna 2027 vähennys olisi 2,1 prosenttia. Vähennyksen asukaskohtainen euromäärä vaihtelisi nollasta eurosta -49,80 euroon asukasta kohden. Vähennyksen prosentuaalisen määräytymisen takia prosenttiosuus ja euromääräinen vaikutus voisivat kuitenkin vuosien välillä vaihdella, sillä kunnan valtionosuuden kokonaismäärään vaikuttavat muun muassa valtionosuuden määrään vaikuttavat tilastopäivitykset, indeksitarkistukset ja tehtävämuutokset, jotka aiheuttavat valtionosuudessa vuosittaista vaihtelua. Vuodesta 2026 vuoteen 2027 vähennyksen aiheuttama vaihtelu valtionosuudessa on enimmillään –3 eurosta asukasta kohden +4 euroon asukasta kohden.

Norminpurkuun liittyvä tekninen vähennys pienenisi 0,75 miljoonalla eurolla. Valtionosuusprosentin kautta toteuttavan vähennyksen määräksi jäisi 21,07 miljoonaa euroa, minkä vaikutus kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen on -3,75 euroa/asukas. Vähennyksen määrä pienenisi 0,13 eurolla/asukas vuoteen 2026 verrattuna.

Esitettyjen valtiontalouden sopeutustoimien vaikutuksia kunnan talouteen voidaan kuvata laskennallisen kunnallisveroprosentin korotuspaineen avulla. Vaikutusta kuntatalouteen, kuntakokoryhmiin sekä yksittäisiin kuntiin on arvioitu syksyn 2026 kuntatalousohjelman yhteydessä laaditun kuntatalouden painelaskelman avulla. Painelaskelma perustuu valtiovarainministeriön kuntatalouden ennusteisiin sekä kuntien itse ilmoittamiin taloustietoihin. Laskelma ei kuitenkaan ennakoi kuntien omia päätöksiä tai sopeutustoimia, joten sen perusteella ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä esityksen vaikutuksista.

Kun otetaan huomioon esitetyistä valtiontalouden sopeutustoimista aiheutuva muutos kunnan peruspalvelujen valtionosuudessa vuodesta 2026 vuoteen 2027 (indeksikorotuksen rajoittaminen 2,8 prosenttiyksiköllä, norminpurkuun liittyvän vähennyksen pienentyminen sekä 75 miljoonan euron vähennyksen kuntakohtainen muutos) olisi vähennyksen vaihteluväli 12–19 euroa/asukas. Koko maan tasolla kunnallisveroprosentin korotuspaine kasvaa laskennallisesti noin 0,06 prosenttiyksiköllä. Kuntakokoryhmittäin tarkasteltuna korotuspaine kohdistuu suurimpana alle 5 000 asukkaan kuntakokoryhmiin (0,08 prosenttiyksikköä) ollen vastaavasti pienin yli 300 000 asukkaan kaupungeissa (0,05 prosenttiyksikköä). Muissa kuntakokoryhmissä veroprosentin korotuspaine asettuu näiden väliin. Taulukossa 2 on kuvattu laskennallista veroprosentin korotuspainetta kuntakokoryhmittäin vuosina 2027–2030.

Taulukko 2. Sopeutustoimista johtuva laskennallinen paine veroprosentin korotukseen, (%-yksikköä)

Kuntakohtaisesti tarkasteltuna vaikutus laskennalliseen veroprosentin korotuspaineeseen olisi enimmillään 0,12 prosenttiyksikköä ja pienimmillään 0,03 prosenttiyksikköä. Mikäli kaikki kunnat reagoisivat sopeutustarpeeseen veroprosentin nostamisella, voisi kunnallisveroprosenttien vaihteluväli kasvaa. Vuonna 2026 korkein kunnallisveroprosentti on 10,90 prosenttia ja matalin 4,70 prosenttia. Laskennallisen korotuspaineen myötä korkein kunnallisveroprosentti olisi ehdotetun muutoksen myötä 10,98 prosenttia ja matalin 4,73 prosenttia. Vaihteluväli kasvaisi näin ollen 6,20 prosentista 6,25 prosenttiin.

Noin 10 kunnalla aiheutuu esitettyjen muutosten johdosta kunnallisveroprosenttiin yli 0,10 prosenttiyksikön korotuspaine. Nämä ovat kaikki alle 5 000 asukkaan kuntia, joissa väestön arvioidaan vähenevän tulevina vuosina. Yhdellä näistä kunnista arvioidaan olevan taloudessaan haasteita jo ennestään, mikä vaikeuttaa valtionosuuden vähennyksen sopeuttamista kunnan taloudessa. Talouden haasteet ilmenevät keskimääräistä korkeampana kunnallisveroprosenttina ja heikkona vuosikatteen kehityksenä. Myös kuntalain 118 §:ssä tarkoitetun erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyn kriteeristön näkökulmasta kuntatalouden arvioidaan olevan tässä kunnassa heikko. Toisaalta joukossa on myös kuntia, joilla on laskennallista veroprosentin alentamisvaraa.

Tästä esityksestä aiheutuvan korotuspaineen arvioidaan olevan kohtuullinen kuntatalouden sopeutuspaineen näkökulmasta. Kunnat voivat sopeuttaa talouttaan muun muassa menoja karsimalla tai korottamalla veroprosenttia. Yksittäisten kuntien näkökulmasta on kuitenkin huomioitava, että osalla kunnista on taloudessaan merkittävää tulojen ja menojen epäsuhtaa ja kunnat ovat voineet joutua sopeuttamaan talouttaan jo ennen ehdotettuja vähennyksiä. Uusien menosopeutusten löytäminen voi tällöin olla haastavaa ja kunnallisveroprosenttiin voi kohdistua korotuspaineita jo ennestään.

Kuntatalousohjelman yhteydessä julkaistavassa painelaskelmassa huomioidaan kaikki hallituksen päätökset sekä valtiovarainministeriön kuntatalouden ennuste. Tämän painelaskelman mukaan vuosikate on negatiivinen vuonna 2027 yhteensä 26 kunnalla. Näiden 26 kunnan osalta hallituksen esityksen valtiontalouden sopeutustoimenpiteiden aiheuttama laskennallinen veroprosentin korotuspaine vaihtelee 0,06 ja 0,12 prosenttiyksikön välillä. Nämä negatiivisen vuosikatteen kunnat ovat pääasiassa pieniä, alle 5 000 asukkaan kuntia. Osassa näistä kunnista on myös keskimääräistä alhaisempi kunnallisveroprosentin yksikkötuotto. Negatiivinen vuosikate kertoo kehityksestä, jossa käyttötalous on rakenteellisissa ongelmissa, jotka tulisi korjata.

Laskennallinen paine veroprosentin korotukseen, (%-yksikköä)2027202820292030
Yli 300 000 asukasta0,050,050,050,04
100 000–300 000 asukasta0,060,060,060,06
40 001–100 000 asukasta0,060,060,060,06
20 001–40 000 asukasta0,060,060,060,06
10 001–20 000 asukasta0,070,070,070,07
5 001–10 000 asukasta0,070,070,070,07
2 001–5 000 asukasta0,080,080,080,07
alle 2 000 asukasta0,080,080,080,08
Manner-Suomen kunnat yhteensä0,060,060,060,06

4.2.3

Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset

Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin

Lapsivaikutukset

Vaikutukset sukupuolten asemaan

Yhdenvertaisuus

Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen iän, alkuperän, kielen uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Kunnan peruspalvelujen valtionosuus kohdistuu kuntiin, joten esityksellä ei ole suora vaikutuksia yhdenvertaisuuteen. Valtionosuuden muutoksilla on kuitenkin välillisesti merkitystä eri kunnissa asuvien ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta, koska valtionosuuteen esitettävät muutokset vaikuttavat kunnan talouteen ja voivat sitä kautta heijastua kunnallisveroon sekä peruspalveluiden järjestämiseen.

Ehdotettujen valtionosuuden vähennysten johdosta kunnallisveroprosentteihin voi kohdistua korotuspaineita. Laskennallisesti korotuspaineiden arvioidaan olevan suurimmillaan 0,12 prosenttiyksikköä ja pienimmillään 0,03 prosenttiyksikköä. Korkeimman ja matalimman veroprosentin ero voisi kasvaa 0,05 prosenttiyksiköllä, mikäli kunnat sopeuttaisivat talouttaan täysimääräisesti veronkorotusten kautta. Veroprosentin korotuspaineiden ei arvioida vaikuttavan merkittävästi alueelliseen yhdenvertaisuuteen. Veronkorotusten sijasta kunnat voivat sopeuttaa toimintaansa myös menoja karsimalla, mikä voi jossain määrin heikentää palvelujen saatavuutta tai niiden laatua. Kunnan tulee kuitenkin hoitaa lakisääteiset tehtävät tehtävälainsäädännön edellyttämät vaatimukset huomioon ottaen, mikä turvaa osaltaan palvelujen yhdenvertaista saatavuutta.

Sivistykselliset oikeudet ja työllisyyden edistäminen

Perustuslain 16 §:n mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Perusopetuksen järjestäminen on kunnan lakisääteinen velvollisuus ja muodostaa pääosan kuntien valtionosuustehtävistä.

Perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Pykälän mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Kunnat vastaavat julkisten työvoimapalveluiden ja kotoutumispalveluiden järjestämisestä, jotka ovat keskeisiä välineitä työllisyyden edistämisessä ja työttömyyden ehkäisemisessä.

Valtionosuuden vähennykset eivät suoraan kohdistu tiettyyn tehtävään, vaan kunta päättää itsehallintonsa puitteissa, miten se kohdistaa rahoitusta. Mikäli kunta sopeuttaa valtionosuuden vähennysten johdosta toimintaansa karsimalla menoja perusopetuksesta, voi tämä vaikuttaa opetuksen saatavuuteen ja laatuun heikentävästi. Perusopetuksen järjestämiseen liittyy kuitenkin lakisääteiset velvoitteet, joista kunnan tulee huolehtia.

Kunnan on järjestettävä työvoimapalveluja asiakkaiden palvelutarpeen edellyttämällä tavalla. Palvelut ovat kuitenkin suurelta osin harkinnanvaraisia, joten kunnalla on niiden järjestämisessä harkintavaltaa. Tämä voi ohjata vähentämään rahoitusta työvoimapalveluista, millä voi olla vaikutusta työvoimapalveluiden saatavuuteen. Työvoimapalveluiden järjestämisvastuu on kuitenkin siirretty useimpien kuntien osalta työllisyysalueen vastuukunnalle, joka vastaa palveluiden järjestämisestä ja tarpeen mukaisesta saatavuudesta työllisyysalueella. Kunta osallistuu rahoitukseen yhteistyösopimuksissa sovitulla tavalla, eikä yksittäinen kunta tällöin voi yksinään päättää vähäisemmästä resurssoinnista. Lisäksi kunnalla on osarahoitusvastuu työttömyysetuuksista, minkä johdosta kunnalla on kannusteita panostaa työvoimapalveluihin.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta suurin osa määräytyy laskennallisesti kunnan lapsi- ja nuorisoikäluokan perusteella. Vuoden 2027 valtionosuuden mitoituksessa käytetty 0—17-vuotiaiden määrä on 998 143 henkeä. Alle 18-vuotiaiden ikäryhmien osuus laskennallisista valtionosuuksista on 72,6 prosenttia. Jos oletetaan, että indeksikorotuksen rajoituksesta vastaava osuus kohdistuu lapsiin ja nuoriin, vähenisi lapsiin kohdistuva peruspalvelujen valtionosuus laskennallisesti 66,2 miljoonalla eurolla. Vähennykset voivat siten vaikuttaa myös lasten ja nuorten palveluihin. Valtionosuus on kuitenkin yleiskatteellista ja kunnat päättävät itsehallintonsa puitteissa, miten kohdistavat rahoitusta eri ikäluokkien palveluihin ja sopeuttavatko toimintaansa menoja vähentämällä vai veroja korottamalla. Vaikutuksia perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen rajoittaa kuitenkin se, että kyseiset tehtävät tulee hoitaa vähintään tehtävälainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Esityksellä ei ole suoria vaikutuksia sukupuolten asemaan. Kunta-alan henkilöstöstä enemmistö on naisia. Mikäli kunnat sopeuttaisivat talouttaan henkilöstömenoja karsimalla, voisi valtionosuuden vähennyksillä olla enemmän vaikutusta naisiin kuin miehiin.

5

Muut toteuttamisvaihtoehdot

Esityksessä ehdotetaan, että pysyväksi tarkoitetun 75 miljoonan euron vähennyksen kohdennustapaa jatkettaisiin vastaavalla tavalla kuin vähennys on toteutettu määräaikaisena vuonna 2026. Ehdotettu kohdennustapa poikkeaa vakiintuneesta käytännöstä. Vakiintuneen käytännön mukaan vähennykset toteutetaan asukaskohtaisesti yhtä suurina.

Prosentuaalisen kohdennustavan sijasta vähennys olisi mahdollista toteuttaa vakiintuneen tavan mukaisesti alentamalla valtionosuusprosenttia. Valtionosuusprosenttiin vietynä tämä tarkoittaisi valtionosuusprosentin alentamista 0,61 prosenttiyksiköllä. Valtionosuusprosentin alentamisen vaikutus olisi tällöin kaikissa kunnissa -13,34 euroa asukasta kohden. Vaikutus kohdistuisi myös niihin kuntiin, joiden peruspalvelujen valtionosuus on negatiivinen.

Valtionosuusprosentin kautta tehtävä säästö tarkoittaisi vähennyksen kohdentumista kunnan asukasmäärän mukaisesti. Mitä enemmän kunnassa on asukkaita, sitä suurempi olisi kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen tehtävän vähennyksen kokonaiseuromäärä. Ehdotettu prosentuaalinen vähennystapa on sen sijaan kaikille kunnille suhteellisesti yhtä suuri osuus peruspalvelujen valtionosuudesta, mutta se voi muodostua asukasmäärältään pienemmissä kunnissa asukaskohtaisesti suuremmaksi kuin asukasmäärältään suuremmissa kunnissa.

Vähennyksen prosentuaaliseen kohdistamistapaan verrattuna kuntakohtaiset vaikutukset vaihtelisivat -13 ja 36 euroa/asukas välillä. Muunnettuna laskennalliseksi kunnallisveroprosentin muutospaineeksi vaihtelisivat vaikutukset 0,1 prosenttiyksikön ja -0,2 prosenttiyksikön välillä. Vaihtoehtoinen kohdentamistapa olisi edullisempi erityisesti sellaisille kunnille, joissa alle 16-vuotiaiden osuus ja laskennalliset kustannukset ovat keskimääräistä suurempia. Vähennyksen vaihtoehtoinen toteutustapa kasvattaisi hieman (0,06 prosenttiyksikköä) pienimmän ja suurimman kunnallisveroprosentin erotusta.

Hallitus linjasi kehysriihessä säästön toteutuksen tavasta yksityiskohtaisesti. Vakiintuneen tavan mukainen kohdennustapa ei täyttäisi hallituksen linjausta.

6

Lausuntopalaute

Esitysluonnokseen sisältyvistä indeksikorotuksen rajoittamisesta ja 75 miljoonan euron vähennyksestä järjestettiin lausuntokierros. Lausuntoja annettiin 78. Kunnista lausunnon antoivat Helsingin, Espoon, Jyväskylän, Lahden, Kouvolan, Porvoon, Hämeenlinnan, Savonlinnan, Mikkelin, Lohjan, Hyvinkään, Raahen, Järvenpään, Keravan, Kajaanin, Raision, Riihimäen, Kemin, Jämsän, Iisalmen, Kuhmon, Keuruun, Äänekosken, Pudasjärven, Lieksan, Kiuruveden, Karkkilan, Orimattilan, Alavuden, Viitasaaren ja Pyhäjärven kaupungit sekä Kirkkonummen, Tuusulan, Sipoon, Sodankylän, Laukaan, Janakkalan, Hollolan, Siuntion, Sotkamon, Muuramen, Mäntsälän, Teuvan, Inarin, Lopen, Petäjäveden, Kangasniemen, Hankasalmen, Suomussalmen, Keminmaan, Kaavin, Siikalatvan, Parikkalan, Ilomantsin, Rantasalmen, Sonkajärven, Lappajärven, Muonion, Askolan, Korsnäsin, Marttilan, Tervolan, Perhon, Myrskylän, Savukosken, Pomarkun, Rautalammin, Kärkölän, Pukkilan, Utsjoen ja Ristijärven kunnat. Lisäksi lausunnon antoivat sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto ry, Pohjois-Lapin alueyhteistyön kuntayhtymä, Suomen lähi- ja perushoitajien liitto Super ry sekä kaksi yksityishenkilöä. Työ- ja elinkeinoministeriö ilmoitti, ettei sillä ole lausuttavaa esityksestä.

Kunnat, Suomen Kuntaliitto ry, Pohjois-Lapin alueyhteistyön kuntayhtymä sekä Super ry suhtautuivat kriittisesti ehdotettuihin valtionosuuden vähennyksiin. Usea kunta totesi nimenomaisesti vastustavansa niitä. Moni kunnista totesi myös valtiontalouden sopeutuspaineet ymmärrettäviksi, mutta niitä ei kuitenkaan tulisi kohdistaa kuntiin, joiden taloustilanne on myös haastava. Lausunnonantajat pitivät ongelmallisena, että valtionosuusrahoitusta vähennetään ilman, että kuntien tehtäviin ja velvoitteisiin tehdään vastaavia vähennyksiä. Vähennysten nähtiin kohdistuvan erityisesti sivistyspalveluihin, kuten varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen, mutta myös muihin kuntien palveluihin. Kunnat korostivat kunnalliseen itsehallintoon kuuluvan rahoitusperiaatteen toteutumista. Muutama lausunnonantajista katsoi, että valtio toimii omia periaatteitaan vastaan kohdistaessaan sopeutustoimia valtionosuuksiin.

Lausunnoissa katsottiin laajasti, ettei esitys sisällä riittäviä kuntakohtaisia vaikutusarvioita eikä vaikutuksia kuntalaisten palveluihin, yhdenvertaisuuteen ja perusoikeuksiin ole arvioitu tarpeeksi. Vaikutusarviot katsottiin puutteellisiksi myös sen osalta, etteivät ne sisällä kumulatiivisten yhteisvaikutusten arviointia suhteessa sote-uudistukseen, TE-uudistukseen ja muihin kuntatalouden muutoksiin. Useissa lausunnoissa katsottiin, että vaikutuksia tulisi arvioida nykyistä tarkemmin yksittäisten kuntien taloudelliseen kantokykyyn, investointikykyyn, velkaantumiseen ja veronkorotuspaineisiin. Lisäksi osa kunnista katsoi, ettei pienten, harvaanasuttujen ja valtionosuusriippuvaisten kuntien erityisolosuhteita ole otettu huomioon ja osa puolestaan, ettei kasvukuntien erityisolosuhteita ole otettu huomioon. Lausuntopalautteen johdosta esityksen vaikutusarvioita sekä arviota suhteesta perustuslakiin on täydennetty.

Vähennysten kohdentamistapa jakoi kuntien näkemyksiä. Osa kunnista ilmoitti kannattavansa tai piti perusteltuna 75 miljoonan euron kohdentamistavan jatkamista suhteellisena osuutena kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta (Mikkeli, Jyväskylä, Kouvola, Riihimäki, Kajaani, Utsjoki ja Pomarkku). Osa piti hyvänä, ettei vähennys kohdennu niihin kuntiin, joiden peruspalvelujen valtionosuus on nolla tai negatiivinen (muun muassa Keuruu, Pyhäjärvi, Askola, Äänekoski, Kaavi). Osa kunnista puolestaan suhtautui kriittisesti suhteelliseen vähennystapaan tai ilmoitti kannattavansa vakiintunutta vähennystapaa (Pukkila, Suomussalmi, Siikalatva, Muonio, Lahti, Lohja. Porvoo, Espoo, Tervola, Kuhmo ja Laukaa). Muutama kunta totesi, että myös indeksikorotuksen rajoittamista koskeva vähennys tulisi kohdentaa suhteellisen vähennystavan mukaisesti (Utsjoki, Mikkeli, Jyväskylä ja Kouvola). Useassa lausunnossa myös ehdotettiin, että mahdolliset vähennykset tulisi kohdistaa ensisijaisesti positiivisiin sote-tasauseriin. Lisäksi useat lausunnonantajat pitivät ongelmallisena sitä, että vuonna 2026 väliaikaiseksi tarkoitettua 75 miljoonan euron vähennyksen kohdentamistapaa ehdotetaan jatkettavaksi pysyvänä ennen valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksen valmistumista. Vähennysten kohdentamistapaa ei ole muutettu lausuntopalautteen johdosta.

Muutama kunta totesi pitävänsä ristiriitaisena, että esityksen perustelujen mukaan 75 miljoonan euron vähennys ei kohdistu niihin kuntiin, joiden valtionosuus ennen vähennystä on nolla tai negatiivinen, mutta vähennys voitaisiin kuitenkin tehdä, vaikka kunnan valtionosuus vähennyksen jälkeen olisi negatiivinen. Lausuntopalautteen perusteella esityksen perusteluja on korjattu. Vähennys on prosentuaalinen osuus kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta, joten peruspalvelujen valtionosuus ei vähennyksen jälkeen voi muodostua negatiiviseksi. Vähennys kuitenkin pienentää kunnan peruspalvelujen valtionosuutta, mikä voi periaatteessa johtaa siihen, että valtionosuuden maksatus, joka sisältää peruspalvelujen valtionosuuden lisäksi verotulomenetysten korvauksen, kotikuntakorvauksen nettomäärän sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisen valtionosuuden, muodostuu negatiiviseksi. Tällöin maksatuksen negatiivisuus johtuu joko kotikuntakorvauksesta tai opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksista, eikä näitä ole mahdollista ottaa peruspalvelujen valtionosuuden määrittelyssä huomioon.

Lausuntokierroksen jälkeen esitykseen on myös lisätty valtionosuusprosentin tarkistaminen vuodelle 2027 sekä kuntien tehtävien ja normien keventämiseen liittyvän valtionosuusvähennyksen siirtäminen määräaikaisista vähennyksistä valtionosuusprosenttiin.

7

Säännöskohtaiset perustelut

1 §Soveltamisala.. Pykälän 1 momentissa säädetään valtionosuustehtävistä, joista aiheutuviin käyttökustannuksiin valtionosuutta myönnetään. Momenttiin sisältyvään lakiluetteloon tehtäisiin teknisiä muutoksia.

Momentin 11 kohdassa elintarvikelain numero ja 14 kohdassa eläinlääkintähuoltolain numerot muutettaisiin vastaamaan voimassa olevia lakeja.

Momentin 18 kohta kumottaisiin. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettu laki (380/1987) on korvattu uudella vammaispalvelulailla (675/2023). Vammaispalvelulaissa ei säädetä kuntien tehtävistä.

2 §Poikkeukset soveltamisalasta.. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos poistamalla siitä viittaus 1 momentin 3 kohtaan, joka on kumottu jo aiemmin.

21 §Valtionosuusprosentti ja kunnan omarahoitusosuus..Pykälän 1 momentissa säädetty valtionosuusprosentti ja kunnan omarahoitusosuus tarkistettaisiin vuodelle 2027. Valtionosuusprosentissa otettaisiin huomioon valtionosuustehtävien muutokset, kustannustenjaon tarkistus, indeksikorotuksen rajoittaminen 2,8 prosenttiyksiköllä sekä normien purkuun ja kuntien velvoitteiden keventämiseen liittyvän vähennyksen siirto valtionosuusprosenttiin kuten esityksen keskeisissä ehdotuksissa luvussa 4.1. on kuvattu.

32 §Määräaikaiset kuntien valtionosuuteen kohdistuvat vähennykset ja lisäykset..Pykälän 2 momentissa säädetyn 64 miljoonan euron vähennyksen asukaskohtainen määrä tarkistettaisiin vuodelle 2027. Asukaskohtaisen vähennyksen määrä laskisi 0,04 euroa/asukas vuoteen 2026 verrattuna, mikä johtuisi koko maan asukasmäärän muutoksesta.

Pykälän 3 momentti kumottaisiin. Kuntien tehtävien ja normien keventämiseen liittyvä tekninen vähennys siirrettäisiin toteutettavaksi valtionosuusprosentin kautta, minkä vuoksi momentti olisi tarpeeton.

32 a §Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta tehtävä 75 miljoonan euron vähennys.. Pykälä muutettaisiin toistaiseksi voimassa olevaksi. Vähennyksen voimassa olevaa kohdennustapaa jatkettaisiin vuodesta 2027 lukien. Pykälään ja sen otsikkoon tehtäisiin tästä johtuvat muutokset. Vähennyksen tarkka prosenttiosuus ei ole etukäteen määritettävissä tuleville vuosille, joten se määriteltäisiin vuosittain sen mukaan, että vähennys peruspalvelujen valtionosuudesta on 75 miljoonaa euroa koko maan tasolla.

Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin se, mitä laskennassa otetaan huomioon sekä vähennyksen kohdentaminen.Vähennys laskettaisiin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta, joka lasketaan valtionosuuslain 5 §:n mukaisesti ottaen huomioon valtionosuuslain 4 luvussa tarkoitettu verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus sekä 5 luvussa tarkoitetut lisäykset ja muut vähennykset. Lisäyksenä ei kuitenkaan otettaisi huomioon 27 §:ssä tarkoitettua harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta. Kunkin kunnan edellä tarkoitetulla tavalla määräytyvästä peruspalvelujen valtionosuudesta vähennettäisiin osuus, joka olisi prosentuaalisesti yhtä suuri kaikissa kunnissa. Vähennyksen prosentuaalista osuutta laskettaessa ei kuitenkaan otettaisi huomioon niiden kuntien edellä tarkoitetulla tavalla määräytyvää peruspalvelujen valtionosuutta, joka ennen vähennystä on nolla euroa tai vähemmän. Vähennystä ei myöskään nykytilaa vastaavasti tehtäisi näiden kuntien valtionosuuteen. Vähennys ei näin ollen lisäisi negatiivisen peruspalvelujen valtionosuuden määrää.

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin prosentuaalinen osuus, joka tulisi tehtäväksi vuoden 2027 valtionosuudesta.

8

Voimaantulo

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.1.2027.

9

Suhde muihin esityksiin

9.1

Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Valtionosuusprosentin muutoksessa otettaisiin huomioon valtionosuustehtävien muutokset. Eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitykset, jotka koskevat kotihoidon tuen Norjan mallin käyttöönottoa (HE 69/2026 vp) sekä kotoutumisen takuuaikaa ja tilapäistä suojelua saavien oikeutta yleistukeen (HE 109/2026 vp). Työllisyyspoliittisen tuen käyttöönotto sisältyy osaksi hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi, joka annetaan eduskunnalle samanaikaisesti tämän esityksen kanssa. Edellä mainituilla esityksillä on vaikutus tässä esityksessä ehdotettuun valtionosuuslain 21 §:ssä tarkoitettuun valtionosuusprosenttiin, joten kyseiset lakiehdotukset tulee hyväksyä ennen tähän esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia.

9.2

Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi. Ehdotetaan, että se käsitellään talousarvioesityksen yhteydessä.

Vuonna 2027 määrärahan tarve kunnan peruspalvelujen valtionosuusmomentilla 28.90.30 vähenisi yhteensä 109,59 miljoonaa euroa verrattuna vuoteen 2026. Esitykseen sisältyvä valtionosuusprosentin muutos vähentäisi kunnan peruspalvelujen valtionosuuden määrää noin 126,5 miljoonalla eurolla. Tästä 21,82 miljoonaa euroa on vaikuttanut valtionosuuden tasoon vähentävänä jo vuonna 2026 määräaikaisena vähennyksenä, mutta toimeenpannaan vuodesta 2027 alkaen valtionosuusprosentin kautta. Lisäksi vuodesta 2027 alkaen vähennystä pienentää 750 000 eurolla aikaisemmin mainittu toisen asteen koulutuksen järjestäjälle säädetty mahdollisuus kerätä lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta.

10

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi vuoden 2027 valtionosuusprosentista, joka alenisi 0,67 prosenttiyksiköllä vuoteen 2026 verrattuna. Valtionosuusprosentissa otettaisiin huomioon valtionosuustehtävien muutokset, kustannustenjaon tarkistus, indeksikorotuksen rajoittaminen 2,8 prosenttiyksiköllä sekä kuntien tehtävien ja normien keventämiseen liittyvä tekninen vähennys. Yksittäisten tekijöiden vaikutus valtionosuusprosenttiin on selostettu esityksen keskeisissä ehdotuksissa luvussa 4.1. Lisäksi esitykseen sisältyy vuonna 2026 peruspalvelujen valtionosuudesta tehdyn 75 miljoonan euron vähennyksen muuttaminen toistaiseksi voimassa olevaksi. Vähennyksen kohdentamistapaa jatkettaisiin siten, että vähennys on prosentuaalisesti yhtä suuri osuus kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta.

Kunnille annettavista tehtävistä säädetään perustuslain 121 §:n 2 momentin mukaan lailla. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että tehtävistä säädettäessä on huolehdittava rahoitusperiaatteen mukaisesti kuntien tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua velvoitteistaan (ks. esim. PeVL 69/2022 vp, kappale 3, PeVL 17/2021 vp, kappale 62, PeVL 16/2014 vp, s. 2 ja siinä mainitut lausunnot). Valiokunnan mukaan kunnille osoitettavat rahoitustehtävät eivät itsehallinnon perustuslain suojan takia saa suuruutensa puolesta heikentää kuntien toimintaedellytyksiä tavalla, joka vaarantaisi kuntien mahdollisuuksia päättää itsenäisesti taloudestaan ja siten myös omasta hallinnostaan (ks. esim. PeVL 69/2022 vp, kappale 3, PeVL 17/2021 vp, kappale 62, PeVL 41/2014 vp, s. 3/II ja PeVL 50/2005 vp, s. 2). Rahoitusperiaate sisältyy myös Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 9 (2) artiklaan. Sen mukaan paikallisviranomaisten voimavarojen tulee olla riittävät suhteessa niihin velvoitteisiin, jotka niille on annettu perustuslaissa ja muissa laeissa.

Kuntien verotusoikeuden on vakiintuneesti katsottu kuuluvan kuntien itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin (PeVM 10/1998 vp, s. 35). Verotusoikeuden keskeiseksi sisällöksi muodostuu se, että oikeudella tulee olla reaalinen merkitys kuntien mahdollisuuksien kannalta päättää itsenäisesti taloudestaan (PeVL 16/2014 vp, s 2/II-3/I, PeVL 12/2011 vp, s. 2/II, PeVL 29/2009 vp, s. 2/II).

Perustuslakivaliokunta on pitänyt valtionosuusjärjestelmää alueellisen yhdenvertaisuuden edistämisen vuoksi merkityksellisenä myös perustuslain 6 §:n kannalta. Järjestelmän tehtävänä on tasoittaa kuntien välillä olevia peruspalveluiden kustannus- ja tarve-eroja ja siten lisätä elinkeino- ja väestörakenteeltaan erilaisten kuntien asukkaiden yhdenvertaista kohtelua ja heidän tosiasiallisia mahdollisuuksiaan saada perusoikeuksien toteutumisen kannalta välttämättömiä palveluja (PeVL 69/2022 vp, kappale 4, PeVL 16/2014 vp, s. 4/I, PeVL 34/2013 vp, s. 2/I, PeVL 29/2009 vp, s. 2/I, vrt. PeVL 37/2006 vp, s. 2—3). Valiokunnan mukaan lainsäätäjällä on varsin laaja harkintavalta säädettäessä muutoksista valtionosuusjärjestelmään silloinkin, kun muutokset vaikuttavat merkittävästi yksittäisten kuntien valtionosuuksiin (PeVL 69/2022 vp kappale 4, PeVL 40/2014 vp, s. 3/II ja PeVL 16/2014 vp, s. 4/I). Lisäksi valiokunnan mukaan perustuslain turvaaman rahoitusperiaatteen kannalta ei ole riittävää arvioida sen toteutumista koko kuntasektorin tasolla, koska asukkaiden itsehallinto on suojattu kussakin kunnassa. Vaikutuksia on siten tarkasteltava myös yksittäisten kuntien osalta (PeVL 69/2022 vp, kappale 4, PeVL 40/2014 vp, s. 3, PeVL 16/2014 vp, s. 3, ja PeVL 41/2002 vp, s. 3/II).

Esitykseen sisältyvässä valtionosuusprosentin muutoksessa otettaisiin huomioon kunnille uusista ja laajenevista valtionosuustehtävistä aiheutuvat kustannukset, joihin osoitettaisiin 100-prosenttinen valtionosuus valtionosuuslain 21 ja 22 §:ssä edellytetyllä tavalla. Myös kustannustenjaon tarkistus perustuu valtionosuuslain 23–25 §:ään ja toteutettaisiin sen mukaisesti. Esitys on siten perustuslain kannalta merkityksellinen esitykseen sisältyvien valtiontalouden sopeutustoimien kannalta.

Esityksessä ehdotettu indeksikorotuksen rajoittaminen 2,8 prosenttiyksiköllä vähentäisi kunnan peruspalvelujen valtionosuutta 91,2 miljoonalla eurolla ilman, että vähennykseen liittyisi vastaavia tehtävämuutoksia. Kysymys olisi siten valtionosuuden vähennyksestä, joka muuttaisi valtion ja kuntien välistä kustannusten jakoa vuoteen 2026 verrattuna. Lisäksi vuonna 2026 määräaikaisena säädetyn 75 miljoonan euron valtionosuuden vähennystä sekä vuonna 2025 ja 2026 määräaikaisena toteutettua kuntien tehtävien ja normien keventämiseen liittyvää teknistä vähennystä jatkettaisiin toistaiseksi voimassa olevana.

Esitykseen sisältyvät valtionosuuden vähennykset liittyvät julkisen talouden tasapainottamiseen tilanteessa, jossa valtiontalouden alijäämä on merkittävä. Valtiontalouden sopeutuksesta johtuvien vähennysten vaikutuksia on arvioitu sekä koko kuntatalouden että yksittäisten kuntien kannalta. Koko maan tasolla valtionosuuden vähennyksistä aiheutuva kunnallisveroprosentin korotuspaine olisi laskennallisesti noin 0,06 prosenttiyksikköä ja kuntakohtaisesti tarkasteltuna 0,03–0,12 prosenttiyksikköä. Noin 10 kunnalla aiheutuu esitettyjen muutosten johdosta kunnallisveroprosenttiin yli 0,10 prosenttiyksikön korotuspaine. Suurimmat korotuspaineet kohdistuvat pieniin alle 5 000 asukkaan kuntiin. Yhdellä näistä kunnista arvioidaan olevan taloudessaan haasteita jo ennestään, mikä vaikeuttaa valtionosuuden vähennyksen sopeuttamista kunnan taloudessa.

Kuten esityksen vaikutusarvioissa todetaan, osalla kunnista on talouteen liittyviä haasteita. Kuntatalousohjelman yhteydessä julkaistavan painelaskelman mukaan vuosikate on negatiivinen vuonna 2027 yhteensä 26 kunnalla. Näiden 26 kunnan osalta hallituksen esityksen valtiontalouden sopeutustoimenpiteiden aiheuttama laskennallinen veroprosentin korotuspaine vaihtelee 0,06 ja 0,12 prosenttiyksikön välillä. Vaikka vaikutukset kohdistuvat myös kuntiin, joiden taloudellinen asema on painelaskelman mukaan heikko, tässä esityksessä esitetyistä vähennyksistä aiheutuvan sopeutustarpeen ei arvioida muodostuvan niin merkittäväksi, ettei yksittäisellä kunnalla olisi mahdollisuuksia sopeuttaa toimintaansa. Kunnilla on edelleen mahdollisuus päättää itsehallintonsa puitteissa omasta taloudestaan ja sen sopeuttamisesta joko menoja vähentämällä tai tuloja lisäämällä.

Mikäli kunnat sopeuttaisivat talouttaan yksinomaan veroprosenttia korottamalla, kasvattaisi tämä kunnallisveroprosenttien eroa laskennallisesti 0,05 prosenttiyksiköllä. Tämän ei arvioida muodostuvan ongelmalliseksi eri kuntien asukkaiden yhdenvertaisuuden kannalta.

Lainsäätäjällä on vakiintuneesti katsottu olevan varsin laaja harkintavalta säädettäessä muutoksista valtionosuusjärjestelmään. Esityksessä esitettyjen valtiontalouden sopeutuksesta johtuvien vähennysten ei hallituksen käsityksen mukaan arvioida muodostuvan rahoitusperiaatteen ja siten kuntien itsehallinnon kannalta ongelmallisiksi. Hallitus katsoo, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Ehdotus

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lainsäädäntö

Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta

Allekirjoittajat

Petteri OrpoPääministeri
Anna-Kaisa IkonenKunta- ja alueministeri

Lait

  • Lakikunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta
  • Lakikunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta
Valtioneuvosto
Ministeriö · Jätetty 21.9.2026
Lähde:Eduskunnan avoin data · VaskiData·haettu 23.9.2026 klo 15.53·varmenna teksti